Tytöstä polvi paranee?

Delfoi -tekniikka

Blogisivuilla kirjoittajille vastaillen tai facebookin, sosiaalisen median käytäntöihin sopeutuen, olen pyrkinyt joskus, silloin kun kyseessä on lahjakkaita kirjoittajia ja samalla oman asiansa ehdottomasti tuntevia asiantuntijoita, vastaamaan heille viestin sisään. Nämä taas vastaavat minulle samaa rataa jatkaen niin kauan, kunnes yhteinen näkemys syntyy ja olemme yksimielisiä. Joskus yksimielisyys vaatii useita kierroksia ja täsmentäviä kysymyksiä sekä uusia selittäviä muuttujia hakemaan vastausta alkuperäiselle ongelmalle.

Käytäntö muistuttaa delfoi-tekniikkaa, jossa asiantuntijoille, toisistaan tietämättömille, lähetetään kysymyksiä ja saatuihin vastauksiin myöhemmin kierros kierrokselta tarkentavia kysymyksiä vastauksineen. Näin suuresta tietomäärästä ja asiaintuntijajoukosta – “delfoin oraakkeleista” – saadaan mahdollisimman suuri määrä yhteen sovitettavaa tietoa ongelman ratkaisemiseen.

Erityisen hyvin tämä sopii juuri vuorovaikutteiseen sosiaaliseen mediaan ja sellaisiin tutkimusta vaativiin tilanteisiin, jossa suurista ryhmistä, miljoonista blogaajista, on karsittu mukaan alansa ehdottomat osaajat ja huiput globaalista aineistosta ja asiantuntijajoukosta. Jos kyse on vaikkapa kuluttajatutkimuksesta, ryhmät valitaan hakien juuri tuotteen kuluttajan tai myynnin näkökulmasta avainryhmien optimaalisimmat edustajat.

Tänään tällaisia huippuja ”delfoin oraakkeleita” kotisivulleni on tullut erityisen paljon Italiasta, josta mukana oli vielä kuun alussa vain muutama henkilö ja nyt jo runsas 200 sivustojeni avaajaa ja vierasta. Tämä on kesäkuun alun vieraistani liki 3 % kun vaikkapa Yhdysvalloista heitä on jo vuosia ollut säännöllisesti noin 30 % ja koko ajan kasvaen Venäjältä liki 15 %.

Tapa levittää tietoa popularisoiden sitä

Liki uutena kansakuntana tämän kevään aikana mukaan tuli Intia. Suomalaisten vieraiden osuus laskee lomakuukausien aikana ja heinäkuussa heitä on arviolta vajaa viidennes. Tulos on ihan kohtuullinen, kun vaikkapa tiedelehtiämme, yliopistojen tai tutkimuslaitosten julkaisuja, avaa netissä vuosittain vain muutama sata tai tuhat uteliasta. Tiedelehdet ja etenkin tiedejulkaisut ovat meillä Suomessa todellisessa kriisissä. Näin tiedettä on pakko pyrkiä popularisoimaan, jotta sen tekeminen käy mielekkääksi ja sillä on yhteiskunnallinen tehtävänsä. Delfi on tämän prosessin edistäjänä tutkijalle käyttökelpoinen väline netissä.

Otan tuohon alustuksessa kertomaani esimerkin printtimediasta, jossa vuoropuhelu ei ole mahdollista, vaan otamme vastaan tekstin sellaisena, kun sen sieltä saamme ja meille jaetaan kahvipöydässä paljonkaan kiireesti lukemaamme pohtimatta. Tarkoitus on käydä yksi kierros lehden kolumnistin kanssa läpi ottaen ongelman rakaisuun kaksi selittäjää tai vaihtuvaa muuttujaa, ihmisen iän ja sukupuolen.

Lähtötilanteessa saan ikään kuin lomakkeen toimittajalta kolumnina ja vastaan siihen itse ottaen mukaan toisen muuttujan kuin mitä toimittaja on itse käyttänyt yhteiskunnallista ongelmaa pohtiessaan.

