Kansainvälinen naistenpäivä kulminoituu Suomessa kiusaamiseen. AKT:n äijäjohto ja heidän ikävä, vuosisatojen takaa haettu johtamiskulttuuri sai vastaansa psykososiaalisen ilmiön, jo liki terrorismiksi leimatun kansallisen työpaikkakiusaamisemme ja sen ikivanhat traditiot agraarin ja jälkiteollisen yhteiskunnan juurillamme.
AKT:n ruusut naisille
Olen kirjoittanut kymmeniä artikkeleja kiusaamisesta kouluissa työpaikoilla, sosiaalisen median virtuaaliyhteisöissä. Suomalaiset liittävät kiusaajan raamatulliseen yhteyteen ja paholaiseen, ihmisen sisällä olevaan mustaan aukkoon. Kiusaaja viekottelee ihmistä syntiin ja nyt tämä raivoaa vapaana kouluissamme ja työpaikoillamme.
Nykyisin uskonnollinen käsite on muuttunut psykologiseksi, sosiologiseksi ja tätä kautta myös taloutta lähellä olevaksi tavaksi käyttäytyä aggressiivisesti etenkin uutta torjuttaessa. Kiusaaja saa meistä vallan ja valta sokaisee, täydellinen täydellisesti. Vähäinen valta taas saa meidät käyttämään sitä ohi valtuuksiemme.
Valta nousee päähän, alamme toimia ikään kuin omistaisimme jotain uutta, olisimme saaneet uuden viran myötä myös Pyhän Hengen antaman lahjan.
Oikeasti alamme toimia kuitenkin tuhoisasti ja talous alkaa mennä rempalleen ja juuri oman osaamattomuutemme seurauksena henkilöjohtajina, ihmistä ja yhteisöä heikosti tuntevina esimiehinä. Meillä ei ole välttämättä esimieskoulutusta, johtajakoulutusta saati sen lahjaa lainkaan. Ihmisten johtaminen on mutkikas prosessi rinnan talouden ja hallinnon muiden prosessien rinnalla. Narsistinen johtaja on siinä kauhistus.
Käsite kiusaamisesta on laajentunut ja se ei ole enää pelkästään sukupuoleen sidottua seksuaalista alistamista yhteiskunnallisessa keskustelussamme ja mustavalkoisissa Suomi-filmeissämme. Esimiehen haastava käytös on pikemminkin persoonallisuushäiriöön liittyvä ja usein narsistisen häiriön tuote. Siinä sukupuolella ei ole merkitystä niinkään kuin suunnitelmallisella ja tahallisella alistamisella kiusatun joutuessa voimattomaan mielentilaan.
Kiusaaminen voi olla yksilöiden välistä ja yhteisöllistä ja AKT:n tapauksessa toimintakulttuuriin liitetty ilmiö. Oli pelkkä sattuma, että vastakkain ovat nyt mies ja häntä tukeva äijäkulttuuri, sekä kiusattu nainen ja hänen tukijansa. Tosin jos Hilkka Ahde olisi mies, häntä tuskin otettaisiin kiusattuna vakavasti. Mies kiusattuna on edelleen vailla lain suojaa Suomessa äijäkulttuurin sisällä ja etenkin naisvaltaisen työpaikan kiusattuna. Mies kiusattuna on Suomessa lainsuojaton.
Odotukset arvojohtajassa
Yksilöiden välinen kiusaaminen on tyypillisintä sisarkateuden yhteydessä. Kaikkein verisimmät kohtaukset näytelläänkin perhepiirissä ja niitä on opittu peittelemään, häpeämään. Näistä yksilöä vammauttavista tapauksista harvemmin leviää yhteiskunnallisesti vakavaa ongelmaa, ja ne ovat saaneet jatkua kulttuurissamme kenenkään niihin todella puuttuen. Sosiaalisissa rakenteissa poliittinen valta on kaivannut tätä jännitettä tuekseen.
”Punaniskainen” käyttäytyminen on suosinut tiettyjä poliittisia liikkeitä ja syrjäytyminen on tuottanut tätä käyttäytymistä koko ajan lisää. Nyt katseet kääntyvät uuteen arvojohtajaan, puolueista irtautuvaan presidentti Sauli Niinistöön. Hänen taustansa poikkeaa muista presidenteistämme. Odotukset ovat korkealla. Kiusaamisen väheneminen avaisi sellaisia patoja, joiden tulos näkyisi kansakunnan menestyksessä, talouden pidossa.
