Tasavaltamme presidentti puuttui Lontoossa oikeaan asiaan. Nyt ei pidä puuhastella varvikossa ja kompastella kanervikkoon, kun näkymät ovat tosi synkät. Kun keskuspankki lähettää liikkeelle setelirahoitusta, inflaatio sen kun kiihtyy ja massatyöttömyyden rinnalla se merkitsee stagflaation syvenemistä. On syytä etsiä vaihtoehtoja jo ajoissa miten kansakunta menestyy uudessa tilanteessa. Se on vähän kuin valmistuisi kesäkisoihin ja joutuisikin sitten keskelle talvikisojen avajaisia shortsit jalassa. Presidentti varoi kuitenkin lietsomasta paniikkimielialaa. Hän on selviytynyt tsunamista.
Mitä näet, on kaikki
Toimittaja Jari Paavonheimo on lukenut Daniel Kahnemanin kirjan “Thinking, Fast and Slow (HS 30.7). Ihmisillä on ajattelua ohjaavia harhoja, joista osa on ehkä jopa meitä suojeleviakin ikävältä totuudelta. Samalla myös toimiminen epärationaalisesti antaa mahdollisuuden tehdä sellaista, josta koko ruumis kärsii. Näin monen käyttämä kansanviisaus, se mikä ei tapa, vahvistaa, toteutuu kaikessa karmeudessaan.
Etenkin automaattisessa ohjauksessa ihminen toimii eniten harhojen vallassa. Tällainen toiminta on tyypillistä vaikkapa urheilussa, mutta myös monessa muussa rutiiniksi muodostuneessa toiminnassa. Monet tiedolliset harhat ovat jopa ihmiselle hyödyllisiä, kunhan niin ainakin osaa itselleen vakuuttaa, pettää itseään. Harhaisessa maailmassa itsepetos on petoksista tyypillisin.
Kiireisessä yhteiskunnassa, internetin sivuilla, ihminen tekee pinnallisia valintoja, itsekkäitä. Tunteettomuus kasvaa ja syntyy käsitys emotionaalisesti köyhästä elämästä. Sitä se onkin. Ellet käytä mielikuvitustasi ja ala luoda itse sekä ajatella itsenäisesti.
Takaraivon viestit
Pikavauhtia tehdyt johtopäätökset olemattoman aineiston varassa ovat ajalle tyypillisiä. Syntyy kuvitteellisia seuraussuhteita, kausaliteetteja sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole. Niiden selittämiseen riittää asiantuntijan järkevältä kuulostava puhe. Näin syntyy mediayhteiskunnan hakema harhainen valta, madiakratia. Lyhyitä, kolmisanaisia lauseita. Ei perusteluja. Jos sanoja on enemmän, paljastat ehkä tyhmyytesi, tietämättömyyden. Pelkät tuntemukset asiasta, suurestakin, riittävät.
Ihminen kuvittelee olevansa oikeassa siinä ympäristössä, jossa “what you see is all there is” eli se mitä näet on kaikki mitä on, lähiympäristön koettu todellisuus Daniel Kahnemania ja monia muita ennen häntä eläneitä lainaten.
Ihmisellä on biologinen laumaeläimen sielu, halu kuulua enemmistöön. Ehkä saaliseläintä jahtaava peto ei tavoita, kun piiloudut lauman keskelle, näkymättömiin, panet pääsi pensaaseen tai saalistat suurena joukkona. Kaikki, koko maailmankaikkeus, kulkee ihmisen itsensä ympärillä. Muuta mahdollisuutta ei olekaan. Ellet nyt ole vallan poikkeuksellisen valaistu ihminen ja shamaani. Sellaisiakin tapaa, mutta ei siinä maailmassa, jossa elämme.
Vahvistusharha harhoista yleisin
Ihmisillä on tunnetusti taipumus vahvistaa aikaisempia käsityksiään ja hakea niitä tukevia argumentteja, usein tositettuja fraaseja, afrorismeja, kansanviisauksia. Siinä aiempaa maailmankuvaa tukevaa informaatiota esitellään kritiikittömästi ja äärimmäisiä ilmiöitä liioitellaan. Kerrotaan, kuinka näkyvä on vain jäävuoren huippu. Vaikkei mitään näkyvää olisikaan, vain harhoja, säännöstä poikkeavia sattumuksia, residuaaleja, sivuun menneitä polkuja, virhekäyttäytymistä.
Jokainen menestyvä poliitikko, tai vaikkapa myyntimies ovesi takana, osaa tämän asian. Sosiaalisissa tilanteissa on nykyisin tapana käyttää vielä seksististä kieltä. Monet eivät muuta enää osaakaan. Kieli köyhtyy ja symbolirakenteet joilla puhumme, viestitämme ja ajattelemme, johtavat vain yhteen päämäärään. Yksi valittu symbolirakenne johtaa jo seuraavaan, vaihtoehdottomaan ja emotionalisesti koko ajan köyhtyvään elämään.
