Birger Jaarlista Pohjoismaiseen unioniin
Samaan aikaan kun Ruotsin valta vakiintui 1200-luvulla Suomessa ja syntyi ensimmäisen kaupunkimme, Turku, maailma eli omaa meille vierasta elämäänsä. Näistä kiihkeimpiä olivat Tsingis-kaanin valloitukset ja mongolien suurvallan syntyminen, lukuisat ristiretket islamia vastaan sekä kerjäläisveljestöjen sikiäminen.
Kaikille liikkeille ja ristiretkille tyypilliseen tapaan niitä luonnehti psykopaattien nouseminen valtaan Robert Linderiä lainaten.
Aggression siemen kylvetään
Kuningassuvuissa tätä ruokki siniveristen sisäsiittoisuus ja myös monet muut kuin mielensairaudet. Aika antoi mahdollisuuden kohdistaa aggressio myös omiin jälkeläisiin, vanhempiin ja etenkin sisariin. Näin sisarkateus ja veriteot yhdistettiin vallan tavoitteluun ja se oli hyväksyttyä, jopa kunniakasta. Aristokraatin tavat ja elämä normeineen siirtyi mahtisukujen kautta talonpoikien elämään. Eniten tätä vastustettiin raja-alueilla Savossa, joka alkoi muuttua jatkuvan sodan temmellyskentäksi.
Kun samalla sotilaita ja sotaveteraaneja nimiteltiin sankareiksi, syntyi väkivallan perinne ja ihannointi. Mitalit ja tilukset olisi tullut jakaa pelkuruudesta, ei tunnevamman tuomasta rohkeudesta, jossa joukkorikollisuus ja alituiset ryöstöretket raiskauksineen ei tehnyt yksilöstä rikollista. Erityisesti Hämeessä talonpojat joutuivat yhtenään mukaan retkille, joiden kohteena oli vuoroin itä ja etelä mutta myös pohjoinen. Tämä raaisti ja johti myöhemmin 1900-luvulla veljessurmiin Suomessa.
Logiikka, metafysiikka, semantiikka
Elettiin skolastiikan kulta-aikaa. Euroopassa vaikuttivat sellaiset filosofit ja teologit kuten saksalainen Albertus Magnus ja italialainen Tuomas Akvinolainen. Ajattelussa yhdistettiin logiikkaa, metafysiikka ja semantiikka. Se oli yleistä roomalaisen kirkon ohella niin juutalaisilla kuin islamilaisilla opeilla.
Kiinassa Kublai-kaani perusti Yan-dynastian ja Njalsin saaga kirjoitettiin. Merkittäviä aikalaisia olivat vaikkapa Roger Bacon, Johannes Bonaventura, Petrus Peregrinus Ranskan Ludvig IX ja Rooman keisari Fredrik II sekä jo mainittu Aleksanteri Nevski, Novgorodin ja Vladimirin suuriruhtinas, Birger Jaarlin nöyryyttäjä. Syntyi orastava oppi, jossa tieteellinen mahti syrjäytti Euroopassa myöhemmin henkisen mahdin. Syntyi tarkkaan ohjattuja ohjuksia ja harhan johdettuja ihmisiä Martin Luther Kingiä siteeraten.
Valdemar Bisgerinpoika – ensimmäinen “Folkunga”
Birger Jaarlin jälkeen Suomen hallitsijana vaikutti ensimmäinen “Folkunga” Valdemar Birgerinpoika. Hän tuli kuuluisaksi massahurmaajana, hän rakasti naisia. Valdemar eli suuren isänsä varjossa, mutta nautti siitä ja elämästään. Isä tasoitti poikansa tietä ja teki Bjälbo-suvusta todellisen kuningassuvun. Koskaan kuninkaan valta ei ole ollut suurempi kuin juuri tuolloin.
Birger Jaarlin vanhimman pojan valinta kuninkaaksi oli taktinen liike maakuntaylimystöltä, pelin politiikkaa. Talonpojat oppivat yhteiskunnallisen toiminnan, sen vilpillisen vehkeilevän politiikan aikansa aristokraateilta. Pelin politiikan sotki vain sinänsä ajalle tyypillinen kuninkaitten ja ylimystön tapa pitää rakastajattaria. Näiden kuului kuitenkin olla alhaisempaa sukua kuninkaan kanssa, ei toki kuningattaren sisaria, kuten Vlademarin tapauksessa. Joitakin normeja kuningassuvuillakin oli joita kuului noudattaa.
