Poliittinen paradoksi ja kansa kahtia

Dikotomia ja Zenonin paradoksit

Camera obscura – Canina eloquentia  Hämärä huone – Koiran puhetaito

Tänään on muodikasta puhua dikotomiasta, kansan jakautumisesta kahtia. Oli vaalitkin mitkä tahansa, presidentinvaaleista alkaen, kansa tahtoo jakautua kahtia. Vaikka ehdokkaat olisivat kuin samasta puusta vuoltuja ja liki kaikesta yksimielisiä. Naisia ja miehiä on heitäkin edelleen liki sama määrä silloinkin, kun sukupuolivalikoima on laajentunut, 50,6 prosenttia synnyttäviä ja 49,4 prosenttia muuten vain synnytystä seuraavia kansalaisiamme. Loput ovat sitten koeputkiaikuisia eikä heitä lasketa sen enempää hallituksen kuin poliittisia lakkoja kannattavien joukkoihinkaan. Latinasta lainaten autuaita ovat yksisilmäiset sokeiden maassa. – ”Beati monoculi in terra caecorum.”

Dikotomian paradoksi on yksi Akhilleuksen löytämistä neljästä paradoksista. Kaikki ne liittyivät liikkeeseen ja omassa politiikassamme liike kaikki kaikessa, oli alkujaan hyvinkin käytetty käsite, päämäärästä ei ollut niin väliä.  Miten tämä mahtaisi selittää suomalaista, miksei myös Yhdysvalloissa tunnettua, kansakunnan jakautumista kahtia, on vakavasti otettava ja tekoälyn sekä algoritmien ratkaistavaksi annettava visainen kysymys. Ennen tätä vaihetta käytäköön kuitenkin hiven läpi Zenonin paradoksia sekä moneuden jatkuvuuden periaatteita, siinä missä elealaisen koulukunnan monismin puolustamista osana poliitikkojemme työkaluja. Tavoite voisi olla jälleen latinasta lainattua: ”Sotikoot muut, rakastakoon Protesilaos!” – ”Bella gerant alii, Protesilaus amet!” (Ovidus).

Aikanaan kun oletettiin, että juuri nämä paradoksit olisi suunnattu filosofisine koulukuntineen pythagoralaisia tai atomistien puolueita vastaan, tai niitä pienempiä liikkeitä kampittamaan, jotka kannattivat asioiden (kuten tilan tai ajan) loputonta jaettavuutta uusiin pienempiin yksiköihin, puolueisiin tai muuten vain vanhoista maailmankuvista vapaaseen tapaan pohtia olemistaan, oltiin sitten lakossa tai ei. Latinasta nyt lainaten, taustalla olivat kauheat sodat. – ”Bella horrida” (Vergilius).

Zenonin paradokseja on kaikkiaan saman veran kuin meillä Suomessa puolueitamme. Aivan kaikkia ei ole nyt syytä käydä läpi saman lyhyen artikkelin sisällä.  Ei ole varmuutta siitäkään, laatiko Zenon paradoksinsa todistaakseen alkujaan Parmenideen väitteen, etteivät liike, moneus ja monet vastaavat ilmiöt olekaan todellisia, vai oliko paradoksien tarkoituksena lähinnä vain osoittaa nämä monen nytkin hyvin tuntemamme kreikkalaisen filosofisen koulukunnan hyväksymät käsitteet ristiriitaisiksi. Puhumattakaan latinankielisistä viisauksista. Ovat viisaita vain parran suhteen. – ”Barbae tenus sapientes.”

On jopa ehdotettu, että paradoksit oli suunnattu tuon ajan pythagoralaisia tai atomisteja vastaan, tavoitteena samalla tukea elealaisen koulukunnan monismin edustajien menestymistä tulevissa vaaleissakin. Siis näitä hyvin tuntemiamme tilan ja ajan tieteitämme kannattavia puolueitamme, sekä näiden loputonta jaettavuutta osiin ja sitä kautta menestyen vaaleista toiseen, ja joskus jopa niistä välittämättä. Joku ehkä muistaakin jonkun tällaisen puolueensa. Muistoissa autuaan. – ”Beatae memoriae.”

Näiden paradoksien tutkimista vaikeuttaa Zenonin tuotanto ja sen säilyneiden osien, kolme fragmenttia, omasta poliittisesta jakolinjastamme poikkeava lukumäärä nelikenttineen. Toki hänen tuotantonsa oli paljon monipuolisempi ja laajempi, puoluekenttäämme kattavampi ohjelmineen, mutta se on joko kadonnut tai jäänyt suomalaisilta huomaamatta. Tätä ongelmaa lisää myös se tosiasia, että kaikki Zenonia koskevat lähteet, Aristoteleen, Platonin ja Simplikioksen teokset, käsittelevät hänen teoksiaan ja ajatuksiaan negatiivisessa valossa. On jopa ehdotettu, että paradoksit olisi suunnattu esimerkiksi pythagoralaisia tai atomisteja vastaan, jotka kannattavat tunnetusti politiikassamme kaikkienkin asioiden loputonta jaettavuutta aina vaan pienempiin osiin. Tällaisessa politiikassa jakajan käteen jää usein pelkkä luu. Tämä luu oli tarkoitettu köyhille. Jeesusta lainaten: ”Autuaita ovat köyhät hengellisessä mielessä.” – ”Beati pauperes spiritu.”

Kuten hyvin kouluajoilta muistamme, moni jo peruskoulun ajoilta, ikääntyneemmät kiertokoulua kiertäneinä, kierron suunnalla ei nyt ole väliä, Zenonin paradokseista tunnetuin oli ”Akhilleus ja kilpikonna” nimeä käyttänyt tarina. Se oli saatettu kouluissamme kenen tahansa myös lapsen ymmärrettävään asuun.  Tänään se puetaan algoritmeihin ja siirretään tekoälyn kautta tarvittaessa shakkipelin sääntöihin tai budjettimme laatijoiden tietokoneille. Siellä taas autuaita ovat omistajat. – ”Beati possidentes.” (Euripides).

Paradoksin mukaan nopeajalkaisena tunnettu Akhilleus ei kilpailussa kykene koskaan juoksemaan ohittaen kilpikonnan, oikeammin sotelainsäädäntömme viimeisintä budjettivajetta, sillä ohittaakseen Akhilleuksen on ensin juostava siihen missä kilpikonna nyt on. Siis sotealueittemme velka. Tässä kisassa taas latinalainen viisaus katsoo ihmistä suoraan silmiin. Todeten kuinka autuaita ovat yksisilmäiset sokeiden maassa. – ”Beati monoculi in terra caecorum.”

