Gateway Arch
Tunnetuin suomalainen Gateway on Eero Saarisen kynästä syntynyt Gateway Arch St.Lousissa, Missourissa. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1803 tehdyn maakaupan muistoksi, joka kerralla kasvatti Yhdysvaltojen maa-alueen kaksinkertaiseksi. Kaaren vieressä virtaa Mississippi-joki, joka ennen kauppaa oli Yhdysvaltain länsirajana. Tämän jälkeen Yhdysvaltain kauppa ja talous syvälle itään kasvoi ja vilkastui, länsi ja itä kohtasivat toisensa, kulttuurivaihto syveni. Olen tuossa Eero Saarisen rakennelmassa vieraillut ja esitelmöinytkin aiheesta, joka liittyi tuolloin tiedepuistojen maailmankonferenssin yhteiseen aiheeseen kapitalismin kriisistä 1990-luvun puolivälissä.
Nykyisin Gateway liittyy lukuisiin maamerkkeihin, talouden ja telekommunikaation teorioihin, verkostoihin ja websivuihin, tietokoneohjelmiin ja lukuisiin yhtiöihin ja yhteisöihin, musiikkiin, elokuvaan ja fiktioon, tieteen teorioihin ja moni on käynyt Gateway nimisessä keskuksessa, teatterissa, hallissa ja ostos- tai urheilukeskuksessa, pelannut siellä golfia jne.
Gateway Finland
Suomea on pidetty usein idän ja lännen kulttuurien kohtauspaikkana, tapana vaihtaa tavaraa, mutta toki myös geenejämme. Toki vaihtoa tapahtuu myös pohjoisen ja etelän välillä, mutta siitä meillä on puhuttu vähemmän. Vasta kun maailmankartta käännettiin suuntaan, jossa napa-alueet ovat lyhin matka siirtyä vaikkapa Aasian ja Kiinan markkina-alueilta kohti Yhdysvaltoja ja myös Eurooppaa, arktisen sulavan Jäämeren merkitys alkoi paljastua ilmastomuutoksen myötä myös suomalaisille. Tosin hitaasti mutta kuitenkin. Adolf Erik Nordenskiöldin matkoista oli kulunut jo tovi ja Petsamon tie oli unohdettu tarkkaillessamme kaiken aikaa Brysselin suuntaan eurosentrisesti ja uutta ideologiaa sekä sen kieltä opiskellen.
Gateway Nordenskiöld
Itse pidän maantieteilijänä, luonnon- ja ihmistieteitä yhdistellen, Nordenskiöldiä edelleen yhtenä suurimpana suomalaisena. Purjehdus Vega-laivalla Euroopan ja Aasian pohjoisrantoja seuraillen Tyynellemerelle vaikeissa oloissa oli sankarillinen teko Mäntsälän pitäjän Nummisen kylän kasvatille.
Nordenskiöld oli lahjakas poika ja hänet nimettiin varhain 26 -vuotiaana Ruotsin valtion mineralogian osaston professoriksi. Myöhemmin hänet irtisanottiin tuosta tehtävästä syynä liian vapaamieliset näkemykset Venäjän politiikasta. Lopulta hänen mielipiteensä johtivat maanpakoon Ruotsista vuonna 1858. Hän avioitui vuonna 1863 Anna Maria Mannerheimin kanssa.
Anna Maria oli Carl Gustaf Mannerheimin täti ja juuri purjehtijasukulaiseltaan Mannerheim sai vaikutteita omalle matkalleen läpi Venäjän ja kohti Aasiaa. Hän vain teki matkansa perinteisemmällä tavalla, ei Koillisväylän avanneena purjehtijana Jäämerta hyödyntäen. Nordenskiöld ja Mannerheim olivat joka tapauksessa hyvin läheisiä toisilleen myös luonteeltaan ja epäilemättä nuori Mannerheim sai kuulla paljon merimiestarinoita.
Gateway Nekrasov
Elokuvantekijä Andrei Nekrasov kertoo tänään kuinka eurooppalaisessa sivistyksessä jokin on muuttunut lopullisesti ja tuossa politiikassa Venäjän johtajien sanat eivät merkitse yhtään mitään (HS 18.7). Nekrasov käyttää runsaasti käsitteitä, jotka ovat suomalaisille tuttuja, tutumpia kuin ruotsalaisille, ja ymmärrämme niitä paremmin idästä tulleina vaikutteina.
