Kun homeerinen draaman kaari on käyty loppuun, sitä seuraa tragedia, ja lopuksi keventävä komedia. Näin ainakin kuuluisi, ellei jotain mene pahasti vikaan. Kaksi vuotta rakenneltu Kreikan draama oli nähtävissä jo paljon aikaisemmin ja sen rakentelu oli hyvin eurooppalainen ilmiö. Sen taustalla kummitteli kaiken aikaa näyttämö, jonka kreikkalainen filosofia ja teatraalinen elämä olivat siirtäneet myös roomalaiseen kulttuuriin ja lopulta myös Suomessa ymmärrettäväksi uuden mediayhteiskunnan yhteisenä ilmiönä. Kun vanha ja uusi media vievät näytelmää, talouden pelikenttä muuttuukin politiikan pelin kautta kansalliseksi surutyöksi.
Turkki, Turkki, Turkki
Kun draaman kaari vie kohti tragediaa median on kerrottava, kuinka Kreikan kaikki vaihtoehdot vievä nyt kohti tuhoa, kuten Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan (HS 16.5). Muun Euroopan antamalta uralta poikkeaminen ei ole mahdollista ja omaan valuuttaan palaaminen ei ole oikotie onneen. Kreikka kun ei ole Islanti. Paluu dragmaan on tuntematon tapahtuma ja dragman devalvointi ei auta silloin, kun kansainvälistä kauppaa käydään oliiveilla. Tuontihinnat nousevat nekin.
Monta asiaa olisi voitu tehdä toisin, mutta jälkiviisaus on turhaa. Samoin tulevaisuutta on vaikea ennustaa, jokin valituista vaihtoehdoista kun voi toimia toisin kuin mitä Euroopassa on ajateltu. Nyt näin on käynyt koko ajan. Kun jokainen siirto tunnetaan mediayhteiskunnassa etukäteen, niiden merkitys mitätöityy samalla.
Tragedian syvyyttä lisää pelko Kreikan historiasta. Kun ministeri Suomessa toistelee käsitettä Venäjä, Venäjä, Venäjä, Kreikassa vastaava pelote on Turkki, Turkki, Turkki. Kun lisäksi trauma vie taantuman riittävän kauas historiaan, mukana palaa lukuisia sellaisia sytytyslankoja, joita vieraan on vaikea edes ymmärtää, ellei ottaisi esimerkkejä omasta historiastamme, sodistamme, sisällissodasta ja lopulta pitkästä historiastamme alusmaana. Näiden uhkakuvien esittely tuo mukanaan tragediaan romahduksen ja sekasorron kreikkalaisella luonteenlaadulla vahvistettuna. Kreikka ei ole mikä tahansa valtio.
Vahvasti aseistettu valtio
Kreikalla on liki 1500 raskasta hyökkäysvaunua, 150 000 koko ajan palveluksessa olevaa sotilasta ja valtava mobilisoitava reservi. Liki kymmenen miljardin puolustusbudjetti on bruttokansantuloon suhteutettuna valtaisa verrattuna vaikkapa omaamme. Saamme yhdistää puolet pienempien ministeriöittemme menoista ennen kuin pääsemme tällaisiin lukuihin.
Kun Kreikassa sotilasmenoista puhutaan, riittää kun mainitsee Turkin nimen ja osoittaa Kyproksen suuntaan. Nykyisin lisäksi arvokkaan saariston, jossa haetaan kilpaa kaasuesiintymiä. Kansalainen Klazomenaista asuu juuri siellä ja Mayakansa kertoi juuri tästä alueesta sekä vuodesta 2012. Kreikkalaisia merenkulkukansana ja laivanvarustajina asuu muuallakin kuin Kreikassa. Kun puhutaan Portugalista, puhutaan samalla Brasiliasta ja kun mainitaan Espanja, on muistettava koko Etelä-Amerikka. Pelissä on mukana koko globaali maailmamme.
Kreikassa äärilaidat ovat kovalinjaisia ja muuta kuin Suomessa koettuja tänä päivänä. Sisällissodan kauhut ja katkeruus toi maahan liki vuosikymmeneksi sotilasjuntan. Se jatkoi katkeraa poliittista perimää ja sen äärilaidat olivat nyt vaalien voittajia. Yhden sukupolven aikana saavutettu näennäinen demokratia katosi saman tien ja nyt seuraavat vaalit on jo letkussa maanneen potilaan toteamista aivokuolleeksi.
Poliittinen ja taloudellinen romahdus vie maan EU:n ja Naton jäsenmaana kokonaan uutteen vaiheeseen, jossa mikä tahansa sytyke kelpaa räjähdykseen. Suomalaiset muistavat tämän omasta historiastaan. Hyvin vähäisten asioiden aiheuttamista peloista itsenäistymisemme alkuvuosina ja sodan jälkeisinä aikoina. Kreikassa nämä pelot ovat vain moninkertaisia johtuen jo aiemmin koetuista purkauksista arbi-islamilaisessa keväässä. Lisäksi pelkona on taudin leviäminen Espanjaan.
