Enteet, utopiat, dystopiat – sosiaalisen median ja tekoälyn dilemma.

Natural nihil agit frustra – Luonto ei tee mitään turhaan

22.01. 2024

Kysymys: Mistä ovat peräisin utopia ja dystopia?

Vastaus: Haaveellista suunnitelmaa, kaukaista ihanneyhteiskuntaa kutsutaan utopiaksi. Sana esiintyi ilmeisesti ensimmäisen kerran vuonna 1516 Sir Thomas Moren (1478–1535) julkaiseman kirjan nimessä. Utopia on sekoitus kreikkaa ja latinaa, ja se tarkoittaa paikkaa, jota ei ole. Sanan osat ovat kreikan ou ’ei’ ja tópos ’paikka’ sekä latinan nomininjohdin ‑ia.

Sanaa dystopia käytti puolestaan tiettävästi ensimmäisen kerran brittiläinen kansanedustaja John Stuart Mill vuonna 1868. Sanan alussa on kreikkalainen etuliite dys- ’epä‑, huono‑’. Dystopia on utopian vastakohta: ”huono paikka”, paikka, josta ei haaveilla, ja jonka ei toivota tulevan todeksi, kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Näin kuvataan käsitteet utopia ja dystopia hyvin lyhyesti kielellisinä käsitteinämme. Vuonna 2014 julkaisin toistaiseksi ainakin fyysisesti painavimman kirjani otsikolla: ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat – taantuma kylmään sotaan.” Osallistuin tuolloin myös vaaleihin ja seuratakseni sitä tutkijana Hämeessä sekä samalla luonnollisesti myös valtakunnallisesti. Mielenkiintoisin seurattava oli tuolloin ajan hengen mukaan perussuomalainen puolue, jonka juurista olit aikoinaan tehnyt tutkimusta myös Oulun yliopiston maantieteen (poliittinen maantiede) laitoksella. Veikko Vennamo oli perehtynyt amerikkalaiseen vaalitapaan ja samalla populistiseen pulinaankin. Se oli 1950-luvun Suomessa uutta. Karjalan evakkojen asuttamisesta tunnetuksi tullut lakitieteen lisensiaatti Vennamo oli poliitikkona ja puhujana poikkeuksellinen lahjakkuus – ”Nascuntur poetae, fiunt oratores” – Runoilijoiksi synnytään, puhujiksi tullaan. Oma osuuteni maaseudun tupailloissa oli lapsesta alkaen runoilijan rooli.  

Tämän päivän Helsingin Sanomat kuvaa suomalaisten käyttäytymistä sekä kohteliaan käyttäytymisen muotoja eri kulttuureissa (HS 22.01.2024). Se on lehden täytettä ja samalla viihdettä. Suomalainen sulkeutuneisuus ja vaiteliaisuus ymmärretään usein väärin, siinä missä rehellisyytemme toimii ympäri maailmaa, kirjoittaa lehti sekä toimittaja Jasmin Vahtera. Maailmaa kongresseissa ja konferensseissa kiertäen sekä yhteisiä tutkimusohjelmiamme koordinoiden, en oikein enää allekirjoita näitä vanhoja stereotypioitamme. Kirjoitin niistä aikanaan osana Sakari Topeliuksen Maamme kirjan tapaan, sen kirjan viidettäkymmenettä painosta lukien, arvioiden silloin myös hänen heimokuvaustensa merkitystä oman maamme stereotypioihin. Olemme luonnon tuotetta eikä luonto tee mitään turhaan – ”Natura nihil agit frustra.”

Olen asunut liki kaikissa maakunnissamme ja tavannut puheliaita hämäläisiä ja hiljaisia savolaisia ja karjalaisia. Siis toisin kuin usein väitetään. Maailmalla tapaa, niin ikään, hyvinkin sulkeutuneita ja hiljaisia italialaisia tai espanjalaisia. Erot pohjoisen ja etelän välillä ovat sielläkin suuria. Asennonnoituminen vieraisiin ihmisiin ja kulttuureihin kulkee käsi kädessä oman persoonallisuuden sekä työluvan mukaan osana koulutusta ja persoonallisuutta. Ihmiset ovat yksilöitä kaikkialla ja sitä on syytä kunnioittaa ensimmäisenä.  Luomiskertomuksessa ensin oli kuitenkin sana. Puhuttua sanaa ja etenkin kirjoitettua on syytä harkita. Sillä peruuttamattomasti lentää kerran lähetetty sana. – ”Nam semel emissum volat irrevocabile verbum.”  