Näissä käsitteissä ideat ja ideologiat kehittyvät lopulta joukkotuhoaseiksi alkaen Marxin ja Engelsin älyllisestä uskosta ja jatkuen Nietzchen ja Dostojevskin tapaan piirtää psyykkisiä kaavioita siitä kuinka juuri sanat, niiden laajempi symbolisisältö kansakunnan geeniperimään, johtivat ihmiset tekemään erikoislaatuisia rikoksia. Sen havaitseminen on lopulta helppoa kun sen ensin joku kirjoittaa ylös, tekee siitä elokuvan Gateway Nekrasov.
Gateway terrorismiin
Leinin, Mussolin, Stalin ja Mao kykenivät viemään tällaiset käsitteet, muutamat sanat, vallankumoukselliseen terrorismiin tavoitteena ideologinen imperiumi. Tällaisella “internationalistisella sosialismilla” tai “kansallissosialismilla” on sama kaiku kuin myöhemmin vaikkapa käsitteillä “postmodernismi”, “markkinatalous”, “glastnost”, “perestroika” tai vaikkapa “venäläinen piilaakso” ja “lain diktatuuri” tai miksei “uusliberalismi“.
Nekrasovin mukaan Venäjälle syntyi kommunistisen diktatuurin aikaan media, joka kirjoitti lukukelvotonta tekstiä, kansasta täysin vieraantunutta, mutta käytti kaiken aikaa totalitaariselle valtiolle tyypillistä salakielistä viestintäänsä. Salakielisellä kirjoituksella ja sen vaikeasti avattavilla käsitteillä oli kuitenkin slaavilaisessa kulttuurissa valuuttaakin suurempi merkitys, toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa ja kapitalismissa.
Jargonian avaajat kertoivat, mitä hallinto ja sen mielialat tarkoittavat, kuinka on toimittava tai oikeammin vaiettava. Brysselistä haettu jargonia on sukua tälle slaavilaiselle perimällemme ja uusi kriisimme sai sekin globaalina tämän prosessin kuvaavia myyttisiä käsitteitä, joita Yhdysvalloissa ei käytetä Gatewayn väärälle puolelle astuen. Globalisaatio on epäilemättä yksi tällainen myyttinen käsite.
Sovjeettinen Gateway
Idästä tuleva kulttuuri ja sen geenistö avaa tuota takavuosien “sovjeettista” käsitteistöä ja ymmärrämme sitä ainakin idässä syntyneinä, mitä Venäjällä tarkoitetaan, kun he puhuvat vaikkapa piilaaksoistaan tai modernisaatiostaan, takavuosina liennytyksestä (venäjäksi “uskorenje” sen nopeutettuna keinona). Mukana on aina autoritaarisen valtion tapa hallita joukkoviestimiä, sen koodistoa ja ideologisia motiiveja, jotka lopulta määrittävät viestin ja tekevät siitä arkielämään sopimattoman tai joskus koomisen, nihilistisen tai kyynisen tavan ottaa vastaan ja unohtaa saman tien.
Meillä sen korvaa mielikuvien markkinat, jossa poliittisten johtajien hahmot on mahdollista helposti yhdistää vaikkapa yrityslogojen kuviin, kuten Helsingin Sanomat tekee viikonloppunumerossaan (HS 18.7). Näin Sauli Niinistö yhdistetään Fazerin siniseen ja Timo Soini HK:n siniseen lenkkiin.
Onnistunut brändäys ”hyvänä jätkänä” mielikuvien markkinoille on mainostoimistojen tekemää, eikä niinkään kaukana slaavilaisesta taustastamme ottaa vastaan viestit pelkistettyinä “glasnostiin” ja “perestroikaan”, jotka eivät sisällä muuta kuin ikävän sivumaun syötynä ne kaalisopan ja vodkan kera Itä-Karjalassa vieraillen lähellä Sortavalaa Värtsilän rajanylityspaikalla ensin odottaen vuoroaan kaksi tuntia liki tyhjällä tulliasemalla.
