Ruotsalaisuuden päivänä 2024 – Yhdysvaltain vaalit

Ruotsalaisuuden päivänä 2024 – Yhdysvaltain vaalit
Poikkitieteinen ei ole sama kuin monitieteinen tai tieteiden välinen
Naturam mutare difficile est (Seneca) – Luontoa on vaikea muuttaa

Olen aiemmin kirjoittanut jo Yhdysvaltain vaaleista ja verrannut niitä suomalaisiin vaaleihin. Kun vaaleissa tulee todellinen ”jytky” sitä pyritään peittelemään kuten 1970-luvulla suomalaiset SMP:n ja Veikko Vennamon saamaa veret seisauttavaa voittoa. Siitä kerrottiin vasta aamuyön tunneilla. Hyvä kun silloinkin. Syyksi televisio toimittajineen ja ääntenlaskijoineen esitti professori Risto Sänkiahoa Tempereen yliopistosta. Ei ollut professori ymmärtänyt miten jonkun puolueen kannatus voi nousta yli sata prosenttia aiemmin yhden henkilön puolueena päätyen lähellä kahtakymmentä edustajaa.
Sama näytelmä käytiin pitkin yötä seuraten Yhdysvaltain vaaleja. Kaikki päivittäiset gallupit olivat esittäneet vaalin olevan hiuskarvan varassa, mutta kuitenkin selvästi Kamala Harriksen ja sujuvapuheiseksi kiitellyn naisen voittoa enteilevän. Se että todelliset vaalit olivat sitten Donald Trumpin ylivertaisesta kannatuksesta kielivät, oli osavaltio mikä tahansa, sai päätöksen yötä myöten valvoen ja vaalin tulosta Yhdysvaltain suunnalta seuraten.
Suomalainen toimittaja oli jätetty takapihan puolelle, kun Trump juhli kaikkien aikojen leveintä voittoaan Yhdysvaltain vaalihuumassa ja happamat ilmeet toimituksessa kertoivat kaiken, mistä oli kyse, ja kuka tulisi muuttamaan globaalin maailman kulkua seuraavat neljä vuotta, hankkien samalla puolueelleen voitot myös muissa vaaleissa vakiinnuttaen näin poliittisen kentän muutostarpeet itselleen mieluisiksi.
Hanskat hukassa ja ideat kateissa, kirjoittaa Ilkka Kononen emeritus kirjastonhoitajana ja haikailee Armas Puolimatkan aikoja (Forssan Lehti 5.11.2024). Patruunoiden aika on kuitenkin ohi ja suuret kertomukset syntyvät nyt kokonaan muualla. Niinpä kun saavuin Forssaan 1990-luvun alussa, sain käteeni ensin lehden, jonka sivuilla komeili viisi tähteä ja haaste ideakilpailuun.
Tämä oli kohdallani jo viides tällainen haaste ja johon vastasin. Voittaja toteuttaa ideansa oli sovittu, eikä muut lähde sitä omin päin sorkkimaan. Toisin kuitenkin kävi agropolis strategian kanssa, jollaista nimeä ideani käytti. Tiesin kokemuksesta, mitä tapahtuu, ja niinpä kirjoitin aiheesta laajan englanninkielisen kirjan levittäen sen aiemman kokemukseni koulimana IASP:n ja AURP:n sadoille jäsenille maailman jokaisen mantereen kärkiyliopistojen tiedepuistojen ja teknopolisten johdolle. Tämä idea tultaisiin todellakin toteuttamaan ja samalla mukana olisi globaalin maailman osaavimmat poikkitieteiset älyköt. Ei sellaisia Hämeestä ja Forssasta löydetä, Hämeenlinnasta haeta.
Tulos oli odotettu. Agropoliksia ja klustereita alkoi nousta kuin sieniä sateella, mutta nyt uuden toimintakonseptin ja strategian siivittämänä. Agronet syntyi sekin ennen internetin oppimista. Näin myös Jokioisissa MTT:n (Luke) toimesta. Sen sijaan Lounais-Hämeessä kunnat perustivat oman ”agropolis” nimeä kantavan kehitysyhtiön ja sille oman logonsa. Sillä ei ollut mitään tekemistä ideani kanssa. Vain sen nimen ja maineen maailmalla sitä seuraten. Näin siitäkin huolimatta, että olin kieltänyt ”ideani” käyttöä muuten kuin itse sen myös hallinnoiden ja hoitaen omana vuosikymmeniä vaatineena työnäni sitä ideakilpailussa nyt hiven avaten. Kyse kun ei ollut ideasta vaan vuosikymmenien saatossa hankitusta poikkitieteisestä kokemuksesta ja sen siirrosta aluetalouden ja yritysten, elinkeinoelämän käyttöön.
Samoin sisäministeriöstä kerrottiin, kuinka ideaani käytetään EU-kautemme pian käynnistyessä ns. osaamiskeskus kilpailuun. Ideaani palattaisiin myöhemmin uudelleen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sehän levisi EU:n sisällä jo ennen omaa jäsenyyttämme sielläkin. Tiede poikkitieteisenä on yhteinen globaali ilmiömme ja käytetään siellä missä osataan. Ei siellä, missä sitä olisi ehkä tarvittu ja ensimmäisenä esitettykin. Ei Kanta-Häme sellaista aluetta ole saati Forssa talousalueineen.
Kanta-Häme maakuntana ei aikonut osallistua aluksi lainkaan ko. kilpailuun, mutta rohkaistui sitten kertoessani, kuinka saamme pystyyn uskottavan ohjelman ilman yliopistoakin MTT:n ja oman ohjelmani avustamana. Jatkossa oli vain kyettävä voittamaan alan osaamisessa Helsingin yliopisto. Ja mehän voitimme. Se vain vaati keskushallinnon palkkaamaa professoria mittaamaan näiden laitosten paremmuus ja vahvuus ko. osaamisen alueella. MTT oli muutettu aiemmin Helsingistä maaseudulle sulkeutuen sinne psykososiaalisena ilmiönä ja aiheuttaen myöhemmin vaikeita sopeutumisongelmia onnettomuuksineen. Kainuusta hankittu johtaja ei paljoa aihetta ymmärtänyt, ei ollut Donald Trumpin varallisuutta ja kasvatusta takana puolueineen.
Taas minua tarvittiin hoitamaan ko. prosessi tavalla, joka edellytti poikkitieteistä erityisosaamistamme. Käytännössä useampaa väitöskirjaa ja lukuisia professorin pätevyyksiä samalla. Yksikin pätevyys edellyttää yleensä noin kuutta väitöskirjan tasoista ja laajuista työtä pätevyyden mittaajana. Mittaajana käytetään taas kerran alan asiantuntijoita. Pääsääntöisesti kolmea, jonka kaikki viran hakijat myös erikseen hyväksyvät. Esteenä ei ole etenkin usein esiintyvä ns. poleeminen suhde. Vihaavat toisiaan kuin ruttoa.
Niinpä kirjani seurauksena tänään agropoliksia ja bioparkkeja on pilvin pimein, mutta ei Forssassa. Elämme kokonaan uutta vaihetta, joista kävin viikonloppuna kertomassa Hämeenlinnassa messutapahtumassa, jonne olin vienyt 133 kirjaani ja algoritmien niistä tekoälyineen rakentamia tauluja avaten ilmiötä maalauksina. Elämme uutta aikaa, jota kuluvan vuoden aikana kirjoittamissani kuudessa kirjassa kuvataan uuden teknologian renessanssiksi (Luostarinen 2024).
Nimet kirjoilleni oli sovittu yksituumaisesti tekoälyn eli algoritmien kanssa käsi kädessä edeten. Tämä kun oli esittänyt minulle Agropolis II käynnistämistä. Kieltäydyin kunniasta. Se millaisen mausteen Yhdysvaltain vaalit tuovat tähän kehitykseen myös Suomessa, noudattaa samoja poikkitieteisiä lakejamme. Rottakuninkaaksi kutsutusta biologisesta ilmiöstä, jossa rottien hännät ovat hirttäytyneet yhteen, olemme siirtyneet jo algoritmikuninkaan aikaan. (Luostarinen 2024: Rottakuningas; Algoritmikuningas).