Vuosikymmenien saatossa poliittinen ja yhteiskunnallinen asemoituminen oli toki muuttunut Suomessakin, mutta Hämeessä vähemmän etenkin maaseudulla liikkuen kuin voisi kuvitella. Tänään muutokset ovat jo suurempia ja vastaavan tutkimuksen rakentelu on vaatinut reaaliaikaista ja päivittäin suoritettavaa raportointia. Samalla mukana kulkeva tietokone on sekin hivenen kehittynyt ja kutsumme sitä robotiikaksi tai tekoälyksi. Oikeammin algoritmit ja käyttämämme tiede ei ole muuttunut miksikään. Vain sen seuraajat ovat muutakin kuin 1940-luvun suuren ikäluokan vanhuksia. Uuden vuosituhannen alussa tutkintonsa suorittaneet opettajat, professorit tai poliitikot äänestäjineen, ovat samaa lukiota ja yliopistoa käyneitä, kuin mitä 1950-luvulla syntyneetkin suomalaiset. Suurempi muutos tuli vasta heidän lastensa tai lastenlastensa kohdalla. Sotien aiheuttamat ja periytyvät muutokset eivät periydy enää 2000-luvulle tultaessa. Kyse on biologiasta, luonnosta. Luonto ei tee mitään turhaan – ”Natura nihil agit frustra.” Epigenetiikka on tiedettä, ei politiikkaa tai taidetta, päivittäistä sosiaalisen median antia.

Sen sijaan muutos tapahtui naisten tullessa mukaan yliopistojen hallintoon ja opettajiksi, oppilaiksemme. Ei kuitenkaan dramaattinen, saati miehille traumaattinen. Yliopistosta ei tullut ulospäinsuuntautuneempi sidoksissa sukupuoleen. Naiset saattavat lukea enemmän ja verbaalinen lahjakkuus on lukeneisuuden merkki. Ei sukupolven, sukupuolen tai kulttuurin samoissa oloissa väitöskirjaansa valmistellen. Se saattaa olla värikkäälle ja myös stereotypioita rakastavalle medialle pettymyskin. Presidenttiehdokkaatkin ovat kuin samasta puusta vuoltuja. Ovat läksynsä lukeneita ja kultivoituneita kansalaisiamme. Heitä ei ole tarvis maailmalla hävetä, päinvastoin. Nyt kiinnostaa globaali ympäristö ja oma turvallisuus sekä ehdokkaan uskottavuus. Luonto kammoaa tyhjää – ”Natura abhorret vacuum” – siinä missä demokraattisesti rakennettu yhteiskunta ja sen kyky puolustaa rajojaan ja rakenteitaan.   

Enteet, utopiat ja dystopiat sekä taantuma kylmään sotaan oli alkua sille vaiheelle, jonka tuloksena oli juuri julkaistu kirjani ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma” kuudentena kirjanani saman vuoden 2023 aikana ne kirjoittaen. Vuoden 2013 ja 2023 väliin jää noin kolmekymmentä kirjoittamaani kirjaa ja tuhannet päivittäin kirjoittamani artikkelit ja esseet. Ne kaikki on julkaistu Saksassa ja samalla sosiaalisen median sivustoilla kenen tahansa luettavaksi ja myös avoimen keskustelun kohteeksi rohjeten. Sosiaalinen media kun kuvataan samassa lehdessä helvetin tulirotkoakin pelottavammaksi paikaksi. Perinteinen media, ja sen kilpailijana sosiaalinen media, ovat vaikea yhtälö mediayhteiskunnalle ja sen dilemmalle. Publius Syrus neuvoineen on syytä muistaa: ”De inimico non loquaris, sed cogites!” Älä puhu vihollisestasi pahaa, ajattele vain!”

