“Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”, runoili aikanaan Aaro Hellaakoski ja kokosin hänen runojaan ja mietteitään Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kirjastossa. Hän kun oli samalla maantieteilijä vaikkei väitellytkään ja professorin virkaan yltänyt. Hänelle kun haettiin toista tietä, hänelle sopivampaa. Hellaakoski jäi historiaan, professorit ovat meiltä unohtuneet.
Oman tiensä kulkijat – tietämättään
Kun ihminen ei kulje omia teitään, hän kulkee muiden hänelle merkkaamia latuja ja katuu sitä aina. Niin myös tämän päivän Helsingin Sanomissa Leena Liukkosen kirjassa mahtava ja vaikea Aatos Erkko. Hän toteutti isänsä toiveita ja luopui omista valinnoistaan. Sitä hän pitää suurimpana virheenään. Niin se olikin. Sellainen ihminen kun ei elä koskaan omaa elämäänsä vaan muiden.
Erkon sisälle syntyi äärimmäinen sekä antipatia että sympatia ihmisiä kohtaan. Hänellä oli hämmentäviä ominaisuuksia ja lahjoja mutta vailla suurta suuntaa ja päämäärää, intohimon ohjaamaa umpihankea. Hän jopa kävi koko ajan neuvotteluja Sanomien myynnistä ja haki ulkomaisia pääomasijoittajia.
Hän oli mahtava vaikuttaja joka keräsi ympärilleen rapujuhlille Venäjän ja Ruotsin johdon ja eliitin, yhdysvaltalaisia vaikuttajia mutta oli koko ajan kuin väsynyt rahtialus, jollaiseksi hän itsensä kuvasi ja toisti lausetta “always confuse the issue”. Hän rakasti järjestystä mutta kuvitteli panevansa pakan sekaisin maamme rikkaimpana ihmisenä. Se oli illuusio elämästä jota hän olisi halunnut elää.
Kun Jarmo Korhonen, keskustan entinen kiistelty puoluesihteeri, kirjoitta kirjan ja lupaa jatkoa, myös väitöskirjan, keskustan nykyjohto pelästyy. Se toivoo kuollakseen etteivät nuo jatko-osat ja väitöskirja valmistu ennen vaaleja. Ja eihän ne valmistu kun pannaan omat proffat asialle. Keskustalla on toki valta niin yliopistoissa kuin Suomen Akatemiassakin. Korhonen pannaan toki järjestykseen myös medioissamme.
Korhonen ei ole hänkään valinnut omaa tietään eikä Paavo Väyrynen. Hieman aiemmin kirjansa julkaissut Paavo Lipponen sen sijaan olettaa olevansa Mooses, Herran valittu ja kulkevansa pyhiä teitä, joiden pahin vastus on ollut Paavo Väyrynen ja porvarihallitus.
Mitä Erkon ja vuorineuvosten päässä liikkui, kun he panivat suuren rahansa likoon Väyrysen puolesta? Mitä liikkui Mauno Koiviston ja Paavo Lipposen päässä? Nykysuomen sanakirjan mukaan kekkonen tarkoittaa päälakea ja sosiaalinen pääomamme, geneettinen muistimme, otti tuon nimen merkkinä järjen käytöstä. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen oli onomatopoeettisessa kielessämme sama kuin kalju päälaki. Persu on sama kuin pyhä viinikuurna. Graalin maljan pilkkaaminen ei ole viisasta sekään, jos kielenä on suomi.
