Suomen leijonamiehistö saapuu illansuussa juhlittuina sankareina jytky -voittonsa jälkeen Ruotsin maajoukkueesta. Ennen tätä voittoa oli kaadettu Venäjän karhu kahteenkin kertaan ja kolme joukkuetta rangaistuslaukauksilla. Takaa tultiin ja mentiin lopulta ohi, Ruotsista sitten jättäen läntinen naapuri nuolemaan historiansa suurinta rökäletappiota arvokisojen finaalissa. Joukkueen nuorin sankari, ilmaveivimaalin tehnyt Mikael Granlund, oli edellisen maailmanmestaruutemme aikoihin kolmevuotias. Kullan huuhdonta ei ole ollut leijonille jokakeväistä herkkua. “Ihanaa leijonat ihanaa” on kansakunnan yhteinen mielialaa nostava keväinen karjunta vuonna 2011 ja kertoo terveestä nationalismista ja karnevaalitunnelmasta.
Vapauden kukka
Vastaava rieha koettiin Neuvostoliiton miehittäessä Tsekkoslovakia vuonna 1968 Prahan kevään alkaessa. Silloin tsekit voittivat kisoissa punakoneen ja panssarit. Jytky -voittoa kuvattiin silloin niin ikään terveen nationalismin riemuvoittona totalitarismista. Ehkä onnistunein piirros tuosta ajasta maailman lehdistössä kuvasi vapauden kukkaa, joka nousi Tsekkoslovakiasta ennakoiden tulevaa idän ja lännen kylmän sodan aikaisen muurin rakoilua. Sen lopulliseen toteutumiseen vaadittiin vielä kuitenkin muutama lisävuosi. Urheilun ja politiikan yhteinen draama, tragedia ja joskus komedia yhdistyy kaiken aikaan kansalliseen ja kansainväliseen mediaan, usein onnistuneeseen pilakuvaan.
Suomessa samaan aikaan nousi vennamolainen kansanliike ja Kari Suomalainen kuvasi sen vapauden kukkana, jossa Vennamon pää nousi katulaatoituksesta, jota Kekkonen vartioi kontillaan Aleksei Gosyginin tapaan tsekkien vapaudenkaipuuta sementoiden, ja kysyi hämmästyneenä, voisiko tuo pää olla se paljon puhuttu vapauden kukka. Perussuomalaisten historia syntyy juuri tuosta “vapauden kukasta” ja kaipuusta, jossa vastakkain on usein juuri pieni yhteisöllinen elämä ja sen kääntöpuolena totalitaarinen valta ja kahtia jaettu kansakunnan varallisuus sekä hyvinvointiyhteiskunnan moraalinen rappio.
Nuttu nurinpäin käännettynä
Samaan aikaan kun suomalaiset leijonat saivat jytky -voittonsa Suomen hallitustunnustelut ovat kimuranteimmillaan ja vanha vennamolainen kansanliike on noussut uuteen kukkaan, jossa Moskovan kortti on korvautunut nyt Brysselillä. Timo Soinia moitittiin aluksi, jytky -vaalien jälkeen, takinkääntäjänä ja nyt oppositioon jäävänä kyvyttömänä ottamaan vastuuta Portugalin ja Kreikan talousongelmista yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa.
Teki Soini mitä tahansa, aina hän näyttäisi toimivan väärin ja olevan median välittämänä jollain tapaa epäilyttävä ihminen vanhavennamolaisen liikkeensä kanssa. Teet niin tai näin, aina väärin päin, Sven Duffan tapaan ymmärtämättä, missä on oikea ja missä vasen. Ehkä niitä ei enää olekaan, vain nuttu nurinpäin käännettynä ja sama asia.
Häivähdys punaista
Erkki Tuomioja on vaatimassa vasemmistoliiton mukaan hallitukseen ikään kuin hallitukseen ja rauhaan pakottamalla. Takavuosina Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, keskustan ja maalaisliiton ydinalueilla ja korpikommunistisilla seuduilla oli tapana tokaista, kuinka yhteistyöhön kokoomus ja maalaisliitto kelpuutti kyllä kommunistit, olivat he enemmistöläisiä tai vähemmistöläisiä, mutta ei missään tapauksessa vennamolaisia. Nykyisin kokoomus ja demarit ovat liki sama asia.