Lukija voi sitä jatkaa osallistumalla ”delfoin oraakkelina” prosessiin ja lisäämällä siihen nyt oman näkemyksensä yhdistäen jo valmiiksi saamansa perustiedon sekä lisäten omansa.

Hesarin kolumni

Valitsin umpimähkään maan päälehden Helsingin Sanomat ja sen päätoimittajan ja toimitusjohtajan pääkirjoitussivun kolumin otsikolla “Uusi sukupolvi on ottanut ohjat”.

Käyn päätoimittaja Mikael Pentikäisen tekstin kokonaan ja lyhentelemättä läpi ikään kuin hän olisi blogisti, jolle lähetän oman vastaukseni kirjoittaen sen kolumnin sisälle sekä odottaen myöhemmin, usein reaaliaikaisesti, sille vastausta.

Kun Pentikäinen perustelee otsikkoaan ikäkysymyksenä valitsen itse vasta-argumentiksi sukupuolen. Näin kahden asian, selittäjän, vastakkainasettelua on helppoa seurata ja se tekee prosessista ymmärrettävämmän lukijalle joutumatta tankkaamaan liian rönsyileväksi menevää tekstiä. Pääsääntöisesti näissä tehtävissä on kuitenkin kymmeniä, ellei satoja muuttujia ja tietokoneet apuna niiden ratkaisussa. Aiemmin mainitsemissani monimuuttuja-analyyseissä näitä selittäviä muuttujia voi olla lukematon määrä.

Minä siis väitän, ettei ratkaisevaa ole ikä ja sukupolvi, kuten Pentikäinen todistelee, vaan pikemminkin sukupuoli, ja siinä tapahtuneet ohjasten vaihdot naisten ottaessa yhä näkyvämmin vallan miehiltä. Otsikko siis vaihtuu ja on vaikkapa “Naissukupuoli ottanut ohjakset miehiltä”. Luonnollisesti ongelman ratkaisuun tarvitaan muitakin selittäjiä kuin ikä ja sukupuoli. Oikeasti niitä tulisi olla tuhatmäärin.

Kirjoitan omat vastaukseni ja vasta-argumentit numeroiden ja kursiivilla toistaen samalla sanatarkasti mitä Mikael Pentikäinen on kirjoittanut lehdessään otsikolla ”Uusi sukupolvi on ottanut ohjat”. Näin syntyy kudelman alku, jossa mukana on vasta kaksi selittäjää eikä lainkaan tietokonetta. Elämme mediayhteiskunnassa, jossa tietokonette ei ole vielä keksitty.

Ja näin kolumni HS 15.6 alkaa:

Puoluekokousten superviikonlopun jälkeen Suomen puoluekenttä on siirtynyt lähes kokonaan alle 50-vuotiaiden hallintaan.

1) Jos Suomen puoluekentällä tarkoitetaan noin kymmentä henkilöä, väite pitää paikkansa. Samoin väite, jossa kerrottaisiin vaikkapa juuri naisten osuuden tuossa samassa prosessissa kasvaneen, ja että se koskee myös koko julkishallintoa ja sen työntekijöitä. Meillä on kuntia, joissa yli 95 % työntekijöistä on naisia ja kuntapuolue heitä varten ja valtion hallinnossa tämä kehitys on niin ikään saman suuntainen.

Viikonloppuna nuorentui tuntuvasti keskusta, joka valitsi johtoonsa Mari Kiviniemen, 41. Hän on selvästi edeltäjäänsä Matti Vanhasta, 54, nuorempi. Myös vastaehdokkaat olivat eri sukupolvea kuin Kiviniemi, erityisesti Mauri Pekkarinen, 62, ja Paavo Väyrynen, 63.

