Homo multarum litterarum – Monien kirjojen ihminen
26.03.2024
Kirjoitin pääsiäisen alla vuonna 2009 median harharetkistä. Kun nyt aikaa tuosta hetkestä on kulunut liki 15 vuotta, on syytä korjata otsikko median harharetkistä mediayhteiskunnan harharetkiksi. Se on eri asia, olkoonkin että sosiaalisen median käyttäjät ja robotiikan kanssa operoivat eivät sitä ole ehkä vielä havainneet. On vaikea tehdä havaintoja omasta asemastaan katsellen taivaankantta päällään. Jokaisen havainnoijan kohdalla se on juuri hänen päänsä kohdalla korkeimmillaan. Kaikesta huolimatta ihminen (homo sapiens) on järjestä osallinen olento. – ”Homo animal rationis est particeps.” (Cicero).
Saman asian esitti aikanaan Pekka Hyvärinen, edesmennyt mm. Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja omaa alan yritystäänkin ylläpitänyt lukioaikainen luokkamme yksi näkyvimmistä lähettiläistä mediayhteiskuntamme edustajaksemme. Hän kuvasi sen kuuden alan toimijan näkökulmasta, tehtävänään antaa raportti, ikään kuin kääpiön kokoisina hiirulaisina norsun alla majaillen. Pekalla oli niin paljon tarinoita, etten voi olla varma, oliko tämän juuri näin tai ehkä pikemminkin kertojana oli joku muu savolaisen sananrieskan taitaja. Jakko Teppo tai ehkä sittenkin Seppo Kääriäinen mutta tuskin kuitenkaan tuleva piispamme. Ylipäätään tunnettujen ihmisten mainitseminen on kiusallista. – ”Homines notos sumere odiosum est.” (Cicero).
Tarinassa neljä työryhmää raportoi kokemaansa norsun jalkojen juurella, yksi kärsästä raportoiden ja kuudes hännän kohdalla työtään tehden. Ei oikea tarina tietenkään näin käynnistynyt, mutta periaatteessa tällaista rakennetta siinä ajettiin takaa. Tosin savolaista kerrontatapaa viljellen. Siinä johdannolla on tärkein osuus. Savolaiset oppivat samalla kun opettavat muita. – ”Homines dum docent, discunt.” Niinpä norsun koko oli luonnollisesti suunnaton ja sillä haluttiin kuvata vallan muuta kuin luonnossa liikkuvaa nisäkästä.
Neljä tutkijajoukkoa sai kovin samantyyppisen analyysin aikaan ja kaksi selvästi näistä poikkeavan. Arvaatkin varmaan, mitä mahtoivat raportoida nämä neljä työryhmää kiertäen kukin norsun mahtavia jalkoja. Eivät ne tylsiä olleet, päinvastoin. Toimittajilla ja tutkijoilla on vain erilainen tapa analysoida näkemänsä ja kokemansa. Tarinan kertojana vain sosiaalinen media on höyhentä kevyempi käyttäen kolmen sanan lauseitakin. Näissä kertomuksissa ihminen on höyhentä kevyempi. – ”Homo levior quam pluma.” (Plautus).
Kuuden tutkijaryhmän duunarit erosivat toistaan. Heistä tutkijat näkivät ikääntyessään ja erikoistuessaan yhä enemmän yhä vähemmästä ja toimittajat päinvastoin, yhä vähemmän yhä enemmästä. Ja norsun oloisen tutkittavan kohdalla tiedemies voi löytää sen vahvoista jaloista jotain sellaista, joka on hyvinkin kiinnostavaa näytteitä ottaen ja laboratorioissaan niitä analysoiden. Tosin näytteet olivat lopulta neljän työryhmän osalta kovin samankaltaisia ja erot syntyvät vain toimittajien ja tutkijoiden raporteissa. Toimittajien havainnot olivat hyvinkin yhdenmukaisia ja muistuttivat jostain ylivertaisen mahtipontisesta ja taivaisiin saakka kohoavasta. Ja kun ne olivat vielä neljän toimittajaryhmän samaa ylevää näkyä esitteleviä, ne ohittivat mennen tulleen tiedemiesten näkemykset laboratoriokokeineen. Tiedemies on usein myös samalla kouluttaja ja kasvattaja. He oppivat samalla kun opettavat. – ”Homines dum docent, discunt. (Seneca). Toimittajan työ on vallan muuta ja muistuttaa liki valtaa ja sen käyttöäkin. Tutkija ei ole kiinnostunut vallasta.
