Talvipäivän seisaus – Germaanien talvijuhla
15.12. 2023
Talvipäivän seisaus on ollut monelle kulttuurille talvijuhlan aikaa. Germaaninen talvijuhla ja sen englanninkielinen “yule” asettuivat samaan hetkeen kuin roomalaisten Saturnia ja “Sol Invictus”, voittamattoman auringon päivä. Syyrialaisperäinen aurinkojumalan ja Jeesuksen syntymän juhla siirtyivät noin 350-luvulla kirkon hallinnollisena käskynä samalla päivälle. Tiedossa ei vielä tuolloin ollut se, millainen lasten ja rakkauden juhla joulu tulisi olemaan, jossa pääosa on lopulta ihmislapsen uteliaisuudella. Syntyi kuninkaitten kuningas. Kuningas on taas kuninkaalle kapinallinen.). – ”Rex regi rebellis.” (Zachris Topelius).
Nuutinpukki
Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Kumpikaan ei mainitse syntymän ajankohtaa. Luukas kertoo kuitenkin paimenten olleen laiduntamassa öiseen aikaan, jolloin tuolla alueella joulukuussa oli kylmää ja eläimet talvisuojassa. Näin tuo hetki tuskin oli keskitalvi. Siis hetki, jolloin vietämme nyt joulua. Olisi kuitenkin hengen köyhyyttä lähteä seuraamaan sivujuonteita eikä nähdä asioiden lähtökohtaa, lainaten Ciceroa. ”Tardi ingenii est rivulos consectari, fontes rerum non videre.”
Kun gregoriaanisessa kalenterissa loikattiin kerralla lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään, moni ortodoksinen kulttuuri jäi juhlapyhissään vanhaan juliaaniseen kalenteriin. Niinpä esim. Venäjällä joulu jäi 7. tammikuulle, kun sen olisi kuulunut olla katolisessa maailmassa 25. joulukuuta. Suomessa kulttuurit ovat integroituneet ja ortodoksien joulu on samaan aikaan kuin luterilaisten. Venäjällä Joulupukki vierailee siis 7. tammikuuta ja Pakkasukko vuoden vaihteessa. Pyrkimys muuttaa pieni osa kommunismin unelmasta todeksi on uskon kautta onnistunut. Horatius sanoi näin nauraen totuudelle. – ”Ridentem dicere verum.” Martialis taas kehotti nauramaan ihan vain osoittaen näin viisautensa. – ”Ride, si sapis.”
Suomessa joulu ja sen perinteet liittyivät kekriin, joulupukki nuutinpukkiin tai kekripukkiin. Nälkävuosina ja -talvina kekripukki muistutti keripukkia. Nuutinpukit olivat pukin taljaan kätkeytyneitä nuoria, keräten joulun tähteitä nälkäänsä, pukeutuneita pakanallisen ajan hedelmällisyysriiteistä tuttuihin tamineisiin olkipukkeina, sarvineen ja turkkeineen, muistuttaen samalla talvipäivänseisauksen valon vapautumisen juhlasta. Pukki oli kauan karikatyyri eläimestä ja sen hidas muuntautuminen kohti nykyistä asuaan on monen kulttuurin tuotetta. Siinä riidat ovat uudistaneet vanhat luutuneet ihmismielen tunteet. Sen vuoksi taivaan ei ole tarvis romahtaa. – ”Ruat cealum.” Tänään taas Dubaissa hyväksyttiin maailman siirtyminen pois fossiilisista polttoaineistamme. Ympäristö- ja ilmastoministerimme Kai Mykkänen toivoi päätöksen vauhdittavan investointeja puhtaaseen siirtymään. Kun ilmasto muuttuu konkreettisella tavalla, me alamme tehdä lopulta myös tekoja ilmiön pysäyttämiseksi. Kansalaisyhteiskunnan paine vaatii tekoja. Oma elinkeinoelämämme saa sekin siitä uutta piristystä ja hyvä niin. Tästä vallinnee meillä äänetön yksimielisyys. – ”Tacitus consensus.” Suomi tunnetaan suurten riitojen sovittelijana – ”Tantas componere lites.” eikä joulunkaan ole tarvis olla kenellekään ”Tabula rasa” – tyhjä taulu. (Aiskhylos, Platon, Aristoteles).