2) Väite puheenjohtajaehdokkaiden iästä on oikea. Oikea olisi myös toteamus, kuinka Mari Kiviniemi edustaa eri sukupuolta kuin luetellut kilpailijansa. Jostakin syystä Pentikäinen on ottanut esille vain iän ja unohtanut sukupuolen sekä ne tuhannet muut vaikuttajat, jotka yhteiskuntapolitiikassa pääministeri joutuu virkamiehineen ja avustajineen ottamaan osaksi suunnittelukäytäntöä.

Kokoomus ja Sdp ovat olleet jo jonkin aikaa 1970-luvulla syntyneiden johdettavia. Viikonloppuna valittiin uudelleen Jyrki Katainen, 38, ja pari viikkoa sitten jatkokauden sai Jutta Urpilainen, 34.

3) Jutta Urpilainen valittiin poikkeuksellisissa oloissa Heinäluoman jättäessä yllättäen tehtävänsä ja tuolloin korostettiin juuri naisen merkitystä puoluejohdossa. Myöhemmin medioissa syntyi käsite verkkosukista ja rakkauspuolueesta. Pääosa medioistamme on nykyisin naisten hoitamia ja he valitsevat niin aiheet kuin tavan jolla kirjoittavat, kohteet, joille kirjoituksensa osoittavat.

Kielen sukukin on feminiini ja naisen tapa käsitellä sitä miestä luontevampi. Siinä missä kieli on miehelle vallankäytön väline, tapa kukkoilla, pitää luentoa, siinä nainen käyttää sitä sen alkuperäisessä tarkoituksessa, kommunikoi. Verkkosukat ovat tällainen väline, viestintää ilman sanoja.

Kiviniemi, Katainen ja Urpilainen ovat ikäisekseen jo kokeneita poliitikkoja. Kiviniemi on ollut kansanedustaja yli 15 ja ministeri liki viisi vuotta. Katainen on ollut eduskunnassa yksitoista ja ministerinä kolme vuotta. He ovat myös ylen tuoreen mittauksen mukaan suosituimmat ehdokkaat seuraavaksi pääministeriksi.

4) Päästäkseen ylen mittauksessa pääministeriksi on oltava suurimmasta puolueesta. Näinkö nopeasti kansa nosti Keskustan aallonpohjasta Kiviniemen avulla pääministeriehdokkaaksi? Olisiko mahdollista, että näin olisi käynyt, jos samaiset naiset olisivat mitanneet kannatusta 40 -vuotiaalle keskustalaiselle miehelle?
Mikael Pentikäinen työskentelee mediassa, jossa hänen alaisensa ovat pääosin naisia. Kuinka työyhteisö, jossa 95 % on naisia vaikuttaa miesten hoitoon, koulutukseen, kasvatukseen, ylipäätään palvelujen hankintaan kunnissa ja niihin mielipiteisiin, joita media luo miehestä? Naiset lukevat miehiä enemmän, kirjallisuus on suunnattu heille ja kohta pääosa mediasta. Miten käy miesten medialukutaidon?

Urpilainen ei ole pääsyt ministeriksi, mutta hänelläkin on jo seitsemän vuoden eduskuntakokemus.

5) Miksi Urpilaista ei mainitakaan nyt pääministeriehdokkaiden listalla? Hänhän on 34 -vuotiaana joukon nuorin. Vai onko takana naisena annettu väärä viesti? Viestit, joilla ei ole mitään tekemistä iän kanssa. Voi olla toki muutakin, mutta nyt keskustellaan vain kahdesta teemasta, iästä ja sukupuolesta. Ehkä ikä ja sukupuoli eivät yksistään riitä selittämään kaikkea? Selittäviä muuttujia tulisi hakea lisää. Löytääkö Jungner niitä sosiaalisen median keinoin seuraavan vuoden aikana?

Myös keskikokoisten puolueiden sarjassa nuorehko ikä on valttia. Vihreitä johtaa Anni Sinnemäki, 36, ja vasemmistoliittoa Paavo Arhinmäki, 33.
Nykyisen eduskunnan pikkupuolueista perussuomalaisia vetää Timo Soini, 48, Rkp:ta Stefa Wallin, 43, ja kristillisiä Päivi Räsänen, 50.
Nipin napin viisikymppinen Räsänen on siis tätä nykyä eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ikäpresidentti.