Seksuaaliset jännitteet ovat kiintoisia kirjan aiheita. Helsingin Sanomat esittelee vulvan ympärillä kirjoitettua kirjallisuutta ja ikivanhaa aihetta tänään naistenpäivän viihteenä ja kulttuurisivuillaan.
Varmin tapa mitätöidä yhteiskunnallisesti merkittävä asia on siirtää se politiikan ja talouden sivuilta juuri kulttuurisivuille otsikolla “Maailma muuttuu, vulvan valta ei” (HS 8.3). Näin on kansainvälinen naistenpäivä sivuutettu. Se on harmitonta viihdettä ja äijäkulttuurin vulvan ympärillä pyörivää kerrontaa lainaten kirjaa naisten ikivanhoista töistä ja Katja Ketun sekä Krista Petäjäjärven kirjaa “Pimpistä, joka on valloillaan“.
Isojen poikien asiat
Politiikan sivuilla voidaan palata isoihin asioihin, kuntareformiin, Guggenheimiin ja ulkomaan sivuilla mormonitaustaisen Mitt Romneyn sekä häntäkin konservatiivisemman Rick Santorumin kisailuun Yhdysvaltain republikaanien asettamasta haasteesta Barack Obamalle.
Edes Yhdysvallat ei voi olla noin kaukana aikamme ongelmista, jotta siellä voitaisiin hakea apua presidentiltä, jonka arvomaailma on jossain väärän vuosisadan melskeissä. Näitä melskeitä seurattaessa Barack Obaman ei tarvitse panostaa tuleviin vaaleihin lainkaan, ainoastaan yrittää ymmärtää äärikonservatiivien tapaa loata toisiaan ja pysyä sen yläpuolella istuvana presidenttinä ja kansanjohtajana. Nyt se on todella helppoa.
Onneksi Helsingin Sanomien päätoimittaja jakaa sentään okaisen ruusun Rädyn kädestä suomalasille naisille. Se kyllä kertoo kaiken tästä aiheesta ja päämediamme mielipiteestä yhdellä kuvalle se sivuuttaen. Tuo kuva jää historiaan, leikkaan sen irti.
Yhteisöllinen kiusaaminen
Yhteisöllinen kiusaaminen saattaa johtaa hyvinkin vakaviin seuraamuksiin. Etenkin jos kiusaaminen on yhteisön pitkäaikaiseen kulttuuriin sisäistetty ja se alkaa levitä sieltä ilman palomuureja lähiyhteisöihin.
Tällainen Suomessa koettiin vaikkapa Mäntsälän kapinan yhteydessä ja pyrittäessä yhteisökiusaamisen avulla vaikuttamaan kansallisiin mielialoihimme. Tuolloin presidentti Svinhufvudin radiopuhe katkaisi siivet yhteisötasoisena liikkeelle lähteneestä kiihkoilusta ja sen leviämisestä koko maahan terrorina. Nyt kaivataan samaa.
Ongelmalliseksi kiusaamisen tekee juuri sen mahdollisesti hankkima tuki sosiaalisen yhteisön kautta. AKT:n tapauksessa tähän puututtiin heti SAK:n ja SDP:n johdon sisältä pyrkien lopettamaan prosessi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tästä SAK ansaitsee täyden tunnustuksen. Ei jääty odottelemaan poliisien työn tulosta. Oli syntynyt vahinko, joka oli jo korvaamaton ay-liikkeen historiassa. SDP:n puoluesihteeri Jungnerin tulkinta mediaa – mediayhteiskuntaa – tuntevana oli varmasti oikea.
Uhka kohdistui koko ay-liikkeen uskottavuuteen ja se ajoittui hetkeen, jolloin uusi presidentti oli ottanut vastaan tehtävänsä kansallisena arvojohtajana. Omassa puheessaan hän tuomitsi kiusaamisen ja siirsi sen yhteisöllisen vastuun työpaikoille, jossa kiusaajat on saatava järjestykseen. Jos arvojohtajan päiväkäskyä ei noudateta, koko demokratiamme ydin olisi toimimaton ja mätä. Näin ei kuitenkaan ole.
Tässä kyse ei ollut sukupuoleen sidotusta ilmiöstä sen enempää kuin aiemmin käydyssä presidentinvaaleissamme, jossa haluttiin leimallisesti osoittaa, kuinka vaalien tulokseen vaikutti juuri Pekka Haaviston seksuaalinen suuntautuminen. Tällainen analyysi on kahden asian ristiintaulukointia ja pohdinnoissaan naiivia. Tutkiva journalismi on pahimmillaan juuri tällaista.