Normeja rikkova kuningas joutui mittaamaan välejään myöhemmin sisartensa kanssa ja menetti lopulta kruununsa pyhiinvaellusmatkallaan Roomassa. Monen nöyryytyksen canossanmatkansa jälkeen Valdemar jatkoi maanpaossa taistelua kruunustaan, mutta kuoli lopulta rakastajattariensa ympäröimänä Nyköpingissä.
Ihmisten ajatuksia ei muuteta retoriikalla, puhetaidolla, vaan saamalla nämä ajattelemaan uudella tavalla. Tähän kuninkaat eivät saaneet koulutusta sen enempää kuin aristokraatti yleensäkään. Sotia ei voi lopettaa niin kauan kun ne olivat liian komeita, koristeellisia. Tätä onnettomuutta jatkui vielä vuosisadat ja sen hinnan maksoi suomalainen talonpoika harvaan asutussa maassaan.
Maunu Birgerinpoika Ladonlukko – yhteiskunnan organisoija
Maunu Birgerinpoika Ladonlukko syrjäytti veljensä ja vakiinnutti lopulta kuninkuutensa Moran kivillä. Samalla hän kykeni rikkomaan veljensä liiton Rooman kirkon kanssa suostumalla Pyhän Isän moniin myönnytyksiin. Syntyi hengellinen verovapaa rälssi ja katolisesta kirkosta tuli valtio valtiossa. Vastaavasti myöhemmin järjestettiin maallisen rälssin verovapaus koskien ylimystöä, ritareita ja asemiehiä. Tämä säilyi kauan, korruptio osana uskollisuudesta.
Se siirtyi Suomeen rakenteellisena korruptiona ja näkyy vielä tänäänkin mandaattiviroissamme, mutta myös talonpoikien omaksumassa liki kuninkaallisessa nepotismissa, sukulaisten suosimisessa.
Talonpoikia kosiskeltiin oikeudenhoidossa kieltämällä mahtimiehiä käyttämästä valtaansa väärin pysähdyspaikoillaan vaatimalla itselleen kestityksiä. Tästä hän sai samalla lisänimen “ladonlukko” lukitsemalla herroilta talonpoikien ladot. Se oli samalla alku kestikievareiden synnylle. Syntyi käsite, jonka mukaan sotilaan pakkaus ei ole niin raskas kannettava kuin vangin kahleet.
Maunu Ladonlukko jäi historiaamme yhteiskunnan järjestäjänä, perintökuninkuuden pohtijana ja etenkin kirkollisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen hoitajana myös Suomessa. Draaman kaari syntyi kuitenkin hänen kolmen poikansa hamletmaisesta seikkailusta ja vahoista dynastisista ristiriidoista. Sisarusten välisessä sodassa ei oltu turhan nirsoja, riitti kun kansa uskoi heidän olevan oikeassa ja itse vallan tavoittelijat saivat siitä rohkaisunsa.
Tyrglis Kuutinpoika – Viipurin perustaja
Tyrglis Knuutinpoika nousi kuninkaaksi yllättävien kuolemantapausten jälkeen. Viikatemies sotki tullessaan odottamatta, ei kilpailijan miekasta. Tyrglis tuli ikään kuin puun takaa, edusti maallista rälssiä mutta oli asemaltaan mahtimiehiä vähäisempi. Hänen syntymäaika ja paikka sekä vanhemmat ovat jopa tuntemattomat.
Hän halusi säilyttää maassa rauhan taistellen sen puolesta Karjalassa, Itämaassa.
Suomen historiaan Tyrglis jäi pysyvästi ristiretkestään juuri Karjalaan. Retki onnistui ja siitä kirjoitettiin seuraavaa: ”Sitten he menivät pakanamaahan ja aiheuttivat siellä paljon hävitystä ja pelkoa. Ja he rakensivat linnan siihen maanääreen, missä kristitty maa päättyy ja pakanamaa alkaa” (Seppo Aalto 2000. Suomen hallitsijat). Näin syntyi Ruotsin valtion itärajan lukko, Viipurin Linna ja myöhemmin Ville Vallgrenin sen edustalle veistämä Tyrglis Knuutinpojan patsas. Se toki katosi toisessa maailmansodassa. Tuolloin itsenäisyyttä varjeltiin jo ydinasein.