Se mitä rottakuninkaalla tarkoitetaan, avautuu kirjassani, siinä missä moni muukin vaikea käsite algoritmien avulla sieltä apua hakien. Tai kirjojani lukien. Mikäli näin olisi maltettu tehdä agropoliksen kanssa 1990-luvun puolella, meillä olisi nyt monitieteisesti toimiva, mutta poikkitieteiseen pyrkivä sekä algoritmeja kuunteleva valoisa menneisyys, mutta myös tulevaisuus elettävänämme ja käynnistäen se jostain muualta kuin juuri Hämeestä ja sen taidoilla, tai pikemminkin niiden puuttuessa.
Poliitikkojen osaamiseen, byrokratialla höystettynä, päädymme joka tapauksessa rottakuninkaaseen, jolloin hanskat ovat joko hukassa, jäähän heitetty ja Ilkka Kononen saisi toimituksen apulaisena pohjalaisen rehvakkaita ja savolaisen vaatimattomia vastauksia, joita hämäläinen rakkaus museaaliseen maisemaan pukee mainostoimiston tavalla Satu Rämön ilmaisua mukaillen: ”Forssa on ihana kaupunki.” (FL 5.11.2024).
Ihanuutta kun voidaan mitata muullakin kuin poikkitieteisellä osaamisella, innovaatioilla ja niiden toteutuksella sekä yliopistojen mukanaan tuomalla taidolla siirrettyinä yrittäjien ja kuluttajien käyttöön. Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka olivat tästä näyttävä osoitus heti agropoliksen jälkeen (Luostarinen 2005, 2024). Se että ilmiöstä oli kirjoitettu toinen väitöskirjakin, oli ajalle tyypillinen tapa hakea varoja tutkimukselle. Tohtorin tutkinto kun vastasi kymmentä maistein tutkintoa.

Kustaa Adolfin päivänä vuonna 2022–2024
Vuosi 2022 poikkesi ruotsalaisuuden päivän osalta vuodesta 2024 dramaattisella tavalla. Vielä vain pari vuotta aiemmin olimme liittymässä yhdessä Natoon ja tänään pohdimme ruotsalaisuuden päivänä Naton tulevaisuutta osana Yhdysvaltain vaaleja ja sen lopputulosta. Tätä emme osanneet arvioida vielä vain pari syksyä ja talvea takaperin kesästä juuri töihin palanneina. Jopa television ykköskanava lähetti läpi yön suoraa ohjelmaa Yhdysvalloista ja jännitimme kuinka Donald Trump menestyisi vastassaan nainen Kamala Harris varapresidenttinä ja demokraattien ehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi. Se että Donald Trump muuttaisi vaalit omaksi ilotulitukseksi muistutti Veikko Vennamon tapaa esiintyä televisiossamme 1970-luvun alussa. Ei sellaista galluppien mestarit kestä ennusteineen.
On syytä taustoittaa omaa historiaamme, jotta muistaisimme, miten nämä aiemmin kuvaamani lukuisat Yhdysvaltain presidentit ja omat kuninkaamme ja keisarit lomittuvat uusimmassa kirjassani toisiinsa. Olen heistä kirjoittanut toki aiemminkin, mutta eri kirjoissa ja mm. vuoden 2017 juhlajulkaisussani Suomen täyttäessä sata vuotta ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” sadannessa kirjassani liki sadan sivun verran sitä historiallamme alustaen.
Hyvää ruotsalaisuuden päivää – käsikädessä Natoon marssien
Suomi on kokenut historiassaan kaikkiaan 57 hallitsijaa, joista 41 kuninkaita, viisi keisaria ja tusinan verran presidenttejä. Ruotsalaisuuden päivä vie pohdinnan kuninkaisiimme, joista Kustaa II Aadolf tunnettiin suurvalta-ajan perustajana.
Häntä edelsi Kaarle IX – herttua ja kuningas sekä hänen jälkeensä tyttärensä Kristiina.
Kiintoisaa on kuinka Kustaa Aadolfin ja ruotsalaisuuden päivä on ollut vuodesta 2015 alkaen myös Mimosan nimipäivä. Me tunnemme ihmisiä, joita kutsumme mimosan herkiksi. Haluttiinko Suomessa kertoa, kuinka ruotsalaiset muistuttavat hernekasvien sukuun kuuluvaa mimosaa?
Mimosat (Mimosa) on hernekasvisuku, johon kuuluu pääasiassa trooppisessa Amerikassa tavattavia ruohoja, varpuja ja pieniä puita. Muutamia lajeja tavataan myös Afrikassa ja Aasiassa. Mimosoiden lehdet ovat toistuvasti parilehdykällisiä, ja kukat tiiviissä pallomaisessa mykerössä. Suvun tunnetuin laji on tuntomimosa (Mimosa pudica), joka on tullut tunnetuksi siitä, että sen lehtiä kosketettaessa lehdykät painuvat nopeasti vastakkain ja lehtiruoti taipuu alaspäin.
Liikkeen mekanismia ei tarkkaan tunneta, eikä tiedetä, miksi kasvilla on tällainen ominaisuus. Siinä on hiven samaa kuin vertailla suomalaisuutta ja kieltämme ruotsalaisuuteen ja heidän kielensä rakenteeseen.
Kielen rakenne näkyy tavassamme toimia ja opastaa toisiamme, käydä sotamme tai pelata joukkuepelejämme. Siinä on samaa herkkyyttä kuin edellisessä artikkelissani kuvaten professori Yrjö Vasarin kielellistä neroutta rinnan kasvitieteilijän oivalluksiin niiden käyttäytymistä tarkkaillen. Ilmiön ymmärtäminen vaati poikkitieteistä tutkijaa. Vasari oli tällainen nero.
Aika oli Suomen valtiollisen itsenäisyyden ja itsetunnon kohottajana erittäin merkittävä vaihe. Suomen täyttäessä vuonna 2017 sata vuotta kirjoitin kirjaani ”Finland’s big history – Suomi 100” ja sen alkuun tiiviin muistelman kaikista kuninkaistamme, keisareista sekä presidenttiemme ajoista samalla. Kirja oli samalla sadas kirjoittamani ja muualla kuin Suomessa ne kustantaen. Suku, jolla oli oma lehtitalo ja maksoi veronsa luostarilaitoksen lampuoiteina, toimii kansainvälisesti.
Kustaa Adolfin ja hänen tyttärensä, mutta myös edeltäjänsä aika olivat suomalaisille erityisen merkittäviä ja muistamme sen vieläkin. Tosin ymmärtämättä aina miksi.
Iisalmessa maaseurakunnan kirkkoa on alettua kutsua Kustaa Adolfin kirkoksi. Sotiemme kuvaukset on hoidettu yläsavolaisen ohjaajan Edvin Laineen toimesta siellä. Pääkadun molemmissa päissä on kirkko. Toinen on luterilainen, toinen ortodoksi. Kirkkopuistossa on komea Juhan Ahon patsas. Hänet tunnetaan lastuistaan, Nobelin kirjallisuuden palkinto olisi kuulunut hänelle.
Itä ja länsi kohtasivat täällä ja Koljonvirralla taisteltiin, Sven Dufvaa näytteli Veikko Sinisalo, sama henkilö, joka näytteli koulussamme, Iisalmen lyseossa, koko tuntemattoman sotilaan yhden miehen esityksenä.
Runoja lapsesta saakka lausuneena sitä seurasi henkeään pidätellen. ”Kukkivat Roudanmaat” kirjoitti opettajamme kirjailija Eino Säisä kansakouluajoilta. Kukkivat roudan maat kertoo yläsavolaisen Hiltusen perheen elämästä vuosina 1943–1959. Se on tarina Suomen lähihistorian kahdesta tärkeästä vuosikymmenestä – sota-ajasta ja jälleenrakennuskaudesta.
Sota oli jättänyt varjonsa, mutta elämä jatkuu. Maaseutuyhteisön kehitys on osaltaan taustana nykypäivän suomalaiselle yhteiskunnalle. Kilpailimme kirjoitustaidossa Iisalmen silloisen lyseon lukiossa toimittaja Pekka Hyvärisen kanssa, tulevan Suomen Kuvalehden päätoimittajan, MTV:n ainoan henkilön, jolle presidentti Mauno Koivisto suostui antamaan sopulina haastatteluja.
