Tapanani on ollut jakaa mediapalkinnot vuoden vaihtuessa uudeksi. Nyt sitä kiirehtii kalenteri, jonka laatijana on ollut omaa kulttuuriamme merkittävämpi edeltäjä. Mayakansan kalanterin mukaan seuraava suuri ajanjakso alkaa jo tulevana perjantaina 21.12. 2012. Nyt alkaa olla joko lopun alkua tai alun loppua.
Mediavallan aikaa
Oma aikamme on mediavaltaa. Näin riippumatta siitä, käsitämmekö sillä perinteistä mediaa ja sen kehitystä nykyiseksi harvainvallaksi Yhdysvalloissa, jossa ABC (Disney) omistaa kymmenen televisiokanavaa, 44 radioasemaa ja satoja muita vähäisempiä medioita, CBS (Viacom) kolme tusinaa televisioasemaa, 160 radioasemaa ja satoja muita pienempiä medioita ja Disneyn tapaan elokuvastudioita, FOX (Rupert Murdox) 22 televisioasemaa pelkästään Yhdysvalloissa sekä satoja pienempiä medioita, mukana myös kirjankustantamoja ja vähintään 130 päivälehteä sekä NBC (General Electric) joka muodostaa suurimman klusterin, jossa mukana on mm. CNBC (Dow Jones) ja MSNBC sekä Microsoft.
NBC on valtio valtiossa ja koostuu sellaisesta myös teknologia- ja finanssitalojen rakenteesta, jossa kerrotaan päivittäin se mitä amerikkalaisen kuuluu tietää ja lukea maailmastaan ja sen tapahtumista. Siinä politiikka, talous ja media ovat sama asia ja samaa syntyvää maailmankuvaa.
Dualistinen harha
Käsite “näin sen uutisissa” tai “luin sen lehdestä” on käytännössä muutaman mediamafian rakentama maailma, jossa mukana ovat television ja radion, päivälehtien ja kirjojen ohella myös elokuvat ja sähköinen viestintä, internet ja sen luomusten rakentajat, teknologia ja finanssitalot.
Se että saamme tietoja maailmalta hieman myöhässä tai kuvitteellisen oikeassa aikataulussa, mutta hieman virheellisenä, ei ole uutinen. Tämä koskee vaikkapa koulusurmia ja niiden yhteydessä tullutta virhettä kaiken reaaliaikaisen kiireen keskellä. Uutinen olisi sen sijaan sellainen tieto, joka olisi irti näistä mediamafian rakenteista ja sen tuottaja saisi uutisensa läpi medioissamme.
Tässä kiinalainen media toimii toisin kuin Yhdysvalloissa samankaltaisen tapahtuman tiedottajana. Kun keskustelu puuttuu, media ei ole täyttänyt tehtäväänsä. Onko siis asioita, joista Suomessa vaietaan?
Kuvitelma siitä, että mediat ovat avoin areena kansalaiskeskustelulle, on maailman suurin harha. Käytännössä politiikan, talouden, hallinnon ja muun eliitin edustajat muotoilevat keskustelun esityslistan ja sen mistä yhteiskunnassa puhutaan. Tämä eliitti pystyy määrittelemään ne ehdot, millä tavalla toimittajat raportoivat tapahtumista tai kirjailija kirjansa kirjoittaa, elokuvasta tulee katsottu ja levitetty.
Eliitti määrää ja muovaa tarpeemme ja myös sen millaisia asioita pidämme hyvinä ja luonnollisina yhteiskunnassamme. Tällainen eliitti on konventiota ylläpitävä ja vastustaa muutosta, joka uhkaa sen ylläpitämää valtaa. Näin uusi, luova ja innovatiivinen, ei oikein tahdo läpäistä vanhoja sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia rakenteitamme. Rakenteen murtamiseen vaaditaan keinoja, jotka ovat rakenteiden itsensä luomuksia ja synnyttävät samalla sellaisen kitkapinnan, jossa innovaattorille jää hetki aikaa reaaliaikaisen maailman pysäyttämiseen.
Koko maailma ei tarvitse muuttaa hetkessä. Riittää kun mukana ovat sen avaininnovaattorit ja näiden ennustettu tapa reagoida prosessiin. Se ei noudata perinteisen median diffuusista logiikkaa. Tässä logiikassa mukana on aina dualistinen maailmankuva ja kuvitelma lineaarisesta ajasta.
Spektaakkeleiden maailma
Dualistinen näkökulma, jossa media olisi vallan vahtikoira, on takavuosien tapamme olettaa median olevan idealistinen ja pitävän myös poliittista ja taloudellista eliittiä erillään mediavallan taloudellisesta klusterista ja sen kytköksistä toisiinsa.