6) Anni Sinnemäki edustaa cityvihreitten naisten ykkösketjua ja Päivi Räsänen peesaa parhaansa mukaan. Ilmiö on tiukasti sukupuoleen sidottu olkoonkin, että siinä on mukana myös ikärasismia. Vanhenevat miehet eivät oikein kelpaa tuon ilmiön mannekiineiksi, olivat sitten vaikka kuinka isoja ja vihreitä keskustan Seppo Kääriäsen tapaan.

Edustaako käsite liberaali cityvihreä jotain positiivista ja myönteistä ja sen vastakohta epämiellyttävää ja pois pyyhittävää dualistisessa mediakeskustelussa, johon ei voi saada vastausta muuten kuin arvaillen. Tässä perinteinen media on pahainen juoruilija ja manipuloiva pakinoitsija myös uutistensa kanssa, eikä suostu keskustelemaan, kuten sosiaalinen media. Tässä prosessissa metropolipuolueen nimi ei ratkaise mitään vaan sen politiikka. Syrjäinen maaseutu pientaajamineen ei voi olla osa metropolipolitiikkaa, oli edustajan ikä tai sukupuoli mikä tahansa.

Timo Soini on oikeastaan joukon ainut miespuolinen ja hänelle media on jo legitimoinut luvan olla vastaan, käyttää rikasta populistista kieltä, mutta toisin kuin hänen oppi-isänsä Veikko Vennamo, jota aikanaan media vieroksui ja pelkäsi Kekkosen ajan ainoana oppositiona. Soini on ikään kuin kesytetty populistina ja muistuttaa valtakunnan hyväksymää mediayhteiskunnan narria. Tässäkään prosessissa iällä ja sukupuolella ei ole merkitystä muuten kuin vain vähäisinä taustamuuttujina. Soinin puolueen menestys selittyy kokonaan muilla ilmiöillä.

Eduskuntaryhmien puheenjohtajuus on selvästi varttuneemmissa käsissä. Ryhmissä senioriteetti painaa. Kokemuksella on käyttöä, kun ryhmiä pidetään järjestyksessä, puoluejohdon tukena. Vaikutuksensa voi olla silläkin, että edustajakollega valitsee vetäjäksi mieluummin ikätoverinsa. Sdp:n Heinäluoma, 54, keskustan Timo Kalli, 63, ja kokoomuksen Pekka Ravi, 60, voisivat kaikki olla puolueidensa puheenjohtajien isiä.

7) 1940- ja 1950-luvulla syntyneet edustavat joko jo eläkkeellä olevia tai sinne pian siirtyviä. Heille puolue on ollut keino hankkia valtaa ja asemia, tapa toimia ja vanheta, monelle koko elämän sisältö ja työpaikka puolueen mandaatilla toimien. Tämä ryhmä on katoamassa ja samalla heidän puolueuskollisuutensa. Sitä on nyt seurattava tarkkaan ja se osaa juonittelun ja pelaamisen taidon, jolla varmistaa ettei eläkkeitä leikata, työuria jatketa. Tässä joukossa on aina ollut enemmän miehiä ja eduskunnassa se korostuu. Ikä ei tässäkään ole niin keskeinen kuin sukupuoli ja se viittaa muuhun kuin cityvihreään elämään poikkeuksena vain vihreitten Ville Niinistö, 33 vuotta.

Puoluejohtajiaan iäkkäämpiä ovat myös vasemmistoliiton Annika Lapintie, 55, perussuomalaisten Raimo Vistbacka, 64, kristillisten Bjarne Kallis, 65, ja Rkp:n Ulla-Maj Wideroos, 58.

