Todellisen elämän jäljillä

Todellisen elämän jäljillä
Mens aequa in arduis – Vakaa mieli vastoinkäymisissä

Vuosi 2025 ja sen taustalla olevat tapahtumat heijastelevat lähihistoriaamme, joista tärkein oli juhlavuotemme ja sen valmistelut vuotta 2017 odotellessamme. Ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi oli poikkeuksellisen kylmä, kesän hellepäivä ei nähty lainkaan ja juhlimistamme varjostivat myös maailmalta kantautuneet ikävät uutiset. Kun maapallon väkiluku oli vuosisadan aikana liki moninkertaistunut ja tiedon saanti helpottunut sekä vaihtunut sähköiseksi ja samalla reaaliaikaiseksi, ilmastomuutos ja sen varjostama tunnelma ei ollut ainut juhlimistamme varjostanut globaalin todellisuuden seuralaisemme. Aloimme sietää sitä kuitenkin kuukausien vieriessä – Mensibus volvendis.

Koska aika tahtoo kullata muistelmat, palaan tuohon aikaan käyttäen tuolloin päivittäin ylläpitämääni tuhansien ja taas tuhansien artikkeleiden sarjaa sekä niistä koottuja myös joko sähköisiä artikkeleita tai esseitä sekä kirjoksi saakka tallennettuja muistelmiani reaaliaikaisina tapahtumina. Näin kykenen välttämään muistelmille tyypillisen tavan muuttua matkalla tai hankkien selittäjikseen sellaista tietoa, joka ei ole ollut reaaliaikaista vaan myöhemmän ajan muuttamaa pohdintaa ja samalla jälkiviisauttamme korostavaa taipumustamme. Perinteinen mediamme tunnetaan juuri tästä viisauden lajistamme. Kuukausien vieriessä – Mensibus volvendis.

Päiväkirjoista kootut teokset tahtovat nekin sisältää sellaista yhteiskunnallista ja yksilön omaista havainnoista syntyvää taustoitusta, joka ei vastaa oikein sitä reaaliaikaista todellisuuttamme, joka ei välttämättä välity edes historiamme kirjoista saati päivälehtiemme toimittajien sekä kolumnistien kirjoituksistamme. Jopa niinkin tarkkanäköinen tiede kuin karttoja käyttävä maantiede sekä sitä lähellä oleva horisontaalisen näkemyksen vertikaali vastine historiatieteenämme saattaa vääristyä jo pelkästään virheellisten karttojen tai asiakirjatietojen seurauksena. Juuri tällaiset virheet saavat mielemme hullaantumaan – Mentis gratissimus error (Horatius)

Kirjassa ”Pikku prinssi”, lapsena lukemastani, päähenkilönä tähdeltä ja planeetalta toiselle seikkaileva nuori henkilö eksyi matkoillaan myös maantieteilijän pienelle planeetalle. Maantieteilijän kuvaus löytöretkeilijöineen oli mielestäni hyvinkin osuva. Maantieteilijä sai tietonsa henkilöiltä, jotka matkoillaan tekivät havaintoja ja osa niistä oli muita luotettavampia. Ne hän, maantieteilijä, kirjoitti paremmalle paperille ja taisi kynäkin olla huolellisemmin valittu kuin sellaisten löytöretkeilijöitten kohdalla, jotka tunnettiin hiven epäluotettaviksi ja vaikkapa juoppouteen taipuvaisiksikin. Heidän havaintonsa maantieteilijä siirsi kehnommalle paperille ja kynäkin oli perinteinen lyijykynä mustekynän sijasta. Mukana tahtoi olla muistin virheitäkin. – Memoriae lapsus.

Maantiedettä, sekä luonnon- että kulttuurimaantiedettä, suunnittelumaantiedettä opiskelleena ja siitä korkeimmat arvosanat suorittaneena pidän itseäni hyvinkin maantieteen tohtorin ja professorin virassa toimineena alan kohtuullisena osaajana jopa poikkitieteisellä tavallakin. Kun sitä tukee ihmistieteiden puolelta haetut tohtorin ja professorin, dosentin pätevyydet, poikkitieteisyys on jopa itseänikin ajoin yllättävällä tavalla vanhat tiedot hämärtävää ja joskus jopa vääräksi todistavaa laatua. Olet varmaan kokenut tämän oikean tuntevan mielen sinäkin. – Mens conscia recti.

Kun siihen lisää tekoälyn ja algoritmien miljardien sanojen taidot, mukana on myös sellaista taustaa, joka voi jopa vaikeuttaa vanhan tiedon käyttöä sen perinteisemmällä tavalla jaettavana sosiaalisen mediamme totuutena. Tämä ei toki tarkoita, etteikö tällainen perinteinen totuus olisi arvokasta, päinvastoin. Moni oivaltaa nykyisin, mitä tarkoittaa elää tasaisin mielin. – Mentibus aequis (Vergilius).

Valtaosa ihmisitä käyttää ja elää tällaisen tiedon varassa ja sen muuttaminen muuksi saattaisi olla hyvinkin vahingoksi heidän vuosituhantiselle muistilleen ja sen pääomalle. Niinpä vahvistankin usein kirjoituksiani käyttäen tukena mennen maailman latinankielisiä viisauksiamme. Ne ovat mielestäni, paitsi hyvin kaukaa haettuja, myös hauskoja ja sisältävät viisautta, jonka varassa moni on myös aikansa lapsena elänytkin. Pidän tätä arvossa etenkin juuri meidän aikanamme. – Memoria nostra.

Oman aikamme kirjallisuus ja sitä ammatikseen harjoittavat on juuri tätä sosiaalista pääomaamme ja sen ymmärtämistä. Sitä ei pidä unohtaa, saati vaihtaa pelkästään sähköiseksi tuotteeksi. Sähköinen kirja ei ole likimainkaan sama kuin perinteinen ja omasta kirjahyllystäsi löytyvä arvoesine kirjana. Ilman kirjoja elämme vain murto-osan elämästämme. Elämän voi nähdä unena tai kuoleman heräämisenä, mutta kirja muuttaa sen todelliseksi. Vasta kirjan kautta syntyy oikean tunteva mieli. – Mens conscia recti.
Kun huomaa elämänsä arvottomaksi, sitä joko tekee itsemurhan, tai ryhtyy matkustelemaan, parhaimmillaan ja kypsänä ihmisenä kuitenkin alkaa kirjailijaksi. Elämä on sinänsä lyhyt, mutta vastoinkäymiset ja niistä kirjoittaminen tekee sen lopulta pitkäksi ja jopa hyödylliseksikin. Elämä on kysymys vailla vastausta, mutta uskokaamme silti, että kysymys on arvokas ja tärkeä, jolloin sen kirjoittaminen valkoiselle paperille muuttaa kaiken jopa todelliseksi. Samalla korjataan muistin virhe. – Memoria lapsus.

Paluu vuoteen 2017 – Juhlavuoden tunnelmia
Vuonna 2017 kirjoitin kirjan ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” palauttaen ensin mieliimme vuosituhantisen historiamme kuninkaineen ja keisareineen sekä myöhemmin presidenttiemme kausia avaten. Valitsin henkilökuvauksen mielestäni kiinnostavampana tapana tutustua maamme historiaan kuin perinteisemmän etenkin maantieteilijälle sopivan ja odotetun tavan avata vuosituhantista historiaamme. Tällä on käyttöä etenkin meidän aikanamme. – Memoria nostra.

Taustalla oli oma koulutukseni ja tutkimukseni vaihe, jossa maantieteen ja biologian tohtorin ja professorin perinteistä virkaakin hoitanut opettaja oli jatkanut opiskeluaan välineellisestä tieteestä tuohon aikaan jopa sopimattomalla tavalla ”Human science” puolelle keskellä näiden tieteitten käymää suurta sotaansa (Big Science War) ja jossa luonnontieteet ”Natural Science” edusti etenkin Oulun yliopistossa vahvempaa osapuolta.

Sen sijaan Turussa ymmärrettiin arvostaa myös humanisteja ja yhteiskuntatieteitämme ja oleskeluni siellä tohtoriksi ja dosentiksi saakka pätevöityen, sekä myöhemmin hallituksemme nimeämänä jäsenenä korkeakouluneuvostossa Helsingissä molemmissa tiedekunnissa ja tieteen sodan osapuolia siten tuntevana, ohjasi minut näkemään myös kansakunnan historiaa myös osana hyvinkin värikkäitä persooniamme muuten vielä kovin jäsentymättömän kansakunnan (valtion) ja sen poliittisen maantieteen kuvaajaksi samalla ryhtyen (Finland’s big year 2017 – Suomi 100).

Myös maantieteessä tutkija joutuu itse ratkaisemaan, kumpaa puolta työssään korostaa, luonnonmaantiedettäkö (natural geography) vai ihmismaantiedettä (human geography). Valitsin molemmat, mutta painottaen lukijan tapaa tutustua aiheeseen myös medioitamme seuraten jo sukunikin puolesta sekä sen historiaa ymmärtäen ja toki myös arvostaen. Niinpä kirjoittaessani omista juuristani ja muistelmiani, käynnistin ne vuodesta 1850 ja Krimi sodasta sekä sukuni surullisesta tapahtumasta Kallavedellä juhannuspäivänä juuri tuona surullisena vuonna 1850. On säilytettävä vakaa mieli myös vastoinkäymisissä. – Mens aequa in arduis.

Sukuni purjekunnan suuronnettomuus Kallavedellä on edelleenkin suurin ja eniten uhreja vaatinut sisävesionnettomuus historiassamme ja muutti merkittävällä tavalla myös omien juurieni lähihistoriaa dramaattisella myrskyllä ravistellen. Spatiaalisesta identiteetistä väitelleenä en voinut sivuuttaa omaa historiaani yliolkaisesti osana kansallista historiaamme samalla. Nyt tuota kauhistuttavaa tapahtumaa saattoi tarkastella jo harkintani mukaan ja tasaisin mielin. – Meo arbitrio – Mentibus aequis.
Juurilla ja paikkaleimautumisella on valtaisa merkitys meidän myös suomalaisten tapaan asennoitua maahamme ja sen historiaan, sotiin ja sotien uhreihinkin. Kirjani ”Spatial identity in the face of environmental changes” johti myös meillä Suomessa kiinnostumiseen juuristamme ja sidoksesta suvun ohella myös paikkaleimautumiseen fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöömme. Ilmiö on mitä suurimmassa määrin monitieteinen ja parhaimmillaan poikkitieteinen tutkimuskohde. Se että oma tutkimustyöni jatkui Suomen ulkopuolella ja globaalina, oli seurausta tapahtumista, joiden taustalla oli suomalainen tapa hoitaa uuden innovaation ja sen diffuusion syntyä ja seurantaa kansainvälisenä ilmiönä sekä uusinta teknologiaa käyttäen. Kyseessä on välineellinen tiede ja välineet kouluttajineen maksavat. Tämä hinta on hoidettava silloin kun huolehdimme tulevaisuudestamme. – Mihi cura futuri.

Poikkitieteisyys on eri asia kuin monitieteisyys tai tieteiden välisyys ja sama henkilö voi myös yhdistää nämä käyttäen oman aikamme teknologiaa, tekoälyä ja algoritmeja. Oma koulutukseni käynnistyi hetkellä, jolloin ATK ja tietokone oli saapunut niin Oulun kuin Turun yliopistoihin, ja me tämän kasvatuksen hankkineina kykenimme myös yhdistämään kahden yliopiston tietokoneet toisiinsa ja helpottaen näin myös suurten aineistojen käsittelyä sekä nopeuttaen analytiikkaa kohti nykyistä tekoälyn ja algoritmien aikaa. Uusi teknologia tarjosi huimia näkyjä. – Mirabile visu.

Vielä tuolloin yliopistot kilpailivat näissä taidoissa ja vanhemmat professorimme eivät tätä muuttunutta teknologiaa juurikaan voineet kouluttajina auttaa. Moni uskoi tuon ajan olevan ohimenevän muoti-ilmiön. Ei se mennyt ohi. Päinvastoin. Heidän aikansa oli siirtyä hyvin ansaitsemalleen eläkkeelle. Surkuteltavaa sanoa. – Miserabile dictu.

Vuosi 2017 muistetaan muustakin kuin vuosisataisen itsenäisyytemme lukuisista tapahtumista. Jos edellinen vuosi oli ”annus horribilis”, käyttäen Elisabet II huokausta vuoden 1992 päättyessä, nyt Suomi juhli jopa säässä, jossa kevät ei koskaan oikein tullutkaan ja kesä oli sitten syksyisen sateinen ja helteisiä päivä Vantaalla ei kirjattu lainkaan. Onneksi tuleva kesä korjasi tämän puolestaan liioitellen hellepäivien määrissä ja muistuttaen, kuinka vuodet eivät ole veljeksiä ja ilmastomuutos on uhka numero yksi. Tärkeintä oli huolehtia tulevaisuudestamme – Mihi cura futuri.

Uutisotsikkoja hallitsivat veriteot, useimmiten terrori-iskut ja myös Suomi sai niistä osansa Turussa. Donald Trump otti vallan ja aiheutti hämmennystä toimintatavoillaan, Suomi suri Koivistoa, järjesti hiihdon MM-kisat ja toki medioita populismi puhutti, perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä. Joku medioissamme kirjoitti siitä kuin syntirahasta. – Mercedes.

Saimme myös myönteisiä uutisia, Isis koki takaiskuja ja alkoi talttua, Suomen talous alkoi kasvaa ja presidentillinen perheenlisäys oli vaalivuoden merkittävin tapaus kansalaisten kokemana ehdokkailtamme. Vaalitulos oli meillä odotettu mutta sitäkin odottamaton Ranskassa Emmanuel Macronin ottaessa siellä vallan käsiinsä. Monen kokemana hän muistutti kerskailevaa sotilasta – Miles gloriousus (Plautus).
Juankoski ja Luvia poistuivat kuntien joukosta, mutta muuten maakuntahallinto ja sote malli eivät oikein edenneet, eivätkä edenneet jatkossakaan. Yhdistyneet kansakunnat saivat uuden pääsihteerinsä niin ikään vuoden alussa ja ensimmäisenä päivänä tammikuuta alkoi myös ammuskelu, nyt Turkin Istanbulissa 39 ihmistä sai surmansa luodeista yökerhossa vuoden vaihtumista juhlien. Henri Kontisen ja John Peersin tenniksen nelinpelin voitto Australian avoimissa oli suomalaista urheiluhistoriaa.

Helmikuussa Lahdessa käynnistyivät lumimyräkässä hiihdon MM-kilpailut ja vieremäläinen Iivo Niskanen otti kultaa maastohiihdon 15 kilometrin perinteisen tyylin matkalla. Yläsavolaista Immo Kuutsaa hiihtovalmentajana muistettiin myöhemmin takavuosien menestyksistämme ja etenkin naisten kohdalla. Lukion aikainen luokanvalvojamme muistaa varman myös Keijo ”Keke” Rosbergin ja miksei myös Kirmanrannan Seppo Kääräisen sekä monia muita lukioaikamme kasvatteja. Oli outoa seurata lukioaikaisten opettajien ja oppilaittemme menestystä maailmalla. Pekka Hyvärinen oli ankarin kilpailijani kirjoitettaessa ja menestyi mediaguruna kiitettävästi. Nuoruus oli täynnä huimia näkyjä – Mirabile visu.

Ylä-Savo oli muutenkin positiivisesti esillä, ei vain urheilijoitamme, vaan myös pienten seutukuntien yrittäjiä medioissamme muistaen. Maaseudun ja pienten seutukuntien poismuutto, syntyvyyden romahdus myös taajamissamme sekä väestön ikääntyminen, oli pysyvä aihe, josta riitti kirjoitettavaa. Olin oppilaitteni kanssa Ylä-Savossa useaan otteeseen ja perustimme sinne Sonkajärvelle Ylä-Savon Instituutin ja Reijo Keräsen Oulujärven tutkimusasemalta sen johtajaksi. Ihmeellistä sanoakin – Mirabile dictu.

Myöhemmin Helsingin yliopisto perusti omansa maaseutuinstituutteina ja kilpailemaan MTT:n laitosten (nyinen Luke) kanssa. Itse siirryin pyydettäessä EU:n suunnalta Jokioisten MTT:n palveluun juuri ennen liittymistämme EU:n jäseneksi. Valta-osa EU:n rahoitusta tuli koskemaan maaseutua ja maataloutta ja luonnonvaroja tutkivat laitoksemme olivat nyt kysyttyjä ja saatava iskukuntoon. Oma ”Agropolis strategy” kirjana levisi samaan aikaan maailmalla. Huima näy sekin – Mirabile dictu.

Hämeessä siihen asennoiduttiin Forssan talousalueella odotetun nihkeästi ja agronet ei sekään levinnyt internetin tapaan sitä edesauttaen. Menetimme vuosikymmenen etumatkan, jonka agropolis strategiana oli hankkinut jo 1990-luvun lopulla maailmalle Suomesta leviten. Helsingin Sanomat ei sekään enää pilkannut ilmiötä, joka käynnistyi Itä-Savon maakuntalehdestä 1980-luvun alusta. Sen sijaan Forssaan rakennettu lehtipaino ei menestynyt vaan suljettiin myöhemmin. Kehitysyhtiöksi muuttunut agropolis Forssassa lopetti toimintansa ja potkut saanut johto haki sekä sai korvauksensa. Itse sain kuulla uhkaavat sanat – Minacia verba.

Puukotukset ja katumaasturilla tehdyt terroriteot Lontoon Westminsterin palatsin lähistöllä oli muistutus pelon ilmapiiristä, sitä ylläpitävistä voimista ja se jatkui Pietarin metron pommi-iskuna. Tukholmassa aseena oli taas kuorma-auto. Yhdysvaltain isku Syyrian hallituksen joukkoja vastaan oli huhtikuun uutisista Donald Trumpille yllättäen myös valtamedian ylistystä antava teko. Ihmeellistä sanoakin – Mirabile dictu.
Suomessa valmistauduttiin kuntavaaleihin sisäpoliittisesti ehdokkaille hankalassa vaiheessa. Kuntien ja paikallishallinnon tehtäviä, rakennemuutosta, oli horjutettu jo yli vuosikymmenen ajan ja se jatkui edelleen. Kuntavaalien rinnalle oli tulossa maakuntahallinto ja samalla sellaisia paikallishallinnon sosiaali- ja terveyshallinnon uudistuksia, joiden myös perustuslaillinen sisältö ei ollut alkuunkaan kiistaton. Maltilliset kuitenkin kestävät. – Moderata durant (Seneca)

Se mihin uudistuksissa lopulta päädyttään, jää historiaan yhtenä paikallishallintomme vaikeimmista palvelurakenteitamme monella tapaa valmisteluvaiheessa häirinneistä, yhdyskuntiemme jo vakiintuneita palvelurakenteita kaiken aikaa heiluttaneista ilmiöistämme. Rakennemuutokset ja päätöksenteon hitaus ja kalleus ovat edelleen ongelmistamme päällimmäisiä. Väliportaan hallinto on ollut suomalaisille aina ongelmallinen hoidettava peruskuntien rinnalle. Taustalla on traditio säilyttää raja – Modum servare.
Tutkijana prosessiin kykeni syventymään parhaiten vain osallistumalla siihen samaan aikaan sekä kunta- että maakuntahallinnossa, sairaaloiden hallinnossa, sekä mieluiten luonnollisesti uuden populistisen liikkeen sisältä prosessia seuraten ja roikkuen myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten toiminnassa. Se oli minun tapani – Modo meo.

Ilmiö kaikkineen sai aikaan myös poikkeuksellista aggressiota ja sosiaalisen median vihapuheita, poliittisten liikkeittemme hajoamista sekä median ja demokraattisen järjestelmämme uskottavuuden horjumista, rinnan lukuisten globaalien ilmiöiden kanssa samanaikaisesti ikääntyvän kansakunnan turvallisuutta horjuttaen. Mutta samalla mitä otollisin heti puhumiselle – Molissima fandi tempora (Vergilius).

Aleksandriassa ISIS surmasi kristittyjä Pyhän Markuksen katedraalissa ja Yhdysvallat pudotti Afganistaniin, ydinaseita lukuun ottamatta, suurimman sotatoimissa koskaan käytetyn pommin. Ranskassa järjestettiin presidentinvaalit ja sen toisen kierroksen voitti Emmanuel Macron. Jääkiekon MM-kisoissa Ruotsi voitti loppuottelussa Kanadan. Suomen tasavallan yhdeksäs presidentti Mauno Koivisto hiljensi Suomen ja itsenäisyytemme juhliminen jatkui laskien liput hetkeksi puolitankoon. Suomalaiseen tapaan – More Finnico.

Manchester Areenalla terrori iskut jatkuivat ja Filippiineillä ISIS-järjestö surmasi Marawin kaupungissa kristittyjä sekä polttivat katedraalin. Lähes 200 000 kaupungin asukasta pakenivat. Lontoossa London Bridge -sillalla terrori-isku suoritettiin ajamalla autolla väkijoukkoon sekä puukottaen sillalla kulkijoita. Vaadittiin malttia. Maltilliset kestävät – Moderata durant (Seneca).

Kesäkuun kymmenes Jyväskylässä perussuomalaiset järjestivät puoluekokouksensa. Pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini oli luopumassa tehtävästä ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jussi Halla-aho sekä varapuheenjohtajiksi Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola. Hyvä poliitikko on ikiliikkuja – Mobile perpetuum.

Samalla Keskusta ja Kokoomus ilmoittivat lopettavansa hallitusyhteistyön Halla-ahon johtaman Perussuomalaisten kanssa. Puolue jakautui kahtia ja ryhmästä eronneet 22 kansanedustajaa perusti ”Uusi vaihtoehto” eduskuntaryhmän. Samalla pääministeri Sipilä perui hallituksensa eronpyynnön ja hallitus jatkoi hallitusyhteistyötä Uuden vaihtoehdon kanssa. Ryhmä muutti myöhemmin nimensä ”Siniseksi puolueeksi”.
Myöhemmin puolue katosin poliittiselta kartaltamme. Sen sijaan Perussuomalaiset puolueena on parhaillaankin hallituksessa vuonna 2025 tammikuussa. Puolue on Kokoomuksen rinnalla johtava hallituspuolue ja puolueen puheenjohtaja Riika Purra valtiovarainministerinämme. Ei ole syytä epäillä, etteikö porvarihallituksen hallituskausi jatkuisi eduskuntakauden loppuun saakka. Suomalaiseen tapaan -More Finnico.

Lontoossa Grenwell Towerin tulipalossa menehtyi ainakin 30 ihmistä ja Portugalin metsäpaloissa ainakin 57 ihmistä. Sisällissotaa käyvässä Jemenissä kerrottiin menehtyneen koleraan ainakin 1300 ihmistä ja yli 200 000 sairastuneen. Suomessa kesä jatkui koleana. Ajatuskin globaalista pandemiasta ja sodasta Euroopassa ei vuonna 2017 käynyt mielessämme. Suuret tapahtumat tulevat sittenkin yllättäen ja varottamatta. Tuo aika oli messu vainajien puolesta – Missa pro defunctis.

Sopimus YK:n ydinaseiden kiellosta hyväksyttiin, mutta samalla kaikki ydinasemaat ja pääosa NATO maista jättivät sen kirjoittamatta ja myös Suomi boikotoi sopimusneuvotteluja. YK tekee paljon sellaista, jolla ei ole mitään merkitystä tai tekee asialleen vain vahinkoa. Ajatus että Suomi ja Ruotsi olisivat pian Naton jäsenmaita ei käynyt mielessämme. Edettiin suomalaiseen tapaan – More Finnico.
Annikka Saarikko nimitettiin Juha Rehulan tilalle peruspalveluministeriksi ja siten sote -vastaavaksi. Intia sai uuden presidentin, Ram Nath Kovind oli nimenä monelle vieras, olkoonkin ettei maa ole aivan olematon globaalissa todellisuudessa. Alexander Stubb siirtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi, ja hänestä kuulemme niin ikään myöhemmin lisää. Miehen ambitio hakee suurempia haasteita. Tämä antamani ennuste toteutui jo seuraavissa presidentinvaaleissamme. Taustalla oli suomalainen keskinäinen yksimielisyys – Mutuus consensu.

MV-lehden julkaisija Ilja Janitskin pidätettiin Andorrassa ja myös hänen tuomiostaan saimme kuulla myöhemmin lisää. Käsitteet kunnianloukkaus ja kiusaaminen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, valemedia ja tekijänoikeusrikokset saavat aikanaan tuomion, joka on merkittävä Suomen aggressiiviseksi käyneessä mediasodassamme. Sierra Leonessa koettiin pääkaupungin Freetownin alueella tulvat ja mutavyöry, joka surmasi yli 300 ihmistä. Elokuukaan ei sujunut ilman terroria sekään ja nyt vuorossa oli Barcelona ja väkijoukkoon ajettu pakettiauto 16 ihmisen surmavälineenä. Valittaen katkerasti – Multa gemens.

Suomen itsenäisyyden vuosisatainen juhla sai julman tervehdyksen aikamme terrorismilta Turussa, jossa kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui turvapaikanhakija Abderrahman Bouananen jihadistipohjalta tehtynä puukotuksena ja terroritekona elokuun 18. päivänä 2017. Tätä seurasi Oregonissa, Etelä-Carolinassa täydellinen auringonpimennys. Suomalaiset hiljenivät odottaen Suomen Eduskunnan syysistuntokauden käynnistymistä täysin peruskorjatussa työpaikassaan kahden sieltä karkotusvuoden jälkeen. Kansa alkoi odottaa viisaita päätöksiä täysin puhtaalta pöydältä tehtyinä. Kokoomuksen Ilkka Kanervasta tuli samalla Suomen pitkäaikaisin kansanedustaja ohittaen näin Keskustan Johannes Virolaisen ennätyksen.