Kun on valittu yksi tie, siltä poikkeaminen on mahdotonta ja vaihtoehdot vähissä. Oma puolue on oikeassa ja sitä on tuettava, vaikka sen opit ovat olleet yhtä arveluttavia kuin takavuosien Paavin kirkon tapa yrittää todistella omaa planeettaamme maailmankaikkeuden keskukseksi inkvisitiolla uhaten.
Jos todistelija on narsistisesti häiriintynyt, hän ei ole vain maailman napa vailla normeja ja moraalia vaan Jumalasta seuraava ja aina ylöspäin. Syntyy kieltä ja harhaa, jossa valehteleminen on pakkomielle, mytomaaminen tapa elää ja pyrkiä painostamaan myös muut niin elämään.
Oleellista on emootio
Kun hankit osakkeita, tärkeää ei ole tuotteen todellinen mahdollisuus markkinoilla vaan lopultakin emotionaalinen tunne, pidätkö vai etkö itse ko. tuotteesta. Nokian osakkeen on noustava, onhan tuo kännykkä jokaisen suomalaisen kädessä ja osa kansallista identiteettiämme. Talouteen ja valuuttaan liittyvä relevantti tieto ei koske kirpputoria, jossa markka vaihtui euroksi ilman kuuden kerrointa ja huutokaupassa aloitushuuto oli 20 euroa.
Siitä edettiin kahdenkymmenen tai viidenkymmenen euron korotuksin. Siis sadan tai viidensadan markan vauhdilla tuotteille, jotka olivat kaatopaikalle rahdattavaa roskaa. Näin kävi Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Suomessa. Vain Saksassa valuutta oli oikea. Saksaa köyhemmissä maissa tapahtui tolkuton valuutan romahdus, inflaatio alkoi laukata massatyöttömyyden rinnalla. Stagflaatioksi kutsuttua ilmiötä ei saanut lausua ääneen.
Elettiin median tukemassa pimeässä poliitisessa harhassa. Sen harhan epäily tuomittiin oman aikamme eristämisellä, kiusaamisella, työpaikan sisäisen inkivisition keinoin ja välinein. Mihin keskiaikainen ihminen geeneineen olisi muuttunut Euroopassa? Tuolloin kuningas tai ylimysvalta antoi sentään tukea jos kirkko uhkasi henkeäsi. Nyt ei sekään.
Inflaatio ja rahan arvo määräytyy kuluttajan korvien välissä. Juopolle se on sidoksissa viinan hintaan. Viina on hänelle aina hintansa väärti. Rationaalisen tapamme rinnalla on oltava myös tunteet mukana, ei vain elinkustannusindeksi, jossa ei ole arvioitu takaraivon antamaa arvoa eurolle. Ja se ei ole ruokakorin hinta, jota pidetään keinotekoisesti tukien alhaalla. Tai terveyskeskuksen maksu, asumisemme hinta, jota sitäkin sosiaalisesti tuemme.
Ongelmana on nyt harhainen valuutta, joka tulee jostakin ja nyt valtiolta ja kunnilta, velkaantuvilta julkishallinnon organisaatioilta, instituutioilta, joita oli lupa huijata etenkin välimereisessä kulttuurissa. Näin harha suojasi ikävältä, kielteiseltä totuudelta myös kuntia ja valtioita sekä sen poliitikkoja korruptoidussa ympäristössä.
Jossakin vaiheessa pää tuli vetävän käteen sielläkin. Riskinotto on pääsääntöisesti harhaista elämää vaikka kaikki siihen osallistuisivatkin. Sama koski kasvihuoneilmiötä, ilmastomuutosta, sen mahdotonta yhtälöä markkinataloudessa. Luontoa ja sen lakeja ei vain voinut huijata. Nälästä tuli pysyvä globaali ilmiö, ruokakriisi.
Päihteitten käyttö on tapa paeta rationaalista maailmaa ja lisätä harhoja, omaa vahvuutta ja selviytymiskykyä sumussa eläen. Päihteitten vaikutuksista puhuminen oli sekin kieletty tabu.
Halu uskoa harhoja
Urheilussa kiintoisa harha on ns. halo-effekti, jossa yksilön yksi ominaisuus leimaa lopulta koko hänen persoonallisuuttaan. Nousukiidossa oleva idoli, myös poliitikko, näyttää menestyvän kaikessa ja itsekin hän alkaa uskoa ylivertaisuuteensa. Asia on henkilöitynyt ja harhainen henkilö ei sitä havaitse. Hän havaitsee vain itsensä, oman kasvavan egonsa.