8) Pienryhmien ryhmävetäjistä pääosa on siirtymässä ansaittuun vanhuuden lepoon ja nytkin vain naiset saattavat sinnitellä miehiä kauemmin aktiivipoliitikkoina. Bjarne Kallis on tehnyt komean uran ja Raimo Vistbacka aloitti jo Veikko Vennamon kaudella nimismiehenä, jolla ei ollut seteliselkärankaa. Siihenkään ei silloin vaikuttanut sen enempää ikä tai sukupuoli kuin valittu ammatti nimismiehenä ja persoonallisuus, pohjalainen luonne.

Tasavallan ylin johto on sentään vielä yli 60-vuotiaiden hallussa, tasavallan presidentti Tarja Halonen on 66-vuotias ja eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) 61-vuotias. Eduskunnan varapuhemiehenä keskustan Seppo Kääriäinen, 62, edustaa iäkkäämpää poliitikkopolvea. Sdp:n Tarja Filatovista, 46, ei voi sanoa samaa, mutta kokemusta hänellä on vaikka muille jakaa. Eduskunnassa hän on ollut vuodesta 1995.

9) Kun Tarja Halonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, tuskin muusta puhuttiinkaan kuin hänen sukupuolestaan ja myöhemmin muumimamman tavasta kuljettaa käsilaukkuaan. Puhemiesten kohdalla valta on kovin näennäistä ja arvovalta kaikkein katoavaisin politiikassa, josta Sauli Niinistö sai tuta edustajatovereiden kiukutellessa hänelle puheenjohtajavaalissa. Tuskin sekään liittyi ikään ja olettaisin ettei vastaavaa surkeaa näytelmää nainen olisi saanut kokea.

Halosen muuttunut asema instituutiona ei liity ikään sekään vaan parlamentarismin tapaan pyrkiä toimimaan EU:n puitteissa myös meillä Suomessa joustavasti. Juuri ikää ja sukupuolta pohtiessamme media tahtomattaan tai tarkoituksella henkilöi instituutiot ja tekee niistä myyvän ja helpommin käsiteltävän psykologisen ilmiön. Matti Vanhanen pääministerinä oli kaiken aikaa puoluejohtajana henkilöity gonzo journalisimin tuote

Seuraavasta presidentistä on ennenaikaista tehdä isoja oletuksia. Jos Sauli Niinistö jättää myös presidentin vaalin väliin, kokoomuksen ehdokas voisi olla selvästi seuraavaa sukupolvea edustava ulkoministeri Alexander Stubb, 42. Keskustan ehdokas voi hyvin olla Brysselissä talouskomissaarina kokemusta keräävä Olli Rehn, 48, hänkin 1960-lukulaisia. Sdp:n ennakkosuosikkia on vaikea nimetä vielä, mutta mahdollinen ehdokas on pääjohtaja Erkki Liikanen, 59, joka on eri sukupolvea kuin nykyiset puoluejohtajat.

10) Presidentin asema on muuttunut edustukselliseksi. Tehtävän hoito vaatii edustavaa ihmistä, jonka urakehitys ei ole tuossa vaiheessa vahvan vaikuttajan tai tehokkaan suorittajan, pikemminkin sopeutuvan rauhanrakentajan ja avuliaan huoltajan. Stubb, Liikanen ja Rehn eivät ole tällaisia henkilöitä ja epäilen myös Sauli Niinistön halua eläköityä tuota kautta. Kyseessä ei ole ikä nytkään joka vaikuttaa. Sen sijaan sukupuolella saattaa olla vaikutusta, ja tuohon listaan voisi lisätä kymmenkunta keski-ikäistä naista, joita tehtävä saattaisi kiinnostaakin ja joilla on siihen vaadittavat ominaisuudet ja persoonallisuus, kansan tuki tehtävään.

Onko iällä sitten väliä? Kyllä sillä on, ainakin joskus.

11) Nyt alkaa Mikael Pentikäisen synteesi. Todella pitkän ja luettelomaisen alustuksen jälkeen. Se on mielenkiintoinen. Lukekaapa tarkkaan ja pohtikaa mitä vastaisitte.