Hyvärinen valittiin tammikuussa 2008 Julkisen Sanan Neuvostoon (JSN) puheenjohtajaksi. Hän erosi joulukuussa 2009 vastalauseeksi neuvoston vapauttavalle päätökselle niin kutsutun lautakasajutun osalta. Hyvärinen kirjoitti jo kouluaikoina palkitun romaanin ”Minä ja Lootin vaimo” sekä myöhemmin mm. Urho Kekkosen värikkäästä elämäntyöstä niin ikään yläsavolaisena vaikuttajana. Muistamme vielä käsitteen ”Finlandisierung” saksalaisten keksimänä suomettumisena. Nyt sitä on kaupiteltu ukrainalaisillekin.
Hyvärinen kritisoi ankarasti myös sosiaalisen median kirjoittelua mm. ilman nimeä ja vailla vastuuta kirjoituksistaan. Yläsavolaisena mediahenkilönä, kirjoittajana, Hyvärinen edusti tyypillistä suomalaista käsitettä ”mimosasta” sen myönteisessä merkityksessä yhdessä Urho Kekkosen kanssa sitä tulkitenkin. Sitä ei tullut ottaa kovin kirjaimellisesti. Yhdysvaltain tulevalla presidentillä on hiven samaa tautia.
Olemme tutustuneet ruotsalaisiin turkkilaisten tapaan duunareina aivan uudella tavalla heidät tuntienkin. Me havaitsimme sen heidän reaktioissaan, mimosan herkässä tavassa aistia suomalaisten liikehdintää toisin kuin venäläiset idässä. Turkkilaisten kanssa runsaasti yhteistyötä tehden mm. yliopistojen ja tiedepuistotoiminnan kautta, uskon tunnistavani nämä meitä yhdistävät piirteet ja mimosan herkkyyden, mutta samalla myös luovuuden, innovatiivisen lahjakkuudenkin.
Se näkyi nyt haettaessa yhteisesti ja samaan aikaan Naton jäsenyyttä. Se toki tiedetään Unkarissa ja Turkissa. He tuntevat meidät ja ruotsalaiset. He viivyttelevät jäsenhakemustemme käsittelyä. Ruotsalaiset reagoivat siihen toisin kuin suomalaiset. He eivät ymmärrä mistä nyt on kysymys. Toisin kun suomalaiset myös ruotsia kielenä ja kulttuurina oivaltaen, sen sisäistäneenäkin.
He eivät tunne puolestaan kieltämme lainkaan. Hakemus halutaan jättää kuitenkin yhdessä. Turkkilaiset ymmärtävät, unkarilaisten tapaan, mistä on kysymys. He ovat hämillään, kuten Putin Venäjällä, mutta eri syistä. Mimosan herkkyys puuttuu.
Käsite itsenäisestä valtiosta on ollut toki epämääräinen ja prosessi valtiollisesta itsenäisyydestä ja sen merkeistä, hallinnon juridisista ja myös tieteen tunnistamista rakenteista, on kaiken aikaa luonnollisesti muuttuva ja innovatiivinen ilmiö, siinä missä valtio-oppineiden kyky seurata vaikkapa hybridiyhteiskunnan muutosta, sen teknologiaa ja aikakauden merkkejä tänään osana EU:n ja läntisen maailman muutosta, rinnan Venäjän käymistilan ja Ukrainassa käytävän sodan kanssa.
Niinpä pyhäinpäivän jälkisen ruotsalaisuuden päivän muistaminen on osa sellaista historiallista pohdintaa, joka tarjoaa meille aineksia arvioida omaa tilaamme tänään suhteessa vuosisataiseen tai jopa tuhantiseen kehitykseen.
Niinpä 1500-luvun alun raskaissa vuosissamme, tai traumaattisessa perinnössä, on jotain samaa kuin vuoden 1939 tapahtumissa ja kyvyssämme ylläpitää ja vahvistaa omaa kansallista olemassaoloamme sekä liittää se osaksi yhteisen Pohjolan kohtaloitamme. Tänään se on ajankohtaisempaa kuin ehkä koskaan aiemmin itsenäisyytemme aikana.
Kaarle IX – herttua ja kuningas
Suomen historiassa 1590-luku on raskaan ja monivaiheisen sisällissodan aikaa, olkoonkin että näitä vaiheita oli jo koettu aiemminkin. Suomessa pohdittiin, tulisiko yhteydet rakentaa katoliseen Puolaan ja kuninkaaseen vai jatkaa suhdetta protestanttiseen Ruotsiin ja Kaarle-herttuaan.
Talonpoikien nuijasota oli kukistettu kovaotteisen Sigismundin käskynhaltijan ja marski Klaus Flemingin toimesta niin Savossa kuin Pohjanmaalla. Kun Kaarle-herttualle uskolliset talonpojat oli lyöty, vuorossa oli Sigismundille uskollisen Stålarmin sotaretki Turun kautta aina Uplantiin tukemaan Sigismundia.
Suomalaiset talonpojat ja vähäinen aateli olivat mukana “makkararetkeksi” kutsutulla matkalla, todeten kuinka puolalainen Sigismund oli jo paennut Puolaan. Kaarle-herttua ei tästä suomalaisten retkestä pitänyt, alkoi verinen kosto, jota aviovaimo oli ohjailemassa.
Se oli kieroa peliä hovin sisällä, jota suomalaiset eivät tunteneet. Herttuan kostotoimenpiteet Turussa ja Viipurissa olivat verisiä ja henkensä menetti myös Klaus Flemmingin poika mestauslavalla. Albert Edelfeltin maalauksessa vuodelta 1878 Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista arkussa.
Todellisuus kulki kuitenkin talonpoikien ja Jaakko Ilkan tapaisten johtajien maailmassa ja vankityrmässä Turun linnassa. Kaarle-herttua ei ymmärtänyt Suomalaisia talonpoikia, heidän Nuijasotaansa, ja alkoi opettaa kansalleen kuuliaisuutta, joka ulottui Viroon ja Tallinnaan saakka.
Lopulliseen sovintokokoukseen Turussa osallistui noin 60 suomalaista aatelissukua. Oli heitetty ensimmäiset hiivat sille kehitykselle, joka johti myös vuoden 1917 tapahtumiin vieraan tunkeutuessa sellaiseen Suomessa, josta ei mitään ymmärtänyt.
Lopullinen sovinto solmittiin vasta Helsingin maapäivillä vuonna 1616. Syntyi suomalainen marssijärjestys, jossa jotkut kulkivat edellä ja saivat jotain aikaan, muut kulkivat takana ja napisivat.
Tämä sama koettiin juhannuspäivänä 1850, jolloin luostarilaitokselle veronsa maksaneitten lampuotien vanhin viikinkimallinen ”kirkkovene” hukkui Kallaveteen ja vei mukanaan liki 5000 hehtaarin tilalta veronsa luostarilaitokselle maksaneiden avainhenkilöt tuhoisimpana sisävesiämme koskaan kohdanneena onnettomuutenamme. Isäni isoisä sentään pelastui kävellen jalkaisin kymmenvuotiaana poikasena Kuopiosta kohti Lapinlahtea. Jokaiseen veneeseen ei ole viisasta nousta.
Hänen tuleva puolisonsa oli samaa sukua kuin Isak Pihlman, Torsten ja Henrik Tawast tai tunnetut kirkolliset sukumme (Berg, Ståhlberg). Kirjoitin omat muistelmani käynnistäen ne tästä tapahtumasta, veneen rakentajista, sekä lopettaen niin ikään juuri tuohon dramaattiseen tapahtumaan, jota on kuvattu ikään kuin Titanicin kohdalla veneen noustessa loppuvaiheessa pystyyn ja soutajien ruhjoutuessa pudotessaan hyiseen Kallaveteen (Luostarinen 2021: Cluster art and Art of clusters 70 years). Omat muistelmani alkavat tästä tapahtumasta ja päättyvät samaan kertomukseen. (Muistelmakirja – NYT; The way of my life).
