Kun samasta miehestä tehdään kymmenen kirjaa Suomessa, hänen on oltava urheilija ja mieluummin jääkiekossa jotain voittanut pelaajavalmentaja. Lisäksi hän on polttanut itsensä jo ennen eläkeikää ja kärsii masennuksesta sekä maanisista kausista vuorotellen. Hän muistuttaa Pertti Pasasen “Speden”, Ere Kokkosen ja Simo Salmisen koomisena pidettyä elokuvan sankaria vuodelta 1966. Elokuvan idea, pilleri poskeen, oli kuin suomalaisen hiihtäjän tai juoksijan verenvaihto tai sota-ajalta tuttu ja rintamalla käytetty Pervitiini tabletti. Metamfetamiini hiihdätti miehiä tunnetusti läpi silloisen rintamalinjan aina Jäämerelle ja innokkaimmat jatkoivat taistelua Marokossa saakka tai Vietnamissa kaatuen. Nämä ovat tämän päivän kirjojamme ja niillä pyritään rahastamaan tehden kohu-uutisia.
Media-ajan legendat
Tämän päivän uutinen ovat kirjat, kirjamessut, kirjasyksyn tuotteet, joista sotakirja saa eniten huomiota ja sen rinnalla urheilijoiden valmentajat. Aurinkokuninkaan jokavuotinen kirja ei ole enää oikein uskottava miehen masennusten ja maanisten kausien vuorotellessa ja hiihtäjien valmentajien kirjoissa vilisee liikaa oikeuslaitosten eri asteita ja pykäläviidakkoa media-ajan uusimpana urheilusuorituksena.
Toimittajalegenda kampitti siinä hiihtäjälegendat valmentajineen mennen tullen ja näin meni pari vuosikymmentä ja suomalaista hiihtosukupolvea tätä seuratessa. Samalla loppuivat myös yleisurheilun pitkän matkan juoksijat ja kansa alkoi seurata kokonaan uusia lajeja. Media-aika vaatii veronsa. Toimittajalegenda on pitkävihainen ja toimittajat sopuleita sekä Jumalan ruoska kaiken muun yläpuolella omaa toverituomioistuintaan varjellen. Uskonpudistuksen ajoista vain katolinen Jesuittaveljestö omasi samat oikeudet ja tavan, jossa tarkoitus pyhittää keinot ja omat virheet, ihmiseksi syntyneen heikkoudet.
Skotti Alex Fergusonin kirja haastaa markkinoilla Nokian Ollilan hengentuottee n vaikka jälkimmäinen kulkeekin useamman henkivartijan saattelemana. Sir Alexander Chapman Ferguson valmensi runsaan kolmen vuosikymmenen aikana Skotlannin mestaruuksia ja cupvoittoja, liigacupeja yhteensä kahdeksan eri kertaa ja hopeita ei tällaisen miehen kohdalla lasketa. Englannin mestaruuksia ManU:n valmentaja voitti 13 kertaa, FA Cup pystin viisi kertaa, liigacupin neljä kertaa ja FA Charityn kymmenen kertaa. Oli varmaan muitakin mutta kaikkea ei ole tarvis luetella kun on mistä ottaa.
Ja sellaisia nimiä ovat vaikkapa hänen valmentamansa oikuttelevat mailjardöörit jalkapalloilijoina. Slummista nousee karkeista miehistä Olmekkinen alunperin kumista kuulaa potkien nykyeliitin aatelia. Tätä ”eliittiä” tapaa toki muuallakin kuin Fergusonin kouluttamissa ja monet pallot päähänsä saaneissa neroissa, aikamme gladiaattoreissa. Tämän skotin kirja kannattaa lukea valmentajien ja urheilijoiden hengentöistä ja jättää muut vähemmälle huomiolle.