Michael Phelps on yli-ihminen, jolta odotettiin samaa määrää kultamitaleja kuin kaksissa edellisissä olympialaisissa. Esteenä vaikutti olevan vain toinen jenkkiuimari. Ihminen uskoo todeksi sen mitä haluaa uskoa ja toivoa. Se on kaukana reaalimaailmastamme.
Niinpä Michael Phelpsinkin kohdalla tilastot ja ikä vain puhuivat tätä menestystä vastaan. Koskaan miesurheilija ei ole voittanut edes yhtä uintimatkaa kolmissa kisoissa peräkkäin. Miten sitten liki jokaisella matkalla? Halo-effekti on harha, joka on syytä unohtaa, kun kyse on ihmisistä ja näiden suorituksista. Näin myös Phelpsin kaltaisen urheilijan kohdalla. Ihmisen palaa ihmiseksi vasta lakattuaan leijailemasta, luulemasta turhia ja kuvittelematta itselleen harhaista maailmaa. Selittämätömät aggressiot ovat harhaisen ihmisen ja yhteiskunnan yhteisiä tuotteita.
Poliitikonkin olisi aika huomata ikänsä ja sen tuomat esteet. Oli vaikka kuinka kaikkivoipa ihminen riikinkukko- ja leijonanvuosinaan. On aika siirtää vaihtokapula nuoremmille ja vielä pudottamatta sitä vaihdossa, ylittämättä sallittuja rajoja. Kaikkia osuuksia ei pidä viestikisoissa juosta itse, oli narsismi vaikka kuinka rakas osa oma persoonallisuutta. Harhainen elämä muuttuu iän mukana monelle liki illuusioksi jo ennen alzheimeria. Olemme aina ahneita jollekin ja se on kuolemansynneistä viimeisenä säilyvä.
Aktiivista ajattelua ja tiedonhankintaa
Harhoja voi vältelläkin tietyissä rajoissa. Paras lääke on aktiivinen ajattelu, itsetuntemus ja tiedon hankinta. Jos ongelmana on nopeuden kulttuuri on käytettävä hitauden välineitä, luovaa elämää mutta ei joutenoloa. Yön yli nukkuminen on viisas tapa vältellä konflikteja ja virheitä.
Kaikkea ei pidä rakentaa yhden kortin varaan, etenkin jos tämä kortti on illuusion kaltainen tapa hakea olympiamenestyksen tapaista harhaa. Se vie loputa masennuksen kautta jopa liikunnalta kaiken ilon pettymysten hetkellä. Ja kilpaurheilussa nämä pettymykset tulevat aina yhtä raskaina. Sankarin ja petturin välinen raja on mediossamme hiuksen hieno ja julkinen julmuus on vammauttava kokemus.
Mediayhteiskunnassa seuraamme aktiivisesti tiettyjä tapahtumia, tahdoimme tai emme. Sen seurauksena on vinouma, jossa eniten esillä olevat tapahtumat alkavat painottua ohi kaikkien muiden. Nyt sellainen on ollut jo kolme vuotta euro ja sen valuviat sekä rahaliittomme kriisit.
Syntyy vaikutelma, kuinka kaikki ovat sidoksissa siihen, paikallinen ja globaali, jopa oma terveytemme ja hyvinvointimme pienissä kunnissamme ja työpaikkojemme ilmapiiri, kiusaajat, läheisten onni ja onnettomuus. Olympian kisatkin menevät penkin alle saman laman seurauksena. Koko eurooppalainen kehystarina on alkanut ontua. Lontoossa olympiatuli on kätketty jonnekin rakenteiden sisälle, piiloon.
Ihminen osana globaalia maailmaa on muuttunut tragediaksi, jossa on kohtuuton valuvirhe siinäkin. Emme taatusti ole kaiken osia ja kaikessa riippuvia liki kymmenen miljardin ihmisen kohtaloissa. Hyvä kun omamme jaksamme kantaa ja uskallamme hakea tarvittaessa apua muiltakin kuin ammattiauttajiltamme. Asiantuntijan antama lääke ei ole ainut rohto elämän tuskassa. Ei pidä hosua harhojensa kanssa, loikkia päätelmiin, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Ironiaksi tai satiiriksi tarkoitettuja tarinoita ei pidä ottaa vakavasti, vaikka niiden tuottaja sitä ehkä salaa toivoisikin. Häveten tai häpeämättä lainkaan alhaisia motiivejaan.
