Ihmisoikeusaktivisti ja kirjailija sekä eksistentialisti Ernesto Sabato kuoli liki sadan vuoden iässä vapunaattona keuhkokuumeeseen Argentiinassa, Buenos Airesissa. Uutinen ei yllättänyt, kun kyseessä on satavuotias. Sen sijaan hänen tunnetut sanansa, joissa hän toteaa ihmisten tarvitsevan sankareita, marttyyreita ja pyhimyksiä, jäivät ikään kuin leijailemaan enteenä seuraavan viikon tapahtumista ja eksistentialismin paluusta sekä samalla muistutuksena aikamme toistuvista ilmiöistä sosiaalisen median maailmassa.
Kaksi uutta pyhimystä
Heti maailmankuulun argentiinalaisen eksistentialistin kuoleman jälkeen edellinen Paavi julistettiin autuaaksi ja odottamaan kanonisointia pyhimykseksi sekä heti perään Al-Quaida johtaja Osama bin Laden ammuttiin Pakistanissa Abboattabadin kaupungissa Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen iskussa. Näin myös hän kohosi suurten myyttien, sankareitten ja marttyyrien joukkoon. Bin Laden vain ehdittiin surmata kolmeen eri kertaan ja kerran hän kuoli lavantautiin.
Todella suuressa marttyyrissä on useampia henkiä ja niitä oli metsästettävä yhtä monta kuin näkyvimmän terrori-iskun päivänä 11. syyskuuta tuhottuja lentokoneita. Jokainen vaati yhden hengen ja juuri maailman nimekkäimmältä terroristilta sekä viimeinen niistä liki presidentti Barack Obaman itsensä metsästämänä. Abboattabadin kaupungista tuli hetkessä pyhiinvaelluskohde vaikka Osaman kerrottiinkin haudatun mereen. Oliko hän nyt varmasti viimeisen henkensä menettänyt? Katosiko tuon hengen myötä hitunenkaan terrorismiin johtavista syistä?
Tora Boran vai Sierra Madren Geronimo?
Bin Laden on kuvattu Yhdysvalloissa Geronimoksi, Sierra Madren vuoristossa 1800-luvulla piilotelleen intiaanipäällikön mukaan. Geronimo kävi sotaansa Yhdysvaltoja ja Meksikoa vastaan. Villin lännen myytti elävänä tai kuolleena saatavasta Geronimosta, villistä ihmisestä Afganistanin luolissa tai Karachissa, pastuheimon parissa käyskentelevästä talebanin päälliköstä, oli tahallinen ja tarkoitettu lietsomaan vihaa yli järjen kohti ihmisen eksistentiaalista pelkoa ja traumaa. Tätä käsitettä käytti ensimmäisenä Georg W. Bush vedotessaan syyskuun 11. päivänä kansansa eksistentiaalisiin pelkoihin ja historiallisiin traumoihin.
Ernesto Sabato pettyi nuorena miehenä kommunismiin siinä missä Osaman bin Laden oman nuoruutensa kokemuksiin 50 sisaren joukossa ja miljoonien perijänä. Ernesto Sabado pettyi Stalinin puhdistuksiin, Osama bin Laden Yhdysvaltain ahneuteen. Argentiinan kommunistinen puolue ei kuitenkaan vähästä luovuttanut vaan jatkoi nuoren ja lahjakkaan kommunistin koulutusta siirtäen nuorukaisen vielä Moskovaan Lenin opistoon ja aivopesun ahjoon, turhaan. Kipinä nuoren radikaalin sisäisessä eksistenssissä kohti kommunismia oli kadonnut.
Tarkoitus elämälle muuttui vuosi vuodelta mielettömämmäksi ja lopulta turhaksi ponnisteluksi. Ihmisyys elämäntapana alkoi vaivata niin bin Laden kuin Sabaton eksistenssiä ja mielessä olivat niin Sören Kirkegaardin, Marxin kuin Nietzschen kirjoitukset.
Viides toukokuuta
Tänään, viides toukokuuta, vietämme Sören Kirkegaardin, mutta samalla myös Karl Marxin syntymäpäivää. Tämä päivä on eksistentialismin päivä. Tälle päivälle tulisi antaa nimi kuitenkin Jean-Paul Sartren mukaan, joka parhaiten kuvasi eksistentialismin ja myönsi myös olevansa itse oppinsa mukaan elävä ihminen ja puolusti eksistentialismia, kun sitä kritisoitiin rationalistien ja positivistien toimesta käyttäen metafyysisiä perusteluja, tai kääntäen ne toisikseen, hakien näin lantin toista puolta, Geronimon heimon hävittäjää rationaalisen maailmakuvan kautta ja sitä mallittaen ja muille tyrkyttäen.