Sanctus Nicolaus
Näistä vanhin joulu vie 300-luvulle ja Myran piispaan, pyhään Nikolaukseen (Sanctus Nicolaus) Anatoliassa Turkissa. Nikolaus Barisealainen oli hyväntekijä, merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys. Hänessä yhdistyi ensimmäisen kerran joulun kaupallisuus, lasten juhla, eroten eri kulttuurien keskitalven pakanallisista perinteistä ja juhlamenoista. Kansojen väliset myrskyt ja itsekkyys korvattiin tasaisuudella ja turvalla, rauhalla. Tänään on palattu taas Euroopassa sotaan. ”Rudera” eli rauniot sen todistavat myös pyhällä maalla. Nämä sodat eivät ole kuitenkaan uskonsotia. Sellaisiakin on ollut. Niin suuriin kauheuksiin on uskonto saattanut kehottaa. – ”Tantum religio potuit suadere malorum.” (Lucretius). Taustalla olivat syvät kulttuuriset erot.
Siinä paikallaan olevat kulttuurit, maata viljelevät, rauhoittivat paimentavia ja aggressiivisempia kulttuureja. Toinen toi dynamiikkaa, toinen hallinnon. Juhlat ja jumalkuvat, yhteinen yhteiskunnallinen filosofia, oli sekin monen kompromissin tulosta. Nyt vuonna 2023 on etsitty, jälleen kerran, kompromisseja. Se on ihmisen kohtalona. Ovidus kertoisi kuinka kyseessä on ”karkea ja järjestäytymätön aines” – ”Rudis indigestaque moles.” Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. – ”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.
Lasten suojeluspyhimyksenä Nikolaus tunnettiin etenkin Hollannissa, josta “Santa” -hahmo levisi hollantilaisten mukana Yhdysvaltoihin. Tausta nimelle löytynee hollanninkielisestä Sinterklaas -nimestä. Martti Luther olisi halunnut muuttaa käsitteen lähemmäs itse Kristusta ja Christkind-juhlaa. Saksassa esiintyvä “Kriss Kringle” joulupukin nimityksenä on tätä perintöä. Joulu juhlanamme ei ole suinkaan voimaton keihäs ilman pistoa singautettu. – ”Telum imbelle sine ictu.” (Vergilius).
Syntyi kaksi kulttuuria, jossa toisessa oli kyyneliä ilman surua ja toisessa surua ilman kyyneliä. Toinen niistä siirtyi arjalaisten mukana Intiaan ja Pakistaniin, hindulaisuuden veda -oppina. Kyllä tämä oppi näkyy siellä vielä tänäänkin. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Aika, asioiden ahmatti. – ”Tempus edax rerum.” (Ovidus).
Merry Old Santa Claus
Suomessa keskitalven naamiohahmot; nuutinpukit, kekripukit ja olkipukit alkoivat vaihtua kerjäläisistä lahjoja jakaviksi hahmoiksi 1800-luvun alussa. Oljet ja harmaa turkki, hedelmällisyysriitit, pukin eläintä jäljittelevä hahmo, säilyivät kuitenkin kauan vielä senkin jälkeen, kun Kris Kringle (Chrisringle) ja Pyhä Nikolaus hahmot olivat yhdentyneet Yhdysvalloissa. Lyhin tie kahden sydämen välillä oli lopulta sielläkin suora viiva. Sellaisella viivalla ei ole aikaa leikille. – ”Tempus ludendi.” Se on pikemminkin suunnitelmassa lujasti pysyvä. – ”Tenax propositi.” Kutsumme sitä kulttuuriksi.
Pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman näkemyksensä Joulupukista hieman sen jälkeen, kun philadelphialainen kauppias oli vienyt pukin kauppansa katolle ja savupiippuun. “Merry Old Santa Claus” alkoi saada nykyisen asunsa juuri silloin, kun eri uskonlahkot olivat sen liki hävittäneet ahdasmielisyydessään. Kaikille näille sattumuksille on kuitenkin aina aikarajansa. – ”Terminus”.
