Vapun jälkeinen aika on omistettu jääkiekolle. Suomen joukkue koostuu nimiltään tuntemattomista pelaajista, joista voi tulla sankareita tai täydellinen floppi. Kiekkoleijonat elää samaa aikaa kuin maan vappupuhujat. Jotain näkyvää olisi tehtävä ja nopeasti tai sanoma ei tavoita edes uskollisimpia faneja. Vaaleissa naamat vaihtuvat. Kaksi kautta eduskunnassa olisi sopiva aika. Jokainen vuosi tuottaa omat lahjakkaat päättäjät, ei vain sodan vuodet tai 1970-luku. Joka vuosi on syntynyt ja syntyy edelleen 60-120 000 suomalaista päättäjää. Näitä kutsutaan ikäkohorteiksi. Jokaiselle ikäkohortille on annettava mahdollisuutensa. Vuosikymmeniä tumpeloivat samat aivot ovat pelottava ilmiönä. Siitä on vaaleissa päästävä eroon. Eliitin yhteiset verkostot Helsingissä ja Brysselissä ovat historiallista jätettä ajoilta, jolloin nettiä ei käytetty ja sosiaalista mediaa strategioineen tunnettu.
Suuret nimet poissa
Nimetön jääkiekkojoukkue ei tullut yllätyksenä. Kansainvälisiltä jäiltä ei ollut tarjollakaan oikein uskottavaa joukkuehengen nostattajaa. Siinäkin näkyy ajan hengen tuoma matalan profiilin elämämme. Syntyi hallitus, jonka kohdalla varovasanainen tamperelainen emeritusprofessori ja valtio-oppinut, politiikan tutkijoittemme kärkinimi, kertoo kuinka tällaista katastrofia hän ei muista kokeneensa 40 vuoteen. Siis koko uransa aikana. En muista minäkään. Kekkonen antoi tumpeloille kenkää ja virheet korjasi virkamieshallitus. Onneksi presidentillä oli silloin vielä valtaakin.
Nolojen tilanteiden hallitus ei ole nyt pelastamassa, jolloin vastuu siirtyy, jääkiekon tapaan, kokonaan tuntemattomille nimille. Taustavaikuttajille. Kun vastuuta annetaan on annettava myös valtaa. Vallan saajan on osattava kertoa kuinka hän sitä käyttää. Elämme avoimessa yhteiskunnassa ja teemme ratkaisumme näiden visioiden ja missioiden kuulijoina. Tämä koskee niin sotesoppaa kuin kuntarakenteita ja niiden merkitystä yksityisen kansalaisen elämälle ja asuinyhteisölle, sen palveluille ja yritystoiminnalle. Niiden sijaintiehdot, lokalisaatio, on pragmaattista käytännön elämää. Ei aatteellista sotesoppaa, hallintohimmeleitä ja osaamatonta verokikkailua. Niiden takana ei ole hallitus vaan sen taustavoimat, tuntemattomat. Kokenut professori jättää tämän kertomatta.
Messin mentävä aukko
Joko osaat tai sitten et osaa. Jos et osaa, käytä osaajia, asiantuntijoita. He osaavat oman aikamme sijaintiehdot ja maantiedon. Emme elä enää 1970-luvun postmodernin yhteiskunnan relativismissa ja mielettömyyksissä. Rahat loppuivat ja oikeat tekijät, nimekkäät pelaajat kaukaloissamme. Osaaja ei tee työtäsi ilmaiseksi. Kysykää Teemu Selänteeltä tai Kimi Räikköseltä. Se on pragmatismia. Käytännön järkeä. Kun et tee työtäsi enää rahaa ahmien ja ahneuttasi, teet sitä voittaaksesi ja nauttien työstäsi.
Jos maksat kehnosti, saat kehnon asiatuntijan. Laatu maksaa ja nyt erityisesti kun maksajia on Aasiassa ja kohta myös Afrikassa, ei vain Yhdysvalloissa. Kun avainpelaaja katoaa koripallojoukkueesta tai työpaikalta sinne jää Messin mentävä aukko. Sitä ei paikkaa kukaan. Kimi Räikköset ajavat aina vain voittaakseen ja parhaassa tallissa. Teet konkurssin jos tunaroit avainpelaajissa.
