Heinäkuun mediat ovat kepeitä ja aiheet muuttuvat viihteellisiksi. Mikäli se nyt olisi mahdollista. Raskaat talven ja syksyn aiheet muuttuvat kesälomatoimittajan näköisiksi. Suomi, suljettu ja ankaran askeettinen maa, muuttuu lomalaisten paratiisiksi, edustajamme lomailevat ja palailevat meppeinä mökeilleen muita hieman myöhemmin elokuun alussa. Talven kaamos ja kevään humala on ohi ja ihmiset kesäisen leppoisia ja seurallisia. Kaupungit autioituvat ja maaseutu saa taas turistinsa, mökkiläiset.
Väärä mielikuva
Edellä kuvattu on väärä mielikuva ja kertoo takavuosien Suomesta. Suomi herää toki kesällä eloon talvihorroksesta, on täynnä kesäisiä tapahtumia niin kaupungeissa kuin maaseudulla, ja moni tekee kolmen kuukauden aikana enemmän duunia ja tulosta kuin muina kuukausina yhteensä. Edes Jouluna emme yllä vastaaviin suorituksiin.
Median sisältö toki muuttuu, mutta ei vähene tai kevene sekään. Sen tekijät ovat ammattilaisia ja usein mukana on myös uusia nuoria kykyjä, hyvän koulutuksen hankkineita ammattilaisia. Kesän tapahtumista ei voi kertoa kevyemmin ja vasemmalla kädellä sivuuttaen aktiviteettimme tärkeimmät hetket.
Jos perinteinen printtimedia lyö laimin kesän, se ei ilmesty enää talvella. Sama alkaa koskea myös vanhaa televisiotamme ja sen takavuosien kesäisiä uusintoja. Uusinnoilla ei tehdä ilmoituksia ja kerätä kiristyvässä kisassa katsojia. Sama koskee kaikkia palveluja, koulutuksesta terveydenhuoltoon ja urheilusta kulttuuriin.
Ylimielisyys kostautuu aina
Ylimielisyys kostautuu kuten Nokian johdon kohdalla ja lainaten Apu-lehden kesäistä numeroa. Menestyksen jatkuessa suomalasilla on taipumusta ylimielisyyden syntiin. Nyt median sormi ei osoita vain pääjohtajaa vaan ennen kaikkea Ollilaa. Sama koskee myös jalkapalloa. Loppuottelussa ovat nyt valtiot, jotka eivät ole siellä aiemmin esiintyneet. Se on aina positiivinen ja iloinen asia ja kertoo lajin menestyksestä myös tulevaisuudessa.
Verkostoissa liikkuvat nyt erilaiset ihmiset kuin talvella. Se näkyy aktiviteetin alkaessa oman kotisivun selailijoiden kohdalla kello yksi aamulla ja jatkuen muutaman tunnin huikean korkeana.
Nämä eivät toki ole suomalaisia vaan pääosin Yhdysvalloista, Etelä-Amerikasta tulevia vieraita. Toinen huippu alkaa kello kuusi, eikä tässäkään ole kovin paljon suomalaisia. Suomalaisten osuus putoaa heinäkuussa kymmeneen prosenttiin ja palaa syksyllä taas noin kolmannekseen. Tämä näkyy huippuna kello 12 aikaan ja uudelleen töistä kotiin palattaessa neljän jälkeen. Moni avaa nettinsä vasta yhdeksän tietämissä ja yhä useampi on niissä kiinni koko valveillaoloajan. Siinä ei ole mitään pahaa kunhan muistavat, kuinka jakuva istuminen on jopa hengenvaarallista. Tähän olisi saatava korjaus ja löytää yhteinen sosiaalinen tapa liikkua hieman kerran tunnissa.
Työtä kolmessa vuorossa
Kesän asiakkaat ovat uusia ja heitä on myös palveltava, saatava heistä pysyviä sivuston seuraajia kulttuurista ja kielestä riippumatta. Tässä globaali media poikkeaa paikallisesta mediasta tai printtimedioista, maakuntalehdistä ja radioista. Niiden asiakkaat ja avainhenkilöt ovat maakuntahenkeä ylläpitäviä samoja ihmisiä, yrityksiä, yhteisöjä, omaa porukkaa. Sen uskollisuus medioilleen on taas katoamassa eikä nuoret ole korvaamassa syntyvää vajetta. Sosiaalinen ja yhteisöllinen media on saatava integroitua perinteiseen mediaan sen omilla ehdoilla, ei päinvastoin. Tässä on tehty jo kohtalokkaita virheitä.
Samaa rotua ja kansaa
Medioitten maailma ei sulkeudu kesäksi ja pohjoisen talvea muistaen. Älykkyysosamäärältään korkealle kivunneet skandinaavit voivat olla lomalla, mutta eivät nämä vähemmälle jääneet meitä satakertaisesti suuremmat kansakunnat. Tatu Vanhanen ei ole otannassaan pohtinut, kuinka sosiaalisten medioitten ja yhteisöllisten verkostojen käyttäjät ovat oikeasti samaa rotua ja kansaa. Suomessa kasvaneet somalinuoret kyllä vievät täältä hankkineensa vaikutteet mukanaan Somalinmaahan, myös demokratian.