Tee oikeat valinnat
Kun Lipponen valittiin demareitten johtoon ja Antti Kalliomäki jäi kakkoseksi Erkki Tuomioja poistui metsään potkimaan käpyjä. Tänään Tuomioja jatkaa ulkoministerinä
ja pohtii joskus hänkin, oliko valinta poliitikoksi oikea. Takana kun on Väyrysen tapaan kirjoja, myös väitöskirja, sekä Finlandia palkinto. Moni ikääntyvä ihminen alkaa pohtia liian myöhään, oliko oma valinta oma vai ehkä sittenkin kilpailun mukanaan tuomaa hurmaa, vanhempien ja valmentajien, opettajien kunnianhimoa ja tuloksena oli muiden valitsema tie, jonka vankina eli vaikka olikin luotu lapsena umpihankeen syntyneenä ihmisenä. Kukaan meistä ei ole Metusalemin ikäinen eikä todellakaan tiedä, miten elää 60 -vuotiaana, jotta hyvä tulisi. Ellei ole hindu ja odota syntyvänsä myöhemmin naudaksi.
Mikko Iloinen on avannut ovet suomalaiselle golfkansalle kohti maailman huippua. Formuloissa sen avasi kouluaikani saman lukion kasvatti Keijo Rosberg ja Seppo Kääriäinen kävi samaa lukiota hänkin, hieman vain iäkkäämpinä. Ilosen tapa kulkea omaa latuaan on sekin jo moneen kertaan tallattu mutta ei suomalaisen toimesta. Ilosesta on tuossa ensimmäinen suomalainen Ryder Cup pelaaja ja pidämme sitä selvyytenä silloin kun se tapahtuu.
Ammattigolfaajat eivät ole syttyneet vielä olympiakisoille. Ne kun kisataan Riossa samaan aikaan kuin Ryder Cup. Suomalaiset seuraavat silloin keihäänheittäjäkansana miehiämme siellä. Suuri ja varakas laji jää pienen ja köyhän varjoon kiitos sosiaalisen pääomamme ja sen arvostusten. Näin valintaa ohjaavat kansalliset perinteet, usein myös lähiyhteisö ja lapsi menee pesuveden mukana.
Ilosen tavoitteena on vielä tälle kaudelle monta isoa kisaa ja liki kymmenen miljoonan palkintorahat. Nobelistit saavat palkinnostaan kymmenennen osan siitä minkä Ilonen kuittasi viime viikonvaihteessa. Tuo latu ei vaikuta kovin kehnolta ja uuden ladun voi löytää sitten kun ura on joskus päättymässä. Ilosella se voi jatkua vielä liki vuosikymmenen. Tieteen ja kulttuurin, kirjallisuuden, urheilun rahoitus ja palkinnot kertovat, miten me elämäämme arvostamme. Viihde menee ohi niin että heilahtaa.
Lännestä neuvoja Suomelle
Ruotsin vähemmistöhallituksen uusi demaripääministeri on ammatiltaan hitsaaja. Hänellä ei ole kokemusta parlamenttityöskentelystä mutta epäilemättä politiikka ei ole aivan vieras asia tälle suomalaisen tangolaulajan oloiselle ay-pomolle. Muutenkin hän vaikuttaa kovin suomalaiselta, ei hirveän aikaansaavalta, kettereltä ja Stubbin tapaan joka paikkaan ehtivältä. Jotain Paasion suvun tapaista mentaliteettia miehestä voisi aistia tai kättään heilauttavaa turkulaista fundeeraavaa Koivistoa. Sellaisen vuorineuvokset ymmärsivät väärin ja tekivät siinä Väyrysen tapaan virheitä.
Stefan Löfven tekee ensimmäisen ulkomaanvierailunsa pääministerinä Suomeen ja jatkaa täältä Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Hän on ehtinyt tutusta jo Palestiinan valtioon, valtiovarainministerinsä lausuntoihin ja vedenalaiseen loiskintaan Tukholman saaristossa. Alku on ollut tuulinen.
Vaaleissa pitäisi suomalaisten demareitten keskittyä tärkeimpään, neuvoo tämä hitsaaja suomalaisia demareita, siis Antti Rinnettä ja kokoomuslaisia neuvoo entinen Ruotsin valtiovarainministeri raportillaan. Hyvin ovat suomalaisten pullat nyt uusissa. Kokoomuksen kannatuksen romahdus gallupeissa voidaan korjata hakien tukea yhdessä demareitten kanssa lännestä. Se ei ole ensimmäinen kerta.
