Päättämättömyys ja jo tehtyjen päätösten pyörtäminen ovat poliittisen hallituksen vihoviimeisiä virheitä. Tällaista Suomessa on aina pyritty välttämään tai ainakin peittelemään jäljet mahdollisimman taitavasti. Nyt Stubbin johtama hallitus teki loppusuoralla virheitä, joita ei talous- ja ulkopolitiikassaan epäonnistunut hallitus saa kansalta anteeksi.
Kokoomus alkoi tehdä virheitä, joita voi pitää itsensä amputoimisena, jalkaan ampumisena, jo Kataisen hallituksen aikana. Ensin rivistä poistuivat Jyri Häkämies ja ministerien avustajana laakereita niittänyt Jussi Kekkonen, lopulta myös lobbausbisneksen ja puoluetoimiston työn yhdistänyt Taru Tujunen. Se että Katainen jätti hallituksensa ja Henna Virkkunen, kuntauudistuksen kuntakapinaan johtanut tähtipoliitikko seurasi häntä, eivät olleet ainoita menetyksiä kokoomukselle.
Viimeinen pisara oli Sauli Niinistön jalanjäljille lähtenyt Jan Vapaavuori, puolueen näkyvin menestyjä ja myös jotain aikaansaanut kokoomuslainen ministerimme.
Alexander Stubbin kohtalo muistuttaa yhä enemmän keskustan Mari Kiviniemen surullista tehtävää paikkailla Matti Vanhasen jättämää aukkoa pätkäpääministerinä juuri ennen vaaleja puolueensa puheenjohtajana. Puolue oli jo antautunut ja edessä oli rökäletappio, 16 kansanedustajaa jäi uusimatta mandaattinsa. Kohtalokkaat virheet ymmärretään vasta jälkikäteen politiikan parrasvaloissa.
Pahinta mihin puolue voi ajautua on tappiomieliala. Kun yksikään merkittävistä rakenneuudistuksista ei tullut maaliin, kokoomus ja SDP joutuivat taistelemaan lopulta keskenään mutta myös puolueiden sisällä alkoi hillitön valtataistelu.
Demareiden kohdalla uusi puheenjohtaja ei onnistunut ja nyt puolue on gallupeissa taistelemassa ensin toisesta sijasta ja nyt kolmannesta. Se on nöyryyttävää vanhalle valtionhoitajalle. Takana ovat ne vuodet, jolloin demareiden ja kokoomuksen johtama hallitus olisi ollut historiallinen ja myös ylileveä ja liioiteltu. Nyt on riskinä, ettei se saa kootuksi vaaleissa yhdessäkään kuin noin 70 edustajaa Sibelius Akatemian kuoroonsa.
Kruunuhaan porvarit ja Kallion duunarit yhdistänyt pitkäsilta alkaa olla tätä menoa pätkäsilta, jossa tehtävässä se muistuttaa historiassa jo Iisalmen Koljonvirran siltaa ja Sven Dufvan ajoista. Kävi käsky oikeaan tai vasempaan, päinvastoin aina vaan.
Näin suurta eduskunnan remonttia ei kukaan osannut odottaa kun Perussuomalaiset ja Keskusta jäivät kesällä 2011 oppositioon ja sixpack aloitti kunnianhimoisen työnsä. Stubb alkoi leikkiä rikasta ja rutiköyhää, esitti oman konsensuskritiikkinsä ja alkoi haastaa gallupvoittajan Juha Sipilän yhdessä SDP:n puheenjohtajan kanssa. Ilmiötä seuraa kokenut ja kaiken nähnyt perussuomalaisten Timo Soini, jolle gallupit lupaavat jo vakavasti otettavaa joko pääministerin tai valtiovarainministerin salkkua.
Kun vaaleihin on enää runsas kuukausi, voisi jo puhua Sipilän ja Soini hallituksesta tai päinvastoin. Yhdessä nämä oppositiopuolueet tullenevat voittamaan noin 20 paikkaa lisää. Jo nykyiset gallupluvut kun lupaavat perussuomalaisille nykyiset paikat ja Keskusta saisi 19 lisäpaikkaa. Ne ovat poissa etenkin kokoomukselta mutta myös demareilta. Sellainen luo jo nyt suurta huolta ja pyykinpesua puolueitten sisälle.
Syntyy politiikan pahin ilmiö, päättämättömyys, ylimielisyys, aggressiivisuus, hämmennys ja vaivautuneisuus äänestäjien keskuudessa. Tuloksena on tappiomieliala jossa taistelevat joukot ovat vaikeasti koottavia talvisodan henkeen olemattomista joukoista.