Näillä ansioilla aateloidaan, ja kun kirjan kirjoittaja on jo 70 vuotta täyttänyt, jutut eivät ole tähtien kanssa tanssivan tarinointia, joka vuosi ne uudelleen kertoen, samoille lukijoille. Tässä toistossa, dementoituvalle kansakunnalle tarkoitetussa, Kalle Päätalo on kohta ohitettu ja Urho Kekkosen sekä Mannerheimin ansiot ovat siinä seuraavana edessä. Toki myös nobelisti Ahtisaaren maine Matti Nykäsen kanssa rinta rinnan edeten kohti uusia seikkailuja. Kun Nykästä verrataan Mannerheimiin, siinä median harahapolut ovat ironianakin elämää suurempaa kerrontaa.
Helvetin tulirotko
Kun suomalaista elämää seuraa, on syytä aina peilata sitä maailman tasoon ja tapaan kokea meidät kansakuntana. Miltä me näytämme? Siis tätä suomalaisen luonteen omalaatuisinta puolta, itsetuntoa ja sen tutkiskelua medioissamme. On siis käytettävä maailman suurinta hakukonetta ja googletettava käsite “Finns are”. Kun vastauksena tulee “ racist, crazy, stupied, idiots, boring, shy, mongols, quiet, different” ja tietysti myös maininnat siitä, että olemme juoppoja ja muuta menninkäisten sukua ja outolintuja Luoteis-Venäjän nurkkauksessa. Ja kaikki tämä heti ensimmäisellä sivulla eikä mitään muuta, positiivista.
“Forssa on helvetin tulirotko” herätti kauhistusta ja samalla ihastusta forssalaisissa. Kun kerran kaupungin maine on kehno, tehdään siitä näkyvä Juho Juntusen sarjakuvahahmon tapaan, perusteltiin ironiaa idean keksineitten toimesta. Minkäs Juntuselle voi ja hänen tavalleen hankkia elantonsa puuttuen alueidentiteettiin ja ihmisten juuriin? Sehän ei ole typerää, idoottimaista eikä rasismia, kun kyse on vain yhdestä kaupungista ja sen stereotypiasta. Ykityisen ihmisen tai yrityksen kohdalla tilanne tulkittaisiin toisin.
Kunta ja kunnantalo ei ole yritys eikä yhteisö, julkishallinnollinen toimija ja kilpailina muiden kuntien kanssa siihen kilpailuun myös panostaen? Vai onko? Yritetäänkö nyt kesyttää Juntusta ja hänen juttujaan vai kuvitellaanko todella oikeasti, että jollakin yhdyskunnalla ja sen sepitteellisellä spatiaalisella yksiköllä, kaupungilla, on hyvä tai huono maine maailmalla?
Juutalaisia pilkannut ei päässyt ilman tuomiota. Miten on forssalaisten kanssa? Onko heillä suojaa ja millaista se voisi mediayhteiskunnassa olla?
Juntunen on Oulussa syntynyt ja vuoden 1953 poikuetta heti suuren ikäluokan jälkeen. Sellainen voittaa Puupäähatun jutuillaan ja elantonsa bassoa soittaen sarjakuvien lomassa. Oulussa heitä tapasi tuon tuosta ja aina samassa kapakassa toimittajien kanssa nuokkuen ja muistuttaen tuosta Google havainnosta, kuinka suomalaiset valvovat yöt ymmyrkäiset ja juovat savuavassa luolassa itsensä hengiltä.
Siinä nyt ei ole mitään uutta 1960- ja 1970-luvuille palaten, Juntusen maisemaan ja sosiaalisiin rakenteisiin, kulttuuriin, lapsuuteen ja oman nuoruuteni maisemiin, jota yliopisto pyrki sivistämään, turhaan. On parempi muuttaa pois kuin joutua koko ajan uhkailluksi ja joutuen pelkäämään myös perheensä puolesta koskisotien maisemissa.
Juntunen on väärässä, mutta hänellä on sanomisen ja piirtämisen oikeus, kunhan ei ala tuhria kaduilla seinille. Sekin on yksi tapa saada itelleen mainetta huomiotaloudessamme. Se on tämän viikon mediateemoja kuvataiteitten kohdalla ja vaikkapa Uutisvuodon aihe.
