Isoveljen ja emämaan ideologia
Ruotsalaiset mediat eivät hyväksyneet suomalaisten tappiota olympialaisten alkulohkon viimeisessä jääkiekkopelissä. Ruotsalaisten on vaikea hyväksyä suomalaisen oikein tekemänä yhtään mitään vanhana emämaana. Siinä on vuosisataista isoveljen tapaa ajatella itsetunnoltaan heikommista alamaisistaan. Emämaalla, vanhemmalla sisarella ja kasvattajalla on usein taipumusta kiusata ja nöyryyttää, aiheuttaa heikkoa itsetuntoa ja näytellä draaman sankaria, kertoo Hesarin edellisen päivän lehti tutkijoitten vahvistamana.
Tällä kertaa oletettiin suomalaisten laskelmoineen itselleen tappion saadakseen helpomman tien loppuotteluun. Olympialaisten kiekkopeleissä kun voittoa vähäisempi ei merkitse mitään tämän luokan miljonääreille ja sillä Ruotsin itselleen valitsemalla tiellä vastassa on ennen loppuottelua joko Kanada tai Venäjä. Suomi taas kohdannee tsekit ja USA:n. Ei sekään tie kovin ruusuiselta vaikuta. Olympiavoittajan on oltava valmis voittamaan kaikki kohtaamansa vastustajat ja pulinat pois.
Ensin oppi, sitten vasta oikut
Vastustajan valitseminen, valinnat ylipäätään, kuuluvat urheiluun ja elämän menoon, jota olympiaurheilu pyrkii ilmentämään. Oikeat valinnat viitoittavat elämää paljon paremmin kuin opit ja elämän kokemus. Onnellinen ihminen ei valitse ystävikseen tumpeloita tunareita olkoonkin ettei vanhempiaan tai kansakuntaansa voi valita.
Kamppailu-urheilijat, vaikkapa nyrkkeilijät, eivät hae ammattiuransa alussa varmaa tyrmäystä ja matka kohti mestaruutta kulkee laskelmoiden. Mestarina ketä tahansa ei kohdata ja kun lopulta kohdataan, se tapahtuu rahakkaissa merkeissä, olympialaisissa siis loppuottelussa. Kanadassa loppuottelua rasittaa miljonäärien NHL-tausta ja fanit, jotka ovat kanadalaisia tai jenkkejä. Voitto Kanadassa heidän pyhimmässä lajissaan voi merkitä uran loppua, tilin pienenemistä ja fanien ikuista pyhää vihaa. Sellaista ruotsalaisetkaan eivät voi sietää Kanadassa pelaavina miljonääreinä ja toivovat Venäjän voittoa Kanadasta. Venäläiset miljonäärit saavat tulonsa kotimaastaan ja ovat siten vakavasti otettava vastustaja kanadalaisillekin. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt.
Naisten valinnat uskottavampia
Luonnossa naaraat ovat oppineet geneettisen perimänsä kautta valitsemaan koiraita ja ovat valintatilanteissa koiraita kokeneempia. Tässä valinnassa oleellista ei ole niinkään suuri jälkeläisten lukumäärä kuin niiden hengissä säilyminen. Laji, jonka jälkeläismäärä on suuri, ei välttämättä menesty kilpailussa paremmin kuin pienemmän jälkeläismäärän tuottavat, mutta kilpailussa muuten menestykselliset. Nämä lajit tahtovat tuhlata ja luottaa määrään, ei niinkään laatuun.
Ihminen on tässä suoranainen luonnon oikku. Naiset ovat onnistuneet valitsemaan vuosituhansien saatossa jälkeläisilleen sellaisen geneettisen perimän, jonka tuloksena on tuhansien miljoonien laumana metropolejamme asuttava homo sapiens, viisas ihminen. Ihmisen viisaus ei sekään kuitenkaan kulje ohi oman biologisen perustan ja geneettisen perimän, elämän oman punaisen langan vaatimusten lisääntyä ja täyttää maa.