Tämä käsitys on lähellä eräänlaista spektaakkelia, jossa dualismi syntyy ihmisen arkielämästä ja sen käsitteistöstä ja toisaalla median välittämästä kuvitteellisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Siis kahdesta erilaisesta maailmastamme.
Nykyisin tämä lähiyhteisön “todellisuus” ja “miltä arkielämä näyttää” -todellisuus on korvautumassa laajemmalla sähköisen median tuotteella, jossa jälkimmäinen kilpailee perinteisen mediamaailmamme kanssa. Emme ole enää varmoja, toteutuuko dualismi siten, kuten meille väitetään tai jolla meitä manipuloidaan.
Oleellista on, että uudessa yhteiskunnassa yksilö kokee voimattomuutta ja huomaa kuinka vaikeaa perinteisten instituutioiden kautta on vaikuttaa siihen todellisuuteen, jossa uusi sosiaalisen median sähköinen maailmamme syntyy.
Kykymme kommunikoida suoraan uuden median ja kuvitteellisen päätöksentekijän välillä on liioiteltu ja petymme tähän koko ajan ja luovutamme demokratiassa saavuttamamme vallan muille. On syntynyt kohtuuton aukko vanhan arkielämän ja kuvitteellisen institutionaalisen ja monella tavalla korporatiivisen vallankäyttäjän välillä. Syntyy demokratian kriisi jossa vanhat korporaatiot eivät ole enää uskottavia.
Uudessa maailmankuvassa päätökset tehdään Helsingissä, Brysselissä, Wall Streetillä ja mediatalojen omistajien pöydissä, joiden etäisyys on koko ajan kasvava. Samalla mediavallan ja muun vallankäytön välinen suhde ei ole terve.
Kitkapinnan syntyminen
Suomessa toimittaja Risto Uimonen kirjoitti kirjassaan “Median mahti” kuinka media on juuri nyt valtansa huipulla. Heiveröisimmillään mediavalta oli Urho Kekkosen aikana, jolloin jo Paasikivi osti median kautta itselleen valtaa saadakseen liikkumatilaa Neuvostoliiton suuntaan. Kekkonen jatkoi samaa politiikkaa.
Mediavallan kasvaessa sen kilpailu muuttui liki itsetuhoisaksi ja tyypillisimmillään se oli Matti Vanhasen joutuessa pääministerinä todistamaan jotain sellaista, jossa syytetyllä ei ollut asiaa oikeuteen.
Asia meni eduskunnan päätettäväksi, jolla taas ei kuuluisi olla tällaisten asioiden ratkaisijana mitään tekemistä. Neljäs valtiomahti ja kaksi muuta olivat napit vastakkain ja samalla puurot ja vellit sekaisin. Syntyi kitkapinta, joka antoi innovaattoreille mahdollisuuden toimia.
Se oliko noudatettu hyvää journalistista tapaa meni lopulta Pekka Hyvärisen johtaman Julkisen Sanan Neuvoston päätettäväksi. Mitä tekemistä JSN:n tapaisella organisaatiolla on maan parlamentarismin ja pääministerin kanssa? Pekka Hyvärinen erosi tehtävästään. Tuppilautavallankumos kaatui ja seuraava erovuoroinen oli Yleisradion pääjohtaja. Yleisradiossa joku oli mennyt toisen housuilla tuleen. Tulos oli odotettu. Samoin seuraavien vaalien tulos.
Ymmärrys politiikkaan katosi
Suomessa valtakeskustelu on vienyt valtaa ulos ja maan rajojen ulkopuolelle. Koko valtarakennelma alkoi elää ja vanhan median suhde uuteen ja viidenteen valtiomahtiin, sosiaalisen median koko kenttään, alkoi elää aivan omaa elämäänsä. Näin kitkapinta laajeni innovaattoreille toimia.
Suomalainen media alkoi tylsistyttää keskivertokansalaisen kykyä ymmärtää politiikkaa, taloutta ja median tapaan viestittää ympäröivästä yhteiskunnasta muuten kuin viihteenä ja journalismi alkoi latistua.
European Social Surve (ESS) teki jo vuoden 2006 puolella selvityksen, jossa tutkittiin 15-62 -vuotiaiden kansalaisten yhteiskunnallista osaamistamme Euroopassa. Sen ensimmäinen kierros tehtiin vuosina 2002-2003 ja toinen vuosina 2004-2005. Suomesta mukana oli mm. Suomen Akatemia ja hankkeessa haastateltiin 2000 suomalaista 17 valtion kansalaisten kanssa samaan aikaan. Otanta oli riittävän kattava luotettavien tulosten saamiseksi tutkimuksessa, jossa Suomi oli hännän huippuna.
Viestit eivät mene perille
Tutkimuksen mukaan kansalaisilla on suuria vaikeuksia ymmärtää politiikkaa ja omaa mediaansa muuten kuin gallup -pelinä. Noin joka toinen suomalainen vastaaja piti politiikkaa ja sen ymmärtämistä joko aina tai säännöllisesti vaikeasti ymmärrettävänä. Luku oli koko ajan juuri Suomessa muita korkeampi. Yhteiskunnallinen ymmärrys ja sen käyttämät käsitteet ovat vieraita.