Kärsän alla työskentelevät taas poikkesivat jo selvemmin sekä tiedemiehinä että median edustajina neljästä edellisestä tutkijajoukosta ja medioittemme edustajista. Molemmat kun olivat kuulevinaan jotain jumalallisen komeaa, ja samalla kosteaakin, eikä yleisilmekään ollut sama kuin mihin näiden neljän norsun jalkoihin erikoistuneen tutkija- ja mediaryhmän havainnoitsijat. Molemmat ryhmät tekivät lisäksi ryhmätyötä. Yksinäinen ihminen on joko jumala tai paholainen. – ”Homo solus aut deus, aut daemon.” Eikä yksikään heistä ollut poliittinen ihminen. – ”Homo politicus.”
Niinpä kärsän alle majoittuneiden kohdalla eroja oli enemmän ja mukana oli myös sellaisia hämmentäviä lisähavaintoja, jotka syntyivät jopa korvin kuultavista ja jumalallisista äänistä. Mistä ne äänet tulivat ja minne menivät, jäi toki selittämättä. Oikeammin medioitten tapa tarttua noihin havaintoihin oli kovin erilaisen jo valmiin paradigman hankkineen tekemänä, kuin alan tiedemiesten laboratorioissa sitä tutkivien löydökset. Heillähän oli täysin avoin ja neitseellinen lähtökohta. Toisin kuin toimittajilla. Varmaa kuitenkin oli, että neljä muun, norsun jalkojen juurella majailleitten havainnot, eivät tukeneet mitään sellaista, joista kärsän kohdalla havaintojaan tehneet raportoivat. Poliittinen ihminen (Homo politicus) haki jotain muuta kuin taloudellinen ihminen (Homo aeconomicus) tai ei oikein minkään värinen ihminen. (Homo nullius coloris).
Kuudes tutkija- ja toimittajaryhmä oli taas tiiminä kaikkein eniten hämmennystä herättävä ja norsun hännän kohdalla havaintojaan hakien. Jo yksityiskohdat olivat kovasti erilaisia, oli kyseessä sitten mediaväki tai tiedemiehet laboratorioineen. Niistä oli syytä jopa vaietakin. Jo kerronnan yleiskuvakin poikkesi niin vahvasti, oli kyseessä sitten tutkijat tai toimittajat. He kun kertoivat, kuinka kohteesta näytteitä haettaessa, tai toimittajien tapaan siitä nykiessä, laboratorioon näytteensä vieden, silmille oli satanut jotain erityisen etovaa ja vaikeasti nieltävääkin. Kun tätä kerron kauhistun itsekin kertoessani. – ”Horresco referens” (Vergilius). Kauheaa sanoakin. – ”Horrible dictu.”(Florus). Joku humaltui jo pelkästä tuoksusta, saati mausta. Vertasi oloaan humalaan. Ja humala nyt on sentään oluen sielu. – ”Humulus anima cervisia.”
Tämä kertomus ei pyri opettamaan mitään, eikä ole tarkoitettu edes pilaksi. Se on vain yksi niistä lukuisista muistoista, jotka ovat matkan varrella muuttuneet, mutta silti pysyneet yhtä uskottavina matkaten maailmaa, väitellen useammasta tiedekunnasta tohtoriksi tai kohdaten tieteen ja mediamme edustajia. Samalla myös itse mediansa kustantaen, toimittaen ja jopa saattaen sen digiaikaankin ensimmäisenä Suomessa. Samassa lehtitalossa jopa työtä tehdenkin, niin toimittajana kuin tutkijanakin. Kauheaa sanoakin. – ”Horrible dictu.” (Florus).
He poikkeavat todella kovin näkyvästi toisistaan, mutta heitä yhdistää yksi yhteinen asia. Jokainen heistä, vähänkin varttuneempi tutkija tai toimittaja, on tutkinut norsua tarkoin, raportoinut tosin siitä eri tavalla, mutta kaikki vähänkin kokeneet ovat käyneet nykimässä myös norsua hännästä. Sekä tutkijana että toimittajana. Siinä harjoitus tekee mestarin. – ”Fabricando fit faber.” Ja kaikesta huolimatta, hanki elämä. – ”Fac ut vivas.”
27.03.2009 – 27. 03. 2024
Uusinta julkaisuani varten jouduin käymään läpi mm. vuoden takaisia blogejani.
