Suomalaisten menestys yleisurheilun MM-kisoissa oli odotettua parempi. Väkilukumme on tänään suhteessa maapallon väkilukuun pienempi kuin koskaan sinä aikana, jolloin urheilua on maassamme harrastettu, reilusti alle promillen. Jos jaossa olisi yli tuhat mitalia, siitä kuuluisi yksi meille. Nyt ei kuitenkaan ollut kuin kymmenesosa, jolloin yhden mitalin osuminen Pohjolaan, norjalaiselle keihäänheittäjälle, johtui vain lajin vähäisestä harrastajamäärästä. Ei toki urheilijoittemme lahjoista tai kansakuntien eriomaisuudesta, saati sisukkaan ja ahkeran kansakunnan stereotyypistä. Suomi ei ole keihäänheittäjäkansaa muuten kuin kehnona pilana. Maalla keppien heitto pelloilla on ollut halpa ja helppo huvi. Moukarin saaminen sinne on ollut jo paljon työläämpää.
Kolme suurta ja kääpiöt
Eurooppalaiset saivat pikamatkoilla onnekkaasti mitalin, mutta ei enää pidemmillä matkoilla ilman tummien siirtolaisten apua Keniasta tai Etiopiasta. Kolme suurta kansakuntaa kahmi odotetusti mitaleista valtaosan ja vain kenialaisten ja jamaikalaisten juoksijoiden mitalien määrä vääristää tilastollista mitalijakaumaa. Pääosa aasialaisista ei yleisurheilusta piittaa, ja se on luonnollisesti suurin syy siihen, miksi mitaleja tulee vielä myös pienille kansakunnille.
Maapallon väkiluku pysyi vuosisatoja, oikeammin vuosituhansia, noin 200 miljoonan lukemissa ja vasta omana aikanamme se alkoi kasvaa huimasti kohti tuhansia miljoonia. Malthusin teoriat alkoivat toteutua ja meitä on syksyn mittaan yli 7000 miljoonaa suuta ruokittavana. Luku ylittyy lokakuun lopulla, ehkä jo aikaisemmin. Jos tyytyisimme vähemmän vettä, ravinteita ja energiaa vaativaan ruokaan, emme tarvitsisi nykyistä, yli hehtaarin pinta-alaa, tyydyttääksemme ravinnonhankintaan vaadittavan osamme koko ajan vähenevästä peltopinta-alasta. Sellainen toivo on vailla reaalitalouden vaatimuksia ja ihmisen perustarpeita, viettejä.
Miljoonien vuosien ikäiset geenit eivät ole oikein oikeassa ympäristössään, kun populaatio kasvaa muutamassa vuodessa satakertaiseksi ja alkaa operoida samalla netissä toistensa kanssa kommunikoiden. Siinä monimutkainen, älykäs, osaava ja autenttinen törmää menneen kulttuurin menetettyyn identiteettiin, tekotaiteelliseen tai -tieteelliseen. Ei ole hyvää eikä huonoa, vain joko kiinnostavaa ja tylsää. Deagun kisat olivat kiinnostavat, hyvin hoidettu spektaakkeli urheilun ystäville. Reaaliaikaisena tapahtuva, odottamaton, on parasta draaman ainesta ilman ohjaajaansa, kun mukana ovat maailman parhaat näyttelijät. Mihin siinä vielä suomalaista näyttelijää olisi kaivattu?
Rooman valtakunnan ja Jeesuksen syntymän aikoihin meitä oli noin 250 miljoonaa. Keskiaikaan tultaessa ja mustan surman raivotessa meitä oli edelleenkin vajaa 300 miljoonaa. Muutos tapahtui vasta teollistumisen ja lääketieteen kehittymisen myötä sekä yleisen hygienian kohetessa ensin länsimaissa lapsikuolleisuuden samalla vähetessä ja keski-iän kohotessa. Me olimme kärjen tuntumassa ja menestyimme urheilukisoissa. Nyt on muiden vuoro.
Raihnainen kansakunta vastaan nuoret atleetit
Kun vanhempani syntyivät, väkiluku oli liki kymmenkertaistunut keskiajasta, ja kun itse synnyin 1950-luvun alussa, se oli jälleen liki kaksinkertaistunut ja oli lähellä kolmea miljardia. Ihmispopulaatio oli siis liki 15 -kertainen verrattuna Rooman ajan urheilijoiden aikoihin, eikä se ollut ennen Ateenan Olympian kisoja paljoa muuttunut aiemmin pronssikaudelta tai ajasta, jolloin maanviljely keksittiin noin 10 000 vuotta takaperin.
Kun omat lapseni syntyivät, väkilukumme oli maapallolla kasvanut vanhempieni ajoilta liki viisikertaiseksi, ja kun heidän lapsen lapsensa syntyvät, väkilukumme lähestyy kymmentä miljardia. Oman kansakuntamme väkiluku on pysynyt kohtuullisena, lisäystä on tapahtunut noin neljästä miljoonasta 5,5 miljoonaan samana omana aikanamme. Ei sellaisella raihnaisella porukalla mitaleja kahmita kurkien tanssissa.