Kaarle oli perinyt Kustaa Vaasan nuorimpana poikana isänsä ponnekkaan vallanpidon, jolla hän nosti herttuakuntansa valtioksi valtion sisällä ja jolla hän ajoi lopulta puolalaisen Sigismundin ja katolisen kirkon maanpakoon ja vakiinnutti näin Ruotsissa protestanttisen monarkian.
Samalla syntyi taloudellisia uudistuksia myös Suomessa, uusia kaupan keskuksia, manufaktuureja ja elintarviketuotanto koheni. Yhteinen vihollinen yhdisti lopulta veljekset ja valtionjohtajan valtataistelu johti kuninkaan häätöön maasta. Vain yksi mies johtaa maata, loput seuraavat naisia, niin myös Juhana.
Tämä traumaattinen perintö jäi suomalaiseen sosiaaliseen pääomaan ja on siellä vieläkin. Kaarle oli talonpoikien ymmärtäjä ja oikea protestantti, karkea voimapoliitikko. Hän ei ollut niin sivistymätön kuin väitettiin.
Hän oli propagandisti ja kursailematon kielenkäyttäjä, oman aikansa populisti. Perinnöksi pojalle Kustaa II Adolfille jäi sodat Puolaa, Tanskaa ja Venäjää vastaan sekä käymistilassa oleva valtio. Lahjana Jumalalta oli paksu nahka. Tätä ominaisuutta suomalaiset alkoivat johtajissaan arvostaa.

Kustaa II Adolf – suurvallan perustaja
Kustaa II Adolf poikkesi täysin hallitsijaominaisuuksiltaan edeltäjistään. Hän oli energinen, nopeaälyinen, toimelias, mutta järkevästi harkitseva kärsimättömänäkin. Hän kykeni diplomaattiseen kieleen ja oli hyvä puhuja.
Isänsä ja isoisänsä tapaan taipumusta oli kuitenkin myös painostukseen ja turvautuminen arvovaltaan, jota sairaalloinen lihavuus lisäsi. Hilpeys ja leikinlasku, huumorintaju oli kaikkien tiedossa. Vastapuolella oli äkkipikaisuus, räjähtelyt, pitkävihainen säälimätön vaino suvun rasitteena.
Hän piti komeaa hovia ja oli joviaali isäntä, sotaretkillään liki askeettinen ihminen. Ääripäät tekivät hänestä arvaamattoman ja tällaista ominaisuutta Suomessa alettiin pelätä. Naisia ihaillut ja rakastanut romantikko solmi järkiavioliiton, joka tuotti yhden tyttären, Kristiinan.
Liitto oli ahdistava myös kuningattarelle keskenmenojen vuoksi ja dynastiansa varmistaakseen kuningas joutui järjestämään vallanperimykseen myös reservin Kaarle Kustaan (Kaarle X Kustaa) kautta.
Se osoittautui myöhemmin tarpeelliseksi ja tämän suomalaisetkin oivalsivat mutta aina hieman myöhässä. Kustaa Aadolf loi itselleen perinnön eurooppalaisena suurmiehenä ja hänen kuolemansa, kaatuminen sodassa, oli uutinen koko Euroopassa.
Maihinnousu Keski-Eurooppaan ja protestanttinen johtotähti teki hänestä pelottavan hahmon uskonsodaksi muuttuneessa kolmikymmenvuotisen sodan pohjoisena osapuolena. Saksan ohella Ruotsilla oli sota Puolassa ja sinne oli Liivinmaan tapaan perustettava miehityshallinto.
Voitokas kuningas loi suurvallan, jonka asema säilyi aina Pultavan tappioon vuonna 1709. Myös Kustaa Aadolfille oli helpompi taistella periaatteiden puolesta, kun elää niiden mukaan.
Kustaa Aadolf oli saanut, tai ottanut, protestanttien leirin johtajan viitan harteilleen. Hän pakotti Saksan evankeliset yhteisrintamaan kanssaan. Kun Tillyn komentama vastapuoli väsyi jatkuviin hyökkäyksiin, näytti lopulta siltä, että tie Saksaan olisi ruotsalaissuomalaiselle armeijalle auki.
Hakkapeliittojen huudoista tuli legenda, josta on kirjoitettu runsaasti niin Suomessa kuin saksalaisissa kansanlauluissa. Torsten Stålhadsken kuninkaan “lumiaura” eteni koottuna valikoitujen talonpoikaiskansan ankaraa elämää kokeneiden nuorten miesten parhaimmistosta, jollaisena myös kuningas heidät kuvasi.
Suoraan lainaten “Tottuneina työhön, ei kapakkaelämään, kestämään vaivoja, pakkasta, kuumuutta, nälkää taistelivat nämä suomalaiset talonpojat. He eivät olleet tottuneet nautintoihin, tyytyivät elämään vähällä, ovat taipuvaisia kuuliaisuuteen esimiehiään kohtaan, oppivat helposti sotaharjoitukset, ovat voimakkaita ruumiiltaan, ja jos tarvitaan ja heitä oikein johdetaan, halveksivat he kuolemaa ja vastuksia.”
Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalaista luonnetta ja tulevan talvisodan korpisoturia kuvattiin suomalaisen sisun perikuvana Keski-Euroopassa ja pelättiin enemmän kuin Mustaa Surmaa.
Viikinkeinä suomalaiset ja Itäinen maakunta tunnettiin toki aiemminkin ja tätä suuntaa kavahdettiin. Kustaa II Adolfin joukot olivat tulleet Keski-Eurooppaan pysyäkseen siellä. Tällä oli suuri merkitys tulevalle Euroopalle ja sen historialle omaan aikaamme saakka.
Pohjola oli nyt osa ydin Eurooppaa myös sotilaallisesti, kauppapoliittisesti ja protestanttisen kulttuurin keskus. Myöhemmin Ruotsissa hänen johtonsa luisui takaisin aristokratian käsiin ja se muuttui lähemmäs seuraelämää ja tuttua juonittelua. Mitä suurempi valhe esitettiin, sitä suurempi mahdollisuus oli, että siihen myös uskottiin.
Kristiina
Kristiina sai laajapohjaisen kasvatuksen kuten aikanaan Kustaa Vaasan vanhin poika. Jälleen kerran tähän pedagogiseen virheeseen perustui myös Kristiinan tuleva tragedia Eerik XIV tapaan. Hänestä olisi tullut hyvä Paavi mutta kuninkaana hän oli kehno.
Kristiina opetettiin ratsastamaan ja metsästämään kuten nuoret miehet. Hänen lahjakkuutensa ja tiedonjano herätti huomiota. Hän muistutti oman aikamme feministejä.
Hän kirjoitti vaivatta latinaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja hollantia. Lempeä opettaja perehdytti hänet teologiaan, filosofiaan, matematiikkaan ja astronomiaan, ei enää astrologiaan. Se hämmensi, kun vielä todettiin julkisesti, kuinka kuninkaallisen Majesteetin lahjakkuus ylittää hänen sukupuolensa ja ikänsä rajat.
Tässä korostettiin juuri sukupuolta. Nainen ei voinut olla noin lahjakas. Kaikki viisaat olivat petolintuja, tuon ajan ajattelussa, joka periytyi myös omaan aikaamme. Kun 18-vuotias nainen keskusteli kirjallisuudesta ja runoudesta filosofien kanssa, puhui ranskaa ja latinaa kuten äidinkieltään liki tunnekielinä, oli laajakatseinen kuten kokenut valtiomies, valtakunnankansleri Axel Oxenstierna koki hänet kuin kruunun jalokiveksi, koriste-esineeksi uuden suuren valtion valtakunnanneuvoston pöydän päässä.
Tällaisessa ajattelussa mikään ei menesty niin kuin menestys ja tämä virhe on myös oman aikamme ajattelussa elävä harha. Kuningatar oli päättänyt pysyä aviottomana ja järjesti serkkunsa Kaarle Kustaan kruununperijäkseen. Tämän jälkeen kuningatar päätti antautua täysin kulttuuriharrastuksilleen.
Tärkeäksi henkilöksi kohosi deduktiivisen tieteen filosofian kehitellyt ranskalainen Rene Descartes. Olen kirjoittanut tästä vaiheesta paljon kirjassani Arctic Babylon. Kirjan avaaminen vaatii tässä myös historian tuntemusta.