Vaiettu katastrofi
Väestöä on jo nyt enemmän kuin minkä planeettamme kykenee kohtuudella elättämään. Ennen omaa aikaamme, 1900-luvun sarastusta, meitä oli ollut vuosituhannet vain alle 500 miljoonaa. Tämän jälkeen väestö ensin kymmenkertaistui 5000 miljoonaan hetkessä ja muutaman vuosikymmenen kuluttua meitä on jo 10 000 miljoonaa. Enemmän kuin kaikkina historiallisina aikoina yhteensä. Ihminen toden teolla ilmestyi maapallollemme muiden lajien ihmeteltäväksi vasta omana aikanamme. Tätä aikaa ei voi mitenkään verrata aiempiin historiallisiin aikoihin ja olettaa “historian opettavan”. Siitä puhutaan medioissa yllättävän vähän. Se on emotionaalisesti liian arka aihe ja puuttuu ihmisen itsemääräämisoikeuteen, elämään itseensä ja sen lakeihin. Toisen ihmisen valintoihin on vaikea puuttua.
Miten ratkaista aikamme vaikein ongelma, joka on niin henkilökohtainen, ohi paikallisten ongelmien, ja jossa kyse on seksistä? Naisten itsemääräämisoikeus ja perhesuunnittelu, naisten voimaantuminen, näyttäisi olevan ainut mahdollisuus pysäyttää ihmispopulaation hillitön kasvu, ei niinkään emotionaalinen väestöpolitiikka. Se miten tämä tapahtuu on jo paljon vaikeampi kysymys. Täydellinen pidättäytyminen lapsista olisi elämäntapojemme vastaista ja vailla sen biologista perustaa. Uuden elämän synty on elämän merkityksellisyyden näkökulmasta monelle ainut todellinen motiivi ja siitä syntyvä ilo uskottavin onnen perusta. Länsimaista on helppo antaa ohjeita kehitysmaiden suuntaan ja jatkaa isoveljen elämää emämaan ehdoilla.
Naisen asema ja valinta
Kun naisen asema paranee, syntyvyys pienenee, kertovat tilastot. Joudumme jatkossa ottamaan kantaa tähän osana muuttuvaa ekologista ympäristöämme, luonnonvarojen riittävyyttä sekä ilmasto-ongelmien ratkaisua. Kun elintarvikkeiden määrä vähenee, viljeltävä peltoala ja puhdas vesi alkavat hiipua sekä väestömäärä samaan aikaan kasvaa liki eksponentiaalisesti, perhesuunnittelun saatavuus ja sisältö on saatava kaikkien maailman ihmisten ulottuville. Muutama vuosikymmen takaperin, väestömäärän ylittäessä 3 miljardia, tästä puhuttiin enemmän kuin nyt, jolloin lukumäärä on jo liki 7 miljardia.
Kun lukee tämän päivän Helsingin Sanomien (HS 23.2) yliötä, toimittaja Olli Kivisen kirjoitusta pedofiliasta riivaamassa katolista kirkkoa, on vaikea uskoa paavilla olevan juuri minkäänlaista valtaa väestöasioissa. Sen sijaa paljon enemmän valtaa voisi olla Kiinan pääministeri Hu Jiantaolla, Intian pääministeri Manmohan Singhillä sekä vaikkapa maailmanpankin johtajalla, YK:n pääsihteerillä sekä luonnollisesti Barack Obamalla osana emämaiden oppeja. Järjestöistä tärkeimpiä ovat ympäristö- ja naisjärjestöt sekä kehitysyhteistyöihmiset, medioista kasvava sosiaalinen media ja sen internet -yhteisöt, uusmedia rinnan perinteisten medioitten todellisina mielipidevaikuttajina uudessa mediayhteiskunnassamme. Itse pitäisin tätä niiden tärkeimpänä tehtävänä väestön kasvaessa kolmen sukupolven aikana yli kymmenkertaiseksi ja paljon yli maapallon biokapasiteetin.