Suomalaiseen juhannukseen kuuluu erottamattomana juhannuskisat. Alunperin ne olivat hyvin suomalaiskansallisia, mutta muuttuivat myöhemmin läntisen kulttuurin suuntaan. Helsingin Sanomissa läntisen kulttuurin juuristamme kertoo professori Matti Klinge (HS 24.6) yliökirjoituksessa. Klingen kirjoitukset on aina syytä lukea kuljettaessa Suomessa viisaitten polkuja. Suomessa näitä ihmisiä on paljon vähemmän kuin miljoonan euron rajan ylittäneitä 26 000 upporikasta hengenjättiä. Vasta kuudennessa polvessa näistä voi tulla vakavasti otettavia, sanaili aikanan Winston Churchill brittilordeista. Äkkirikastuneet ja ensimmäisen polven akateemiset olivat raskasta kuultavaa Churchillin tulkitsemassa aikansa uuden keskiluokan maailmassa.
Keihäänheitto ei ole kansallinen lajimme ja yleistyi yleisurheilun vallatessa ennen sotia itsenäistyneen Suomen kesäiset urheilukentät. Joka juhannukselle tahtoi löytyä joku mieltä nostattava tapahtuma ja tänä juhannuksena sellainen syntyi mielestäni jo aaton aattona ja hieman varkain medioiltamme.
Tuija Helander
Tuija Helander oli takavuosien suuri toivomme ja urheilumme suuren 1980-luvun näkyvimpiä naistähtiä niinkin harvinaisella matkalla kuin 400 metrin aidoissa. Olen juossut tuon matkan ja se on ilman aitojakin ankara kokemus. Ensin juostaan puoli kierrosta niin lujaa kuin päästään ja sitten lopuksi niin lujaa kuin jaksetaan. Siinä tarvitaan hyviä keuhkoja, nopeutta ja kestävyyttä, aidat rytmitajua.
Täysivauhtisessa juoksussa aidat eivät ole mitä tahansa ylitettäviä. Askelpituus muuttuu etukaarteessa ja esteet tulevat vastaan hämärän rajamailla. Pituus, korkeus ja pikajuoksu yhdistettynä toisiinsa vaativat moniottelijan osaamista. Siinä vammautuminen katkaisee varmasti jossain vaiheessa lajin harrastamisen. Kymmenottelijat ovat ihan oma ihmisrotunsa urheilijoitten joukossa. Itsensä moneen osaamiseen hajottavat ihmiset ovat sitä missä tahansa elämän alueella etenkin menestyessään mihin ikinä ryhtyvätkin. Jostakin syystä nimen eteen epiteetiksi tyrkytetään medioissa kuitenkin vain yhtä asiaa josta brändiä rakennetaan ja ihminen myöhemmin muistetaan.
Susi-Kalle, Susi-Pulliainen, Julma-Juha, Lätsä-Pekka, Tankki-Olavi ja monet muut kuvaavat etenkin urheilijoiden läheistä suhdetta kansaan ja aikansa idols-ihmisinä sellaista herooista kulttia, joka oli luonnossa jolkottelevan eläimen oloinen ja näkyy myös urheiluseurojemme nimissä ahmoina, kärppinä, ilveksinä, karhuina ja nykyisin niiden vierasperäisinä lainasanoina. Ne kertovat mahdista ja aiemmin luontokansan sidoksesta oman aikansa myyttisiin henkiin, paikallisina seuroina paikkaidentiteetin rakentelusta ja yhteisön ylläpidosta.
Nationalismi ja paikkaleimautuminen ovat samaa perua tunnuksineen niin urheilussa kuin maakunnallisen median ja kirjallisuuden ylläpidossa ja synnyssä. Globalismi lokalismin vastapuolena on uhka joka on torjuttava, monen pahan alku ja boababien synnyn siemen. Etelän hallitus ja maaseudun opposito edustavat kahta erilaista maailmankuvaa ja arvomaailmaa Suomessa. Dualismi toteutuu siinä monella eri tasolla ja dikotomian kahdet kasvot jakavat kansakuntaa kahtia. Tärkeimmät uudet ideat ja innovaatiot syntyvät niiden hankauspinnoissa ja nyt tätä kitkapintaa on enemmän kuin vuosiin.