Missä Yhdysvaltain Pekka Haavisto?
Yhdysvaloissa Pekka Haavisto ei olisi tullut kysymykseen kummankaan puolueen pääehdokkaana, ja hänen saamansa kannatus Suomessa osoitti edellisen presidentin aikana hankitun historiallisen pääoman voiman yhteisöllisenä suvaitsevaisuutena sekä kykynämme hyväksyä sellaista, joka Yhdysvalloissa on vain kaukainen unelma.
Rick Santorum saa äänensä juuri toistaen näitä homo -teemoja kauhistuksena ja Mitt Romney taiteilee mormonina liki liberaalina ja on Santorumin hyökkäysten kohde etenkin ns. “punaniska” yhteisöissä, joissa hän sai jopa yli 60 % äänistä lietsomalla vihaa liki Joseph McCarthyn aikaisella fanaattisuudella.
Yhdysvalloissa eletään nyt ikään kuin 1950-luvun maailmaa muistellen. Koskaan republikaanien jäsentenvälisessä oman ehdokkaan kannatus demokraattien ehdokkaaseen ei ole ollut näin alhaalla kuin tänään. Se jos mikä kuvaa aikamme henkeä ja Yhdysvaltain tilaa myös globaalisti.
Mccartyismi ei tarkoita vain antikommunismista pelottelua vaan sellaista yhteisöllistä fanaattisuutta, jonka kaatoi lopulta toimittaja Edward R. Murrow “See it now”- televisiosarjassaan. Se oli analyyttinen ja vei juuri kiusaamiselle tyypillisten yhteisöllisten liikkeiden juurille, jossa taustalla on sairaita arvoja ja yhteiskunnallinen murros, poikkeuksellinen suuren keskiluokan taloudellinen epävarmuus, johon tällainen fanaattisuus saattoi rakentaa perustansa, pelottelunsa ja kiusaamisensa.
Tavoitteena toimintakyvyn menettäminen
Verbaalisella kiusaamisella tarkoitetaan sarkastisia huomautuksia, haasteita, loukkauksia, jotka on tarkoitettu järkyttämään ihmisen itsetuntoa sekä tekemään hänet onnettomaksi ja voimattomaksi. Tavoite on käyttää yhteisön tarjoamaa valtaa pyrkien pilaamaan yksilön maine joko välillisesti tai välittömästi.
Kun kiusattu menettää toimintakykynsä, kiusaaja koventaa aina otettaan. Käytännössä tämä voi tarkoittaa kiusatun sairastumista tai yllättävää erottamista Hilkka Ahteen tapaan.
AKT:n oletus, äijäkulttuurin ylimielisyys siitä, kuinka erottaminen olisi voinut johtaa tulokseen, oli tässä tapauksessa luonnollisesti väärä ja perustui sellaiseen virhearvioon yhteiskuntavaiheessa, jollaista Suomi ei ole elänyt enää aikoihin ja johon SDP oli joutunut ay -liikkeen avustamana jo aiemminkin.
Siellä on aika vaihtaa linjajohdon vetäjiä, esimiehiä. AY-johtomme ei ole ajan hermolla, kaukana visioivasta viisaudesta. Se elää omituisessa yhteiskuntatodellisuudessa, joka on vaaraksi koko taloutemme hoidolle.
Tämä sama väärä arvio on mahdollista myös muualla työväenliikkeen sisällä ja sitä pelätään nyt ay-liikkeen johdossa. Vastaava väärä arvio yhteiskunnan murrosvaiheiden liikkeistä oli viedä keskustapuolueen kansanliikkeenä kohti lopullista katoamista ilman presidentinvaaleja ja Paavo Väyrysen onnistunutta paluuta puolueensa ehdokkaaksi ja kiertäen ahkerasti maaseutukuntien kriisialueitamme.
Ammattipoliitikko ei voi olla ammattikiusaaja, joka ei haista omalla psykologiallaan yhteiskunnan vaiheita ja niiden kautta elämistä, menestymistä kansanliikkeenä. Jokainen puolue edustaa tässä erilaista yhteiskuntatodellisuutta ja tuo oman panoksensa, jossa mukana on oltava kyky arvioida oman äänestäjäjoukon tuntoja. Se on puoluejohdon ydinosaamista.