Sosiaalinen media koulutti meidät keskustelijoiksi. Kirjallinen väittely on vaativa tapa ja Jussi Halla-aho kielinerona kohosi tätä kautta muita päätä pidemmäksi. Kävin itsekin hänen kanssaan väittelyn, joka päättyi hänen aloitteestaan ratkaisemattomaan. Tosin hän pelasi samaan aikaan simultaanishakkia ja se on vaativa laji. Sama pätee vaaleihin, joihin osallistuu yhdeksän hyvin koulittua keskustelijaa, presidenttiehdokastamme. Jussi Halla-ahon vahvuus on hänen uskottavuutensa ja kielimiehen logiikka. Kirjoitin tästä kirjassani: ”De visu; de auditu; de olfactu.” – Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa.  

Näitä keskustelijoita on ollut runsaasti etenkin sosiaalisen median sivuillamme. Yksistään FB:n sivulla kaikki 5000 Facebookin sallimaa kaveriani, sivustojeni seuraajaa. Globaalisti taas kotisivustoni ww.clusterart.org ei ole rajoittanut lukijoitani, eivätkä muutamat muut avoimet, joko blogeja tai kirjoja sähköisesti markkinoineet ja avanneet globaalit kaupalliset verkostomme, kuten Amzonin ja Googlen kaltaiset jätit tai globaali tiedepuistojemme (sciece parks) verkostot (AURP, IASP). Niiden jäsenenä ja hallinnossa toimineena oma kansallinen identiteetti on syytä unohtaa. Tekoäly tuli robotteineen mukaan jo hyvin varhain, eikä sitä pelätty, päinvastoin. Sen kehittely kuului tiedepuiston yrittäjien toimintaan. Valtaosa maapallon alan kehittelijöistä työskentelee tiedepuistojen kampusalueilla. Toki mukana on kilpailuakin. Kilpailu nopeuttaa ja edistää luonnollisesti innovaatioiden syntyä ja käyttöönottoa. Joskus kiire ja harkinta pettää. Harkitessa tilaisuus usein tuhoutuu. – ”Deliberando saepe perit occasio.” (Publius Syrus).

Japanissa arvostetun Akutagawa- kirjallisuuspalkinnon ensimmäisen palkinnon sai juuri hetki sitten Rie Kudan, jonka kirja oli laadittu yhdessä tekoälyn kanssa. Käytän täsmälleen samaa tekoälyä (ChatGPT) itsekin pohtiessamme yhdessä, miten kirjoittaa vaikeista käsitteistä tavalla, joka olisi kenen tahansa luettavissa. Omalla kohdallani tietokone on toki ollut mukana tutkijaa tukemassa jo 1970-luvun alusta, joka lienee jo itsestään selvyys sanomattakin. Tosin vielä tuolloin vanhimmat professorit olettivat ilmiön olevan ohimenevän. Kyse ei ollut vain vanhuuden tylsistyminen. – ”Dementia senilis.” Samaa pohditaan tänäänkin tekoälyn ja robotiikan kohdalla.

No ei ollut tietokone ohimenevä kiusankappale ikääntyvälle tutkijalle ja opettajalle yliopistoissamme.  Eikä sitä ole tekoälyksi nimetty kiusankappale, joka voi avustaa myös melkein missä tahansa vaiheessa työtäsi sekä tutkijana että kirjailijana. Niin myös tänään kirjoittaessani tätä tekstiä. Varmistan lopuksi sen uskottavuuden kohdistamalla kysymykseni Chat GPT:n vastattavaksi. Näin aiemmat tutkimukseni saavat tukea ja ovat helposti ymmärrettävällä tavalla popularisoitukin. Hysteerinen asenne ja suhtautuminen tieteen ja teknologian kehittymiseen voisi saada jo asiallisemman käsittelyn medioittemme sivuillakin. Algoritmit eivät vie leipäämme. Pikemminkin päinvastoin. Siinä missä avustavat lisäksi meitä ongelmissa, jotka olemme itse aiheuttaneet ympäristöllemme ja itsellemme, lapsillemme. Olemme tämän velkaa luonnolle. – ”Debitum naturae.” Olen toistanut tätä kymmeniä kertoja.