Ruotsissa budjetissa aiotaan nyt joustaa, jotta voidaan jatkossa myös investoida tulevaisuuden työpaikkoihin, kertoo entinen metalliliiton johtaja Löfven. Ruotsi ei ole vain Suomi ja Suomessa naapurina on Venäjä ja valuuttamme on kruunun tai markan sijasta euro. Kun on valinnut yhden tien, sitä on kansakunnan kuljettava hamaan harmaaseen arkeensa luottaen ja silloin myös omaan osaamiseensa, työhön ilman pelkoa koko ajan sen katoamisesta.
Pelon maantiedettä – stereotypioita kansoista
Se, miksi valitsemme usein väärin, syntyy peloista, fobioista. Suomalaisista fobioista tunnetuin on russofobia eli ryssäviha. Sitä on ruokittu aina sotien aikana ja jälkeen. Oman lapsuuteni koulussa ja lähiyhteisössä, medioissamme, koulukirjoissamme, siitä tehtiin liki kansallisvelvollisuus. Tutkimusten mukaan suomalaiset vihaavat venäläisiä selvästi eniten maailman kansoista ja ero vaikkapa Saksaan on valtava. Voiko olla enää tyhmempää tapaa kurjistaa taloutta ja nakertaa sen eväitä Venäjän luoteiskulmassa eläen? Ja vain saadakseen itselleen näkyvyyttä ja valtaa.
Professori Matti Klingen mukaan suomalainen fobia slaavilaisia ja venäläisiä kohtaan ei ole ollut aina sama. Se alkoi syntyä vasta melkoisen myöhään, ison- ja pikkuvihan jälkeen, ja luonnollisesti sillä on aiheutettu paljon vahinkoa niin taloudelle kuin koko tavallemme elää ja viisastua muiden kansakuntien tapaan ilman ulkopuolisia ja itse rakentamiamme synkkiä polkuja valita oma tiemme. Suomalaiset ovat erityisen heikolla itsetunnolla varustettuja ja fobioita riittää joka lähtöön.
Niiden käyttö on juuri tunnevammaisten narsistien ja kiusaajien vallankäytön tärkein väline, pelon antama käyttövoima. Suomen politiikka on ollut kauan liki pelkästään pelkojen varaan rakentuvaa fobioitten ruokkimista. Puolueet ovat olleet tämän kiusanteon välineinä helpoin tapa edetä politiikan teillä aina sen korkeimmalle portaalle saakka. Herran pelko oli herran alku.
Yhdysvalloissa tämä on niin ikään käytetty keino ja sitä ruokkivat kymmenet, jopa sadat sotaan valmistuvat tukikohdat ympäri maailmaa. Venäläisillä näitä on vain yksi. Yhdysvallat aiheuttaa vuosittain uskomattoman määrän siviiliuhreja omalla aggressiollaan, Venäjä ei käytännössä aina lainkaan. Lännestä ja idästä, eri roduista ja uskonnoista laaditut maantiedon koulukirjamme ovat olleet stereotypioiden rakentelijoina äärimmäisen rasistisia. Olen joskus laatinut niistä artikkeleja medioihimme. Osa julkaisee, osa ei. Ratkaisevaa on median omistus ja toimituksen maailmankuva sekä kuvitteelliset lukijat, lehden imago ja ilmoittajat.
Rajat pelkojen ruokkijoiden tärkein symboli
Paikallinen media Forssassa kertoo, kuinka kuntarakennetta ja kuntaliittoja pohtivat työryhmämme ovat saaneet työnsä valmiiksi. Ne puoltavat kaikkikin kuntien yhteistyön tiivistämistä yhtenä kuntana. Olen ne lukenut ja ne on hyvin tehty, perusteellista työtä kuten Lounais-Hämeessä aina. Ei ne siitä muuksi muutu teki ne kuka tahansa.
