Kolme pointtia ja neljäs otsikoksi
Magistra vitae philosphia – Filosofia on elämän oppimestari
10.02.2024
Eilen pohdimme bulevardin saloja ja tänään laskiaisen. Presidentin vaalien toinen kierros osuus laskiaissunnuntaille. Laskiaissunnuntai ja sen traditiot sisältävät kolme pointtia ja neljäs on piilotettu sen vanhimpaan traditioon siirrettynä oman aikamme ajankäyttöön. Ilmiö muistuttaa hyvin laadittua lehden pääkirjoitusta, joka sisältää kolme kohtaa ja neljäs on piilotettu otsikkoon. Nokkela lukija havaitsee tämän mutta olettaa sen olevan hänen ikioma oivalluksensa. Näin tuo oivallus jää hänen ”löydöksenään” rakentamaan sitä yhteiskunnallista ilmiötä, jonka tueksi päätoimittaja on otsikkonsa laatinut ja kirjoituksensa kolme ”pointtia”. ”Ave atque vale” – Terve ja voi hyvin.
Laskiaissunnuntai saattaa tukea ehdokasta, jonka taustalla on kolmen kohdan ohjelma ja sen uskollinen toteutus. Se on pääsääntöisesti edellyttänyt yliopisto-opintoja ja neljännen kohdan rakentelu medioita tuntevia työnäytteitä. Toimittajat kun oppivat urallaan yhä vähemmän yhä enemmästä, kun taas tutkija ja tieteeseen perehtyneet yhä enemmän yhä vähemmästä. Tämän epäkohdan voi poistaa joko moni- sekä poikkitieteisellä tutkimustyöllä oppeineen tai alkamalla poliitikoksi. Yksin tieteiden välinen työskentely ei siihen vielä riitä. Monen mielestä mies on hullu tai kirjoittaa runoja – ”Aut insanit homo aut versus facit.” (Horatius).
Oman aikamme robotiikka hakee vielä itseään ja on algoritmeineen lähempänä tieteiden välistä yhteistyötä kuin moni- tai poikkitieteistä itsenäistä oivallusta. Jälkimmäisessä tekoälyn mukana on jo myös emotionaalisia, sosiaalisia ja psykososiaalisia pohdintoja rinnan teknisten algoritmien käytölle. Kone voi ottaa vastaa toki käyttäytymistieteilijöiden tuottamaa tietoakin, mutta eivät ne vielä kykene luomaa sellaista uutta, jossa mukana on inhimilliset tunteet ja emotionaalinen elämämme. Loikka on pitkä ja muistuttaa psykopaatin tapaan pyrkiä näyttelemään syvästi tuntevaa ihmistäkin. Ei poliitikkokaan mahdottomiin kykene. Vaikka puhuukin syvältä sydämestä. – ”Ab love pectore.”
Laskiainen ja sen merkitys osana lähestyvää pääsiäistä on ikään kuin otsikko, jonka tukena vaadittiin kolmen kohdan ohjelmakin. Sen robotiikka ja tekoäly ohjelmineen hallitsee. Sen sijaan otsikon oivaltaminen ja sen laadinta on hyvin kokeneen päätoimittajan ammattitaitoa. Tässä Suomessa presidentin virka on antanut mahdollisuuden rakentaa sellaista kansakuntaa, jonka ominaisuuksiin kuuluu emotionaalinen äly sekä sen käyttö oikeaan aikaan ja oikeaoppisesti. Kooten kasapäin monia ajatuksia. – ”Acervatim multa frequentans.” (Cicero).
Tämän havaitseminen ja vaalit ovat demokratian kulmakivi. Jos ja kun kansalaiset ovat asiansa osaavia, vaalit tuottavat tuloksen, jonka kansakunta on ansainnutkin. Väärinhän kansakunta ei äänestä. Tulos on aina demokratiassa oikea. Hävinneen kokemana manalan varjosta. – ”Ab umbris infernis.” (Vergilius).