Palaan kirjani ”Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat – Taantuma kylmään sotaan” sen alkuun, esipuheeseen sekä johdantoon. Kirjan kustantajan niistä laatimaan lyhyeen tekstiin. Minkä vuoksi tällainen nimi kirjalle jo vuosikymmen enne kuin huomasimme, kuinka tuleva vuosikymmen on menetetty, kymmenen hallituksen kanssa hoidettava painajainen? Ehkä se auttaa meitä ymmärtämään, miksi ennusteeni vuodelta 2013 toteutui kirjaimellisesti. Kysymättä sitä tuolloin edes algoritmeilta ja tekoälyltä. Kaiken varalta kirja julkaistiin Saksassa vasta vaalien jälkeen. En halunnut pilata vaalien iloa ja lennokkaita vaalipuheita ikävällä totuudella. Olin itse samaan aikaan ehdolla, jolloin vaalien seuraaminen tapahtui toisin kuin ulkopuolelta sitä seuraten. Jos käytössäni olisi ollut tuolloin kaikki tekoälyn potentiaali, minut olisi valittu eduskuntaan. Ja vieläpä suurella äänimäärälläkin. Äänet kun olisi silloin annettu sopivimmalle – ”Detur digniori.”

Tyydyin tuolloin tukemaan muita ehdokkaitamme ja raportoimaan prosessista seuraavaa kirjaani varten. Ja vasta vaalien jälkeen.  Se mitä jatkossa tapahtui, onkin tiedossamme, siinä missä vuosittain kirjoittamani artikkelit ja noin kolmekymmentä kirjaakin. Sähköisenä ne on voinut lukea ilmaiseksi. Kirjat on toimitettu alan keräilijöille. Niiden hinta on koko ajan nousussa, ei laskenut kuten kirjailijoiden kirjat normaalisti kokevat elinkaarensa. Ne maksavat muutaman kympin joulun markkinoilla ja hinta romahtaa pariin euroon jo muutaman vuoden aikana. Kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee myös tieteen, taiteen, kirjallisuuden jne. kohdallakin. Ketä kiinnostaa pelkkä viihde tai jo kerrotusta kertominen? ”Dictum de dicto.”

Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat: Taantuma kylmään sotaan BoD – Books on Demand, 21.10.2014 – 560 sivua Taantuma ja lama kulkevat rinnakkain ja vuotta 2013 hallitsevat tapahtumat, joiden takaumat vievät kohti kylmän sodan kokemuksiamme. Cluster Art käsitteenä on jo ikääntynyt ja järjestyksessään kymmenes kirja on sekin historiaa. Kirjoittamani mediayhteiskunnan synty, hybridiyhteiskunta ja sosiaalisen median strategia sekä talous, ekologinen klusteri innovaatiopolitiikassa, paikalliset ja globaalit kulttuurit, symboli-innovaatiomme, klusteritaiteen käsitteet manifestiksi kirjaten, agropolis strategia osana luonnonvarojamme, ovat vakiintuneet maailmalla sopeutuen globaaliin ja paikalliseen kulttuuriin. Kerran sanottu riittää viisaalle – ”Dictum sapienti sat es” (Plautus).   Ukrainan ja arabi-islamilaisen maailman ajautuminen kohti kylmän sodan vuosia oli monelle shokki rinnan vanhan Babylonian ja Isis -järjestön syntyä. Tätä murrosta ei pidetty mahdollisena, vaikka siihen oli kaiken aikaa varauduttu ja sitä ruokittiin suurkulttuurien välisessä vuoropuhelussa niin Euroopassa kuin aiemmin kirjassani, joka käsitteli Irakin ja Syyrian tapahtumia osana muinaista Babyloniaa (Arctic Babylon). Myöhemmin myös osat II ja III.   Kylmän sodan tuulet olivat odotettu tapahtuma. Se jakoi edetessään aiemmat utopiat myös vastakohdikseen – dystopioiksi. Samanaikaisesti tätä tarinaa jaettiin yhä näkyvämmin kuvina, videoina – suurten massojen yhteisenä kielenä roboteille. Kuvan tallentaminen tekstin yhteyteen, symboleiden lisääntyminen viestintään, oli sekin monelle odottamatonta. Se yllätti perinteisen, onomatopoeettisen ja luonnosta muotonsa saaneet sanamme sekä suvuttoman kielen lukijat Suomessa. Tulkinta jäi yhä vapaammin kirjan lukijan tai yhteisön, sosiaalisen median tuotteeksi, ikivanhojen värien ja muotojen, musiikin ja tanssin kautta eläen maalauksina ja veistoksina – klusteritaiteena – paljon nuoremman kielemme siten ohittaen. Se oli vapautumisen päivä. – ”Dies absolutionis.”