Tulos on sama kuin neljännesvuosisata sitten oma työni Pohjois-Karjalassa. Myös hallintokuntien antamat arviot ovat samankaltaisia ja sujuvimmin sen esittivät teknisen ja yhdyskuntarakenteesta vastaavien työryhmä. Seuraavana oli sivistyshallinnon ammattilaiset ja sosiaali- ja terveyshallinto eteni silloin jo vesille, joita nyt on vaikea kulkea. Kuntia ei saa jättää heitteille, umpihankeen. Kunta ei toimi kuten yksilö tai kuvitteellinen organisaatio, yhteisö. Se on maantieteellinen, regionaalinen ja spatiaalinen mutta myös mentaalinen ja aspatiaalinen käsite.
Sovimme käytännöistä ja myös kasvavasta yhteistyöstä Sortavalan laajan talousalueen kanssa Keski-Karjalassa. Mallit olivat yhteisiä ja pelko alkoi hellittää Neuvostoliiton kaatumisen myötä. Jokaisessa kunnassa oli muutama ongelmallinen virkamies ja poliitikko, joiden kohdalla kuntakulttuuri muuttui fobioitten ruokkimiseksi. Eniten näitä oli Rääkkylässä ja Tohmajärvellä. Viha Kiteen kaupungin suuntaan oli muutaman ihmisen lietsomaa jatkuvaa fobiaa. Heitä oli vain kourallinen. Pyysivät anteeksi, osa heistä, lähtiessäni.
Teimme sopimuksen yhteistyön jatkosta jättäessäni Karjalan. Värtsilä ja Kesälahti liittyivät yhteiseen kuntaan mutta Rääkkylästä tuli kaikkien tuntema anarkisti ja Tohmajärvi aiheutti käräjät Kiteen kaupungin kanssa päästen sekin kansallisiin medioihimme. Samaan aikaan Kitee Pohjois-Karjalan helmenä menetti 20 000 asukkaasta 7000 ja samalla sen äyrinhinta nousi 16 %:sta nykyiseen 23,5 %:iin. En taatusti ole hyvilläni ja taputa nyt käsiäni tyyliin, mitä minä sanoin ja mistä me sovimme.
Kohti seurakuntavaaleja – käytä ääntäsi
Näillä eväillä, vähääkään pelottelematta, Lounais-Häme valmistautuu ensin seurakuntavaaleihin ja myöhemmin keväällä valtiollisiin vaaleihinsa. Seurakunta voi olla tiennäyttäjä isänpäivänä 9.11 ja kuntiemme valtuustot sitten vuoden vaihtuessa miten peloton seuraavasta sukupolvesta tulee omassa uskossaan hyvän tekemiseen, seurakunnan lehteä lainaten.
Käytännössähän se on varainkäyttöä mutta myös sitä, käytämmekö hymnejä, hymyä vai hymiöitä, etsimmekö riisiapua mutta myös kriisiapua, pyrimmekö irti sekä huumeista, homeesta että hallintohimmeleistämme, onko avioliitto kaikille vai vaiko avoliitto osalle sopiva kristillinen käytäntömme, käyvätkö lapset lähikoulua, pyhää koulua vai pyhäkoulua sekä miten saamme kuntalaiset ja seurakuntalaiset samaan veneeseen, kirkkoveneeseen ja kirkon sekä kunnantalon niin seurakuntalaisten kuin kuntalaisten arkeen ja pyhään.
Ja persut nyt on käsitteenä kielessämme, Agricolan kielessä, se meille vieraaksi jäänyt viinikuurna, jossa poljetaan rypäleet viinin raaka-aineeksi ja kohti Graalin maljaa, sosiaalista pääomaamme ja samalla normistoa, moraalia, geeniemme perintöä ja fobioista vapaata ihmistä. Raamatun yleisin kehotus on muuten juuri tuo tuttu “älä pelkää” -käsite. Sen saat mitä pakenet ja aloita aina siitä mihin muut lopettavat, pelkäämättä kateellisten puheita. Kateuskin kun on ansaittava.