Kukaan ei vaikuta tietävän, miltä tämä taiteilija näyttää, mutta tauluilla on huikea arvo. Näin syntyy vaikutelma aaveesta, oman aikamme Fantomista, sutaten spraymaalilla Yhdysvaltain kohta etsityimpänä terroristina eämäämme rikastuttaen. Epäilemättä myös hänellä on mittava koulukuntansa Leonardo da Vincin tapaan kaikkialle ehtien.
Sama parantaa saman
Googlaten Forssa ja helvetti saivat tänään jo yli puoli miljoonaa mainintaa. Ensimmäisenä nousee näkyville Forssan seudun kehitysyhtiö, joka on samalla helvetin tulirotko sitä esittelevässä otsikossa. Ovatko myös kaikki ne yritykset, jotka katsoivat viisaaksi lähteä mukaan hankkeeseen, kertoen olevansa osa helvettiä?
Helvetti on ikivanha käsite ja tunnetaan tavalla tai toisella liki kaikissa mahdollisissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Joillekin se on myytti, fiktio, satua ja toisille totta. Harva yhdyskunta tai talousalue on ajatellut esitellä itseään Danten helvettinä tai Ilmestyskirjan pedon viimeisenä sijaintipaikkana kaikkine sen kertomuksineen, vitsauksineen.
Kaikki kun on tätä käsitettä tynnä siitä sen kummemmin ilakoimatta. Juuri sen vuoksi kunnat alun alkujaan palkkasivat sheriffin ja myöhemmin myös opettajan ja lääkärin. Nyt ei ole kohta enää varaa.
Paikka, jossa kaikki kuolemansynnit kohtaavat, on jo liioiteltua vaikka idean isien ja äitien mukaan huono maine puhdistuu kai juuri tällä kainolla keinolla. Sama parantaa saman. Sen saat mitä pakenet.
Juntusta ei voi paeta millään, spraymaalimies iskee kasvottomana ja koulukuntineen kuin Jesuiitat aikanaan ja kehnosti siinä käy, olit sitten oikeassa tai väärässä, kunhan et ole oikeassa uskossa tai maksa verojasi oikeaan suuntaan, oikealle vallankäyttäjälle. Ja tänään yhteiskunta on hybridi, jossa valta on vain lainassa, eikä raha ole ainut autuaaksi tekevä enää sekään.
Kun kaikki ovat mielestään oikeassa, kukaan ei ole oikeassa. Jos jokainen mielipide on oikea, mitä ovat sitten teoriat ja mallit, dogmit. Vääriä kaikki? Tässä tyhmyyskilpailussa voittaa aina kaikkein tyhmin.
Miksei Nokia ja Kainuussa sijaitseva kaivosyhtiö Talvivaara käytä itsestään tätä nimeä ja käsitettä, helvetin tulirotko? Olisiko riski, että hallituksen johto ja johtaja saisi kenkää, valtion omistajapolitiikka muuttuisi Jäämerta kylmemmäksi, helvetti jäätyisi Arktiseksi Babyloniksi? Varmaan niin kävisikin.
Vai käyttikö Nokian kännyköiden ostaja juuri tätä keinoa kertoessaan heti Suomeen saapuessaan, kuinka Nokia on kuin palava öljynporauslautta, helvetin tulirotko? Elop oli täysipäinen myyrä, ei ollenkaan omituinen johtaja, ja niin Nokian osake vajosi saman tien ja Microsoft korjasi palavan lautan jäännökset ja jätti taakseen sen, minkä kuka tahansa voi googlaten suomalaisista lukea, pelastuslautoillaan Salossa ja Oulussa, Tampereella värjötellen tai meren armoilla eläen.
Nokian johtajana Ollila oli rehellinen. Hän katui näitä tapahtumia eikä sitä kirjassaan mitenkään peittele. Hänestä Elop oli väärä mies johtajaksi. Ellei tarkoitus ollut päästä Nokiasta, sen kännyköistä ja nyt sen uusimmasta tuotannosta.