Sartren mukaan metafyysinen teesi muuttamalla antiteesikseen pysyy edelleen metafyysisenä ja sen synteesi on lopulta kaoottinen ja absurdi maailma, johon ihminen on heitetty ilman sen suurempaa rationaalista tarkoitusta, täysin vapaana ja tästä vapaudesta ja sen vaatimasta valinnasta ahdistuneena.
Tässä maailmassa voi vapaasti valita, uskotko vai etkö usko, ja Jumala on henkilökohtainen valintasi siinä missä ateismisi. Monelle Jumala on olemassa ja hyvä, huolimatta epäilyistä, ja sen mukaan on myös silloin elettävä, mutta tyrkyttämättä tuota oppiaan muille sen enempää Geronimon tai taleban -sissien kuin Yhdysvaltain armeijan toimesta.
Elämme aikaa jossa eksistentialismi filosofiana on monella elämän mallina, sen ahdistavasta vapauden vaatimuksesta huolimatta. Sen oivallus on kasvamassa ja se on keskeinen osa internetin, sosiaalisen median taloutta ja strategiaa.
Eksistentiaalinen kriisi
Ernesto Sabato alkoi opiskella fysiikkaa ja väitteli tohtoriksi 27 -vuotiaana. Toinen eksistentiaalinen kriisi iski toisen maailmansodan aikaan, jolloin hän joutui työskentelemään kyseenalaisten päämäärien eteen tutkijana natsi-Saksan palvelussa Curie-instituutissa Pariisissa.
Hän tutustui kirjallisuuteen, jossa Thomas Mannin ja Albert Camusin tapaan kuvataan yhteiskuntaa, lähiympäristöä, uskontoa ja oppirakennelmia, jotka olivat tyrkyttäneet omaa järjestystään ja oppirakennelmiaan tieteen tapaan ja myrkyttäneet ihmisen oman vapaan tahdon. Näiden kirjailijoiden aivoituksissa ei ollut sijaa järjestyksen maailmalle. Tarinoissa eli vain absurdi ihminen, jolle merkitystä ja kahleita ei tarjonnutkaan valmis kuvitteellinen ja ulkoa annettu järjestys, vaan pikemminkin puhdas sattuma ja kaaos.
Dostojevskin ja Kafkan tapaan nämä kuvasivat ihmisen henkilökohtaista vastuuta ja vapautta valita, myös agnostikkona vapautta valita oma asenteensa. Ihmisenä olemisen taustalla ei ollutkaan jotain suurempaa ja merkittävämpää suunnitelmaa, huono ja hyvä tieto tai usko eivät edustaneet moraalisia ajatuksia, ne olivat vain olemisemme tapoja kaoottisessa maailmassa.
Vapaa kirjailija
Ernesto Sabaton lupaava ura tieteilijänä ja fyysikkona päättyi näin toistamiseen ja jatkui vapaana kirjailijana. Kirjailijan uran aikana syntyi kaikkiaan kolme romaania, joista kaksi on käännetty suomeksi. Tunneli ilmestyi espanjan kielellä vuonna 1948 ja Sankareita haudoista vuonna 1961. Kääntämättä on vuonna 1974 julkaistu romaani Abaddon el exterminador. Se palkittiin aikanaan mm. parhaana ulkomaisena kirjana Ranskassa.
Sabato sai urastaan mm. espanjankielisen Cerventes -palkinnon. Toisin kuin vaikkapa Agatha Christie, maailman luetuin kirjailija, Sabaton tuotanto jäi määrältään vaatimattomaksi. Christie kirjoitti kolme kirjaa parhaimmillaan yhden vuoden aikana, ja jokainen niistä oli sivumäärältään koko Sabaton tuotannon ohittavia. Valitessamme nerojamme ja palkitessamme heidän töitään toimimme vailla rationaalista järkeä, olemme eksistentiaalisesti siinäkin vapaita ja kaukana rationaalisesta pohdinnasta.
