A Deo rex, a rege lex – Jumalalta kuningas, kuninkaalta laki
21.09. 2023
Syyspäivän tasaus on yksi neljän vuodenajan kulmakivistämme. Syksyyn liittyy ruska, lämmin kaakao, pimeät illat – ja tärkeä astronominen tapahtuma. Syyspäiväntasauksena Aurinko on täsmälleen Maan päiväntasaajan yläpuolella. Syyspäiväntasaus vuonna 2023 on lauantaina 23. syyskuuta – täsmälleen kello 9.50 Suomen aikaa.
Kesä on siis virallisesti loppunut ja tähtitieteellisen määritelmän mukaan syksy on alkanut. Syksy kestää talvipäivänseisaukseen, joka on 22. joulukuuta 2023 kello 5.27 Suomen aikaa. Talvi puolestaan loppuu kevätpäiväntasaukseen, jonka jälkeen kevät jatkuu kesäpäivänseisaukseen. Näin tasaus- ja seisauspäivät rytmittävät vuodenaikojen vaihtumista. Ilmiö muistuttaa toistuessaan determinististä maailmankuvaa ja robotiikkaa, taivaan mekaniikkaa (Mecanique celeste).
Laplacen demoni on alkujaan ranskalaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän hypoteettinen luomus 1700-luvun kääntyessä kohti uutta vuosisataa. Tuo aika sopi mekanistiseen maailmankuvaan luonnonfilosofisena pohdintana. Siinä oli ja on jotain yhteistä oman aikamme robotiikalle ja tekniikan ihmeitä palvovalle determinismille. Sanoista ruoskaan, aasista villaa ja munista omeniin – ”A verbis ad verbera, Ab asino lanam, Ab ovo usque ad mala.” (Horatius).
Tuona aikana maailma kuviteltiin ikään kuin suureksi robotiksi tai kellokoneistoksi, algoritmien yhteiseksi pelikentäksi, jossa kaikki osaset voitiin lopulta paikantaa. Eikä vain paikantaa vaan myös kokea taivaan mekaniikka (Mecanique celeste) deterministisenä yhteisenä maailmankuvanamme. Meiltä puuttui vain kyky hallita kaikkia luontoon vaikuttavia voimia, analysoida niitä alkaen liikkeineen pienimmistä atomeista suurimpiin universumin valoihin. Järjestää ne yhdeksi liikelaiksi, jossa mikään ei olisi enää epävarmaa, ajallemme vaikeasti hallittavaa, vaan niin tulevaisuus kuin menneisyyskin olisivat nykyisyyttä tämän demonin silmissä ja kokemana. Ota kirja ja syö se – Älä tee tehtyä. ”Accipe librum, et devora illum (Raamattu, Ilm. 10.9) – ”Actum ne agas” (Terentius).
Pierre-Simon de Laplacen maailmankuva hypoteettisena olentona oli tuolle ajalle tyypillistä, omaa algoritmejamme edeltävälle, ja haki mekanistista robotiikkaa selittämään aikakauden ongelmille matemaatikon ja tähtitieteilijän kaiken mallittavaa ja hallitsevaa jumalallista teknologiaa. Vaadittiin vain tietoa siitä, mitkä voimat ja missä vaikuttivat pienimmistä atomista pienimpään ihmiseen, sekä samalla suurimpaan taivaankappaleeseen keisareineen, voidaksemme antaa roboteillemme tehtävän laskea universumin liikkeet nyt ja tulevaisuudessa, menneisyyteen samalla myös kurkistaen. Jumalan suuremmaksi kunniaksi – Kruununperillisen käytettäväksi. – ”Ad maiorem Dei gloriam (Jesuiittojen tunnuslause) – Ad usum Delphini (Ludvig XIV).”