Oman pesän likaajat
Vuosikymmeniä ja -satoja alueen imagoa pyrittään nostamaan ja varjellaan sen identiteettiä, alueellisia henkiä ja niiden symboleja. Nyt sitä on lähdetty jostakin syystä pilkkamaan, Suomessa suomalaisten toimesta, kertoi virkansa Suomessa jättänyt Yhdysvaltain suurikokoinen ja myös huumorintajuinen suurlähettiläs. Hän ymmärtää huumoria, mutta ei tällaista oman pesän likaamista ja kiusaamista, suomalaisten tapaa pilata yhteisönsä ja menettää ykköspelaajansa kilpailijoilleen. Näin yhdyskunnat rapautuvat ja muuttuvat helvetin tulirotkoiksi.
Tekisi mieli kirjoittaa tähän tekstiä, jota saan omaan kännykkääni ja luettavakseni koko ajan ja tuiki tuntemattomilta suomalaisilta. Osa niistä on niin ruokotonta kieltä, ettei sellaista voi tavata muualla kuin asuen Suomessa ja Helvetin tulirotkossa.
Näin on toki ollut aina, mutta takavuosina meillä ei ollut vielä nettiä ja kännyköitä, kaikki eivät asuneet tulirotkoissa ja oli niitäkin, joita suojasi yhteisö ja sen elämänmuoto. Helvetti oli kirosana eikä sitä käyttäneet muut kuin papit.
Heistäkin vain kömpelimmät ja työläiskaupungin taustan hankkineina pakanoina seurakuntaansa ruoskien. Oli heitä toki myös agraarissa kulttuurissa, mutta usein maallikkosaarnaajina. Synnin tuntoon saava saarnaaja oli vakavasti otettava aivan kuten oman aikamme poliitikko synkkiä aikoja povatessaan. He ovat sukua toisilleen ja sosiaalista pääomaamme, sen muistia.
Sota-ajan lapsia ja mustaa matkailua
Toki sodat arpensa jättivät, mutta niitä myös hoidettiin ja ymmärrettiin eikä nostettu mainosten ja ilmoitusten kautta koko maailman luettavaksi netissä. Puhelimeen vastattiin nätisti ja rääväsuiset lapset saivat maistaa kuinka mäntysuopa suuhun laitettuna oli Jari Tervo kuvaus kevytsingosta. Se ei tapa, on kuin kevytjuustoa tai juomaa, mutta tekee kyllä tosi kipeää. Jos ei ole Jari Tervo, ei pidä edes yrittää matkia häntä. Hänellä kun on aivan eri lukijat kuin vaikkapa suomenruotsalaisella ja vuonna 1961 syntyneellä Kjell Westöllä.
Suomi ei ole helvetin tulirotko vaan pikemminkin marraskuusta alkaen ja jatkuen kahdeksan kuukautta liki pelkkää Arktista Babylonia. Kun kirjoitin tällä otsikolla kirjaani 2000-luvun alussa se sai googlaten vaatimattomat kaksi mainintaa ja molemmat olivat vielä erikseen kirjoitettuja ja kaukana toisistaan.
Tänään se saa yli 7 miljoonaa havaintoa ja sellainen menee jo Kimi Räikkösen ohi. Cluster Art, jossa kirjaa voi lukea ilmaiseksi hakematta Googlen avaamaa tekstiä, avaa tänään 70 miljoonaa havaintoa ja Social media economy ja strategy aamuyöstä noin 2000 miljoonaa. Silloin jenkit ovat palaamassa töistään ja Kaliforniassa on aktiivisin aika. Nokia tuotteineen jää sen jälkeen vaikka omistajana on nyt Microsoft.
Transilvanian maine
Näihin lukuihin on Forssassakin pyrittävä, niiden kärkeen, myös yhdyskuntarakenteena ja Suomessa kansakuntana, mutta ei nyt vampyyritarinoilla. Romaniassa liikkuen, sen keskiosiin tutustuen, Transilvaniassa ei pidetä yhtään sellaisesta ilmiöstä kuin vampyyri. Sekin kun on globaali ja kansainvälinen, kaikilla mantereilla tavattava, eikä kukaan halua sitä itselleen rasitteeksi pyrkien mustan matkailun marginaalikohteeksi.