Huovisen imelää viisautta
Kun sitten selitys myöhemmin vaihtuu, seuraa jälkiviisaus, viisauden imelin laji. Siinä tapana on kertoa, miten tiesimme jo etukäteen kuinka euron ja välimereisten kansojen kanssa tulee käymää, valuvirheet valuutassa ja olympiamenestyksen karikot, kaatuilevat finjollat. Brittimedia mollaa kolmen A:n kansaa alkoholismista. Miksi?
Onko stereotyyppien rakentelu juuri sieltä tullut ilmiö sekin? Onko harhainen maailma läntisen maailman suurimman kulttuurin tuote, osa imperialismia? Kuvasiko lordien maa alusmaansa juuri pilkaten niiden kulttuuria, loi kansakuntia tarkoittavat stereotyypit? Oliko se osa valkoisen miehen tautia? Olisiko sitä paheksuttava? Onko olympiatuli syytäkin piilottaa Lontoossa? Olisiko kisat tullut antaa sittenkin Pariisille?
Jos olemme pitäneet päiväkirjaa, blogeja, jostakin syystä ne eivät kyllä tue tätä jälkiviisautta alkuunkaan. Menimme ensimmäisenä euroon ja sen ytimeen, mummon markka puistatti, juhlimme olympiamitaleitamme jo etukäteen niitäkin.
Muistelmiaan kirjoittavat ihmiset unohtavat ikävät asiat ja poimivat vain heille sopivia. Koko heidän elämänsä on ollut lopulta kaiken aikaa etukäteen pohdittu ja rationaalinen muuten kaoottisessa maailmassa. Vain he ovat viisaita ja ohjanneet maailmaa oikeaan suuntaan, koko ajan ja etukäteen tuleva aavistaen, sitä rakentaen, ei vain mukana eläen muiden ihmisten tapaan kaootisissa tapahtumissa hengissä pysytellen.
Olympiamenestys asiantuntijoiden antamana on yhtä luotettavaa kuin kenen tahansa vähänkin urheilua tuntevan maallikon. Sama koskee taloutta ja euron kokemia kolhuja.
Asiantuntijavallan korostuminen on mediayhteiskunnan yksi vakavimmista ilmiöistä. Se kun unohtaa kansan ja sen oman viisauden, sosiaalisen pääoman ja muistin, yksilön oikeuden olla myös demokratiassa väärässä. Kansa kun työllään ja yrittämisellään luo kasvun tai sitten ei. Sen on sitouduttava suurina massoina tähän demokraattiseen järjestelmäämme. Siitä ei saa tehdä harvainvaltaa tai mediakratiaa. Jos joku pitää sellaista parempana, sitä on ajettava muiden harhojen mukana. Demokratiassa enemmistö saa olla myös väärässä, tehdä virheitäkin ja kirjata ne rehellisesti, tiedemiesten tapaan tutkien, kriittisesti.
Saman teeman toistoa
Asiantuntija on kapean alan spesialisti ja talous on taas tuhansien asioiden yhteinen summa. Menestys olympialaisissa ei synny vain tulostavoitteista sielläkään. Jonkun on ne myös kyettävä tekemään, ei vain olemalla mukana elämyksiä hakien. Kansakuntien kohdalla tekijänä ei ole yksi niskaa vääntävä painimolskin edustaja vaan miljoonien työpanos. Sitä ei saa johtaa medioissamme harhaan kehnoin motiivein ja tukien oman mediatalouden, joskus pelkän mediatalon, menestystä hakien.
Varmin tapa saada ihmiset uskomaan olemattomia on toistaa samaa teemaa. Autoritaariset instituutiot ja markkinoijat käyttävät tätä metodia. Mediayhteiskunnan välineet ovat oiva keino toistaa samoja totuuksia ja koko kansakuntaan ei enää muuta mahdukaan, vain yksi totuus.
Pahinta on jos luovuus ja innovatiivisuus katoaa, vaihtoehdot. Suomi on liian pieni kansakunta menestyäkseen olympialaisissa. Miksi sitten niin moni pieni kansakunta menestyy ja paljon vähäisimmin taloudellisin panostuksin? Tulosvastuu kuuluu toki muillekin kuin urheilijoille. Tilastollinen todennäköisyys ei suosi ensikertalaista olympialaisten kaltaisessa ympäristössä keski-ikäisen oman idolsinsa kanssa mitta tästä ottaen.
Kun ydinvoimalaa suunnitellaan, tapana on yliarvioida hyötyjä ja väheksyä sen kustannuksia. Sama koskee kaikkea suunnittelua. Kun kustannukset alkavat paisua matkan varrella pilviin, on alettava toistaa mantraa, jossa palataan tämän kirjoituksen alkuun. Suurella rahalla voi tukea informaatiota, joka tukee aiempia käsityksiä, myös vanhentuneita ja täysin vääriä. Noidankehä on valmis. Olemme valmistautumassa jo Rion kisoihin.