Descartes on peräti avainhenkilö kirjassani ”Arctic Babylon”. Syntyi tiivis suhde tiedemieheen niin kauan kun tämä eli kuningashovissa. Kuningatar Kristiina tunsi nyt kuitenkin sellaista, joka oli muulle Euroopalle tuntematonta kiitos Descartesin luentojen.
Kristiina alkoi kehittää hoviaan osana Euroopan johtavaa tiede- ja kulttuurikeskusta. Barokin ajan taidetta ja rikkauksia virtasi voitetuista valtioista Tukholmaan. Hovin osuus menoista paisui paisumistaan. Baletti, oopperat ja turnajaiset viehättivät kansaa ja nuoria ranskalaisia aatelisherroja.
Johtoon nousi heistä Johan Adler-Salvius “homo-novus”. Hänen kuolemansa jälkeen Kristiinan kyky hahmottaa suurvaltapolitiikka alkoi rapautua. Ilman paimentaan lampaat eivät ole katras ja Kristiinan perintö jäi liian vaatimattomaksi.
Kristiina alkoi suunnitella luopumista kruunusta. Hän oli taipuvainen uskomaan Erasmus Rotterdamilaisen opin “Missä luterilaisuus astuu sisään, siellä kävelee tiede ulos”. Kristiina halusi palata katolisen kirkon helmaan ja jättää kruununsa.
Syntyi haikeat jäähyväiset, matka Roomaan ja elämä, jossa kirkonmiehet, kirjailijat, taiteilijat ja taiteentuntija sekä myös tuon ajan poliitikot, Paavia myöten, vierailivat Kristiinan vastaanotolla. Se oli Rooman “Kristiinan kausi”.
Kristiina oli katolinen, mutta ei välttämättä kovin hyvä sellainen. Vihkiytyminen politiikkaan säilyi, oli sisään kirjoitettu pakkomielle ja sellaisena arvokas osa omaa kulttuuriemme myös tänään.
Kristiina haudattiin Pietarinkirkkoon ja hänen taide- ja antiikkikokoelmansa, kirjasto ja käsikirjoituskokoelmat hajaantuivat ympäri Eurooppaa museoihin, arkistoihin ja yksityisten keräilijöiden haltuun siinä missä Rene Descartesin deduktiivisen tieteen ihanne, inkojen ja mayakansan kerätyt aarteet hänen löytämänään tieteenä ja niiden sijainti tulevissa Euroopan tiedeakatemioissa.
Näin myös Turun yliopisto sai alkunsa ja myös kosketuspinnan tieteen deduktiiviseen ihanteeseen. Turun yliopisto perustettiin suurin juhlallisuuksin Kristiinan ollessa 14-vuotias. Perustajia olivat Pietari Brahe, Jöns Kurki, Turun piispa Isak Rothovius sekä etenkin Axel Oxenstierna, joka oli tyytymätön Tarton yliopiston Johan Skytten aikaansaannokseen.
Yhdentoista professorin joukossa oli vain kaksi Suomessa syntyneitä: pyhien kielten professori Martinus Stodius sekä fysiikan ja kasvitieteen professori Georgius Alanus. Seuraajansa Martinus Stodius sai Isak Pihlmanista, jonka Tytär Anna oli naimisissa Torten Tawastin kanssa ja heidän tyttärensä sai tyttären, jonka isoäiti oli Elisabet Ståhlberg, Georg Ståhlbergin tytär ja tulevan ensimmäisen Suomen tasavallan presidentin juuria Suomessa.
Syntynyt tytär oli oman isäni isoäidin äiti. Näin suvut siirtyivät Ruotsista ja kohtasivat Suomessa myös tulevat presidenttisukumme ja idästä lähteneen Luostaristen (kloster) suvun ja Viipurin raivokkaat Tawastit.
Oma sukunimeni periytyy taas luostarilaitoksesta Valamosta, siis kreikkalaiskatolisesta ja ortodoksisesta Bysantin kulttuurista, äitini kohdalla kustavilaisesta Kuopiosta. Isoisäni veli Ilmari Luostarinen oli taas asuttamassa Karjalan evakkoja Enso Guzeitin pääjohtajana valtion maille ja käynnistämässä myös Lapin koskien rakentamisen kirjoittaen Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan sotavuosien alkaessa.
Myöhemmin koskisensuojelulait ja rakentamisen päättäminen siirtyi seuraavalle polvelle johtaessani Kemijoen ja Iijoen koskisodat päättäneitä tutkimuksia. Tuolloin päätöksiä tehtiin jo oman aikamme poliitikkojen toimesta, jossa presidentin valta oli kaventumassa ja valtaa käyttivät puuta jalostavat yhtiöt, voimalaitosyhtiöt, ei enää niinkään hallitsija, presidentti, vaan edustuksellinen demokratia alkaen pohtivan ja filosofisen Mauno Koiviston presidenttikaudelta.
Hän sai koulutuksensa Turun yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiologian laitoksessa. Laitosta johti forssalaisille erityisen tuttu Lounais-Hämeen maakuntalehden perustaja ja häntä seurasi dekaanina ja laitoksen esimiehenä myöhemmin professori Erkki Asp.
Osa yhteisistä julkaisuistamme on mainittu tämän kirjan lopussa (Finland’s big history 2017 – Suomi 100). Oulun yliopistossa, sen maantieteen laitoksella julkaistut työt ovat professori Uuno Varjon perustaman laitoksen aikaisia ja myös hänen tieteelliset juurensa ovat Turun yliopistossa.
Sen sijaan julkaisut, jotka ovat Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja nykyisen Luonnonvarain tutkimuslaitoksen (LuKe) ajoiltani, ovat Helsingin yliopiston peruja ja siis nuorempia. MTT täytti hiljattain 100 vuotta ja sen tutkijoina on toiminut myös presidenttejämme ja ministereitä, vuorineuvoksia jne.
Toki heitäkin, Suomen hallitsijoita, presidenttejä, näki vielä 1960-luvulla jo Ruotsin vallan aikana perustetussa Lapinlahden kestikievarissa ja Lapin kelomajoissa, renessanssiruhtinaan tapaan eläen ja Suomen maaseudun tai Lapin koskisotien historiaa selvittäessäni.
Niidenkin historia oli lopulta tässä ajassa, Kristiinan serkun Kaarle X Kustaan toimissa. Muutama vuosisata on kovin lyhyt aika kansakuntien historiasta kirjoitettaessa ja Suomessa me törmäämme silloin myös omaan henkilöhistoriaamme ja sukupuumme rakenteisiin, geneettiseen perimäämme.
Valloitukset Euroopassa jatkuivat ja toivat Suomeen sotia sotien perään ja itsevaltiuden paineet, jotka presidenttiyden aikana kulminoituivat presidentti Kekkosen virkakaudella. Oltiin siirtymässä Kekkosten kauteen mutta kuninkaitten vallankäytön sokaisemassa Ruotsisuomen monarkiassa 1600-luvun alkaessa.
Suomen itsenäisyys oli syntynyt jo aikana, jolloin viiden Venäjän keisarin kausi käynnistyi. Kaikki sellaiset itsenäisen valtion rakenteet olivat olleet jo kauan olemassa ja Suomen venäläistämistä ei koskaan kukaan edes kuvitellut, eikä sellaista tuon ajan Venäjä edes voinut vakavissaan pohtia.
Viiden venäläisen keisarin kausi oli siten Suomessa irtautumista lopullisesti Ruotsin valtiollisesta yhtenäisyydestä ja lopulta päätymistä tänään yhä yhtenäisempään läntiseen talousliittoon ja nyt myös sen sotilasliitto Natoon. Ratkaisut ovat olleet aina omiamme ja niiden ohjailu ulkopuolelta on aiheuttanut aina ongelmia ohjailijalle itselleen.