Saksassa pidettiin liittopäivävaalit ja Angela Merkel joutui turvautumaan, kristillisdemokraattien menettäessä ääniään, apupuolueisiin. Erimielisyydet kohdistuivat etenkin maahanmuuttopolitikkaan. Meksikossa maa järkkyi ja ainakin 225 ihmistä menehtyi näissä onnettomuuksissa. Eniten puhututti kuitenkin Las Vegasin ampumavälikohtaus, jossa ainakin 58 kuoli ja 500 loukkaantui. Somaliassa rekkaan lastattu pommi surmasi Mogadishussa ainakin 320 ihmistä. Yhdysvaltain ilmapommitukset taas tuhosivat liki maan tasalle ISISin pääkaupunkina pidetyn Raqqan Syyrian demokraattisten joukkojen vallatessa sen samalla. Jälleen kerran kuolleet opettavat eläviä – Mortui vivos docent.

Suomen suruliputus jatkui puolestaan henkilöjunan ja puolustusvoimain maastokuorma-auton törmätessä toisiinsa tasoristeyksessä Raaseporissa. Surmansa sai kolme varusmiestä ja yksi junan matkustajista. Espanjan Katalonia järjesti äänestyksen itsenäisyydestään, jonka Espanjan korkein oikeus tuomitsi laittomaksi. Islannin vaaleista puhuttiin vähemmän kuin heidän jalkapallomaajoukkueensa kannattajajoukon kannatushuudosta ja puolueiden määrästä. Totuttuun tapaan – More solito.
Marraskuun alussa ISISIin viimeinenkin linnake Irakissa vallattiin ja Jugoslavian tuomioistuin (ICTY) tuomitsi kenraali Ratko Mladicin elinkautiseen vankeuteen kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Näin serbijoukkojen komentaja Bosnian sodassa 1990-luvulla ja päävastuun Srebrenican vuoden 1995 joukkomurhasta kantanut sai lopulta tuomionsa. Samalla Jugoslavia-tuomioistuin lopetti toimintansa. Siinä kuolleet opettavat eläviä – Mortui vivos docent.

Texasissa kirkkoammuskelussa kuoli 26 ihmistä ja loukkaantui 20 ihmistä. Iranin ja Irakin rajalla maanjäristykset jatkuivat nekin, 450 ihmistä menehtyi ja 7000 loukkaantui. Suomen surullinen ja koleaksi jäänyt juhlavuotemme päättyi huoltajuuskiistaan Porvoossa, ranskalaisisän kaapatessa kolmevuotiaan tyttärensä äidiltään ja surmaten hänet leikkipuistossa.
Suomen itsenäisyyden satavuotispäivän Suomi 100 -hanke järjesti läpi vuoden juhlatapahtumia. Itsenäisyyspäivänä Helsingin rakennuksia valaistiin sinisellä ja juhlaan yhtyivät myös muutamat merkittävät kohteet ympäri maailmaa juhlijaa näin muistaen. Samana päivänä Yhdysvallat tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Tämä aiheutti luonnollisesti levottomuuksia Palestiinassa. Totuttuun tapaan – More solito.

Omat blogin ja esseeni oli julkaistu nekin sadannen monografisen kirjani valmistuttua. Hain näistä mielestäni sata sopivinta tai aikaan parhaiten sopivaa blogia ja esseetä noin kolmen tuhannen joukosta. Ne julkaistiin kirjassani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100.” 100 short essays on the 100 selected works. Sata esseetä sadasta teoksesta. Kirjasta löytyy myös sama määrä nelivärikuvia, pääosin omista töistäni, puutarhastani ja varmasti itse ne myös aikanaan kuvatenkin. Kirjan voi lukea myös kotisivultani www.clusterart.org. Tämä on myös pääsyy siihen, miksi tämä vuoden 2017 kirjani valmistui vasta vuoden 2018 lopussa. Omalla harkinnalla – Motu proprio.

Sydämellinen kiitos lukijoilleni ja avustajilleni. Kolmen miljoonan raja vuosittaisina lukijoinani rikkoutunee kotisivuni kohdalla juuri vuonna 2018. Eniten lukijoita sadasta kirjastani on saavuttanut 60-vuotisjuhlakirjani ”Social media economy and strategy”, joka avasi noilla sanoilla Googlaten syntyessään vuonna 2011 runsaan 1500 miljoonaa havaintoa ja oli kauan kuvineen siellä kärkikirjana. Näin suuria lukua on mahdoton ymmärtää. En koe olevani maailman valo – Mundi lumen.

Siitä kiitos kustantajan ohella etenkin Amazonin kaltaisilla jäteille kirjan myyjinä ja levittäjinä kaikilla mantereillamme. Näin Suomea on tehty tutuksi myös tätä kautta ja jokainen meistä omalla vähäisellä panoksellaan. Kaikki kun lopulta kytkeytyy kaikkeen ja niin myös kirjallisuudessa, myös sähköisen kirjan tuotossa ja niiden tavassa levitä maailmalle, kirjailijan siitä edes mitään tietämättä, saati että ansaitsisi siitä elantoaan. Nykyisin kirjan julkaisija (kirjailija) maksaa itse tuotteensa ja sen levityksen. Tästä kirjan ja kirjailijoiden kohtalosta keskustellaan myöhemmin lisää. Valittaen katkerasti – Multa gemens (Vergilius).
Poikkeuksellista huomiota ansaitsi myös luonnollisesti joka miehen sosiaalinen mediamme, mediayhteiskunnan muutokset ja sen kouristelu, tapa tehdä karikatyyrejä ja stereotypioita, hybridiyhteiskunnan uudet vaiheet ja kyberturvallisuutemme sekä sosiaalisen median valtava suosio, myös aggressio, vihapuheet, populismin leviäminen, demokratian kriisi, Facebookin tapa markkinoida meitä ja meidän tuottamaa valtavaa megaluokan tietomassaa tavalla, jossa tekoälyn ja robottien maailma ovat ottaneet meistä myös vahvan ja vaikeasti hallittavan otteen. Kaiken tämän rinnalla leviää myös rikollisuus. Olen edelleen mieluummin lapsuuteni ajoilta runoilija kuin puhuja. – Runoilijoiksi synnytään, puhujiksi tullaan – Nascuntur poetae, fiunt oratores (Cicero).

Kaikki tämä on ollut toki ennustettavissa ja kirjoitettu jo kauan sitten, mutta sen saapuminen arjen elämäämme yllättää aina myös silloin, kun olet sen itse sinne aiemmin kirjannut ja ennustanut, kiirehtinyt sen syntymää, mutta myös varoittanut sen vaaroista, arvojen, normien ja moraalin muutoksista sekä riskeistämme uuden paradigmaisesti muuttuvan maailman kuohuissa, jossa patriotismi on halu tappaa tai tulla tapetuksi emotionaalisin perustein, isänmaanrakkaus ei tunne toisten maitten rajoja ja jossa suurvallat toimivat kuin gangsterit ja pienvaltiot kuten huorat, lainaten lopuksi Stanley Kubrickin sanoja. Luonto puolestaan ei tee mitään turhaan – Natural nihil agit frustra.

Presidentillinen puhe
Presidenttimme puhui vuoden 2017 käynnistyessä varjojen maasta maailmalla, pahaan varautumisesta. Puhe olisi voinut olla yhtä hyvin vuonna 2025 pidetty. Presidentti puhui kansallistunteen synnystä, osallisuudesta ja osattomuudesta. Ketään ei tule sulkea ulkopuolelle. Presidentti puhui kollektiivisesta turvallisuudesta ja yksilön oikeuksista sekä EU:n aseman heikkenemisestä. Hän puhui terrorismista, ilmastomuutoksesta, kasvavasta pakolaisuudesta, voimien yhdistämisestä. Presidentti mainitsi kirjailija Juha Hurmeen ja Sulo Karjalaisen, karhun kaverin. Ymmärrys poistaa varjoja, lopetti presidenttimme, toivottaen samalla Jumalan siunausta.
Hän olisi voinut kerto myös, kuinka luonto ei tee mitään turhaan – Natura nihil agit frustra. Luonto ei myöskään tee hyppäyksiä – Natura non facit saltus. Ihminen tekee.
Maailman muutos haastoi meitä kolme vuotta takaperin 2014. Niin haastoi nytkin 2017 ja heti terrori-iskulla Istanbulissa. Suomelle tuleva vuosi on juhlavuotenamme erilainen, mutta ei irrallinen globaalien muutosten vuodesta ja Euroopan hullusta vuodesta. Kun Yhdysvallat aivastaa Eurooppa ja Suomi vilustuvat. Presidenttimme puhetta kannatti nyt kuunnella tarkalla korvalla. Samoin vuonna 2025. Nyt vain presidenttimme oli vaihtunut. Samoin Yhdysvallat oli vaihtanut presidenttinsä mutta turvautuen jo aiemmin kokemaansa vallankäyttäjään. Donald Trump ja Putin Venäjällä tuntevat toisensa hekin. Ratkaisevaa on nyt syntymämaa – Natale solum.
Helsingissä juhlavuosi 2017 otettiin vastaan komeasti. Helsinki ei ole koko Suomi alkuunkaan. Maakuntien ja maaseudun Suomi vastaan metropoli ovat tulevan vuoden vastakkainasettelun yksi teemoistamme, mutta ei alkuunkaan ainut. Dualismi käsitteenä tulee taatusti tunnetuksi. Donald Trump tulee olemaan vuoden media henkilö ja hänen luoma akseli Venäjän ja Putinin suuntaan ohittaa aiemmin lippua kantaneen Euroopan tärkeimmistä pöydistämme. Näin myös vuonna 2025. Eurooppa on jo pelannut itsensä ulos omine kansallisine riitoineen ja se jatkuu tulevana vuonnakin EU:n voimien heikentyessä entisestään. Eurooppa ei ole enää lipunkantaja. Näin jatkuu ikävä kyllä myös vuonna 2025. Luontoa on vaikea muuttaa – Naturam mutare difficile est (Seneca). Luonto kammoaa tyhjää – Natura abhorret vacuum.

Tämä koskee myös vaikeimpia kriisialueitamme alkaen vanhasta Babyloniasta. Venäjän ja Turkin tapa hoitaa Syyriaa ja Irakin pitkittyneitä konflikteja muistuttaa takavuosien kylmän sodan ajoistamme ja Euroopan jaosta. Presidenttimme tapa puuttua tähän ongelmaan, läntisen kulttuurin tradition palauttamiseen yhtenäisenä toimijana pahan voittamisessa, kollektiivisen turvallisuuden ja yksilön oikeuksien ylläpitäjänä, oli juristin tapa nähdä perustuslailliset oikeudet dualistisenkin ajattelun ohittavana kivijalkana. Uusi presidenttimme vuonna 2025 esitti asiansa selkosuomeksi ja me ymmärsimme joka sanan. Suomi on syntymämaa – Natale solum.

Luonnon ja ihmisen yhdistäminen yhdeksi ja samaksi oli perisuomalainen tapa tulkita yksilön oikeuksia suhteessa yksilön vastuuseen. Sulo Karjalainen ja Juha Hurme olivat sieltä haettuja ja henkilöityjä oivalluksia vuonna 2017. Kansallistunteeseen ja sen syntyyn ei kuulu osallisuuden ja osattomuuden jakaminen vaan yhdessä rakentaminen sulkematta ketään sen ulkopuolelle perustuslakejamme samalla kunnioittaen. Vuonna 2025 olemme Nato jäsen ja sota Euroopassa jatkuu, takana ovat pandemian vuodet ja niistä toipuminen. Tämä koskee sekä ikääntyvää kansakuntaa että sen lapsia. Asiaa koskee myös sinua, jos naapurisi seinä palaa – Nam tua res agitur, paries cum proximus ardet (Horatius).

Pyhien jälkeistä mediasanomaamme
Kun Robin ja Sara Aalto esiintyvät kansalle siinä on muuta kuin Juice Leskisen tai Irwin Goodmanin esiintymisessä. Tämän on havainnut myös Helsingin Sanomat. Tosin jättää pitkien reportaasiensa tulkinnan lukijalle. ”Ei tippa tapa” taisi olla sittenkin väärä viesti oman aikansa nuorille. Robin ja Saara Aalto eivät tällaista viestiä välitä. Ei ole vara olla koko ajan juovuksissa. He hoitavat työnsä ja paineet maailmalla ovat muuta kuin Hämeenlinnassa sammuen tai Juankoskella elellen viinakaupan ullakolla. Elämme sittenkin eri Suomessa vuonna 2025. Luontoa on kuitenkin vaikea muuttaa – Naturam mutare difficile est (Seneca).

Ei Jean Sibeliuskaan puhtain paperein pyhien medioissamme selvinnyt. Kansallista ikonia tehtiin aikanaan toisin kuin oman aikamme mediavyörytyksessä. Ihminen on ihmisen mittainen ja sankaripoliisillakin voi olla taitavana sosiaalisena eläimenä kokonaan kääntöpuolensa huumeiden trokarina kulissien taakse kurkistettaessa. Siinä virkavaltaan luottavan ja korporatiivista valtiota palvovan lapsen usko joutuu koetukselle. Näin siis vuonna 2017. Tästä oli opittu tultaessa vuoteen 2025. Horatiusta lainaten hänestä tuntui, että kertoi tarinaa kuurolle aasille. – Narrare putaret asello fabellam surdo.

Jos on valittavana juopon jorinoita ja hengenlentoa, musiikkia tai kuvataidetta, tiedettä ja politiikkaa, yhteiskunnallinen näkemys tai maalaus, sekä sen rinnalla selväpäisen ihmisen viesti, kumman valitset. Entä lääkäriksi aivokirurgina? Kouliko pandemia meitä ja mihin suuntaan tultaessa vuoteen 2025? Kaikelle ei voi nauraa. Mikään ei ole typerämpää kuin typerä nauru. – Nam risu inepto res ineptior nullast (Catullus).
Presidentti taas yllätti puhumalla suoraan kansalle, kirjoittavat Hesarin puhetta tulkitsevat asiantutijat. Niin hän puhuikin ja mukana oli selväjärkisen ihmisen viesti ja mukana nyt aiempaa vähemmän abstraktia käsitteistöä, saati talouttamme, maakuntahallintoa ja sotesoppaa. Uusi presidenttimme oli puheessaan, jos mahdollista, vuonna 2025 vieläkin selkokielisempi. Sanat oli pohdittu tarkkaan ja yhdessä. Peruuttamattomasti lentää kerran lähetetty sana. – Nam semel emissum volat irrevovabile verbum.
Vielä 2017 pysyttiin suurissa linjoissa, mutta viesti oli samalla suoraan kansalaiselle, sinulle ja minulle. Niinistö on taitava tässä ja juristiksi vieläpä empaattinen älykkö kosketettaessa myös tunteitamme. Hesarissa tätä tulkintaa ei kirjoita toimittaja vaan tiedemies, tutkija. Vuonna 2025 tulkitsijaa ei presidentin puheelle tarvittu. Todellinen ilo on vakava asia – Res severa est verum gaudium. Seneca.
Sinä ja minä päätämme, uskommeko näin todella tapahtuneen, vai onko toimittaja tulkitsemassa tutkijan sanomisia lisäten omiaan. Epäilen näin. On helpompi panna pehmoiset jutut tutkijan sanomiksi ja pysyä itse asialinjalla. Presidenttiemme puheet eivät saa jättää tulkinnallisia virheitä selkokielisinä julistuksinamme. Nykyinen presidenttimme on kielinero verrattuna muihin presidentteihimme. Se on melkoinen etu kaksikielisessä maassa vaikeina vuosinamme. Presidentti on kunnianarvoisa herra. – Reverendus dominus.
Juuri tämän vuoksi en anna lausuntoja toimittajille vaan kirjoitan ne itse. Presidentti Mauno Koivisto teki hänkin näin ja tiedemiestaustalla fundeeraten, mikä on viisasta ja mikä ei. Näin sopulilauma sai nimensä ja viestitys mediayhteiskunnassamme alkoi muuttua sekin. Se oli suuri muutos presidentin mahtikäskyllä. Kekkonen kun oli käyttänyt myllykirjeitä maakunnan satraapeille. Se tapa toimi ja oli ennen sähköistä aikaamme välttämätön. Presidentti on lupauksestaan vastuullinen – Reus voti.
Vladimir Putin pitää taas pitkiä, liki puolen päivän mittaisia suoria medialähetyksiä ja puhuu suoraan kansalle hänkin. Donald Trump twiittailee liki 20 miljoonalle lukijalleen ja kertoo sähköisiä mietteitään monta kertaa päivässä ja vieläpä persoonallisen suoralla tavalla. Siihen väliin on hakkerinkin vaikea tunkeutua. Trumpin viestissä ei ole jäljellä hitustakaan menneen ajan diplomatiaa. Se on kuin halolla päähän annettu ja sellaiseksi tietysti tarkoitettukin. Uusi twiitti on jo odottamassa, kun media vielä perkaa eilisen päivän sammakoita. Tänään vuonna 2025 joudumme palaamaan todennäköisesti hieman muuttuneen Trumpin viesteihinkin. Vai oppiiko vanha koira uusille tavoille? Kunhan muistamme, kuinka kuningas on kuninkaalle kapinallinen. – Rex regi rebellis (Zachris Topelius).
Eilen hän pahoitteli, kuinka on vaarallista syyttää hakkeroinnista, ellei tunne varmasti, mistä tuulee ja ketkä kaikki hakkeroivat. Hän käyttää esimerkkinä myös omaa 10-vuotiasta poikaansa ja tietää kuinka yksikään tietokone ei ole turvallinen. Ihan hyvä huomautus kansakunnalleen ja etenkin sosiaalisen median asiakkaille. Se mihin algoritmit meitä ohjaavat ovat monelle kovin vierasta maailmaa. Yhdysvallat ei sittenkään ole meitä suomalaisia jokaisessa osavaltiossa vuosikymmenet edellä. Se aika oli ja meni. Lopputulos on se, joka on muistettava. Respice finem!
Hän, Donald Trump, antaa myös vihjeitä, mistä hakkeroija voisi olla lähtöisin, ja lähettää uuden vuoden onnittelut vihollisilleen ja muistuttaa heitä karvaasta tappiosta mutta myös hakkeroinnista. Sylttytehdas on yleensä lähempänä kuin arvaakaan. Kielikuvat, joita Trump käyttää, ovat tarkkaan harkittuja. ”Osui ja upposi”, muutaman sanan lausahduksia. Onko vuoden 2025 oppinut läksynsä. Oppiiko vanha koira uusille tavoille? Onko hän nyt lupauksestaan vastuullinen. – Reus voti.
Donald Trumpin viestit olivat vuonna 2017 oman aikamme sosiaaliseen mediaan hyvin henkilökohtaisia, sinulle ja minulle tarkoitettuja, tunteita koskettavia. Harvoin sellaisia on saatu ennen sosiaalista mediaamme suoraan Yhdysvaltain presidentiltä. Viestit olivat persoonallisia ja selittivät hänen menetyksensä syitä. Mutta mitä tapahtuu, kun vuosi 2025 avaa uuden teknologian, Homo Nexus eksponentiaalisen ihmisen, luovuuden renessanssin. Henrik ensimmäistä lainaten lukutaidoton kuningas on kruunattu aasi. – ”Rex illiteratus, asinus coronatus”.
Tulkinta jätetään kuitenkin kuulijalle ja lukijalle ja ikänsä selvänä elänyt tulkitsee saamaansa viestiä toisin kuin tokkurainen juoppo. Kumman tulkintaa luet tai katselet, on oma valintasi sekin lehteä selaten tai Trumpin viestejä lukien, sähköisiä medioita samalla seuraten. Ne kun leviävät kulovalkean tapaan sosiaalisen median sähköisissä aivoissa. Tokkuraisille aivoille annetaan aamuyöstä viesti, joka uppoaa suohonkin tai suomalaiseen teräsjäähän. Post-Sapien kulttuuri ei saavu samaan aikaan joka pirtin näyttöpäätteelle ja kännykkään. Siinä sielu on kuninkaamme – Rex noster est animus. (Seneca).
Kun Suomessa niitä luetaan iltalehtien tulkintoina, ne on käsitelty ja analysoitu maailmalla jo moneen kertaan. Mukana on myös hakkereita, kybersotaa ja hybridiyhteiskunnan tapaa vaikuttaa viestintään ja samalla kaupallista viestiemme käyttöä ja luokittelua, yhdistelyä muihin tietoihimme. Kun potilastiedotkin niihin näyttävät kuuluvan, omana kokemuksena, silloin kaikki on käytössä. Kieli algoritmien ytimeen ei kosketa jokaista kuulijaa ja lukijaamme vielä vuosina 2017–2025.
Eivät kaikki toimittajat ole penaalinsa terävimpiä kyniä edes raittiin ihmisen maineessa. Mutta aina ero juopuneeseen tai kohmeloiseen toimittajaan on heti havaittavissa. Se, kenelle viesti on suunnattu, näkyy nykyisin aiempaa kirkkaampana. Ainut ammattilainen alkaa olla robotti. Jutut kirjoitetaan algoritmien kautta kierrättäen. Usein vielä tärkeimmät asiat – Res summae.
Pitkät pyhät tahtovat tehdä medioistamme viinalle lemuavia. Onneksi pienet pitäjänlehdet eivät silloin ilmesty vaan jatkavat toipumislomiaan loppiaiseen. Näin niin vuonna 2017 kuin 2025. On sentään jotain kansallista ja pysyvääkin. Maaseutua koskeva asia – Res rustica.