Tyrglis Knuutinpoika joutui myöhemmin tyypillisen juonittelun kohteeksi sisartensa kautta saman aikaan kun hänen poikansa taistelivat jo vallasta. Piispojen viha ja veljesten toiminta vei marskin lopulta maanpetturuudesta mestauslavalle. Mestauslavalla Knuutinpojan korvissa soi tuon ajan ihmiskunnan kaunein ääni, sotarumpujen pärinä. Ei se ole vieras vieläkään.
Birger Maununpoika – Velisurmaaja
Birger Maununpoika jatkoi hallitsijoittemme ikään kuin Shakespearen kirjoittamaa kuningastragediaa. Birgerin herttuaveljekset, joista Valdemar toimi Suomen herttuana, vehkeilivät yhdessä Norja tukemana ja surmasivat samalla “Håtunanleikissä” Tyrglis Knuutinpojan. Lopulta valtakunta jaettiin veljesten kesken kolmeen osaan. Karjala ja Viipuri linnoineen jäi Birgerille.
Birger järjesti myöhemmin pidot, jossa hän kosti Håtunanleikin sulkemalla sisarensa Nyköpingissä linnan torniin. Tarinan mukaan herttuat nääntyivät nälkään “Nyköpingin pidoissa”. Tällaisia pitoja tapaa nykyisinkin. Harvoin tapaa ihmisiä, jotka eivät olisi aggressiota ja etenkin sotaa vastaan. Etenkin Hitler ja Mussolini olivat, lukien heidän kirjoituksiaan ja puheitaan.
Birgerin tarina päättyi kuninkaana maanpaossa hänen veljiään tukeneitten ylimysten noustessa kapinaan ja surmatessa Birgerin pojan, siniverisen kruunun tavoittelijan. Samalla Eerikinpojasta Maunusta tuli seuraava kuningas tuuliselle paikalle. Sota vapautti hänetkin jokapäiväisen elämän rutiineista. Siniveristen kohdalla se selittikin pääosan sodan psyykkisistä syistä ja arvostuksista. Elämä oli kosteassa ja suljetussa linnassa todella tylsää.
Valtakunta oli köyhtynyt, kadot olivat lisänneet lohdutonta talonpoikien asemaa, kuninkaan ja herttuoiden taistelu heijastui kaikkialle, myös Suomeen, jossa hyökkäykset ja vastahyökkäykset seurasivat toisiaan. Vain voittajat saivat päättää kuka oli rikollinen ja miksi, miten normeja rakenneltiin ja millaista aristokraattia tukien. Suomalainen talonpoika ei ollut tässä jaossa mukana. Nyt siihen oli pieni mahdollisuus, kauan jatkuneet veljessodat.
Karjalaiset käyttivät hyväkseen veljessotia, venäläiset tunkeutuivat ensin Hämeen linnan edustalle vuonna 1311 ja karjalaiset joukot Turkuun vuonna 1318. Linna kesti, mutta venäläiset polttivat kaupungin, tuomikirkon ja Kuusiston piispankartanon. Ruotsi oli lopullisesti hajoamassa ja haki nyt rauhaa. Se alkoi aidosti pelätä kansan vihaa kaukana idässä.
Maunu Eerikinpoika – lainlaatija
Maunu Eerikinpoika syntyi Eerikin (kuningas Maunu Ladonlukon pojan) ja Norjan kuninkaan Haakonin tyttären Ingeborgin poikana. Hän on ensimmäinen Ruotsin kuningas, jonka tiedetään varmasti käyneen Suomessa.
