Talis qualis – Mä oon mikä oon
18.03.2024
Alaston ihminen on näkijälleen korutonta kertomaa. Sen sijaan puettuna tai vähäpukeisena hän antaa mahdollisuuden myös mielikuvituksellemme. Samaa pätee yhteiskuntaan ja sen avaintoimintoihinkin. Aivan kaikkea ei pidä ottaa käyttöön ja paljastaa itseään alastomana totuutena. Suomi neito puettuna on pysynyt meille mysteerinä ja sellaisena sitä on esitelty maailmallakin. Etäinen ja kaukainen sekä vieraalle vaikeasti avautuva mysteeri. Pohjolan paratiisi, konsensuskauden nuori valtakunta, suurella vaivalla nämä rakentaen sotiemme jälkeen 1960- ja 1970-luvuillamme. Sitä edelsi kuitenkin ikään kuin äänetön yksimielisyys – Äänetön suostumus. – ”Tacitus consensus” – ”Tacita assensio.” Käsite ”konsensus” jäi siitä muistoksi.”
Konsensuksen ja yksituumaisuuden luominen oli todellakin ihan omaa osaamistamme poliitikoiltamme, työmarkkinajärjestöiltä yhdessä yritystemme kanssa ja Suomi neito pukeutui viestien ulospäin vaurautta ja vakautta. Kyllä siinä kelpasi käynnistää opintonsa maakunnan yliopistossa ja kilpailla paremmuudesta, siinä missä nuorempana urheilussakin. Oli vain saatava kiinni nämä 1940-luvulla syntyneet. Suomi luotiin juuri urheilijoittemme kautta ja misseiksi markkinoitujen naisten kauneudella. Se oli suurten riitojen sovittamista. – ”Tantas componere lites.” Petroniusta lainaten – ”Vaikene kieli, niin saat leipää!” – ”Tace lingua, dabo panem!” Ei se sopisi tähän aikaan ensinkään. Sopiiko edes Putinin Venäjälle? Tyhjä taulu – ”Tabula rasa” vastaisivat tänään Aiskhylos, Platon ja Aristoteles Venäjän suuntaan osoitellen.
Tänään olemme yksimielisiä vain ulko- ja turvallisuuspolitiikastamme. Suomi neito ei kykene ratkomaan lakkojaan ja solmuun menneitä kiistojaan. Syntyy vaikutelma liki alastomaksi riisutusta ja ikääntyneestä emännästä, jonka takavuosien vaatetus on jätetty hoitamatta ja nyt sitten puuttuu enää pulahtaminen hyiseen avantoonkin. Itänaapurin valtapyrkimyksiä toki torjutaan, totta kai, mutta markkinatalouden lainalaisuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lohtuna on vain kevät, joka tuo lauhkeat ja lämpimät ilmat. – ”Iam ver egelidos refert tempores.” (Catullus). Suomineidon kohdalla ilmastomuutos ja säät ovat se mistä me puhumme edelleen eniten. Se on hyvä merkki.
Kun enemmistöhallitukset alkoivat vakiintua, yhden asian ilmiöt ja presidentin valta vähenivät nekin. Parlamentarismin opiskelu ja pukeutuminen säällisiin asuihin vei oman aikansa sekin. Suomi neidosta ja sen missiksi kelvollisesta huomiosta kilvoitteli useampi poliittinen liike ja puolue. Menestymiseen vaadittiin kompromisseja ja yhteistyötä, muuttuvia hallituspohjiakin. Suomi neidon pukeutuminen alkoi poiketa naapureistamme ja eniten idässä näkemästämme muodista. Kansakunta oli koulittu tulella ja raudalla. Se oli puhdistava tuli (Kiirastuli). – ”Igni et ferro” – ”Ignis purgatorius.”
Suomi-neidon pukeutuminen edellytti useammanlaista räätäliä ja mukana ei ollut enää kaksi pukijaa vaan useampia. Se yllätti demokratiallaan, joskin neidosta tuli samalla hiven kopea esitellessään kevään muotiasunsakin. Syksyksi ja talveksi oli tarjolla jotain vallan muuta, mutta varmasti lämpimää. Flirttailuakin alkoi olla neidon käyttäytymisessä ja se herätti kiinnostusta etäältäkin Eurooppaa seuranneissa. Takana oli parantamaton haava. ”Immedicabile vulnus.” (Ovidus). Edessä Viestintäkoulun tunnuslause: ”Kerralla kuntoon.” – ”Illico perfectum!”