Kykymme ennustaa maailmankaikkeuden liikkeitä koettiin kuitenkin liian vaativaksi alkaen pienimmästä hiukkasesta ja edeten suurimpaan universumin tähteen. Lisäksi kvanttimekaaninen Heisenbergin epätarkkuusperiaate ja Max Bornin laskelmat todennäköisyystulkintoinamme kertoivat muuta kuin robotiikan jumalallisista voimistamme. Deterministinen maailmankuva ei siten voinut olla edes periaatteessa oikeassa, johtuen jo hiukkastason tapahtumien aidosta satunnaisuudesta. Lisäksi Telluksen pinnalle vaikutti olevan sellaista elämää ja outo homo sapiens laji, jonka käyttäytyminen oli kaukana rationaalisesta, saati algoritmien ennakoitavissa. Muistutti sairaan houreita suopein korvin kuvatenkin. – ”Aegri somnia vana.” (Horatius) – ”Aequis auribus.” (Livius).
Tämän oudon lajin käyttäytymisessä vaikutti olevan kaikkea muuta kuin luonnonlakeja oivaltavaa ja noudattavaa rationaalista järkeä. Silloinkin kun hiukkastason mekaniikka olisikin tekoälyn jäljitettävissä. Homo sapiens lajin käyttäytyminen ei ole vain epärationaalista vaan myös vastoin kaikkea luontomme asettamia ja lajin säilymiselle välttämättömiä tekoja ja valintoja. Ihmislajin valinnoissa oli muka ei vain aitoa satunnaisuutta, vaan myös lajin selviämiselle järjellä selittämätöntä itsetuhoisaa vainoharhaisuutta sekä maailmankaikkeuden muuten rationaalisen toiminnan vastaista kapinamieltäkin. Loukata toista, sen me osaamme – ”Ad nocendum potentes sumus.” (Seneca).
Laplacen demoni ja tarttuvat tunteet
Yhteiskunta on menossa kovempaan suuntaan, haluttiin sitä tai ei. Onni on pelkkä laina, Eino Leinoa lainaten se on myös kätkettävä, jotta hyvä tulisi ja saisi sen itsellään säilyttää eikä se tarttuisi muihin. Euro on valuutta, josta on kärsittävä, jotta yhteys länteen säilyisi ja Natoon ei olisi tarvis mennä, halusi niitä tai ei. Syntymälahjana saamme mukana myös kuolemantuomion, vuosien määrä ja laatu nyt vähän vain vaihtelevat, halusimme sitä tai emme. Puhumme rakkaudesta ja tarkoitamme himoa. Ne ovat eri asioita. ”Alius est amor, alius cupida.” (Afranius).
Kesän jälkeen tulee syksy ja talvi, luonnonlait jylläävät väistämättä, halusimme sitä tai emme. Se että jo vuonna 2023 olemme Naton jäsen ei kerro meille Euroopassa muusta kuin ihmisenä olemisen arvaamattomuudesta. Vielä vain vuosikymmen sitten elimme aivan erilaisessa maailmassa. Vai elimmekö sittenkään? Olisiko kaikki tämä ollut ennustettavissa? Presidenttimme puhe YK:n yleiskokouksessa ja hallituksemme budjetti vuodelle 2024. Se että budjetti on yli kymmenen miljardi alijäämäinen, ja että nyt vuorossa on porvarihallitus heti sen jälkeen, kun takana ovat menetetyn vuosikymmenen vuodet ja pandemia. Mielestämme muilla menee paremmin, muiden mielestä taas meillä. – ”Aliena nobis, nostra plus aliis placent.” (Publilius Syrus).