Haddo Sundholmin Coca-Colalle tekemä joulumainos oli jo hyvin myöhäistä vaihetta vuonna 1931. Siinä pukki sai lopullisesti punanuttuisen, valkopartaisen, pyöreävatsaisen ja hyväntahtoisen vanhan miehen olemuksensa. Oma pukkimme oli vallan muuta muodoltaan mutta kolmatta vaihtoehtoa ei tunnettu. – ”Tertium non datur.” (Aristoteles).
Kotipaikaksi sovittiin pohjoisnapa, pohjoinen Kanada, Grönlanti, Taalainmaa ja tietysti Korvatunturi ja Suomi. Niilo Tarvajärvi olisi voinut pohtia paremmankin paikan kuin tiettömän taipaleen takana olevan itärajamme ja sen Venäjän puoleiset tunturit. Nytkin rajat ovat välillä tyystin kiinni. Pelko on antanut rajoillemme siivet. – ”Timor addidit alas.” (Vergilius).
Epäilemättä, joulupukki, Suomen maabrändi numero yksi, jolle ei löydy globaalia kansainvälistä osaamista edes nettimaailman sosiaalisissa medioissamme, on tumpeloinnissamme osoitus kansakuntamme luonteesta. Unohdamme kuinka jo Augustinus kehotti meitä tyyliin: ”Tolle, lege, tolle, lege! – Ota ja lue, ota ja lue!”
Toinen syy löytynee suomalaisen pukin kaksijakoisesta kulttuurisesta historiasta ja kovin myöhäisestä muuttumisesta myhäileväksi lahjojen jakajaksi pikkuriettaasta kerjäläisestä, Nuutinpukista. Itsekkäät arvot kannattavat rakkauden sanomaan kehnosti uudessa sosiaalisten medioitten monen paradigman ja hybridiyhteiskunnan maailmassa, uudessa kansalaisten itse valtaamassa mediayhteiskunnassamme. Etsimme kaikkeen ikään kuin kolmatta vaihtoehtoa. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. – ”Tertium non datur.” (Aristoteles).
Viattomien lasten päivä
Keskitalven juhla alkoi Suomessa pakanallisena aikanamme talvipäivän seisauksesta ja jatkui aina Nuutinpäivään 13. tammikuuta. Vielä ennen vuotta 1774 kirkollisia pyhiä oli useita ja niistä käytettiin nimitystä, jotka säilyivät aina omaan aikaamme pikkupyhinä tai arkipyhinä. Se oli ikään kuin tuon ajan hybridiä, kypsyyskoettamme. – ”Testimonium maturitatis.”
Apostoli Johanneksen pyhä ja viattomien lasten päivä lisäsivät juhlapyhät neljään. Kuningas Kustaa III oli kuitenkin havainnut, kuinka rahvas laiskistui pyhien aikana, ja hän vähensi ne kahteen. Kuningas unohti vanhan viisauden, kuinka halutessaan omistaa ei saa vaatia. Suomi ja rahvas käänsivät selkänsä kuninkaalle. Oli toki muitakin syitä. Suomi oli ikään kuin ei kenenkään maata. – ”Terra nullius.” Samalla tuntematon maa. – ”Terra incognita.”
Suomalaisessa kansanperinteessä kuitenkin jouluaika alkoi kauan Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkui Nuutin päivään 13. tammikuuta. Tästä syntyi monen muistama loru “Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.” Jos kuninkaalla olisi ollut käytössä internet ja puhelin, hän olisi voinut kertoa siinä, miten kaunis, ahkera ja lahjakas kansa suomalaiset ovat, puhelimessa. Se olisi pelastanut pahimmalta. Sakari Topelius osasi tämän ja Runeberg, monet kansallismieliset nationalistimme. He olivat taitavia näyttelijöitämme maailman teatterissa. – ”Theatrum mundi.”