Välillä kansakuntamme väkiluku jopa kääntyi laskuun, ja nyt ikärakenne ei sekään oikein suosi maratonjuoksijoita sen enempää kuin pikajuoksijoitakaan. Sellaisessa yhteiskunnassa yksilölajien sijasta on viisaampi harrastaa joukkuelajeja ja kilpaurheilun rinnalla leikkimielisiä kisailuja ja kuntourheilua, järkevää liikuntaa elämäntason kohentamiseksi. Siinä huippu-urheilun draaman ja tragedian, ilon ja surun seuraaminen, on ihan hyvää ja hyväksyttävää viihdettä.
Epämiellyttävä totuus
Vaikka luvut ovat huimaavia, nettiä näistä ihmistä seuraa vielä kovin vaatimaton osa ja lukutaidottomuus on sekin kasvamassa. Nälkä lisääntyy ja elintarvikkeista tulee olemaan jatkuva puute, vaikka noin 60 % maapallon pinta-alasta on jo valjastettu ruuantuotantoomme. Loput pinta-alasta ovat vuoristoja, autiomaita tai liian kylmiä viljeltäviksi. Samalla uudet kaupunkialueet kasvavat ja valtaavat seuraavan kahden vuosikymmen aikana noin Mongolian kokoisen pinta-alan pelloistamme. Se merkitsee liki Ranskan, Saksan, Ruotsin ja Suomen yhteistä pinta-alaa. Kun rinnalla kulkee ilmastomuutos ja autiomaa vie omansa, ihmiskuntaa odottaa epämiellyttävä totuus.
Jos olisimme taloudellisia, käyttäisimme vain runsaan neliön pinta-alan elääksemme, mahtuisimme hyvinkin kaikki pilkille Laatokan jäälle ja tilaa jäisi myös noin sadalle miljardille esivanhemmallemme. Voisimme huudella vuosituhansia sitten eläneille esi-ihmisille. Oikeammin Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat riittäisivät pilkkikilpailun järjestämiseksi, kuten Arktisessa Babylonissa laskeskelimme odottaen Mayakansan ennusteiden toteutumista joko jouluna 2011 tai 2012. Muutosta ei tarvitse vaatia, se tulee joka tapauksessa. Kehitys kehittyy ja on aito, uskottava, postmodernin yhteiskunnan ”mitä minä sanoin ja kirjoitin” -narratiivinen kertomus.
Ruoka ja vesi loppuvat
Helsingin Sanomat (HS 6.9) on asumisväljyyttä tiukentanut neliöksi yhdeksälle ihmiselle ja todennut, kuinka pääkaupunkiamme ei ole syytä laajentaa, rajoja muuttaa, vaan koko ihmiskunta mahtuisi Helsingin kokoiseen kaupunkiin.
Tosin viljelyyn tarvitaan maata noin 0,2 hehtaaria ja eläen syöden lihaa läntiseen tapaan peltopinta-ala seitsenkertaistuu 1,4 hehtaariin. Vehnäkilon tuottamiseen tarvitaan vettä 2000 litraa ja lihakilon tuottamiseen 16 000 litraa puhdasta vettä. Jokainen puutarhastaan huolta kantava on sen havainnut vesilaskussaan. Jossain muualla voi säästää, mutta ei elävän puutarhan hoidossa.
Vuonna 2011 meitä syntyy noin 135 miljoonaa, eli sama määrä kuin koko maapallon väkiluku esihistoriallisena aikana ja kuolee noin 57 miljoonaa. Keskiaikainen maapallon väkiluku saavutetaan siten vajaassa kolmessa vuodessa. Silti tuon ajan Euroopassa tahtoi olla jo silloin ahdasta ja imperialismi syntyi vallaten maita muilta kansakunnilta ympäri globaalia tuon ajan liki ihmisestä tyhjää maapalloa. Se oli virhe, jota nyt paikkailemme, valkoisen miehen tragediaa. Kreikka ja Suomi tarinan konnina on kaukaa haettu ja pilanakin kömpelö.
Sietokyky koetuksella
Puheet siitä, kuinka olisimme tänään suvaitsemattomia, emmekä oikein sietäisi vieraita ihmisiä, on sekin asetettava oikeisiin mittakaavoihin ja pohdittava, miten vaikeaa runsaan 200 miljoonan ihmisen oli sietää toisiaan suhteessa nykyiseen 7000 miljoonaan. Maailmansotien melskeet kertoivat, mistä oli kyse aggressiivisen ihmisen kohdalla ja kansainvaellusten aikoihin. Aggressiivisen ihmisen geenit on kyettävä kesyttämään.