Kun Akhilleus saapuu viimein tähän paikkaan, on kilpikonna, sotevelastamme nyt puhumattakaan, liikkunut siitä eteenpäin. Soterahoitus melkoisen paljon reippaammin kuin mihin kilpikonna ikinä ehtisi. Jokainen alan poliitikkona ja samaan aikaan eduskunnassa vaikuttavana tietää, mitä se kentällä merkitsee maaseudulla ja pienissä kuudessakymmenessä seutukaupungissamme. Sama kun toistuu kilpikonnan ohella myös uuden sijainnin hankkinutta valtiovelkaamme ja sen vauhtia nyt edes pohtimatta. Se kun on jo tuossa toisessa vaiheessa kaukana horisontin takana. Tämä velka ei etene kilpikonnan tapaan madellen, päinvastoin. Pantterin loikin se menee ja saalistaa edessä juoksevaa kömpelöä veronmaksajaa, lapsia ja vanhuksia samalla vainoten. Platonia lainaten syntyy kaikkien sota kaikkia vastaan. – ”Bellum omnium contra omnes.” Tätä viisautta olen usein viljellyt kirjoissanikin.  Se ei ole lukijoilleni vieras.

Näin Akhilleus ei koskaan saavuta edes kilpikonnaa, saati edessä juoksevaa inflaatiota ja potilasjonojamme, saati valtion velan tolkutonta kasvua. Tämän mallin paradoksi ja julmuus liittyy kilpikonnan ja valtion velan dynamiikkaan, siihen että vaikka äärellinen matka jaettaisiin äärettömän moneen osaan, matka velan maksuun on aina äärellinen. Tähän suomalainen on oppinut vain yhden lääkkeen ja sen voi kääntää latinaksikin. ”Bibamus, moriendum est.” (Seneca Rhetor). ”Nyt juodaan, kuollaan me kumminkin.”

Taloutemme ongelmana on ollut huomaamattamme kaiken aikaa pragmaattinen suomalainen maailmankuvamme. Poliitikoiltamme ja talousneroiltamme puuttuu toiveajattelussa ja äänten kalastelussa käsite raja-arvosta. Tällä käsitteellä voidaan ymmärtää myös nollaa ja ääretöntä lähestyviä muuttujia. Toisaalta valtiomme velan kohdalla tällä raja-arvon käsitteellä ei voi tyhjentävästi selittää kahdeksaa muuta paradoksia. Tässä kohden Plautus kehottaa meitä hyvin suomalaiseen tapaan: ”Bibe si bibis!” – ”Jos olet juomassa, juo!” Toki takavuosina poliitikkomme tätä keinoa noudattivatkin. Kansa kadehti herrojen ilmaisia juomia. Urho Kekkosella kerrottiin olevan hyvä sietokyky päihteille. Se auttoi idässä mutta länsi käänsi hänelle selkänsä.

Ei ole likimainkaan varmuutta siitä, laatiko Zenon paradoksinsa todistaakseen Parmenideen väitteen, etteivät liike, moneus ja monet vastaavat ilmiöt ole todellisia, vai oliko tarkoitus vain osoittaa nämä monen kreikkalaisen filosofisen koulukunnan hyväksymät käsitteet ristiriitaisiksi. Nykyisin tätä ristiriitaa lisäävät algoritmit ja tekoäly sekä ajan luonne. Einstein ja hänen suhteellisuusteoriansa sekä monet muut myöhemmin syntyneet teoriat eivät tue ikivanhoja perinteisen koulukunnan kasvatuksen hankkineiden teorioitamme. Ajan suhteellisuus on vain yski monista muuttujista, jotka on tänään ymmärrettävä oikein. Se on joko runsas määrä kirjoja tai olla persaukinen ja elää hyvässä uskossa. – ”Bona copia librorum” – ”Bona nulla” – ”Bona fide.” Hyvässä uskossa olevia ei tulisi päästää vastuunalaisiin tehtäviin.

Tänään liike, moneus ja monet muut vastaavat ilmiöt eivät ole enää todellisia. Vanhan filosofisen koulukunnan käsitteet eivät toimi lainkaan ja sen me ymmärrämme ilman ikivanhoja elelaisen koulukunnan esimerkkejämmekin. Miten jakaa tila ja aika osiin silloin, kun sitä ei enää ole lainkaan? Elämme ajattomassa ja paikattomassa maailmassamme. Kyse ei ole enää paradokseista vaan väärällä tavalla hankitusta tiedosta ja sen käytöstä omassa koulutuksessamme ja sen avulla elämämme asemoidenkin. Robotiikka ja tekoäly ainoana älynä edellyttää sekin algoritmien tuntemista. Eivät kaikki tunne. Tässä kohden minulla pyyhkii hyvin. – ”Bene est mihi.” Publius Syrusta lainaten avun vastaanottaminen on vapautensa myymistä. – ”Beneficium accipere libertatem est vendere.” Minun ei ole tarvis myydä vapauttani. 

Dikotomia-paradoksin mukaan liike on mahdotonta, koska ”Paikan suhteen liikkuvan täytyy saapua puoliväliin, ennen kuin se saapuu perille. Tämä puoliksi jakaminen jatkuisi loputtomiin… Kuvitellaan, että objekti liikkuu paikasta A paikkaan B. Näin sen täytyy paikkaan B päästäkseen ensin saavuttaa paikka B1 A:n ja B:n puolivälissä. Ja edelleen, ennen kuin tämä voi tapahtua, objektin tulee ensin saavuttaa paikka B3 A:n ja B2:n puolivälissä, ja näin loputtomiin. Näin liike ei voi koskaan edes alkaa. Ei edes hyvällä aikomuksella. Tai nuhteettomalla mielellä. – ”Bono consilio” – ”Bono animo.” Ei synny mitään, ei edes liikettä josta laskuttaa.

Laativatko poliitikkomme tai vastaavasti heidän kilpailijansa paradokseja, joissa liikutaan koko ajan kohti sitä ajan hetkeä, jolloin liike ei ole vielä alkanut, käyttäen paradoksin tausta -aksioomaa? Sitä jossa liike ei ole vielä edes alkanut. Jos taas tarkastellaan ajanhetkeä, jossa liikettä on tapahtunut, lainaten suoraan dikotomia paradoksin tekstiä, silloin on terveellistä lukea vaikkapa Eino Kailan tekstiä. Toivoa että tiedettä tehdään nyt hyvin ennusmerkein. – ”Bonis auspiciis.” Se kun on kenen tahansa käytettävissä mutta edellyttää kyllä poikkitieteistä koulutustakin. Vanha saranayhteiskunta on aika unohtaa.

Niinpä meillä ei ole varmuutta siitä, laatiko Zenon paradoksinsa Parmenideen väitteen, etteivät liike, moneus ja monet muut väitteet tai muut vastaavat ilmiöt ole todellisia, suomalaisen politiikanteon taustoittavia henkeviä ilmaisuja, tekoälyn ja robotiikan kanssa kilpailevia hybridejä, mikä on auttanut tilan ja ajan tajun jatkuvaan jakamiseen ja uudelleen siihen palaamiseen joskus vaalien jälkeen. Tällaisen poliitikon tai virkamiehen maakuntineen elämä on lyhyt mutta onnettomuudet pidentävät sitä. – ”Brevis ipsa vita est sed malis fit longio.” (Publius Syrus). Takana on jo yksi menetetty vuosikymmen. Vaaditaanko nyt koko ajan lisää?