Dies Natalis Domini
Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä “Dies Natalis Domini”, joka tarkoittaa Herran syntymäpäivää. Tästä syntyvät tuttu italian “Natale”, portugalin “Natal” ja espanjan “Navidad” mahdollisesti myös ranskalaisten “Noel”. Tosin ranskalaisten kohdalla mahdollista on myös käsite “novel”, hyvä sanoma. Novellikirjailija on siis hyvän sanoman tuottaja. Kuka uskoisi? Tämä kirjoitus ei ole novelli. Olkoonkin että kerran vuodessa sietää hullutella. – ”Tolerabile est semel in anno insanire. (Augustinus).
Joulu, ja etenkin joulupukki kaupallisena ilmiönä, on saanut myös kritiikkiä. Coca-Cola mainoksista syntynyt henki ja siitä muistuttaminen elää tässä kritiikissä, olkoonkin että Yhdysvaltain Santa Clause, iloinen koristeellinen ja muhkea joulun lähettiläs, anglosaksisten maiden “Ho! Ho! Ho!” huudahtelija, lentävin poroin liikkuva savupiippujen nuohoaja, sukkien täyttäjä, ei ole ainut laatuaan. Jotkut kuitenkin rakastavat juuri Mikki Hiirtä enemmän kuin mitään muuta. Tämä ei ole novelli mutta ei myöskään filosofiaa. Filosofien koko elämä on kuoleman tarkastelua. – ”Tota philosophorum vita commentatio mortis est.” (Cicero).
Itävallassa talous saatetaan kuriin euroalueella Nikolauksen mukana kulkevan Mustan Pekan serkun, Krampus-paholaisen avulla. Krampus kuljettaa mukanaan tyhjää hiilisäkkiä. Jo ennen joulua 6. joulukuuta suoritetaan katselmus, jossa joko annetaan kilteille lapsilla ennakkolupaus lahjoista (makeisia ja hedelmiä) tai sitten ei yhtään mitään. Pahimmat lurjukset suljetaan hetkeksi hiilisäkkiin. Nämä hiilisäkkiin suljetut ovat myöhemmin kansakuntansa kermaa politiikassa ja taloudessa. Yhdysvalloissa on tutkijoita, jotka vertailevat keskenään Suomea ja Itävaltaa. On jopa kokonaan siinä kiinni. – ”Totum in eo est.” Voisiko huonommin maantiedettä tuntea? Historiasta ja kulttuurista puhumattakaan, kielestämme osana kansanluonnetta. ”Tu, felix Austria, nube!” – ”Nai, sinä onnellinen Itävalta!”
Juuri tältä suunnalta maailmaa on Christkindl -perinne, jossa “Jeesus-lapsi” tuo lisää lahjoja taloon. Kukaan ei toki tiedä miltä hän näyttää. Tässä tarinassa on yhtymäkohtia hindujen niin jumalkäsitykseen kuin elämän neljään päämäärään: artha, kaama, dharma ja moksa. Hae sellaista sitten Suomesta ja Nuutinpukkia tutkaillen. Häpeällisenä pidettyä köyhyyttä. – ”Turpis egestas” (Vergilius).
Samalla hindujen opit tuovat mieleen myös tiedemiesten yhteiskunnan neljä faktoria, medioittemme tyrkyttämät nelikentät, sekä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, neljään kertomukseen jaetun maailmamme. Jeesuksen myötä monoteismista, mutta myös dualismista, siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, jossa Isän ja Pojan rinnalla oli myös Pyhä Henki sekä kaikki tämä samaa jumaluutta. Tämä askel oli valtavan pitkä traditionaalisille kulttuureille, niiden uskonnoille ja tieteelle, filosofialle. Se siirtyikin vihaan – ”Transit in iram” ja tämä taas vaati Jumalan aselepoa. – ”Treuga Dei:”
Kohti brahmania
Kaikki ihmiset etsivät arthaa, aineellista ja henkistä omaisuutta, hyvinvointia, hyvinvointiyhteiskuntaa, osa kuitenkin jo aistillisia ja sosiaalisia nautintoja ja kaamaa, vanhemmiten oikeudenmukaisuutta, velvollisuutta ja henkistä oppia, dharmaa. Perimmäinen päämäärä (moksa) on jälleensyntymisen kehästä, karmasta, vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen, jota sitäkään ei kuvata muuna kuin yhteisenä maailmansieluna. Se oli myös kuninkaiden viimeinen keino – ”Ultima ratio regum.” Ketään ei voitu velvoittaa enempään kuin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligatur.”
