Niinistö jättää seuraajalleen tilastollisesti tutkitun ja todella vaikeasti korruptoitavan, rehellisen maan ja kansan.
Viisaita vain parran suhteen – ”Barbae tenus sapientes”
01.03. 2024
Tätä kirjoittaessani Suomessa eletään juhlavaa hetkeä presidentin vaihtuessa ja Aleksander Stubbin kauden alkaessa. Kuka muistaa monesko presidentti hän mahtaisi olla? Olen heistä jokaisesta kirjoittanut. Montako riviä, palstaa, sivua, ehkä peräti kirjojakin? Päivä on omistettu näille muodollisuuksille. Demokratia ja sen laitokset ovat näissä muodollisuuksissamme suomalaisen koruttomat. Eräs piirre on kuitenkin syytä nostaa pragmatismin ohella näkyville ja sen on tapamme tilastoida asioita sekä tehdä se todella luotettavalla tavalla. Olemme siinäkin maailman johtava maa. Kun lapsi syntyy, kysytään ensimmäisenä, paljoko lapsi painoi. Sama pätee tapaamme maailman vesistörikkaimmassa maassa kysellä kalasaaliin kokoa ja ulkona säitä ja niiden ennustettavuutta. Kuinka paljon mittarit näyttävät ja onko helleraja ylitetty ja kuinka monta kertaa. Kaikesta tilastollisesta huolimatta edellinen presidentti ohitti suosiossaan ja saavutuksissaan edeltäjänsä ja uusi sai hoitaakseen tehtävän, joka ei ole helppo. Tämä ei ole tilastollisesti mitattavissa mutta yleinen mielipide se varmasti on. ”Communis opinio.” Kuinka minä näin uskallan väittää? Yleinen mielipide ja suomalainen eripurainen sopusointu sen minulle kertoo. – ”Communis opinio” – ”Concordia discoris.” Eikä ajatuksista ketään rangaista. – ”Cogitationis poenam nemo patitur.”
Suomalaiset ovat tilastohullua kansa. Meillä tilastoidaan kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Tutkijana tähän joutui tutustumaan yhtenään hankkiessaan tilastoitua tietoa melkein mistä tahansa tilastokelpoisesta. Etenkin kvantitatiivinen maantiede ja nykyisin muodikas robotiikka hyötyivät ja hyötyvät etenkin tänään tavastamme tilastoida sekä kyvystämme siirtää nämä tiedot vaikkapa kartallekin. Meillä tilastoinnin hoitaa Tilastokeskus, poliitikoista ja muista intressiryhmistä riippumaton puolueeton toimija. Ilmiö, joka ei ole selvää kaikkialla maailmassa. Niinpä poliittisesti sidottu tilastoija saa halolla päähän ja vielä oksapuolella, jos sen tilastot eivät tue istuvaa poliittista johtoa. Näin vaikkapa Turkissa. Tällainen tieto miellyttää toisenkin kerran. – ”Bis repetita placet.”Se on yhteistä omaisuuttamme. – ”Bona communia.”
Suomessa tilastoja eivät käytä vain tutkijat ja tutkimuslaitokset vaan myös hallitus laatiessaan ohjelmaansa. Tai mediat hakiessaan luotettavaa tietoakin. Tällä on valtava merkitys, kun pohdimme myös ratkaisuja säästöistämme ja niiden merkitysestä tarkistaen tehtyjen päätösten vaikutusta ympäri maata ja alueellisesti, ikäryhmittäin, sukupuoleen ja ammattiin, varallisuuteen jne. liittyen. Tällaista tutkimusta tehdään kaiken aikaa ja koko ajan lisääntyvästi. Muuten säästötoimet tai terveydenhoitoon liittyvät korjaukset jäävät selvittämättä jne. jne. Mikäli näin ei olisi kävisimme kaikkien sotaa kaikkia vastaan. – ”Bellum onium contra omnes.” (Thoman Hobbes).