Tiede ja faktat kertomaan keitä olemme ja mihin menemme
Genomikeskusten ja nanoteknologian uusi uljas maailma
Reetta Meriläinen, emeritus pääkirjoitustoimittaja Helsingin Sanomissa osuu tänään naulan kantaan (3.1.2017). Hän kirjoittaa kuinka ”Ei tule mieleen yhtään hyvää syytä ryhtyä murentamaan koulutusta, tietojen ja taitojen perusrakennetta. Ei, vaikka tieto, tietäminen ja asiantuntijuus kärsivät nyt kyynisen ja tarkoitushakuisen törppöyden sissisodasta, vaiheelle toivoo lyhyttä kestoa.” Kirjailija Jörn Donner taas totesi kuinka ”Haave avoimesta ja suvaitsevaisesta Suomesta on haihtumassa ilmaan (HS 30.12)” Tänään tiedämme missä menemme ja muutos on ollut uskomaton myös lastemme kohdalla vuonna 2025. Moni nauraa mutta vain vatsassa – ”Ridere in stomacho”.
Suomea on pidetty kansakuntana homogeenisena maana. Sama kulttuuri ja kieli, yhteiset kohtalot ja perimä yhdistävät kansakunnan. Se ei ole tiedettä ensinkään. Nyt muotina on puhua keskiluokkaisuudesta ja siihen sortuu myös perinteinen mediamme. Sovinnaisuutta jopa yliarvostetaan, leijutaan samalla tavarataivaissa, kinastellaan valkoviinirypäleiden tuotteista. Elämme Suomessa, josta emme kertoneet vuonna 2017. Vuonna 2025 ruusu kukkii piikkisestä varresta. – ”Rosa de spinis floruit.” (Hieronymus).
Taustalla ovat topeliaaniset sadut ja menneen maailman käsite ”itse”, joka alkujaan tarkoitti kielessämme ”varjoa” tai ”varjosielua”. Menneen maailman suomalainen sielu asui varjossa, varjo edusti ihmisen henkistä minää ja eli hänen ulkopuolellaan. Reetta Meriläinen on osunut juhlavuotemme ytimeen odottaessaan juhlinnan rinnalla pysähtymistä, miettimistä ja suomalaisen sisällä asuvan humaanin geneettisen perimän nousua niin kasvatuksessa kuin elinympäristömme hoidossa tieteen tuottamaksi totuudeksi. Välittämisestä ei saa tehdä sosiaalista poikkeustoimintaa tai byrokraattista sotesoppaa korporatiivisen valtion sitä hoitaessa. Toivomus vuodelta 2017 ja sen alusta istuu vielä vuoden 2025 tekstinäkin. Tosin takana on sota Euroopassa ja koettu pitkä ja kouraiseva pandemia. Alamme vasta nyt koota sen satoa siinä missä ikäihmisten ja lasten kokemuksia. Jos nauraa, nauraa vatsassa. – Ridere in stomacho.
Väärä luulo on aika oikaista siinä missä tämäkin myyttinen topeliaaninen satu. Juuri missään osassa Eurooppaa kansa ei jakaudu niin näkyvästi perimältään kahteen osaan kuin juuri Suomessa. Itäinen ja pohjoinen osa Suomea eroaa dna -kartoituksissa täysin eteläisestä ja etenkin lounaisesta osasta maata ja kansaamme. Samaan aikaan olemme kuitenkin tuloiltamme Euroopan liki keskiluokkaisin kansakunta. Ilmiö näkyy myös heijastellen maailman onnellisimman maan luonnettakin. Tässä ei vuonna 2025 tapahdu muutosta. Joku kaipaa punamultaa – ”Rubrica”
Geneettinen rajamme kulkee kuitenkin hieman Pähkinäsaaren rajan eteläpuolelta. Laaja geneettinen vaihettumisvyöhyke kulkee Vaasan korkeudelta Lappeenrannan tietämille. Tuolta vyöhykkeeltä löytyy myös maata jakavia luonnonmaantieteellisiä eroja. Etelämpänä maa on viljavampaa ja kasvukausi pidempi. Suomenselän suomaa erotti Pohjanmaan joet Sisä-Suomen järvialtaista ja oli vedenjakajana myös ihmisen liikkua riistamailla. Kasvillisuus ja suotyypit muuttuvat tämä raja ylitettäessä. Tässäkään ei tapahdu luonnonmaantieteellistä muutosta lähivuosinamme. Karkea on järjestymätön aines – ”Rudis indigestaque mole.” (Ividus).
Suomi oli tuolloin hyvin soinen maa ja soilla oli oma merkityksensä asutuksen sijoittumiselle vesistöjen ja vedenjakajien ohella. Lisäksi tuota rajaa seuraili aikanaan nuorakeraaminen kulttuuri, itä- ja länsimurteiden raja, monet antropologiset ja folkloristiset erot. Muutama vuosikymmen takaperin se oli hyvinvointi-Suomen ja kehitys-Suomen välinen raja. Tätä rajaa voimme hieman korjaillakin mutta ei vuoden 2025 aikana. Nyt meillä on muita asioita hoidettavana, kiireellisempiä. Tästä vallitsee äänetön yksimielisyys – ”Tacitus Consensus”.
Rajan pohjoispuolella alkoi köyhyys ja kehitysaluepolitiikka. Nyt tätä rajaa ei enää havaitse. Etelä-Savo on kuitenkin maakuntana kovin erilainen talousmaantieteellisenä yksikkönä kuin mitä Keski-Suomi myös vielä omana aikanamme. Se ei saa olla uuden soterakenteen maakunnallinen häviäjä. Suuret oligopolit eivät saa viedä ikivanhan rakenteemme perusteita ja kuoria kermat maamme rajojen ulkopuolelle myös veronsa sinne maksaen. Uhkakuva on nyt todellinen ja pelottava. Jo nyt huippulääkäreitämme ostetaan näihin oligopoleihin. Heidät koulutetaan kuitenkin yhteisin varoin ja yliopistoissamme. Tähänkin meillä on äänetön suostumus. – ”Tacitus assensio.”
Mistä nämä kansamme jakavat geneettiset jyrkät erot syntyivät? Oliko luonto ja luonnonmaantiede tärkein selittäjä? Mitä sanoisi tähän kulttuurimaantieteilijä, talous- ja sosiaalimaantieteilijämme? Hän jättäisi tehtävän tänä vuonna 2025 viimeinkin suunnittelumaantieteilijän työnäytteeksi.
Kun maamme asutettiin, jään vetäytyessä pohjoiseen, saimme geenejä niin Keski- kuin Itä-Euroopasta. Etenkin dna -äitilinjoissa näkyvät keskieurooppalaiset juuremme. Isät ovat taas idästä ja heidän kulkuaan voi seurata Y-kromosomin dna-muutosten kautta. Y-kromosomi esiintyy vain miehillä. Äitilinjaa seurataan taas solun energiatehtaan mitokondrion vastaavista muutoksista. Vuosi 2025 ei tuo tähän muutoksia. Joka kantaa vasikkaa, tulee kantamaan härkää. – ”Taurum tollet, qui vitulum sustulerit.” (Petronius).
Kun liityimme EU:n jäseniksi, meille kerrottiin narratiivista tarinaa, kuinka olemme äitilinjan kautta eurooppalaisia. Se lisäsi kansakunnan itsetuntoa. Isät alkoivat hävetä siperialaisia juuriaan. Syntyi vaikutelma ikään kuin miehet olisivat Marsista ja naiset Venuksesta. Kyse oli tietysti väärinkäsityksestä. Tutkijat seurasivat vain isä- ja äitilinjan dna-rakenteiden muutoksia. Tällaisia virheitä ei sallita 2025-luvulla. Edessä on tyhjä taulu – ”Tabula rasa” (Platon, Aristoteles).
Käsi kädessä me tulimme joko idästä tai lännestä niin miehet kuin naiset yhdessä klaanimme kanssa usein ruuhta vetäen. Jossakin vaiheessa vastaan tuli ylivoimainen este, ja usein se oli luonnon asettama. Siinä pienetkin asiat ja sattumukset ohjasivat yhdyskuntien geneettistä rakennetta ja sen lopullista pysyvyyttä tai jatkuvia vaihteluja, monimuotoisuutta. Idässä vaihtelu oli harvaan asutulla maaseudulla alttiimpi pienillekin vaurioille. Lännessä asutuksen pysyvyys lisäsi vakautta, mutta pysäytti dynaamisen veren vaihdon usein vuosituhansiksi. Mä oon mikä oon – Talis qualis
Purjelaivakausi alkoi paljon myöhemmin. Me emme jääneet Euroopan ulkopuoliseksi saarekkeeksi missään vaiheessa. Sen sijaan tervaporvarit menestyivät ja Oulussa käytiin Kainuunmeren kautta purjehtien. Oulujärveä kutsuttiin savolaisittaan mereksi. Nykyinen oululaisten kaupungintalo oli alkujaan tervaporvareitten kapakka ja jokisuu valjastettiin omin voimin ja kaupungin käyttöön. Syntyi kemianteollisuus ja tuoksut, jotka haisivat rahalle. Opiskeluni käynnistäminen Oulun yliopistossa 1970-luvun alussa oli tuon rahan hajun sietämistä. Käynnistyivät jokitutkimukseni niin Oulujoella, Iijoella kuin etenkin Kemi- ja Ounasjoella. Minua kutsuttiin patologiksi. Se koskettaa vieläkin haavaa – Tangere ulcus. Suurten riitojen sovittaminen – Tantas componere lites. Niin pitkän ajan kuluttua – Tanti intervallo.
Rakentamattomat joet rauhoitettiin ja vahingot korvattiin. Saame kielenä tuli tutuksi siinä missä koko pohjoinen kalottialue. ”Arcitc Babylon” kirjani syntyi. Samoin ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” sekä ”Spatiaalinen identiteetti ja sen juuret”. Helsingin sanomat esittelee tätä aluetta ja sen geopoliittista merkitystä tänään 9.01. 2025. Donald Trump oli tarjoamassa Grönlannista tanskalaisille summia, jotka tuskin riittävät. Suomalainen purjekunta kulki ensimmäisenä läpi Jäämeren koillisväylää käyttäen. Nämä merialueet ovat meille jatkossa elintärkeitä pysyä mukana lukemattomista syistä. Ei vähiten jään sulaessa vähin erin napa-alueiltamme. Olemme näiden alueitten asiantuntijoita todella pitkältä ajalta jäänmurtajia valmistaen. Vuonna 2025 Donald Trump kertoo haluavansa itselleen koko Grönlannin Tanskalta. Ei synny äänetöntä suostumusta – Tacitus consensus.
Merijää sulaa ilmastomuutoksen vuoksi ja se lisää mahdollisuuksia ja myös kuljetusreittejä. Nämä arktisen alueen reitit ovat strategisesti erittäin merkittäviä. Nato-maat ja Venäjä ovat perustaneet useita (kymmenittäin) tukikohtia Arktiselle. Kesällä 2021 Yhdysvallat avasi pääkonsulaatin Grönlannin pääkaupunkiin Nuukiin. Grönlannilla on myös edustustoja, muun muassa Yhdysvalloissa Washingtonissa. Vuoden alussa pitämässään puheessa Grönlannin pääministeri Mute Egede vaati saarelle itsenäisyysäänestystä ja irti Tanskasta. Nämä puheet koskettavat tarkoituksella haavaa. Tangere ulcus (Terentius).
Grönlannissa asuu yhteensä 57 000 ihmistä eli kuten vaikkapa noin 65 000 asukkaan Rovaniemellä. Pääkaupungissa Nuukissa asuu noin 20 000 ihmistä. Vähemmän kuin Forssassa. Suurin osa kuuluu alkuperäiskansaan eli inuitteihin. Saaren virallinen kieli on grönlanti eli kalaallisut. Parhaillaan Grönlantiin rakennetaan lisää lentokenttiä. Grönlanti on ollut Yhdysvalloille strategisesti merkittävä alue kylmästä sodasta lähtien, ja maalla on siellä edelleen sotilaallista läsnäoloa. Grönlannissa sijaitsee esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien pohjoisin tukikohta. Sotilaallisesti merkittävän arktisesta alueesta tekee se, että sen yli ohjukset kulkevat lyhyimmän reitin Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. Natolla ja Venäjällä on lukuisia tukikohtia arktisella alueella. Niitä on nyt kunnostettu ja modernisoitu. Se on hiottu ja sileä – Teres atque rotundus. (Horatius).
Grönlanti on kuitenkin Tanskaan kuuluva itsehallintoalue. Se on kuitenkin pitkälti autonominen ja voi käydä itsenäistä ulkomaankauppaa. Ulko-, turvallisuus- ja valuuttapolitiikka eivät kuitenkaan ole osa Grönlannin itsehallintoa. Kiina kutsuu arktisen alueen merireittejä Jääsilkkitieksi ja käyttää jo Koillisväylää. Kiina varautuu myös muiden väylien, myös lähimpänä pohjoisnapaa kulkevan Transpolaarisen merireitin, avautumista. Tietä on yritettävä – Temptanda via est (Vergilius).
Tätä reittiä Venäjä ei voi kontrolloida, toisin kuin sen lähellä kulkevaa Koillisväylää. Toistaiseksi tämä reitti on vielä mannerjään peitossa läpi vuoden. Arktisen alueen avautuminen lyhentää Kiinan matkaa Eurooppaan huomattavasti. Samalla helpottuvat myös Grönlannin luonnonvarojen käyttö. Tämä koskee etenkin öljy- ja maakaasuvaroja sekä mineraali- ja jalokiviesiintymiä. Aika vain tahtoo olla asioiden ahmatti – Tempus edax rerum (Ovidus).
Kampakeraaminen suomalainen kansa oli vielä kohtuullisen yhtenäinen ja siihen kuului sekä lännestä ja etelästä muuttaneita keskieurooppalaisia että idästä kulkeutuneita suomalaisugrilaisia kansoja. Väite Volgan mutkasta kansamme asuinkotina on syytä kuitenkin unohtaa. Monelle tutkijalle niin rakkaan asian unohtaminen on kuitenkin vaikeaa. Uuden oppiminen on helpompaa kuin vanhan poisoppiminen. Siinä on iän mukanaan tuoma tragedia. Sama pätee arktiseen alueeseen ylipäätään. Grönlannin-puheet ovat kuitenkin viesti ja avaus kaikille Nato-maille ja ei vähiten Suomelle ja muille Pohjolalle. Kyse ei ole uudesta, saati tuntemattomasta maasta – Terra nova – Terra incognita.
Täysinoppinut ei tahdo enää omaksua tai hyväksyä uusia ideoita ja Trumpin kaltaisia avauksia. Torjunta toimii ja ikä tekee ihmisestä geneettisesti valikoiden konservatiivisen. Kielitieteilijä ei tahdo uskoa dna-tutkijan väistämättömiin tosiasioihin. Syntyy koulukuntia ja rajojen vartioita, portinvartijoita oman konvention ja dogmin tukijoiksi. Geenit siinäkin ovat mukana ja nuijaa käytetään oman reviirin tai klaanin suojana. Innovaatioprosessin etenemisessä tällaiset geenit ovat ongelmallisia. Nyt näitä rajoja koetellaan jo kolmannessa hallituksessamme vuonna 2017. Samaan aikaan kun juhlimme vuosisataista itsenäisyyttä, ensi vuonna muistelemme sisällissotaamme. Jostakin syystä juhlimme muistellen veritekoja, tuntematonta sotilasta ja pian leirejä niin Lahdessa kuin Tammisaaressakin, Tampereen taisteluja. Taas kerran uusi kypsyyskoe. – ”Testimonium maturitatis.”
Fundamentalisti pököpää on tieteessä yhtä vaikea ohitettava kuin minkä tahansa koulukunnan anarkisti. Kun yli 70 % suomalaisista teologian opiskelijoista on naisia, ja yhteiskunta maksaa ja ylläpitää koulutuksen, naispappeuden vastustajat ovat omituisia fundamentalistisia reliktejä ja dogmaattisia anarkisteja yhteiskunnan rattaissa. Jälleen taustalla ovat geenit, ei Raamatun opit. Samat miehet olisivat pököpäitä missä tahansa opiskelussa ja työpaikalla. Geneettinen diversiteetti tarvitsee myös pököpäitä ja heitä on suvaittava tai ainakin siedettävä. Nyt se ei ole oikein näkyvintä osaamistamme. Donald Trumpin kaltaiset puhuvat kuinka ilmastomuutos on ”huijausta”, mutta se ei ole este hyödyntää lämpenevän maapallon aiheuttamia muutoksia Trumpin omiin tarkoitusperiin. Näin toimii maailman teatteri – ”Thetrum mundi.”
Vanhenevan ihmisen oli Suomeen muuttaessaan järkevää toimia vanhojen vaistojensa ja oppiensa varassa säilyäkseen hengissä. Nykypäivän yhteiskuntaan se ei enää sovi lainkaan. Geenejään ihminen ei voi kuitenkaan muuttaa ja manipuloida. Ne on rakennettu alun perin noin 50-vuotiaan ihmisen tai hieman nuoremman elämänkaarta kannattamaan. Keski-iän siirtyessä yhä lähemmäs sataa vuotta kannamme ikään kuin vääriä geenejä ja niiden viestejä. Geeneissämme on paljon sellaisia viestejä, joiden merkitys oli mittava muuttaessamme kohti maanselän vuorimaita tai Pohjanmaan lakeuksia, mutta ei enää välttämättä surffaillessamme netissä tai ajaessamme metropolin liikenteessä. Seuratessamme tekoälyä ja robotiikkaa sekä algoritmien tapaa viestittää käyttäen biljoonia sanoja omiemme jäädessä muutamaan 100 000 sanan varaan, jos siihenkään yltäen. Pelkään yhden kirjan ihmisiä ja maailman teatteria – ”Timeo hominem unius libri” – ”Theatrum mundi.”
Jos et ole nuorena radikaali ja ”demari”, sinulla ei ole sydäntä. Jos taas et muutu ikääntyessäsi konservatiiviksi, sinulla ei ole järkeä. Väitti joku britti pääministeri sotavuosina. Nimellä ei ole väliä. Se ei ollut hänen havaintonsa, vaan paljon varhaisempi ja osa geneettistä perimää, kollektiivista siltaa ja muistia. Se ei tainnut toimia oikein vuonna 2017? Maailman teatteri on samalla kypsyyskoe. – ”Theatrum mundi” – ”Testimonium maturitatis”.
Tänään vuonna 2025 se ei enää toimi oikeammin lainkaan. Siitä huolimatta haluamme nuorentaa puolueiden johtoa kuvitellen sen tuovan mukanaan radikaalia innovointia, uusia visioita. Luotamme jälleen geneettiseen vaistoon ja sen miljoonia vuosia vanhoihin viesteihin. Jörn Donner tyrmäsi tämän täysin ja oli oikeassa. Tänään hän ei ole sitä enää tekemässä vuonna 2025. Karl Marxia lainaten filosofia suhtautuu todellisuuteen kuten masturbaatio seksiin. Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole – Tertium non datur (Aristoteles)
Toisaalta meillä ei ole mitään itse keksimäämme ja omaamme. Vai olisiko joku meistä keksinyt kielen, symbolirakenteittemme mutkikkaan hermeneuttisen vankilan? Sen joka on paljon nuorempi kuin geneettinen viestimme, vain muutaman kymmenen tuhannen vuoden ikäinen. Kumpaan luotamme enemmän? Reagoimme aina ensimmäisenä geneettiseen viestiin ja vasta tämän jälkeen tajuntaan tulevaan kieleen joko puhuttuna tai kirjoitettuna. Vakuutamme kuitenkin toimivamme ”järkevästi” ja kielen tuomaan tietoiseen toimintaan ajattelumme tuloksena. Hyvin harvoin näin oikeasti kuitenkaan tapahtuu. Monelle elämästä on tullut ikään kuin virkavelvollisuus, jolloin kokeellinen yhteys luontoon on katkennut. Kypsyyskoe – Testimonium maturitatis.
Toinen muuttoaalto oli merkittävämpi. Se toi uudet asukkaat Ruotsista ja Baltiasta nuorakeraamisena kulttuurina Lounais-Suomeen ja rannikolle. Tätä kehitystä jatkui aina pronssikaudella, osin rautakaudelle, eikä se ulottunut juurikaan Tamperetta pohjoisemmas tai ohi Vaasan rannikolla. Se oli Suomi, joka tunnettiin myös myöhemmin osana Ruotsia. Ruotsin valtiosta, saati Ruotsi-Suomesta, ei toki pidä puhua. Sellaista liki 1000-vuotista yhteistä valtioyhteyttä meillä ei tietenkään voinut olla. Valtio käsitteenä syntyi paljon myöhemmin ja Suomi sai koillisen ja itäisen rajansa vasta 1800-luvun alussa, jolloin Ruotsi samalla luopui näistä takamaista. Syntyi hyvinkin suvereeni Suomen suurruhtinaskunta ja autonominen valtio noissa oloissa. Itsenäisyyspäivämme sopisi tuohon hetkeen. Yrjö Kalliselle eläminen oli elämisen tarkoitus. Aristoteles taas kertoi kuinka kolmatta vaihtoehtoa ei ole – Tertium non datur.
Entä tänään Grönlannissa? Se että Trump ei epäröi haluta Yhdysvalloille Nato-liittolaismaan Tanskan aluetta, herättää meissä kysymyksen, millainen merkitys Pohjois-Atlantin puolustusliitolla Natolla on sen jäsenille ja tässä tapauksessa Tanskalle? Se miten Trumpin puheisiin vastataan, ei saisi viedä Nato-maiden vastakkainasetteluun, lainaten tutkijatohtori Iro Särkän lausuntoa Helsingin Sanomista 9.1. 2025. Joka tapauksessa arktisen alueen strateginen sotilaallinen merkitys on kaiken aikaa kasvamassa sekä luonnonvaroineen että meriliikenneväylänä. Kiina ja Venäjä ovat kasvattaneet siellä sotilaallista läsnäoloaan ja suomalaiset joutuvat tuon tuosta hakemaan irronneita ankkureita Suomenlahden pohjalta niitä naaraten. Mikään ei kuitenkaan ole niin hyvä kuin miltä se näyttää etukäteen. Maailman teatterissa – ”Theatrum mundi.”
Muuttoaallon seuraukset näkyvät etenkin isälinjoissa. Suomalais-ugrilaiset piirteet säilyivät etenkin Itä-Suomessa, kun taas skandinaaviset ja eteläiset piirteet voimistuivat lännessä ja lounaassa. Se taas näkyy nykyisin etenkin äitilinjassa. Syntyi tavallaan isä- ja äiti-Suomi. Isä-Suomi oli Itä- ja Pohjois-Suomen ugrikansaa, äiti-Suomi ruotsalaistunutta Lounais-Suomea. Tämä jakolinja näkyy myös tänään ja takavuosina puhuttaessa ”susirajasta”. Suomen ”punaniskat” asuivat rajan pohjoispuolella. Kumpaan pohjoisten alueitten ja arktisten merten kulkijat aikovat jatkossa panostaa jää nähtäväksi. Toisaalta on menetyksiä, jotka ovat menestyksiä voitokkaampia. Pelkään yhden kirjan ihmistä mutta myös yhden kirjan lukijaa. – ”Timeo hominem unius libri” – ”Timeo lectorem unius libri.”
Oli pantu alulle savolaisten ”piällysmiesten” aika. Sellaisten kuten Kekkonen, Lipponen, nykyiset ja entiset Euroopan komissaarimme ja Suomen pankin johtajat, Ahtisaari samasta koulusta kuin Vennamo ja Virolainen Viipurista, ja määrätön määrä diplomaattista tai vähemmän junnaavaa äijäenergiaa suomalaisten siedettäväksi. Miehet tulivat susirajan takaa metsistä ja olivat kuin suomalaisen heavyrockin edustajat euroviisuissa. Heidän takanaan ei ruoho kasvanut, lampaat eivät laiduntaneet. Kuului vain susien ulvonta. Jos sellaista kohtaa myös Grönlannista tai Panaman kanavasta sääntöjen ja rajojen ravistelu käy ilmaston lämmitessä yhä tulikiven katkuisemmaksi Giuk-linjaksi. Sellainen kapeikko löytyy Grönlannin, Islannin ja Britannian välistä. Pentti Saarikoski kertoi pelkäävänsä aamulla elämää enemmän kuin illalla kuolemaa. Vergiliukselle puolestaan pelko antoi siivet. – ”Timor addidit alas.”
Takavuosien suomalaiset susirajan miehet kulkivat polttaen metsät tieltään kaskirukiille huuhtakuninkaansa johdolla ja sosiaalisesti yhteistyön oppien hyvinkin dynaamisessa verkostoituneessa kulttuurissa. Oma sukuni maksoi veronsa luostarilaitokselle ja oli sen lampuoiteja, omisti merkittävän purjekunnan veneineen ja pienen pitäjän verran maata. Hävityksen kauhistus tapahtui juhannuspäivänä palattaessa kirkosta ilman aseita kymmenien miesten soutaessa venettä. Nuorimmat miehet olivat samaan aikaan Krimin sodassa. Kaikki katosivat naisineen ja lapsineen Kallaveden aaltoihin. Vain kymmenvuotias Olli poika pelastui kulkiessaan naisten mukana jalkaisin, Kallavettä polkuja pitkin kiertäen, viidentoista veneestä myrskyssä poistuneen mukana. Siitä oli vain sukupolvi matkaa isoisääni tai hänen veljeensä Enso Gutzeitin johtajana toimineeseen Ilmari Luostariseen, hänen juutalaiseen vaimoonsa ja toiseen maailmansotaan. Elämä on matkaa toiveesta toiveeseen, ei nautinnosta nautintoon. Jos silloin tulet olemaan yksinäinen, tulet olemaan apea. – ”Tristis eris, si solus eris.” (Ovidius).
Ollin vaimon, Mari Mykkäsen tausta oli taas lännessä, ja mukana naislinjassa mm. Bergin ja Ståhlbergin suvut sekä Isak Pihlman 1600-luvun puolella syntyneenä pyhien kielten ja retoriikan opettajana yliopistoissamme Turussa ja etenkin Helsingissä. Ensimmäiseksi piispaksemme hän ei halunnut. Ymmärrän hyvin hänen valintojaan tuon ajan Suomessa asuen. Isak Pihlman on saanut muistolaattansa Uudenkaupungin suurena poikana ja Kallaveteen hukkuneet Lapinlahden pitäjään Ylä-Savossa. Marin ja Ollin jälkeläiset ovat sinne kokoontuneetkin vuosittain muistamaan tuota järkyttävää tapahtumaa. Elämä on kuin sipuli; kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket. Vergliusta lainaten jokaista vetää hänen oma halunsa. – ”Trahit sua quemque voluptas.”
Marin isoäiti taas sai isättömän lapsen kapteeni Tavastille Viipurista, joka tekonsa toki herrasmiehenä tunnusti. Tuona aikana se oli kuitenkin hirveä häpeä Halolan kartanossa eläen Maaningalla. Mari Mykkänen tunsi taustansa ja koulutti kolme poikaansa ja evästi heidät Helsingin herroiksi, paitsi vanhimman, joka jäi hoitamaan muiden menestystä. Mari elätti lapsensa miehensä kuoltua vaatettaen lapinlahtelaisia ja muistutti kuopiolaista Minna Canthia. Se näkyi myös kirkon kirjoista. Aivan kaikkeen liki pakanalliseen menoon Mari ei näyttänyt alistuvan. Lapsen syntymä ei ollut hänelle saastumisesta kertova ja kirkossa erikseen hävettävä tapahtuma. On tehtävä hyviä töitä, vaikka palkka olisikin kiittämättömyys. Juvenalista lainaten oikeuden kädessä ei pitäisi olla miekkaa – ”Tractanda putabat inermi justicia.”
Mari sai siitä maininnan niskuroijana. Hän seurasi maan päämediasta maailman tapahtumia ja oli valistunut äiti lapsilleen, jäi varhain leskeksi. Tuona aikana naiseksi syntyminen jätti leskenä nimekkäänkin, vaikkapa rovastin ja kirkkosuvun edustajan naisena liki puille paljaille. Elettiin Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Hänellä oli paljon velvollisuuksia. Elämä ilman velvollisuuksia on löyhää ja ryhditöntä, se ei pysy koossa. Filosofien elämä on taas kuoleman tarkastelua, lainaten Ciceroa. – ”Tota philosophorum vita commentatio mortis est.
Oli nälkävuosiakin ja sairaudet levisivät ruton tapaan. Toki Suomen väkiluku kasvoi nopeasti ja maa alkoi myös vaurastua. Kuvitelmat takapajulasta ovat vääriä ja syntyvät sotien aiheuttaman syvän notkahduksen seurauksena. Sieltä noustiin yllättävän nopeasti ja liki keräilytaloudesta kohti teollistunutta palveluyhteiskuntaamme, informaatioyhteiskuntaan, mediayhteiskuntaan ja loputa nykyiseen hybridivaiheeseen, uuteen kaupungistumiseen ja samalla globalisaatioon sekä Euroopan unioniin, yhteisvaluutta euroon hakien samalla kokonaan uutta innovaatiopolitiikan suuntaamme rakennemuutoksineen ja huolehtien myös ilmastomuutoksesta, ympäristöstämme ja luonnonvaroistamme. Homo Nexus – eksponentiaalinen ihminen on viimeisimmän kirjani niin kannessa kuin kuvituksessakin. Tällainen elämä on jo kuin katettu silta, joka johtaa valosta valoon. Kyse onkin omasta tahdostasi. – ”Tua sponte”.
Siitä oli vain lyhyt loikka tulevaan klusteriin, osuustoiminnalliseen liikkeeseen osana verkostotaloutta. Sen dynaamisuus oli tuon kansakunnan isälinjan geeneissä. Ei ollut sattuma, että juuri Oulu kaupunkinamme oli ensimmäinen tiedepuistojen ja teknologiakeskusten innovaatiokeskus Suomessa. Sillä oli tuon ajan savolaisten pääkaupunkina siihen hyvin pitkä geneettinen taustansa. Oscar Wildea lainaten kaikkihan me tallaamme loassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin. Jokaista vetää hänen oma halunsa – ”Trahit sua quemque voluptas.” Olen toistanut tämän Vergiliuksen viisauden moneen kertaan.
Oululaiset rakensivat itse jokensa eikä Pohjolan Voima tai Kemijokiyhtiö. Toinen edusti puunjalostajia ja porvareita, toinen valtiota ja vasemmistoa. Se jakoi kansan kahtia Lapissa. Poliitikot käyttivät näitä riitoja hyväkseen ja nostivat ne esille medioineen, allashankkeineen aina ennen lähestyviä vaalejamme. Syntyivät allaspeikot. Parhaimmillaan tai pahimmillaan altaita, vuosikymmeniä suunniteltuja, oli yli kaksikymmentä. Kaikki allaspohjat rappiokyliksi muuttuneita. Jos näit silloin valoa tunnelin päässä, katsoit varmasti väärään suuntaan. Allaspeikko siirtyi vihaan. – ”Transit in iram”. Kun väittelet tästä tohtoriksi, otat suuren riskin.
Mitään ei saanut tehdä, uskaltanut tehdä, tarvinnut tehdä, peikko uhkasi. Tänään taas sote, sosiaali- ja terveyshallinnon järjestelyt ja maakuntamalli, perinteiset maakuntamme niiden hoitajina, ovat osa tätä samaa sosiaalista pääomaamme ja poliittista peliä, taktikointia, jossa ei ole strategiaa lainkaan tai se on piilotettuna perustuslakiin, jota valvoo poliittinen elin, perustuslakivaliokunta. Liian matalalle ne rakentavat, jotka tähtien alapuolelle rakentavat. Ja kun olet kuollut, et ole minkään arvoinen. – ”Tu motuus es, tu nugas es.”
Se on eri asia kuin vaikkapa perustuslakituomioistuin, joka olisi lukkona taustalla ja osa lakiemme valmistelua kaiken aikaa ja jo lapsesta sen tunnistaen sekä sitä normistona, arvoina ja perustuslakeinamme arvostaen. Nyt se jäi usein kirkon tai muiden uskonkappaleiden varaan, jossa maallistuminen esti normiston säilymistä yhteisenä ja kaikkien hyväksymänä oppinamme. Kun media pirstaloitui sekin ja yhteinen maailmankuva hajosi. Kun on sukunsa kautta suomalaisen median omistaja sekä seurannut läheltä koskisotiamme, väitellyt kahdessa vastakkaisessa tiedekunnassa tohtoriksi, sekä Turussa että Oulussa, Helsingissä yhtenään vieraillen joko Suomen Akatemiassa tai korkeakouluneuvostossa, syntyy eväitä globaaliin yhteistyöhön. Täytyy varoa, ettei se siirry vihaan. – ”Transit in iram.”
Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan laati aikanaan Ilmari Luostarinen sotien aikana. Se oli hyvin vaatimaton asiakirja löydettäväkseni. Myöhemmin luovutettu Karjala vei meiltä energiaa ja osaamista, oli haettava uutta voimaa Lapista ja rakennettava sen kosket, asutettava siirtolaiset ja rintamaveteraanit Lapissa pääosin valtion maille, kylmille tiloille. Metsässä olisi todella hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat, jotka laulavat parhaiten. Metsän hiljaisuus on äärimmäinen vaara – ”Ultimum periculi.”
Koko tämän tarinan jouduin itse käymään läpi myöhemmin lopetettaessa koskisodat, suojeltaessa kosket, vielä rakentamattomat, korvattava vahingot, ja näin tämä kehä umpeutui myös oman sukuni osalta. Tällaisia kehiä historia kuljettaa mukanaan isiltä pojille. Oma isäni oli sulkemassa Wärtsilässä rajaa, jatkosodan päätyttyä, kun itse pääsin taas sitä avaamaan ja sitä kautta kohti Sortavalaa. Vuosi pari siellä kulkien paljasti sellaista, jota kirjoista et löydä. Elämä on elämisen arvoinen mutta ei nyt jatkuvan pohdinnan. Missä isänmaa, siellä hyvä. – ”Ubi partia, ibi bene.” (Cicero).
Hän, isäni, oli samalla juuri se poliisi, joka kävi pidättämässä Tohmajärven suojeluskunnan talossa ammutun toverinsa surmaajan jatkosodan aikana talvisodasta hengissä selvinneenä Mannerheimin ratsastavassa patterissa juuri tuolloin asevelvollisuuttaan suorittaen. Ei siis kovin iäkäs pidättäjä ensinkään. Sen jälkeen rintamalta lomilleen tulevat eivät enää kuljettaneet mukanaan aseita. Ne oli jätettävä rintamalle. Elämä ja aktiviteetti ovat sama asia. Eikä savua ilman tulta – ”Ubi fumus, ibi ignis.”
Aiemmin sama laki astuin maassa voimaan tultaessa sisään kirkkoon. Kirkon ovet olisi lisäksi rakennettava avautumaan ulospäin, ei sisäänpäin. Syynä oli tulipalo, kirkon palo, jossa sai surmansa suuri joukko ihmisiä. He eivät päässeet ulos palavasta kirkosta. Syynä oli ryntäys ovelle, sisäänpäin aukeavalle, sekä miesten aseet. Ne olivat mukana kirkossa. Joskus elämä koostuu kauhusta ja epätoivosta. – Se on usein myös usein kuninkaiden viimeinen keino – ”Ultima ratio regum.”
Niinpä myöskään 1800-luvun jälkipuoliskolla purjekunnan kirkkoon matkanneet eivät kantaneet mukanaan aseita juhannuspyhänä. Heidät oli helppo yllättää ja surmata Kallavettä ylitettäessä. Näitä kirkkoveneiksi nykyisin kutsuttavia katosi aaltoihin niin Hämeessä kuin Pohjanmaallakin. Ei vain Savossa. Erehtyminen on inhimillistä mutta samalla typerää. Viedä pöllöjä Ateenaan. – ”Ululas Athenas ferre.” (Aristofanes).
Viha ja raivo pohjoisessa oli ymmärrettävä ja karvalakkilähetystöt Helsinkiin välttämättömiä Kekkosen Suomessa vielä eläen. Ympäristöministeriö perustetiin ja sen ensimmäiset virkamiehet olivat koskitoimikunnan jokirakennusinsinöörejämme. He kun jäivät muuten työttömiksi ja osasivat palauttaa jokemme takaisin kutukaloille sopivaan asuunsakin. Ruotsalaiset hakivat siihen apua aina Australiaa myöten Kalix -jokea kunnostaessaan. Se otettiin mukaan osaksi yleiseurooppalaista ”Europen Rivers Network” -ohjelmaamme. Myöhemmin saimme mukaan myös Kiinan vuosituhannen vaihtuessa (Sustainable Developmen China). Noiden ohjelmien vetäminen oli vastuullani. Opin näistä paljon. Älä kerro huoliasi muille. Toiset eivät niistä välitä ja eräät ovat niistä erityisen iloisia. Eikä ketään voi velvoittaa enempään kuin mihin hän pystyy. – ”Ultra posse nemo obligatur.”
Oleellista oli, että Suomi eli erittäin eristyksissä, oli populaatioltaan olemattoman pieni ja sattumat vaikuttivat tavattomasti eri puolilla maata geneettisiin oloihin. Syntyi yli 60 suomalaiseen tautiperintöön erityisesti kuuluvaa vitsausta monen muun vitsauksen rinnalle. Tällaisia sattumia olivat tautiepidemiat, nälänhädät ja joskus kylissä henkiin jäi vain muutama perhe. Sellainen on äärimmäinen vaara. – Ultimum periculi.”
Nämä kuljettivat mukanaan ”pimeitä” geenejä muistona traumoista myös geneettisinä ilmiöinä. Näitä tapaa joka puolella Suomea. Ei vähiten Forssassa, sen talousalueella Hämeessä sekä alueilla, jossa liikkuminen on ollut vähäistä. Savossa ja saaristojen sisämaassa liikuttiin vesistöjä myöten kaiken aikaa ja niiden linnoittaminen oli mahdotonta toisin kuin Hämeessä tai rannikolla eläen. Erehtyminen on kuitenkin inhimillistä. Ja samalla typerää. Harvoin viimeinen toivo. – ”Ultima spes.”
Sattuma vaikutti etenkin harvaan asutun Itä-Suomen geeniperimään. Lännessä ja rannikolla kylät olivat taas pysyvämpiä ja pysyivät sellaisina tuhansien vuosien ajan. Ryöstöretket ja idän sekä lännen välinen raja oli kuitenkin selvä Savossa ja siellä opittiin hengissä säilymisen kielellinen taito ja diplomatia. Sekin syntyi geneettisenä tapana säilyä hengissä. ”En ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin.” Vastaavaa diplomatiaa, kiertoilmaisujen ja negaation välttelyä puheessa, tapaa mm. brittien joukossa runsaasti. Tulkinta siirtyy silloin kuulijalle, jota ei aliarvioida. Sanalla sanoen – ”Uno verbo”.
Hämeessä tämä on harvinaista tai Varsinais-Suomessa. Topelius pani merkille nämä kielen jäykät ja karkeat ilmaisut. Kyse ei ollut kielestä vaan geeneistä. Agricola oli aiemmin käyttänyt ”äiti -linjan” kieltä ja se sai myöhemmin lisää itäisistä ugrikansan murteista. Topelius puhui korrektisti kiven- ja sanapyörittäjistä kuvatessaan toisistaan geneettisesti täysin erilaisista kansakunnista, ei vain heimoista. Kielestä vain tehtiin yhtenäinen ja maasta puskuri Ruotsin ja Venäjän välille. Lopulta kaikkea sitä mikä asetti meille rajoja, kutsuimme kohtaloksi. – Ja kun tunnet yhden, tunnet kaikki. – ”Unum cum noveris, omnes noveris.” (Terentius).
Työn tekivät suomenruotsalaiset, tuon ajan eliittimme, yhdistäessään kahden hyvin jyrkän geneettisen perimän alueet toisiinsa. Samalla syntyi historia, joka oli heidän kirjoittamansa. Erot ovat tänäänkin selvästi havaittavissa vierailemalla Joensuussa, Rovaniemellä ja Porissa tai Raumalla. Turkuun sopii hyvin ”äiti -linjan” geenit ja Ouluun ”isä -linjan” jatkajat vielä tänä päivänäkin. Sopeudu tai häviä, nyt ja aina. Siinä ikivanha luonnon kategorinen imperatiivi. Juoksemalla yksi ihminen pelasti meille asian. – ”Unus homo nobis currendo restituit rem. (Elias Lönnrotista).
Savossa ei koskaan tiennyt oliko tulija laukkuryssä kauppias vaiko kirkkonsa puolesta käännytystyötä tekevä miekalla käännyttäjä. Idän ja lännen kirkot kohtasivat hajoamisensa jäljiltä juuri näillä köyhillä vaaramailla kierrettyään ensin puoli maailmaa. Tyyppiesimerkkinä vielä tänäänkin on ortodoksinen kirkkomme ja sen kuuluminen Konstantinopolin alaisuuteen. Ei Venäjän kirkkoon kuulu toki Valamokaan. Kohtalo sekoittaa kortit ja me pelaamme. Yhdellä mielellä, iskulla, loikalla, yhdellä kertaa. – ”Uno animo, Uno ictu, Uno saltu, Uno tempore.”
Olin ensimmäisiä, jotka päästettiin tutustumaan rappeutuneeseen Valamoon vuonna 1989 Pohjois-Karjalassa ja Sortavalan talousaluetta kiertäen. Saarella oli posti ja muutama kalastaja. Kysyin, olisiko poissa ollessani minulle saapunut ehkä postia. Kerrottuani tarinani, sukuni opettaman, löysimme heti yhteisen kielen. Tällä kertaa se oli venäjä, mutta murteellisella karjalan kielellä sitä puhuen. Kukaan ei kertonut kuinka lattia on liukas. Elämä on hirvittävä kokemus, mutta unohdus on surullisempi. Mystinen yhtyminen. – ”Unio mystica.”
Pääosa nujakoista oli kuitenkin heimosotia. Ruotsin ja kruunun sotaväen otot tulivat paljon myöhemmin. Oleellista oli, että huuhtakuninkaiden kaskenpolttajat savolaiset olivat helposti liikuteltavia kyläkunnittain. Kun kaski oli poltettu ja ravinteet käytetty, siirryttiin uuteen paikkaan ja samalla tuli myös terva tutuksi. Purjelaivakaudelle se teki monesta miljonäärin Oulusta alkaen ja pitkin Kainuun jokilaaksoja kohti Savon sydäntä. Elämä on ammatti, joka oppimiseen menee koko ikämme. Kynsillä ja nokalla – Unguibus et rostro.”
Ii- ja Kemijoki varressa tervan poltto ei tullut tutuksi. Ii jäi pieneksi Iin haminaksi eikä Kemikään kasvanut. Näin huolimatta valtavasta jokialueen takamaasta luonnonvaroineen. Puuttuivat savolaisen heimon ugrikansan geenit, tai niitä oli liian vähän lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata ja Oulua, Kainuun merta jokineen. Elämä muistuttaa enemmän romaania kuin romaani elämää. Se on vain pantava paperille. Kynsillä ja nokalla – ”Unguibus et rostro.”
Kustaa Vaasa käynnisti mittavan aluepoliittisen reforminsa 1500-luvulla. Tavoite oli kasvattaa Ruotsin verotuloja sekä kiinnittää pohjoiset ja itäiset osat maata kiinteämmin valtioyhteyteen. Ruotsin Lappihan alkaa nytkin jo Vaasan korkeudelta. Tätä suomalaiset eivät tahdo aina muistaa. Ruotsin painopiste on reippaasti Helsingin eteläpuolella ja Suomi on hyvin pohjoinen maa, ja kansakunnan olot vaihtelevat valtavasti Uudeltamaalta Utsjoelle. Opit sen kun haastattelet (syvähaastattelet) jokaisen talon ja savun. Luottamuksellisesti. Elämä muistuttaa enemmän romaania kuin romaani elämää. Kirjoita siitä. Yhden hulluus tuottaa paljon hulluja. – ”Unius dementia dementes efficit multos.” Keskiaikainen sanonta, joka on totta.
Aivan liian harva suomalainen on ihaillut Jäämerta ja Kölivuoristoa kevään vuoripurojen aikaan. Lapin kiihkeä ja lyhyt kevät on sen paras vuodenaika. Suomalaiset eivät ole oivaltaneet Jäämeren strategista asemaa yhtä kirkkaasti kuin Petsamon tien rakentajat 1900-luvun alussa. Etelän äiti -geenit ohjaavat väärään ilmansuuntaan ja pallokartta ei avaudu, vaikka Jäämeri sulaisi. Liian moni katsoo kaksiulotteista karttaprojektiota. Sekin on geneettinen ilmiö ja karttojen psykologia monella tapaa testattu. Yksi kartta voi siinä valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Se on suomalaisen geopolitiikan nykyvirhe edelleenkin. Kuinka upea komedia elämämme olisikaan, jos meillä ei olisi siinä omaa osaakin. – Yksi monista – ”Unus multorum.”
Kustaa Vaasan toimesta alkoi valtaisa muuttoliike Etelä-Savosta pohjoiseen, Itä-Suomeen, Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle. Niinpä esim. pohjoispohjalaiset ovat geeniperimältään täysin itäsuomalaisia, savolaisia myös tämän päivän Oulussa. Samoin pääosin lappilaiset ja melkoinen osa myös Ruotsin Lapin väestöä. Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi. – Ja kun tunnet yhden, tunnet kaikki. – ”Unum cum noveris, omnes noveris” (Terentius).
Kun on näitä alueita tutkinut ja siellä vuosikymmenet asunut, asia on kyllä murteitakin kuunnellen itsestään selvä. Itäsuomalaisuus tuntuu, näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kahden Suomen välinen raja avautuu vielä tänäänkin railona ajaessa Tampereen kautta Forssaan. Topelius kyllä tunnisti sen, mutta oli kielipoliittisista syistä varovainen; yksi kansa, yksi kieli ja yksi homogeeninen kulttuuri oli hänen ohjelmansa ydin. Nyt sen oivaltaminen olisi välttämätöntä geneettisen rakenteen paremmassa hyväksikäytössä. Oscar Wildea lainaten kokemus on nimi, jonka annamme erehdyksillemme. Vitkastelemalla yksi ihminen pelasti meille valtion – Unus homo nobis cunctando restituit rem. (Ennius).
Genetiikasta on tullut tärkein tapa tulkita ihmiskunnan historiaa ja sen liikkeitä. On lopulta omassa harkinnassamme, kumpaa pidämme tärkeämpänä oman tai heimon, kansakunnan tunnistajana. Genetiikka ja perimäämme vaiko kulttuuria ja kieltä, yhteisiä kohtaloitamme, kielellistä hermeneutiikkaa. Näin pohtii genomiikasta väitöskirjaansa valmisteleva Tuuli Lappalainen sopuisasti ja kärjistämättä Suomen genomikeskuksessa ja Hesarin tiedesivuilla (13.5. 2017). Tänään vuonna 2025 ilmiön kuvaaminen on jopa helpompaa kuin Suomen täyttäessä tasavuosiamme. Tekoäly ja algoritmit kertovat mistä on kyse. Kaikki tapaukset ovat erilaisia mutta kas vain, kuinka muistuttavatkin toisiaan. Tottumus on tyranni – ”Usus est tyrannus.” (Horatius).
Kiintoisaa on, että liki kaikki koulussa ja lukiossa maantieteessä, biologiassa ja historiassa oppimani on mennyt enemmän tai vähemmän kokonaan uudelleen harkittavaksi aivan viime vuosina. Samoin yhteiskunta- ja taloustieteet, mutta myös melkoinen osa luonnontieteitä, ei vähiten fysiikka ja etenkin hiukkasfysiikka. On ollut suunnaton rikkaus saada työskennellä Lounais-Hämeessä, Jokioisissa MTT:n (Luke) monitieteisessä työyhteisössä, maaseudulla Tampereen, Turun ja Helsingin välittömässä läheisyydessä ja asuen Suomen yhdessä teollisen yhdyskuntamme rakenteen synnyn avainkaupungeista, Forssassa. Jos jotain kiittää niin niitä avainalueita ja monen maakunnan reunalla asuvia, joita karjalaiset evakot Lounais-Hämeessä edustavat. Kaikki tapaukset ovat erilaisia mutta muistuttavat toisiaan. Siitä on hyötyä. – Usui est.
Lounais-Häme on erityisen puhdas ja vailla isä -linjan dynaamista ja muuttavaa geeniperimää. Forssa keräsi syntyessään pumpulienkelinsä aivan lähiympäristön maaseutupitäjistä. Tammelasta ja Jokiosista, Rengon kylästä ei Hämeessä poikettu juurikaan naapurikylää kauemmas vaimoa hakemaan. Edes 1970-luvun suuri Ruotsiin muutto ei näkynyt alueella, eikä tänä päivänä Pietarin vaikutus. Ymmärtäminen on hyväksymisen alku. – Kaupungille ja maapallolle – ”Urbi et orbi.”
Eniten elämäämme ovat kuitenkin vaikuttaneet teknologia ja sen muutokset, huima harppaus oman kulttuurimme sisällä ottaa vastaan ja hyväksyä uusia innovaatioita sekä tehdä niitä itsenäisesti. Siinä täytyy olla jotain myös geneettistä taustalla, ei vain kulttuurista ja sosiaalista, yhteiskuntamme rakenteista ja sosiaalisesta pääomasta, kollektiivisesta muistista syntyvää. Kaikki tapaukset ovat erilaisia mutta muistuttavat toisiaan – Tottumus on tyranni – ”Usus est tyrannus”, Puhumisen käytäntö – ”Usus loquendi.”
Tämä Lounais-Hämeestä nyt puuttuu. Kyky yhdistää kylät yhteen ja Loimaan talousalueen geeniperimään. Muutaman tuhannen asukkaan kylät tulisi korvata 70 000 asukkaan yhdyskunnalla. Ihmiset liikkuvat edelleen yhdyskuntien hallinnollisten rajojen sisällä eniten. Sekin on osa geneettistä ikivanhaa perimäämme ja alueen identiteetin sisäistä, mentaalista luonnetta. Niinpä myös kaikki synnit sikiävät alemmuudentunteesta, jota myös kunnianhimoksi kutsutaan. – ”Tässä käytäntö on paras opettaja” – Usus magister est optimus.” (Cicero).
Meillä on ehkä liiaksikin taipumusta kuvitella itse rakentamaamme edistykseen ja suunnitelmatalouden voimaan. Se syntyy ihmisen luontaisesta omahyväisyydestä, narsismista ja egoismista, turhamaisuudesta. Ehkäpä ihmisen genetiikan keskeisin elementti on meiltä juuri tuon takia piilossa? Ehkäpä eettinen ja moraalinen oppimme onkin juuri tämän ilmiön syntyä, sen joskus epätoivostakin hakemista ja ihmisenä olemisen idea? Joskus itsestään selvät asiat ovat kaikkein vaikeimpia havaita ja pohtia juuri niiden merkitystä poikkeamien (residuaalien) sijasta. Moni tiedemies tai tutkija, kun perustaa työnsä juuri näiden poikkeamien tutkimiseen ja sivuraiteitten kautta totuutta hakien. Tämän ymmärtäminen on hyväksymisen alku. – Siitä on hyötyä – ”Usui est. Kaupungille ja maapallolle. – ”Urbi et orbi.”
Altruismin lisääntyminen on ehkä osoitus myös uudesta aallosta moralismia, jota ikääntyneemmät pitävät hurskasteluna, tekopyhyytenä. Hyväksyvät sen ehkä pitkin hampain, mutta mumisevat sisäistämättä sitä tosiasiana. Vasta nuorempi sukupolvi ottaa sen vastaan annettuna ja symboliteot myös ympäristön kohdalla muuttuvat ekologisesti itsestään selviksi ja globaaleina myös internetissä yhteisesti ymmärretyksi. Kaikki tapaukset ovat erilaisia mutta muistuttavat toisiaan. Myös puhumisen käytäntö. – ”Usus loquendi”. Pahoinvointiin saakka – ”Usque ad nauseam.”
Yhden sukupolven ja pari vuosikymmentä se vie, sanotaan ikään kuin Jumalan sanana, ja jälleen geenien ohjaamana. Siihen meillä ei ole kuitenkaan aikaa hukkatavaksi. On tartuttava heti työhön tai menetettävä suuri mahdollisuus. Välttäen näin ajopuusta jälleen kerran puhuminen ja hyväksyen myös sellaista tekoja tai valintojamme, jotka ovat ehkä ikäviä, mutta lopulta kuitenkin omia aktiivisia valintojamme, tekojamme. Sisällissotamme ja talvisota, jatkosta ja toisen maailmansodan melskeet niihin lukeutuen. Samoin viikingit veneineen ja purjekuntineen. Heitä meillä vieraili jo 1200-luvulla tuhansittain ja satoina veneinä vaikkapa Kokemäenjokea nousten aina Nokialle saakka. Parempi kalju pää kuin ei päätä lainkaan. – Että sinua rakastettaisiin, ole rakastettava. – ”Ut ameris, amabilis esto!” (Ovidus).
Motittaminen taktiikkana oli jo tuon ajan varhaista tuotetta sodankäynnissäkin. Tulet saaristossamme varoittivat hyvissä ajoin vierailijoista, vihamielisistä. Ja samaan aikaan suomalaisia tavattiin myös yliopistojen rehtoreina Ranskassa. Tosin eivät ne yliopistot toki oman aikamme tiedeyliopistoja olleet. Tieteellisten akatemioiden synnystä olen kirjoittanut kirjassani ”Arctic Babylon”. En nyt palaa siihen enää. Moni on sen lukenut kotisivultani ilmaiseksi (www.clusterart.org). Kuten lukee tämänkin tekstin ja kirjan. Joko kirjana tai blogina. Elämme aikaa, joka on reaaliaikainen, ajaton ja paikaton. Sen ymmärtäminen on meille geneettisesti mahdotonta. Se mitä ei voi verbaalisesti kuvata, siitä on lopulta vaiettava. Tiedettä voi popularisoida vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ja sitten tulivat algoritmit ja alkoivat kuvata käsitteemme sanoina kuvittaen kirjammekin. Tämän ymmärtäminen on hyväksymisen alku. Kuten aiemmin mainittiin – Ut ante dictum”.