Kiintoisia olivat etenkin otsikot pääsiäisen alla kertoen suomalaisesta “kyrsimysnäytelämästä“. Termi “kyrsiä” tuli tuolloin kokoomuksen puheenjohtajalta ja koski Ilkka Kanervan lapsekkaina pidettyjä tekstiviestejä. Alkoi suuri mediajahti. Kun tätä samaa jahtia pohtii tänään kohteena hallituksemme ja etenkin sen pääministeri tai valtiovarainministeri saksineen, ilmiö ei ole muuttunut miksikään. Sen sijaan se mitä tapahtuu Venäjällä ja Moskovassa, on kokonaan eri mittakaavan ilmiö. Tässä historia on elämän opettaja. – ”Historia magistra vitae.” (Cicero)
Tänään 29.03.2009 tuota samaa “kyrsimysnäytelmää” perinteisessä mediassa edustavat pääministeri Vanhasen sähköpostit ja numeron 69 ympärille rakennettu kohu. Itse sain vaaleissa numeron 23 ja käytin sitä muistuttaen leffasta “Number 23”, mutta hukkaan se meni. Ihmiset eivät olleet Forssassa Carreyn leffaa katsoneet ja monelle numero 69 on yhtä epämääräinen. Sellainen vitsi ei toimi eikä siitä ole edes viihteeksi. Asia taas kiinnostaa perinteistä mediaa vieläkin vähemmän. Kun se ei kiinnosta mediaa, miten sitten sen varassa elävää vaalikarjaa? Oikeammin nyt vuonna 2024 olisin suonut tämänkin jääneen lausumatta. – ”Hoc indictum volo.” Ei ole viisasta Suomessa leikkiä sekä toimittajaa ja tutkijaa. Viisasta on myös vältellä väittelemästä samaan aikaan sekä luonnontieteissä ja ihmistieteissä. Eläen juuri tätä aikaa, tätä päivää. – ”Hoc die.”
Samaan aikaan kun perinteinen ja se seurattu media, tavallisen kansan lukema Hesari, julkaisi pääministerin 69-viestin sivun mittaisena, vuosi sitten täytti sivunsa ja televisiokanavat Ilkka Kanervan viesteillä, huomaamatta jäivät ainakin tällaiset itse kirjoittamani blogit ja niiden sisältämät aiheet:
“Suuruuden ekonomia jyrää aluetaloudessa ja etenkin siellä”, “Uusmediasta kohti verkostodemokratiaa”, “Internet ja uusdemokratia” , “Kuka on Barack Obama”, “Mediatalojen kriisi syvenee Helsingissä”, “Odotettavissa pitkä ja syvä lama”, “Alkavat säästöt ja palvelujen karsiminen, saneeraustoimet”, “Kriisi vie visionääriseen johtajuuteen”, “Hyvärisen tulikaste” sekä vaalien alla “Turkin ja Mersin tiedepuistojen yhteistyötarjous Hämeelle”, “Keski-Karjalan verkostomalli”, “Aika hoitaa hämäläisten kiireet”, “Ryhtiä sisäministeriöön”, “Kriisiytynyt puoluelaitos”, “Jokiläänin WW alueesta kohti www-ympäristöä”, “Kuuden kohdan ohjelma kuntavaaleihin” Ne voi julkaista samana päivänä, mutta vuonna 2024 ne ovat edelleen yhtä ajankohtaisia ja vaikea julkaista medioissamme. Liki tarkalleen 15 vuotta myöhemmin. Ei niitä Suomessa lueta eikä julkaista. Ne on julkaistava Saksassa tai Yhdysvalloissa, Kiinassa. Ja näin myös tapahtui vuonna 2009–2024. Liki 50 kirjaa samalla. Mutta vasta useamman väitöskirjan jälkeen ja kuuden professuurin pätevyydellä. Se myös selittää miksi suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa, kun sitä heiltä erikseen kysytään. Kognitiivinen dissonanssi toimii näin. Ihminen muuttaa asenteitaan myönteiseen suuntaan, kun parempaan ei ole mahdollisuutta. ”Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Tämä alkujaan ranskalainen viisaus tarkoitti kyllä viinirypäleitä. Suomessa ei vain ole viinirypäleitä ketuille.
Kuntaohjelmani piti sisällään alkavan laman ja sen hoitamisen oman ehdokkuuteni osalta. Samalla odotin vastaavaa muilta ehdokkailta ja kunnilta, sen virkamiehiltä. Lamasta ja sen syvyydestä ja pitkäkestoisuudesta kerroin jo keväällä ja kesällä 2008. Ihmettelin myös Nordean osakkeiden ympärillä käydyllä kohulla ja kaupalla huikeisiin hintoihin samaan aikaan kun Yhdysvalloissa asuntojen hinnat romahtivat. Nythän noita osakkeita saisi murto-osan hinnalla. Onko pankinjohtaja aivan tavallisen kansan tasolla liikutellessaan miljardeja ja kyseessä oli muutaman kuukauden kuluttua tuleva kurssimuutos ja tiedossa oleva lama. Seurataanko vain näitä vanhoja medioita ja uskotaan niihin? Onko kyseessä näiden yhteinen liitto ja yhteinen sokeus? Kuka pystytti tälle typeryydelle monumentin? – ”Hoc monumentum posuit.”