Nuoremman polven puheenjohtajat tekevät politiikkaa eri lähtökohdista kuin heitä vanhemmat. Heistä monella on pieniä lapsia, joiden kautta he kohtaavat päivittäin toisenlaisen arjen kuin vanhemmat kollegansa. Jokainen vanhempi tietää, ettei mikään palauta maan pinnalle yhtä nopeasti kuin oma lapsi. Toki iäkkäämpikin poliitikko jakaa näitä kokemuksia, mutta arjella on taipumusta äkkiä unohtua.

12) Pentikäinen pohtii asiaa ilmeisesti keski-ikäisenä perheellisenä, jonka lasten isovanhemmat eivät ehkä paljoa näe lapsiaan ja lastenlapsiaan. Isovanhempana omiin lastenlapsiinsa suhtautuu aivan toisin kuin aikanaan lapsiinsa ja aikaakin on toisella tavalla. Mauri Pekkarinen piti siitä koskettavan luennon ja on nyt onnellinen saadessaan keskittyä lapsiinsa ja heidän lapsiin. Olen sitä ehdottoman varma. Näin politiikan teko on henkilöity ja suuret asiat lakaistu maton alle

On toinenkin näkökulma jonka Pentikäinen heittää sivuun ikään kuin sitä ei olisi. Naiset lasten ja perheen hoitajina ovat kokonaan eri asemassa kuin miehet. Keskustan puheenjohtajapelistä jäi varmana voittajana pidetty ministeri Paula Lehtomäki ulos perusteluinaan lapset. Hieman aiemmin naisministeri oli eronnut ja syy oli sama.

Mieheltä sellaista tapaa harvemmin ja kotipinnareita eduskunta on tulvillaan. Iän merkitys on lapsiperheiden kohdalla ikääntyville ihmisille päinvastainen kuin Pentikäinen olettaa ja sukupuolen merkitys on siinä oleellisesti suurempi kuin iän. Juuri siksi meillä on julkishallinnossa, opetuksessa ja hoitajina, niin paljon naisia. Sen seurauksena on oltava naisia myös ministereinä ja pääministerinä.

1960- ja 1970-luvuilla syntyneet ovat kasvaneet myös erilaisessa poliittisessa ilmastossa kuin vanhempi kollegakaartinsa. Tämä näkyy erityisesti kansainvälisessä politiikassa. Useimmat nykypuheenjohtajat ovat toimineet poliitikkoina lähinnä siinä Suomessa, joka on kuulunut luontevasti länteen ja jolle EU-jäsenyys on mitä luonnollisin asia. He eivät omakohtaisesti muista neuvosto-Moskova varjoja.

13) Jos historia voi jotain opettaa, se on mahdollista saavuttaa muistamalla sen opetuksia. Olkoonkin että osa niistä on ikäviä ja sodan kokeneet eivät sotaa halua. Tässä Pentikäinen on kääntänyt vanhat viisaudet nurin.

Jos tuossa väitteessä olisi hitusenkaan yhteiskunnallista käyttöä, kaikki historiaan viittaava ajallinen oppi ja sen tutkimus olisi kyseenalaistettava. Tätä Pentikäinen ei tietenkään tarkoita olkoonkin, että viimeistään nyt hänen opinnäytteensä yliopistossa olisi hylätty. Blogaajista pääosa olisi poistunut koettuaan argumentit liian haetuiksi, joihin vasta-argumenttien esittämien on liian helppoa, ja väittely siirtyisi tankkaamiseksi.

Onko Unionin tai Moskovan valoihin tai varjoihin sukupuolella merkitystä, en käy arvailemaan. Oletan kuitenkin että naiset ovat meillä hieman miehiä kielitaitoisempia ja että heillä on myös muuttoliikkeessä ollut aina aloitteentekijän asema. Naiset muuttavat miehiä enemmän ja nuorempana.

Myös ympäristöasioissa ikä voi tuoda toisenlaista näkökulmaa. Monelle nuoremmalle Tsernobyl on kovin etäinen, joten ydinvoimaa on helppo tukea – tai vastustaa.