Olemme siirtymässä uuteen vaiheeseen, oli vaalitulos sitten mikä tahansa. Tämän loppuvaiheen kaksi ehdokasta varmasti takaavat ja pienenä erona on vain aiempi kokemus ja sen taustalla oleva kyky toimia oikein ja vieläpä oikea-aikaisesti. Elämme reaaliaikaista maailmaa ja innovaatiot eivät enää leviä vaan ovat paikallaan ja niiden saaminen käyttöön on mahdollista vain kyvyllämme verkottua tai klusteroitua kyllin ylhäältä niitä yhteisesti hyödyntäenkin. Tässä presidentti instituutiona voi olla hyvin merkittävä lisä kansakunnalle. Kirjani ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” avaa tätä toisena väitöskirjanani. Edellinen taas spatiaalista identiteettiä suurten ympäristömuutosten yhteydessä (Spatial identity in the face of environmental changes). Edellinen on lähempänä ihmistieteitä (human science) sosiologiaa ja taloutta sekä käyttäytymistämme, valtiotieteitämme, sekä jälkimmäinen maantiedettä, biotieteitämme ja robotikkaa, algoritmejamme sekä luonnontieteitämme (natual science).
Kumpaa nyt tulisi käyttää ilmiölle, sunnuntain vaaleille, uskottavaa otsikkoa laadittaessa, luonnontieteitä vaiko ihmistieteitämme lähestyen? Ei kumpaakaan. Oman aikamme ongelmat presidentin hoidettavana ovat varmasti moni- ja poikkitieteisiä sekä edellyttävät sellaista luovuutta ja rohkeutta, jossa hän liikkuu tuolla ei kenenkään maalla. Siellä suuri ominaisuus merkitsee suurta riippuvuutta. – ”Magna servitus est magna fortuna.” (Seneca).
Se syntyi suuren tiedesodan (Big Science War) aikoihin ja sen rajalinjat ovat vahvasti miinoitettuja. Viimeisin kirjani kertoo tästä dilemmasta (Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma). Suurimmat uudet innovaatiot löytyvät sieltä, dilemman tuotteina, mutta samalla suurten päivälehtiemme otsikotkin. Kertoen kuinka taas kerran enemmistö voitti parhaimmiston. – ”Maior pars meliorem vivit.”
Niihin vastaaminen on tulevan presidenttimme vaativinta työtä. Uusien innovaatioiden avaaminen tai oikeammin niiden käytön mahdollistaminen kansalaisille. Maailman onnellisin kansa syntyy juuri tämän rohkeuden kautta ja pelkäämättä tulevaa. Olemme valinneet laskiaissunnuntaina erinomaisen presidentin ja myös häntä tukevan puolisonkin. Tai sitten joku laulaa kuuroille korville. – ”Ad surdas aures cenere.”
Työn juhlasta pääsiäiseen
Agraarin Suomen työn juhlana pidetty laskiainen on nykyisin jotain kokonaan muuta tai sitten ei juhlana lainkaan muistettu. Wikipediasta sen voi vielä lukea ja maaseudun elämää muistavat suuret ikäluokat saattavat jopa haikeudella palata lapsuutensa kokemuksiinkin. Jos taas politiikkaa ja yhteiskuntamme tutkiva ei tunne edes lähihistoriaamme, sen arvailu on hankalaa pelkästään oman aikamme uutisvirtaa seuraillen. Se on kuin huono suunnitelma, jota ei voi muuttaa. – ”Malum est consilium quod mutari non potest. (Publius Syrus).
Ilmiölle kun löytyy paljon muitakin selittäjiä kuin Yhdysvaltain vaalit tai Timo Soinin kaltaisen ihmisen elämänkaaren tulkinnat Helsingin Sanomia lukien tyyliin, missä ongelma siellä Soini. Se kun korvaa oman aikamme “pitkiä pellavia” huudahduksen ja naapurin pelloille toivottiin jotain kokonaan muuta. Takavuosina se oli pahaan houkutteleva nälkä. – ”Malesuada Fames.” (Vergilius).
Ei sosiaalinen pääomamme ja muistimme näin lyhyt ole ja muutaman julkimon varassa pyörivä Suomessakaan. Se miten ihmiset maaseudulla käyttäytyvät, on toki paljon pidemmän ja juurevamman historian kautta syntyvää ja siinä on mukana geneettinen perimämmekin. Politiikka on sekin paljon muutakin kuin stereotyyppistä yhden tai kahden miehen tai naisen viihdettä, kuukausittain vaihtuvia gallupennusteitamme. Tällainen vääryydellä hankittu surkeudella menetetään. – ”Male parta male dilabuntur.” (Naevius).