Tuija Helander juoksi parhaan aikansa ja maailman tietoisuuteen Rooman MM-kisoissa vuonna 1987 juuri tuolla aidatulla ratakierroksella ajalla 54,62, joka on edelleen Suomen ennätys ja tekee tiukkaa tämän päivän miehille ilman aitojakin. Viidenkymmenen pintaan juostu ratakierros kun tuo suomalaisen puolimailerin kansalliseen eliittiimme. Minuutin alittavat kierrosajat ovat kovia aikoja kenelle tahansa kestävyysjuoksijallemme nykyisin. Lajin harrastaminen ja menestyminen siinä vaatii uhrautumista ja askeettista mieltä, kykyä sietää kipua. Nykyinen helppo elämä ei sellaiseen nuoria houkuttele. Ilman ponnisteluja ja kykyä sietää kipua ja vastoinkäymisiä ei synny suuria saavutuksia, uutta ideaa ja innovaatioita.
Luovuus ja innovaatio ovat kaksi eri asiaa. Kaikki meistä ovat luovia mutta innovaatiot syntyvät vain konventioiden rajapinnoissa ja siihen jo lapsuudessa hankkiutuneitten ihmisten toimesta aivan kuten timantit puristuvat hiilestä ja grafiitista vain tietyissä oloissa tulivuorikraaterin piipussa, kimberliitin tummassa pinnassa kimaltaen.
Taistelu elämästä
Helanderin ura katkesi epämääräisiin oireisiin ja myöhemmin alkoi taistelu hengissä selviytymisestä keuhkojen pettäessä. Los Angelesin ja Rooman kisojen finalisti, yli kymmenkertainen Suomen mestari, ja vielä useammassa lajissa mukaan lukien monilahjakkaan ihmisen viisiottelu, joutui Soulin olympialaisiin valmistautuessaan epämääräisten oireitten uhriksi.
Oireet paheniva ja loputa vain muutama askel portaissa alkoi olla mahdotonta. Kovin moni tuntee tämän Tuijan tarinan; odottelun, pelot, keuhkosiirrännäispotilaan pitkät valvotut yöt. Leikkaus ja kuolema tulivat uniin. Suomessa on tehty sittenkin vain runsas sata keuhkosiirtoa. Helander jäi odottelemaan itselleen luovuttajaa samaan aikaan kun terveys heikkeni päivä päivältä.
Toipuminen siirrännäisestä alkoi Tuija Helanderille tyypilliseen tapaan. Määrätietoisesti, ohjeita seuraten, kriittisesti ja itsensä tuntien. Askel askeleelta, kivut voittaen ja uskoen elämään, omaan itseensä ja kuunnellen muita, valmentajaansa. Helander on ihmisenä harvinainen tapaus, poikkeusyksilö, yksi tuhansista, timantti. Sellaisen kohdatessa on syytä kuunnella, nöyrtyä. Heitä kuunnellessa omat pienet harmit alkavat tuntua kovin köykäisiltä ja turhilta murheilta.
Vuoden urheilija
Nyt 50 vaan ei 60 -vuotiaana Tuija Helander juoksi Göteborgin vammaisurheilijoitten MM-kisoissa kolmannen mestaruutensa ja toisen maailmanennätyksensä. Pikamatkat 100 ja 200 metriä taittuivat aikoihin 14.47 ja 28.73. Pituutta Tuija loikkasi liki 5 metriä ja vain muutaman kengänmitan vähemmän kuin Ruotsin valovoimaisin naisurheilija Katarina Kluft viikko takaperin maanosamme huippujen kisoissa nuorena ja elämänsä kunnossa olevana huippuhyppääjänä, moniottelijana ja nyt pituushyppyyn erikoistuneena maanosamme ykkösenä. Kuinka moni 50 vuotta täyttänyt suomalainen mies hyppää pituutta yli 5 metriä tai juoksee Helanderin aikoja?