Yhtymäkohdat hindujen vedaoppiin ja arjalaisten ikivanhoihin rigveda kirjoituksiin tulevat niinkin kaukaa kuin Induslaakson kulttuurista, jolloin uskonnon, oman filosofiansa, toivat sinne mukanaan maahan muuttaneet arjalaiset noin 3500 vuotta siten. Tuolta ajalta on myös vaikkapa hindujen pyhä hakaristi. Moni tulkitsee sen syntyneen jokidelttojen mutkista. Ylenpalttisesta uskollisuudesta. – ”Uberrima fides.”
Toki tuon ajan arjalainen vedaoppi poikkesi oleellisesti tämän päivän nykyhindulaisuudesta. Hindulaisuudessahan kaikki uskonnot ovat “oikeita” ja mm. Jeesus merkittävä profeetta, joita aika ajoin maailma tarvitsee ravistelijoiksi ja herättäjiksi. Uhaten samalla äärimmäistä vaaraa. – ”Ultimum periculi. Luoto nyt on antanut jokaiselle luodulle jonkin vian. – ”Uni cuique dedit vitium Natura creato.” (Propertius).
Hindulaisuus ei ole maailman kolmanneksi laajimpana ja vanhimpana uskontona yhtenäinen oppijärjestelmä, vaan rikas suuntaus useita filosofioita, kirjoituksia ja myös rituaaleja. Sen alkuperä on kuitenkin muinaisessa veda-kulttuurissa. Sitä voi ihailla niin kauan kuin ei tunne sitä liian hyvin. Arthur Schopenhauer oli tästä elävä esimerkki Hegelin kanssa kisaillen, eristäytyen pieneen kotikyläänsä, kiroten saksalaisia pilaamassa kulttuurit, minne ikinä menivätkin. Tutustu sitten näihin. Kun tunnet yhden, tunnet kaikki. – ”Unum cum noveris, omnes noveris.” (Terentius).
Pakkausukko
Itä-Euroopassa Jeesus-lapsi pyrittiin korvaaman lahjan antajana Neuvostoliitosta tuodulla Pakkasukolla. Dualistinen vaihe, jossa mukana oli kaksi erilaista näkökulmaa lahjojen jakajasta, lopetti Antonin Zapotokyn vuoden 1952 joulupuhe, jossa kapitalistinen Jeesus muistutti köyhiä siitä, että heidän paikkansa on tallissa. Meillä Suomessa taas yksi ihminen pelasti juoksemalla meille asian. En tarkoita toki Paavo Nurmea tai Lasse Vireniä vaan Elias Lönnrotia. – ”Unus homo nobis currendo restituit rem.” (Elias Lönnrotista sanottua).
Nykyisin amerikkalaista joulupukkia vastaan kampanjoidaan uusin välinein, jolloin suomalaiselle joulupukille tämä tarjoaisi valtaisan mahdollisuuden. EU:n sisällä syntynyt suomalainen tapa hahmottaa globaalia maailmaa uudesta näkökulmasta, on vahva näyte uuden joulupukin ilmeestä. Ei pelkkä tyhjän hohottaja ja höttöä kansalle tarjoava poliittinen eläin, susi lampaan vaatteissa. Kansakuntien kanssa ei voi hassutella. Samalla on varottava traditiota, tottumusta. Tottumus on tyranni. – ”Usus est tyrannus.” (Horatius).
Father Christmas vai Pere Noel
Brittien pukki ei poikkea juurikaan Yhdysvalloissa tavattavasta. Takan reunukselle tulee toki asettaa sukkien ohella lasi sherryä, jotta “Isä Joulu”, Father Christmas, voi vähän rentoutua ennen seuraavaa lentoa samalla joulupiirasta nauttien. Ota sinäkin mallia ”Isä Joulusta”, jotta sinuakin rakastettaisiin, ole rakastettava. – ”Ut ameris, amabilis esto!” (Ovidus). Vaikka aattona voimia jo puuttuukin, yritys voi kuitenkin olla kiitettävä. – ”Ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.” (Ovidus).