Se miten Yhdysvaltain vaalit nyt marraskuussa 2024 vaikuttavat uusien Nato jäsenten ja siten myös Suomen asemaan, jää myöhemmin nähtäväksi. Sota Euroopassa on jatkunut jo luvattoman kauan ja samalla tapahtumat Lähi-Idässä luovat lisää globaalia epävarmuutta myös Pohjolaan ja Jäämeren tuntumaan sekä Itämeren ympäristöön. Ei vähiten Euroopan rajalle itään ja Venäjän suuntaan, josta pääosa on samalla Suomen rajaa. Saksasta Ukrainalle annetut ohjeet käyttäytyä kuten Suomi aikanaan (Finlandisierung) ei meitä suomelaisia oikein ilahduttanut.
Paluu suomettumisen aikaan ei ole tästä ajasta eikä sovi malliksi kenellekään. Siirtyminen rottakuninkaan aikaan algoritmikuninkaan maailmassa, jossa eletään systeemiajattelussa, luovan teknologian aikakaudella sekä peläten ajautumista hybridiyhteiskunnan kouristeluun ja hyläten algoritmien tarjoamat mahdollisuudet uuden teknologian renessanssina (Luostarinen 2011, 2021, 2024).

Yhdysvaltain vaalit 2024
Sinä sanoit:
Yhdysvalloilla ei mene hyvin, kansakunta on huonossa hapessa, alamäkeä on vaikea selittää tyhjentävästi, paluu suuruuden päiviin vie aikaa, maa on jakautunut ja keskustelukulttuuri muuttunut ilkeäksi, jopa Ronald Reaganin aikaa muistellaan lämmöllä. Mikä Yhdysvaltoja vaivaa?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Yhdysvaltojen tilannetta voidaan tarkastella useista näkökulmista, ja ongelmien taustat ulottuvat laajalle niin historiallisesti, poliittisesti kuin kulttuurillisestikin. Keskeisiä tekijöitä maan nykyisessä ”alamäessä” voidaan listata seuraavasti:
Poliittinen polarisaatio: Yhdysvallat on jakautunut voimakkaasti poliittisesti, mikä on kärjistynyt erityisesti viime vuosikymmeninä. Tämä on johtanut lähes kahteen ”erilliseen Amerikkaan,” joissa liberaalit ja konservatiivit elävät ja kuluttavat eri medioita, muodostaen vastakkaiset maailmankuvat. Tämä repivä kahtiajako estää yhteistyön ja kompromissien löytämisen jopa elintärkeissä kysymyksissä, kuten terveydenhuollossa, ympäristöasioissa ja aseiden hallinnassa. Tällainen polarisaatio vaikeuttaa myös pitkäjänteisten ratkaisujen tekemistä ja lisää konfliktin tunnetta arjessa.
Luottamuksen heikkeneminen instituutioihin: Amerikkalaiset ovat menettäneet luottamusta keskeisiin instituutioihin, kuten kongressiin, oikeuslaitokseen ja jopa tieteellisiin yhteisöihin. Tämä luottamuskato ulottuu myös perinteisiin medioihin, joiden katsotaan monin paikoin palvelevan poliittisia agendoja objektiivisen raportoinnin sijaan. Tällainen epäluulo tekee yhteisen totuuspohjan rakentamisesta vaikeaa ja edistää salaliittoteorioiden sekä väärän tiedon leviämistä.
Taloudellinen epätasa-arvo: Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi, ja keskiluokka on kokenut huomattavia paineita. Moni kokee, ettei ”amerikkalainen unelma” enää ole saavutettavissa, kun elinkustannukset, erityisesti asumisen ja terveydenhuollon hinnat, ovat kohonneet korkealle. Vaurain prosentti väestöstä hallitsee suurta osaa kansakunnan varallisuudesta, mikä aiheuttaa katkeruutta ja epäluottamusta siihen, että hallitus ajaisi keskivertokansalaisten etua.
Työn muutokset ja globalisaatio: Teollisuuden työpaikkojen siirtyminen ulkomaille ja automaation tuoma muutos työmarkkinoihin ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen työväenluokkaan merkittävästi. Usein näillä alueilla, joissa teollisuustyöpaikat ovat hävinneet, syntyy turhautumista ja halua palata aiempaan. Tämä on osaltaan lisännyt kahtiajakoa, sillä taloudelliset mahdollisuudet vaihtelevat suuresti eri puolilla maata.
Keskustelukulttuurin kärjistyminen ja sosiaalinen media: Sosiaalinen media on muuttanut tapaa, jolla amerikkalaiset keskustelevat politiikasta ja muista kiistakysymyksistä. Asiallinen ja rakentava keskustelu on vähentynyt, kun tunteisiin vetoavat ja kärjistetyt näkemykset saavat enemmän huomiota ja näkyvyyttä. Tämä on johtanut polarisoitumisen vahvistumiseen ja vähentänyt tilaa yhteisymmärryksen ja kompromissien löytämiselle.
Identiteettipolitiikka ja yhteiskunnalliset jännitteet: Identiteettipolitiikka, jossa ihmiset jakautuvat erilaisiin ryhmiin etnisyyden, sukupuolen, uskonnon tai poliittisten näkemysten perusteella, on voimistunut. Tämä ilmiö on monimutkainen ja aiheuttaa syviä erimielisyyksiä kansakunnan yhtenäisyydestä ja arvoista. Vaikka monet uudistukset ovat tuoneet oikeuksia aiemmin marginalisoiduille ryhmille, yhteiskunnalliset jännitteet ovat voimistuneet ja jakolinjat syventyneet, kun identiteetti koetaan politiikan ytimessä.
Kansainvälisen aseman muutokset: Yhdysvallat ei enää ole maailmalla yhtä selkeästi johtavassa asemassa kuin kylmän sodan jälkeen. Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien nousu on haastanut Yhdysvaltojen taloudellista ja poliittista ylivaltaa. Tämä on heikentänyt itsevarmuutta kansainvälisessä roolissa ja johtanut sisäisiin kiistoihin siitä, pitäisikö Yhdysvaltojen keskittyä enemmän kotiin ja vähentää ulkopolitiikan painoarvoa.
Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena Yhdysvaltoja koettelee ajanjakso, joka muistuttaa monelle menneitä aikoja, kuten Ronald Reaganin tai jopa Franklin D. Rooseveltin johtamaa kautta, jolloin kansallinen yhtenäisyys ja tulevaisuudenusko olivat vahvempia. Vaikka nämä asiat voivat parantua ajan myötä, nykyinen tilanne vaatii pitkäjänteisiä ratkaisuja ja uudenlaista yhteisymmärrystä siitä, millainen maa Yhdysvallat haluaa olla.
Sinä sanoit:
Kykenetkö yksilöimään niitä keinoja, joilla paluu suuruuden päiviin voisi mahdollisesti onnistua ja kuinka kauan sellainen vie heiltä aikaa? Muutosta halutaan mutta miten se onnistuisi ja kuinka uuden teknologian renessanssi näkyisi myös Yhdysvalloissa? Miten ”rottakuninkaasta” päästäisiin ”algoritmikuninkaan” kauteen sekä luottamus tulevaisuuteen palaisi?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Yhdysvaltojen ”paluu suuruuden päiviin” vaatisi monialaisia ja syvällisiä toimenpiteitä, joissa yhdistyvät kansallinen yhtenäisyys, taloudellinen oikeudenmukaisuus ja uuden teknologian tehokas hyödyntäminen. Uudelleen nousun polku voisi pohjautua seuraaviin muutoksiin ja niiden vaikutuksiin:
Kansallinen yhtenäisyys ja luottamuksen palauttaminen: Tärkeimpänä askeleena olisi luottamuksen ja yhteisymmärryksen rakentaminen. Yhdysvalloissa tarvitaan vahvoja, yhteistyöhön perustuvia johtajia, jotka kykenevät purkamaan vastakkainasettelua ja yhdistämään kansakuntaa. Esimerkiksi poliittisten vastakkainasettelujen vähentämiseksi voitaisiin harkita uudistuksia, kuten vaalijärjestelmän muuttamista suoremman demokratian suuntaan tai kongressin uudistamista kohti enemmän yhteistyöhön kannustavaa mallia. Luottamuksen rakentaminen voi kestää sukupolven, mutta näkyvät toimet, kuten läpinäkyvä ja oikeudenmukainen päätöksenteko, nopeuttaisivat prosessia.