Helsingin Sanomat ja Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva esittelee laman tulevaisuuden näkymiä nyt (HS 27.3. 2009) vuosi noiden kirjoitusteni jälkeen. Mukana skenaariossa ovat kaikki mahdollisuudet lännen nopeasta noususta Kiinan ja Aasian nousuun, blokkien vastaiseen taistoon ja tähtien sotaan sekä kaiken romahtamiseen. Sellaisella ennusteella ei ole muuta kuin viihteellistä käyttöä ja mitä Eva ja muut taloustutkijat ja ennustajaeukot pankeissa, tutkimuslaitoksissamme mahtoivat povata keväällä ja kesällä 2008? Talousnousun jatkoa. No mitä mahtavat povata lakoista tänään vuonna 2024? Pannaan lappu luukulle ja lopetetaan Kaukopään historialliset tehtaat saman tien. ”Näin tahdon, näin käsken, riittäköön syyksi tahtoni.” – ”Hoc volo, sic iubeo, sit pro ratione, voluntas.” (Juvenalis).
Päämediat eivät povanneet ainakaan romahdusta ja kriisiä, globaalia lamaa. Ne keskittyivät Ilkka Kanervaan ja tänään Matti Vanhasen naisille lähettämiin viesteihin. Tämäkö on sitä Pekka Hyvärisen kuvaamaa vanhan median tapaa käsitellä uusmedian pinnallisiksi kuvatut blogit syventäen ja taustoittaen uutisvirtoja ja niiden yhteiskunnalle tärkeimpiä viestejä? ”Tänään minulle, huomenna sinulle.” – Hodie mihi, cras tibi.”
Miksi medioilta jäi kertomatta finanssikriisistä, alkavasta lamasta, kun se oli kirjattu blogeihin ja kerrottu myös kuntavaalien tärkeimpänä aiheena? Miksi siihen ei paneuduttu ennen vaaleja ja nostettu niiden tärkeimmäksi teemaksi? Sehän oli esitelty blogosfäärissä ja ohjelmiakin aluetalouden oikaisemiseksi oli esitetty. SE ei ole jälkiviisautta tutustuen blogien sisältöön. Miksei siitä kerrottu medioissa äänestäjille? Oliko ehkä väärä puolue? Ainahan se on väärä. Aristoteleen mukaan ihminen on luotu tekemään kahta: käyttämään järkeään ja toimimaan. Poikkitieteisesti. –” Hominem ad duas res, ut ait Aristoteles, ad intelligendum et ad agendum, esse natum. (Cicero).
On varmaan jokin syy, miksi näin menetellään ja vanhan median seuraajat pidetään pimennossa uusmedian kertomista tapahtumista. Samalla myös vaalit ja finanssikriisin seuraukset, talouslama jäävät hoitamatta etukäteen, tsunamiin ei varauduta mitenkään. Ja miten on nyt vuonna 2024? Miksi juuri nyt oli lakkoiltava ja suljettava metsiemme kulta ja sen huuhtojat? Kuka ja ketkä kantavat nyt vastuun? ”Tilaisuus muuttaa usein kunnon ihmisenkin. – ”Hominem etiam frugi fectit saepe occasio.” (Publius Syrus).
Tähän on oltava jokin selitys, jonka kuvaavat kyllä ne tukijat, jotka katsovat ihmisen toimivan nyt itsetuhoisasti ja median olevan vain viihteen sekä jälkipolitikoinnin, populististen jälkiomaksujien mukana kulkevaa roskaa. Vuosi sitten (2008) sitä eivät kiinnostaneet blogien ja uusmedian avainteemat lamasta ja siihen varautumisesta, joihin sittemmin ajauduimme. Miksi sitä kiinnostaisivat tänään ensi vuoden keskeisimmät teemat? Niitä tuskin edustaa Matti Vanhanen ja hänen viestinsä kuntaehdokkaalle syksyllä 2008 tai Hesarin skenaariot, jossa kaikki vaihtoehdot kriisissä ovat mahdollisia tulevaisuudessa. Mitä tapahtui menetetyn vuosikymmen aikana? Siitäkin kirjoitettiin jopa kirja opastaen, ettei näin kävisi. ”Tunnettujen ihmisten mainitseminen on kiusallista.” – ”Homines notos sumere odiosum est.” (Cicero).