Me palkitsemme Sabaton valinnan toisin kuin Osama bin Ladenin valinnan olkoonkin, että olemme tästä erimielisiä riippuen elämmekö Jemenissä, Saudi-Arabiassa, Afganistanissa, Malesiassa, Irakissa, Libyassa, Nigeriassa, Marokossa vaiko Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
Sosiaalisen median paradigma
Olemme aikaan ja paikkaan heitettyjä silloinkin, kun maailmamme on muuttunut jo ajattomaksi ja paikattomaksi ja eksistentialismi maailmankuvana, paradigmana, leviää ja laajenee hyökyaallon tavoin ja Al-Quaida liikkeenä tai ideologiana on heikkenemässä siinä missä hyökkäyksemme islamilaisiin arabiöljyvaltioihin on muuttunut sekin ja pelkäämme aiheuttamasta uusia Afganistanin kaltaisia valtioita.
Ihmisoikeusaktivisti Sabatosta tuli varsin myöhään 73-vuotiaana, jolloin hän palasi takaisin nuoruutensa lähteille yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän johti tutkimuksia “kadonneiden komiteassa” selvittäen Argentiinan sotilashallituksen tekemiä rikoksia vuosina 1976-1983. Kadonneiden, kidutettujen ja tapettujen kohtaloita selvitettiin yli 50 000 sivun verran ja yhdeksän sotilashallinnon aikaisista jäsenistä joutui tuomiolle.
Näin kolmen kirjan kirjoittajasta tuli lopulta hyvin tuottelias fiktiosta faktaan siirtyneenä oman aikansa eksistentialismin sankarina. Samalla hän alkoi tuottaa myös kuvataiteita ja piti näyttelyn mm. Pompidou -keskuksessa. Se on hyvin tyypillinen tapa pyrki vapautumaan eksistentialistisista traumoista.
Varhainen valinta
Olen itse kokenut yhteiskuntamme aiheuttamia eksistentiaalisia traumoja ja hoidan niitä maalaten ja veistäen, puutarhassa. Pakenen minua ahdistelevia byrokraatteja ja kiusaajia menemättä äärimmäisyyksiin, kirjoittamalla heille kiusaksi tai maalaamalla ja veistämällä silloin, kun nämä täyttävät työaikalomakkeitaan tai pitävät kokouksiaan. Näin on jatkunut jo kohta 60 vuotta. Jos valinta on tehty oikein lapsena, sitä ei tarvitse myöhemmin katua ja vaihtaa, kääntää nuttua nurinperin. Eksistentialismin ja fenomenologian idea joko avautuu sisäisesti varhain tai ei avaudu lainkaan.
Avoimuus on ainut keino eksistentialismissa tuottaa uutta ja luovaa joutumatta toisen ihmisen tai virheelliseen aikaan ja paikkaan rakennetun yhteiskunnan määrittämäksi tai vainoamaksi uhriksi. Aseiden tai terrorin käyttö siinä on turhaa ja johtaa vain surulliseen elämään siinä missä aggressiivinen tapa tyrkyttää omaa oppiaan ja “hallintoa” sellaisille, jotka eivät oman maailmankuvansa vuoksi voi sellaista hyväksyä tai pitävät virheenä positivismin tai rationalismin oppeja saati utilitaristista pragmatismia, suomalaisten omaa kirousta.
Varakkaita perheitä
Osama bin Ladenin ura kulki toiseen suuntaan Saudi-Arabian Jeddassa kuin Ernesto Sabaton tai vaikkapa omani. Vanhemmat erosivat pian pojan syntymän jälkeen, ja hän jäi äitinsä, syyrialaissyntyisen Alya Ghanim, kasvatettavaksi Saudi-Arabiaan. Hän oli vanhempiensa ainoa poika, mutta hänellä oli yli 50 sisarpuolta isänsä avioliitoista 10-20 naisen kanssa. Sabaton juuret puolestaan olivat Italiassa tai Albaniassa ja hän syntyi varakkaan perheen lapsena Buenos Airesin Rojasissa liittyen varhain kommunistisen puolueen nuorisojaostoon edeten sen johtajaksi.