Eivät ihmiset arvojaan ja normejaan, tapakulttuuriaan, viikoittain vaihtele, kertoi sote ja sen soittelijat mitä tahansa Arkadianmäellä toimittajineen. Soinin kaltaiset ihmiset ja heidän elämänkaarensa on kokonaan muuta, kuin kuntamme ja maakunnat, perinnemaisemat aivan muuta kuin teollinen yhdyskunta ja sen muutokset. Ja huono on sellainen suunnitelma, jota ei voi muuttaa. – ”Malum est consilium quod mutari non potest.” (Publius Syrus).
Eivätkä nekään hetkessä muutu. Reaaliaikaisen rinnalla kulkee kuitenkin aina myös pysyvä ja juureva perustuslakikin ja soinismiakin seuraa sata muuta samanlaista. Konservatiiviseksi markkinoitu onkin hetkessä hyvinkin joustavaa ja liberaalia, johtavat myös nopeaan toteutukseen, jos sen juuret löytyvät oikealla tavalla historian kautta haettuna. Jussi Halla-aho vaikuttaisi kirjoittavan ja puhuvan juuri tästä. Tiedemiehen tapaan ja uskottavastikin. Häntä äänestäneet maaseudun ihmiset valitsevat nyt mieleistään presidenttiäkin. Moni on Pohjanmaan lakeuksilta, Suomenselän suomailta. Entisiä maalaisliittolaisia. Käsi kättä pesee. – ”Manus manum lavat.” (Petronius, Seneca).
Mistä tulee laskiaisen ajan “pitkiä pellavia” sanonta ja monet muut pääsiäistä edeltävät loitsumme? Vedin takavuosina kansallista pellavaohjelmaamme ja tutuksi tulivat todella monet pellavasta, niin sen kuidusta kuin öljystäkin valmistettavat tuotteet ja öljy- sekä kuitupellavan jalostus kasvina. Oli unohtunut koko kasvi ja sen käyttö suomalaisilta. Maailmalla oli toisin. Ruotsin kuningas oli ajatellut maasta pellavamaata. Ei niinkään pontikankeittoon. – Helmiä sioille – ”Margaritas ante porcos.”
Uusia tuotteita kehittelimme niitäkin, myös muovin korvaavia komposiittejamme ja lääkkeitä. Ruotsin vallan aikana Suomesta kaavailtiin todellakin jopa pellavamaata. Puuvilla olisi sekin voitu korvata kotimaisella raaka-aineella. Ilman hamppua matkat uuteen maailmaan ja rapakon taakse olisivat jääneet nekin tekemättä. Purjeet kun vaativat pitkäkuituista kasvia. Sukuni purjekunnan veneet olivat merikelpoisia. Se mikä kiinnosti, oli Itämeri. – ”Mare Balticum.”
Se miten näitä uusia innovaatiota, teknisiä, taloudellisia ja kulttuurisia, sosiaalisia ja myös poliittisia uudistuksiamme onnistuttiin toteuttamaan, oli sidoksissa kunkin talousalueen omaan historiaankin. Sopivat yrittäjät löytyivät sieltä, missä ilmiö oli jo aiemmasta tuttu, osa toimeentuloakin, mutta tuote vain hieman muuta kuin mihin vuosisadat oli opittu. Oulusta tehtiin Kainuunjoen (Oulujoki) ja meren (Oulujärvi) yhteinen pääkaupunkimme. Nykyinen komea kaupungintalo oli tuon ajan kapakka. – ”Helmiä sioille.” – ”Margaritas ante porcos.”
Teknisen ja taloudellinen innovaatio kun vaatii rinnalleen myös sosiaalisen ja kulttuurisen innovaation, tai oikeammin oikeat henkilöt niiden toteutukseen ja verkostot voivat toki ylittää talousalueen rajojakin. Nekin on tunnettava ja tutkijan kyettävä avustamaan niiden synnyssä. Kainuunjoelle ja merelle purjehdittiin Kallavedeltä. Virhe oli uskoa kuninkaitten ja keisareitten lupauksiin. Luvata meret ja vuoret. – ”Maria et montes pollicere.” (Sallustius).