Ay-aktiivinen Saksa on tyypillisellä tavalla vahvasti kallellaan vasemmalle ja siellä on suuret määrät vapaan mielipiteen muodostuksen sallineita mielipidelehtiä. Suomessa sen sijaan vain pari kappaletta. Sellainen ei synnytä yhteiskunnallista keskustelua.
Suomessa 70 % on ay-liikkeessä mukana jäsenenä, liikettä pidetään vasemmistolaisena, mutta jostakin syystä sen jäsenet ovat pääosin mielestään oikeistolaisia. Vain 22 % on vasemmalla vaikka ay-politiikka mielettään vasemmistolaiseksi. Käsite vasemmisto ja oikeisto on sekin suomalaisille ongelmallinen siinä missä mikä tahansa politiikan terminologia ja tänään etenkin monet talouden vaikuttajat ja niiden yleiseurooppalaiset ilmiöt. Sama koskee paikallista kuntapolitiikkaa ja sen murrosta. Alue- ja kuntatalouden käsitteet ovat vieraita myös päättäjille. Tiukan paikan tullen hallituksesta jäädään kokonaan sivuun.
Kun media on yksipuolista, näkemykset viihdemössön kautta syntyviä, yhteiskunnallisen ajattelun rakennuspuut puuttuvat kokonaan. Suomalaisen demokratian ja poliittisten instituutioiden kriisi alkoi mediavallasta ja sen vahtikoirasta. Kun Suomessa puhutaan sananvapaudesta, todellisuus ja tutkimustulokset eivät oikein tue toisiaan. Sanavapaus tuli vasta internetin mukana.
Arctic Babylon
Kirjani mayakansan ennusteista on valmistunut samaan aikaan kun European Social Survey teki tutkimustaan. Samoin toinen väitöskirjani on tuolta ajalta. Siirsin kirjan nettiin ja seurasin sen lukutottumuksia vuosien varrella. Kirja kun oli vaikeasti luettava ja tavoitettava netin sisältä ja sen ostaminen olisi edellyttänyt hieman vaivannäköä ja osaamista netistä se imuroiden.
Aluksi lukijoita kotisivuni kautta oli vain muutama tapaus päivittäin ja vasta tänään, liki kuusi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen, sen lukijamäärä alkaa vastata odotettua. Suomalaiset ovat hitaita hakemaan netistä oleellista tietoa ja sen löydettyään eivät sitä hevin kerro muille suomalaisille. Tiedon salaaminen on tyypillistä myös kouluissa ja yliopistoissamme. Suuri tutkimuslaitos suomalaisen maaseutuyhteisön sisällä on tutkimuskohteena aivan oma lukunsa ja reagoi innovaatioprosesseihin äärimmäisen sulkeutuneesti ja ne torjuen joskus myös aggressiivisesti.
Tässä Yhdysvallat poikkeaa suomalaisista ja eroja on toki myös EU:n muihin jäsenvaltioihin verrattaessa. Sosiaalinen media jakaa sekin lähinnä viihdettä, vähemmän itse asiaa ja sitä kommentoiden tai keskustellen. Tässä tieteen ammattilaiset eivät poikkea juurikaan maaseudulla lähiyhteisöstään.
Suomalaiset ovat kehnoja keskustelijoita ja väittelijöitä netissä tavalla, jossa yhteiskunnallinen osaaminen syvenisi keskustelun aikana. Tätä kulttuuria koululaitoksemme ei rohkaise eikä vie opiskelijoita, koululaisia, muuhun kuin viihteen käyttäjiksi. Poikkeuksia on vähän.
Tässä on valtavasti tehtävää ja kokonaisen uuden tutkimusalan tai kehittämisinstituution rakentamisen aika. Riski jäädä muiden kielialueiden ja kulttuurien jalkoihin sekä hakeutua aivan väärille poluille medioittemme seurannassa on nyt todellinen ja erot eri käyttäjäryhmien välillä ovat aivan liian suuria.
Kirja, käsikirjoitus, korjaamaton, löytyy osoitteesta www.clusterart.org/sisus.pdf
Se on rakennettu menetelmällä, jossa mukana on tavallaan kolme kirjaa ja tekniikka, joka muistuttaa taulun maalaamista öljyväreillä. Jotkut ovat lukeneet kirjan hankkimalla sen kirjakaupasta. Usein kyseessä ovat opettajat, naislukijat. He ovat lukeneet sen useampaan kertaan, jolloin sen rakenteen erikoisuus alkaa paljastua.
Hyviä lukuhetkiä odottaessanne maykansan perjantain saapumista.