Osaman isän, jemeniläissyntyisen Muhammad bin Ladin, kuoltua Osaman kerrottiin perineen useita satoja miljoonia Yhdysvaltain dollareita. Oikeampi summa lienee muutamia kymmeniä miljoonia. Hänen kerrotaan opiskelleen taloushallintoa mutta myös rakennusinsinööriksi. Oleellista on, että hän tutustui varhain islamistiseen veljeskuntaan ja liittyi myöhemmin 22 -vuotiaana muslimisissien riveihin Afganistanissa. Nuoruudessa kahden nuoren miehen elämä kulki liki samoja latuja vauraan suvun jälkeläisinä ja vapaana itse valitsemaan uransa ja elämänsä tarkoitus ja sisältö. Molemmat olivat turhautuneita ja epäilemättä myös narsistisia lapsia.
Symboliarvo ihmisenä
Neuvostoliiton vetäydyttyä Afganistanista MAK-järjestön (Maktab al-Khadamat) ja myöhemmin al-Qaida -ryhmän perustaneesta Osama bin-Ladenista tuli sankari Saudi-Arabiassa. Kirjojen kirjoittamisen sijaan bin-Laden alkoi kritisoida Saudi-Arabian riippuvuutta Yhdysvalloista ja hän joutui pakenemaan Sudaniin 1991, jossa alkoivat uudet operaatiot. Länsimaiden tietoisuuteen bin Laden tuli järjestönsä kanssa Yhdysvaltojen Kenian ja Tansanian suurlähetystöihin tehtyjen iskujen jälkeen ja lopullisesti syyskuun 11. päivän New Yorkin WTC -hävityksen päivänä vuonna 2001. Terrorismista oli tullut näkyvä osa globaalia taloutta ja sen politiikkaa. Tora Boran vuoristo tuli meille tutuksi ja Osama bin Laden sai Geronimon kaltaisen symbolisen arvonsa.
Geronimo, bin Laden ja heidän käyttämänsä ihmiset, terrorin kohteet, ovat osa Ernesto Sabaton tapaa kuvata absurdi kohtalomme myös arjen byrokraattisessa ympäristössä tai monien valintojen ahdistuksessa, eksistentialististen traumojen ympäröimänä. Yhdysvallat ja sen liittolaiset joutuivat pohtimaan toimiaan uudessa globaalissa imperialismissaan, jossa globaali sissisota eli terrorin nimellä.
Ihmisyyden määrittelyn ongelma
Eksistentialismilla tarkoitetaan eurooppalaista filosofian tai kirjallisuuden suuntaa, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Tämän opin mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa ja on tähän valintaan myös pakotettu. Oma aikamme korostaa ihmisen ensisijaista kokemusta yksilöllisestä, ainutlaatuisesta olemassaolostaan (eksistenssistä) yksilönä ryhmän jäsenenä ja biologisena olentona. Tässä käsityksessä ihminen on ikään kuin heitetty maailmaan ja hän on täysin vapaa valitsemaan arvonsa ja olemuksensa. Näin ei ole toki aina ollut ja erot ovat nytkin kulttuurien välillä valtavia.
Kun tähän samalla pakotetaan, syntyy ahdistusta, joka on samalla elämän peruskokemus eksistentialismin ajatusmallissa. Syntyy ikään kuin vastuu luoda merkitys omalle elämälleen, kun perinteisemmät rationalismi ja empirismi hakivat selitystä jo havaitun maailman rakenteen kautta tai turvautuen metafyysisiin selityksiin tai periaatteisiin.
Olen aiemmin kirjoittanut Sören Kirkagaardista ja Friedrich Nietzschen filosofiasta sekä Arthur Schopenhauerista kisailemassa Hegelin kanssa, mutta ennen kaikkea Jean-Paul Sartresta, joka teki eksistentialismin tunnetuksi mannermaisessa filosofiassa. Saksassa moneen suuntaan hajoava eksistentialismin ajattelutapa kuvataan usein käsitteellä “olemassaolon filosofia” (Existenzphilosophie). Edellä mainittujen ohella 1900-luvulla Martin Heidegger ja Karl Jasper kehittelivät ajatuksia ihmisenä olemisen tavasta, ahdistuksesta ja valinnanvapaudesta.