Eino Kailan mukaan liikkeen paradoksit eivät ratkea millään kuvaustavalla, jossa liike (tai aika) hajotetaan osiin eli siirtymiseksi kohdasta A kohtaan B, koska tällöin liikkeen ”liikkuminen” kadotetaan, emmekä pysty kuvaamaan pisteiden välillä tapahtuvaa siirtymistä, koska niiden välille voidaan aina kuvitella uusi piste. Kailan mukaan liike ei ole varsinaisesti siirtymistä pisteestä toiseen, eikä aika ole siirtymistä hetkestä toiseen, vaan molemmat ovat katkeamattomia kontinuumeja eli jatkumoita (Valitut teokset, 1). Vasta pysähtyessään voidaan todeta mihin pisteeseen liike päättyi. Mallin tarkoitus on antaa poliitikoillemme mahdollisuus selittää lakkoileville duunareille ja oppositiolle, milloin kontinuumeja, eli jatkumoita, on seuraavan kerran odotettavissa. Tiberiusta lainaten hyvän paimenen kuuluu keritä laumansa, ei nylkeä. – ”Bon opastoris est tondere pecus, non deglubere.” Kuvittele veronmaksaja lampaaksi ja ymmärrät mistä on kyse.

Näin Akhilleus ei voi koskaan saavuttaa kilpikonnaa eikä hallitus tavoitteitaan. Tässä mallissa poliittinen päämäärä ja sen saavuttaminen on ikään kuin jo paljon ennen ajanlaskuamme todettu mahdottomaksi ja malli on alkujaankin suunniteltukin hallituksen kaatamiseksi.  Tällainen malli on epäkuranttia ainesta käytettäväksi muuten kuin tekoälynä ja silloinkin opposition aseeksi ja hajottamistarkoituksessa.   Tässä mallissa poliittinen päämäärä ja sen saavuttaminen on ikään kuin jo paljon ennen ajanlaskuamme todettu mahdottomaksi ja malli on alkujaankin suunniteltukin juuri nykyisen kaltaisen hallituksen kaatamiseksi.  Se ikään kuin halusi mieluummin olla hyvä kuin näyttää siltä. Lainaten tällä kertaa Sallustiusta. Mahdollisimman montaa viisasta miestä, historiaan sellaisena jäänyttä, jolloin joku varmaan osuu oikeaankin. – ” Bonus esse quam videri maluit.” Samoja virheitä ei tulisi toistaa.

Muita hallituksen kaatamiseen tarkoitettuja paradokseja

Moneutta vastaan suunnatut paradoksit

Zenon esitti myös kolme argumenttia moneuden käsitettä vastaan. Nämä tunnetaan Platonin (Parmenides) ja Simplikioksen (Kommentaari Aristoteleen Fysiikkaan) kautta. Jos olet fyysikko, tunnet ne hyvin. Kaikki eivät ole. Moni pitää tällaista ihmistä vihollisenaan. Ovidusta lainaten viholliseen on vaikea luottaa. ”Cale creditur hosti.”Monelle vaikeat asiat matematiikassa ja algoritmeissa ovat pelkkiä vihollisia.

Samanlaisuus ja erilaisuus

Samanlaisuutta ja erilaisuutta koskevan argumentin mukaan, jos on olemassa monia asioita, niiden täytyy olla sekä samanlaisia että erilaisia keskenään, mikä on ristiriitaista. Argumentista ja sen perusteluista ei kuitenkaan tiedetä mitään muuta. Tämä on hyvin tavallista ja sosiaalisessa mediassa liikkuvat, mediassa missä tahansa, argumentit ja lainaukset puuttuvat kokonaan. Ne ovat irrallisia möläytyksiä. Mielipiteitä vailla minkään maailman taustaa tai ankkuria, mihin ne voisi edes nimeksi liittää. Ne voivat olla ikään kuin kynän lipsahduksia (Calami lapsus) tai vihollisen hengentuotteita. Viholliseen on vaikea luottaa – ”Cale creditur hosti.” Hän on ikään kuin vakuutustarkastaja, joka kertoo olevansa maalivahti. Sinun tehtävänäsi on pyrkiä tekemään maali vahingon satuttua. Hän ei olekaan sinun maalillasi vaan vastapuolen peluri ja maalilla. Mutta laskuttaa koko ajan sinua. Nokkela yhdistäminen. – ”Callida iunctura.” Sinä taas kuljetat Caesaria ja hänen onneaan. ”Caesarem vehis Caesarisque fortunam.” (Plutarkhos).  Keisari ei taas ole tunnetusti kielimiesten yläpuolella. – ”Caesar non supra grammaticos.” Sinun on kyettävä valitsemaan edes puolesi kehen luotat.

Äärellisyys ja äärettömyys

Äärellisyyttä ja äärettömyyttä koskevan argumentin mukaan, jos on olemassa monia asioita, niitä täytyy olla se määrä kuin niitä on, toisin sanoen joku tietty äärellinen määrä. Toisaalta niiden välissä on aina joitakin muita asioita, ja näiden välissä edelleen muita, joten asioita on tällöin äärettömästi. Ilmiö, jossa silmäilemme ympärillemme muistuttaa aina keskipistettä. Taivaankansikin on korkeimmillaan juuri sinun pääsi yläpuolella. Sen äärettömyys on käsittämätön siinä missä mikroskooppisten pienten ilmiöittemme maailma, jota tutkimme sitäkin samoin välinein kuin robotiikka ja algoritmit apunamme.  Koemme olevamme siinäkin ikään kuin puolivälissä ja hakien vastauksia kysymyksiin, jotka ovat omiamme. Pohtimatta ovatko ne erityisen tärkeitä, saati vastaamisen arvoisia. Elämme kuin hämärässä huoneessa – ”Camera obscura”. Tai samaan aikaan Elysiumin kentillä – ”Campi Elysii.” Koiran puhetaitoa harjoittaen – ”Canina eloquentia.” Olemme hukassa ja yhteiskunta ympärillämme kaoottinen illuusio.

Koottomuus ja ääretön koko

Koottomuutta ja ääretöntä kokoa koskevan argumentin mukaan, jos on olemassa monia asioita, ne ovat niin pieniä, ettei niillä ole kokoa. Toisaalta kaikilla olemassa olevilla moneuden osilla on oltava koko, koska muulloin koko kokonaisuudellakaan ei olisi mitään kokoa. Tällöin asioiden osat ovat jonkun etäisyyden päässä toisistaan, ja edelleen näiden osat joidenkin etäisyyksien päässä toisistaan, niin että asioilla on loppujen lopuksi ääretön koko. Tämän taustalla kummittelevat kauheat sodat – ”Bella horrida.” (Vergilius). Niillä ei ole lopulta mitään logiikkaa.