Maunu Eerikinpoika valittiin kuninkaaksi kolmivuotiaana Moran kivillä. Samalla hänet kruunattiin myös Norjan hallitsijaksi, perimysjärjestyksen mukaisesti. Tätä olivat edeltäneet lukuista surmatyöt ja viimeisenä “Nyköpingin pidot”. Poliittiset murhat jatkuivat ja Tanska ajautui interregnumin tilaan Birgerin langon ja suurimman tukijan, Tanskan kuningas Erik Menvedevin, kuollessa vuosi sen jälkeen kun Turku oli poltettu vuonna 1319. Turun paloon syyskuussa 1827 oli kuitenkin vielä aikaa. Nyt ei ollut vielä oikein mitään mitä polttaa.
Suomessa asui vain kourallinen väkeä ja hajallaan. Näin oli toki vielä 1800-luvun alussakin ja kaupungit olivat olemattomia vielä 1900-luvulle tultaessa. Ihmiset asuivat maalla ja saivat toimeentulonsa maataloudesta, 1300-luvulla myös keräilytaloudesta ja metsästyksestä, vaatimattomasta kaupankäynnistä.
Seurasi liki demokraattinen vaihe, jossa ylimystö otti vallan itselleen vapautuskirjeellä tehden samalla sovinnon peläten uusia verisiä riitoja. Kirkollinen ja maallinen rälssi takasivat toisilleen erillisoikeuksia, mutta samalla laittomat verot kiellettiin ja niistä tuli sopia erikseen kussakin laamannikunnassa kokouksissa, jossa kansa oli edustajiensa välityksellä läsnä. Tämä oli uutta ja vallankumouksellista eikä jatkunut kauan. Samalla perinnöllinen kuninkuus kiellettiin.
Lapsikuninkaan aikana toimeenpanovaltaa käytti ylimystö ja piispoista koostuva valtakunnanneuvosto. Syntyi poikkeustilanne, ikään kuin virkamieshallitus tänään.
Ruotsi tarvitsi aselepoa ja Pähkinäsaaressa solmittu rauha toi Suomelle 25 rauhan vuotta. Myöhemmin tuo raja oli jatkuvan vihanpidon kohde. Se kohdistui etenkin savolaisten ja karjalaisten heimojen asuma-alueille. Kuolleet miehet siellä eivät tienneet voitoista yhtään mitään.
Maunu Eerikinpojan aikana tärkeitä oli saada aikaan maanlaki, joka oli ensimmäinen muihin Euroopan valtioihin verrattuna ja sitä uudistettiin seuraavan kerran vasta vuonna 1608 Kaarle IX aikana. Maanlailla kuningas kykeni rikkomaan ylimystörintamaa, hajotti opposition. Oikeuselämässä keskusvaltio näytteli entistä näkyvämpää osaa. Maanlaista unohtui “vapautuskirje” ja kuninkaan valta pyrittiin saamaan jälleen perityksi. Rauha oli siten uusi keino jatkaa sotaa kuninkaan ja maakuntien ylimystön välillä. Rauha oli poikkeusoloista kertova ilmiö.
Maunu Eerikinpojan aikana Suomi “Itämaana” sai virallisen nimen ja kuningas vieraili maassa suunnitellessaan sotaretkeä Nevalle. Itämaan asema vahvistui ja sen johto siirtyi suoraan kuninkaasta riippuvalle Dan Niilonpojalle. Suomen linnaherrat eivät olleet enää kuninkaan uskollisia ylimyksiä, vaan oman hallintonsa kautta ja yhtenä rajattuna kokonaisuutena. Itämaan talonpojat aseistettiin jopa virolaisten talonpokien kapinan tukijoiksi ja Itämerellä Ruotsin asema valtapolitiikassa vahvistui Pähkinälinnan hetkellisen valtauksen myötä. Tanska oli sekin tunnustamassa Ruotsin kasvavan mahdin. Tarton rauha vakiinnutti tilannetta Karjalassa pitkäksi aikaa.
Vaikeudet ylimystön suuntaan kuitenkin kasautuivat ja lisääntyivät Maunun sijaishallisijoina toimineiden poikien aikana. Mukaan tulivat avioliittosopimukset ja ylimystöopposition katseet suuntautuivat Saksaan. Saksamaalla kasvoi nuorukaisia joissa virtasi äidin puolelta Folkungin kuninkaallinen veri ja jolla oli oikeus Ruotsin kruunuun. Sotalaitos oli Saksassa hyvin järjestetty, se oli jo kauan kiskonut miehistä irti sielun ja pannut sen tilalle perinteen. Hansa osasi asiansa.