Sama suhteellisuuden taju koskee onnettomuuksia, kriisejä, sellaisia tapahtumia, joiden ymmärtäminen edellyttää tapahtumien liittämistä oikeisiin mittakaavoihin. Kun populaatiota on vaikkapa 30 kertaa enemmän kuin 1700-luvun teollistumisen vuosina, sama asia ei johda samankaltaisiin historiallisiin seurauksiin. Historia ei voi toistaa itseään täysin erilaisessa ympäristössä. Harhaluuloista on päästävä irti.
Väärää elämänviisautta
Tämä sama koskee myös omaa lähihistoriaamme. Ei pidä rinnastaa sotien aikaisia ja jälkeisiä tapahtumia, tuolloin eläneiden henkilöiden elämänviisauksia tähän aikaan ja vielä vähemmän tulevaan. Siinä menevät helposti sekaisin niin pinta-alat kuin väkiluvut, ajaton maailma ja reaaliaikainen talous suhteessa siihen kehitykseen, joka oli rajattomaksi koetun maapallon luonnonvarojen kesyttämistä sellaisen ihmisen käyttöön, joka oli vasta maapallolle asettumassa ja hakemassa sieltä paikkaansa. Virheistä mittakaavavirheet ovat kohtalokkaimpia.
Pienen mittakaavan ja väkiluvun kilpaurheilussa, lyhyillä ja pitkillä matkoilla, heittäen tai loikaten, oli aivan toista kuin nyt kun mukaan kalkkiviivoille asettuu vajaan promillen kansakunnan rinnalle myös suurten lukujen tarjoamat omituisuudet tietyn lajin harrastamiseen ja osaamiseen. Mukana ovat tällöin juuri tuohon lajiin vaadittavat rodulliset erityistaidot ja geenit, ei vain valmentajat ja ankara itsensä rääkkääminen, kansakunnan piinaaminen vanhoilla hyvillä ajoilla. Ne ajat eivät palaa.
Mahdottomia odotuksia
Kun runsaan tuhannen joukkoon ei mahdu yhtään suomalaista, ei sellaiselta kansakunnalta pidä vaatia ja odottaa mahdottomia, jos kilpailuun valitaan mukaan pistesijoille maailman kahdeksan parasta ja mukana on 202 kansakuntaa, joista Kiinassa tai Intiassa on väkeä, mistä valita, meitä yli 200 kertaa enemmän. Jos jätämme yhdenkin valitun kiinalaisen taaksemme, se kertoo vain lajin vähäisestä harrastuksesta Kiinassa ja Intiassa, ei muusta. Jamaikalaisille ja kenialaisille geeneille emme mitään mahda ja pitkäraajaisia heittäjiä löytyy toki muualtakin kuin Saksasta.
Saksa oli ainut eurooppalainen valtio, joka menestyi MM-kisoissa, kiitos suurikokoisten ja pitkäraajaisten heittäjiensä kunnon ajoituksen ja onnistumisen kenttälajeissa. Ne taas eivät suurta yleisöä kiinnosta ja stadion Etelä-Koreassa oli puoliksi tyhjä myös illan loppukilpailujen aikana. Nationalismi ja kilpailu viettinä tulevat kuitenkin säilymään siinä missä tunnesiirtomme ja empatiamme, tapamme samaistua voittajaan tai tappion kokeneeseen. Itse lajia harrastaneena tunne on syvältä riipaiseva.
Asiansa osaavat selostajat
Suomalaiset näyttäytyivät odotetusti vain alkukilpailuissa ja ne olivat nähtävissä suorina lähetyksinä aamuyön tunteina. Niitä kannatti seurata ja nauttia suomalaisen selostajaparin kyvystä tehdä tyhjästä draamasta katsomisen arvoinen elämys, tosin välillä hysteerisesti toisilleen nauraen. Sellainen iloinen mieli, kyky välittää se kotikatsomoihin, oli aivan uutta takavuosien pönäkälle sinivalkoiselle selostukselle ja porilaisten marssille itkunsekaisessa yltiöisänmaallisuudessa. Suomalainen selostajatyö ja asiantuntemus yleisurheilussa saivat kisoista kultamitalin, ja sen on pääasia kisoja seuraavalle yleisölle.
Tätä lukiessa maapallolle on syntynyt vajaa tuhat uutta lasta. Kirjoittaessani yli kymmenkertainen määrä. Tervetuloa mukaan kisailemaan, osa teistä tulee kirjoittamaan ammatikseen, ja välineet ovat silloin paljon paremmat kuin mihin nyt tämä viesti siirtyy. Kirjoittaja on jo maapallon kymmenes miljardis ihminen, internet välineenä on hänelle historiasta tuttu, sosiaaliset mediat joskus mainittu, yleisurheilu lajina säilynyt traditioita ylläpitäen ja kutsuen nuoria Olympian kisoihin.