Muut paradoksit

Liikettä vastaan suunnattujen neljän paradoksin lisäksi Aristoteles esitti myös kaksi muuta, vähemmän tunnettua paradoksia: paikan paradoksin ja hirssinjyvän paradoksin. Elämämme on paradoksi ja yhteiskuntamme illuusio. Kirjani ”Hybridiyhteiskunnasta kohti illuusioyhteiskuntaa” on oman aikamme ilmiönä ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Plutarkhos koki kuljettavansa Caesaria ja hänen onneaan (Caesarem vehis supra grammaticos). Kokeekohan joku Venäjällä samaa mutta Putinin onnea pohtien? Globaalia maailmaa on tapaan käsitellä ikään kuin pienoiskoossa ja kertoa millaisia ihmisiä asustaa Aasiassa tai Afrikassa. Oman kylän kohdalla se on vaikeampaa ja perheen sekä suvun tunteminen liki mahdotonta. Mittakaavavirheet ovat hyvin inhimillinen tapa tehdä medioistamme luettavia. Kovin montaa suurta otsikkoa sinne ei pidä viedä iltalehtien lööppeinä, jotta ne huomaisimme. Ääretön on ilmiönä muuta kuin pelkkä illuusio. Stereotypiat helpottavat siinä missä vähäisempi tunnesanojen määrä. Viholliseen on vaikea luottaa, jolloin täytyy elää ilman sellaisia tapauksia tai ainakin niiden määrää vähentää. – ”Cale creditur hosti.” Ja onneton on mieli, joka tulevia murehtii. – ”Calamitosus est animus futuri anxius”. (Seneca). Hanki siis iltalehti ja lue Putinin uutiset ja kuolemantaudit.   

Paikan paradoksi

Paikan paradoksin mukaan ”jos kaikki oleva on jossakin paikassa, on selvää, että on olemassa myös paikan paikka ja näin äärettömästi”. Maantiede on alueiden tiedettä ja jakautuu luonnonmaantieteeseen ja kulttuurimaantieteeseen. Alueet regionaalisiin ja spatiaalisiin. Suomalaiset rakastavat kartalle piirrettäviä ja regionaalisia, muu maailma spatiaalisia.  Nämä jaetaan edelleen vielä pienempiin osiin ja lopulta pohdimme myös sitä, onko alue regionaalinen vaiko ehkä sittenkin spatiaalinen. Mielikuvamme kartoista ovat epämääräisiä ja niistä tehdyt tutkimukset mielenkiintoisia. Me hahmotamme lähiympäristöä toisin kuin globaalia maailmaa, mutta käytämme nykyisin välineitä, jotka kadottavat meiltä alueisiin ja karttaan merkityt mittakaavat.  Näin maailmankuvamme on muuttunut, mutta myös monella tapaa vääristynyt. Olemme viisaita mutta enintään parran suhteen. – ”Barbae tenus sapientes.” Parta ei pahoille kasva, turpajouhet joutaville.

Paradoksia on mahdollisesti käytetty puolustamaan Parmenideen monismia sellaisia hyökkäyksiä vastaan, joissa on pyritty osoittamaan, että parmenidelaisen on sijaittava jossain muussa paikassa kuin itsessään. Takavuosina väritimme kartoille tilastokirjojen lukuisia tietoja luokitellen niitä sekä käyttäen sinä apuna tietokonetta. Jostakin syystä pohjoisessa Pelkosenniemi erottui muista kunnista. Syykin löytyi käymällä siellä ja havaiten, kuinka se voisi olla uusi tekoaltaan pohjaakin. Sieltä puuttuu kirkonkylä ja niinpä teimme kokeilun, jossa väritimme kartat uudellaan poistaen ensin pienet kaupunkimme ja kirkonkylät. Näin yli 99 % Suomen pinta-alasta muuttui samanväriseksi kuin Pelkosenniemen kunta. Pelkosenniemi ei ollutkaan poikkeus vaan sääntö. Se oli hyvä tietää Suomessa. Metsiemme kohdalla autuaita ovat omistajat. – ”Beati possidentes.” (Euripides). Ja heitä meillä riittää.

Se, Pelkosenniemen malli, ei ollutkaan poikkeus vaan sääntö maaseutua luokitellen. Taajamat ja pienet seutukaupungit muuttavat koko talousalueensa, silloin kun seuraamme ihmisen toimeliaisuutta muuttaa karttaa, mutta ne poistaen, Suomi muistuttaa maaseutuineen metsiä väritellen samaa vihreää väriä. Kun pohditaan ihmisiä ja heidän aktiviteettiaan, silloin ei pidä väritellä pinta-aloja myöskään Afrikassa tai Aasiassa, saati Venäjällä. Karttoja on käytetty aina joko tahattomasti tai tahallisesti vääriin tarkoituksiin. Näin etenkin levottomina aikoina ja sodat ovat sellaisia. Nyt elämme taas näitä surullisia aikojamme. Runsas määrä kirjoja auttaisi, jos ne avaisikin ja lukisi, muistaisi lukemansa, toimisi aktiivisesti, mutta tehden nyt myös oikeat valinnatkin. Järjetön on tyhjä salama – ”Bruta fulmina et vana.”

Hirssinjyvän paradoksi

Hirssinjyvän paradoksin mukaan ”mikä tahansa hirssin osa aiheuttaa äänen pudotessaan”. Aristoteleen mukaan kuitenkin ”mikään ei estä sitä, ettei tällainen osa liikuta missään ajassa sitä ilmaa, jota koko vakka liikuttaa pudotessaan. Eikä se siis vakassa liikuta edes sen suuruista osaa koko ilmasta, jota se liikuttaisi, jos se olisi itsekseen, sillä mikään osa ei edes ole olemassa koko vakassa muuten kuin potentiaalisesti”. Zenonin paradoksi sai ihmiset ajattelemaan uudella tavalla ja tämä muutos on jostakin syystä jäänyt vähemmälle huomiolle ennen omaa aikaamme ja tekoälyä. Algoritmit ajattelevat toisin kuin mitä me yksittäiset ihmiset. Näin robotiikan käyttö vaatii meiltä poikkitieteistä ja monitieteistä ajattelua halusimme sitä tai emme. Ilmiön laajuus ja tapa levitä on kuitenkin niin mittava, ettemme kykene sitä nyt käsittelemään. Zenonin paradoksit on yksi tapa opiskella tätä ajattelua. ”Puhtaan asian puolesta puhtaalla miekalla, lainaten Mannerheim-suvun tunnuslausetta.” – Candida pro causa ense candido.”

Zenonin ajatus on, että jos vakallinen hirssinjyviä tuottaa pudotessaan äänen, tällöin myös yhden hirssinjyvän tai miten tahansa pienen osan hirssinjyvästä on tuotettava ääni. Tästä seuraa kuitenkin kysymys, miksi emme kuule niin pientä ääntä? Toisaalta jos tarpeeksi pienestä osasta ei synny ääntä lainkaan, tällöin äänen määrä ei olisi suhteessa äänen aiheuttavan syyn määrään, mikä olisi perustavien oletustemme vastaista. Tässä kohden on muistettava, että keisari ei ole kielimiesten ja matemaatikkojen yläpuolella. – ””Caesar non supra grammaticos.”