Tiedon on oltava rehellistä. Poliitikot eivät pääse peukaloimaan niillä. Ne paljastavat miten päätökset ja lait asetuksineen toimivat. Vertailussa Suomen tilastojärjestelmä nousi ykkössijalle 186 maan joukosta. Se ei ole sattuma. Me rakastamme tällaista täsmällisyyttä, lukuja, numeroita, niiden kanssa pelaamista ja tilastojen ohella tiedettä tehden ja ne vielä kartoille sijoittaenkin. Niin minäkin vielä useamman tieteen yhteistyönä sekä algoritmeja, mutkikkaita tilastollisia matemaattisia menetelmiä käyttäen ja kauniina grafiikkana kartoille siirtäenkin. Tässä merkityksessä presidentti Niinistö jättää presidentti Stubbille maailman ehdottomasti ja kiistattomasti johtavan maan sekä kykymme seurata myös päämiehemme tehtävien hoitoa osana muuta hallintoamme. Ehdottoman vapaata korruptiosta. Suopealla sallimuksella. – ”Benigno numine.”
Kuluva päivä, joka neljäs vuosi toistuva, on poikkeuksellisten uutisten päivä. Näistä tärkein on presidenttimme vaihtuminen ja ne rituaalit, joita tätä tehtävää varten on kansalaisille laadittu medioittensa välityksellä nähtäväksi ja koettavaksi. Kaksitoista vuotta ja kaksi kautta presidenttinä toiminut Sauli Niinistö otti aikanaan tehtävän vastaan vakuuttavalla tavalla, mutta jälkeenpäin se muistetaan vasta viimeisistä vuosistaan ja liittymisestämme Natoon. Kiintoisaa on, kuinka presidentti puhui ajasta ikään kuin lukien kirjastani ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” tai ”Menetetty vuosikymmen”. Oleellista on, ettei presidentti voinut vaikuttaa eduskuntamme toimintaan ja hallituksen päätöksiin, sisäpolitiikkaan. Tilastot eivät kaunistuneet presidentin tähän tehtävään sisäpoliitikkonamme osallistuen. Tämän todistaa myös runsas määrä kirjojani. – ”Bona copia librorum.”
Olen arvioinut presidenttimme toimet siinä missä aiemmin kuninkaat ja keisarit vuosituhannen ajalta kirjassani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” enkä näe syytä muuttaa omia kirjoituksiani muilta osin kuin vuoden 2017 tapahtumien jälkeistä aikaa pohtien. Se on myös aika, johon Niinistön kohdalla historia puuttuu erityisen näkyvästi. Kysytään, miten tähän aikaan oli varauduttu? Oliko kaikki mahdollisesti tehty ja riittääkö vastaukseksi maininta kasakoista ja muistutus Hannibalista? Näitä vastaavia vertauksia ja luonnehdintoja itäisestä kansastahan maaseudulla sai kuulla sodan käyneiltä miehiltä harva se päivä. Ne oli opittu rintamalla, rintamaoloissa ja sotien aikana. Kyllä tuolloin syntyneet suuret ikäluokkamme ne muistivat, ja tuloksena oli pelko ja ahdistus ainakin Itä-Suomessa asuen. Liittyminen Natoon oli varmaan monelle helpotus. Käsite suomettumisesta ei ollut sekään erityisen kaunista kuultavaa osana valtaa ja sen käyttöä. Olkoonkin että kaikki tehtiin hyvällä aikomuksella. – ”Bono consilio.”
Niinistön alkukausi oli levollista aikaa. Kansan luottamus oli takana ja se vahvistui kauden vanhetessa. Alkoi tapahtua sellaista, johon oli myös varauduttu. Rajan turvallisuus ja sota Euroopassa sekä Euroopan asema jatkossa osana Natoa ovat seuraavan presidentin ja hallitustemme asia. Puheet ”Putin kuiskaajasta” ja kasakoista varoittavasti jättivät sivuun muun ulkopolitiikan sekä Arktisen alueen ja Itämeren turvallisuuden. Presidentin kokemana länsi jopa yllätti itsensä ja mitä Suomessa olisi voitu tehdä toisin? Kasakka vie sen mikä ei ole kiinni. Hyväntahtoinen on aina alokas. – ”Bonus vir semper tiro.”