Laplacen demoni
Suomalaiseen luonteeseen kuuluu deterministinen ja luontoon vahvasti sidottu pragmaattinen maailmankuva ja tapamme tartuttaa nämä ajatukset tunnetartuntana toisiimme, halusimme tätä tunnetartuntaamme tai emme. Maailma etenee juuri näin, halusimme tai emme. Uskokaa minua tai minun oppi-isiäni, luontoa ja mediaa, jumalten sanaa ja kaikkea muuta kausaaliseen maailmaan kuuluvaa tunnemaailman totuutta jo lapsena meihin kylväen. Ja jos ette minua voi uskoa, uskokaa kuitenkin sitä valtaa, jota tähän maailmankuvaan on tunneilmastona istutettu ja geeneihimme Pohjolassa kirjattu, Hämeessä yhtenä totuutena ymmärretty. Lausuin tästä tehtyjä runoja jo polvenkorkuisena poikana niin poliittisissa tupailloissa kuin koulujemme välisissä kilpailuissakin. Paavo Väyrynen kertoo tehneensä samoin. Syvä hiljaisuus – ”Altum silentium.” (Vergilius).
Determinismillä tarkoitetaan ikivanhaa kausaliteettien oppia, jossa tunteilla ei ollut osaa eikä arpaa. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös koneesta, jota kutsuttiin Laplacen demoniksi. Tämä kone tiesi tarkalleen, mitä ennen on ollut, luonnonlait Newtonia paremmin ja Einsteinia kirkkaammin, ja ennusti niiden avulla tarkkaan myös tulevan. David Humen aloitti kausaliteettien ja deterministien ajojahdin. Ihminen ei ole vaihtoehdoton kone vaihtoehdottomassa maailmassa. Ihmisellä voi olla myös vapaa tahto ja tunnemaailmansa. Ihminen ei ole kone, vaikka häntä tänään koneena kohdellaankin. Jos aiot toimia, toimi heti. – ”Age si quid agia.” (Plautus).
Onnen onkijat
Geneettinen perimä, syntymässä hankittu, ja aivojemme neurologia, koko fysiologinen selviytymistarinamme Pohjolassa, tukee tätä tunneilmastoa. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan läntiset kulttuurit pyrkivät hakemaan kuuta taivaalta, sateenkaaren päätä, ja kutsuvat sitä onneksi. Meillä onni on sidoksissa luontoon ja vuodenaikojen kiertoon, petollisiin ja epävarmoihin, halusimme sitä tai emme. Syntyy maailmankuva, jossa läntinen onni on tutkimuksen mukaan jopa lähellä normia, jolloin kaikkien on oltava onnellisten tunteitten vallassa ja negatiivisia tunteita ei saisi ollakaan, surua edes kuoleman kohdatessa. Viisas rakastaa, muut himoitsevat. – ”Amabit saptens, cuptent veteri.” (Afranius).
Kun surua ja negatiivisia tunteita pelätään, käytetään päihteitä ja lääkkeitä niiden torjuntaan. On ainakin näyteltävä onnellista ja viimeistään keväällä, jolloin normien mukaan vappu ja juhannus ovat onnettomuuksien ja itsemurhien aikaa suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme. Kun paha olo pakahduttaa käyttäydytään tavalla, jossa koulu- ja perhesurmat ovat julmia seurauksia. Eivät kausaalisesti ennustettavia Laplacen demonin tapaan vaan juuri hänen tuotteitaan. Ihminen ei ole kone. Toisinaan on mukavaa olla sekopää. – ”Alicuando insanire iucundum est.” (Menandros).
Yksin ja eristetty
Johtaja pyrkii olemaan ikenet irvessä iloinen mielipidevaikuttaja hierarkkisessa organisaatiossaan. Ja etenkin tunnetasolla. Porukan kyyninen mielipidevaikuttaja, ammattikiusaaja, ottaa käyttöön ikivanhan vastarintansa. Hän alkaa esitellä pettymyksiään, koko repertuaarinsa osaavana kiusaajana, vähätellä ja epäillä sekä hallita ryhmän, organisaation, tunnetilaa. Johtaja on yksin ja eristetty. Luova innovaattori ja visionääri, organisaation pelastus laman alkaessa, saa tutun osansa kiusattuna. Alkaa supistuva kehitys, lama syvenee. Oikein heille, likasangoille. Silmiemme edessä ovat toisten virheet, selkämme takana omat.” – ”Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt.” (Seneca).