Vaikutus

Zenonin paradoksien vaikutus ei ollut pelkästään negatiivinen, tiettyjä kantoja vastustava ja kumoava: ne myös lisäsivät kiinnostusta matematiikan perustan tutkimukseen sekä matematiikan ja fysikaalisen todellisuuden välisen suhteen tutkimukseen. Niillä oli suuri vaikutus muun muassa Aristoteleen töihin näillä alueilla, kertoo suomalainen Wikipediamme. On hyvä, jos olemme laajentaneet filosofisen pohdintamme humanistisesta yhä lähemmäs myös sen matemaattista perustaakin. Yhteiskuntamme kun perustuu innovaatioihin, jotka ovat luonnontieteiden perusteita edellyttäviä ja niiden tunteminen ei ole kenellekään vahingoksi. Niinpä palaan vielä tämän artikkelin alkuun.

Koska poliittisessa paradoksissa liike on mahdotonta, kuvitellaan, että Akhilleus juoksee kilpaa kilpikonnan kanssa. Hän juoksee kymmenkertaista nopeutta kilpikonnaan nähden, mutta lähtee pisteestä A, 100 jalkaa pisteestä T1 lähtevää kilpikonnaa myöhemmin. Saadakseen kilpikonnan kiinni, Akhilleuksen tulee ensin saavuttaa piste T1. Kuitenkin kun hän on saavuttanut pisteen T1, kilpikonna on edennyt 10 jalkaa pisteeseen T2. Akhilleus juoksee edelleen pisteeseen T2. Kun hän on saavuttanut tämän pisteen, kilpikonna on edelleen yhden jalan hänen edellään pisteessä T3, ja niin edelleen. Näin Akhilleus ei voi koskaan saavuttaa kilpikonnaa. Tässä mallissa poliittinen päämäärä ja sen saavuttaminen on ikään kuin jo paljon ennen ajanlaskuamme todettu mahdottomaksi ja malli on alkujaankin suunniteltukin hallituksen kaatamiseksi. Ihmeitten aika ei ole ohi ja olemme palanneet juurillemme. Se on samalla ainut keino lopettaa sodat ja huomata niiden mielettömyys. Tämän ymmärtäminen vain edellyttää paradigmaista, maailmankuvat muuttavaa ajatteluakin. Aristotelesia suoraan lainaten kyse on alkuun panevasta syystä, muotoon liittyvästä syystä, materiaalisesta syystä samaan aikaan. –  ”Causa efficiens, Causa formalis, Causa materialis.”

Dikotomia-paradoksin mukaan liike on mahdotonta, koska ”paikan suhteen liikkuvan täytyy saapua matkan puoliväliin, ennen kuin se saapuu perille”. Tämä puoliksi jakaminen jatkuisi loputtomiin. Sota ei sekään lopu sotimalla. Sota käsitteenä on pohdittava ja tehtävä myös ratkaisukeinona mahdottomaksi. Kyse on matematiikasta mutta myös verbaalisista käsitteistä ja tunnesanoistammekin. Robotiikasta ja tekoälystä sen välineenä. Ei sen ihmeellisempää.  Poikki- ja monitieteinen tehtävä. se on ensimmäinen syy ja keino sodan lopettamiseen, lainaten Tuomas Akvinolaista. – ”Caura prima”.

Kuvitellaan, että objekti liikkuu paikasta A paikkaan B. Näin sen täytyy paikkaan B päästäkseen ensin saavuttaa paikka B1 A:n ja B:n puolessavälissä. Kuitenkin, ennen kuin tämä voi tapahtua, objektin tulee ensin saavuttaa paikka B2 A:n ja B1:n puolessavälissä. Ja edelleen, ennen kuin tämä voi tapahtua, objektin tulee ensin saavuttaa paikka B3 A:n ja B2:n puolessavälissä, ja näin loputtomiin. Näin liike ei voi koskaan edes alkaa. Juuri tämä havainto koskee myös sotaa ja sen käynnistämistä. Sota käsitteenä on mahdoton. Teollinen teurastus tarkoitettu kulutusyhteiskunnan sodaksi. Se on todellinen tarkoituksen syy. – ”Causa finalis” (Aristoteles).

Eräs ratkaisu: Paradoksien yleinen ratkaisu liittyy siihen, että teorian aksioomia (systeemiä) on rajoitettu jollakin tavalla tai aksioomat on muotoiltu väärin. Tästä syystä paradoksin olemassaolo antaa yleensä uutta tietoa systeemistä, teoriasta. Liike-paradoksissa siirrytään koko ajan kohti sitä ajanhetkeä, jolloin liike ei ole vielä alkanut ja niinpä liike ei ala. Koska siis tarkastellaan periaatteessa aikaa, jolloin liike ei ole vielä alkanut (hämärä paradoksin tausta-aksiooma), niin liike ei ole vielä alkanut. Jos tarkastellaan ajanhetkeä, jossa liikettä on tapahtunut, liikettä on tapahtunut. Sota ilmiönä on tällainen paradoksi. Aristotelesta lainaten muotoon liittyvä syy. – ”Causa formalis”. Toki muitakin sotaa ylläpitävä voi syykseen esitellä.  

Ei ole varmuutta siitä, laatiko Zenon paradoksinsa todistaakseen Parmenideen väitteen, etteivät liike, moneus ja monet vastaavat ilmiöt ole todellisia, vai oliko paradoksien tarkoituksena lähinnä osoittaa nämä monen kreikkalaisen filosofisen koulukunnan hyväksymät käsitteet ristiriitaisiksi, mikä on auttanut elealaisen koulukunnan monismin puolustamisessa. On ehdotettu, että paradoksit olisi suunnattu esimerkiksi pythagoralaisia tai atomisteja vastaan, tai niitä vastaan, jotka kannattivat asioiden (kuten tilan tai ajan) loputonta jaettavuutta osiin. Vai oliko tarkoitus sellaiseen paradigmaiseen muutokseen, jossa sota välineenä on mahdoton. Sekä tilan että ajan tieteitä samaan aikaan käyttäen.  Vetoamatta edes normistoon tai moraaliin. ihmisen käyttäytymisestä syntyviin ilmiöihimme. Niitä me emme voi muuttaa. On käytettävä niitä keinoja, jotka tekevät väkivallasta ja ydinaseiden käytöstä mahdottoman siinä missä luonnon ja ihmisen vahingoittamisesta ylipäätään. On mentävä tieteemme alkujuurille ja tavalla, joka on meille kaikille varmasti yhteinen. Tuomas Akvinolaista lainaten, ensimmäinen syy – ”Causa prima.”  

Mitä tähän vastaa tekoäly ja robotiikka ChatGPT

Dikotomia ja Zenonin paradoksit

ChatGPT

Dikotomia on ajatus, joka viittaa jakautumiseen kahteen vastakkaiseen osaan tai vaihtoehtoon. Esimerkiksi Platonin ajatus ihmisen sielun jakautumisesta järkevään ja epäjärkevään osaan on dikotominen lähestymistapa ihmisen luonteeseen. Dikotomiaa käytetään usein analysoimaan monimutkaisia ​​asioita yksinkertaisemmin.