Hukkaan meni nekin korjaukset ja tien päällystys kesälahtelaisen yrittäjän avustamana. Kiusan teko kuuluu tuohon slaavilaiseen perestroikaan ja glasnostiin, uuteen modernisaatioon, Suomessa brändäykseen, jossa toinen hyväksyy ja toinen inhoaa monien mielikuvien markkinoilla ja maailmassa.
Kyynisyyden Gateway
Meissä suomalaisissa on melkoinen osa tätä yksinvaltiaan ideologista vastuullisuutta ottaa vastaan ja ymmärtää viestintää, totaalista kyynisyyttä, jossa viestin käytännön merkitys unohdetaan tai siitä ei välitetä lainkaan. Myös meillä korkeilla auktoriteeteilla tulisi olla vastuu siitä, mitä sanovat. Käytännössä se kuitenkin sidotaan epämääräiseen poliittiseen vastuujärjestelmään, joista parhaaksi katsomme usein vapaan median. Näin teimme vaikkapa vaatiessamme puolueilta takeita selvittää poliittisen rahoituksensa taustat osana mahdollista korruptiota ja luottaessamme lopulta median tapaan hankkia nämä tiedot viranomaistiedotteiden takaa.
Tästä syntyy venäläinen hyvin kyyninen ja jopa nihilistinen tapa suhtautua saatuun tietoon ja sen käsittelyyn. Kyynisyyden merkitys jopa kasvaa Suomessa siirryttäessä lännestä itään ja jo Topelius havaitsi tämän maata kiertäessään. Tulkinta todellakin siirtyy siinä puhujalta kuulijalle ja puhuja rakastuukin usein kielikuvioihin ja niiden salattuun merkitykseen, alkaa tuottaa jopa kokonaan uutta käsitteistöä, ja usein vältellen näin vastuutaan sanomastaan slaavilaiseen tapaan Dostojevskinsa hyvin lukeneena.
Pelon ja hyvinvoinnin Gateway
Yhdysvalloissa käyttäytyminen lähtee hieman toisesta näkökulmasta kuin idästä saamamme vaikutteet. Kun finanssikriisi yllättää, yritysjohto antaa työntekijöilleen uhkavaatimuksen ja myöhemmin potkut riippumatta heidän suhteestaan muuhun yhteiskuntaan ja sen koneistoon, ideologiseen tapaan viestittää ja tulkita viestiä “oikein”. Lännestä lainattu organisatorinen kulttuuri, jossa pelon kielellä hallitaan kansalaisia, tuo mukanaan toisen näkökulman, jota idässä ei ymmärretä lainkaan.
Kun irtisanomiset herättävät pelkoa, heikentävät työmoraalia, vähentävät organisaatiohuipun arvostusta, pilaavat työskentelyilmapiirin ja lopulta laskevat joko yrityksen tai organisaation toiminnan kannattavuutta, palvelujen ja tuotteiden tasoa, käytämme viestityksessä toista keinoa kuin mihin lännessä on tapana.
Suomessa on vallalla myös idästä tullut kulttuuri, jossa viestinnän ja sen dostojevskilaisessa tavassa toimia on Marxin ja Engelsin kaltaista uskonnollista liturgiaa, sosiaalisten ja taloudellisten suhteitten älyllistä uskontoa, ja se otetaan vakavasti. Käsite “hyvinvointiyhteiskunta” on tällainen suomalaisen vasemmiston ylläpitämä myytti tai ideologinen opinkappale ja muistuttaa lännessä lukusia musiikkiin, fiktioon ja teknologisiin rakenteisiin yhdistettyjä käsitteitä “Gateway“ (Gateway Rehabilitation Centre, Gateway by Frederik Pohl, Gateway 1938 dramatic film, Gateway metal band Bongzilla, The Gateway District in Salt Lale City jne).