Venäjä on lisännyt voimiaan länteen jo vuodesta 2012 ja uuden ”Helsingin hengen” nostattaminen on vaikeaa. Sen sijaan puheet pidemmän kantaman ohjusten toimittamisesta Ukrainalle ja presidentti Macroni puheet olivat esillä presidenttimme haastattelussa, siinä missä ydinsodan varjokin. USA tarvitsee Eurooppaa, Nato voisi vähän eurooppalaistuakin. Poliittiset muistelmat eivät nyt ole ensimmäisenä eläkkeelle jäävän presidentin mietteissä hänen kootessa muuttopuuhissa tuhansia ja taas tuhansia puheitaan. Suhteet itään ovat nyt lähinnä Ukrainasta tulevia pyyntöjä kuuntelevia. ”Helsingin henki” sekin lähinnä muistelemisen arvoinen ja vuosi 2025 ainakin tulee aivan liian aikaisin. Mielessä on pikemminkin vuosi 2015, ja itse sivuutin sen ensin kirjalla ”Enteet, utopiat ja dystopiat. – Taantuma kylmään sotaan” sekä myöhemmin ”Arctic Babylon 2015” joka oli jatkoa kirjalleni ”Arctic Babylon 2011”. Liki apokalyptiseksi luonnehdittu kirjasarja sai osakseen sähköisenä laitoksena miljoonayleisönsä. Viimeisin oli myös laitoksena kuvitettu, mutta ei vielä tuolloin algoritmien ja robotiikan toimesta, kuten nykyisin viimeisimmät kirjani. Kirjoissani mainitaan myös härkä ja härän vuosi. ”Härkä on puhunut” – ”Bos locutus est.”
Näistä Kirjoistani viimeisin ”Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan”, juuri nyt sähköisenä julkaistuna, on jatkoa kirjalleni ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu” vuodelta 2011 ja joka sai myös presidenttimme heräämään ja huomauttamaan, kuinka kirjat ensin hänelle ja vasta sitten oppositiojohtajille. Näin myös tapahtuikin. Suomi sai samalla alan eurooppalaisen laitoksensa, ja se kertoo kyllä presidentin seuranneen meitä muutenkin, kuin vain forssalaisena takavuosien nimismiehenämme. Seudulla, jota vaivaa puutteidenkaivelumania. – ”Cacoethes carpendi.”
Saska Saarikoski puolestaan tulkitsee Donald Trumpin logiikkaa kääntäen sen päälaelleen (HS 29.02), jolloin kirjani ”Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan” kuvaa kyllä sen, missä nyt menemme, ja miten sitä tulisi tulkita, käyttäen lopultakin apuna robotiikkaa, algoritmeja, sekä näiden tulkintaa omana aikamme kuvataiteesta. Elina Lappalainen puolestaan korostaa saman lehden toimittajana, kuinka miestä ei pitäisi nähdä pelkkänä lompakkona. Varmaan naisena nuhteettomalla mielelläkin. ”Bono animo.”
Kirjaani ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi” tulkiten päädymme puolestaan yhteenvetoon (synteesi), kuinka oma tekoälystä irtautuva analytiikkamme on määriteltävä sekin toisin, kuin mihin käsite ”elättäjämies” tai ”fifty-fifty-suhde” ovat ehkä syvällisyydessään karkauspäivänä naisena yltäneet. Miehen näkeminen lompakkona on näin karkauspäivänä epäromanttista ja esineellistää tarpeettomasti mieshenkilöä. Kirjoittamisen syyhy johtaa usein kynän lipsahdukseen. – ”Cacoethes scribendi” (Juvenalis) – ”Calami lapsus.”
Pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat kertoo, kuinka Niinistö jättää Stubbille muuttuneen Suomen. Siis vararikossa olevan ja liki ilman itärajaa, ellei sellaiseksi lasketa Kiinan muuriakin jykevämpää ja Kuuhun saakka näkyvää vuosituhantista rakennelmaa. Sitä pidetään edelleen yllä ja tavalla, johon osallistuvat vain asiansa osaavat suvut. Suomesta ei puutu sukuja, jotka ovat valmiina ottamaan tehtävän isältä pojalle siirtyneinäkin. Näin tulkiten Niinistö pääsi eläkkeelle juuri hetkellä, jolloin liityimme Natoon ja vasta kun oli pakko. Itse ilmiöstä syntyvät ongelmat jäivät Stubbin hoidettavaksi ja äänillä, joista ratkaisevimmat tulvat Suomenselän suomaan pitäjien pienviljelijöiltämme. Aiemmin he, ja heidän juurensa, edustivat joko Karjalan evakkoja tai korpikommunisteja Itä-Suomen pienviljelijöinämme perustaen oman puolueenkin. Nykyisin se jatkaa hallituksessa perussuomalaisena puolueenamme. Valtaosa puolueistamme ei muista, mikä oli alkuun paneva syy. – ”Causa efficiens.” (Aristoteles). Lopulta niistä tulee kuin hyödytön jäte. – ”Caput mortem.”