Tähän osaan ihmistä, geneettisesti toimivaan ihmeeseen, olisi nyt kuitenkin päästävä heti paremmin käsiksi ja osana uutta nanoteknologiaa. Ihmisen perusrakenteet ovat sittenkin pienempiä kuin dna-molekyyli, ja näiden osien summa tulee varmasti jatkossa olemaan paljon enemmän kuin olemme nykyisinkin vielä ajatelleet. Niinpä omassa perusteollisuudessamme puunjalostuksen nanosellu ja älypaperi ovat vain alkua sille kehitykselle, jossa myös paperiteollisuus on tunkeutumassa kokonaan uusille aloille materiaalivalmistajana elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuteen, lääketeollisuuteen sekä elektroniikkateollisuuden osaksi ja myös muovin korvaajaksi. Tässäkin oleminen on vain havaituksi tulemista. Vaikka juuri nyt voimia puuttuukin, yritys on kuitenkin kiitettävä. – Ut desint vires, tamen est laudanda voluptas.”
Ymmärrämme klusteritaloudella tulevaisuudessa kokonaan uusia asioita. Ne syntyvät poikkitieteisesti ja materiaalivirtoja yhdistäen. Nyt niitä on pidetty dogmaattisesti ja pököpäisesti toisistaan erillisinä. Metsät, suot, pellot, ruoka ja energia ovat omissa lokeroissaan, laitoksissa ja ketjuissa sekä materiana että energiana. Se on omituinen maailmankuvana ja sotii perustieteitä vastaan ja vain organisatorisina virheinä sekä niitä pönkittäen. Toki näitä virheitä pyritään nyt myös korjaamaan. Elämä nyt on myös iso nippu pikkuasioita. – Siitä on meille hyötyä. – Usui est.
Bio- ja materiatieteet lähestyvät toisiaan ja tuovat selitystä myös suunnalla, jossa aiemmin ovat työskennelleet vaikkapa antropologit tai ihmistieteiden monet erityisalat. Tiede on siirtymässä algoritmien myötä yhä holistisempaan maailmaan, johtuen etenkin materiaalitieteiden ja perustieteiden (fysiikka) nopeasti kehityksestä ja kyvystämme ymmärtää pirstaleisen maailman osien summa, funktionaalinen maailma. Siinä kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä Myanmar tapahtumineen ole etäinen ja meiltä pois suljettu murhenäytelmä. Kun kerron kuinka Myanmaria on otettu poikittaisella mailalla, myös kiekkoa seuraava ymmärtää ehkä mistä voisi olla kyse ja seurauksena tulisi olla jäähy. Eikö elämä ole sata kertaa liian lyhyt, että siihen voisi ikävystyä. Näin totesi aikanaan Friedrich Nietzsche. Miehiä puuttuu mutta himo on kiitettävä. – Ut desint viri, tamen est laudanda voluptas.”
Olemme osa globaalia todellisuutta ja hyvin syvältä se kokien sekä kollektiivisena kansakuntana että yksilöinä. Jotkut ovat siinä vain muita ehkä ”herkempiä” ja oireilevat sen seurauksena geneettisen perimänsä ansiosta tai seurauksena. Tuo perimä on pitkä ja sen juuret luonnosamme, kansakuntamme geeneissä ja vaelluksissa ne hankkien. Ei puhutussa sanassa. Se ei saa meitä hämätä ja peittää totuutta. Uskottavampaa on soittaa vaikkapa musiikkia, kuten Reetta Meriläinen kirjoittaa. Antropologian strukturalismin yhteinen kieli voisi olla sinfonian kaltainen. Homo Nexus eksponentiaalinen ihminen ja lopulta kieli kohti algoritmien ydintä. En nyt puutu edellisen kirjani sisältöön vaan puran vuonna 2017 kirjoittamaani ja jatkaen kohti vuotta 2025. Oleminen on havaituksi tulemista – Kuollaksesi rikkaana elät puutteessa – Ut locuples moriaris, egentis vivere fato. (Juvenalis).