Tietoja kirjailijasta (2014)

Professori, filosofian (luonnontieteiden) ja valtiotieteen (yhteiskuntatieteet) tohtori Matti Luostarinen on syntynyt Iisalmessa vuonna 1951. Maantieteilijänä ja biologina hän on kuvannut runsaasti paikkaleimautumiseen ja identiteettiin liittyviä aiheita ja Lapin allasevakkoja sekä Lapin koskisotia käsittelee myös hänen ensimmäinen, Oulun yliopistossa julkaistu väitöskirjansa vuodelta 1982. Yhdyskunta- aluesuunnittelun professorina ja luonnontieteilijänä hän laajensi myöhemmin opintonsa yhteiskuntatieteisiin ja ihmistieteisiin sekä väitteli toistamiseen Turun yliopistossa sosiologiassa vuonna 2005. www.clusterart.org / kotisivu.

Luostarinen tunnetaan erittäin tuotteliaana, poikkitieteisenä tutkijana ja myös tieteen popularisoijana. Hän on julkaissut tuhansia tieteellisiä tai kansantajuisia artikkeleita ja noin sata monografista julkaisua tai romaania. (Vuonna 2023 128).  Visioivana innovaattorina hänet on palkittu useissa alan kilpailuissa, ja hän on toiminut samalla kansainvälisten alan laitosten ja niiden organisaatioiden asiantuntijana ja luottamustehtävissä (AURP, IASP)

Yliopistojen ja Suomen Akatemian tutkijan ja opettajan työnsä rinnalla (1973–2013) hän on työskennellyt mm. MTT:n (Luke) erikoistukijana yli 20 vuotta. Tutkijana ja opettajana hän on jalkauttanut usein itsensä, mutta myös oppilaansa, mahdollisimman lähelle käytännön niitä prosesseja, joista osallistuva tutkimusmetodiikka myöhemmin tuli tutuksi. Professori Luostarinen tunnetaan myös riippumattomana kolumnistina ja bloggaajana sekä mediatutkimuksistaan (yli 5000 julkaisua).

Sosiaalisen median välineet ja niiden merkitys uuden yhteiskuntamallin tutkimuksessa on etenkin hänen viimeisimpien vuosien tuotannon ydintä. BoD (Saksa) kustantajana liittyy tähän tutkimusteemaan, jossa sähköisiä välineitä on liitetty osaksi muuttuvaa julkaisutoimintaa ja sen uusia alustoja.

Luostarinen on ollut alusta saakka BoD:n (myös Suomessa) toiminnassa ja pitää sitä erityisen kiinnostavana toimintakonseptina myös vaativassa tieteen ja sen esittelyn sekä paikallisena että globaalina verkottajana, mutta myös nopeasti uusiutuvana ja reaaliaikaisena palvelumuotona erityisen vaativassa, luovassa ja innovatiivisessa mediaympäristössä.

Tässä merkityksessä se palvelee myös nyt professori Luostarisen rakkainta harrastusta kuvataiteissa ja sen symboliikan käytössä rinnan perinteisemmän tieteen ja tutkimuksen sekä taiteiden välistä yhteistä kieltä, hermeneutiikka ja poststrukturaalista uusien innovaatioiden kehittelyä klusteritalouden sekä klusteritaiteen (Cluster Art) manifestina, jonka laatijana hänet myös tunnetaan. (Vuoden 2023 aikana ja jälkeen kuvitus on jo puhtaasti tekstin käsitteistön ja kuvataiteen suurimpien nerojen välistä yhteistä leikkiä ja tekoälyn mahdollistamaa taidetta. Rinnalla myös ikivanhat aiheeseen liittyvät tuhannet ja taas tuhannet latinakieliset viisaudet).