Ahtisaari tuli presidentiksi hetkellä, jolloin hän oli jättänyt ensin kansakoulunopettajan tehtävänsä Ouluun evakkona matkaten, sekä siirtyen yllättäen Yhdysvaltoihin. Afrikan kautta tämä retki jatkui myöhemmin presidenttinä ja nobelistina hetkellä, jolloin Neuvostoliitto oli hajonnut ja Suomi liittynyt Euroopan unioniin. Kari Suomalainen kuvasi tämän hetken parhaiten suomalaisia koskettavalla ja heidän pohdintojaan kuvaavimmalla tavalla. Venäjän rajalla oli ruosteinen piikkilanka, sen takana karhu hämmästelemässä pystyyn pönkitettyä ja näreeseen nojaavaa kivääriä kypärineen. ”Olemme muuttaneet Euroopan unioniin” luki rajavartijan jättämässä lapussa. Karhulle luettavaksi. Koko tuo raja oli lopulta korvessa sekin hyödytön jäte. – ”Caput mortem.”
Niinistö käytti valtansa loppuun saakka sekä jätti uuden maailmanjärjestyksen ja täysin muuttuneen Suomen Stubbille hoidettavaksi. Samalla kesäasunto Naantalissa oli remontoitu ja talviasuttava vaati 50 miljoonan pienen remontin. Siis sama summa kuin mitä Hämeenlinnassa valmistuva maakunnan ylpeys maksaa sairaalana. Lääkäritkin saavat parempaa palkkaa kuin mitä Niinistö sai. Puhumattakaan uudessa hallinnossa heiluvat poliitikkomme. Ovat kaikki jättäneet viisaasti vanhat virkansa ja hoitavat nyt hämäläisten terveyttä upouudessa sairaalassa ja presidentin palkalla. Kyllä presidentin asuntoonkin on jotain uutta laitettava, vaikkapa lamput on vaihdettava ja tapetit. Maksaahan sellainen. Yhden sairaalan verran hyvinkin. Varokoot konsulit, ettei valtiolle koidu mitään vahinkoa. – ”Caveant consules, ne quid detrimenti capiat res publiva.”
Niinistö ehti tyrmätä ranskan Emmanuel Macronin hupsuja ehdotuksia kansainvälisistä joukoista Ukrainassa, ydinasekeskustelua suomalaisilla ei ole turha uudelleen avata, puolustusvoimain komentajankin Niinistö ehti nimetä säästäen vaivan seuraajaltaan, Mäntyniemen ja Kesärannan remontitkin menivät edeltäjän piikkiin jne. Ahvenanmaan konsulaatti jäi sentään vielä sulkematta, huomauttaa karkauspäivän Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Paperi ei punastu – ”Charta non erubescit.”
Mitä merkitsevät Etyj, EU, Nato Vladimir Putinille ja Donald Trumpille? Näin kysyy toimittaja Hesarissa ja varmaan siihen yhtyy puoli kansaa. Mitä tehtäviä jäi Stubbille muuttuneessa Suomessa? Sodan uhka ehkä ja ylipäällikkyys? Silloin puhuisimme jo maailmansodasta. Niinistön poikkeuksellinen suosio antoi hänelle mahdollisuuden osallistua hivenen sisäpolitiikkaankin unilukkarin varjolla, huomauttaa lehti. Varmaan mediamme on ollut siinä samalla se näkyvin varjo Niinistön kansansuosion taustalla. Syntyy jälleen kerran kehä todistelussa. – ”Circulus in demonstrando.”
Sosiaalinen media on puolestaan siirtymässä uuteen vaiheeseen sekin. Robotiikkaa ja tekoälyä et voi välttää edes noustessasi autoosi, saati lentokoneeseen yrittäen paeta kylmiä tosiasioitamme. Kansakunnan kohdalla tästä ei ole mitään pahaa sanottavana. On hyvä, että presidenttimme voi keskittyä uudessa hybridiyhteiskunnan jälkeisessä vaiheessa illuusioyhteiskunnan hoitoon. Olettaen että hänellä on siihen taitoa ja kiinnostusta. Kuningas Kristiinaa historiastamme lainaten, viisaus on valtion tukipylväs. – ”Columna regni sapientia.”