Varjojen maan media
Tapanani on ollut jakaa vuoden lopussa mediapalkinnot. Niin myös nyt tein ja vuonna 2015. Vuosi 2015 oli erityisen kiintoisa juuri median kautta se kokien. Vuotta 2015 voisi pitää etenkin mediayhteiskunnan suurten tunteiden ja kärjistysten vuotena, peilinä seuraavalle vuodelle, jossa mediasota vei meitä kohti pelkomedian saarekkeita. Mielipiteet kärjistyivät Suomessa etenkin vaalien alla vuonna 2015. Tunteiden yhteisöviestintä vei vesille, jossa viestintä muuttuikin yllättäen tunteiden käsittelyksi tai manipuloinniksi. Helvetti on olemassa – elämä se on. Sikäli kun miellyttää Jumalaa. –”Utcumque placuerit Deo.”
Tänään media (HS 5.1. 2017) kertoo, kuinka mennyt vuosi oli vaaleilta välivuosi Suomessa mutta muualla tapahtui. Meilläkin tapahtuu nyt kuntavaalien kohdalla mutta suuremmat otsikot syntyvät vasta presidentinvaalien ja uusien maakuntavaalien sekä vuoden 2019 eduskuntavaalien lähestyessä. Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä. – Runo on kuin maalaus – Ut pictura poesis (Horatius).
Eurooppa käy sen sijaan suuria vaaleja myös vuonna 2017 ja ne vaikuttavat myös omiin vaaleihimme, elettiin sitten Euroopassa Saksassa tai Ranskassa. Brittien kansanäänestyksestä ja Yhdysvaltain vaaleista ei ole edes vielä toivuttu. Myös Italiassa käydään vaalit mutta vasta vuonna 2018 keväällä. Ne pelottavat jo etukäteen enemmän kuin muut vaalit yhteensä. Ihmisiä on kuin etanoita, kuorellisia ja kuorettomia. Kunpa olisi hyödyksi – ”Ut prosim”. Valmis kaikkeen – ”Ut quocumque paratus.”
Italia kun on kovin rakas valtio minulle siellä usein vierailleena ja myös silloin, kun Aldo Moro murhatiin. Venäjän vaalit ovat turvallisemmat siinä missä vaalit Kiinassa. Media seilasi gallupeineen aivan väärillä vesillä ja panosti vääriin voittajiin oivaltamatta vaalien suurta kuviotamme. Miten ihmiset voivatkin olla niin tyhmiä, pohdittiin medioissamme demokratiasta. Äänestävät myös populistisia liikkeitämme ja ovat uhka, taas kerran, Euroopan yhtenäisyydelle ja eurolle. Tätä samaa henkeä olen aistinut niinkin myöhään kuin 2024. Hymy on edelleen lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä. Ystävyyden osoituksena – ”Ut pignus amicitiae
Se mitä kirjoitin medioistamme vuosi takaperin ja kymmenen vuotta sitten ei ole muuttunut medioissamme miksikään. Päinvastoin. Ilmiöt ovat alkaneet vain vyöryä tukien toisiaan ja kirjoittamaani. Mediavuosi 2016 loppui ja uusin vuosi 2017 käynnistyi jopa kärjistäen kertomaani ja ensimmäisenä analysoimalla mihin Yhdysvaltain tuleva presidentti pyrkii twiittailemalla suoraan nyt jo lähes 50 miljoonalle lukijalleen. Vuoden 2025 alussa Yhdysvaltain presidentti on sama tuttu Donald Trump ja puheet ovat trumpismia. Niistä on helppoa tehdä juttuja ja saada suuriakin otsikkoja. Vaikka kuinka monta mailia matkustaisi, ei ihminen itsensä edelle pääse. Ei edes Trump. Kuollaksesi rikkaana elät puutteessa. – ”Ut locuples moriaris, egentis vivere fato. (Juvenalis).
Kirjoitin tästä ilmiöstä kirjassani (Social media – economy and strategy). Aikaa on jo pian vuosikymmen. Sitä luettiin Yhdysvalloissa oppikirjanakin tuhat kertaisesti se mitä Suomessa. Suomi kun käytti tätä mediaa, sosiaalista mediaamme, vain humpuukin välineenä, muualta ohjattuna, ja tuomitsi sen myös sellaisena tai piti modernin maailman välttämättömyytenä, johon oli pakko sopeutua Suomessakin eläen ja lehtiä tai kirjoja toimittaen menneen maailman kustantajana. Samaan aikaan Face Book eteni algoritmeineen ja alkoi myydä meitä tuotteinemme ties mihin tarkoitukseen. Kun tästä ilmiöstä kirjoitti, sitä ei joko luettu, luettiin muttei ymmärretty, ymmärrettiin mutta ei välitetty. Ei siis mitään uutta siinäkään. Ihminen on intohimon tuote, ei tarpeen. Kunpa voisin olla hyödyksi. – ”Ut prodessem.
Kaikki tämä suuri ja merkityksellinen kun tuli muualta ja sopeuduimme sen sääntöihin, halusimme tai emme. Sen juttuja ja rakenteita noudatat, jonka alustalla kirjotat, maalaat, teet videosi tai lähetät kuvasi, haet uutta nuottia sävelmääsi. Voltaire havaitsi kauan pohdittuaan, kuinka maailma on epäsoinnulle omistettu temppeli. Hyödyllinen huvittavaan – ”Utile dulci.”
Oman aikamme eläkeläisistä Suomessa ei ole internetiä likimainkaan kaikki koskaan edes avannut, saati twiittailut tai lähetellyt omia blogejaan maailmalle. Tämä on fakta maassa, jossa valtaosa on eläkeikäisiä ja joilta odotetaan sähköistä viestintää ja palvelujen käyttöä, mutta jotka eivät niistä mitään ymmärrä tai käytä niitä pankkipalveluissa, terveydenhoidossa, julkisen ja yksityisen sektorin välttämättömässä toiminnassa ja niiden omaehtoisessa analysoinnissa, niitä myös yhdistellen. Ei kaikkea ole tarvis antaa Facebookin ja Googlen, Amazonin omistukseen ja oikeudeksi. Voi itsekin jotain tehdä. Tai jättää algoritmeille, tekoälyn tehtäväksi. Mark Twain epäili kuinka, jos ihminen olisi luonut ihmisen, hän häpeäisi suoritustaan. Ajatus on hyödyllinen huvittavaan. – ”Utitle dulci.” tai elämän ikävyys – ”Taedium vitae.”
Tuleva presidentti Donald Trump on aikansa tuote, oli vuosi mikä tahansa ja käyttää välineitä, jonka käyttämättömyys olisi omituista. Hän on uuden media-ajan ilmiö ja elää sen ehdoilla, eikä suostu sellaiseen peliin, joka sanellaan myös presidentti instituution ulkopuolelta ja jo aikoja muuttuneen mediamaailman, hybridi- ja kybermaailman, reaaliaikaisena tuotteena. Häntä voi koko ajan epäillä ja hän epäilee myös kaikkea ja kaikkia. Se kuuluu nyt tämän pelin henkeen. Luottamus on hankittava suurella työllä, mutta sen voi menettää hetkessä ja reaaliaikaisesti. Olosuhteet eivät luo ihmistä. Ihminen luo olosuhteet. Koskettaa haavaa – ”Tangere ulcus” (Terentius).
Se miten hän sen sanoo, Yhdysvaltain presidenttinä, on kokonaan eri asia. Alexander Stubb twiittasi hänkin mutta kokonaan erilaisia viestejä ja niin me teemme muutkin toimittajina, tutkijoina, viihteen tai faktan tuottajina ja uuden omaksuvina aikuisina ihmisinä paradigman, maailmankuvan, muuttuessa ja muuttaessa myös meitä ihmisinä ja yhteisöinä, kansakuntana osana uutta globaalia viestintää ja sen välineitämme. Siihen on Hesarinkin sopeuduttava ja lopetettava oikuttelunsa suurvaltojen päämiesten puheista pääkirjoituksessaan. Sen alusta on väärä ja höyryveturi menneen maailman juhtana sekin kyberavaruudessa kisailtaessa. Voittaja on edelleenkin se, joka on vikkelin ja joustavin, ensimmäisenä paikalla. Albert Einsteinia lainaten käsittämättömintä maailmassa on se, että se on käsitettävissä. Emme tiedä emmekä tule tietämään – Ignoramus et ignorabimus.
Vaalivuotta luonnehtii toki aina hektinen journalismi, mutta nyt se kärjistyi myös hyökkäykseen sananvapautta vastaan. Satiirilehti Charlie Hebdon oli muistutus journalistisen työn vaaroista ja myöhemmin Ranska koki uuden eurooppalaista yhteiskuntaa järkyttäneen terrori-iskujen sarjan. Vuonna 2016 tämä kaikki vain paheni ja jatkui vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä. Oma presidenttimme ei ehtinyt sitä edes päivittää juhlapuheensa tekstiin. Vuonna 2025 tästä on vain hämärä muisto jäljellä. Tekijä tuntematon – ”Ignotus auctor” tai Onnettomuuksien Ilias. – Ilias malorum.
Samalla monimutkaisen maailman tuskan selittäminen vaati toimittajalta kokonaan uutta vaivannäköä ja oman maailmankuvan sekä uskomusten testaamista. Kuka kertoo ja mitä tällaisista teoista ja kenen kertomusta seurata? Väite ihmisistä eläen jossain mediakuplassa oli sekin vanhahtava. Maa – Jumalan golfpallo.
Maaseudun Tulevaisuutta, Iltalehteä tai Pellervoa lukeva, Työmieheen ja Suomen Uutisiin syventyvä, Suomen Kuvalehdestä maailmankuvansa ammentava tai maalaisliittolaisia maakuntalehtiä tavaava ei mukamas elänyt kuplassa Lounais-Hämeessä Forssan Lehteä tilaten. Televisiossa oli kaksi kanavaa, josta valita ja toinen vielä pelkkää valemediaakin tai Repo -radiota. Olosuhteet eivät luo ihmistä. Ihminen luo olosuhteet. Onnettomuuksien Ilias – Ilias malorum.
Mennyt vuosi toi esille uudella ja usein loukkaavalla tavalla erilaisten yhteisöjen poikkeavat mielipiteet ja myös niiden julkisen paheksunnan. Syntyi sisäänpäin kääntyneitä yhteisöjä, joissa ihmiset tekivät itse uutisensa ja usein saman mielisten saarekkeiden mediansa. Tähän olemattomaan ongelmaan puututtiin ja todellinen malka, se algoritminen ja robottien kirous silmässä, oli suuruudeltaan koko näkökenttämme peittävä. Kun ei niistä mitään ymmärrä, on parempi, ettei niillä myöskään päätään vaivaa. Ottelussa sinä vastaan maailma luon vetoa maailman puolesta.
Niinpä kaikkia perinteisiä instituutioita epäiltiin ja teknologiaan suhtauduttiin torjuvasti. Puolueet ja poliitikot saivat epäilevän, kuuntelevan ja usein vihamielisen Suomen ja sen median vastattavakseen. Yhteiseksi hyväksi – ”In commune bonum”.
Politiikan pelisäännöt pantiin kokonaan uusiksi silloin, kun oma sivustokin muuttui identiteettivarkauksien kautta mediaterroristin pelivälineeksi. Vihapuhe, populistiset liikkeet, olivat vain oire kaikkien suurten ongelmien ohella ja tuotteena. Vaatimaton välihuomautus kansalta. Kun tekee maailman siedettäväksi itselleen, tekee sen siedettäväksi muille. Miettien sitä mielessään – ”In animo voluntas.”
Suuretkaan mediayhtiöt ja globaalit jätit eivät voineet hallita näiden pitkälle kehitettyjen ja sofistikoitujen hyökkäysten virtaa ja ulottumista myös kybersodan ja hybridisodan, pelkomedian saaristoon, syrjäisenä pidettyyn Suomeen. Näin verkkomedioita jouduttiin sulkemaan ja keskustelu lainehti informaation luotettavuudesta infosotaan, jossa etenkin pakolaisteema vei valtamediat viihteineen pois raiteiltaan journalismissaan. Epäilevä, kuulusteleva, jankkaava tivausorgio itseisarvona ohitti olemattoman uutisen merkittävyyden. Tätä on jatkunut jo vuosia. Miten siitä voisi jakaa mediapalkinnon? Eräs henkilö pienellä planeetalle erään linnunradan pienessä aurinkokunnassa, sen reunalle syntyneenä. Hännässä myrkky – In cauda venenum.
Salakavala informaatiovaikuttaminen on ilmiö, jota on tärkeä ymmärtää. Muodikkaat hybridi- ja kybersodan välineet liitettiin informaatiosotaan. Siinä alkoi näkyä merkkejä, jossa pyrittiin leimaamaan ihmisiä ja tätä kautta myös kaventamaan meille arvokasta sananvapauttamme. Sananvapautta on turha vaalia, jos jopa ajattelu pyritään kieltämään ja estämään emotionaalinen tunteitten erittely ja ilmaisu, tekemään ihmisen arkielämä ahdistavaksi olotilaksi, monelle liki helvetiksi. Perhe on sivistyksen sydän ja talo on asumiskone. Tässä merkeissä olet voittava – ”In hoc signo vinces.”
Etenkin suhtautuminen itään sai takavuosien liki topeliaanisia piirteitä, syntyi stereotypioita ja mediaviestit punnittiin jälleen kerran osana isänmaan etua ja sen toteutumista. Venäjä-kortti tuli jälleen leimaamaan poliittista vastustajaa epäisänmaalliseksi. Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa mukaan tuli tuttu kansallinen sisällissotamme informaatiosodan osana. Näiden sotien lopettaminen olisi varmasti kaikkien yhteiseksi eduksi juhlavuoden alkaessa. Käytäköön sisällissodan kauhut sitten vuonna 2018. Kärsitään yhdessä ja käsitellään oikein perusteellisesti ja väitöskirjojen kanssa ne tutkien. Niitäkin varmasti nähdään. Tulee vielä ruttokin ja pandemia sekä sota Euroopassa ennen vuotta 2025. Riita uudistaa rakastavaisten tunteet. Tosin nyt köyhän hahmossa – ”In forma pauperis.”
Suomessa käynnistynyt vihapuhe vaikutti pakolaiskeskustelussa vaalien taktisiin valintoihin vuonna 2015, jossa mölyävän trollilauman rinnalla oli mukana asiantuntijoita ja yhteisen ymmärryksen löytäminen oli tärkeämpää kuin monimutkaisen maailman oivallus. Kun ihmiset kaipasivat tunteiden ja kärjistysten rinnalle autenttisuutta, kansa sai lopulta juuri sitä mitä se sattui klikkaamaan ja jonka se oli itse Facebookiin luonut. Yhdysvalloissa tämä ilmiö oli vain vuonna 2016 Suomea monin verroin mittavampi. Kanadan vaalit ja brittien tapa äänestää kertoi kuitenkin jo hyvissä ajoin, mistä on kysymys, ja kuinka tuulen suunta kääntyi. Donald Trump osasi toki reivata purjeensa oikein. Trumpin osaamisen oivaltaminen ja vähäisempi halveksiminen olisi tuonut vastapuolelle enemmän uskottavuutta. Miten eliittinä itseään esittelevä liberaali vokin olla noin tyhmä? Toistuuko tämä vuonna 2025? Rakkaus ei velliä höystä mutta vetää kuin viisi paria härkiä.
Siinä missä Topeliuksen tarkoittama ”kansa” heimoineen oli kadonnut ja mediayhtiöt kävivät keskenään rajua pudotuspeliä, Suomeen syntyi porvarihallitus. Ihmisen minä ja sen lähipiiri taisteli siinä hallitsevan mediayhtiön tarjoamassa kentässä. Osa meistä kääntyi sisäänpäin ja osa taas haki ”startuppeja”, avoimia verkkoyhteyksiä ja he loivat uutta mediakulttuuria. Sillä ei ollut enää mitään tekemistä vanhan mediakulttuurin kanssa. Ja nyt elämme jo vuota 2025. Politiikan kulttuurissa tämä johti uudenlaiseen heräämiseen jo asioiden valmisteluvaiheessa. Asiat nähtiin myös uudessa hallituksessa jatkumona, joissa tulee uusia käänteitä ja päivityksiä, mutta myös nopean toiminnan aiheuttamia virheitä. Jos poliitikolla oli tässä prosessissa kiire, oli se kyllä myös toimittajalla, ja tälle kehitykselle voisi antaa kuluneen vuoden mediapalkinnoista kirkkaimman. Toivotonkin rakkaus on lopulta onni. Pienin yhteinen nimittäjä. Myös köyhän hahmossa – In forma pauperis.
Kiire leimasi tätä vuotta ja tulee varmasti luonnehtimaan myös hallituksemme viimeisiä hetkiä ennen vaaleja. Ne taitavat tulla lopulta kaikki samalle päiville ja media-ajan tapaan hybridiyhteiskunnan kouristeluna, jälleen kerran. Tuolla nimellä kirjoittamani kirja kummittelee mielessäni. Silloin se liittyi vielä kylmän sodan henkeenkin. Tässä politiikan toimittajat joutuivat keskelle uudenlaista mediapeliä, jossa hallitus muutti myös päätöksenteon tapojaan. Kun hallitus ei itse joko kykene, tai halua viestiä perinteisellä tavalla, journalismin tehtäväksi jää avata, mistä oikein on kyse. Vanhaan kulttuuriin kun ei voinut enää palata. Halutessasi omistaa ja menestyä et saa samaan aikaan vaatia. Työ on monen paras rakastaja mutta harva on yksiavioinen. Tässä merkeissä olet voittava. – In hoc signo vinces.
Heikot signaalit on havaittava ja uudessa ympäristössä etenkin massamedian merkityksen jatkuva väheneminen. Suurille jää edelleen varmennetun tiedon tarjonta, mutta se rapautuu reunoilta, eikä sen tule puuttua pieneen ja usein yhteen asiaan uudessa sirpalemediassa. Ne ovat hajallaan internetin mediaympäristöissä ja niiden kokoaja voi olla mediatalon rinnalla yhtä hyvin kuka tahansa somettaja tai asiansa osaava oman aikamme kustantaja. Rakkaus syntyy sekin sokeana kuin kissanpentu. Joskus jopa köyhän hahmossa – ”In forma pauperis.” Kotitorilla – ”In foro domestico.”

Pyhistä paluu arkeen, härkäviikkoihin
Pyhät ovat ohi ja härkäviikot alkaneet. Vuosi takaperin kirjoitin käsitteestä ”pyhä” lyhyen blogin. Siitähän voisi kirjoittaa myös tuhat sivuisen kirjan. Joku sana kuitenkin uudelleen. Moni meistä törmää tähän ilmiöön ja sivuuttaa sen pohtimatta edes muutaman rivin verran. Mikä siis on suomalainen pyhä. Ei ruotsalainen, venäläinen tai kiinalainen vaan juuri suomalainen käsite ”pyhä”.
Helsingin Sanomat kirjoitta tänään (16.1. 2017) kuinka Donald Trump joutuu tekemisiin vahvojen alfa -urosten kanssa, liikkui hän Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Venäjällä, Turkissa tai vaikkapa Euroopan avainvaltioissamme. Samalla lehti esitteli 111-vuotiaana kuolleen kiinalaisen, liki pyhimyksen, joka tietämättään alkoi muuttaa kieltä 1300 miljoonan käytössä sellaiseen asuun, jossa se siirtyi helposti latinalaisten kirjainten kautta omaan media-aikaamme ja sähköiseen viestintään.
Se avasi sellaisia pyhiä rajoja, kansakunnan vuosituhantisia dna-rakenteita, joita Kiinan muurikaan ei voinut mitenkään suojella oman aikamme globalisaatiossa. Samalla lehti on huolissaan valemediasta ja kirjoittelusta, jossa loukataan pyhää totuutta. Aivan kuin kotitorilla kirjoitettua. – ”In foro domestico.”
Saksa on siihen puuttunut etenkin Facebookin kohdalla ja sosiaalisessa mediassa mutta varmaan pian myös muussa viestinnässään. Ilkeily, ironia ja satiiri, sarkasmi ja viihteellinen media, tahallinen häpäisy, vähättely ja loukkaaminen sanan vapauden nimissä, rajoittaa niiden sanomista, joilla totuus on pyhä asia ja joiden maailmankuvaa halutaan kaventaa. Olet juuri niin suuri kuin ne asiat, joiden annat häiritä itseäsi. Olet samassa veneessä ongelmia keräävien kanssa unettomia öitä viettäen. – In eadem es navi. (Cicero).
Näin meille ainakin kerrotaan selittämättä, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”totuus” tai ”pyhä”, elleivät ne ole samalla muuttuvia nekin, siinä missä tieteellinen totuus muuttuu kaiken aikaa uutta löydettäessä. Siellä totuus ei ole ”pyhä” asia vaan arkinen ja koko ajan varaudutaan sen muuttumiseen uusien löydösten mukana. Poliitikon tapaan totuudella ja sen pyhyydellä ei pyritä vakuuttamaan muita vaan hyväksytään kritiikki ja muutoksen pysyvyys. Kun uskot että elämäsi on elämisen arvoinen, uskosi tekee sen todeksi. Tässä merkissä olet varmasti voittava. – ”In hoc signo vinces.”
Uudessa mediassamme syntyy sosiaalisia ja kulttuurisia kuplia, pyhien omia koulukuntia. Sellainen kehitys ei ole toivottavaa etenkään Suomessa, jossa pyhä liittyy samalla käsitteisiin rajoista ja niiden kiroista. Se lähestyy väkivallan ja uskonnon yhteyksiä sekä Rene Girardin oppeja jäljittelytaipumuksestamme, ”mimesiksestä” sekä samalla arkaaisen ja ns. ”pakanallisen” uhraamisen ja syntipukin etsinnän filosofiaa. Se ei ole toivottavaa kulttuurissa, jossa kiusaaminen ja ”syntipukit” ovat osa kulttuuria ja tuleva vuosi muistellaan sisällissotamme uhreja, syitä ja seppiä, pyhiä uskomuksiamme ja fiktiivisiä kertomuksia, romaaneja, sisällissodan syistä ja sepistä kirjoitettaessa. Olet juuri niin suuri kuin ne asiat, joiden annat häiritä itseäsi. Monelle tappio on kuin kuolema, sillä sen kanssa on opittava elämään. Unohda koko asia ja tässä merkissä olet voittava, – ”In hoc signo vinces.”
Yhteisörauhan pönkittäjänä ”pakanauskonnot” ovat ikään kuin kääntöpuoli kristinopillemme, jossa jo käsite marttyyri ja syntipukki paljastivat sellaisenaan, kuinka kyseessä on käännekohta ja ”pyhä” sekä ”totuus” tullaan määrittelemään uudella tavalla ja hylkäämällä sijaisuhraaminen yhteisörauhan säilyttämiseksi.

Mikä sitten on pyhää Suomessa? Lainaus on Wikipediasta, oman aikamme ”pyhästä totuudesta” monen tulkintana:
”Suomen kielessä pyhä on sukua sanalle piha, lähde? Sellaisena se on ilmeisesti tarkoittanut kiellettyä, rajattua ja tabua. Esimerkiksi vieraan yhteisön rajaa on voitu pitää pyhänä. Tällöinkin pyhän käsitteeseen on kuitenkin usein kuulunut yliluonnollisuus.”