Nyt syntyy yhdyskuntarakenteiden konkursseja mutta myös menestystarinoita. Menestystarinan tekevät sateentekijät maksavat ja heitä haetaan nyt netissä toisin kuin takavuosina. Nyt kuunnellaan innovaattoreita visionääreinä, ei politiikkoja. He ovat inhokkeja ja syy on juuri kyvyttömyydessä innovoida ja lahjattomuudessa, oppimattomuudessa, sekavissa retorisissa puheissa.
Juuri edesmennyt Margaret Thatcher puhui selkeästi ja pragmaattisesti sekä toteutti sanansa kirjamellisesti. Ei Barack Obama ole asiantuntijoita pelkäävä monen yliopiston ja kahden kulttuurin kasvatti. Menestys seuraa menestyjää.
Ontologia ja epistemologia ei kiinnosta
Suomalaiset eivät rakasta filosofiaa, viisaustieteitä. Eivät rakasta muutkaan eurooppalaiset. Noin viidesosa ei ole lukutaitoisia lainkaan ja toinen puoli on sitä vain välttävästi. Nettiin on laitettava kuvia ja viihdettä. Muuten ei ole kavereita. Turha viestittää hankalilla viesteillä. Naamakirjat ovat Suomessa pelkää viihdettä. Roskaa.
Lisäksi 40 % kärsii mielialasairauksista ja vaatii hoitoa. Päihteet eivät auta siinä ja ongelmat syvenevät, masennus muuttuu pysyväksi olotilaksi. Toki se tiedetään ja tuloksena on tippuminen rattailta ja sekin koskee tuota runsasta viidettä osaa kansakuntien väestöstä, 75 miljoonaa eurooppalaista. Suomessa sellainen tarkoittaa miljoonaa suomalaista.
Aasian tiikerin jälkeen tulee Afrikan norsu ja molempia olisi osattava kesyttää. Jäämerentie aukeaa joka vuosi yhä kiihtyvällä vauhdilla sekin. Mennyt vuosi oli jälleen ennätyslämmin. Jää sulaa.
Ainut viesti ja filosofia, joka Suomessa toimii, on pragmatismi, käytännön läheinen toiminta, jossa kaikki sellainen on hyväksyttävää, joka toiminnaksi muutettuna sellaiselta arkiajattelussa ja lähiyhteisössä siltä myös vaikuttaa ja antaa tuloksia, työtä ja hyvinvointia, palveluja ja yrittäjyyttä, yhteisöllisyyttä. Pelkillä aatteilla ja arvoilla, tyhjillä sanoilla, ei enää voi keikaroida. Kaukalossa on nyt kasvoton joukko pelaajia, joiden sankaruus syntyy joukkuepelistä eikä kukaan odota heiltä mitään. Lahjakkuudet verkottuvat netissäkin erikseen. Näetkö heitä naamakirjoissa tai politiikan sivuilla? Et.
Jos tulosta syntyy se on kasvotonta joukkuepeliä ja se tulosta. Ilman Messiä ei synny kuitenkaan maaleja. Vain ne lasketaan. Venäläiset ymmärtävät tämän ja panostavat kansalliseen joukkueeseen ja sen menestymiseen.
Itsekäs Messi on vailla kansallista panostusta lajiinsa ja katoaa historiaan. Egoistinen ja narsistinen, ahne meno kostautuu varmasti ja sitäkin olisi osattava varoa ajoissa. Suomen lippua ei saisi laittaa juhlasalkoon väärinpäin. Se on kovin näkyvää halveksuntaa tärkeintä symbolia kohtaan. Kehno, lahjaton hallitus, ei saa tulla kansakunnalle liian kalliiksi.
Eurooppalainen unelma
Etelä-Euroopassa alle 30 vuotiaista nuorista työttömiä on 40-60 %. Se on hirvittävä aikapommi Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Portugalissa. Tämä unohdettu sukupolvi elää sellaisena seuraavat 50 vuotta. Tosin se kuolee muita varhaisemmin. Kaikki tämä muistetaan 2010-luvun virheistä. Eurooppalaisten virheistä.