14) Noin se varmaan on ja oli edellisessäkin tarkoitettu sanottavaksi, joko tahi, kolikkoa heittäen. Kun tietoa on enemmän, se lisää tuskaa. Ikä tuo sekä elämänkokemusta että luettua viisautta, kypsyyttä yhdistää oppimaansa, tehdä johtopäätöksiä ja panna oppimansa toteen, tehdä oikeita valintoja. Onko sitten sukupuolella vaikutusta ympäristöasioissa jää tulevaisuudessa nähtäväksi. Cityvihreä nainen ruokakaupassa ei ole kuitenkaan sukupuoleltaan mies ja nämä ympäristölle elintärkeät päätökset tehdään usein juuri pienissä asioissa ja valinnoissa. Ja valinnat tahtoo tehdä kuluttaja.

Talouspolitiikassa nuoremmalla polvella pitäisi olla enemmän ylisukupolvista ajattelua. Heidän luulisi tuntevan suurta huolta julkisen sektorin velkaantumisesta, koska lasku lankeaa heille. Heidän pitäisi olla vapaampia ajattelusta, jossa haetaan maksimaalisia etuja eikä yhdestäkään saavutetusta tingitä. Se ei ole helppoa, koska äänestäneissä varttuneita on yhä enemmän.

15) Minulle tässä ja nyt -sukupolvi on nuori, ei raihnainen vanhusten yhteiskunta. Nuori nyt vain sattuu elämään ikuisesti ja ajatus elämän rajallisuudesta tulee vasta paljon myöhemmin ja samalla kyky pohtia tulevien sukupolvien perintöä. Testamentin kirjoittajat ovat aina iäkkäitä ihmisiä.

Ahneus nyt kuitenkin on viimeinen kuolemasynneistä, joka ihmiselle jää ja sille emme voi mitään että olemme turhamaisia. Se että lapsemme ovat paremmin koulutettuja kuin me on valtava etu, mutta se ei poista samaan aikaan kasvavaa globaalia väestömäärää ja ilmastomuutoksen tapaisia eteneviä taloutemme ekologisia kulmakiviä.

Jälleen asettaisin iän edelle sukupuolen ja tavalla, jossa avuliaan huoltajan ja suunnittelijan on rakennettava biologisella perimällään pesäänsä, ja nainen on siinä miestä etevämpi. Siihen ei välttämättä kuulu enää ympäristön voittaminen vihollisena tai sen kesyttäminen, jokaisen puron patoaminen. Mies dynaamisena muuttajana on toki erilainen vastuun kantaja kuin nainen hoitajana, huoltajana ja asiantuntijana myös vallankäytössä.

Kun he aikanaan astuvat sivuun, heidän ei toivottavasti tarvitse pohtia samaa kuin valtioneuvos Harri Holkeri (kok), kun hän jätti pääministerin tehtävät vuonna 1991. “Ihmisten äärimmäisen pitkälle viety itsekkyys on vaikea muuttaa. Puhun kaikista ihmisistä. Puhutaan aatteista, mutta kun vähän skrapsuttaa, tulee raha ja itsekkyys. Se on meissä kaikissa”. Holkeri sanoi (HS 13.6.2010)

16) Tuon sanoessaan Holkeri oli jo 73 -vuotias ja minulla on epäily, ettei hän olisi sitä sanonut vielä nuorena kokoomuksen puoluesihteerinä. Jos hän olisi noin silloin sanonut, hän tuskin olisi ollut kokoomuksen tuleva pääministeri.

Sellaisen saarnaaminen, puheeksi saattaminen, retorinen puhdasoppinen esittäminen, tuo mieleen Barack Obaman ja häneen asetetut odotukset vain muutama hetki takaperin ja nyt hänen kannatuksensa ovat valumassa Meksikonlahdella Yhdysvaltain vaikeimman ympäristökatastrofin mukana kohti ahneen yhteiskunnan pohjamutia. Onko niin että hänestä tulikin vain yhden kauden presidentti?