Pyhän rikkoja on esimerkiksi saanut vainajat tai muut henkiolennot vastaansa. Myös pyhien lehtojen, eli kiellettyjen lehtojen tapauksessa, pyhään on liittynyt yliluonnollinen. Pyhä on ollut esimerkiksi aidattu alue lehdossa, jonka sisään ei saanut mennä, mutta jonne heitettiin uhreja. Sanasta on kuitenkin ajan kuluessa pääosin väistynyt alkuperäinen merkitys kiellettynä alueena, ja se on alkanut tarkoittaa nykyistä merkitystään, ja samalla sen merkitys on meille hämärtynyt.
Pyhä voidaan määritellä myös Suomessa näin: Pyhä eli sakraali on maallisesta eli profaanista eroava asia. Sen nähdään usein olevan arkisesta kontekstistaan erotettu ja on siten erityisasemassa. Hyvin sanottu mutta jäsentymätön, kuten nyt useimmat symbolimme pyhinä ovat ilman selittelyä. Niinpä pyhästä tulikin vaikeasti selitettävä ja kirkoissa se piiloutuikin munkkilatinan taakse. Syntyivät pyhät kielet ja niiden taitajat, retoriikka ja pyhä taide, musiikki. Meillä ei juurikaan kuitenkaan etsitty pyhää tanssia. Se jäi maalliseksi ja joskus myös synniksi.
Pyhään on siis selitettävä kohteesta sekä kulttuurista riippuvana ja henkilön kautta, siis pyhän kokijan kautta. Tässä yksi sellainen kokija:
Filosofi William James kirjoitti teoksessaan Uskonnollinen kokemus (1902), kuinka kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden ajatus käsittää seuraavat piirteet:
Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään. Ääretön haltioitunut vapauden tunne. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.
Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen hurmoksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä jonkinasteiseen asketismiin, sielun lujuuteen, henkiseen puhtauteen ja lähimmäisenrakkauteen. Pyhä Henki on meille tutuin tämän ilmiön kuvaajana ja kolmas taso kuvatessamme pyhää jumaluutemme kautta ja osana dogmaattista kristinoppiamme.
Käsite on myöhäsyntyinen omassa kansakuntamme kulttuurissa ja dna-rakenteessa, mutta sopii hyvin myös vanhempaan pakana-ajan geneettiseen rakenteeseen, sosiaaliseen pääomaan ja muistiin. Pyhien ajat vain oli hoidettava muiden tapaan jouluun ja Nuutin pukki joulun ajan pukiksi. Muutos oli valtava ja siihen ei sopeuduttu hetkessä.

Suomi tunnetaan pyhistä paikoistaan. Pyhäjärviä on määrätön määrä. Mikä tekee niistä pyhiä? Miksi pyhä on suomalaisille läsnä juuri luonnossa ja sen kohteissa? Johtuuko se luontoon sidotusta onomatopoeettisesta kielestämme ja elämästä, luontoon liitetystä pyhyydestä muiden arkaaisten uskontojen tapaan. Uhraaminenkin oli pakanallista ja käännekohta tuli kristinopin ”mimesiksen”, jäljittelytaipumuksen, muutoksen myötä? Onko se myös kiusaamiskulttuurimme taustalla kummitteleva peikko, arkaainen pakanauskontomme, luontouskontomme sekä samaan aikaan maallistuva kristillisyytemme?

Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja marttyyrit käänsi pakanallisen syntipukkien haun ja heidän uhraamisensa päälaelleen pakanakansan pyhyyden palvonnassa. Ainakin näin kuului käydä, vaikka kiusaamiskulttuuri pakana oppina jäi edelleenkin eloon niin kouluihin, työpaikoille kun kirkon sisällekin, seurakuntaan ja puolueittemme sisään ja välille, mediayhteiskunnan liki ainoaksi tehtäväksi. Kun samalla kristillisyys maallistui, pakana-ajan pyhyys jäljittelytaipumuksenamme syveni ja kansakunta taantui myös demokratiansa toteutuksessa. Paluu animistiseen aikaan alkoi ja sitä vauhditti globaali monikulttuurisuus.
Pyhät luonnonkohteet ovat osa animistisen maailmankuvan mukaan syntyvää geenistöämme, jossa kaikkialla oli henkiolentoja, joiden toiminta pitkälti määräsi maailman tapahtumat. Animisteille koko luonto oli pyhä. Silti jotkut kohteet olivat erityisen pyhiä; niitä palvottiin ja niillä käytiin uhraamassa.
Palvotuimmissa paikoissa on läsnä jokin erityisen merkittävä henkiolento, kuten esi-isä tai yhteisön suojelija. Muun muassa vesialueita ja lähteitä, kosteikkoja, rotkoja, puita, isoja kiviä, lehtoja ja korkeita mäkiä ja vuoria on pidetty pyhinä. Riitojen sattuessa uhrattiin syntipukki arkaaisen pakanauskonnon tapaan meilläkin. Nyt sellaista haetaan vaikkapa poliitikoista tai jonkun kuppikunnan (puolueen) näkyvistä jäsenistä. Elämä oli peli, jossa kaikki lopulta hävisivät. Usein vielä köyhän hahmossa – In forma pauperis.
Joudun Hämeessä yhtenään tilanteisiin, joissa konflikteja ratkotaan hakien yhteisiä syntipukkeja. Joskus ne näyttävät johtavan lopulta psykososiaaliseen työyhteisön sairastumiseen ja jopa fataaleihin ilmiöihin. Populistiset liikkeet ovat syntipukiksi sopivia nekin siinä missä uudet sosiaaliset tai kulttuuriset uudistukset, innovaatiot etenkin rakenteellisina uudistuksinamme. On eletty köyhän hahmossa – In forma pauperis. Jos ihmisellä ei ole luonnetta, hänen on hankittava elämänohjeita. Kotitorilla – ”In foro domestico”.
Lapissa vuosikaudet liikkuneena, jopa oman Lapin tutkimuksia julkaisusarjan tuottaen yhdessä Turun ja Oulun yliopistojen kanssa, talo talolta jokilaaksot moneen kertaan haastatellen, pyhyys määriteltiin siellä toisin. Saamelaisten pyhät järvet ovat Saivo-järviä ja pyhät maakohteet, kuten kivet seitoja. Niiden pyhyyttä ei pidä loukata eikä puuttua sellaiseen, jonka pyhyydestä emme ole perillä loukkaamalla tai häpäisemällä totuutta, joka on omastamme poikkeava, mutta jollekin meistä pyhä.
Tätä varten meillä on perustuslaki ja ihmisoikeudet sekä kuuluisi olla myös perustuslakituomioistuin, johon voisimme yhteisesti luottaa vuosisataisena myös sosiaalisen pääomamme ja moraalimme ankkurina. Nyt se on koko ajan kateissa ja poliittisena perustuslakivaliokuntana paineiden alla työtään tekevä. Se ei ole uskottava näin vaativassa tehtävässä. Se ei saisi liittyä pragmaattiseen elämäntapaamme vaan kokonaan toiseen ulottuvuuteen, normistoon ja moraaliin, ihmisoikeuksiin ja luonnon oikeuksiin, pyhään ja sen määrittelyyn omana kulttuurinamme.

Kolmas kivi auringosta lähettää epävakauden kasvavia merkkejä
Tellus on kolmas kivi auringosta ja Venus toinen, naapurimme. Yritämme seurata universumin laitoja ja arvailla sen rakenteita, mustia aukkoja ja magneettisia aaltoja, aineen rakennetta, kaiken syntyä, mutta naapurikin on oikeasti meille täysin vieras ja tuntematon tapaus. Näin elämässä tahtoo olla yleensäkin. Erehtyminen nyt on edelleenkin inhimillistä mutta samalla typerääkin. Moni on myynyt isänmaansa kullasta – ”Venditi hic auro patriam.” Miljardöörit presidentteinä huolestuttavat monia.
Hesaria lukien näyttäisi siltä, että Yhdysvallat ja sen asiat ja sidokset tunnetaan kuin omat taskut mutta naapuri ja oma asuinyhteisö, yhdyskuntarakenne Helsingissä on monelle täysin vieras ja tuntematon maalaisena siellä asuen. Maaseutu on unohtunut, jäänyt mopen osille, eikä kukaan näytä siitä välittävän rahtuakaan. Se luo katkeruutta. Helsinki ja metropoli on voittaja. Lapin ohella, jonka pelastavat kiinalaiset yrittäjät ja rahoitus, kirjoittaa mediamme siellä, Lapissa. Lapin tutkijana sellainen tuntuu pahalta. Kokemukset Grönlannista ovat ikäviä. En niitä mielelläni toistele. Itämeri on sekin ajautumassa vaikeaan välikäteen. Älä koskaan tee samaa erehdystä kahdesti, ellei se kannata. Olkoon lupa sanotulle – ”Venia sit dicto.”
Infraa ja teitä, liikennettä suunnitellaan maahan Bernerin ja Paavo Lipposen työnä. Tästä kirjoittaa Hesarissa kolumninsa mediaprofessori ja maalaistyttö Anu Kantola eläen kahden maailman puolivälissä ja ei kenenkään maalla. Kriisi oman identiteetin kadottua on kriiseistä se pahin ja Kantolan pelastaa professorin asema ja palkka Helsingissä. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on turvallinen tapa selvitä kriisistä. Vatsalla ei ole korvia. – ”Venter non habet aures.” (Plutarkhos).
Jokioisissa, luonnonvaratutkijoiden yt-neuvottelut jatkuvat vuodesta toiseen. Se ei Hesariin kirjoittelevaa professoria liikuta pätkääkään. Tuhansien tutkijoiden ammattitaito on vuosikymmenisen tai vuosisataisen työn tulosta omissa tiimeissä, yhteisöissä, verkostoissa, klustereissa. Kun ne kadotetaan kokoaminen ei tapahdu hetkessä, jos lainkaan. Käy kuten suomalaiselle mäkihyppyperheelle. Se jää unohduksiin ja vain betonimäet kertovat menneen maailman menestyksestä. Enkelit osaavat lentää sillä he ottavat itsensä kevyesti. – Tänään monen elämä on kuin sairaan miehen unet. – ”Velut aegri somnia.”(Horatius).
Timo Soini taas tulkitsee Trumpin lehdistölle antamia lausuntoja Euroopasta ja rauhoittele maalasipoikana Espoossa asuen hänkin. Antaa isällisiä ohjeita puolueensa pököpäille, käräjillä kulkijoille. Jotain on tapahtumassa ja aikaa puoluekokoukseen on vielä kuukausia. Puolueen synnyn tuntien aina vuodelta 1959 Pieksämäeltä, runoja siellä lapsena lausuen, uskon tietäväni jo, mitä on odotettavissa kesällä Jyväskylässä. Ikävä kyllä olin oikeassa nyt vuonna 2025 asiaa pohdiskellen. Taidan olla nyt vanhin ja samalla ainut tuon puolueen perustajajäsen kahdeksanvuotiaana runoja Pieksämäellä lausuen. Veikko Vennamo oli silloin vauhdissa muutenkin kuin karjalaisten asutustoiminnan johtajana ja todella taitavana puhujana. Eivät tragediat meitä tapa, vaan hutilointi ja sotkut. Sekä purjein ja airoin. – ”Velis et remis.”
Puoluetta oli vuonna 1959 perustamassa evakkoja Karjalasta ja varmaan perinteisiä korpikommunistejakin. Toki joku maalaisliittolainenkin. Tein ensimmäisen tutkimuksenikin Oulun yliostolla juuri tämän puoleen synnystä ja äänestäjistä poliittisen maantieteen professorille. Tietokone oli jo tuolloin apuna ja elettiin 1970-luvun alkua ja SMP:n jytky vaaleja. Tämän päivä algoritmit ovat vain jatkoa tuolle ajalle. Ei sen ihmeellisempää. Herakleitosta lainaten, et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat. Halusi sitä tai ei. – ”Velit nolit”.
Muutakin voisi tehdä kuin kontata vaipoissa Tuomikirkon portaita. Loppuun heittää jutun, kuinka me taistelemme tarvittaessa kuin pirulaiset. ”We would fight like hell”, kääntää toimittaja Soinin sanat haluten osoittaa, kuinka hän käyttää samoja ilmaisuja kuin Trump, trumpismeja. Piiloviestinä ajateltu meni perille. Trump tulee menestymään Soinia paremmin, paljon paremmin. Hän osaa tämän pelin ja sen vaatimukset. Hän kun pääsee kunnolla vauhtiinkin vasta vuoden 2025 jälkeen. Ensimmäinen kausin presidenttinä oli vain harjoittelua. Sopeudu tai häviä, nyt ja aina, siinä luonnon kategoratiivinen imperatiivi (H.W. Wells). Joko rukouksella tai rahalla. – ”Vel prece vel pretio.” Kumpi mahtaisi olla Trumpille tutumpaa?
Populisti tuntee toisen populistin mutta toinen nyt sattuu olemaan Yhdysvaltain presidentti, jättivaltion, jossa on 50 osavaltiota. Alabaman kaltaisia ja Kaliforniaan muuttaneita. Erot ovat suurempia kuin Euroopassa. Ei niihin tule suhtautua vakavasti, pohti lehti. Olen jyrkästi eri mieltä. Nyt kun Itämerestäkin tuli Naton ja Venäjän konfliktien etulinjaa. Trumpin johdolla myrskyjä on odotettavissa. Kokemus saa ihmiset tekemään uusia erehdyksiä samojen vanhojen asemesta. – On vaikea tietää, haluaako hän vai ei. – ”Velit nolit scire difficile est.” Tämän toistelu on osa omaa aikaamme sekin.
Trump nyt vain haluaa hakea alkuun isoa jytkyä tai tehdä diilejä, lehti analysoi. Voi olla niin, mutta voi olla toisinkin. Yhdysvaltain 45. ja nyt 46. presidentti esikuntineen näyttää muuttavan suuria kuvioita Telluksella uuteen uskoon. Kun vuosi on lopussa, on syytä tarkkailla, kumpi populisti hoiti leiviskänsä paremmin, Soiniko vai Trump, nykyinen hallituksemme vai Trump? Ei näitä kahta sovi vertailla keskenään. Lehti tekee väärää analyysiä. Tänään vuonna 2025 me ymmärrämme sen erityisen hyvin. Elämä on hirvittävä kokemus, mutta unohdus surullisempi, lausui aikanaan Tennessee Williams. – Tuli, näin, voitin, sanoivat taas sekä Julius Caesar, Plutarkhos ja Suetonius sekä uskomaton määrä muita miehiä. Vähemmän naisia. ”Veni, vidi, vici.” Et kai sinä sentään?
Pääkirjoitussivu taas kertoo kuinka pääministerien ja median välit ovat olleet ennenkin ongelmalliset eli ei mitään uutta auringon alla siinäkään mediakohussa. Se varmaan pitää paikkansa. Ilmiö on toistuvaa huuhaata. Suomi ei ole Yhdysvallat. Asemamme Euroopassa voi muuttua hetkessä. On muuttunut ennenkin. Suomi ei ole suurvalta eikä sen kohtaloita sovi dramatisoida. Hybridiyhteiskunnan heiluteltavissa. Nyt alkaa uusi maailmanjärjestys, toteaa puolestaan Risto E.J. Penttilä (HS 11.01. 2025). Tämä koskee sekä turvallisuus- että kauppapolitiikkaa. Diilejä tehdään niin Grönlannissa kuin Panaman kanavalla. Ensin hurja kohu ja sitten diili sen päälle. Suomi huomataan sekin ja pidetään liittolaisena, johon voi luottaa. Se antaa mahdollisuuden vaikuttaa. Kaikkea sitä mikä asettaa meille rajat kutsumme kohtaloksi. – Niin kuin sairaan miehen unet. – ”Velut aegri somnia.” (Horatius).
Työkyvyttömien asemaa on korjattava, hallissa on tilaa hiihtääkin ja Vapaavuoresta voisi tulla hyvä pormestari, kertoo lehti. Vapaavuori kokoomuslaisena johtajana ja Orpo pääministerin tukena hoitamassa maan taloutta ja rakennemuutosta on pelottava ajatus. Heillä ei voi olla yhteistä linjaa Sipilän hallituksessa. Vuonna 2025 Voimme odottaa jo parempaa tulostakin. Kukaan ei kertonut heille, kuinka lattia on liukas. Sellaista on elämä. – Niin kuin peilissä. – ”Veluti in speculo.”
Urheilussa liki sadan lajiliiton valinnassa suurin ja kaunein on yleisurheilu ja sieltä voisi tulla joku Leo-Pakka Tähti maamme menneen vuoden parhaaksi urheilijaksi. Eihän näiden muiden liittojensa ykkösten nimiä kukaan edes tunnista. Emme tunnista muuta kuin sen, mitä seuraamme, ja nyt me seuraamme usein hyvin kapeaa osaa kokonaisuudesta jättäen suurten linjojen hallinnan Herran haltuun. Urheilu on tästä vain kovin näkyvä esimerkki. Emme oikein ymmärrä politiikkaa. Jörn Donner varoitti sanomalla, kuinka elämä on ammatti, jonka oppimiseen menee ikä kaikki. Näin myös myötäisillä tuulilla. – ”Ventis secundis.”
Populismin varjossa
Presidentti Donald Trump asetti itselleen populistina haasteita, joiden voittaminen tekee hänestä herooisen sankarin. Jos hän epäonnistuu, hänen on haettava, muiden populisti presidenttien tapaan, sisäisiä tai ulkoisia syntipukkeja. Sama pätee keneen tahansa kansaan vetoavaan populistiseen liikkeeseen ja sen johtajaan, kansanliikkeeseen. Kyllä kansa tietää, rötösherrajahti ja unohdetun kansan puolesta käynnistetty liike edellyttää myös onnistuakseen tekoja ja niiden on oltava populistisia. Muuten puolue hajoaa tai oikeammin se hajotetaan. Elä niin kuin voit, ellet voi elää niin kuin tahdot. – Vatsa ei kuule määräyksiä: se vain vaatii ja anelee. – ”Venter praecepta non audit: poscit, appellat (Seneca).
Oli kyseessä Suomi tai Yhdysvallat, muutoksen uskottavuuden ja kantopinnan suuruuden on oltava koko kansaa ja etenkin sen keskiluokkaa nosteen tavalla koskettava myös vaalien jälkeen. Muuten jytkystä tullaan alas ennätysvauhtia silloin, kun mitataan tulos tai ulos vaaleissa uuden vallankäyttäjän saavutuksia ja suosiota, pysyvyyttä. Populistilta odotetaan tulosta heti jytkyn jälkeen. Elämä muistuttaa useammin romaania kuin romaani elämää. Näin päin se tahtoo mennä. Kirjailija menestyy myötäisillä tuulilla – ”Ventis secundis.”
Kun kaikki eivät voi voitta lotossakaan, ei sitä voi odottaa myöskään populisti pulisijan lupauksista, ellei nousussa ole mukana muitakin kuin joukko onnen onkijoita, kukin vuorollaan uutta populistinostetta ja sen aallonharjaa odotellen. Poliittinen liike tänään on aina populistinen. Siinä ratsastetaan koko ajan populismin poliittisella harjalla Trumpin tapaan päivittäin omaa mediaansa käyttäen. Vuosi 2025 ja uusi valinta virkaan tekee hänestä kokonaan uuden presidentin myös johtajana. Vastatuuli tekee hänestäkin viisaamman ja vahvemman. – ”Alastomin sanoin” ja Sanalla sanoen” – ”Verbis nudis” – ”Verbo uno.”
Tällainen vuoroaaltojen seurailu lopulta rapauttaa koko perinteisen demokratian ja sen uskottavuuden eikä kasvata kansakunnan sukupolvelta seuraavalle siirtyvää moraalista pääomaa. Moraalin rapauttajalle syntyvä krapula on monelle kansakunnalle tuttua surutyötä ja kuvattu etenkin ranskalaisten akateemikkojen töissä. Jokaisen on lopulta soudettava omilla airoillaan. Ja viisaalle sana riittää. ”Verbum sat sapienti”. Usein vielä kulunut sana – ”Verbum tritum”.
Ei vähiten Rena Girardin kirjoituksissa ja ”mimesiksessä”, jäljittelytaipumuksessamme palatessamme arkaaiseen konfliktien sijaisuhraamiseen, kiusaamiseen ja vainoamiseen, ilveilyyn sarkasmina, kutsuen sitä huumoriksi. Mikään ei ole niin surullista kuin nuori, kyyninen ja sarkastinen ihminen. Toimittaja seulomassa jyviä ja akanoita sekä esitellen sitten akanat. Viisautta kun ei voi periä eikä testamentata. Vain arvottomia sanoja. – ”Verba inania”. Usein vielä vääriä sanojakin” – ”Verba falsa.”
Yhdysvallat elää tätä kriisiä siinä missä Suomi ja koko Eurooppa mediayhteiskunnan kammetessa sen hybridivaiheesta uuteen kybersodan vaiheeseen, samalla kun talouden painopiste siirtyi Aasiaan ja Afrikkaan. Siinä Pohjois-Korean ainut keino on pyrkiä voittamaan aikaa uhkailemalla ydinaseilla. Heidän joukkonsa Euroopassa, Ukrainassa, ovat nyt väärässä paikassa vuonna 2025. Samalla ongelmien suuruus, niiden globaali ymmärrys, kasvoi sekin tavalla, jossa Yhdysvallat ei ollut enää koko maailman poliisi ilman syvää jakautumista kahtia. Obamanian antama lupaus jäi lunastamatta sekin. Kun näin käy, tee vihamiehellesi palvelus ja opit pitämään hänestä. Ihan vain esimerkin vuoksi. – ”Verbi causa.”
Suomessa taas maaseutu on häviäjä, jolle ei annettu riittävää painoarvoa ajoissa. Helsingin herrat ja metropolipolitiikka ei ollut koko kansan politiikka edes Oulussa tai Tampereella, Turussa eläen. Yhdysvalloissa osavaltioiden erot olivat taas taivaisiin huutavia. Tähän kriisiin haetut lääkkeet olivat luonnollisesti omalle ajallemme tyypillisiä, sarkastisia ja mukaillen yhteistä sosiaalisen mediamme kieltä ja sen arvomaailmaa. Globalismi ei jakanut varallisuutta ja hyvinvointia, kuten kansakuintien kohdalla olemme odottaneet normistollisena moraalinamme ja yhteisöllisenä elämänmuotonamme. Sen sijaan me kyllä olemme globalisaation voittajia, toisin kuin kuvittelemme, tai sosiaalisen median ”päätoimittajat” kirjoittavat vihapuheitaan. Kuinka upea komedia elämä olisikaan, ellei meillä olisi pakollista roolia siinä. Sanalla sanoen, kulunut sana. – Verbo uno – Verbum tritum.
Syntyi nationalismi ja patriotismi syntipukkina globalismi. Aluetasolla maakunnat tai oikeammin muutama yliopistollinen keskussairaalamme. Maaseudun katkeruus levisi myös keskikokoisiin taajamiimme. Usko yhden johtajan malliin alkoi korvata verkostot ja klusterit, innovaatiopolitiikan ydinohjelmat. Taantuma syveni, mutta samaan aikaan haettiin korjauksia, jotka olivat trumpismin kääntöpuolessa, Hollywood -elämän petoksen petoksissa ja Rene Girardin väkivallan ja uskonnon yhteyksissä, kristinopin ansioissa, väkivallattomuuden malleissa. Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään. – Totuus puolestaan synnyttää vihaa – ”Veritas odium parit” (Cicero).
Trump oli ja on diilien käyttäjänä muita kokeneempi. Brittien kohdalla taas sarkastinen taiteilu voi muuttua tarvittaessa myös surrealistiseksi sekoiluksi, jollaista siellä on toki käytetty ennekin. Sellainen sulkeutuminen ei ole kenenkään etuja palvelevaa. Brexit ja irtautuminen Euroopasta ei suju koskaan ilman monen sortin liittolaisuutta. Yhdysvalloissa mielenosoitukset käynnistyivät heti ja niiden paine ei voi olla vaikuttamatta Yhdysvaltain kaltaisen valtion rakenteisiin ja myös eurooppalaiseen nationalismiin ja sen globalisaation kokemuksiin populismia oivaltavan talous- ja sosiaalipolitiikan rakentelussa. Eurooppalainen populismi tulee saamaan hyvin vahvan jalansijan seuraavissa vaaleissamme ja siihen on asennoiduttava tosiasiat hyväksyen. Kaikki tapaukset ovat kuitenkin erilaisia, vaikka muistuttavatkin toisiaan. Totuus taas synnyttää vihaa – Veritas odium parit” ja samalla kohtaamme vanhan liekin jäljet. – ”Veteris vestigia flammae.” (Vergilius).
Suomen kokemuksia ja tapaa hoitaa omintakeista parlamentarismiaan ikään kuin jääkiekkojoukkueen pelirakennetta mukaillen ja valeissa ketjujen vaihtoja suorittaen, on jälleen kerran käyttökelpoinen kenen tahansa kokeiltavaksi. Ääriliikkeet ja ”puolueet” ovat kehnoin mahdollinen malli. Tulevat varmasti sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omia teitäsi. Aivan riippumatta siitä valitsetko keskitien – ”Via media”, kuluneen tien – ”Via tria”, hyveellisyyden tien – ”Via virtutis”, sotilaallisen tien – ”Via militaris”, minkä tahansa tien.