Autenttinen ja epäautenttinen ihminen
Martin Heidegger otti käyttöön erottelun autenttiseen ja epäautenttiseen olemiseen. Kun me määrittelemme itse itsemme ja tavoitteemme syntyy autenttinen oleminen ihmisenä, ja kun meidät määritellään muitten toimesta ja toteuttaen heidän tavoitteitaan, syntyy epäautenttinen oleminen. Vanhat linjajohdetut organisaatiot ovat tyypillisiä menneen maailman ihmisten keinoja hallita muita ja näiden elämää ulkopuolelta ja puuttuen ihmisen sisäiseen vapauteen. Monelle sellainen oli turvallinen tapa elää ilman omia valintoja ja ahdistusta. Internet ja sosiaalinen media verkostoineen vapautti meidät lopullisesti tästä organisaatiomallistamme.
Kun Ernesto Sabato kirjoitti kirjansa “Tunneli” hän sai tunnustusta juuri aikansa eksistentialisteilta ja etenkin Thomas Mannilta ja Albert Camus’lta. Camus käänsi kirjan ranskaksi ja kirjoitti siihen ylistävän esipuheen. Kirja oli kuin jatkoa Camusin romaanille “Sivullinen”. Näin Camusin valinta ja auktoriteetti valitsi Sabaton tien kirjailijana, joka tuotti vain kolme kirjaa eläen muutamaa kuukautta vaille sata vuotta. Sabatolla ei ollut sisäistä kirjoittamisen pakkoa. Hän oli näin määritellen kaukana nerosta. Autenttinen ihminen ei ollut oikeasti “kirjailija” ja kirjailija syntyi pikemminkin epäautenttisen ympäristön painolastista. Moni elää elämänsä juuri näin.
Kaikki uskot tekevät autuaaksi
Kun ihmisellä ei ole ennalta määrättyä olemusta, joka määrittäisi vaikkapa hänen moraalinsa, tapansa ja ajattelunsa, ihminen on vapaa valitsemaan arvonsa ja heitä tulisi myös määrittää tai arvioida tekojensa ja valintojensa perusteella. Tässä ajettualussa Sartre oli ateisti eikä ajatus Jumalasta sopinut hänen eksistentialismiinsa.
Sen sijaan Karla Jasper, Gabriel Marcel ja monet muut filosofit kehittelivät tanskalaista kirkkoisää Sören Kirkegaardia seuraten erilaisia eksistentialismin kristillisiä muunnelmia, jossa juuri Heiddegerin ihmisen sisäinen autenttinen oleminen oli juuri kristillisen elämäntavan seuraamista.
Kirjallisuudessa tätä filosofiaa alkoivat kokeilla etenkin juuri Albert Camus (Sivullinen 1941), Herman Hesse (Arosusi 1928), Sartre (Inho 1938, Suljetut ovet 1944 ) sekä vaikkapa näytelmäkirjailijat Samuel Beckett, Eugene Ionesco, Jean Genet ja Arthur Adamaov. Kaikille oli yhteistä kokea ihminen absurdina ja irrallisena olentona maailmassa vailla erityistä merkitystä. Taustalla näkyy etenkin Fjodor Dostojevskin ja Franz Kafkan vaikutus, surrealismi ja vieraantuneet ihmishahmot.
Suomalaisten rakastama Linna
Suomessa eksistentialismia käytti jo Väinö Linna suurissa romaaneissaan ja ihmiskuvauksissaan sekä ihmiskohtaloissa, kuten myös ne kirjailijamme, jotka kokivat ihmisen elämänvoiman kumpuavan tietystä historiallisesta elämävaiheesta tai kehyksestä, jonka kuvaamiseen käytettiin runsaasti tilaa ja historiallisen romaanin tyypillisiä aineksia. Näissä kirjoissa ihmisen eksistentiaalinen kuvaaminen jää usein sivuun ja kirjailijan energia uupuu matkalle, historiallisen taustan maalaamiseen.
Tänään globaalissa mediayhteiskunnassa, sosiaalisten medioitten ristitulessa, ihminen joutuu kaikissa kulttuureissa määrittämään itse oman todellisuutensa ja elämänsä tarkoituksen. Oma aikamme on syvän eksistentialismin paluuta ja samaan aikaan taistelua sitä vastaan. Tässä ahdistuksessa ja taistelussa ihminen saa sen mitä pakenee. Ei niinkään sitä mistä luopuu. Väinö Linna kuvasi tämän taitavasti.
Cognito ergo sum
Olemme kadottaneet pääosan vanhan länsimaisen filosofian rationalistisesta perinteestä, jossa varmin ja ensisijainen todellisuus oli rationaalinen ja järkevänä pidetty kuviteltu tietoisuus. Juuri internet ja terrorismi herätti meidät uuteen todellisuuteen ja sen mielettömyyteen omana kokemuksenamme.