Laestadiolaisilla seuduilla yhteistyö vennamolaisten kanssa oli kuolemansynniksi laskettu teko. Vapauden kukka ei niillä roudan mailla ja kivikkoisilla pelloilla kukkinut vielä 1970-luvun alussa ja vaikeaa se taitaa olla edelleen suuren ikäluokan ikinuorille poliitikoillemme. Kyse ei ole enää vapaudesta vaan sen pelosta. Näillä alueilla kun oli myös sellaista salattavaa, jota yhteinen puolue piilotteli. Toki samaa löytyy kaikista maakunnistamme ja sen etsiminen edellyttää talo talolta tapahtuvaa tutkijan työtä. Yhteiset synnit yhdistävät.
Puoluehajaannus oli kipeä paikka ja moni karjalan evakko vennamolaisena oli piikkinä manttaalinomistajien lihassa. Vennamo oli taas karjalaisten asutustoiminnasta vastannut pääjohtaja, siirtokarjalaisten jumaloima loistava puhuja. Valta ja vapaus kulkevat käsi kädessä ja kaikille sitä ei tulisi suoda samaa määrää. Varallisuus toi valtaa ja valta ilman toisen orjuuttamista oli turhaa siinä missä vaivalla hankittu tai peritty vauraus. Näin seurakunnasta, kunnasta ja kuntapuolueesta tuli usein sama asia.
Pankin torpparit
Torpparilaista ja Lex Kalliosta ei tuolloin niin kauan ollut, sisällissodan arvet peittyivät vain käydyn talvi- ja jatkosodan haavojen alle. Jääkiekkoa pelattiin kylien poikajoukoissa, mutta itse auratuilla ja jäädytetyillä avojään selillä. Ne peittyivät tuiskussa ensimmäisenä kinoksiin ja avattiin ennen peliä uskollisesti kevätsuliin saakka.
Elettiin suurten ikäluokkien aikaa ja sen muuttoa pääosin Ruotsiin. Oma kansallistunne oli siellä maahan poljettu ja häväisty. “Finne igen” oli turkkilaisen siirtotyövoiman kanssa alinta sosiaaliluokkaa ja palasi juhannuksena kotiseudulleen käytetyllä Volvollaan tai Saabilla vaurastumisensa osoittaen. Elettiin 1970-luvun loppua ja ensimmäisiä lämmitettyjä jääkiekkohalleja saatiin Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin. Ruotsissa niitä oli pilvin pimein ja heitä kadehdittiin.
Maailmanmestaruudesta kampaili vain yksi joukkue, Neuvostoliiton punakone; Mihailov, Harlamov, Petrov ja maalilla Tretjak. Suomi sijoittui yleensä kuudenneksi mutta ei lähellekään suuria; Kanadaa, Yhdysvaltoja, Tsekkoslovakiaa, Ruotsia ja Neuvostoliittoa. Muutos tapahtui vasta runsas pari vuosikymmentä sitten seurauksena halleistamme, kiekkoa harrastavien määrän kasvusta sekä ammattimaisesta osaamisesta. Tästä tärkein oli NHL ja kanadalaiset siirtotyöläisemme sekä oma liigamme ja sitä hoitavat alan uskoutuneet fanit sekä pienten poikien vanhemmat.
Muutoksen vuosikymmenet
Runsas pari vuosikymmentä muutti kaiken. Tänään Portugali-paketti on tulossa hyväksyttäväksi ja Olli Rehn savolaisena, köyhän Etelä-Savon kasvattina, on esittelemässä myös Suomen läsnäoloa tuossa yhteisessä eurooppalaisessa pelastusoperaatiossamme Kreikan mahdollisen ja jo todennäköisen velkasaneerauksen varjostaessa kokousta. Suomesta mukana on myös Siilinjärvellä Pohjois-Savossa syntynyt hieman nuorempi valtiovarainministerimme Jyrki Katainen. Hän on voinut pelata kiekkoa jo omassa kunnassaan lämmitetyissä tiloissa.
Se on auttanut jo kummasti tuloksen teossa ja tiimityön hedelmät yhteisen kentän avaamisessa ja ylläpitämisessä ovat jääneet vähemmälle. Jonkun oli oltava 1960-luvulla myös poikajoukon johtaja ja organisoida työt myös kesäisin. Lapsia oli paljon ja vanhempien aika meni sodan jälkeiseen uudelleenrakentamiseen ja raivaustöihin, lisäansioiden hankkimiseen metsistä.
IMF:n pääjohtaja poliisisaattueessa
Eu:n huippukokoukseen odotettaan myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varajohtajaa. Sen sijaan pääjohtaja, ranskalainen Dominique Strauss-Kahn, on televisiokuvissa poliisisaattueessa, kuten yleensäkin turvallisuutensa vuoksi, mutta tällä kertaa hän oli kuvissa itse raudoissa.