Näin käy myös Suomessa. Tulorajojen heikoin viidennes elää miehistä vain 68 -vuotiaaksi ja ylin viidennes 16 vuotta vanhemmaksi. Naiset vielä neljä vuotta lisää eläkkeistään nauttien. Kun eläkeikärajaa nostetaan 65 vuoteen 50 vuotta pienellä palkalla eläneet eivät ehdi eläketuloistaan, niistä olemattomista, nauttia kuin pari vuotta.
Sen sijaan leveistä eläkkeistä nauttiva varakkain osa kansasta jatkaa elämäänsä 16 vuotta kauemmin ja naiset vielä neljä vuotta tämän jälkeenkin. Se on melkoinen hyvitys ja tulolisä naisille vuosina, joista miehet eivät nauti haudassa.
Pragmatismissa naisen euro on laskettava koko elinkaarta ajatellen. Tässä filosofiassa elämä on ihmisen parasta aikaa Matti Nykästä lainaten. Matti Nykäsen pragmatismi toi hänelle olympiapaikan vielä yli 50 -vuotiaana olympiamäkeen. Hän on vanhin suomalainen ikinä yli 100 metriä sukset jalassa ponnistaen. Alkoholisti ja rapakuntoinen suomalainen ei siinä taatusti onnistuisi. Pragmatismissa oleellista on elämän pitkä kaari, ei lyhyen ajan heilahtelut. Niitä tulee kaikille. Oikea-aikaisuus on mäkimiehelle onnistumisen edellytys. Rohkeus nousta oikea-aikaisen ponnistuksen jälkeen lakikorkeuksiin.
Paradigma on muuttuva maailmankuva
Pragmatismi ei ole oikeastaan filosofia vaan maailmankuva. Ei pidä puhua miljoonalle köyhimmälle eläkesäästämisestä ja työiän pidentämisestä. Se on heille pelkkä vitsi. He kun eivät elä niin kauan että noita rahoja, vähäisiäkin, ikinä näkivät.
Toisin on jos maailmankuvamme muuttuu. Sitä kutsutaan paradigmaksi. Se on enemmän kuin Einsteinein teoriat ja Freudin ja Darwinin mallit. Ja sitä vaihetta me nyt internetissämme elämme. Se on hyvä hyväksyä eikä taistella tutkainta vastaan. Paradigma, pragmatismi ja cluster art ovat sama asia Suomessa.
Ei pidä ihmetellä, miksi vappupuhujien sanoma ei mene perille ja hallitus on nolojen tilanteiden hallitus. Ylintä viidennestä, parhaiten ansaitsevaa ja parhaiten koulutettua, politiikka ei kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Se kun olisi muusta ajankäytöstä poissa ja maailmaa voi muuttaa muutekin ja nopeammin. Ajankäytön hallinta on innovaattorin ja luovan ihmisen osaamista. Ajattomassa ja paikattomassa maailmassa tämä on välttämätön lahja geenien tehdessä vastarintaa.
Kun poliitikko ei osa kumpaakaan, ajattelua ja ajankäyttöä, unohda sellainen laji. Poliitikon kun valitsee tumpelo ihminen. Demokratian kriisi ja puoluelaitoksen onnettomuus johtuu tästä yksinkertaisesta yhtälöstä.
Tämäkin on pragmatismia. Suomalaista ajattelua ja Vapun jälkeistä elämää, jossa rikkain viidennes, paremmin koulutetut, jättävät sotesopat muiden riideltäviksi. He nauttivat vapaa-ajastaan ja elämästään liki satavuotiaaksi.
Heillä on myös varaa maksaa siitä ja moni rikastuu tätä kautta lääkkeitä valmistaen ja hoitokoteja modernisoiden. Hyvä niin. Pragmatismissa kaikki tällainen luetaan hyväksi filosofiaksi vaikka kyseessä onkin vain maailmakuvamme. Äärimmilleen vietynä se muuttuu amerikkalaiseksi liikemiesmentaliteetiksi, utilitarismiksi. Siinä kaikki mitataan rahalla. Se ei ole suomalainen malli ja maailmankuva alkuunkaan. Siksi me olemme nyt vararikossa henkisesti. Fyysinen tulee hieman myöhässä.