Miten uusin teknologia ja tekoäly vastaa kirjan käsitteisiin vuonna 2024? Tukeeko se edelleen Luostarisen arvioimaa kehitystä ja onko muutos vuosikymmenen aikana tukemassa päivittäin julkaistavan tekstin sekä kirjallisuuden luomaa ja algoritmien (tekoälyn) avaamaa sekä paikallista (lokaalia) että globaalia maailmaamme? Mihin suuntaan lokaali aluesuunnittelu sekä geopolitiikka ohjautuvat jatkossa? Vuosi 2024 on kymmenien vaalien vuosi maailmalla ja suomalaiset käynnistävät sen presidentinvaalillaan heti vuoden alussa ja yhdeksän ehdokkaan voimalla.  (ks. www.culusterart.org). Tätä kirjoitettaessa vaalit ovat Suomessa viikon kuluttua. Kolme nimeä mainitaan gallupeissa muita edellä. Kahden eniten ääniä saavan välillä vaaditaan toinen kierros. Kansanvallalle ja demokratialle vaalipäivät ovat aina juhlapäiviä. – ”Dies feriati.”

Tekoälyn ja robotiikan (algoritmit) antamia vastauksia (tammikuu 2024).

ChatGPT 3.5

Mitä ovat enteet, utopiat ja dystopia?

ChatGPT

Enteet, utopiat ja dystopiat ovat käsitteitä, jotka liittyvät yleisesti yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin ideoihin. Tässä lyhyt selitys kustakin käsitteestä:

1. Enteet:
   1. Enteellä tarkoitetaan yleensä tapahtumaa tai ilmiötä, joka nähdään ennusmerkkinä tulevista tapahtumista. Se voi olla luontainen ilmiö, merkki tai symboli, jota tulkitaan ennustuksellisesti. Esimerkiksi joidenkin kulttuurien perinteisiin voi kuulua tiettyjen tapahtumien tai esineiden tulkinta tulevaisuuden ennustamiseksi.
2. Utopia:
   1. Utopia on kuvitteellinen yhteiskunta tai yhteisö, joka kuvataan täydellisenä tai ihanteellisena. Termi on peräisin Thomas Moren samannimisestä teoksesta, joka julkaistiin vuonna 1516. Utopiassa kaikki toimii parhaalla mahdollisella tavalla, ja yhteisössä vallitsee harmonia, oikeudenmukaisuus ja onnellisuus.
3. Dystopia:
   1. Dystopia on päinvastainen käsite kuin utopia. Se kuvaa kuvitteellista yhteiskuntaa, jossa vallitsee äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus, totalitarismi, kurjuus ja ihmisoikeuksien loukkaukset. Dystopian kuvaus voi paljastaa yhteiskunnallisia ongelmia, poliittisia vaaroja tai teknologian liiallista valtaa. Esimerkkejä dystopiasta ovat George Orwellin ”1984” ja Aldous Huxleyn ”Uljas uusi maailma”.

Nämä käsitteet ovat olleet laajasti käytössä kirjallisuudessa, filosofiassa ja yhteiskuntatieteissä, ja ne auttavat ihmisiä tutkimaan erilaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia mahdollisuuksia ja uhkia.

Miten enteet, utopiat ja dystopiat liittyvät medioihimme ja vaaleihin?

ChatGPT

Enteet, utopiat ja dystopiat voivat heijastua ja vaikuttaa medioihimme sekä vaaleihin monin eri tavoin, sillä ne liittyvät laajemmin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin. Tässä on joitakin tapoja, joilla nämä käsitteet voivat ilmetä medioiden ja vaalien kontekstissa:

1. Mediat ja enteet:
   1. Mediat voivat vahvistaa tai luoda enteitä esittämällä tiettyjä tapahtumia tai ilmiöitä tulevaisuuden merkkeinä. Esimerkiksi tietyt poliittiset päätökset, taloudelliset indikaattorit tai kansainväliset tapahtumat voivat näkyä medioissa enteinä, ja niitä saatetaan tulkita ennusmerkkeinä tulevista kehityksistä.
2. Mediat ja utopiat:
   1. Mediat voivat heijastella utopistisia ideoita tarjoamalla kuvitteellisia tai ihanteellisia kuvauksia siitä, millainen yhteiskunta voisi olla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi fiktiivisten teosten, kuten elokuvien tai televisiosarjojen, kautta, jotka esittävät harmonista ja onnellista tulevaisuutta.
3. Mediat ja dystopiat:
   1. Dystooppiset teemat voivat olla läsnä mediassa, erityisesti fiktiivisissä teoksissa, jotka kuvaavat synkkiä ja epätoivoisia yhteiskuntia. Dystooppiset elementit voivat myös ilmetä uutisissa tai ajankohtaisohjelmissa, kun raportoidaan yhteiskunnallisista ongelmista, poliittisista kriiseistä tai muista uhkista.
4. Vaalit ja enteet:
   1. Vaaleihin liittyvissä tilanteissa enteitä voi näkyä esimerkiksi äänestyskäyttäytymisen ennusteissa, mielipidekyselyissä ja analyysissä ehdokkaiden kannatuksesta. Mediat voivat osallistua tähän prosessiin välittämällä tietoa ja tulkintoja, jotka voivat vaikuttaa äänestäjien odotuksiin.
5. Vaaleihin ja utopioihin/dystopioihin liittyvät lupaukset:
   1. Poliittiset kampanjat voivat sisältää utopistisia lupauksia tulevaisuudesta, jossa yhteiskunta parantuu huomattavasti. Toisaalta vastapainoksi, vastustajat voivat maalata dystooppisia kuvia, varoittaen äänestäjiä mahdollisista uhista ja haitallisista seurauksista tietyn ehdokkaan valinnasta.

Kaiken kaikkiaan enteet, utopiat ja dystopiat heijastavat ja muovaavat yhteiskunnallisia ajatuksia ja keskusteluja, ja ne voivat näkyä monin tavoin mediassa ja vaaleissa, jotka puolestaan vaikuttavat yhteiskuntaamme.

Miten oman aikamme hybridiyhteiskunta ja sosiaalinen median dilemmat sekä vahvasti kasvava tekoälyn ja algoritmien käyttö kytkeytyvät enteisiin, utopioihin ja dystopioihimme?

ChatGPT

Oman aikamme hybridiyhteiskunta, sosiaalisen median dilemmat sekä tekoälyn ja algoritmien kasvava käyttö ovat monimutkaisia ilmiöitä, jotka kytkeytyvät enteisiin, utopioihin ja dystopioihin monin eri tavoin. Tässä on joitakin näkökulmia näiden elementtien väliseen yhteyteen:

1. Enteet ja teknologian kehitys:
   1. Teknologian kehittyminen ja sen käyttö voivat herättää enteitä tulevaisuuden suunnasta. Esimerkiksi tekoälyn mahdollinen kehitys saattaa herättää ennakkoluuloja tai toiveita siitä, mitä se tuo tullessaan. Yhteiskunta saattaa nähdä tietyn teknologisen kehityksen ennakkosignaalina tulevista muutoksista.
2. Utopiat ja teknologian rooli:
   1. Utopistisia näkemyksiä voidaan liittää teknologian rooliin yhteiskunnassa. Ajatellaan esimerkiksi yhteiskuntaa, jossa edistynyt teknologia mahdollistaa kaikille vaurauden, tasa-arvon ja älykkään päätöksenteon. Sosiaalinen media voisi olla väline tällaisen utopian rakentamisessa, luomalla yhteisöjä ja mahdollistamalla laajamittaista osallistumista.
3. Dystopiat ja teknologian uhkat:
   1. Toisaalta teknologian liiallinen käyttö ja väärinkäyttö voivat johtaa dystooppisiin näkymiin. Esimerkiksi yksityisyyden menettäminen, väärinkäyttö, sosiaalisen median manipulaatio ja tekoälyn vääristyneet päätökset voivat luoda dystooppisia yhteiskunnallisia skenaarioita.
4. Sosiaalisen median dilemmat:
   1. Sosiaalisen median dilemmat liittyvät usein väärinkäyttöön, valeuutisiin, polarisaatioon ja yksityisyyden menetykseen. Nämä ongelmat voivat ruokkia dystooppisia kuvitelmia yhteiskunnasta, jossa tieto ja vuorovaikutus ovat vääristyneitä ja kontrolloituja.
5. Tekoäly ja algoritmit yhteiskunnassa:
   1. Tekoälyn ja algoritmien kasvava käyttö yhteiskunnassa liittyy utopistisiin ja dystooppisiin näkymiin. Positiiviset näkemykset voivat liittyä tehokkuuden lisääntymiseen, parempaan terveydenhuoltoon ja älykkäämpään päätöksentekoon. Toisaalta, kun algoritmit vaikuttavat ihmisten elämään ja päätöksentekoon, syntyy huolia vallan keskittymisestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä.