Olen kokeillut ja nostan keuhkosiirrännäisestä toipuneelle Tuija Helanderille hattua. Omalla kohdalla kimmoisuus on kadonnut, räjähtäväksi kuviteltu vauhti ei osu enää lankulle, ponnistus pysähtyy piikkareiden tarttuessa jo ennen lankkua tartaniin, saksaukset ilmassa jäävät tekemättä tai ne vaikuttavat liioitelluilta ja teatraalisilta. Vanheneva ihminen korvaa puutteensa teatraalisella elämällä, jossa vähäiset eleet muuttuvat suuriksi tunteiksi. Sen minkä määrässä ehkä häviää sen laadussa voittaa ja nuoren ihmisen kohdatessaan molemmat pitkästyvät, mutta eri syistä.
Ei ole epäilystä kuka on tämän juhannusajan suomalainen urheilija. Vuoden 2005 suomalainen vammaisurheilija on mielestäni nyt myös vuoden 2011 suomalainen urheilija. Paljon edellä kiekkoleijonia tai keihäänheittäjiämme. Tartanille rähmälleen kaatuilevat miehet eivät saa keppiään lentämään edes Tapio Rautavaaran lukemiin. Puukeihäällä, kotona pihkatulla, mutaiselta paikalta heitettynä hän haki Lontoon kisojen rankkasateessa maasta sopivan oksankohdan ja sai siitä jalalleen tukea kultamitaliheitolleen. Tapio Rautavaara oli tarinan kertojana ja teartaalisena esiintyjänä muita päätään pidempi monilahjainen ihminen, kulkuri. Juuri tuo epiteetti sopi hänen nimensä eteen, jolla monilahjainen ihminen kesytetiin median kaupalliseen käyttöön.
Vaikeasti kesytettävä Helander
Silloin kun mitataan ihmisen suorituskykyä ja omien voimien rajoja, urheilun puhtainta ideologiaa ja sen merkitystä myös esimerkkinä nuorisolle tai vanhenevalle kansakunnalle, Helander on ylivertainen. Vai olisiko sellaisiksi punaiselle matolle kaatuilevista urheilijoista, urheilujohtajista ja käräjätuvan ovia kuluttavista sankareistamme?
Helanderin lääkärit ovat aivan eri tavalla mukana elämämme kierrossa kuin karpaasejamme pikittäneet salaperäiset itsensä paljastajat vuosien jälkeen vielä julkisuutta tästä urotyöstä hakien.
Kun jossain moraali pettää, se näkyy lopulta kaikessa maan tapana, kuten kreikkalaiset jalkapalloskandaalit kaiken muun maata kohdanneen lisänä. Helanderin kaltaiset urheilijat ja heidän hoitajansa puhdistavat meitä omasta kansallisesta häpeästämme, maan tavasta ja sitä seuranneesta jytjy -vaaleista. Sellaisen kesyttäminen median käyttöön on sosiaalisen median tuottamana mahdoton tehtävä ja kiusaa vanhaa vallankäyttäjäämme.
Kulttuurien törmäyksessä syntyvät uudet ilmiöt, sosiaalisen, taloudellisen ja kielellisen luovuuden innovaatiot yhditettynä tekniseen taitoon, vievät tuotteet ja niiden kuvaamisen yli perinteisen printtimedian kyvyn ja vanhan vallankäyttäjän asema horjuu.
Turvallista juhannusta ja juhannusliikennettä, vesillä liikkuen ilman päihteitä. Itse aiheutetut vammat ja pysyvä kuntouttaminen niistä ovat tämänkin juhannuksen näkyvintä satoa, jossa harvalla on Tuija Helanderin henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.