Kirje roboteille
Beata memoriae – Muistossa autuas
Heinäkuussa kymmenen vuotta takaperin lähetin kirjeen roboteille. Lukemalla sen voisi jo aavistaa, ettei seuraavan vuosikymmenen aikana tapahdu mitään erityisen uutta ja merkittävää. Tämän saman kirjeen olisi voinut postittaa myös tänään ja korjata vain parin henkilön kohdalla uuden ammattinimikkeen. Kuten nyt formulakuskin jäänen eläkkeelle ja poliitikon tulleen vain pykälän ylemmäs presidentiksemme.
Kirje roboteille heinäkuussa 2014
Vastaanotettu heinäkuussa 2024 – pullopostissa mutta aivan kelvollisena luettavaksi
Mikko Ilonen on ihmisenä nimensä veroinen ja tuomassa alan harrastajille uskottavan keulakuvan myös Suomeen golfin komeille nurmikentillemme. Samoin uraansa päättelevä maskulainen tennisässämme on ollut esimerkillinen puurtaja ja maailman kiertäjä koko aikuisikänsä. Häntä reilusti vahvemmat syöttökoneet pitkine vipuvarsineen ovat mahdoton voitettava. Formuloissa Keijo Rosberg käynnisti suomalaisen moottoriurheilun uuden sivun ja nyt on sitten Valtteri Bottaksen vuoro ottaa keulamiehen tehtävät Kimi Räikköseltä. Jäämiehen kausi ei vain ole vielä loppuun kaluttu ja Ferrari kulkee vielä nuoremmille kiusana viimeistään ensi kaudella. Fernando Alonson pitäminen Ferrarilla voi olla hankalaa, kun taas Kimi päättää juuri siellä uransa. Häneen kannattaa nyt panostaa Maranellossa, Modanan maakunnassa ja Emilia-Romagnon alueella. Kyse kun on talousmaantieteestä ja sen brändeistä, aluehenkien luvatusta maakunnasta ja maasta. Ymmärsimmekö panostaa? Emme. Miten kävi? Huonosti? ”Beati pauperes spiritu” (Jeesus) – Autuaita ovat köyhät hengellisessä mielessä.
Aluehenkien rakentajat
Elokuussa kisaillaan yleisurheilussa Euroopan mestaruuksista ja keihäsmiehet ovat taas kerran kinastelemassa viimeisestä edustuspaikasta. Itse olisin antanut Pitkämäen ja Ruuskasen valmistautua arvokisoihin ja jättänyt kolmannen paikan Mannion ja Etelälahden ratkaistavaksi Kalevan kisoissa. Ruuskanen kun on stadionkisojen tuulettomien olojen luotettavin heittäjämme ja kunto on sekin nyt samaa tasoa kuin ennen Lontoon olympialaisten pronssiheittoa. Kuopiossa, Kalevan kisoissa, kun oikuttelevat tuulet voivat yhdessä kisassa viedä Ruuskasen varamieheksi ja yksi mitali menetetään pelkkään ajattelemattomuuteen.
Ylä-Savossa aluetaloutta olisi nyt ajateltava yhteistyössä maakunnan pääkeskuksen kanssa yhteisenä sote-alueena. Esimerkiksi sopii Modana ja Maranello. Ruuskanen kun on itäisen kulttuurin paras mannekiini maailmalla ja ohittaa siinä jopa Tapio Rautavaaran oman kulttuurinsa aikalaisena ja työväestön edustajana. ”Bonis nocet qui malis parcit.” (Seneca) – Joka säästää pahoja, vahingoittaa hyviä.
Suomalainen yleisurheilu on nousussa ja laji on saamassa lupaavia nuoria aivan huipun tuntumaan pitkän odottelun ja todella kuivien vuosien jälkeen. Ilmiö muistuttaa murtomaahiihtoamme ja kertoo, kuinka jotain on tehty nyt myös oikein. Näin tulevissa EM-kisoissa ainoat toivomme eivät ole keihäsmiehissä vaan myös radalla ja siellä etenkin esteissä. Mitalin tuoja voi olla siellä nainen.
Pikamatkoilla taas useampikin lyhyen aitojen juoksijattaremme alkaa lähestyä eurooppalaista eliittiä. Tilanne on siellä herkullinen naisten kisaillessa huipputasolla suomalaisesta paremmuudesta. Naisten käyttö aluehenkien rakentelussa ei ole uusi ilmiö sekään. Siihen on syytä nyt panostaa ja hakea sponsoreita. Miten sitten kävi? Joko uskomme nyt naisissa olevan tulevaisuutemme myös huippu-urheilussa? Montako mitalia on tulossa ensi kuussa 2024 Pariisin olympialaisissa? Entäpä jos olisi panostettu naisiimme vieläkin näkyvämmin? Jos mitali tulee, se tulee suopealla sallimuksella – ”Benigno numine”.