Tässä ajattelussa läntisen maailman oppihistorian ja tieteen deduktion kehittäjän Rene Descartesin oppi “cognito ergo sum” on heitetty pääosin ulos sosiaalisen median talouden ja strategian uutena paradigmaisena selitysmallina. Ihmisenä oleminen on sisäsyntyinen prosessi, ei kuviteltu varma ajateltava tietoisuus vaan Heideggerin kuvaama “maailmassa oleminen“.
Sosiaalisen median väittelyissä omaa maailmankuvaansa ja rationalismia tyrkyttävä kiihkoilija ja muut haukkuva positivisti jää aina vähemmistöön ja pitää lopulta muita tyhminä tai oppimattomina. Eksistentialismin vaatima väljyys ja suvaitsevuus puuttuvat ja peliteotreetikon maailma on ulkoa ohjattua, moraalitonta ja hänen edustamansa maailmankuvan mittainen ja näköinen, usein konfliktien täyttämä markkinatori. Kaikesta on siellä puutetta ja niistä käydään hillitöntä kilpailua, myös vallasta ja rakkaudesta, ei vain rahasta ja asemasta organisaatiossa.
Niinpä juuri käydyissä vaaleissa puolue saattoi edustaa EU kiihkoilijaa ja todistaa Portugalin tuksemisen olevan välttämätön omalle kansakunnalle ja sen selviytymiselle ja muiden, toisin ajattelevien, olevan epäisänmaallisia, jos eivät tähän äänestäjinä alistu tai tätä ymmärrä omana etunaan. Kuitenkin jo seuraavassa hetkessä ja vaalien jälkeen tämä isänmaallisuus katosi ja sama puolue oli nyt valmis uhraamaan maansa ja kansansa pyhät vaatimukset EU tuesta Portugalille.
Kaikki oli siis sittenkin pelkkää silmänlumetta ja peliä, jolla vain haettiin valtaa ja vaikuttavuutta. Arvot ja isänmaallisuus olivat nekin vain tyhjää puhetta. Oppositiossa voi äänestää toisin kuin mitä omat arvot näyttivät isänmaallisina edellyttävän; apua Portugalin kansalle ja samalla itsekkäästi myös pelastusta oman kansan köyhille ja työllisyydelle, talouden rattaille. Näin peliteoreetikon elämässä itse peli on päämäärä sinänsä ja sillä ei ole moraalista sisältöä lainkaan.
Eksistentialismin uusi nousu on tuonut esille ryhmiä, joille oleellista on vastustaa rationalismia ja positivismia sekä halu, toimintaa painotettaessa, vapautta päätöksentekoa koko ryhmälle ja lopulta tätä kautta yksilölle itselleen. Ihmiset eivät hae niinkään rationaalisia, tai sellaiseksi kuviteltuja malleja, kuin kääntävät katseensa sellaiseen todellisuuteen, jolla on heille itselleen sisäistä merkitystä.
Näin vaalit voitti odotetusti puolue, joka korosti juuri tätä osaa soiaalisen median uudessa taloudessa ja strategiassa sekä jätti vähemmälle peliteoreettiset ja rationaalisina esitetyt ”totuudet”. Kun politiikka muuttui moraalitomaksi peliksi, se oli korvattava uudessa mediayhteiskunnassa eksistentialismin tarjoamalla uudella ihmisyydellä ja tämän sisäisillä tarpeilla.
Soinin opit
Niinpä pohdittaessa vaikkapa mennyttä vaaliasetelmaa, vaalit voittanut perussuomalaisten suuri ryhmä vastusti kuvitteellista rationaalista tai positivistista ajattelua EU -tukien ja välimereisten maitten “rationaalisesta avustamisesta” osana oman talouden kuviteltua sidosta globaalitalouteen. Se oli etäinen ja epäuskottava uuden sosiaalisen median paradigmassa.