Suomi neito oli tuolloin väestöltään nuorekas kansakunta. Vaatteet eivät olleet aina prikulleen muodin mukaisia ja inflaatiot sekä devalvaatiot edellyttivät räätälissä käyntejäkin. Nuo käsitteet tulivat suomalaisille tutuiksi ja alettiin huolestua neidon kunnosta ja muodin mukaisesta asustakin. Mikä tahansa maatuska ei kelvannut ja moni jättikin tuohon aikaan Suomen ja muutti sankoin joukoin Ruotsiin. Aitavierustalle jäänyt neito ei jäänyt kuitenkaan itkemään, vaan vaihtoi asuaan ja muutti kaupunkiin hänkin. Heilutti mennessään huiviaan ja hänkin uskoi urbaanin tulvaisuuden tuovan vauraamman sulhasenkin. Ei sulhaselta madotonta odotettu. Mikään ei velvoittanut mahdottomaan. – ”Impossibilium nulla obligatio est.” (Celsus, Kheilon).
Omat opiskeluni yliopistossa käynnistyivät tuohon aikaan 1970-luvun alussa. Oli saatava kiinni ja sivuutettava 1940-luvulla syntyneet sekä yliopistojemme paikat täyttäneet suuret ikäluokat ja suoritettava ripeasti opintonsa, täydennettävä niitä useammassa yliopistossamme samalla poikki- ja monitieteisellä tavalla. Suomi neito ja uudet tietokoneemme, algoritmit ja digiaika, vaati myös poikki- ja monitieteisen osaamisen sekä kansainvälisen käyttäytymisen kielitaitoineen. Kilpailu neidon suosiosta oli muuttunut, mutta samalla neito sai kilpailijoikseen koko Euroopan ja globaalin missikisat työvoimasta kilvoiteltaessa. Tätä tämä neito ei ollut ajatellut muuttuessaan ylimieliseksi ja alkaen flirttailla väärään ilmansuuntaan, itään. Näin saattoi tehdä vain hätätapauksessa ja hännässä myrkky. – ”In causa necessitatis” – ”In cauda venenum.”
Hätä neidolle tuli käteen vasta vaiheessa, jossa sulhasella idässä oli outoja taipumuksia raiskata naapurin tyttölapsia. Presidentti oli kyllä varoittanut tästä taipumuksesta ja puhunut jotain kasakoista sekä naulaamisesta. Tarkoittiko hän ehkä aitan ovea vai mitä? Henkisesti neito oli jäänyt kauas 1970-luvulle ja muutoksen tuulet tulivat ikään kuin yllättäen ja kenenkään varoittamatta. Hätä liittyä Natoon oli hiuskarvan varassa ja itärajan sulkeminen vaati nyt toimia, joista osa tuli pahasti myöhässä. Kuoleman hetkellä ja edeten nyt päivä kerrallaan. – ”In articulo mortis.” – ”In diem vivere.”
Suomi neidon henkinen kunto ja fyysinen muoto eivät oikein olleet 2020-luvun kuosissa. Kasvun moottorit olivat jääneet vähemmälle huomiolle ja ulkonäkö alkoi sekin rapistua. Pelkkä presidentin asunnon korjauskin vaati enemmän kuin suurikokoisen sairaalan rakentaminen Hämeenlinnaan tai Jyväskylään. Sitä pyrittiin selittelemään kansalle, joka pimeydessä vaelsi. Sen elintasoa ja yhteistä budjettia oli uhkaamassa leikkaamiskierre. Toinen vaihtoehto olisi ollut velan oton jatkaminen ja välimereisten neitojen tapaan eläminenkin. Miksei meillä, jos kerran sielläkin? Köyhän hahmossa mutta sittenkin lain sylissä. – ”In forma pauperis” – ”In gremio legis.”
Ongelma oli lopulta kansakunnan yhteinen, jakamaton. Kaikki neidon hoitamiseen ja vaatettamiseen, kouluttamiseen, työn teon ja väistämättömän ikääntymisen tuomien vaurioiden korjaajat olivat nukkuneet kuin prinsessa satavuotista untaan. Kun siitä kirjoitti viisi kirjaa vuodessa, tuhansia artikkeleja, ne jäivät lukematta. Jopa juhlakirja neidon täyttäessä sata vuotta, ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100.” Esittelin sitä kotitorilla ja edes muistoksi hankkien. – ”In forma pauperis” – ”In memoriam.”
Kaikki päätöksentekoon osallistuneet neidon hoitajat olivat epäonnistuneet, kirjoittaa pääkirjoituksessaan Suomen Kuvalehdessä päätoimittaja Matti Kalliokoski (15.03. 2024). Suomi on suuret yhteiskunnalliset projektinsa hukannut maa, hän latelee tuomiosa suomalaisille ja Suomi neidon hoitajille. Hän on ikävällä tavalla oikeassa ja muistuttaa edeltäjäänsä ja koulukaveriani Pekka Hyväristä Iisalmen lyseon ajoiltamme. Meillä oli ankarat opettajat ja Suomi neito oli otettava vakavasti myös kouluopetuksen jälkeenkin. Vaikket olekaan Ylä-Savosta olet samassa veneessä. – ”In eadem es navi.” (Cicero). Vieremältä tulevat kaikki hiihdon mitalit ja jääkiekossa pieni kaupunki voittaa yhtenään helsinkiläiset haastajansa, mutta jätetään ulos herrojen jakaessa liigapaikat oikeuden nähdessä ja rikoksen hehkuessa. – ”In facie curiae” – ”In fragranti crimine.” Lain vahingoksi – ”In fraudem legis.”