Gateway drug theory
Kun Yhdysvalloissa prosessia tulkitaan markkinatalouden ja kapitalismin kautta ja viestintä koskettaa adrenaliini piikin tapaan yksilön ymmärrystä, tieto tulee yrityksen tapana saneerata tavoitteena säilyttää yrityksen kilpailukyky laman aikana eikä ohi hyvin yksiselitteistä ja selkeää kieltä omistajapolitiikasta, Suomessa mukaan tulee sellaista liturgiaa, joka muistuttaa slaavilaista tapaa antaa tyhjiä lupauksia joutumatta niistä lainkaan tilille, tai liittämällä nämä löysät puheet sellaiseen poliittiseen jargoniaan, jonka ymmärtäminen on mahdollista vain periaatteettomalla kyynisyydellä. Suomalainen alkoholismi selittyy usein sen teorialla, gateway-politiikan kaksinaismoraalilla, sekä syynä että seurauksena ikävästä ilmiöstä.
Tämä poliittinen kieli tai EU-jargonia ei eroa mitenkään meillä Suomessa vastaanotettuna takavuosien siitä kielestä, jossa imitoidaan hyväntahtoista välinpitämättömyyttä ja täydellisen vapauden illuusiota, joka samaan aikaan tekee kylmäsydämisesti kaikkensa hankkiakseen itselleen joko valtaa, materiaa tai molempia samaan aikaan. Tällaisen puolueen tai poliitikon äänestämien syö kansakunnan moraalia.
Dialektinen Gateway
Takavuosina me pohdimme sen merkitsevän dialektiikkaa. Tämä pohdinta vain johti vielä pahempaan kuin sen ideologia parhaimmillaan Venäjällä. Jopa Ruotsi onnistui paremmin ja Nikita Hrutstsevin tiedetään tätä itkeneen avoimesti, sillä hän todella välitti noista asioista oikeasti.
Niinpä kun Yhdysvalloissa, Kiinan sitä taloudellisesti tukiessa, sykli vaihtuu paremmaksi, ihmiset Suomessa ovat kyllästyneet vanhan työpaikkansa huonoon työilmapiiriin ja supistusten tuomaan ahdistavaan pelon ja kyykytyksen ilmapiiriin, mannerten väliseen matkaan Koillisväylää kulkien ilman Mannerheimin motiivia päästä kaukaiseen päämääräänsä maitse, ei hyisessä meressä ja jäissä taistellen.
Se kutsutaanko sitä kiusanteoksi tai kyykytykseksi, onko toinen käsite feminiininen ja toinen maskuliininen, ei enää jaksa kiinnostaa. Kun vanhat organisatoriset rakenteet ovat purkautuneet valmistaa tuotetta tai palvelua, kouluttaa siihen ihmisiä, kilpailijat ovat jo liikkeellä, Nokia jää siinä jalkoihin siinä missä luonnonvarojemme vanhat käyttäjätkin ottaessaan laman aikana käyttöön väärän kielen ja sen ohjaaman politiikan Suomessa, Suomen Gateway-asemassa. Dialektinen kieli unohtui ja samalla koko yritys meni meiltä muiden omistukseen, kiinnostuksemme lakkasi sen tuotteen jumalalliseen voimaan ja kansalliseen luonteeseen, brändäys sen kotimaassa petti ylimielisyyteen.
Gateway-brändi
Tässä 2000-luvun alun ilmapiirissä ei ollutkaan hyvää politiikkaa tai bisnestä myydä työvoima ulos halvalla ja yrittää ostaa se takaisin kalliilla, johtajien slaavilaiset tyhjät ideologiset puheenvuorot eivät tavoittaneet enää tuon ajan idols-nuorisoa ja nettisukupolven globaalia osaajia, sosiaalisen median yhteisöllistä kieltä. Gateway-web prosessina oli todellakin yhteisöllinen, ei vanhojen toteemien tuottamaa liki uskonnollista ja hegeliläistä tai Marxin tai Engelsin tuottamaa dostojevskilaista monologiaa.
Kielen sisältö todellakin muuttui vanhasta ideologisten uskontojen älyllisestä ideologiasta yhden tai kahden valtamedian sillä kansakuntaa paimentaen. Globalisaatio ja netti olivat todellista, sosiaalinen ja yhteisöllinen media maan läheistä ja konkreettista, yhteisöllistä, ei vain ideologista puppua takavuosien tapaan kansakuntaa uskotellen ohimenevillä ilmiöillämme.