Aloimme itse kansakuntana purkaa ankaraa yhteiskuntaamme ja sen byrokraattista koneistoa yksityistäen samalla. Oikeastaan tämä suljettu kausi kesti meillä vain hetken ja palasimme 1990-luvun lamavuosien aikana takaisin suomalaiseen ikivanhaan käytäntöön. Mielikuvat ja muistot kultaavat jalkapallonkin ja tuovat sen mieliin vääränlaisena totuutena.
Entinen mikkeliläinen jalkapalloilija Olli Rehn muistelee medioissa pelejä, joita pelasivat 1960- ja 1970-luvun mestarit, suuret sankarit. Se on yhtä suuri virhe kuin ihailla sama ajan seiväshyppääjää, keihäänheittäjää tai juoksijaa, tieteen ja taiteen harjoittajaa, talonpoikaa pelloillaan, Nokiaa renkaineen ja köyhää suomalaista elämää ylipäätään.
Jos kuljemme toimien vain silloin kun on pakko ja selkä seinää vasten markkinatalouden ehdoilla, olemme jatkuvasti kriisiyhteiskunnassa. Sen voi välttää vain varautumalla koko ajan muutokseen ja uuteen tulevaan, kehityksen pysähtymättömään virtaan ja siinä mukana eläen. Kun alat juhlia voittoa olet varmasti jo hävinnyt. Pahinta on ihailla jo mennyttä tai nähdä vääriä unia historiasta, jolloin sattui olemaan itse nuori. Muuta ihanaa ja muistettavaa siinä ei ollut.
Suven ihmiset
Heinäkuussa syntyneet viettävät syntymäpäivänsä ravun ja leijonan merkeissä. Kuulun näihin suven keskellä syntyneisiin, ja olen havainnut heissä samoja piirteitä, jotka eivät pohjolassa synny tähtimerkeistä vaan luonnon kierrosta ja tavasta saada aurinkoa, ravintoa ja vitamiineja, hivenaineita ja happea tärkeiden ensikuukausien ja viikkojen, päivien aikana hymyileviltä ihmiskasvoilta.
Nämä sydänkesän ihmiset ovat uskomattoman vilkkaita ja moneen ehtiviä, vaikeasti muiden manipuloitavia, luovia ja innovatiivisia ihmisiä. Osa liki pelottavia leijonan kaltaisia otuksia, joille valta on osa elämää ja suorasanaisuus jahkailua ja epäröintiä tyypillisempää, heimosta ja rodusta piittaamatta.
Sisäinen intohimo tekee ihmisen
Kesäinen ihminen voi olla joskus uhkaava ja pelottava, puolustaa heikompia ja puuttuu vääryyksiin, ei säästele omaa nahkaansa. Neuvokkuus ja sisäinen intohimo ohjaavat ja läpi viedään myös mahdottomilta vaikuttavia hankkeita. Kesäihmiset ovat oman elämänsä ohjaksissa, eivätkä hevin anna anteeksi, jos tulevat petetyiksi tai huijatuiksi. Älä ikinä valehtele kesäihimsille, on ihan hyvä elämänohje talvella syntyneille hankiajan poikueille.
Näiden ihmisten itsemääräämisoikeutta ei kannata ohjailla tai pyrkiä rajoittamaan talvi-ihmisten. Tapaamani kesäihmiset ovat poikkeuksetta kylänsä, kuntansa, kansakuntansa tukipilareita, usein itsenäisiä yrittäjiä, joiden puoleen on turvallista kääntyä niin pienten kuin suurten ongelmien kanssa; luotettavia, lojaaleja ystäviä vuosien takaa.
Hyvää syntymäpäivää suven ihmisille
Oikein hyvää suvea ravun ja leijonan merkeissä syntyneille kanssaihmisille. Kolmenkymmenen asteen helteeseen oli ihan eri asia syntyä kuin neljänkymmenen asteen pakkaseen tai marraskuun masennukseen.
Tätä Tatu Vanhanenkin voisi tutkia ja jättää muun vähemmälle. Olettaen, että ympäristöllä, luonnolla ja sen kiertokululla todellakin on merkitystä ihmiseen, yhteisöön, ihmiskunnan geneettiseen taustaan ja sen tähtimerkkeihin, biososiaaliseen elämäämme ja sen kiertoon.
Suomalaisista noin neljännes on syntynyt näissä oloissa ja koko maapallon väestöstä pääosa. Jos pakkasessa elämisestä ja helmikuun kaamoksessa syntymisestä olisi todellakin jotain älyllistä etua, pääosa meistä syntyisi kyllä silloin napapiirin pohjoispuolella. Joistakin helposti oivallettavista syistä näin ei kuitenkaan tapahdu. Syiden oivaltaminen ei vaadi Mensan jäsenyyttä.