Tieto on valtaa ja oikea tieto vie perille
Kun on vuosikymmeniä seurannut suomalaisen mediayhteiskunnan syntyä, pitäisin sellaista käytäntöä sopivana, välttämättömänä, jossa maan hallituksen jäsenet tiedottavat toiminnastaan käyttäen muutakin mediaa kuin sosiaalisen median välineitä. Aiemmin se oli STT. Somen mediat eivät ole kaikkien kansalaisten käytettävissä ja käyttäjäjoukkokin on äärimmäisen pirstaleinen ja seuraa hyvin erilaisia medioita. Täytyykö tämänkin kulkea pitkän oppimisen tien kautta? – ”Via discendi”. Linnunrataa käyttäen puhumme ”maitoisesta tiestä” – ”Via lactea.” Ehkä se sopii suomalaisille?
Nyt valtiovarainministeri twiittaa, joku pitää omaa blogiaan ja kolmas oman puolueensa medioita jne. jne. Kansanedustajista taas osa on puhtaasti iltalehtien lööppien varassa vaativaa virkaansa hoitaessaan. Heistä tunnetaan kohu-uutiset. Kohu-uutiset taas ruokkivat ylen uutisia ja valtamediamme eikä kukaan kykene määrittelemään mikä se sellainen ”valemedia” oikein on. Tätä pohtiessa raavimme päätämme ja menetämme hiuksemme. Parempi kuitenkin kaljukin pää kuin ei päätä lainkaan. Oppimisen tie – ”Vie discendi” on monelle samalla tuskainen tie – ”Via dolorosa.”
Mikään ei ole niin vanha kuin eilinen lehti ja sen virheet, saati perinteisen roskamedian tuotteet jo tuoreina ”uutisinamme”. Ilmiönä ”valemedia” ei ole toki uusi ensinkään. Toimittajan tapa seuloa jyvät ja akanat on sekin ikivanha levittäen lopulta eteemme akanat. Sosiaalinen median ”toimittajineen” olettaa sen olevan myös heidän tehtävänsä vihapuheina ja yrittäen kopioida lukemiaan iltalehtien lööppejä. Se on varmin keino yrittää saada joku ”peukutuskin”. Tulla hyväksytyksi ja palkituksi yhteisössä. Olla kovaa poikaa tai tyttöä. Joka tapauksessa tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, kun kuljet omaasi. Se on oma valintasi ja elämän tiesi. – ”Via vitae”. Aina sen ei ole tarvis olla kovin kulunut. – ”Via trita. Mutta ei välttämättä kovin tuskainenkaan. – ”Via dolorosa. Moni suosittelisi hyveellisyyden tietä – ”Via virtutis.
Tämä kirjoitus on vuosien takaa. Se on nyt yhtä ajankohtainen vuonna 2025. Olemme oudossa tiedotusmyllyssä, jossa esimerkkinä ministeri Berner saa aikaan kohun, joka joudutaan ampumaan sitten alas, kun autokauppa on jo pysähtynyt. Näitä saa kuulla ja ottaa itse vastaan päivittäin sekä oikoa ministereitten tai paikallisten poliitikkojen sammakoita ja median päivittäistä tiedottamista. Kaikki tapaukset ovat kuitenkin erilaisia mutta muistuttavat kovasti toisiaan. Tässä kisassa viisaus tahtoo lopulta voittaa kohtalon. – ”Victrix fortunae sapientia.” (Juvenalis).
Kun oikeaa tietoa ei oikein tahdo löytää edes vanhoista medioistamme, vaan enemmänkin joko viihteellistä tai muuten värittynyttä tietoa, sosiaalinen media ei ole kovin luotettava sekään muuna kuin ajankuluna. Yhdysvaltain vaalit olivat tyypilliset oman aikamme vaalit ja valittu presidentti oman aikamme presidentti hänkin. Ei sen kummallisempaa populismin kulta-aikana. BBC ja muut suuren globaalit tiedottajat antavat kohtuullisen uskottavaa tietoa, elleivät ala tehdä nekin poliittista mediaa Yhdysvaltain vaalien tapaan siihen itsekin osallistuen. Kiusaus on ainakin suuri ja etenkin vuonna 2025. Paikallista ja suomalaista sieltä ei kyllä löydä ja siinä olemme omien medioittemme varassa. Siellä taas toimii sääntö: mitä suuret edellä sitä pienet perässä. Kokemus on taas käsite, jonka jokainen antaa erehdyksilleen. Lopulta viisaus tahtoo voittaa kohtalon. – ”Victrix fortunae sapientia (Juvenalis).
Sote ja maakuntahallinnon eteneminen on tällainen mutkikkaampi ja vähemmän ymmärretty uudistus kokonaisuutena. Siitä hankittava tieto on kuitenkin edelleen poikkeuksellisen kirjavaa ja myös virheellistä. Forssasta ja sen paikallista mediaa seuraten saa aivan eri kuvan, kuin siirtyen Seinäjoelle tai Iisalmeen, Rovaniemelle. Vanha teollinen yhdyskunta tiedottaa paikallisten poliitikkojen kautta ja muistuttaa menneen maailman ajoistamme. Lopulta avaintehtävää hoitava kaupunginjohtaja ottaa ja muuttaa lähemmäs Helsinkiä hänkin. Olemme edelleen aluehallinnon ja terveydenhuollon kriisissä ja vuosi on 2025. Helvetti on olemassa – se on elämä ja elämä on puolestaan iso nippu pikkuasioita. Ovidusta lainaten: ”Näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana, seuraan väärää.” – ”Video meliora proboque, deteriora sequor.”
En muista alan tutkijana ja professorin virkaakin välillä hoitaneena joutuneeni näin hankalasti tiedotetun uudistuksen kokijaksi aiemmin. Jos en olisi yhdyskunta- ja aluesuunnittelun tutkija liki puolen vuosisadan ajalta, ja siten virkani puolesta mukana byrokratian rakennustalkoissa ikäni elänyt, sekä myös luottamustehtävien kautta seurannut uteliaana ihmisenä prosessien etenemistä eri puolella Suomea ja maan rajojen takana, en kykenisi kansalaisena hahmottamaan, missä mennään nyt ja miksi, kuka tai ketkä ovat maassa ehtineet ja mihin vaiheeseen. Häme maakuntana on melkoisen pitkällä. Ja kuitenkin sekin aivan alussa tietämättä, mitä huomenna tapahtuu. Kuin tätä seuraa mieleeni tulee Friedrich Nietzschen sanat: Eikö elämä olekin sata kertaa liian lyhyt, jotta siihen voisi ikävystyä. Kirjassani Arctic Babylon seikkaili henkilö, jonka elinkaari oli tuhatvuotinen. Se antoi mahdollisuuden tehdä vähän typeryyksiäkin sopivan vuosisadan kohdalla. Nyt näen parran ja viitan, mutta en filosofia. – Video barbam et pallium, philosophum non video (Gellius).
Niinpä saan usein postia omaan mediaani sekä puheluja, joissa kerrotaan, ettei maakuntaahallinnosta tule ikinä mitään eikä sotestakaan. Valtaosa Suomen maakunnista on kuitenkin jo hoitamassa maakuntahallintoa ja Hämeessä väliaikainen hallinto aloittaa toimintansa tulevana kesänä. Ensimmäinen demokraattisesti valittu valtuusto ja hallinto aloittaa vuoden 2018 tammikuussa tai sitten joskus myöhemmin. Ehkä tämä ”aloitus” on syytä porrastaa. Maakunnat kun ovat niin eri vaiheessa ja eri kokoisiakin, jolloin tarpeetkin ovat kovin toisistaan poikkeavia. Tänään vuonna 2025 me tiedämme jo, miten onnistuimme. Opi siis toisten erehdyksistä, sillä elämä on aivan liian lyhyt, jotta voisit tehdä kaikkia virheitä itse. Mielestäni olen elänyt onnellisesti – ”Videori mihi beate vixisse.”
Vajaan vuoden kuluttua pitäisi kuitenkin tapahtua ja välillä meillä on myös kuntavaalit ensi huhtikuussa. Vaaleja riittää muutenkin, kun valitsemme myös presidentin, mepit ja maaliskuussa 2019 uuden eduskunnan. Rinnalla Eurooppa käy omia suuria vaalejaan jo kuluvan vuoden aikana ja varmasti ne vaikuttavat myös omiin vaaleihimme. Yhdysvaltain vaalit unohtuvat. Venäjällä pelataan jalkapalloa ja maa menestyy politikoimalla myös ulkopuolella Euroopan. Eurooppa vanhenee ja on kovin yksin, riitainenkin. Ja sitten meidät yllätti sota Euroopassa ja globaali pandemia. Helvetti on olemassa – elämä se on. Valvokaa ja rukoilkaa. – ”Vigilate et orate!”
Lopuksi tietoa hitaana pidetystä Hämeestä. Tiedän toki, että on maakuntia, jossa ollaan jopa pidemmällä. Pääsääntöisesti ne kuitenkin voittavat, jotka ovat muita nopeampia. Nopeat kun syövät hitaat ja etenkin uudistusta jarruttelevat ja siis passiiviset. Forssa kuuluu näihin jarruttelijoihin joka asiassa. Yhdysvalloissa tällaisia ovat ns. ruostevaltiot. Forssan kaupungin siluettia kuvaava yrittäjäpatsas on ruosteisena nähtävissä liikenneympyrässä kaupunkia Hämeenlinnan suunnasta lähestyen. Sen symboliikasta ei voi erehtyä. Niin paksua tuo ruoste on veistoksen pinnassa jo muutaman viikon jälkeen paljastustilaisuudesta. On vain yksi menestyksen tie: pystyä elämään omilla ehdoillaan. – Omalla voimallaan – ”Vigore proprio.”
Uuden maakunnan valmisteluun asetetaan Hämeessä väliaikainen hallinto kesällä 2017. Maakuntahallitus päätti käynnistää hetimiten neuvottelut väliaikaisen valmistelutoimielimen asettamiseksi Kanta-Hämeen sote- ja maakuntauudistukselle. Aivan riippumatta siitä, mitä Forssassa tapahtuu ja kuinka siluetti ruostuu. Forssa haluaa kuitenkin myös uuta ja monitoimisen koulun halleineen, jossa pelata pelejään. Tähän kauteen ja uuteen kouluun päätän oman urani kunta- ja maakuntapolitiikan hoidossa yhdyskuntapalveluni hoitaneena. Elämän ajattelu, kun on yhtä tuskallista kuin elämä itse. Katsokoot nyt konsulit, ettei valtiolle koidu mitään vahinkoa – ”Videant consules, ne quid detrimenti capiat res publica.”
Koko maassa uudet maakunnat perustetaan suunnitellun aikataulun mukaan 1.7.2017. Ennen ensimmäisiä maakuntavaaleja ja uuden maakuntavaltuuston ja –hallituksen nimeämistä tammikuussa 2018 päätökset maakunnan puolesta tehdään väliaikaisessa hallinnossa. Maakuntien perustaminen ja väliaikaishallinnon asettaminen tapahtuu sote- ja maakuntauudistuksen voimaanpanolain nojalla. Maakunnan liitto johtaa sopimusneuvotteluja, joissa maakunnan liitto, Kanta-Hämeen kunnat, sairaanhoitopiiri, erityishuoltopiiri, pelastuslaitos, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä työ- ja elinkeinotoimisto sopivat väliaikaisen valmistelutoimielimen kokoonpanosta. Näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana, seuraan väärää. – ”Video meliora proboque, deteriora sequor.” (Ovidus).
Jäsenet valitaan näiden organisaatioiden viranhaltijoista ja maakuntahallitus asettaa väliaikaishallinnon sovitun mukaisesti. Kokoonpanoon valitut henkilöt pysyvät virkasuhteissa työnantajaorganisaatioihinsa. Väliaikaishallinto voi palkata maakunnan palvelukseen henkilöstöä valmistelutehtäviin. Väliaikaishallinnon rahoitus tulee pääosin valtiolta. Valtio velkaantuu ja kansa joutuu jatkossa ahdinkoon. Näin on käyvä jo enne vuotta 2025. Uudistuksen toteuttamista varten on maakuntaan lisäksi mahdollista perustaa poliittinen seurantaryhmä. Hämeessä lisätietoja uudistuksen valmistelusta www.omahame.fi ja www.alueuudistus.fi Lisätietoja antaa muutosjohtaja Matti Lipsanen, puh. 050 5060 697. Valvokaa ja rukoilkaa – ”Vigilate et orate!”
Tervetuloa mukaan tekemään Omaa Hämettä! • Oma Häme. Oma Häme on Kanta-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistukseen erikoistunut hanke. Tervetuloa yhteistyöhön omahame.fi. Näin vielä vajaa vuosikymmen sitten. Oma mallini olen esittänyt aiemmin ja siinä itsenäisiä ”maakuntia” on todella vähän. Voisi puhua jopa osavaltioista ja näiden verotusoikeudesta sekä hakea mallia maailmalta. Nämä omat mallimme ovat tahtoneet osoittautua aina heikosti aluetaloutta ja maantiedettä tuntevien puuhasteluksi. Katsotaan sitten vuonna 2025 uudelleen. Fedor Dostojevskia lainaten: ”Kaikki ovat vastuussa kaikesta mitä maailmassa tapahtuu”. Emme kykene näkemään omia vikojamme. – ”Videre nostra malan on possumus” (Phaedrus).
Suomen kuva puntarissa
Kun Suomi täytti 90-vuotta, pyysin lukijoiltani (www.clusterart.org) ehdotuksia jotka kuvaavat Suomea ja suomalaisuutta. Tein niistä useita paritöitä, joista ensimmäiset olivat tässä. Näiden jälkeen tuli vielä kolme lisää. Tärkein yhdistäjä oli piilotettu lasitiilen alle ikään kuin ikiroutaan tai jäähän. Tässä se oli itkevä norppa. Tärkeää, todella tärkeää on, ettei tuolloin yksikään meistä kirjoitellut hävyttömyyksiä, saati rasistisia vihapuheita tai paheksunut kansallisuutta, suomalaisuutta, isänmaallisuutta, nationalismia tai patriotismia. Tämä aalto tuli myöhemmin ja se on vahvasti tuontitavaraa. Se kun oli toki olemassa jo ja tuotiin netin ja sosiaalisen median kautta myös Suomeen. Tai median minkä tahansa kautta. Muistaen kuitenkin kuinka, vaikka kuinka monta mailia vaeltaisit, ei ihminen itsensä edelle pääse. Omalla voimallaan. – ”Vigore proprio.”
Vuosituhannen alussa syntyi toimestani runsaasti veistoksia ja usein materiaalina oli pellavakomposiitti. Veistokset olivat osa kirjojeni kuvitusta. Vedin aiemmin kansallista pellavaohjelmaamme ja pellava oli luonnon tuote ja siellä myös hajoava, myrkytön. Myös myrkkyjä sisältävät öljyvärit vaihtuivat usein luonnosta löytyviin väreihin. Moni työ yhdistä lukuisia teemoja samaan veistokseen. Syntyy kertomus kirjana, jossa ihmiset ovat kuin etanoita, kuorellisia tai kuorettomia. Emmekä kykene näkemään omia vikojamme. – Videre nostra mala non possumus.” (Phaedrus).
Salvador Dali surrealistina teki myös näitä töitä öljyvärein. Kun häneltä kysyttiin, onko hän surrealisti, hän kiisti sen ja kertoi olevansa surrealismi. Hän antoi koko elämänsä ja kasvonsa surrealismille. ”Cluster art ”on taas digiajan tuote ja ”art of cluster” tapa tehdä tätä media-ajan taidetta liittäen se samalla tieteeseen, kulttuureihin ja uskontoihin. Niistä jälkimmäiset ovat vanhimpia, geneettistä peruamme ja kirjallisuus nuorinta, verbaalista elämäämme. Siinä on valtava vuosimiljoonainen ero. Ihminen tuli ihmiseksi älynsä avulla, mutta hän on ihminen vain sydämensä avulla. Näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana, seuraan väärää. – ”Video meliora proboque, deteriora sequor.”(Ovidus).
Ihmisessä sana tuli lihaksi hyvin myöhään ja on vain 30–50 000 vuoden ikäinen. Miljoonia vuosia vanha geneettinen kieli jäi piiloon ja luonto on nyt uhattuna, koko lajimme. Emme ymmärrä luonnon viestimää kieltä ellemme ole saamelaisia Suomessa. Toki oma kielemme on sekin luontoa matkiva, onomatopoeettinen. Siinä sen korvaamaton rikkaus ja kauneus. Ne on osattava yhdistää toisiinsa, geneettinen ja verbaalinen. Tämä on syy, miksi olen perussuomalainen. Populismi tarkoittaa populaa, kansaa. On puhuttava kansalle sen omalla kielellä myös tiedettä ja taidetta tehden, omia juuriaan ymmärtäen ja arvostaen, ylläpitäen ja vaalien. Erich Frommia lainaten, vain ihminen, joka uskoo itseensä, pystyy olemaan uskollinen muille. – ”Näen parran ja viitan, en filosofia. ”Video barbam et pallium, philosophum non video.” (Gellius).
Forssa, nykyinen kotikaupunkini, ja Häme vaalii historiaansa. Toki näin teki myös Savo, Ylä-Savo ja Iisalmi synnyin kaupunkinani. Kirkkopuiston toisessa päässä on luterilainen kirkko ja toisessa ortodoksinen kirkko. Kauniita molemmat. Matka Forssasta Iisalmeen kulkee yli vuosituhantisen verisen rajan, joka on samalla sekä antropologinen että luonnonmaantieteellinen suuri rajamme. Siellä syntyi moni tieteilijä, taiteilija, valtiomies ja kestävyysjuoksija, hiihtäjä, painija, rallikuskimme mutta myös keihäänheittäjät. Tällaisia vyöhykkeitä maailmalla ei ole jokaiseen lähtöön. Samuli Parosta lainaten, mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa, että maailma on sana. Mielestäni olen elänyt onnellisesti. – ”Videor mihi beate vixisse.”

Savossa tuhannet saaret yhdistettiin toisiinsa silloilla ja savolaismallinen vene viikinkiveneenä oli tuttu näky maailmalla. Sukuni maksoi veronsa lampuoiteina luostarilaitokselle. Toki sukuun kuului myös 1600-luvulta maamme ensimmäinen pyhien kielien professori ja retoriikan opettaja Isak Pihlman. Ensimmäiseksi piispaksemme hän ei ryhtynyt. Ståhlberg ja hämäläinen kapteeni Viipurista, Tavast, tulivat mukaan sukupuuhuni 1800-luvulla. Suomalaiset geenit ovat niin idästä kuin lännestä. Ihminen kulutta elämänsä pohtimalla menneitä, tuskailemalla nykyhetkeä ja pelkäämällä tulevaisuutta. Osaat voittaa, Hannibal, mutta et käyttää voittoasi. – ”Vincere scis, Hannibal, victoria uti nescis.”
Tänään perussuomalaiset esittivät väyliämme koskevat uudistukset ja verot ratkaistaviksi hallituspuolueittemme ohella parlamentaarisena ratkaisuna, jolloin mukana ovat myös puolueemme oppositiosta. Se on hyvä malli näin mittaville ratkaisuille. Hallituskriisiä meillä ei toki ole likimainkaan. Toiminnan nopeus ja reaaliaikaisuus vain tuovat mukanaan yllätyksiä lakiemme sorvaajille. Sama koskee toki myös maakunta- ja sotemalliemme rakenteluun. Niihin ovat osallistuneet kaikki puolueemme hallitusta välillä vaihtaen. Vaihto tapahtuu Suomessa ikään kuin jääkiekkojoukkueen ketjujen vaihtoa hyödyntäen. Joku on siinä välillä keräämässä voimia oppositiossa. Yhdysvalloissa malli on toinen. Se jakaa maan kahtia. Itseriittoisissa ihmisissä on se hyvä puoli, että he eivät puhu muista ihmisistä. Jumalia miellytti voittaja, Catoa voitettu. – ”Victrix causa deis placuit sed victa Catoni. (Lucanus).

Aiemmin presidentti Urho Kekkosen aikana presidentti näytteli ikään kuin valmentajan roolissa. Nyt presidentti seisoo lähinnä maalilla ja pitää oman pään puhtaana. Jos se onnistuu, yksikin maali riittää voittoon. Maalivahtipeli on kiekkopelin tärkein osa. Oma paikkani oli juuri maalilla. Immanuel Kantia lainaten, Toimi niin että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä eikä koskaan pelkkänä välineenä. Ole suoja vääryyttä vastaan. – ”Vindex iniuriae.” Puhumisen taitava kunnon mies. – ”Vir bonus dicendi peritus.”
Seuraavan kahden vuoden aikana meillä on peräti neljät vaalit, joissa päätämme ketkä pelaavat ja missä roolissa jatkossa. Demokratia toimii, olkoonkin että valtaansa kasvattanut media pyrkii levittämään sitä myös sinne, missä valta kuuluu kolmelle muulle valtiomahdillemme. Valta taas sokaisee, täydellinen täydellisesti myös mediamme vallan käyttäjänä. Yhdysvalloissa tähän eliitin yhteiseen politiikkaan kyllästyttiin siinä missä britit saarellaan ja monet Euroopan mahtivaltiot jatkossa. Tällöin moni pohtii siellä Suomen mallia. Erich Frommia lainaten, nykyihminen elää illuusiota, että hän tietää mitä hän haluaa, kun hän itse asiassa haluaa sitä mitä hänen halutaan haluavan. Siinä viini tehköön ihmisen sydämen iloiseksi. – ”Vinum laetificet cor hominis.” (Raamattu, Ps. 104:15).
Tänään pellavasta ja hampusta tehdään siltoja ja taloja. Ruotsin kuninkaat yrittivät aikanaan tehdä Suomesta pellavamaan. Osin se onnistuikin. Ilman pitkäkuituisia kasvejamme matka purjelaivoin maailman merillä ei olisi ikinä onnistunut. Suomella on ollut maailman historiassa tehtäviä, jotka usein unohtuvat. Ilman hamppua ja tervaa maailman meret olisivat jääneet purjehtimatta. Ihminen tuli ihmiseksi vain älyn avulla, mutta hän on ihminen vain sydämen avulla. Luotan hyveeseen, en aseisiin. – ”Virtuti non armis fido.” – ”Virtutis amore.” Rakkaudesta hyveeseen.
Näiden laivojen myötä Suomesta ja etenkin Oulusta tuli tervaporvareitten maa ja kaupunki. Oulu on ollut aina innovatiivinen ja luova kaupunki. Työskentely samaan aikanaan vuosikymmenet Oulun ja Turun yliopistoissa, ja vielä eri tiedekunnissa, oli luovaa ja rikasta aikaa, kun siihen sai yhdistää vielä Pohjoismaiden suurimman luonnonvarakeskuksen (Luke) osaamisen taidot liki neljännesvuosisadan ajan. Suurimmat löydökset kun majailevat tieteitten rajapinnoilla ja ne on sieltä siirrettävä digiajan lukijan käyttöön. Antoine de Saint-Exupery oli lapsuuteni suuri kirjailija yhden pienen kirjansa ansiosta. Olla ihminen, se on: tuntea vastuuta. Se on syyllisyyden tuntoa kurjuudesta, johon ei oikeastaan ole syypää. Se on ylpeyttä voitosta, jonka toverit ovat saavuttaneet. Se on tuntea olevansa osallisena koko maailman rakennuksessa oman kivensä siihen pannessaan. Rakkaudesta hyveeseen – ”Virtutis amore.” – Ystävyyden voimaan. – ”Vis amicitiae.”
Tästäkin huolimatta, tai oikeammin tämän avaamana, matkustakaa ihmeessä kaiken aikaa maailman turuilla ja toreilla hakemassa ideoita ja myymällä omat tuotteenne sinne. Taatusti kauppoja syntyy joka mantereella ja taloutemme oikenee eikä lisäleikkauksia enää tarvita. Sillä jokaisessa meistä on jotain kaikista meistä. Se kukoistaa ikuisuuteen – ”Viret in aeternum.”