Salamalähtö
Ranskan presidentin lentokone sai salamalähdön matkalla kohti Berliiniä. Se oli ikään kuin muistutus toisen maailmansodan historiasta ja myös ensimmäisen taustoista.
Presidentti Francois Hollande joutui palaamaan takaisin Ranskaan ja vaihtamaan konetta. Oli aikaa pohtia, mitä sanoa Saksan liittokansleri Angela Merkelin ensitapaamisessa. Britit oli jo aiemmin haukuttu.
Kreikan radikaalin vasemmistopuolueen johtaja Alexis Tsiprasis on nimi, joka voi jäädä historiaan, ellei hänen kreikkalaista uhkapeliään nyt ymmärretä oikein. Kesäkuun vaalien todennäköinen suurvoittaja ei edusta maltillista suuntausta. Ilmiön vakavuudesta kertoo myös se, kuinka kreikkalaiset ovat nostaneet tileiltään jo liki miljardin verran odottaen pahinta.
Angela Merkelin tuska
Angela Merkel on ongelmissa kotimaassaan ja kohta ainut yhden suunnan tiukka edustaja. Vaalitappio sunnuntaina tärkeissä osavaltiovaaleissa Nordheim-Westfalenissa antoi merkkejä siitä, mitä Saksassa ajatellaan. Demarijohtaja Sigmar Gabriel otti tästä kaiken irti kertoen, kuinka kyseessä ei ole toki pelkkä velkakriisi vaan EU:n yhteiselon kriisi ja seurauksena Merkelin ja Sarkozyn politiikasta.
Suomen luottotappiot tragediasta olisivat arvioiden mukaan miljardiluokkaa ja poliittinen tappio hallitukselle pahempi kuin EU:n kokema valtava arvovaltamenetys. Edessä on samat ongelmat ympäri Eurooppaa ja seuraukset täysi tuntemattomia. Juuri nyt Euroopan keväästä ja kesästä on tulossa täysin arvaamaton.
Britannia on selvinnyt toistaiseksi käyttäen Eurooppaa ja euroaluetta kuin kassana tai itsepalveluravintolana, huomautti Frabcois Hollande puheessaan. Se oli rankasti sanottu uudelta presidentiltä. Euroopan vapaamatkustaja on jatkossa tiukoilla sekin ja liittyy etenkin EU:n alkavaan yhteiselon syvään kriisiin. Ranskalta odotettaisiin nyt ihmeitä ellei se itse olisi niin syvässä suossa ja talousvaikeuksissa.
Malli, jossa euroalue hoitakoon omat kriisinsä ja Britit omansa, ei mene perille mantereen puolella, jossa sen kaikki merkittävät valtiot ovat keskittyneet koko Euroopan ja euroalueen pelastamiseen. Ongelmana on vain se, etteivät euroalueen kansalaiset ole siinä oikein mukana edes Saksassa. Suomalaisten kritiikki on kovin vaatimatonta verrattuna muun Euroopan kritiikkiin. Meilläkin se on nyt huipussaan.
Päivän kunto ratkaisee
Suomalaiset keskittyvät kuitenkin nyt ensisijaisesti jääkiekon MM-kisojen pudotuspeleistä ensimmäiseen, jossa Yhdysvaltain kaataminen veisi mitalipeleihin. Kun edellisessä pelissä tuli rökäletappio, sen muuttaminen nyt voitoksi olisi tulosta pelityylin vaihtamisesta kokonaan uudeksi, Yhdysvallat yllättäväksi.
Maalin pitämien puhtaana edellyttää pienempikokoista maalivahtia, jota ei horjuteta sivuttaisliikkeitä vaativissa vikkelissä torjunnoissa. Maaliin tehty vanhanaikainen on maalivahdin huonoutta. Ei sellaisia kuuluisi nähdä enää tällä tasolla. Ilmaveivi nyt on eri asia ja niitä nähdään harvoin. Siksi sellainen siirtyikin kiekkohistoriaan ja samalla postimerkkiin.
Ei samasta pelurista ole joka kisojen sankariksi. Einstein keksi vain yhden suhteellisuusteorian ja vielä nuorena miehenä. Juri Gagarin kävi avaruudessa vain kerran hänkin lyhyenä hyppynä ja loppuelämä oli sen matkan esittelyä. Sellainen elämä käy ennen pitkää tylsäksi.
Kisat alkoivat vasta nyt
Joka ukon on mentävä kiekon eteen puolustuksessa ja peli on vaihdettava rikkovaksi taisteluksi, kuten takavuosina kohdattaessa parempi joukkue. Ruma yhden maalin voitto, tai rankkarikisoissa hankittu onnenkantamoinen, on päämääränä hyvin kreikkalainen ja ajan henkeen sopivaa epäsovinnaista remellystä. Yhdysvaltain jälkeen vastassa ovat todennäköisesti Venäjä ja loppuottelussa Kanada. Voi toki olla myös Ruotsi tai Tsekki. Kaikki ovat voitettavissa hyvänä päivänä ja rumalla pelillä.