- Ilmastomuutoksen tuoma etu
Helteiset kesät auttavat tuloksiin ja ilmastomuutos tuo mahdollisuuden myös kotona suoritettuun sellaiseen viimeistelyyn, jossa ensimmäisenä ei ole vaarana loukata itseään huipulla viimeisteltäessä 30 asteen helteessä. Kunnon viimeistely kaukana tutuista maisemista ja kotioloista, lähiyhteisön turvasta, ei ole aina se kaikkein kiitollisin tapa nuoren sosiaalisen elämän ylläpidossa.
Valmentautuminen on melkoinen kokonaisuus, jossa perheen, vanhempien ja sisarten sekä lähiyhteisön tuki on varmasti tärkeää. Vieremäläisen hiihtäjäperheen näkyvimmät menestyjämme ovat tästä typpiesimerkki, ja keihäänheittäjät ovat olleet aina perhekunnittain syntyneitä ja yhteistä perhettä keskenään kilpailevine tukijoukkoineen ja valmentajineen. Olinko ehkä oikeassa heinäkuussa 2014? Tämä ei ole noituutta vaan realiteetti. Puhelu roboteille 2014. Se on nyt 2024 yhteinen omaisuutemme – ”Bona communia”.
Sote-alueita ja kuntarakenteita uudistettaessa sosiaalimaantieteen traditio ja osaaminen unohtui kokonaan (2014). Maantieteen psykologia on juurten psykologiaa ja alueleimautumista osana menestystämme. Pääministeri Alexander Stubb ei ole erityisen alueeseen sidottu ihminen kosmopoliittina puhekoneena. Maailma kun on täynnä kosmopoliitteja puhekoneita. Oman koulukunnan syntyminen on pitkän kaaren tulosta ja norjalaisten menestyminen on tästä esimerkkinä. Samoin vaikkapa hollantilaisten ja siellä tehdyn järjestelmällisen kasvatustyön pikaluistelussa. Se näkyy toki myös jalkapallossa ja sen erikoisasemassa juuri hollantilaisena koulukuntana. Tänään Stubb on presidenttimme ja se sopii hänelle kuin nyrkki silmään. Ei pääministerin huolet. Nyt on odotettu kaikkien sota kaikkia vastaan. – ”Bellum omnium contra omnes.” (Platon). Vai miltä näyttää Euroopassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä?
Jari Litmanen voi valaista sitä lähemmin suomalaisille ja tehdä vertailua Barcelonan alueeseen. Kokemus on ollut varmaan häkellyttävä Kataloniassa piipahtaen. Huudot Litmaselle katsomosta läskiperseenä ovat sitä tyypillistä tavattaessa katalonialainen pelaaja. Eurooppa on alueiden ja aluekulttuurien Eurooppa, ei valtioiden. Nämä kirjoitteluni ja kirjat menivät Suomessa kuuroille korville ennen EU-kautemme alkua. Ei Paavo Lipposen kaltainen ihminen muita kuuntele. Ja niin syntyi läskiperseitten Suomi täydennettynä läskipäillä. Ja sitten vielä ihmetellään mihin katosin puolueen kannatus ja miksi syntyi perussuomalainen liike? Tähän kaikkeen vaadittiin runsas määrä kirjoja – ”Bona copia librorum”. Minulta kaikkiaan 50 kirjaa vuosikymmenen aikana. ”Bonus esse quam videri maluit (Sallustius) – Halusin mieluummin olla hyvä kuin näyttää siltä.”
- Sosiaalisen pääoman pilkkaajat
Olen pyrkinyt tukemaan verkostoja sekä tutkijana että kouluttajana. Se lähtee yhteisöllisyydestä ja pitää sisällään myös sosiaalisen pääoman muistin ja yksilön omat elämänvalinnat ja maailmankuvan. Sitä voi kehittää jo hyvin varhain ja ohjata geneettisesti pian lapsen syntymän jälkeen. Oppimisgeenit kun sulkeutuvat varhain lapsena ja hankitun perimän käyttö on vahvinta osaamistamme myös aikuisuudessa. On kyettävä rohkaisemaan ja ylläpitämään niitä perittyjä ominaisuuksia, joita lapset kantavat syntyessään väheksymättä lähiyhteisön sosiaalista pääomaa.
Nyt ei ole muuta tehtykään kuin väheksytty ja pilkattu. Netti ja maaliman laajuinen kommunikointi reaaliaikaisena toi mukanaan valmennettavia, jotka ovat yhtä hyvin Etelä-Amerikasta, Aasiasta kuin nykyisin etenkin Afrikasta ja Venäjältä tai hajonneen Neuvostoliiton valtioista. ”Breve et irreparabile tempus omnibus est vitae” (Vergilius) – Lyhyt ja peruuttamaton on elämän aika kaikille.