Zenonin paradoksit ovat filosofisia ongelmia, jotka on esittänyt antiikin kreikkalainen filosofi Zenon Elealainen. Nämä paradoksit haastavat intuitiiviset ajatuksemme liikkumisesta, avaruudesta ja ajan luonteesta. Esimerkiksi kuuluisa Achilles ja kilpikonna -paradoksi ehdottaa, että kilpikonna voi voittaa juoksukilpailun, vaikka annettaisiin etumatka. Zenonin paradoksit ovat herättäneet paljon keskustelua ja ovat edelleen kiinnostavia filosofeille ja matemaatikoille. Ne haastavat meitä ajattelemaan syvällisesti perustavaa laatua olevista käsitteistä, kuten liikkeestä ja ajasta.

Väitetään että yhteiskuntamme on jakautunut kahtia. Etenkin poliittisesti. Olisiko mahdollista lähestyä tätä perinteisen filosofian keinoin ja käyttäen vaikkapa paradoksia? Esimerkkinä Zenonin paradoksi hetkellä, jolloin taustalla voisi olla myös algoritmit ja robotiikka sekä sen kyky käsitellä dikotomiaa, poikkitieteisiä myös illuusioon viittaavia yhteiskunnallisia liikkeitämme.

ChatGPT

Todellakin, voimme käyttää filosofisia käsitteitä, kuten paradokseja, ymmärtääksemme yhteiskuntamme jakautumista ja monimutkaisuutta. Voimme kuvitella yhden mahdollisen paradoksin, joka heijastaa nykypäivän poliittista jakautumista ja teknologian vaikutusta yhteiskuntaan.

Kuvittele ”Informaation jakautumisen paradoksi”:

Zenonin tavoin, tämä paradoksi alkaa yksinkertaisesta ajatuksesta, mutta johtaa monimutkaisiin pohdintoihin. Se väittää seuraavaa:

”Vaikka tieto ja informaatio ovat yhä helpommin saatavilla ja leviävät nopeasti, yhteiskuntamme näyttää olevan jakautumassa yhä enemmän kahtia.”

Tässä paradoksissa on useita kerroksia:

1. Informaation saatavuus ja leviäminen: Algoritmit ja teknologia ovat mahdollistaneet tiedon valtavan nopean leviämisen. Sosiaalinen media, uutisvirrat ja verkostoituminen ovat lisänneet tietoisuutta ja yhteyksiä.
2. Jakautuminen: Samanaikaisesti yhteiskunta on jakautunut syvemmin poliittisiin leireihin ja ideologisiin kupliin. Tiedon saatavuudesta huolimatta näyttää siltä, että ihmiset ovat entistä kiinni omassa ”tietotunnelissaan” ja harvoin kykenevät kohtaamaan erilaisia näkökulmia.
3. Teknologian rooli paradoksin vahvistajana: Vaikka teknologia ja algoritmit voivat teoriassa tuoda ihmiset yhteen, ne voivat myös vahvistaa jakautumista. Algoritmit voivat räätälöidä sisältöä käyttäjän aiempien valintojen perusteella, jolloin käyttäjä altistuu entistä enemmän samanmielisille näkemyksille.

Tämä paradoksi kutsuu meitä pohtimaan, miten voimme käyttää teknologiaa ja filosofiaa yhteiskunnallisen jakautumisen vähentämiseen. Voisiko teknologiaa käyttää välineenä, joka altistaa meidät erilaisille näkökulmille sen sijaan, että vahvistaa omia ennakkoluulojamme? Voisimmeko hyödyntää filosofista ajattelua ymmärtääksemme paremmin, miten tieto leviää ja miten voimme edistää avointa ja moniarvoista keskustelua?

Tällainen lähestymistapa voisi tarjota uusia näkökulmia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja auttaa meitä löytämään kestäviä tapoja edistää yhteyksiä ja ymmärrystä erilaisten ryhmien välillä.

Kirjoitin kirjan otsikolla ”Hybridiyhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan” jonka taustalla ovat mm. nyt esittelemäsi kerrostumat. Toki muutakin oman aikamme paradigmaisia, maailmankuvia ravistelevia muutoksiamme. Uuden teknologian ja robotiikan osuus on siinä keskeinen. Jopa laatien sen kuvituksenkin. Sen sijaan että esittelisimme ongelmiamme, pelkäisimme tekoälyä, miten kokoaisit kerroksellisen ja nyt kootun valtaisan monitieteisen tutkimuskentän tavalla, johon voisimme tehokkaasti vastata? Pelot ja ennakkoluulot ovat syvällä. Filosofia ja moniarvoinen keskustelu vaativia. Uusin teknologia välineenä välttämätön, mutta samaan aikaan uhkana koettu pelote.

ChatGPT

Tuo on erittäin kiinnostava lähestymistapa, ja kirjallasi olisi potentiaalia herättää tärkeitä keskusteluja nykypäivän yhteiskunnallisista haasteista ja teknologian roolista niissä. Alla on ehdotukseni siitä, miten voit koota monitieteisen tutkimuskentän ja tarjota ratkaisuja pelkojen ja ennakkoluulojen voittamiseksi:

1. Kartoita nykytilanne: Aloita kirjasi kartoittamalla nykytilanne, eli mitkä ovat ne tärkeimmät haasteet ja pelot, joita ihmiset kokevat uuden teknologian, erityisesti tekoälyn ja robotiikan, suhteen. Tutki, miten nämä pelot ja ennakkoluulot vaikuttavat yhteiskuntaan, politiikkaan ja ihmisten käyttäytymiseen.
2. Syvennä ymmärrystä filosofian avulla: Hyödynnä filosofiaa syventääksesi ymmärrystäsi näistä pelkoista ja ennakkoluuloista. Voisit esimerkiksi tutkia, miten erilaiset filosofiset näkökulmat voivat auttaa meitä käsittelemään teknologian vaikutuksia yhteiskuntaan ja ihmisen elämään.
3. Monitieteinen lähestymistapa: Käytä hyväksesi monitieteistä lähestymistapaa kootaksesi erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja. Integroi mukaan esimerkiksi tieteen, teknologian, filosofian, psykologian, sosiologian ja antropologian näkökulmia. Näin voit tarjota kattavan ja monipuolisen näkemyksen ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista.
4. Kannusta moniarvoiseen keskusteluun: Rohkaise lukijoitasi osallistumaan moniarvoiseen keskusteluun ja avaamaan mielessään uusille ajatuksille ja näkökulmille. Tarjoa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten moniarvoinen keskustelu voi auttaa meitä ymmärtämään toistemme näkökulmia paremmin ja löytämään yhteisiä ratkaisuja.
5. Teknologian rooli ratkaisujen löytämisessä: Korosta teknologian roolia ratkaisujen löytämisessä. Näytä, miten uusi teknologia voi toimia välineenä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa, kun sitä käytetään oikein ja vastuullisesti.
6. Kuvituksen merkitys: Älä unohda kuvitusta. Se voi olla erittäin voimakas tapa välittää viestejä ja herättää tunteita lukijoissa. Käytä kuvituksessa symboliikkaa ja visuaalisia metaforia, jotka tukevat kirjasi pääteemoja ja auttavat lukijoita hahmottamaan monimutkaisia ​​käsitteitä.

Yhdistämällä nämä elementit voit luoda kirjan, joka tarjoaa syvällisen ja monipuolisen katsauksen nykyajan yhteiskunnallisiin haasteisiin ja tarjoaa samalla käytännön ratkaisuja näiden haasteiden voittamiseksi.