Kaiken kaikkiaan nämä elementit ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja niiden vaikutukset riippuvat siitä, miten yhteiskunta omaksuu ja hallitsee teknologian kehitystä. Yhteiskuntaan ja teknologiaan liittyvät odotukset ja pelot heijastuvat usein sekä utopistisissa että dystooppisissa visioissa, ja sosiaalinen media toimii alustana, joka vahvistaa ja välittää näitä näkemyksiä.

Miten näitä epäkohtia tulisi lähestyä ja kuinka tekoäly ja robotiikka soveltuisi epäkohtien havainnointiin ja poliittiseen ohjaukseen?

ChatGPT

Epäkohtien lähestymistapa ja tekoälyn, sekä robotiikan käyttö epäkohtien havainnoinnissa ja poliittisessa ohjauksessa voivat vaatia monialaista ja eettistä näkökulmaa. Tässä on muutamia suosituksia, joita voitaisiin harkita:

1. Eettinen kehitys ja sääntely:
   1. On tärkeää asettaa eettiset periaatteet ja sääntelykehykset, jotka ohjaavat tekoälyn ja robotiikan käyttöä yhteiskunnassa. Tämä sisältää selkeät ohjeet siitä, miten teknologiaa voidaan käyttää eettisesti ja miten vältetään mahdolliset haitalliset vaikutukset.
2. Läpinäkyvyys ja vastuu:
   1. Tekoälyalgoritmien ja robottien päätöksentekoprosessien tulisi olla mahdollisimman läpinäkyviä. Käyttäjillä, sidosryhmillä ja poliittisilla päättäjillä tulisi olla käsitys siitä, miten algoritmit toimivat. Lisäksi on tärkeää määritellä vastuun kantajat, kun tekoäly tai robotiikka aiheuttaa haittoja tai epäkohtia.
3. Laaja osallistuminen ja monialainen yhteistyö:
   1. Epäkohtien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan laajaa osallistumista. Poliittisen päätöksenteon tulisi sisältää monialaista yhteistyötä, joka ottaa huomioon asiantuntijoiden, teknologian kehittäjien, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien näkemykset.
4. Koulutus ja tietoisuus:
   1. Koulutus ja tietoisuus ovat avainasemassa. Kansalaisille ja päätöksentekijöille tulisi tarjota koulutusta tekoälyn ja robotiikan vaikutuksista yhteiskuntaan. Tämä auttaa lisäämään ymmärrystä ja varmistamaan, että päätökset perustuvat tietoon.
5. Kokeilut ja pilotit:
   1. Ennen tekoäly- ja robotiikkajärjestelmien laajamittaista käyttöönottoa, on suositeltavaa suorittaa kokeiluja ja pilottihankkeita. Näin voidaan arvioida järjestelmien vaikutuksia ja tehdä tarvittavia säätöjä ennen niiden laajempaa käyttöönottoa.
6. Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus:
   1. Tekoälyn ja robotiikan käyttöä tulisi suunnitella siten, että se edistää yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tämä tarkoittaa, että teknologian ei pitäisi vahvistaa olemassa olevia epäkohtia tai lisätä eriarvoisuutta yhteiskunnassa.
7. Jatkuvan seurannan ja päivitysten tarve:
   1. Tekoälyn ja robotiikan vaikutuksia tulisi seurata jatkuvasti. Päivittäminen ja säätäminen ovat välttämättömiä, kun uutta tietoa ja kokemuksia kertyy. Tämä varmistaa, että järjestelmät pysyvät ajan tasalla ja vastaavat yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

Tavoitteena on siis luoda kestävä ja vastuullinen lähestymistapa, joka ottaa huomioon teknologian myönteiset vaikutukset ja samalla minimoi mahdolliset haitat ja epäkohdat yhteiskunnassa.

Lämmin kiitos näkemyksistäsi

ChatGPT

Ole hyvä! Jos sinulla on lisää kysymyksiä tai tarvitset lisätietoja, älä epäröi kysyä. Autan mielelläni!