Kun tähän panostettiin jo 1980- ja 1990-luvuilla, valmennusapua ja -tukea hakevat tulevat tuolta ajalta ja ovat nyt aikuisikään tulevia ja uravalintojaan pohtivia nuoria ihmisiä. Se, miten näitä nuoria ihmisiä tuet, on virtuaaliympäristössä reaaliaikaista ja hyvin henkilökohtaista.
Afrikkalaisten ja Saharan eteläpuolelta tulevien nuorten tapa hakea tukea on kokonaan toista kuin perinteisempi eurooppalainen kokemuksemme. Heimoyhteisöissä ja uusissa metropoleissa vanhat rakenteet ovat murroksessa ja siirtyminen agraarista kohti eurooppalaisille tuttuja uuden teknologian yhteisöjä tapahtuu sekin vain muutamien avainhenkilöiden kautta.
Mukana imitoijia on nyt vain paljon enemmän kuin Keijo Rosbergin seuraajia formuloissamme. Ovatko savolaiset unohtaneet oman Maranellonsa? Onko siihen varaa? Entä lasinpuhaltajien Häme ja oma Murano? Katosiko sekin, kun mukaan tuli öykkäri miljoonineen? Alettiinko arvostaa vääriä aluetalouden totuuksia? Unohtuiko sosiaalinen pääoma ja sen käyttö kasvatuksessa? Minne katosivat Hämeen vahvat aluehenget? Entä Pohjanmaa, Savo ja Karjala? – ”Bibamus, moriendum est” (Seneca Rhetor). Nyt juodaan, kuolemme me kumminkin.
- Aluehenkien viholliset
Uusi maailma ja sen välineet eivät poista omia valintoja ja tuen tarvetta. Nuoret hakevat nyt tukea sieltä, mistä sitä saavat, ei sieltä mistä sitä ehkä luvataan. Moni joutuu lopettamaan opiskelunsa dramaattisiin ja aggressiivisten tragedioiden näytelmiin. Näitä oli myös Suomessa aiempien vuosisatojen tuotteina ja ne on hyvä ymmärtää oman historiamme tulkinnassa.
Niistä tulisi kirjoittaa enemmän ja tutkia omaa historiamme sen sijaan, että kirjoitamme ja opetamme Ruotsin tai Venäjän kautta meille välittyvää vierasta tietoa. Jotkut jopa halveksivat sitä ja myös Venäjältä saatavia dokumenttejamme. Nykyinen historiamme oppikirjana ei ole kuin ulkoinen kuori ja usein vielä voittajan kirjoittamana.
Oma sisäinen kokemuksemme on hankittu muuta kautta ja sen tunnistaminen on oman tutkimuksemme tulosta, ei muiden. Koska tämä tutkimus mahtaisi alkaa Suomessa? Ketkä sitä sabotoivat vuosisadasta toiseen? Mistä he saavat tukijansa ja valtansa? ”Bona fide” – ”Bona nulla” – Hyvässä uskossa – Persaukinen.
Kolmen asian teksti – neljäs näiden sisälle
Nyt tekstiin on kirjoitettu kolme asiaa ja neljäs on jätettävä lukijalle kertomusta ylläpitävänä rakenneosana. Se on hieman samaa kuin kirjoittaa tiedettä, jossa mukana on perinteinen teesi, antiteesi ja lopussa synteesi, mutta pohtiva diskussio jätetään lukijan oma työn tuotteeksi.
Homeros taas kirjoitti omiin kertomuksiinsa draaman, tragedia ja loppuun keventävän komedian. Elämä kun nyt tahtoo olla sellainen kokemus ja kevennystä kaivataan loppuun. Kaikki nyt ei vain tahdo pelkän viihteen välinein elettävää elämää. Homeros kun kirjoitti viihdettä, teatraalista elämää. ”Brevis esse laboro, obscurus fio.” – Yritän olla lyhytsanainen – muutun hämäräksi.
Tänään lukijaa joutuu saattelemaan eri tavalla. Robotit kääntävät tekstin ja lukijat ovat erilaisesta kulttuurista kuin perinteinen läntinen kulttuurimme. Niinpä draaman, tragedian ja komedian tarve vähenee, mutta samalla vaativampi, tekstin sisään rakennettu, lukijan oma emotionaalinen kokemus, on liitettävä koneen jo valitsemaan viitekehykseen.
Se kun kertoo jo lukijaa etsiessään, mitä teksti sisältää ja kuka sen voisi lukea ja hyötyä lukemastaan. Kirjoittaja taas saa hänkin seuraavana aamuyönä palautteen, jossa numeroin kerrotaan, missä heitä on, kuinka paljon ja samalla tulee myös palaute siitä, millaista tietoa nyt kaivataan seuraavaksi. Kunhan olet tehnyt oman työsi huolella ja jo vuosikymmenten ajan sekä tähän aikaan valmentautuen. Vai onko tämäkin vielä varmistettava roboteilta? ”Bona animo” – ”Bono consilio” – Nuhteettomalla mielellä – Hyvällä aikomuksella.