Tämän oivaltaminen tapahtui hitaasti, ja muut kulttuurit olivat tuossa dialektisessa gateway -asemassa nyt Suomea selvästi edellä. Nokia heräsi sosiaalisen median todellisuuteen niinkin myöhään kuin vuonna 2009, puolueistamme demarit vuonna 2010.
Siis vaiheessa, jolloin puoli maailmaa oli sen jäseniä, oma mediamme oli valmis hyväksymään tämän faktana, ei fiktiivisenä tai virtuaalisena takavuosien slaavilaisen nihilistisen ”totuuden” uutena ilmentymänä.
Idän ja lännen kaksi lempimyyttiä on sittenkin yhteisiä, ja siihen kuuluu lapsekas uskomus kyetä löytämään aina uutta hyvää väkeä, joka tekee työn aina yhtä hyvin mutta halvemmalla, netissä jopa ilmaiseksi.
Jopa arvokkain työ, innovaatio ja sen levittäminen, uusin tieto ja sen popularisointi, näytti muuttuvan kenen tahansa saatavaksi ja ilman vastikeellista panostusta, tieteen tuotteet ilmaishyödykkeeksi.
Suomessa tieteen tuotteet, yhteiskunnan panostus ja siitä saalistaminen, on ollut kuin kuolleitten sielujen kauppaa, Gogolin kirjoittamaa satua.
Tämä tuote ei maksa mitään, ei Wikipedian avaaminen, vaikka se on brittiläisenä paljon korkeampitasoinen kuin ikinä kansakuntien parhaat Ensyklopediat. Ja aikanaan niistä maksoimme ja samalla niitä myös arvostimme näin tehdessämme.
Ilman saatu ja moneen kertaan käsitelty tieto, innovaatio, tuhansien tuntien, vuosikymmenten työ tieteenä, monen tieteenalan professionaalisina yhdistelminä, ei ole minkään arvoista, ja se näkyy luonnollisesti myös tutkijan ja tieteiljän ammatin arvostuksessa. Parhaiten maksetaan lopulta pelkistä rutiinisuoritteista.
Suomeen tämän myytin, kaikki on siellä ilmaista, toi aikanaan idästä palatessaan Adolf Erik Nordenskiöld ja paljon myöhemmin Mannerheim ja hänen aikalaisensa ja lukien Nietzscheä, Dostojevskia sekä sotkien tähän mukaan amerikkalaisten pragmaatikkojen koulukunnan kouluopetukseen tuotettuja käännöksiä Chicagosta liitettynä Marxin ja Engelsin hengentuotteisiin, Obaman oppeihin samasta Chicagon yliopistosta.
Syntyi harha, jossa kapitalismin kriisi sai alkunsa ja syveni nykyiseen laajuuteensa, oppineitten ja eliitin hiljaiseen kapinaan. Sen oikaisemiseen olisi kaivattu ajoissa suoritettu brändäys, jossa mukana ovat myös dialektisen kielen symbolijärjestelmät, ei vain tekninen taituruus ja sen innovaatiot tai organisaatioinnovaatiot, silkka pääomia hankkineiden ahneus ja sokeus.
Mitä ihmiset tekevät miljoonilla sähköautoilla, jos heillä ei ole teitä ja katuja, tarvetta liikkua ja tilaa sen toteuttamiseen, kykyä kuljettaa mukanaan mahdotonta määrää sellaista varallisuutta, jolla ei ole oikeasti käyttöä edes moraalisesti rikollisiin tarkoituksiin tai ympäristötekoihin?
Tämän brändäys olisi ollut mahdollista ottamalla ajoissa käyttöön sosiaalisten medioitten tarjoama yhteisöllinen väline, ei vain puhuen siitä uutena ideologiana sosiaalidemokraattien tapaan ja vanhaan näin palaten. Hyvinvointiyhteiskunta brändinä kun on kokonaan toinen asia, ja sekin on kyettävä saamaan osaksi uutta sosiaalista mediaa, yhteisöllistä nettiä ja sen uudistuvaa luovaa innovatiivista prosessia myös uudistuvassa demokratiassamme.