Tunteilla, toisin kuin uskomme, on ihmisiin valtaisa vaikutus. Niillä hallitaan ja käytetään valtaa. Vuosituhannet ihmiset ovat opiskelleet juuri tunnetilan hallintaa joko koulutuksessa tai luonto on heitä siihen julmasti koulinut. Johtaminen, poliittinen vaikuttaminen, myyntitapahtuma, koulutustilaisuus jne. ovat ryhmän kollektiiviseen tunnetilaan vaikuttamista. Sanotaan, että on luettava paljon, mutta ei kaikenlaista. – ”Aiunt enim multum legendum esse, non multa.” (Plinius nuorempi).
Kaikissa johtoryhmissä vakioagendana on organisaation tunnemaailmasta kumpuava tekeminen. Huippu-urheilijat ja valmentajat opiskelevat sen hallintaa ja joku pääsee flew -hurmostilaan, joka kumpuaa katsomosta tulvivana tunteiden tartuntana. Tunteiden tartuntaa on turvallista seurata televisiosta, netistä. Kunhan ei ole itse siinä osallisena, paikan päällä ja menettäen tunteiden hallinnan. Kirjoittaen hauen laulusta viileän tiedemiehen Aaro Hellaakosken tapaan. Entäpä jos Hellaakoski oli oikeassa ja kaikki muut maantieteilijät, akateemikot, väärässä? Silmiemme edessä ovat toisten virheet, selkämme takana omat. – ”Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt.” (Seneca).
Pelkistetty ilmaisu
Hyvän agitaattorin tai johtajan, opettajan tai valmentajan eleet ja ilmeet seurataan tarkkaan, näyttelijä opiskelee ne ja ikääntyessä ei enää liioittele, syntyy pelkistetty kyky ilmaista tunteita tarkoituksena ottaa tila haltuun, saada ihmiset liikuttumaan. Parhaiten motivoidumme aiheista, jotka ovat meille tärkeitä ja taitava ihminen tietää merkitykselliset asiat, poliitikkona haistaa ne mimoosan herkkyydellä. Hyvä opettaja, johtaja, saa meidät liikuttumaan ja kiinnostumaan aiheesta, joka oli aiemmin tuntematon, epämiellyttävä. Tunnetilaan ja se ilmastoon on syytä vaikuttaa ja samalla avoimeen sielunelämäämme ja sen -maisemaan. Jotain parempaa tapaat metsästä kuin kirjoista. – ”Aliquid melius invenies in sylvis quam in libris.” (Bernhard Clairvauxlainen).
Mantrana maailmalla.
Kun onnesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta tehdään mantra, normi ja lopulta eettinen ja moraalinen pakko, kielteiset tunteet alkavat normaaleina tunteinamme patoutua ja voimme pahoin. Osa yhteisön jäsenistä on silloin pettymysten kohteita, likasankoja. Nämä saavat osakseen voimakkaita tunnereaktioita. Näiden ihmisten mielenterveyden kannalta tällainen on vaarallista. Rakas on minulle Platon, mutta vielä rakkaampi on totuus. – ”Amicus Plato sed magis amica veritas.” (Aristoteles).
On itsensä kannibalisoimista kantaa tällaisia tunteita ja tartuttaa niitä muihin, kirjoittaa professori Kimmo Suominen strategisesta johtamisesta. Mitä tunteita tartutamme toisiimme silloin, kun ihminen ei voi sulkea tunteitaan pois, halusimme tai emme? Onko “haluisimme tai emme” -ihminen sidoksissa sellaiseen maailmankuvaan, joka on vaihtoehdoton, hänen maailmankuvansa ja tunteensa, joita hän kantaa ja tartuttaa muihin? Halusimme sitä tai emme. Onko juuri hän Laplacen demoni? Todellinen rakkaus on täynnä hunajaa ja sappea eikä pelkää ketään. – ”Amor et melle et felle est fecundissimus.” (Plautus) – ”Amor timere neminem verus potest.” (Seneca).