Albrekt Mecklenburgilainen – saksalainen
Ylimystö erotti virstaan Maunu Eerikinpojan ja Haakonin sekä huudatti Mooran kivillä Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaaksi. Todellinen hallitsija tuli kuitenkin olemaan Suomen lujittajana tunnettu Bo Joninpoika Grip.
Albrekt oli aluksi onnekas sodissaan, mutta myöhemmin etenkin Norjan Haakon aiheutti hänelle mahdottoman tilanteen, jossa hänestä tuli ruohojuuritasolla vihattu Suomea myöten raskaan verotuksen ja linnoitustyön seurauksena. Albrekt eli kuten hansakauppias eikä tuntenut uutta itäistä maataan ensinkään saati sen naapureita. Rauha olisi saattanut käydä tuolloin kaupaksi, mutta ostajia ei lopulta ollut saksalaiselle myyjälle.
Todelliseksi hallitsijaksi nousi Bo Joninpoika Grip, jonka aikana Suomen pitäjänhallinto alkoi muotoutua. Samoin pohjoinen raja haki paikkaansa lähellä Kemijokea ja Kaakamojokea Oulujoen sijasta. Hämeeseen syntyivät ensimmäiset maallisen hallinnon vero- ja käräjäpiirit. Suomessa oltiin valmiita voittamaan rauha ja häviämään jatkuvat sodat.
Linnapäälliköt, voudit, asemiehet rekrytoitiin aiempaa enemmän kotimaasta. Maallinen rälssi alkoi vahvistua Itämaassa. Oikeudenkäyttö vakiintui sekin Mauno Eerikinpojan maanlain perustalle. Kuningas Albrektin aikeet myydä huomattava osa Itämaasta saksalaiselle ritarikunnalle torjuttiin. Näin Pohjoinen yhteiskuntajärjestys säilyi ja alkoi vakiintua Suomessa 1300-luvun loppupuolella.
Albrekt joutui lopulta riitoihin valtakunnan “drotsin” Bo Joninpojan kanssa ja lopullinen isku tuli saksalaisille joukoille Haakonin lesken avustamana. Margareeta kohosi “Ruotsin rouvaksi ja todelliseksi isännäksi”. Albrekt palasi hansan maksaman lunnassuman jälkeen taksin Mecklenburgiin ja valtaan nousi Unionia hakeva Margareeta Valdemaritytär. Naisena hän piti väkivallan mielessä, minne se kuuluikin, ei ottanut sitä ensimmäisenä aseekseen.
Margareeta Valdemarintytär – pohjolan unionin luoja
Margareeta Valdemarintyttären aika oli vakaan vallan vuosia. Vallan keskitys jatkui ja ylimystön tyytymättömyys kyti vahaan malliin. Pääunelma yhteisestä kolmen valtion unionista toteutui ja unionin saumat umpeutuivat nekin. Feodaaliajalle tyypilliset läänitykset, niiden jako, lopetettiin ja asetettiin sulku mannereurooppalaisen feodalismin leviämiselle Ruotsiin.
Suomen yhtenäistyminen jatkui ja samalla maa siirtyi yhä vahvemmin roomalaiskatolisen kirkon ja läntisen kulttuurin piiriin. Tavoite, jossa kolmen valtakunnan “valtiot” eivät enää sotisi keskenään, oli saavutettu ainakin hetkeksi.
Nyt haettiin perustaa yhteispohjoismaiselle kuninkuudelle, jonka piiriin myös Suomi Itämaana kuului. Eerik Pommerilainen tuli kruunata tämän kolmen valtion liiton kuninkaaksi Mooran kivillä. Vanhat jännitteet kuninkaan, ylimystön ja kirkon välille jäivät ja vain Margareetan taito hajottaa ja hallita piti ne kurissa niin kauan kun hän eli. Kun ihmiset eivät olleet oppineet elämään kuten ihmiset, he kuolivat tuohon aikaan kuten eläimet, eikä yhden kuningattaren aika riittänyt tätä muuksi muuttamaan.
Suomen leijona makasi nyt lampaan vieressä – lammas oli sen vatsassa.