Edellisenä aamuna pääjohtaja oli kaapannut hotellinsa 3000 taalan sviittiin alastomana käytävässä liikkuen kerrossiivoojan, yrittänyt tämän raiskausta ja paennut myöhemmin tekoaan lentokentälle ja Air France koneeseen, josta poliisi hänet vangitsivat siivoojan ilmiannon perusteella. Pääjohtaja Strauss-Kahn on Ranskan näkyvimpiä poliitikkoja ja vahvin ehdokas seuraavaksi presidentiksi. Hänen tuli tavata Saksan liittokansleri Angela Merkel mutta nyt tapaaminen siirtyi.
Kyrsimysnäytelmän jatko-osa
Jyrki Katainen sen sijaan voi liikkua vapaasti vaikka edustaakin vain suomalaista toimitusministeristöä. Paikka pääministeriksi on avoin olkoonkin, ettei Eurooppaan ja etenkin sen unioniin skeptisesti suhtautuva Timo Soini puolueineen ole siinä jytky -voittoineen enää mukana. Perussuomalaiset korvaa vasemmistoliitto, joka sopii paremmin suomalaiselle porvarille ja syntyy keskustan puoluesihteeri Laanilan kuvaama paradoksien hallitus, jossa mukana on vaalien suurin häviäjä, suomalainen vasemmistoliike ja heillä kokoomuslainen pääministeri. Oikeammin se juuri on suomalainen komedia, kaikki lopuksi nurinpäin käännettynä ja vaalien tulos mitätöiden.
Soinista on raumalaisena kasvanut vakaumuksellinen kristitty ja katolinen ihminen, ei takinkääntäjä, vakuuttaisi nyt vasemmistoliiton Arhinmäki pian hallituksessa istuen. Jos hän olisi pidätettynä New Yorkissa epäiltynä raiskauksen yrityksestä ja vapauden riistosta, pitäisimme sitä mahdottomana, vakuuttaisi vihreiden Soininvaara, toinen suurin vaalien häviäjistä ja perussuomalaisia parasiiteiksi nimitellyt kansamme älykkösiiven edustaja.
Toki saman kohtelun saisi kuka tahansa suomalaisista huippupoliitikoistamme. Kohtelemme heitä asiallisesti ja ilman pilkkaa ja ylilyöntejä. Sen sijaan, jos kyseessä olisi italialainen huippupoliitikko, pidätys tuntuisi jopa luonnolliselta ja odotetulta. Politiikka ja oudot tapahtumat liittyvät yhteen ympäri maailmaa, eikä tätä pidä ihmetellä silloin, kun Ranskassa vaalit lähestyvät.
Kun näin on, Jyrki Kataisen kyrsiymysnäytelmä, joka alkoi aikanaan turkulaisen suomalaisen poliitikon tekstiviesteistä pääsiäisen aikoihin, näyttäisi jatkuvan, vaikka turkulainen huippupoliitikko onkin sittemmin kihlannut vuosikymmenisen elämänkumppaninsa. Kataisella on sen sijaan sellaista kokemusta nyt mukanaan, jota hän voi välittää suomalaisena osaamisena EU:n valtiovarainministereiden yhteiseen kokoukseen ja välitettäväksi sieltä myös Yhdysvaltoihin olkoonkin, että heillä on siellä myös alan omaa osaamista yllin kyllin.
Selitystä suomalaiselle jytky -voitolle ja sen liittymistä keväiseen kiekkojuhlaamme ja sen traditioon, Ruotsin varjossa eläneen kansakunnan vapauden tahdolle karhun syleilyssä, ei ole syytä liioitella ja tuoda julki arvokkaassa ympäristössä, Euroopan poliittisen eliitin kokoontuessa huippukokouksiinsa.
Pääasia on, että IMF:n pääjohtaja on poliisin suojissa ja myös nuoret naiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Tässä seurassa perussuomalaisen yrittäjän vinossa oleva solmio on kohtuullisen ymmärrettävä rike, siinä missä kiekkoleijoniemme kaatuilut juovuksissa mitalijuhlissaan yhdessä ainoan elokuvantekijämme kanssa jokakeväisessä farssissa. Viikko tai kaksi selvänä on ankara ponnistus ja kisojen loppuminen edellyttää perskännejä porukalta, jonka maksaa ymmärtävä kansa.
Se on perussuomalainen kohtalo ja myös malli tuleville nuorille leijonille ja tie kohti menestystä kulttuurin ja urheilun ohdakkeisella polulla tai poliitikkona kompuroiden. Sen pahoittelu ja häpeäminen vie ulos perussuomalaisesta, sofistikoidusta seurasta, oli kyseessä sitten kokoomus, keskusta, vasemmisto tai perussuomalaiset, vihreät perusarvomme.