Kaukjärvi ja maitohappobakteerit
Lämmin kiitos runsaasta Kaukjärveä koskevasta palautteesta. Moni tällä vuosikymmenellä alueelle muuttanut on kysynyt Loimijokiohjelastamme. Vastaan lyhyesti.
Loimijokiohjelma käynnistettiin 1990-luvun alussa tavoitteena valmistautua jo hyvissä ajoin EU -määräyksiin ja omiin ympäristötukiimme. Tavoite oli hoitaa MTT:n ja alueen viljelijöiden, kouluttajien ja neuvojien sekä teollisuuden yhteistyöllä vesistömme kuntoon. Eräs ohjelman osa oli käydä läpi kakki Loimaan yläpuolella olevat valuma-alueen runsaat tuhat maatilaa ja tehdä katselmuksen lisäksi tiloille ympäristöohjelmat. Samalla kyselimme viljelijöiden ympäristöasenteista tietoa samalla jakaen. Osallistuvan tutkimuksen menetelmin.
Asenteet ympäristön hoitoon olivat jota kuinkin vastaavalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sitoutuminen ohjelman toteuttamiseen onnistui kiitettävästi ja EU kautemme alkaessa liki 90 % Hämeen erityistukihakemuksista tuli Loimijoen yläjuoksulta. Kaikille halukkaille ei tukea saatu, mutta karavaani kulki siitä huolimatta. Erityisesti viljelijät halusivat tietoa tuloksista oman tilansa hoidossa. Ei niinkään tukea kuin palkitsevaa tietoa jo tehdyistä korjaustoimenpiteiden tuloksista jo ennen EU -kauttamme.
Tuossa yhteydessä kävimme läpi kakki tilat uudelleen ja samalla myös selvitimme ympäristöasenteet uudemman kerran. Nyt ne poikkesivat jo oleellisesti valtakunnallisesta ja yli 90 % oli ympäristöstään huolissaan ja kiinnostunut sen korjaamisesta myös jatkossa. Loput oli luopumassa viljelystä. Käynnistettiin kyläkokousten sarja ja runsaasti tapaamisia MTT:n tiloissa.
Prosessin tieteellisempi vaihe hoidettiin MTT:n laboratorioissa, joissa kehiteltiin menetelmiä lannoitteiden rakenteeseen ja käyttöön, viljelytekniikkaan sekä itse ravinteiden kiertoon. Pääsääntönä pidettiin sitä, että ravinteet ja niiden kierto on hoidettava pellolla ja hyvinkin suljettuna systeeminä tilan sisällä. Tutkimukseen osallistui myös alan teollisuus.
Tuhannet järvemme ovat alkaneet puhdistua ravinteistaan. Kaukjärvi on esimerkki näistä tapauksista. Näyttäisi siltä että osalle järven käyttäjistä on vielä poisoppimista muistoista, jolloin vesi oli vihreän levämassan kirjomaa jo alkukesästä. Sellaista Kaukjärveä ei enää ole.
Kaukjärvessä voi huoletta pitää verkkojaan viikkokaupalla, eivätkä ne limoitu lainkaan. Vesi on vain saven sumentamaa. Kalamäärät kahdella 45 millin silmäkoon verkolla ovat noin 10 kiloa vuorokaudessa. Se on ehdottomasti liikaa. Jos rehevöitymistä vielä tapahtuu, silloin kalat ovat veteen pissanneet. Kaukjärvi, kuten useimmat järvistämme, ovat alikalastettuja eivätkä suomalaiset osaa käyttää vesistöjään. Osin syynä on 1960-luvulla syntynyt pelko, jolloin niin teollisuus kuin maatalous laskivat puhdistamatta jätevetensä yhdessä yhdyskuntajätteiden mukana surutta avovesiin.
Meillä on nyt tuhansia Kangasalan Kirkkojärven tyyppisiä muutaman neliökilomerin järviä, joissa puhdistuminen näyttää tapahtuneen kuin yhden yön aikana ja heittämällä veteen maitohappobakteereja. Oikeammin näissä pellot toimivat jo nyt ikään kuin suojakaistoina metsistä ja soiltakin tulevia ravinteita suodattaen. Ravinteet kerätään talteen ravinnoksemme ja rehuksi. Vesiin ei aina riitä edes sitä ravinnemäärää, joka sinne joutui silloin kun luonto oli luonnontilainen. Näin runsasravinteiset ja eutrofiset järvet alkavat muuttua vähäravinteisiksi, oligotrofisiksi. Puhdas vesi ei ole tislattua vettä. Kuivina aikoina jopa pohja alkaa näkyä ja siellä näkyy aiemmin vierasta rihmalevää. Pienikin vähävetisen kauden ravinnepiikki saa ne kasvamaan ja vedestä saadut fosforipitoisuudet saattavat heilahdella. Se että tulos olisi seurausta Japanista tuodusta elävästä bakteerikannasta järven oman huikean bakteerikannan lisäksi on yhtä todennäköistä kuin leijonan jäljet kesäisessä luonnossamme.
20.7.06
Matti Lustarinen