Suomi neidon kohdalla kaikki hoitajat olivat epäonnistuneet, kuvaa Kalliokoski tylyn tuomionsa. Poliitikoillamme, työmarkkinajärjestöillä ja yrityksillä ei ole riittävästi yhteisiä vastauksia Suomi neidon pukeutumisessa. Jotain pitää silti tehdä, ei neitoa voi tuohon kuntoonkaan jättää, alastomana. Hallituksen on saatava seisova suma liikkeelle ja välittämättä muusta. Nyt kun kaikki on typerästi onnistuttu pilaamaan. Mitään ei ole menetettävissä, edessä on vain voitettavaa. Tässä epäuskoisten maassa. – ”In partibus infidelium.” Näin kansalaisten silmissä. – ”In oculis civium.”
Yhteiskunnan polarisoituminen ei suosi enää konsensusta. Lukutaidoton netin käyttäjä ja robotiikan lukija ei osaa itse edes kirjoittaa. Kun lukukertoja on määrätön määrä ja kukin vilkaisu saa viedä vain 15 sekuntia, lukija ei tiedä lukeneensa tai nähneensä yhtään mitään. Näin kirjoitin eilen ja näin kirjoitti myös Helsingin Sanomien ansioitunut toimittaja Saska Saarikoski. Aiemmin professori Anu Kantola kirjoittaa hänkin (HS 12.03) Yhdysvaltain vaaleista ja kertoo, mitä meidän tulee niistä ymmärtää. Trumpin kannattajat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita siitä, rikkooko Trump lakia tai lietsooko hän vallankaappausta. Se että säännöt eivät koske Venäjällä Putinia, eivät ne koske Yhdysvalloissa Trumpiakaan. Se kertoo kaiken näiden herrojen vahvuudesta ja kansakuntien luonteesta samalla. Tämä on muistettava tulevaisuuttakin varten. – ”In postreum.”
Ja se mikä on mahdollista Trumpille ja Putinille, on tietysti mahdollista myös heidän jatkajilleen. Tämä Suomi neidon oli otettava huomioon häntä aiemmin puettaessa. Ahkeruus ei enää takaa vakautta, saati vaurautta, eikä amerikkalainen unelma ole enää voimassa. Jotain on vialla, kun ahkeruus ei enää takaa vakautta. Tällaisessa tilanteessa vastuu Suomi neidon tilasta on kulloisellakin hallituksella. Seisova suma on saatava liikkeelle. Maksoi mitä maksoi. Elämme ympärillämme hirmuhallitsijoita, heitä vastaan ja taisteluvarustuksissa. – ”In tyrannos” – ”In procinctu.”
Silloin kun kompromissi ei ole enää käytössä, eikä menestystä saavuteta omaa ”kuplaa” miellyttämällä. Hallitukselle kun on edelleen mandaatti tehdä uudistuksia, joiden vaikutuksia tutkijat ja äänestäjät myöhemmin arvioivat. Näin minäkin tein tutkijana ja äänestäjänä. Tosin vielä 1970-luvulla peitetyin sanakääntein. Nyt se ei ole enää tarpeen. Oleellista on, että se huomataan 15 sekunnin ajan ja robotin kertomana. Sen he ehtivät huomata, ja siihen huomaamattaan reagoida. Sinun tai minun kertomana se ei onnistu vuonna 2024. Suuret asiat kun sortuvat nyt itse toistensa päälle. – ”In se magna ruunt.” (Lucanus).
Elämme hybridiyhteiskunnassa, joka on muuttunut jo illuusioyhteiskunnaksi. Käsite on suoraan kirjani kannesta, sen nimestä. Miksi tällainen nimi? Noin 15 sekunnin aikana havaittu ei ole aivoissa käynyt ja siellä käsitelty, saati tapamme lukea kirjoja. Siihen sinä et suostuisi. Sen sijaan takaraivoon jäänyt mielikuva ja illuusio, sekä hybridiyhteiskunnan vaikuttajat, ovat sinulle käsitteinä tuttuja. Ne avautuvat sinulle ikään kuin unessa nähtynä, ja nyt juuri se riittää. Sitä käytetään nyt pääsääntöisesti yhteiskuntarauhaa rikkoen, rauhattomuutta lietsoen. Se tapahtuu tämän ajan välineillä, asenteilla ja päätöksenteolla. Kun niistä tehdään arvovaltakiistoja, Suomi neidon pukeminen näihin vastaten on tänään mahdotonta. Onneksi nämä vaikeudet usein kiihottavat älyämme. – ”Ingenium mala saepe movent.” (Ovidus). – ”Ingenium munus, discere gaudium.” Nerous on lahja, oppiminen ilo.