Olen sitä joskus Romaniassa kokeillut, kysellyt ihmisiltä ja saanut kohtelun, joka on kuin kevytjuustoa syöden, maistuu Jari Tervon kuvaamalta linoleumilta tai kevytsingon kosketukselta. Ovat selvästikin vastanneet aiheeseen ennekin, pidä siis suusi kiinni, älä ole se suomalainen, josta Google kertoo. Aihe on arka ja tylsä, ikävystyttävä ja sarkastinen latteus ja muutenkin matkailussa takavuosien mennyttä maailmaa eikä musta huumori ole tämän ajan idea enää ensinkään.
Tervo on väärässä, kertoessaan etteivät suomalaiset ymmärrä oikein sarkasmia. Kyllä he sen ymmärtävät ja ovat siihen lopen kyllästyneitä.
Arka aluehengen aihe
Forssa ja holjat löytyy googlaten 5000 kertaa. Forssa ja helvetti yli 500 000. Helvetti myy hyvin netissä ja etenkin käännettynä. Forssa ja hevonen saavat 5 miljoonaan mainintaa, odotetusti. Siitä meidät tunnetaan, jos yhtään mistään maailmalla.
Forssalla ei ole maailmalla hyvää eikä huonoa mainetta. Forssaa ei osata sijoittaa kartalle. Jos työväenliike tai vihreät ovat Forssassa syntyneet, se ei kai tee siitä helvettiä? Välttelivätkö demarit juhliessaan Forssaa? Menivätkö Tampereelle Juntusen kotiseudulle? Hyväksyisikö Tampere Juntusen jutut? Entä Oulu? Ei kai sentään?
Halloween on nykyisin jo monien kulttuurien yhteinen yhden päivän ilmiö ja sen vietto on alunperin anglosaksisena sekin uskonnollinen vainajien juhla. Se on eri asia kuin tietyn alueen, talousalueen tai kaupungin kotipaikka ja halloween koko ajan läsnä. Kaikella kun tahto olla myös globaalissa maailmassa dimensio alueelle, jossa ilmiö syntyy tai jossa sillä on juurensa.
Mainonta on mielikuvilla leikkimistä ja hyvin erilaisten ihmisten, kulttuurien, intressiryhmien asuinpaikat, kunnat, maakunnat, valtiot jne. ovat erittäin suurta harkintaa vaativia niistä kerrottaessa. Siinä ollaan erityisen varovaisia ja kansallisten aluehenkien, symboleiden, maakuntahenkien loukkaaminen on pyhäinhäväistys. Spatiaalinen identiteetti on kolmen eri kerroksen varaan rakentuva mutkikas tapahtuma. Olen siitä paljon kirjoittanut ja myös aikanaan väitellyt ja tuonut nuo käsitteet myös kieleemme.
Vihreä, ekologinen, lapsiystävällinen ovat positiivisia viestejä, siinä missä hevonen ja luonnonvarat, niiden järkevä kestävä käyttö sekä suvaitsevaiset ihmiset, ystävällisesti käyttäytyvät ja varoen liittämästä aluetalouteen ja sen yrittäjyyteen sekä palveluihin vääriä viestejä tai mielikuvia. Kirjat ja sadut, kertomukset, ovat fiktiivisenä elämänä eri asia ja helvetti on monen kulttuurin faktaa, ei fiktiota. Monelle todellista arkea joka päivä 7000 miljoonan ihmisen joukossa eläen ja väistellen sen julmimpia kohtaloita. Niitä ei pidä tieten tahtoen kalastella netissä liikkuen väärillä mielikuvilla ja imagolla, brändeillä. Oma luterilainen kulttuurimme on hävivävän pieni osa maailman kulttuureista ja uskontokunnista.