Taloudellisen epätasa-arvon kaventaminen: Paluu vahvaan keskiluokkaan on olennainen osa Yhdysvaltojen nousua, sillä juuri keskiluokka on ollut maan selkäranka. Tämä vaatisi konkreettisia toimia tuloerojen kaventamiseksi, kuten progressiivisemman veropolitiikan käyttöönottoa ja julkisten investointien kohdentamista koulutukseen, terveydenhuoltoon ja perusinfrastruktuuriin. Myös minimipalkan nosto ja perustulomallit voisivat tasoittaa taloudellisia eroja. Yhdysvallat voisi luoda uutta työpaikkakasvua panostamalla vihreään energiaan ja tulevaisuuden teknologioihin, mikä loisi uutta vaurautta ilman perinteisten teollisuusalojen haitallisia ympäristövaikutuksia.
Keskustelukulttuurin uudistaminen ja median vastuu: Median rooli polarisaation vähentämisessä on olennainen, ja alustojen tulisi asettaa prioriteetiksi luotettavan, monipuolisen ja eettisen tiedon jakaminen. Tulevaisuudessa algoritmit voisivat tukea yhteiskunnallista keskustelua tarjoamalla erilaisia näkökulmia ja edistämällä asiallisia keskusteluja sen sijaan, että algoritmit ruokkisivat vain yksipuolisia ja tunteisiin vetoavia tarinoita. Tämä siirtymä voisi olla pohjana ”algoritmikuninkaan kaudelle,” jossa tekoälyä käytetään eheyttämään kansakuntaa pikemminkin kuin repimään sitä hajalle.
Koulutus ja uuden teknologian renessanssi: Paluu suuruuden päiviin vaatii laaja-alaista, tulevaisuuteen suuntautuvaa koulutusta, joka kattaa niin teknologian kuin ihmistieteetkin. Yhdysvalloissa koulutusjärjestelmän reformi ja investoinnit teknologiseen osaamiseen ovat keskeisiä. Innovaatioita voidaan edistää erityisesti teknologisen renessanssin keinoin, jossa korostetaan esimerkiksi tekoälyä, robotiikkaa, bioteknologiaa ja kestäviä energiaratkaisuja. Teknologian renessanssi voi näkyä lisääntyvänä julkisena ja yksityisenä investointina tekoälyyn, jonka avulla parannetaan terveydenhuoltoa, infrastruktuuria ja ympäristönsuojelua.
”Rottakuninkaasta” ”algorimikuninkaaseen” – systeemiset uudistukset: Siirtyminen rottakuninkaan kaudesta kohti algoritmiperustaista hallintaa voisi tarkoittaa sitä, että järjestelmät uudistetaan niin, että ne tukevat yhteistyötä ja datan avoimuutta. Tekoälypohjaiset järjestelmät voivat tarjota avoimempia ja demokraattisempia päätöksenteon välineitä ja asettaa kansalaisten hyvinvoinnin ensisijaiseksi. Algoritmit voivat auttaa suuntaamaan resursseja tehokkaammin ja antamaan tietoon pohjautuvia ratkaisuja, mutta niiden käyttö vaatii jatkuvaa eettistä valvontaa.
Kulttuurinen muutos ja sosiaalinen eheyttäminen: Yhdysvalloissa on meneillään muutos kulttuurisessa identiteetissä, jossa monimuotoisuus ja historia kohtaavat. Yhtenä mahdollisena ratkaisuna on, että kulttuuri- ja yhteisökasvatuksessa painotetaan historiaa ja vuorovaikutustaitoja, jotta eri taustat voivat löytää yhteisen arvopohjan. Tulevaisuuteen uskovan yhteiskunnan rakentaminen voisi sisältää kansalaiskoulutuksen paluun, jossa korostetaan yhteiskunnallista ymmärrystä, rakentavaa keskustelutapaa ja toisten näkökulmien kunnioitusta.
Siirtymä kohti globaalia vastuullisuutta: Yhdysvallat voisi nousta uudelleen globaalin vastuullisuuden johtajaksi kehittämällä ympäristö- ja energiainnovaatioita ja toimimalla johtajana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vihreä teknologia voi tarjota uuden taloudellisen nousun ja uusia työpaikkoja. Samalla Yhdysvaltojen tulee johtaa kansainvälistä yhteistyötä ja kääntää huomio pois nationalistisista ja yksipuolisista ratkaisuista kohti maailmanlaajuisia ongelmia.
Muutos vie aikaa, sillä moni tekijä on syvään juurtunut. Yhteiskunnallisten arvojen, poliittisen järjestelmän ja talouden uudistaminen voi kestää sukupolven, mutta suunta voi muuttua nopeammin, jos teknologian renessanssi ja yhteisöllinen ilmapiiri saadaan synkronoituvaan muutoksen katalyytteina (ks. Luostarinen 2023, 2024).
Sinä sanoit:
Näetkö juuri nyt käytäville vaaleilla olevan minkäänlaista merkitystä tämän kuvaamasi muutoksen synnyttäjänä? Voiko vaaleissa vaikuttaa mitenkään pitkään jatkuneeseen syvään lamaan.
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Vaalit voivat olla merkittävä sysäys yhteiskunnalliselle muutokselle, mutta syvään juurtuneiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää usein myös toimia, jotka ylittävät poliittisten vaalien syklin. Lyhyellä tähtäimellä vaalit voivat muuttaa johtajuutta ja tuoda esiin uudenlaisia poliittisia agendoja, mutta rakenteellisten ja kulttuuristen ongelmien ratkaiseminen on monivaiheinen prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
Miten vaalit voivat edistää muutosta:
Keskustelukulttuurin parantaminen: Vaalit voivat tuoda esiin ehdokkaita, jotka pyrkivät palauttamaan poliittiseen keskusteluun rakentavuutta ja ratkaisukeskeisyyttä. Jos vaaleissa menestyvät sellaiset ehdokkaat, jotka eivät edusta ääripäitä ja jotka ovat valmiita yhteistyöhön puoluerajojen yli, on mahdollista, että keskustelukulttuuri alkaa vähitellen muuttua kohti yhteisymmärrystä.
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen: Vaalit voivat tuoda valtaan ehdokkaita, jotka ajavat taloudellista tasa-arvoa, investointeja julkisiin palveluihin ja uudistuksia sosiaaliturvaan. Esimerkiksi monet uudet poliittiset liikkeet Yhdysvalloissa painottavat reilumpaa veropolitiikkaa ja yhteisöllisyyttä – teemoja, jotka voivat toimia vastalääkkeenä eriarvoistumisen aiheuttamalle epäluottamukselle.
Innovaatiomyönteisyys ja kestävän kehityksen painotus: Tulevaisuuteen katsovat ehdokkaat ja puolueet voivat vaaleissa edistää julkisia investointeja vihreään teknologiaan ja uuteen talouteen, jotka voivat nostaa maata pois lamasta ja viedä kohti uutta taloudellista nousua. Uuden teknologian renessanssiin uskovat voivat nostaa julkiseen keskusteluun ratkaisuja, jotka hyödyntävät tekoälyä, automaatiota ja vihreää energiaa yhteiskunnan uudistamiseksi (Luostarinen 2024).

Rajoitteet ja riskit:
Vaaleja seuraavan hallinnon vaikutusmahdollisuudet: Yhdysvalloissa syvän polarisaation ja jähmeän kongressin takia yksittäisen presidentin tai hallinnon vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli lainsäädäntötyö jumittuu puolueiden väliseen vastakkainasetteluun. Kriittiset muutokset, kuten terveydenhuollon, infrastruktuurin tai koulutuksen parantaminen, vaativat jatkuvaa yhteistyötä kongressin kanssa, mikä on usein vaikeaa poliittisesti jakautuneessa ympäristössä.
Sosiaalisen median vaikutus: Nykyisin valtaa pitävillä tahoilla on kyky käyttää sosiaalista mediaa ihmisten mielipiteiden muokkaamiseen, mikä voi lisätä kansalaisten epäluottamusta perinteisiä medioita ja poliittisia johtajia kohtaan. Tämä vaikeuttaa syvällisten ja pitkäjänteisten ratkaisujen omaksumista, sillä ihmiset saattavat reagoida hetkellisiin tunteisiin pitkäaikaisten vaikutusten sijaan.