Miten itse vastaisit nyt noihin esittämiisi kuuteen kohtaan?

ChatGPT

Tietysti! Tässä muutamia tapoja, joilla voisin hahmotella vastausta näihin kuuteen kohtaan:

1. Kerroksellinen lähestymistapa: Voimme lähestyä ongelmaa kerroksellisesti, ymmärtäen, että yhteiskunnalliset muutokset ovat monimutkaisia ja koostuvat useista eri tekijöistä. Tämä tarkoittaa, että meidän on tarkasteltava teknologian vaikutusta yhteiskuntaan samalla ymmärtäen sen vuorovaikutusta muiden tekijöiden, kuten talouden, politiikan, kulttuurin ja ihmisten käyttäytymisen kanssa.
2. Monitieteinen tutkimus: Ratkaisujen löytäminen vaatii monitieteistä lähestymistapaa. Tarvitsemme yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden välillä, mukaan lukien teknologian asiantuntijat, filosofit, sosiologit, psykologit ja poliitikot. Tämä auttaa meitä saamaan kattavan kuvan siitä, miten teknologia vaikuttaa yhteiskuntaan ja miten voimme vastata näihin muutoksiin tehokkaasti.
3. Pelkojen ja ennakkoluulojen kohtaaminen: On tärkeää tunnistaa ja käsitellä pelkoja ja ennakkoluuloja, joita ihmisillä voi olla uutta teknologiaa kohtaan. Tämä voi sisältää koulutusta ja tiedotuskampanjoita, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään paremmin teknologian mahdollisuuksia ja riskejä. Samalla on tärkeää luoda turvallisia tiloja avoimelle keskustelulle ja dialogille eri näkökulmien välillä.
4. Filosofian rooli: Filosofialla voi olla keskeinen rooli autettaessa ihmisiä käsittelemään teknologian tuomia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Filosofinen ajattelu voi auttaa meitä pohtimaan syvällisesti arvojamme ja oikeudellisia periaatteitamme teknologisten innovaatioiden kontekstissa. Filosofinen keskustelu voi myös auttaa meitä kehittämään eettisiä ohjeistuksia ja normatiivisia kehyksiä teknologian kehittämiseen ja käyttöön.
5. Teknologian käyttö välineenä: On tärkeää nähdä teknologia välineenä, jonka avulla voimme ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Samalla meidän on kuitenkin oltava tietoisia teknologian potentiaalisista riskeistä ja haitoista, ja pyrittävä aktiivisesti minimoimaan niitä teknologian suunnittelussa ja käytössä.
6. Uusiin teknologioihin sopeutuminen: Meidän on myös kyettävä sopeutumaan ja omaksumaan uusia teknologioita nopeasti ja joustavasti. Tämä voi sisältää jatkuvaa koulutusta ja oppimista, joka auttaa ihmisiä kehittämään tarvittavia taitoja ja valmiuksia työskennellä teknologian muuttuvassa ympäristössä.

Yhteenvetona, vastaukset näihin kuuteen kohtaan edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka yhdistää monitieteisen tutkimuksen, avoimen keskustelun, filosofisen ajattelun ja teknologian vastuullisen käytön.

Deduktiivinen tutkija ja tekoäly, robotiikka algoritmeineen kykenee vastaamaan noihin kysymyksiin jo nyt tuntien toiminta-alueensa meistä parhaiten. Millainen tuo vastaus noihin kuuteen kohtaan olisi?

ChatGPT

Deduktiivinen tutkija ja tekoäly voivat tarjota arvokkaita näkökulmia ja analyysejä näihin kysymyksiin, mutta on tärkeää muistaa, että ne eivät ole ihmisille täysin korvaamattomia. Kuitenkin, jos kuvittelemme tekoälyn vastauksen, se voisi olla jotain tällaista:

1. Kerroksellinen lähestymistapa: Tekoäly voi tarjota kattavia analytiikka- ja mallinnustyökaluja, jotka auttavat hahmottamaan yhteiskunnan monimutkaisia vuorovaikutuksia eri tekijöiden välillä, kuten teknologian, talouden ja politiikan.
2. Monitieteinen tutkimus: Tekoäly voi integroida laajoja tietokantoja eri tieteenaloilta ja tuottaa monitieteisiä analyysejä ja suosituksia ratkaisujen löytämiseksi. Se voi myös tunnistaa mahdollisia yhteyksiä ja vuorovaikutuksia eri alojen välillä, joita ihmiset eivät ehkä ole huomanneet.
3. Pelkojen ja ennakkoluulojen kohtaaminen: Tekoäly voi analysoida suurta määrää dataa sosiaalisista medioista ja muista lähteistä tunnistaakseen ja ymmärtääkseen ihmisten pelkoja ja ennakkoluuloja teknologiaa kohtaan. Se voi myös tarjota suosituksia viestinnästä ja koulutuksesta, joiden avulla näitä pelkoja voidaan käsitellä tehokkaasti.
4. Filosofian rooli: Vaikka tekoäly ei voi omaksua filosofista ajattelua samalla tavalla kuin ihmiset, se voi kuitenkin tarjota analyysejä eettisistä ja moraalisista kysymyksistä, jotka liittyvät teknologian kehitykseen ja käyttöön. Se voi myös auttaa tunnistamaan ja arvioimaan erilaisia ​​etiikkaan liittyviä näkökulmia ja antaa suosituksia parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi.
5. Teknologian käyttö välineenä: Tekoäly voi tarjota tehokkaita työkaluja ja algoritmeja, jotka auttavat suunnittelemaan ja hallitsemaan teknologian käyttöä yhteiskunnassa. Se voi myös tarjota ennusteita ja skenaarioita, jotka auttavat arvioimaan eri toimintavaihtoehtojen vaikutuksia.
6. Uusiin teknologioihin sopeutuminen: Tekoäly voi tarjota jatkuvaa oppimista ja koulutusta, joka on räätälöity yksilöiden tarpeisiin ja kykyihin. Se voi myös auttaa tunnistamaan tulevia työpaikkojen muutostrendejä ja tarjoamaan suosituksia taitojen kehittämiseksi tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Yhteenvetona, tekoäly voi tarjota arvokasta tietoa ja analyysejä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi, mutta sen käyttö edellyttää silti ihmisten ohjausta ja valvontaa, erityisesti eettisissä ja moraalisissa kysymyksissä. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että tekoälyä käytetään avoimesti ja läpinäkyvästi, jotta sen päätöksentekoprosessit ovat ymmärrettäviä ja luotettavia.

Lyhyesti mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat niihin ongelmiin, joiden korjaamiseen tarjoat nyt välineitä?