Aivan oikein mutta päinvastoin
Kun Trump tuli ensimmäisen kerran presidentiksi, tai sitä mahdollisuutta edes uskallettiin Suomessa medioissamme aprikoida, eikös yksi VARMA ennustus ja kauhu kuvannut tulevaa maailman lamaa, pörssit romahtaisivat ja pankit kaatuisivat, heinäsirkat söisivät maan paljaaksi. Ja miten kävikään, osakkeet lähtivätkin huimaan nousuun. Vastaavaa ei ole aiemmin edes koettu. Myös Suomessa. Miten tällaisiin asiantuntijoihin uskaltaa luottaa, jotka ovat näin ulkona niin mikro- kuin makrotalouden tosiasioista. Antaisitko heille rahasi ja varasi a) sijoittamiseen b) vallan käyttöön hallituksessa, maakunta- tai kuntavaaleissa c) luottamuksesi missään niin mikro- kuin makrotalouteen liittyvissä tehtävissä. Oli vaali mikä tahansa. Frank Zappaa lainaten ottelussa sinä vastaan maailma, lyön vetoa maailman puolesta. Ja samalla komiikan voiman. – ”Vic comica.” (Suetonius).
Veikko Vennamolla oli tapana sanoa näille suomalaisille ennustajille ja tietäjillemme: ”Aivan oikein mutta päinvastoin.” Kovin korkealle ei presidentti Mauno Koivistokaan arvostanut ”ennustajaeukkoja” ja mediamme ”sopuleita”. Se koulukuntamme ei ole muuttunut miksikään. Hukkaan ovat koulutusrahamme menneet. Olosuhteet eivät luo ihmistä. Ihminen luo olosuhteet. Ja vieläpä yhdistetyin voiminkin. – ”Viribus unitis.”
Vaaleissa Trump otettiin todesta, häntä äänestäneet ottivat, ja nyt sitten joudutaan ottamaan kirjaimellisesti, kirjoittaa Yhdysvaltain arvotetuimpana pidetty media. Näin siinä kävi. Hän on henkilö, joka ei jää istumaan ja odottamaan että asiat tapahtuisivat, jatkaa sama media. Tällaisten rakentajien tuloksena on näkyvää jälkeä, ei turhaa puhetta ja haihattelua, kampanjalauseita mainostoimiston lanseeraamana puppuna. Kirjoittavat mediat tänään Yhdysvalloissa. Entä Suomessa? Onko meillä tällaisia johtajia? Kun poliitikkojamme seuraa, tällaisia tyhjänpuhujia kyllä löytyy, mutta tekijöitä ei enää vuosikymmeniin. Uskokaa kaikki mitä maailmasta kuulette; mikään ei ole niin pahaa, ettei se olisi mahdollista, uskoi Honore de Balzac, ja moni muu hänen rinnallaan. Voima ilman viisautta tuhoutuu omaan suuruuteensa. – ”Vis consili expers mole ruit sua. (Horatius).
Mitä kertoivat SDP:n ehdokkaat puheenjohtajaksi tulostaan televisiossa? Yksi kertoi tarinaa, joka sopii meppivaalien pulinaksi, toinen pyyteli anteeksi ehdokkuuttaan ja kolmas kertoi, kuinka traumaattista oli tulla ay-juristina politiikkaan ja valtiovarainministeriksi tietämättä mistään mitään. Ei ole ihme, jos yli 40 % demareitten valitsijoista ei tiedä ketä äänestää ja miksi. Ei ole tuossa joukossa Barack Obamaa puhujana eikä Donald Trumpin kaltaista ammattimiestä panemaan maan asiat kuntoon populistina. Kansalleen ja äänestäjilleen puhuen ja toteuttaen myöhemmin puheensa kirjaimellisesti aloittaen ensimmäisestä työpäivästään. Ihminen on kuin Frankensteinin hirviö, joka ajoittain menettää itsehillintänsä. Riittää kun on puhumisen taitava kunnon mies. – ”Vir bonus dicendi peritus.”
Sellaiseen johtajaan pörssi reagoi positiivisesti. Yleisradion demarijohtajaehdokkaiden kohdalla toimittajakin alkoi polttaa proppunsa, kun yhtään konkreettista asiaa ei tullut puolueen ja maan johtamisesta, johon pörssi voisi myöhemmin reagoida, äänestäjästä nyt puhumattakaan. Pelkillä myötätunto- ja sääliäänillä, puolueuskollisuudella, myötähäpeän tunteilla ei tätä maata johdeta ja taloutta korjata nousuun. Sartrea lainaten ihminen ei ole mitään muuta kuin miksi hän itsensä tekee. Se on eksistentialismin ensimmäinen periaate. Kukoistaa ikuisuuteen – ”Viret in aeternum.”
Uuden maailmanjärjestyksen toteuttajat
Päivän pääuutiset löytyvät maapallon ilmastomuutoksen dramaattisesta jatkumisesta myös vuoden 2016 aikana. Erot maapallon eri osien välillä ovat nekin olleet suuria. Eurooppa lämpeni sekin mutta maltillisemmin kuin vaikkapa Alaska, valtaosa Afrikkaa, Indonesian merialueet monine trooppisine myrskyineen. Vuosi 2025 käynnistyi tuhoisilla tulipaloilla Yhdysvaltain Kaliforniassa. Edes varallisuus ei pelasta tältä tuholta. Albert Camusta uskoen maailma on kuitenkin kaunis eikä sen ulkopuolella ole pelastusta. Hyve on jossain kahden paheen puolivälissä, kaukana kummastakin. – ”Virtus est medium vitiorum et utrimque reductum. (Horatius).
Tutuksi tuli myös metaanin lisääntyminen ilmakehässä. Metaania vapautuu montaakin kautta ja se on hiilidioksidia oleellisesti pahempi uhka myös muutoksen nopeuttajana. Metaania vapautuu niin Siperian roudasta vapautuvilta soilta ja merestä, lisääntyvien nautaeläinten määristä, tavastamme käyttää aiemmin vaikeasti käytettäviä fossiilisia polttoaineitamme jne. jne. Jokainen vuosi rikkoo edellisen vuoden lämpöennätykset. Vauhti on kiihtyvä ja noidankehämäinen kierre. Olen eräs yksilö pienellä planeetalla erään linnunradan pienessä aurinkokunnassa, avaruusalus Telluksessa, jonka mukana ei seurannut käyttöohjeita. Kokematon neitsyt – ”Virgo intacta” – Luottaen hyveeseen, ystävyyden voimaan, häätäen huolet pois viinin avulla. – ”Virtutis amore” – ”Vis amicitiae” – ”Vino pellite curas!”
Arktisen alueen kahdeksan maan kokoontumiset ovat nyt erityisen tärkeitä koko globaalia maailmaa ajatellen. Suomi on nyt sen puheenjohtajamaa. Meillä on arktista osaamista, teknologiaa ja taloutta, sosiaalista pääomaa ja innovaatiota. Se on meidän uusi ja vanha Nokiamme. Sitä on nyt osattava hyödyntää. Sekä koillis- että luoteisväylillä, Jäämerentien politiikassamme. Olemme suoja vääryyttä vastaan. – ”Vindex iniuriae.” Elämämme ei ole staattinen asia ensinkään. He, jotka eivät nyt kykene muuttamaan mieltään, löytyvät mielisairaaloista ja hautausmailtamme.
Arktinen Babylon etenee nyt monella suunnalla eikä vähiten poliittisen kentän levottomuutena ja epävarmuuden lisääntymisenä. Kirjaani luetaan nyt enemmän kuin vuosikymmen takaperin. Joka päivä. Lukijat ovat olleet aluksi Kalifornian ja Brysselin, Moskovan ja Pietarin yliopistoalueiden akateemikkoja ja nuoret hakkerit avasivat kirjani jopa salasanan takaa, kuten oli tarkoitettukin. Ei nyt enää. Kohta jälkiomaksujatkin osaavat ja ymmärtävät lukea Trumpin twiitit. Se vei aikaa vuosikymmenen. Trump kommunikoi kymmenenvuotiaan poikansa kanssa. Niin minäkin mutta vain vuosikymmeniä aiemmin. Luotan edelleen hyveeseen, en aseisiin – ”Virtuti non armis fido.” Yhtäläisin voimin – ”Viribus aequis” – Yhdistetyin voimin – ”Viribus unitis.”
Toinen pääuutinen liittyy tähän muuttuvaan maailmantalouden geopoliittiseen tasapainoon. Oma taloutemme ja turvallisuutemme on nyt kytköksissä sekin muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa passiivisuus ja hidas reagointikyky on kehnoin mahdollinen toimintamallinamme. Siinä pragmaatikko hyväksyy väistämättömän, ei jää märehtimään medialle heitettyjä populistien puruluita, vaan toimii reaaliaikaisen maailman pelisäännöillä ja huomaten uudet tekniset, taloudelliset ja kulttuuriset rajutkin muutokset, mutta myös visioiden mallit, joiden toteutuminen on todennäköisintä, ei vain toivottavaa ja vedoten ihmisten tunteisiin alkaen manipuloida medioissamme. Se on jälkiomaksujien pulinaa ja tahallista harhautusta. Mitä pitempään elän, sitä kauniimmaksi elämä tulee. Tosin kukaan ei ole niin sukkela, että ehtisi nauttia siitä. Tytöille ja pojille minä laulan. – ”Viginibus puerisque canto (Horatius). Puhumisen taitava kunnon mies. – ”Vir bonus dicendi peritus.”
Trumpin ja Putinin kaltaiset vallankäyttäjät ja heitä äänestäneet eivät ole enää manipuloitavissa. Se aika oli ja meni. Trumpin tekemien päätösten kirjaaminen olisi tullut tehdä ennen edellisiä vaaleja ja varautua äkillisiin muutoksiin silloin. Nyt olemme taas kerran askeleen tai kaksi myöhässä hankkiessamme voittoja vaikkapa osakesijoittajina. He voittivat valtavasti, jotka uskoivat Trumpin voittoon ja sen tuomaan osakkeiden hinnan nousuun Nokiaakin suurempana loikkana. Trump oli heille oman aikamme sosiaalisen innovaation kulttuurinen ja poliittinen Nokia, johon myös panostettiin. Onnea voittajille nyt myös vuonna 2025. Olitko mukana vai luotitko mediamylläkkään? Huijattiinko sinua uuden maailman mallin edetessä. Ettei vaan olisi huijattu? Ihminen oli alkujaan tarkoitettu paratiisiin. Tästä syystä elämäemme on nyt täyttä helvettiä. Haudattuja viinillä ja unella. – ”Vino somnoque sepulti.”

Media-ajan populistista vallankäyttöä
Hesaria kiinnostaa perussuomalaisten johtajavalinta kesällä 2017. Hyvä niin. Nyt on menty Timo Soinin pään sisälle arvailemaan, mitä hän pohtii tulevista vaaleista ja omasta jatkamisestaan sekä puolueen tulevaisuudesta. Kirjoitus on odotettu, kaikki on entuudestaan jo sanottua, mutta yksi puute on mukana ja sen mukana kaikki muukin. Toimittajalla kun ei ole kokemusta, millaista on olla suuren idean ja puolueen isänä ja onko tällaisen ilmiön takana tavallisen tallaajan aivoitukset. Nyt ei riitä pelkkä puhumisen voima – ”Vis dicendi.” Elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa. – ”Vita es tempus optimum hominis.”
Mieleen tulee elokuva, jossa ihmiset sukeltelevat näyttelijä John Malkovichin päähän päätyen lopulta kuperkeikkaa moottoritien pientareelle. Näin käy tässäkin viihteellisessä pohdinnassa, jossa väliin tulevia muuttujia on varmasti muitakin kuin lehden toimittajan narratiiviseen kerrontaan valitut. Niitä on varmasti määrätön määrä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämä on muutakin kuin vain sylkykuppi. Elämä on ihmisen parasta aikaa. – ”Vita est tempus optimum homnis. Tätä on nyt syytä myös toistaakin.
Timo Soini ymmärtää tämän ja tekee puoluejohtajan työtä täysillä, erehtymättä puolitehoiseen pelinrakenteluun sen tärkeimmällä hetkellä ja valtionjohtajapuolueena hallitusta koossa pitävänä voimana. Sama pätee varmasti myös puheenjohtaja kandidaatteihin. Kukaan heistä ei sorru mediapeliin ja puolitehoiseen puuhasteluun, hallituksen työn vaikeuttamiseen, saati demareitten tapaiseen ruusujen sotaan. Hegeliä lainaten elämä on arvokasta vain, jos sillä on jokin arvokas kohde. Ei kukaan meistä synny ilman virheitä. – ”Vitiis nemo sine nascitur.” (Horatius).
Sama pätee populisti poliitikko Donald Trumpin tapaan heittää medialle päivittäin luita koluttavaksi saadakseen itselleen työrauhan, mutta samalla jatkuvaa näkyvyyttä. Eilen laskettiin vieraiden määrää presidentti Obaman ja Trumpin juhlallisissa virkaanastujais- seremonioissa, tänään vuorossa ovat tempaukset, jotka liittyivät Meksikon rajalle rakennettavan muurin jälkeen lentokentillä havaittuun muuriin. Näitä medioille tarkoitettuja puruluita tulee jatkossa populistiseen hallintotapaan muitakin. Vuonna 2025 Doneld Trumpin kausi alkoi Grönlannista. Kuka olisi arvannut? Edward Bond ei ole James Bondin isä mutta yhden viisauden hänkin sai kohdalleen: ”Ihmiset on tarkoitettu paratiisiin. Mistä syystä elämämme on sitten yhtä helvettiä”? Edward unohtaa perisyntisen elämämme ja karkotuksen paratiisista. Juvenalis sen sijaan uhrasi elämänsä totuudelle – ”Vitam impendere vero.” (Juvenalis).
Järkevä media tai valtiomies ei näihin viisauksiin vastaa millään tavalla. Ilmiö on ikivanha ja sen käyttäjänä Trump on alansa mestari ja hankki siten myös presidentin viran itselleen ja samalla puolueelleen toistamiseen. Jatkossa vain vaaditaan suuria valtiomiestekoja ja myös ne Trump hallitsee, ainakin jos hän aikoo jäädä merkittävänä presidenttinä Yhdysvaltain historiaan. Siihen hän varmasti pyrkii. Toinen kerta pitää siitä huolen. Elämä ei voi olla pelkkä sylkykuppi. Eläköön kuningas ja kuningatar!” – ”Vivant rex et regina!”

Ovatko ihmisoikeudet poliittinen ja rasistinen kysymys?
Miksi Yle haastattelee emeritus proffia? Eikö istuvat enää halua tulla heidän laulujaan laulamaan vai eikö heitä sinne päästetä? Kun sopivia haetaan, eikä päteviä, päädyttään vararikkoon. Jos huippu-urheilussa kisoihin valitaan vain sopivat, ei parhaita, tulokset alkavat olla ikävää seurattavaa ja katsomot tyhjenevät. Se on sen lajin loppu.
Sama pätee politiikkaan. Vaaleihin ei enää vaivauduta ja gallupeihin vastaa vajaa puolet ja hekin mitä sattuu. Näin suurinkin puolue edustaa meillä alle 10 %:n kannatusta. Kymmenen joukossa ei ole vielä yhtään demaria. Vihreän miehen tai naisen löytämiseen vaaditaan jo yli 20 suomalaista ja populistisella tavalla käyttäytyviä alkaa olla valtaosa Yhdysvaltain vaalien tapaan. Elämme vain murto-osan elämästämme. Suurin osa ihmisistä on olemassa mutta ei elä. – ”Elä, kasva, kukoista!” – ”Vivas, crescas, floreas! – Eläköön rasavalta! – ”Vivat republica!”
Donald Trump kun ei suostunut olemaan oikein kummankaan puolueen ehdokas. Nyt hän käyttää uudelleen valtaa, joka kuuluu maailman johtavan valtion päämiehelle. Näin Ylen uutiset alkavat Suomessa jo toista kertaa hänen heittämän puruluun kaluamisena. Ei täysipäinen virassa oleva proffaa lähde sellaista analysoimaan toimittajan ehdoilla elellen. Samaa pätee myös täysipäiseen pääministeriin, ulkoministeriin, keneen tahansa kansalaiseen äänestäjänä. Kuka on kiinnostunut laskemaan yleisömassaa hurraamassa Yhdysvaltain presidenteille, ellei nyt ole täysin hupsu ihmisenä. Tai laskemaan lampaita, jotka loikkivat Meksikon muurin yli tai ali unta näin saadakseen. Grönlannista nyt uhmakkaita puheita pitäen. Sieltä löytyy väkeä liki sama määrä kuin Forssan talousalueelta. Elämän tragedia ei ole se, että ihminen häviää, vaan se että hän on vähällä voittaa. Elämä on ajattelemista – ”Vivere est cogitare.” (Cicero). Elämä on taistelua. – ”Vivere est militare.” (Seneca). Valitse sitten siitä.
On varmaan jokin syy, miksi jotkut ovat huolissaan Trumpin toimista rajoittaa määräajaksi seitsemän maan kansalaisten maahantuloa. Se on huolestuttava ilmiö populistisena luuna kaluttavaksi. Vastaavasti, kun suuri joukko kansakuntia sulkee rajansa vaikkapa Israelin kansalaisilta, se ei näytä herättävän huomiota ja huolestumista puruluuna lainkaan. Pitäisikö siitä olla meidän Suomessa huolissaan? Ihmisoikeuskysymyksiähän nämä taitavat olla molemmat? Vai ovatko sittenkään? Valikoidaanko nyt ja onko valikoitu aina, onko taustalla jotain muuta? Onko se jokin muu tuttua maailmansotiemme ajoilta? Pitäisikö viimeistään nyt moralistien ja ihmisoikeustaistelijoiden huomata, kuinka kyse on kansalaisesta, ei stereotyypeistä ja kansakunnista, yksilön ihmisoikeuksista myös Israelissa. Ei politiikasta ja rasismista, populistin puruluusta medioillemme. Edellinen Trumpin kausi oli ja meni, miten on toisen kauden kanssa? Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa. – Elämä on taistelua – ”Vivere est militare” (Seneca). Elämä on ajattelemista – ”Vivere est cogitare”. (Cicero). Elä kuolemaa ajatellen – ”Vive memor leti.” (Persius). Elämä on tottelemista, totteleminen on elämää. – ”Vivere est oboedire, oboedire est vivere.” Valitse sitten niistä.
Syyria, Irak, Iran, Jemen, Libya ja Sudan kieltävät kategorisesti maahantulon kaikilta Israelin kansalaisilta. Samoin tekevät Algeria, Bangladesh, Brunei, Kuwait, Libanon, Malesia, Oman, Pakistan, Saudi-Arabia ja Arabiemiraatit, Halla-aho kirjoittaa Facebook-sivuillaan vuonna 2017. Onko Halla-aho hankala tapaus nostaessaan esille arkoja aiheita? Pitäisikö ne pitää piilossa? Eikö juuri ne aiheet, joista halutaan vaieta, ole medioille niitä, joista tulisi pitää ääntä ja lööppejä? Miksi rukousaamiainen Yhdysvalloissa kiinnostaa äärivasemmiston entistä puheenjohtajaa ja suomalaisten osallistumista sinne? Onko hän aidosti huolissaan ihmisoikeuksista ja uskonnon vapaudesta vai ehkä päinvastoin. Hyvä neuvo kuuluu niihin loukkauksiin, jotka on paras unohtaa. Tahtovana ja mahtavana. – ”Volens et valens.”, Haluten ja kyeten. – ”Volens et potens.”
Arctic Babylon
Jäämereltä tulviva vesi oli saatava pois kolmen kerroksen väen asuttavaksi. Nooa on uhkaamassa lakolla ja taivaan tulvavahingot pahenevat. Da Vinci ja muut taivaan tekniset tukevat Nooan vaatimuksia. Jumalten tulkitsemana geeneiltään paranneltu ihminen ei kuulunut mukaan sopimukseen, jolla ihmiset olivat kapuamassa kohti pyhien kansojen miehittämää paratiisia, hindujen neljättä porrasta.
Paholainen oli miehittänyt kansojen mielen ja sitä ohjaili transgeenisten ihmisten rakentama maanpäällinen mafia, preussinpunainen fasistinen liitto. Natsijuuriaan hakevat tiedemiehet, konkisdatorien jälkeläiset, ihmisen perimän korjaajat kohtaavat jesuiittojen mustan paavin sekä ihmisen ikimuistoisen, valaiden laulua kuiskivan altruistisen jumaluuden, eurooppalainen tiede ja luovuus valheineen globaalin imperiumin ja todellisten taitajien kovan ytimen.
Valheelle ja petokselle perustettu maailma saa kokea uudenlaisen Jouluaaton hävitetyn Mayakansan lahjana vuonna 2011. Jäämeri on auki uuden Jumalan rekrytoinnille… Kertomus Euroopan verisestä historiasta ja sen avainhahmoista alkaa tutkijan kammiosta ja jatkuu Pikku Prinsessan seurassa maanosamme instituutioiden ja kipsikuvien, silkkitien ja kadonneiden kulttuurien, salaperäisesti hävinneiden sivilisaatioiden matkassa, seurustellen vuoroin Darwinin ja Freudin väittelyä seuraten, vieraillen matemaatikon ja pyhimyksen tähdellä, byrokraatin ja filosofin asteroidilla, paavin virkaa hoitaen.
Kaikki kytkeytyy kuitenkin salaperäisesti Rene Descartesin deduktiivisen tieteen ihanteeseen, koodien koodiin. Elämä ei olekaan sitä, millaiseksi tutkija on sen kuvitellut, eikä historia aina toista itseään. Aika kulkee moneen suuntaan, hidastuu ja pysähtyy, paikka on neliulotteinen elääksemme jopa tuhatvuotiselle Metusalemille. Sanojensa vankina elävälle, valehtelevalle ihmiselle ekokatastrofit ja muuntogeeniset painajaiset tulevatkin odottamattomalta suunnalta.
Professori, filosofian ja valtiotieteen tohtori Matti Luostarinen on kirjoittanut runsaan 1000 tieteellistä artikkelia ja julkaisua. Yli 130 laajaa monografiaa, liki tuhat sivuista kirjaa. Hän on toiminut tutkijana ja opettajana yli sadassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Julkaisut ovat maantieteestä, sosiologiasta, bio- ja geotieteistä ym. ympäristötieteistä. Globaali ja paikallinen ovat samaan aikaan läsnä tieteen popularisoinnissa, ihmisen mittaisessa maailmassa, tiedemiestaiteilijan luovassa innovoinnissa, klusteritaiteessa.
Näin käynnistyy kirjani ”Arctic Babylon 2011” esittely netissä ja kun takana on jo liki kymmenen metriä kirjoja hyllyssäni, en enää muista kuinka olen saattanut kirjoittaa myös sellaista tekstiä, jota en oikein omaksi tunnista vuosikymmenten jälkeen. Aika käsittelee kevyesti todellakin vain niitä, jotka ottavat sen kevyesti. En kuulu heihin. Tahdon mutta en voi. – ”Volo non valeo.” Peruuttamattomasti lentää pois kerran lähetetty sana. Liki 10 000 kirjoitettua artikkelia ja esseetä. Tahtoen tai tahtomattaan. – ”Volens et valens.” (Augustinus). Sielun eloisa voima. – ”Vivida vis animi.”
Hyvää saamelaisten kansallispäivää
Hyviä uutisia on vaikea saada perinteiseen printtimediaan. Tällaisia ovat vaikkapa taloutemme kasvuluvut, työllisyys on korjautunut jopa merkittävästi vastaavaan ajankohtaa vuosi takaperin ja meille povataan jo noin 2 %:n kasvulukuja vuonna 2017. Kauppa kiittelee sekin hallituksemme toimia. Kansalaiset ovat hekin optimistisempia kuin vuosikymmeneen. Miksi tällaisessa vaiheessa, jossa vientikin on alkanut vetää, vaaditaan hallituksen vaihtamista. Kelpaako nykyinen vuonna 2025 työtään tekevä hallitus paremmin? Senecan mukaan aika parantaa sen, mihin järki ei pysty. Jumalan niin tahtoessa. – ”Volente Deo.”
Berner nyt esitti väyliemme yhtiöittämistä, mutta se tyrmättiin ja perussuomalaiset, tolkun ihmiset hallituksessamme, siinä olivat selvästi eriseuraisia keskustan kanssa. Persuille kun ei kelvannut myöskään autoihin liitettävät kyttäyslaitteet. Kaikkea ne kepulaiset keksivätkin. Demareilta ja vasemmaltahan tuollaiset esitykset yleensä tulevat. Vuonna 2025 kaikki olisi paremmin, jos vain oivaltaisimme, kuinka aika on rannaton virta. Se parantaa sen mihin järki ei pysty. Tahtoen tai tahtomattaan. – ”Volens nolensque (Augustinus).
Oikein hyvää saamelaisten kansallispäivää. Takavuosina Lappia päivittäin kiertäneenä ja tutkijana siellä ihmisiä haastatellen, saamelaisuus tuli tutuksi siinä missä heidän heimokansansa ympäri kalottia olivat myös monelle väitöskirjan aiheena. Tänään Hesari kirjoittaa artikkelin saamelaisista ja se kannattaa lukea. Se on parasta antia Hesaria tänään. Huomenna aiheet jo vaihtuvat ja vuonna 2025 saamaleisten asema on parempi kuin koskaan. Elämä on sinänsä lyhyt, mutta juuri vastoinkäymiset tekevät siitä pitkän. Tiedät siis, miten toimia, jos haluat elää pitkän elämän. Tahtovana ja mahtavana – ”Volens et valens.”
Kirjassa ”Arctic Babylon” päähenkilö on hänkin kirjavan taustan maailmalta hankkinut saamelainen patologi, rekkamies ja aseiden kauppias, Jäämeren sulavesiä kartoittava monialainen osaaja ja laivanvarustaja samalla. Siis tyypillinen monialainen ja monta asiaa osaava tolkun suomalainen. Ei pidä ääntä itsestään. Eikä ole syytäkään, kun elämä kantaa parhaiten kiertäen mediayhteiskunnan turhuudet. Kirja löytyy ilmaiseksi kotisivultani ja tänäänkin sitä lukee yli sata suomalaista www.clusterart.org. Viikonloppuna toista tuhatta. Vuonna 2025 se ei ole enää mahdollista. Uudet kirjat odottavat. Elämä on kaunis saippuakupla. Vain kirjat tekevät siitä uskottavan ja vakavasti otettavan. Korkeimmalla äänellä – ”Voce summa”. Uskokaa minua, kaiken kokenutta ainakin kirjojen parissa eläen. Painotyön teknologian tuntevana. Se on kuin sielun eloisa voima. – ”Vivida vis animi.”
Suomalaiset kustantajat eivät kirjaa ottaneet vuosikymmen takaperin. Nyt sen on lukenut jo yli miljoona ihmistä pelkästään kotisivultani. Se selittää, miksi Otava ja WSOY ovat mitä ovat kustannustoimittajineen. Lukutaidotonta väkeä. Myyvät väkisten minullekin värittelyvihkojaan. Miten alas kustantaja voikaan mennä. Lyyrisen kielen kirjoittaja ei saa lainkaan töitään enää kustantajillemme. Kyse on todellakin kustannustoimittajan ja myyjän osaamattomuudesta. Ei toki kansan. Kysykää vaikka takavuosien Aleksis Kiveltä tai oman aikamme kirjailijoilta, joiden palkka on alle 2000 euroa. Ei kuukaudessa vaan vuodessa. Apurahojen haku on ihmisen häpäisemistä ja nöyryyttämistä sekin. Älä ryhdy sellaiseen. Tee vain mitä ikinä itse haluat ja olet varmasti narsisti. Eikä mikään ole niin hyvää kuin miltä se näyttää etukäteen. Kirjailija pyörittelee rinnassaan vihaisia tunteita. – ”Volvit in pectore iras.” Puhuttu sana kuitenkin häviää, kirjoitettu sana pysyy. – ”Vox audita parit; littera scripta manet.”
Sofi Oksanen käräjöi aikansa ja on nyt oma kustantajansa hänkin. Koska kuullaan hänestä lisää? Kirjailija ja taiteilija, kulttuurialan duunari, on oman aikamme saamelainen. Ei toki meille eksyvät monikansalliset pakolaisvirrat ja oman aikamme nomadit, paimentolaiset globaaleina kiertolaisinamme. Heitä kun on jo satoja miljoonia ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Rajoja suljetaan muuallakin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Meidän on muistettava myös oman maamme nomadit ja kohotettava heidän itsetuntoaan sekä arvostettava heidän kieltään ja kulttuuriaan. Valittava oikea tiekin. Mitä juoksu silloin hyödyttää, kun ei juosta oikealla tiellä. Mitä hyödyttää pyöritellä rinnassaan vihaisia tunteita? – ”Volvit in pectore iras. Tämän ja paljon muuta olen oppinut maailmalla tavaten sen lukuisia alkuperäiskansojamme. Tee sinä samoin. Neuvova toivomus – ”Votum consultativum.”