Laskiainen on hyvin tyypillinen työn juhlaan ja arkeen liittyvä traditio, johon on mahdollista liittää valtava määrä uusia innovaatioita ja niiden yhteisiä sovelluksia. Se edellyttää kulttuurisen taustan tuntemusta, mutta myös laskiaista seuraavan pääsiäisen merkityksen oivallusta. Ilman niitä ideat eivät toteudu tuotiin maahan mitä tahansa kulttuuria tai sen rakentajaa, etenkin jopa päiväntasaajan väärältä puoleltakin. Kulttuuriset ilmiöt kun seurailevat luonnon kiertoa ja leveyspiirejämme, samaa ilmastotyyppiä, jossa itsekin elämme. Se että luonto ja eläimet, ekosysteemit sen oivaltavat, liittyy luonnon lakeihimme ja niistä ei voi neuvotella. Matematiikka on sekin kirjoitettu matemaatikoille. – ”Mathemata mathematicis scribuntur” (Nikolaus Kopernikus). Se on syytä muistaa robotiikan ja algoritmien aikana.
Luonnonlait kun ovat ihmistieteistä poikkeavia ja niistä ei tehdä kompromissejamme poliitikkojen tapaan eläen. Elämme aikaa, jossa nämä lait on otettava lopulta myös vakavasti. Sellainen puolue menestyy, joka oivaltaa tämän ensimmäisenä, sekä löytää sille myös tuhatvuotiset juuremmekin. Ei ala opettaa mehiläisille ja linnulle kymmenjärjestelmän oppejamme varpaita ja sormia laskien, vaan oivaltaa, kuinka nämä käyttävät paljon fiksumpaa tiedettä omassa tavassaan tiedottaa ja suunnistaa maanosasta toiseen ja lopuksi vielä oikean lammen rannalle pesimäänkin. Kaikkien taitojen äiti on lopulta tarve. – ”Mater artium necessitas.”
Monet Suomen laskiaismenoista ovat luultavasti peräisin vanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Laskiaisperinteistä elävät mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Suurmäen mestarit ovat Alpeilla syntyneitä ja oppineet jo lapsena liitämään myös ilman mäkiä. Pohjanmaalla sellainen on hankalaa. Enää laskiaistakaan ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä. Laskiaisen perinneruokiin kuuluvat hernekeiton lisäksi laskiaispullat. Tärkein ei saa kuitenkaan unohtua. Eniten lapsen on saatava kunnioitus. – ”Maxima debentur puero reverentia.” (Juvenalis). Ei kiusaamista.
Reformaation myötä paaston noudattaminen jäi suomalaisilta pois, mutta monet uskomukset ja kiellot pysyivät kansan mielissä. Laskiainen säilyi talonpoikaisena työnjuhlana ja ennen kaikkea naisten työ- ja toimialaan kuuluvana päivänä. Se naisten olisi syytä jo viimeinkin oivaltaa. Viivytys kun on vihan parhaita parannuskeinoja. – ”Maximum remedium irae dilatio est.” (Seneca).
Laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde, minkä vuoksi siihen on Suomessa liittynyt aikaisemmin runsaasti kansanuskomuksia ja taikoja. Työt piti lopettaa hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Saunaan täytyi mennä päivänvalolla ja siellä oli oltava ääneti. Suomalainen mykkyys selittyy muullakin kuin tyhmyydellä. Raamattua lainaten rintasi on viiniä parempaa. – ”Meliora sunt ubera tua vino.”