Ranskassa “Isä Joulu”, Pere Noel, laskee alas taivaasta ja sitä edelsi 1800-luvulla eri maakunnissa asuvat täti Arie, ukko Chalende, Barbassionne tai Olentzaro. Vaihtoehtoja riittää. Siitä on sinulle hyötyä. – ”Usui est.”
Ruotsalaisten pukki on yli 400 vuotta vanha tonttu, Tomten. Joulupukkina tämä ei voi kilpailla suomalaisen oikean pukin kansa Moran kaupungin Gesundan kylästä. Glögikulttuurimme on lähtöisin kylläkin juuri sieltä. Ruotsalainen tottumus on tyranni. Varo sitä. – ”Usus est tyrannus” (Horatius). Venäjällä ei muuta olekaan.
Tontut ja aputontut ovat nekin sieltä meille tulleita ja muistuttavat yhteisestä historiasta. Suomenruotsalaiset ovat toki omaksuneet myös Julgubben, “Joulumiehen”. Siinä on mukana sellaista rakkautta, joka muistuttaa jo liki mielisairautta, Platonia lainaten. Varo maista kunniaa. Kuten tuulen henkäys, siten katoaa mainen kunnia. – ”Ut flatus venti sic transit gloria mundi.”
Norjalaisten Julnissen on Oslonvuonon rannalla elelevä Dröbakan asukki. Porojen sijasta hän käyttää vuonohevosia ja on alkanut muuttua vähin erin hänkin pyöreä vatsaiseksi ja punaposkiseksi Amerikan löytäjäksi ennen Kolumbusta. Miten nämä suurimmat kyvyt pysyvätkään piilossa! – ”Ut saepe summa ingenia in occulto latent!” (Plautus).
Grönlannin pukki on Tanskassa kokoontuneen maailmankokouksen tulosta vuodelta 2003 ja korostaa vaimonsa sekä seitsemän lapsensa kanssa perhearvoja. Kun vaimo ottaa siellä komennon, vihasta voi tulla lopulta iloa. Sikäli kun miellyttää Jumalaa. – ”Utcumque placuerit Deo.” Tai kunpa hän vielä eläisikin. – ”Ut viveret adhuc.”
Nuttu nurinpäin käännettynä
Saksassa ja Venäjällä tavataan kahta pukkia tai tämän ohella pakkasukkoa, riippuen perheiden taustasta joko katolisina tai luterilaisina sekä suhteesta ortodoksiseen kirkkoon. Sama toki koskee kaikkiakin kulttuureja, jossa vallalla on useita uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia, lähinnä dualistisia, epäkypsiä yhteiskunnallisia näkemyksiä. Juuri nyt, robottien ja algoritmien aikaan, ajasta on otettava vaarin: se karkaa pois nopein askelin. – ”Utendum est aetate, cito pede labitur aetas.” (Ovidus).
Oleellista kuitenkin on, että suomalainen pukki saa noin 190 valtiosta joka vuosi yli puoli miljoonaa lasten kirjettä, ja että lähin kilpailija Grönlannissa saa niitä vain 200 000. Määrä voisi olla tänään, internet ympäristössä, toki kymmenissä, sadoissa miljoonissa. Robotiikka ja tekoäly ovat meillä vaatimattomassa käytössä. Tämä ei ole köyhien runoilijoitten paikka ensinkään. Kunpa kaikki runoilijat olisivat siellä missä pippuri kasvaa. – ”Utinam omnes poetae essent ubi piper crescit!”
Eniten suomalaiset ovat tehneet markkinointityötään Isossa-Britanniassa, Puolassa ja Japanissa. Tai näissä maissa se on ollut menestyksekkäintä, kirjeiden lukumäärällä se laskien, joulupukin toimistossa, Rovaniemellä. Joihinkin kortteihin on kirjoitettu Muhammed Hafisin viisaus “Tämä maailma ei sinua vahingoita, sanovat he, jotka kulkevat rakkauden polkuja.”
Hyvää Joulua – Vita est tempus optimum hominis
Dum spiro, spero – De visu; de auditu; de olfactu