Symbolisesti väärä viesti
Kiusaaminen on käsitteenä kielessämme vaikea. Se ei kerro ilmiön yhteiskunnallisesta laadusta juuri mitään ja on symboliarvoltaan vähäinen, koululaisten kiusaamiseen verrattavaa harmitonta nahistelua lähestyvä kasvuiän ilmiö.
Näin ei kuitenkaan yhteisötasolla ole, ja se tulisikin juridisesti kirjata toisella symbolilla, joka lähestyy jo meille tutumpaa terrorismia yhteiskunnallisena ilmiönä.
Norjalaiset päätyivät juuri tähän käsitteeseen omassa oikeudenkäytössään Breivikiä kohtaan ja menettelivät oikein.
Suomalaisissa koulusurmissa päädyttiin lähelle laajennettua itsemurhaa tulkinnoissa, vaikka tapausten tutkinta toi esille myös yhteiskunnallisesti valveutunutta pohdintaa ja suunnittelua sekä materiaalia, joka viittasi myös murroskulttuurin muuhun tulkintaan, jos tekijä olisi ollut vain muutamaa vuotta iäkkäämpi Breivikin tapaan.
Meillä tulkinta oli kiusaamisessa, kiusaamisen kohteen reagoinnissa. Jos näin on, kyse on todella vakavasta taudista yhteiskunnallisena ilmiönä myös yksilötasolla ja siihen on puututtava jo varhain lasten kasvatuksessa. Opettajien pedagoginen valmius on vielä tärkeämpää kuin esimiesten johtajakoulutus ja sen taso, esimiestyön sosiaalisten taitojen nopea lisääminen.
Jo tehtyjä vahinkoja ei voi ohittaa olankohautuksella ja päästämällä kiusaajat linjajohdossa ja esimiestehtävissä ilman oikeuskäsittelyä. Tässä tarkoituksessa tapaus Hilkka Ahde on hyvä avaus ja antaa pohjaa myös jatkolle. Tiedämme mistä on kyse ja millä tasolla oikeuslaitoksemme nyt liikkuu yhteisökiusaajien aiheuttamia vahinkoja arvioitaessa. Me kyllä tunnemme kiusaajamme ja tiedämme mistä nyt on kysymys.
Sosiaalisen kilpailun sairastunut muoto
Pääomateoreettisesti yhteisöllinen kiusaaminen on sosiaalisen kilpailun muoto, jolla pyritään saavuttamaan hallinta vastustajan hallitsemasta pääomasta. Käytännössä tämä on aina statusvaltaa ja sen siirtämistä muualle tai kääntämistä SAK:n tapaan Hilkka Ahteelle epäedulliseksi.
Kun valtaa käyttävän ikivanhan hierarkkisen linjajohdon kasvatti ei ylläpidä edes puhevälejä tiedottajaan kahden vuoden aikana, kyseessä on juuri pyrkimys hänen statusvaltansa murentamiseen. Kaikki verbaaliset, eleelliset ja fyysiset hyökkäykset, on suunniteltu juuri ihmisen sosiaalisten kasvojen tuhoamiseen.
Ihmisen habitus syntyy ryhdistä, fyysisistä liikkeistä, opitusta psyko-sosiaalisesta olotilasta. Narsismiltaan häiriintynyt ihminen onnistuu operoimaan näillä tuntematta lainkaan myötätuntoa ja hän kykenee toimimaan joutumatta tunnekuohun valtaan. Tunteeton mykkyys ja muiden halveksunta ei vahingoita hänen jo vahingoittunutta persoonallisuuttaan millään tavalla.
Breivikin käytös oli vakavasti sairaan ihmisen käytöstä, josta järkytyimme, osa herkimmistä ei toivu koskaan. Hän pitää sitä edelleen normaalina, oikeutettuna. Psykiatrit eivät ole varmoja, onko hän sairas lainkaan. Tällainen henkilö voi olla aivan hyvin esimiehenä.
Sairas vastaan terve
Vastaavasti kiusattu on normaalina psykososiaalisena olentona uhattuna. Hän alkaa reagoida eikä toimi kuten puudutettuna tai zombi, woodoo -uskon mukainen haudasta herätetty muumio, vailla tunne-elämänsä vaikuttajia. Kiusaamisen jatkuessa hän alkaa muuttua epävarmaksi pääomiensa hallinnassa ja fyysisen hyvinvoinnin vaarantuessa.