Laskiaisena syötiin aiemmin tukevasti liharuokaa, koska seuraavan kerran sai syödä lihaa vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Perinteisiä laskiaisruokia olivat rasvarieska ja liharokka. Rasvarieska oli ohrajauhoista tehtyä leipää, jota oli höystetty sianihralla. Liharokka oli keitetty herneistä ja rukiinjyvistä ja höystetty siansorkilla tai sian päällä. Keittoa kutsuttiin myös sorkkarokaksi. Myös herkut kuuluivat laskiaiseen. Laskiaispullat alkoivat yleistyä 1800-luvulla. Wikipedia avaa meille sellaista, jota aiemmin emme edes tunteneet kaupungissa nykyisin vanheten. Lisäksi muisti heikkenee jollet harjoita sitä. – ”Memoria minuitur nisi eam exerceas.” (Cato, Cicero).
Ruokaan liittyi myös uskomuksia. Sen piti olla ennen kaikkea rasvaista. Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin lypsivät lehmät ja siat lihoivat. Eikä rasvaa saanut pyyhkiä sormista pois, vaan sen piti antaa kulua itsekseen ajan myötä. Tämä takasi hyvän viikatteen käsittelykyvyn. Ja jälleen Raamattua lainaten, lääkäri, paranna itsesi. – ”Medice, cura te ipsum!”
Kun alat puhua viikatteesta, lapsesi ja heidän lapsensa alkavat kysellä, mitä se sellainen voisi tarkoittaa? Kuka nyt viikatemiestä tunnistaisi muuten kuin kauhuleffoistamme. Maalla niitä oli aiemmin pilvin pimein ja sinne ei ole hyvä mennä isovanhempia tapaamaan. Välttele ääriliikkeitä. Keskivälillä liikut turvallisimmin. – ”Medio tutissimus ibis.” (Ovidus).
Sormennuolija sen sijaan sai sirpeistä haavoja. Mistä ihmeen sirpistä, kysyvät lapset nyt? Sama juttu ja kauhutarina, jossa mukana on myös vasara. Kun ruokien annettiin olla pöydässä koko päivän, se takasi runsauden koko vuodeksi. Kehnosti hoidetut vanhukset ja heitteillejätöt tai raiskausten tutkiminen, rahan pesu rikoksena, on osa kulttuurista syntyvää rötöstelyä. Ei sellaista pidä Suomessa sallia. Vakaa mieli vastoinkäymisissä – ”Mens aequa in arduis” ja terve sielu terveessä ruumiissa – ”Mens sana in corpore sano. (Juvenalis).
Suomessa, jossa laskiaisen aikaan on talvikeli, liittyy laskiaiseen myös mäen laskeminen esimerkiksi pulkilla. Ihonväriltään tummempi ei sellaista heti tunnistaisi. Rekiretket ovat vierasta kulttuuria nekin. Opittava nekin ovat ja vuosituhantista perintöä, sosiaalista muistiammekin. Raamatun kertomus kamelista kulkemassa neulansilmän läpi on vierasta kulttuuria meille. Meillä ei ole kamelia eikä portteja, josta kameleja kuljettaa. Neulansilmä on meillä mahdottoman ahtaaksi koettu ja pellavalangan siitä ehkä voi pujottaakin. Mutta ei nyt sentään kamelia. Miten tällaisia käännöksiä on tehty – mieleltään viallako? – ”Mente captus”.
Perinteisesti pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä (hirrenpää nurkkasalvoksessa) ja nauriita kuin lautasia”. Naapurin pellolle saatettiin toivoa tippuroita ja tappuroita. Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin. Muiden uskomusten mukaan naisten tuli pitää hiuksiaan auki ja harjata niitä usein. Näin taattiin pellavista puhtaita, kuituisia, vaaleita ja kiiltäviä. Suomalainen rakkauskin oli sodankäyntiä – ”Militae species amor est.”
Kun kaikki tämä on unohdettu hetkessä, revi siitä sitten innovaatiolle sopiva sosiaalinen pääoma ja kulttuuri. Huonon pään takia siinä koko ruumis kärsii uutta kulttuuria valmistellessaan ja joka neljäs vuosi vaaleihin valmistautuen, sotesoppaa meille kansalaisilla syöttäen. Onneksi presidentti valitaan sentään kuudeksi vuodeksi ja Urho Kekkonen eliniäksi. Venäjällä Putin on ottanut hänestä mallia. ”Mirabile vosu” Huima näky. Surkuteltavaa sanoa – ”Miserabile dictu”. Säälittävä rahvas – ”Miserabile vulgus.”