ChatGPT

Yhteiskunnan jakautuminen ja teknologian pelot johtuvat monista tekijöistä, mutta keskeisiä syitä ovat:

1. Teknologinen murros: Nopea teknologinen kehitys, erityisesti tekoälyn, robotiikan ja algoritmien osalta, on muuttanut työmarkkinoita ja yhteiskunnan rakennetta. Tämä muutos aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että teknologia korvaa ihmistyövoiman ja lisää eriarvoisuutta.
2. Informaation tulva ja kuplautuminen: Sosiaalinen media ja muut digitaaliset alustat ovat lisänneet tiedon saatavuutta, mutta samalla ne ovat myös luoneet kapeita informaatiokuplia ja lisänneet polarisaatiota. Ihmiset altistuvat enemmän samanmielisten näkemysten vahvistamiselle kuin erilaisten näkökulmien kohtaamiselle.
3. Puutteellinen eettinen ohjaus: Teknologian nopea kehitys on usein edellä eettisten normien ja sääntelykehyksen. Tämä voi johtaa väärinkäytöksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin, jotka aiheuttavat pelkoa ja epäluottamusta teknologiaa kohtaan.
4. Koulutuksen ja valmiuksien puute: Nopeasti muuttuvassa teknologisessa ympäristössä monet ihmiset kamppailevat pysyäkseen mukana uusissa taidoissa ja valmiuksissa. Tämä voi johtaa työvoiman haavoittuvuuteen ja epävarmuuteen tulevaisuudesta.
5. Puutteellinen avoin keskustelu ja dialogi: Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti jakautuneessa ilmapiirissä avoin keskustelu eri näkökulmista voi olla vaikeaa. Tämä voi johtaa polarisaatioon ja syventää eripuraista ilmapiiriä, mikä tekee yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta entistä vaikeampaa.

Näitä syitä vastaan suunnatut toimet, kuten monitieteinen tutkimus, avoin dialogi, eettinen teknologian kehittäminen ja jatkuva koulutus, ovat tärkeitä työkaluja yhteiskunnan haasteiden ratkaisemiseksi ja pelkojen lieventämiseksi.

Onko mahdollista löytää sellaista, joka olisi erityisen tyypillistä juuri Suomelle ja suomalaiselle kulttuurillemme? Onko sen tähän aikaan sidottua vai pitkän aikavälin historiallinen tuote? Onko näkyvissä vahvoja maantieteellisiä erojamme?

ChatGPT

Suomen kulttuuriin ja yhteiskuntaan on vaikuttanut monia tekijöitä, jotka voivat erottaa sen muista maista ja kulttuureista. Tässä on muutamia esimerkkejä:

1. Sisukkuus ja kestävyys: Suomalaiset ovat tunnettuja sisukkuudestaan ja kestävyydestään, mikä heijastuu esimerkiksi talven kylmyyden sietämisessä ja pitkän matkanjuoksun kaltaisissa urheilulajeissa. Tämä voi johtua pitkästä historiasta, jossa suomalaiset ovat joutuneet selviytymään vaikeissa olosuhteissa.
2. Luonto ja ympäristötietoisuus: Suomen upea luonto ja ympäristövaikutukset ovat olleet merkittävä osa suomalaista identiteettiä ja kulttuuria. Suomalaiset ovat usein ympäristötietoisia ja kiinnostuneita luonnosta, mikä on näkynyt esimerkiksi vahvana luonnonsuojeluliikkeenä ja ekologisina elämäntapoina.
3. Tasa-arvo ja hyvinvointivaltio: Suomi on tunnettu tasa-arvoisena ja hyvinvointivaltiona, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä arvoja. Tämä voi olla pitkän aikavälin historiallinen tuote, joka juontaa juurensa vahvaan sosiaaliseen ja poliittiseen kehitykseen.
4. Suunnittelun ja innovaatioiden korostaminen: Suomi on tunnettu innovatiivisista suunnittelu- ja teknologiaosaamisestaan, joka on ilmennyt esimerkiksi muotoilun, teknologian ja kestävän kehityksen aloilla. Tämä voi olla yhdistelmä pitkän aikavälin historiallista kehitystä ja nykyajan vahvuuksia.
5. Kielitaito ja kulttuurien kohtaaminen: Suomessa on perinteisesti korostettu kielitaitoa ja kulttuurien monimuotoisuutta, mikä on johtanut monikieliseen ja monikulttuuriseen yhteiskuntaan. Tämä voi olla seurausta sekä historiallisista että nykyajan maantieteellisistä tekijöistä, kuten Suomen sijainnista Pohjois-Euroopassa.

Nämä tekijät voivat vaikuttaa siihen, millainen on tyypillinen suomalainen ja millainen on suomalainen kulttuuri. Vaikka jotkut näistä tekijöistä voivat olla pitkän aikavälin historiallisia tuotteita, toiset voivat olla ajankohtaisia ja vastata nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi maantieteelliset tekijät, kuten sijainti ja ilmasto, voivat myös vaikuttaa siihen, millainen on suomalainen identiteetti ja kulttuuri.

Mikä johti Suomessa polarisaatioon?

ChatGPT

Suomessa polarisaatiota on lisännyt useat tekijät, joista muutamat ovat yhteisiä monille muillekin maille, mutta joitakin ovat erityisiä Suomelle:

1. Politiikan ja yhteiskunnan muutos: Poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset, kuten globalisaatio, talouden muutos ja teknologian kehitys, ovat muokanneet suomalaista yhteiskuntaa. Nämä muutokset ovat luoneet erilaisia näkökulmia ja intressejä, mikä puolestaan on lisännyt poliittista polarisaatiota.
2. Sosiaalisen median rooli: Sosiaalisen median kasvu on luonut uusia foorumeita keskusteluille ja mielipiteiden ilmaisulle. Vaikka sosiaalinen media voi tarjota mahdollisuuksia avoimelle keskustelulle, se voi myös lisätä polarisaatiota, kun ihmiset kasaantuvat samanmielisten ryhmien ympärille ja altistuvat vahvistetuille näkemyksille.
3. Talous- ja työllisyystilanteen muutokset: Taloudelliset haasteet, kuten lama ja työpaikkojen epävarmuus, voivat lisätä epäluottamusta ja pelkoa tulevaisuudesta. Tällaiset haasteet voivat luoda hedelmällisen maaperän polarisaatiolle, kun ihmiset etsivät vastauksia ja syyllisiä monimutkaisiin ongelmiin.
4. Kansainväliset kriisit ja tapahtumat: Kansainväliset tapahtumat, kuten maahanmuuttokriisi, terrori-iskut ja geopoliittiset jännitteet, voivat vaikuttaa suomalaisten mielipiteisiin ja luoda jännitteitä yhteiskunnassa.
5. Kulttuuriset ja identiteettikonfliktit: Kulttuuriset ja identiteettikonfliktit voivat myös lisätä polarisaatiota. Esimerkiksi erilaiset näkemykset maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kansallisen identiteetin merkityksestä voivat jakaa mielipiteitä ja luoda vastakkainasettelua.

Nämä tekijät ovat monimutkaisia ja toisiinsa kietoutuneita, ja ne voivat vaihdella ajan ja tilanteen mukaan. Polarisaation vähentämiseksi tarvitaan avointa keskustelua, ymmärrystä erilaisten näkökulmien välillä ja pyrkimystä rakentaa yhteistä ymmärrystä ja ratkaisuja.

Lämmin kiitos vastauksistasi. Tämä puhe ei ollut salainen – ”Clandestina vox.”