Tämä eksistentiaalinen puolue ja ryhmä yksilöineen korosti sen sijaan sellaisia valintoja, joilla on merkitystä heille itselleen äänestäjinä. Timo Soini antoi blogeissaan kaiken aikaa eksistentiaalista oppia kuinka politiikassa ja vaalitaistelussa tulisi toimia. Oppi oli saatu oman maailmankuvan kautta ja toki myös Veikko Vennamon koulussa, jossa kommunismi ja sosialismi edusti samaa kuin kännetty sarterlainen metafyysinen oppi kapitalismista. Nuttu nurinpäin käännettynä oli edelleen metafyysinen ja ulkopuolelta annettu, ahdistava todellisuus ja kokemuksena kaikkea muuta kuin sisäsyntyinen merkitys ihmiselle itselleen.
Fenomenologian opit
Fenomenologian ymmärtäminen ja kääntäminen kansan kielelle ei ole populismia vaan kyky oivaltaa sanoma ja siirtää se muille, kansalle, jota tarkkaillen filosofi on teoriansa rakentanut myös toimivaksi todellisuudeksi ja politiikaksi. Hyvästä teoriasta tulee myös hyvää käytäntöä ja käytännön filosofiaa.
Ihmiset eivät elä kuvitteellisen “järkevästi” vaan hakien sitä mikä on heille merkityksellistä. Tämä on eksistentialismin ensimmäinen laki ja tulee esille sosiaalisten medioitten yhteydessä yhtenään oli kulttuuri ja kielialue mikä tahansa.
Samoin käsitteet autenttinen ja epäautenttinen korostuvat tavalla, jossa ihmiset haluavat määritellä sosiaalisen median yhteisöissä itse itsensä, eivät elää virtuaalitodellisuudessa muun maailman määrittäminä. Toki tämä koski myös ennen internet -aikaa toimineita verkostoja ja tätäkin näkyvämmin nykyisin uusia internetin määrittämiä työpaikkoja ja näissä työskenteleviä nuoria.
Nuorten ahdistus
Etenkin juuri nuoret eivät voi elää ahdistumatta ja sairastumatta vanhempien manipuloimina ja ohjaamina osana epäautenttista filosofiaa ja muiden tapaa määrittää heidät myös ihmisenä. Simone de Beauvoir tarkasteli eksistentialismissa itseään naisena ja kritisoi vanhan kulttuurin tapaa nähdä nainen “toisena sukupuolena”. Näin naisvaltaiset työpaikat ymmärtävät naista, mutta eivät välttämättä miestä.
Järjen hylkääminen merkityksen lähteenä on yleinen eksistentiaalisen ajattelun teema. Aikamme ahdistus, huoli, pelot ja levottomuus syntyvät kohdatessamme täydellisen ja radikaalin vapauden, mutta myös kuolemanpelon.
Vapauden vuoksi ei tarvitse olla levoton, jos vain kaikki olisivat oikeasti rationaalisia, pohti aikanaan myös Kirkegaard. Kaikki eivät vain voi olla järkeviä ja rationaalisia. Näin tämä peliteoreetikkojen käyttämä näennäinen rationaalisuus poistui maailmankuvana ja paradigmana ensimmäisenä juuri sosiaalisen median taloudessa ja strategiassa sekä korvautui eksistentialismilla tai sitä lähellä olevilla maailmankuvilla.
Sartre taas kuvasi järjen ja rationaalisuuden “huonona uskona”, jossa tyrkytetään omia malleja ja rakenteita ilmiöiden maailmaan, jossa vallitsee kaaosteorian tapainen sattumanvaraisuus.
Pelko on aseeni
Sosiaalisen median sisällä tyypillisin yhteentörmäys syntyy monitulkintaisen maailman mallittamisesta ja tyrkyttämisestä järjestyksen ja rakenteen maailmana sinne, missä vallitsee lopulta absurdi välinpitämätön, puolueeton, ilman luonnollista tai kuvitteellista järjestystä toimiva kaaos.
Järjestys voidaan luoda vain ihmisten itsensä toiminnalla tai tulkinnalla ja silloinkin tilapäisesti ja hetkellisesti. Elämme sosiaalisen median talouden ja strategian aikaa, jossa avainfilosofia liittyy joskus hyvin vaikeasti avautuvaan fenomenologiaan ja eksistentialismiin.
Täydellinen vapauden tunne ja sen asettamat vaatimukset on ahdistava, ja pelon hallinta varmin tapa voittaa meihin kohdistettu alituinen manipuloiva tapa hyödyntää näitä pelkojamme. Ernesto Sabato pyrki vapauttamaan meidät näistä peloista, Osama bin Laden käytti niitä aseinaan.