Tämä on viesti kiusaajan väkivallan kasvulle. Kiusatun voimattomuus ja masennus antaa hänelle lisää voimia. Tässä ihminen on biologinen eläin ja saalistajia, kokee “kiksejään” saadessaan saaliin hampaisiinsa linjajohdossa eläen. Ihminen on saalistaessaan äärimmäisen sadistinen ja aggressiivinen eläin, sodissa massamurhiin kykenevä tappaja.
Juuri tämä pääoma määrittää ihmisen aseman työyhteisön sosiopsykologisessa kentässä, jossa ihminen oppii habituksena. Näin käytännössä kiusaaja toimii tavalla, jossa yhteisön tavoite usein onkin juuri hyökätä vahvaksi koettua uutta vallankäyttäjää ja tämän habitusta vastaan, johon koko yhteiskunnallisen murroksen ja sen muutoksen vastustus perustuu.
Kiusaaja hakee tukea pääsääntöisesti aina konservatiivisesta säilyttäjästä ja toimii tuhoisasti luottaen muutosvastarinnan apuun vanhoissa agraareissa rakenteissa tai teollisissa yhdyskunnissa. Näitä rakenteita syrjäytyminen suosii ja supistuva kehitys tekee niistä kiusaajalla otollisia toimintaympäristöjä.
Kiusaaminen on tyypillistä etenkin silloin, kun haetaan uutta ratkaisua kriisiin ajautuneen talouden tai aluetalouden rakenteille, mutkikkaille yhteiskunnan toimintatavoille ja niiden muuttamiselle käyttäen vanhalle vallankäytölle ja sen perimälle konventiolle vieraita välineitä, uusia sosiaalisia, kulttuurisia, organisatorisia ja symbolisia innovaatioita avauksina julkiseen pohdintaan.
Joskus ne voivat olla myös teknisiä ja uutta oppimista vaativia prosesseja, työläitä hyväksyttäviksi ja vaativat vaivannäköä. Juuri tuo vaivannäkö helpottaa kiusaajan työtä ja tukijoiden hakemista oman vallan kasvattamisessa, kiusattavan väheksynnässä.
Kiusattava on uhka kiusaajan asemalle linjajohdossa, jossa vuosikymmeniin ei ole tapahtunut käytännössä yhtään mitään ja monet prosessit ovat liki surrealistisia toimia ja opittuja ikivanhoja ehdollistettuja byrokratian refleksejä.
Kokonaan uuden paradigman hyväksyminen antaa kiusaajalla paljon aseita. Palaamme satuun Richard Bachin Lokki Joonatanista ja poikkeuksellisesta lentotaidosta, hylkiöksi yhteisössään leimatusta yksilöstä ja vain sksi, että hänellä oli kyky lentää muita paremmin.
Kansallinen vastaan paikallinen – virtuaalinen vastaan todellinen elämä
Eduskuntakeskustelu välikysymyksineen kuntarakenneuudistuksesta ja siitä käytävä polemiikki on normaalia parlamentarismiin kuuluvaa väittelyä, jossa mukana ovat ammattinsa osaavat poliitikot ja heidän taustaryhmänsä.
Sen sijaan, kun prosessi leviää suomalaiseen kuntakulttuuriin ja sen hyvin eri tasolla liikkuviin toimijoihin, syntyy ilmiöitä, joiden maailmassa saattaa vaikuttaa vielä Helsingin Sanomien kuvaama vuosisatainen “vulvan valta” tai sellaiset ilmiöt, joita on mahdollista seurata Yhdysvaltain presidentinvaalien alkulämmittelyssä ennen republikaanien elokuun kokousta ja myöhempää titaanien taistelua.
Tässä taistelussa paikallisella tasolla, syvässä etelässä ja myös vararikkoon ajautuneissa osavaltioissa haastava käytös, persoonallisuushäiriöt, pelottelu ja uhittelu, yhteisöllinen kiusaaminen, ovat osa yhdysvaltalaista elämänmenoa, eivät suomalaista ensinkään olkoonkin, että meillä on mahdollisuus seurata sitä nyt reaaliaikaisesti tuhansien kanavien kautta ja joku luonnehtii meitä juuri Yhdysvaltain itäisimmäksi osavaltioksi.
Tämä globaali kokemus on virtuaalinen ja sellaisenaan lähiyhteisössämme “harha” eikä sen kokeminen auta oman lähiyhteisön ongelmien ratkaisussa tuumaakaan olkoonkin, että olemme joskus vierailleet ko. osavaltiossa ja Kreikassa ehkä turistina useammankin kerran.