Politiikan toimittajat käyttävät koko ajan, taloustoimittajien rinnalla, urheilutermejä joissa taklataan, koukataan ja vaihdetaan ketjuja, istutaan viltin alla tai jäähyllä, kaadutaan Lasse Virenin tapaan, mutta noustaan taas ja ollaan maalissa voittajana.
Jos voitto ei tule tällä taktiikalla, strategialla, operatiivisella teolla, siirretään maaliviivan paikkaa ja juostaan pikamatkan sijasta varttimailia, mailia, peninkulmaa tai maratonia, hupsuimmat ultramaratonia. Voittaja on pikamatkoilla nopeutensa hankkinut ultramaratoonari, joka sietää kipua ja nauttii antaessaan ylen puolimatkan hurmoksessa. Työn sankaruus näkyy sen kuvitteellisissa vaivoissa, ei toki tuloksissa. Kun tuloksia syntyy, työn sankari siirretään sivuun ja kunnia siirtyy moraalittomille pelureille.
Mustan matkailun kohteet
Loppu onkin sitten sumussa juoksua, liki kauhua muistuttava kokemus, josta selviytyminen on turistille tarjottava mediayhteiskunnassamme turvallisessa paketissa siinä vaiheessa, kun hypotalamuksen tyvitumakkeesta erittyvää dopamiini tuo saman hyvänolontunteen kuin amfetamiini tai kokaiini.
Musta matkailu on nykyisin erityisen suosiossa ja kohteina käytetään vaikkapa Tshernobylin, Auschwitzin tai muiden suuronnettomuuksien tai julmien ihmiskohtaloiden turisteille esiteltäviä tuttuja paikkoja.
Niiden idea on hyvin homeerinen sekin ja päättyy lopussa komedialliseen helpotukseen. Se että on itse hengissä ja säilynyt näiltä kauhuilta, helpottaa. Monelle juuri hautausmaa kokemuksena keventää mieltä. Joku toinen taas ahdistuu. Ihmiset ja kulttuurit ovat kovin erilaisia.
Medialukutaitoa
Mustan matkailun luonteesta ja tuotteistamisesta on tehty valtavasti tutkimusta ja myös tuotekehittelyä. Googlaten käsite avaa suomeksikin yli 6 miljoonaan löydöstä.
Kultamitalin hankkivan on oltava kunnossa juuri oikealla hetkellä, voitettava käytännössä mikä tahansa vastaan tulevista joukkueista ja päivän kunto ratkaisee. Homeerisessa draaman kaaressa turisti päästetään ulos uuden mediamaailman puristuksesta tragedian kokemuksen jälkeen käyttäen ironiaa, satiiria ja lopulta helpottavaa naurua.
Helsingin Sanomien (16.5) päätoimittaja nauraa lehtensä vuosien kirjoituksille nyt käyttäen apuna Veikko Huovisen huumoria. Kun on ollut väärässä, markkinoinut väärää asiaa, siitä selviää parhaiten nauraen itselleen. Nauraako kansa mukana, on eri asia. Musta huumori ei maistu, kun siitä joutuu maksamaan liian kalliin lipun hinnan, ylimitoitetun. MM-kisojen lippuja myydään jo ale-hintaan.
Lapselle tarkoitettua mediaa
Medialukutaidossa turvallinen paketti tuo kokemuksen, joka on lapselle tyypillistä silloin, kun jännitys kohdataan vanhemman sylissä. Uudelta kokemukselta vain odotetaan aina korkeampaa kynnystä, jotta dopamiiniannos ei jäisi pienemmäksi. Ilmiö muistuttaa huumeitten käyttöä ja näiden koukkuun jäämistä. Mediayhteiskunta rakastaa koukkuja.
Onnella ne laivatkin seilaavat, miksei sitten Kreikka ja Eurooppa, mustan matkailun luvatut kohteet, jossa matkailu on etenkin Kreikassa osa elämäämme ja Euroopan Unioni rauhan projekti myös heidän toimeentulonsa turvaajana. Tässä saksalaisilla on taipumusta äänestää jaloillaan.
Projektina se ei vain saa maksaa kreikkalaisille kohtuuttomia ja ymmärtäen heidän vanhat kokemukset, sosiaalinen pääoma ja traumat, paluu juurille ja taantuminen, vallalle pääsevät ääriliikkeet sekä näiden voimistuminen ympäri Eurooppaa. Media-ajan talouskriisistä ei saa syntyä poliittisen kriisin kautta sellaista näytelmää, joka ei ole enää hallittavissa.