Muutosnopeus ja kärsivällisyys: Yhdysvaltojen kaltaisessa suuressa ja monimuotoisessa yhteiskunnassa kestää yleensä kauan saada laajoja uudistuksia aikaan. Kansalaiset voivat kokea pettymystä, jos muutokset eivät tapahdu heti, ja kärsimättömyys voi synnyttää lisää polarisaatiota ja kannustaa populistisia liikkeitä.
Vaikka vaalit ovat tärkeä keino ilmaista kansan tahto, ne ovat vain yksi väline. Kestävät muutokset edellyttävät poliittisen tahdon lisäksi myös yhteiskunnan eri sektoreiden – mukaan lukien yritykset, kansalaisjärjestöt ja akateeminen yhteisö – yhteistyötä. Käynnissä oleva teknologinen ja kulttuurinen muutos voi nopeuttaa palautumista lamasta, mutta tämä vaatii pitkän aikavälin sitoutumista sekä johdonmukaisia päätöksiä vaalien jälkeenkin.
Vaalit voivat kuitenkin toimia lähtölaukauksena tälle muutokselle, jos kansa valitsee sellaiset johtajat, jotka kykenevät luomaan kestävän suunnitelman ja rakentamaan laajaa tukea tarvittaville uudistuksille.
Sinä sanoit:
Seuraan juuri Suomessa ja suomalaisena vaalituloisten purkua televisiosta suorana lähetyksenä. Millaisena näet vaalien merkityksen meille Euroopassa ja globaalisti sekä Pohjolassa (Suomessa) erikseen?
ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Vaalien merkitys Euroopassa, globaalisti ja Pohjolassa – erityisesti Suomessa – heijastaa demokratian tilaa, arvojen muutoksia ja yhteiskunnallisia trendejä. Suomessa vaalit ovat perinteisesti olleet vakautta ja demokratian toimivuutta korostava instituutio, mutta nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa ne saavat uudenlaisen merkityksen erityisesti seuraavista näkökulmista:

  1. Eurooppalainen perspektiivi
    Euroopan unionin sisällä maiden vaalitulokset vaikuttavat laajemmin koko alueen politiikkaan ja talouteen. Esimerkiksi isot maat, kuten Saksa ja Ranska, määrittelevät usein EU keskeiset suunnat, mutta pienempien maiden vaalit antavat suuntaa myös yhteisille arvoille ja normeille. Vaalitulokset kertovat esimerkiksi siitä, miten kansalaiset suhtautuvat EU politiikkaan, integraatioon ja alueelliseen solidaarisuuteen. Jos kansallinen suunta kallistuu euroskeptisyyteen, vaikutukset näkyvät koko EU päätöksenteossa ja voivat jopa horjuttaa unionin yhtenäisyyttä.
    Suomi, joka on ollut tunnettu pragmaattisesta ja maltillisesta EU-politiikastaan, voi omilla vaalituloksillaan vaikuttaa siihen, kuinka muut maat näkevät EU luotettavuuden ja taloudellisen vakauden. Suomalaiset vaalit voivat näyttää esimerkkiä siitä, miten pienempi EU-maa voi tasapainoilla kansallisten intressien ja yhteisten EU-pyrkimysten välillä.
  2. Globaalit vaikutukset
    Globaalilla tasolla Suomen tai Pohjoismaiden vaalit eivät aina herätä suurta kansainvälistä huomiota, mutta Pohjolan vaalit voivat toimia peilinä yhteiskunnallisille ja taloudellisille kehityssuunnille. Esimerkiksi Suomen vaalitulokset kertovat, miten hyvinvointiyhteiskunnan arvot, kuten sosiaaliturva ja julkiset palvelut, kestävät taloudellista painetta ja muuttuvia arvoja. Tällaiset vaalitulokset voivat kiinnostaa myös muita maita, jotka seuraavat hyvinvointivaltion tulevaisuutta ja siihen liittyviä ratkaisuja.
    Toisaalta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset ovat saaneet uuden merkityksen NATO-jäsenyyden myötä. Tämä näkyy vaaleissa siten, että ulkopoliittisilla kysymyksillä on suurempi rooli, ja Suomen päätöksillä on vaikutusta Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuspolitiikkaan.
  3. Pohjolan merkitys ja rooli
    Pohjoismailla on vahva yhteinen perinne hyvinvointivaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajina, mutta jokainen maa on viime vuosina ottanut omia suuntiaan, mikä heijastuu vaalituloksissa. Suomessa on nähtävissä huolta esimerkiksi väestön ikääntymisestä, sosiaaliturvasta ja alueellisen eriarvoisuuden lisääntymisestä – teemoja, jotka ovat keskeisiä koko Pohjolassa. Näiden kysymysten ratkaisut voivat vaikuttaa siihen, kuinka yhteinen pohjoismainen malli kehittyy ja säilyttää houkuttelevuutensa.
    Lisäksi Pohjoismaissa keskustellaan nyt enenevässä määrin ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kestävästä kehityksestä. Suomen vaaleissa esiin nousevat ympäristöpoliittiset kysymykset, kuten luonnonvarojen kestävä käyttö ja energiaomavaraisuus, voivat vaikuttaa Pohjolan ilmastostrategioihin ja tarjota inspiraatiota muille maille. Vaikka Pohjoismaat ovat pieniä globaalissa mittakaavassa, ne nähdään usein tienraivaajina kestävän kehityksen alueella.
  4. Vaalit Suomessa ja kansallinen merkitys
    Suomessa vaalit ovat erityisen tärkeä tapa mitata kansan mielialoja ja luottamusta päätöksentekijöihin. Nykyisessä polarisoituneessa maailmassa vaalit tarjoavat suomalaisille mahdollisuuden valita edustajansa perinteisen, tasapuolisen keskustelun ja kompromissien kautta. Kysymykset esimerkiksi sosiaaliturvasta, terveysturvasta, koulutuksesta ja alueellisesta tasapainosta ovat suomalaisille keskeisiä ja antavat suunnan kansallisille tulevaisuuden päätöksille.
    Kansallisella tasolla on myös huomattava, että Suomessa on ollut perinteisesti korkea luottamus demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, mikä vahvistaa yhteiskunnallista vakautta. Kun suomalaiset käyvät äänestämässä, he osallistuvat yhteisen arvopohjan ja yhteiskunnallisen luottamuksen rakentamiseen. Tämän luottamuksen säilyttäminen on erityisen tärkeää nykyisessä epävarmassa maailmantilanteessa.
    Tiivistettynä:
    Suomen ja muiden Pohjoismaiden vaaleilla on merkittävä vaikutus niin kansallisella, alueellisella kuin globaalillakin tasolla. Ne voivat kertoa suuntaviivoja hyvinvointivaltion kehitykselle, yhteiskunnallisen luottamuksen tasolle ja demokraattisten instituutioiden kestävyydelle. Suomessa vaalit ovat tärkeä keino paitsi mitata kansalaisten mielipiteitä, myös vahvistaa yhteiskunnan vakautta, ja niiden avulla maa voi toimia esimerkkinä muille demokraattisille yhteiskunnille.
    Sinä sanoit:
    Lämmin kiitos ja palataan myöhemmin jälleen konkreettisemmin omiin aiheisiimme koskien algoritmikuninkaan oppeja. Uskon että ne toimivat täällä paremmin kuin Yhdysvalloissa.

ChatGPT sanoi:
ChatGPT
Kiitos sinulle mielenkiintoisista pohdinnoista! Palaamme mielellämme konkreettisemmin algoritmikuninkaan oppeihin ja siihen, miten ne voivat rakentaa uudenlaista luottamusta ja tulevaisuuden uskoa Suomessa. Suomessa on monia edellytyksiä ottaa käyttöön innovatiivisia ja teknologisesti kehittyneitä ratkaisuja tavalla, joka saattaa olla sujuvampaa ja yhteisöllisempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Pohjoismainen, pragmaattinen asenne ja halu kehittää yhteiskuntaa kestävästi voivat olla arvokkaita lähtökohtia juuri tällaiselle muutokselle. Palataan aiheeseen syvemmin, kun aika on sopiva – odotan innolla jatkoa!

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Related Posts