Pelkkä paikallisten poliitikkojen juokseminen turuilla ja toreilla ei vielä ratkaise heidän menestystään vaaleissa. Ei edes valtavat kuvat teitten varsilla ja some -äksyily tuo vielä välttämättä menestystä vaaleissamme. Hukkaan menee mediamainontakin ja esitteiden levittely, jos puolue ei ole mediamaailman silmissä siedettävä ja puolueen vaaliohjelma uskottava. Jotkut kun lukevat myös sen, ei vain sen laatineet puolueaktiivit ja puoluetoimistojen politrukit.
Kahden kerroksen väkeä
Vertaillaanpa hieman näitä Hesarin valmiiksi kansalaisille tiivistäneitä ohjelmia toisiinsa ja sitten paikallisiin ehdokkaisiimme, heidän vastauksiaan vaalikoneisiin. Miten ne mahtavat mennä kilpailtaessa Hämeessä ja forssalaisena kolmesta tai neljästä vaihtuvasta paikasta.
Näistä kolme vapautuu, kun kaksi demaria luopui, toinen Jouko Skinnari Lahdesta, ja toinen, Johannes Koskinen Hämeenlinnasta ja siirtyy Lontooseen. Perussuomalaisten paikka vapautui asikkalalaisen James Hirvisaaren avoimeksi jättämästä paikasta.
Samalla on muistettava, ettei omia ääniään voi testamentata, ehdokkaastaan tietämättömiä oli vielä viimeisimmässä gallupissa, kuukautta enne vaaleja, liki 40 % ja liki sama määrä oli kantansa kertovistakin vielä hieman epävarmoja. Epävarmojen määrä oli pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt edellisistä gallup -luvuistamme.
Hankalin ongelma lounaishämäläisille on Forssan talousalueen sijainti vaalipiirin reunalla, josta valitaan enintään pari edustajaa. Nyt heistä Sirkka-Liisa Anttila edustaa keskustaa ja Sanni Grahn-Laasonen kokoomusta. Anttilan paikka maan liki johtavana naispoliitikkojen ikonina alkaa olla jo kirkossa kuulutettu.
Näin Lounais-Hämeen yhdeksän ehdokasta kamppailevat liki mahdottoman tehtävän edessä ja mukana onkin pikemminkin aatteen paloa ja yhteiskunnallisen osallistumisen mukanaan tuomaa lisää joko kuntapoliitikkona tai muuten vain kotipinnarina eläen. Se on varmaan heille äärimmäisen turhauttavaa.
Harrastuksena politiikka tällä tasolla on uskomattoman kallista ja vie aikaa tolkuttomasti jo pelkkiin matkoihin ajaen päivittäin liki tuhat kilometriä Päijät-Hämeen itäisimmistä kylistä kohti Varsinais-Suomea tai päinvastoin. Vaalit kun ratkaistaan kuitenkin Lahden ja Hämeenlinnan talousalueilla ja se näkyy puolueiden ohjelmissakin. Suomi on menettänyt otteensa
Hämeenlinnassa asuvat pääsevät pienimmin kustannuksin ja ajanhukka on paljon vähäisempi kuin reuna-alueiden ehdokkailla. He varaavatkin itselleen liki kaikki avainpaikat ja esiintymislavat jo paljon ennen muita entisen läänin pääkaupungin oikeudella elämänsä mitoittaen. Piiritoimistokin on heille pyhitetty paikka. Samoin mediat ovat joko Lahti- tai Hämeenlinna keskeisiä ja omistavat myös Forssan vaatimattoman media-annin.
Näin kansallinen keskittämispolitiikka ruokkii itse itseään ja muutamaa keskusaluetta myös vaaleissamme ja Hämeessä kahta. Reuna-alueiden ehdokkaat ovat vain täyte-ehdokkaita, joita on jotenkin siedettävä.
Kun kurkien tanssi alkoi, omaa paikkaansa eduskunnassa puolustavat aloittivat kentän kiertämisen, jolloin siellä aiemmin työtään jo vuosia tehneet sivuutettiin samalla viikolla mennen tulleen. Näin näiden vuosien työ valui hetkessä hukkaan ja katkeruus kasvoi keskusalueita ja niiden ylimielisyyttä vihoitellen sekä passivoituen.
Perussuomalaisten ohjelma konkreettisin ja toteutettavissa
Neljän suuren puolueen, Kokoomuksen, SDP:n, Perussuomalaisten ja Keskustan ohjelmat eivät vaaleja ratkaise, mutta ovat kehys kuitenkin monen ehdokkaan esiintymiselle, ainakin omalleni.
Perussuomalaisten pääteemat ovat tiivistetty yhteen sivuun, laajempi osa on sekin konkreettisin ja osittain liki iskulausein esitetty. Jokainen ymmärtää kun kirjoitetaan kuinka “autovero pois”, “ympäristöveroja pois”, “varallisuusvero palautetaan”, “alle tonnin tulot verottomiksi”, “päivystysasetus puretaan”, “jalkaväkimiinat palautetaan”.
Paljon vaaleissa puhutuista leikkauslistoista ei niistäkään jää ehdokkaille ja äänestäjille epävarmuutta, kun todetaan, kuinka niitä ovat mm. maahanmuuton kustannukset, kehitysapu, ulkomaille virtaava sosiaaliturva, EU-jäsenmaksut, valtionhallinnon IT-kulut, tehottomat yritystuet, tuulivoiman syöttötariffit.
Kun kerrotaan, kuinka tarvitaan ikääntyville työuratakuu, kuten nuorille nuorisotakuu, perhepoliittinen ohjelma on luotava sekin niin, että se on turvallinen ja ennakoitava, laitoshoitoa tarvitsevan on sitä saatava, eikä vanhusta kärrättävä kotiin kuolemaan yksin, lähipalvelut turvattava, asia on selvä.
Omaishoitajalaki saatava viimein puihin sekin, alkoholista puhuttaessa ei puhuta puuta heinää sen seurauksista, vaan nyt sen syistä, eikä Suomi voi olla koko maailman sosiaalitoimisto ja terveyskeskus, perussuomalainen kieli on selkeää ja ohjelman voi myös ymmärtää.
Verotusta on liikaa ja sitä voidaan korjata. Sekin kerrotaan miten ja kuinka leikaten myös tolkuttomia eläkkeitä ja palkkoja myös suurilta verottomilta säätiöiltä, varoen ettei heiveröinen kasvu-uramme kompastu, viemällä suurimmalta kuluttajajoukoltamme viimeinenkin ropo eläkeläisinä ja pienituloisina.
Se on järkevää, ei lainkaan populistista, pikemminkin kenen tahansa ymmärtämää vaikean pysähtyneisyyden ja stagnaation korjauskeinona, lähtemättä parantamaan koko maailmaa. Devalvoimalla nyt rakenteilla, kun markkaa ei voi enää devalvoida ja panna samalla köyhät ja pienyrittäjät, taas kerran, kyykyyn.
Suurten puolueittemme ympäripyöreät ohjelmat
Hesari puuttuu puolueiden pääteemoihin, ideologiaan, erottumiseen, suomeksi sanomisen kykyyn ja ottaa vielä esimerkkejä, miten siinä on onnistuttu. Se on hyvä tapa ja vertailu on vaaliohjelmina onnistunut. Se vastaa myös omaa käsitystäni ne lukien.
Kokoomuksen ohjelma on porvaripuoleen ohjelma ja poikkeaa eniten muista. Ohjelmat ovat työnantajakeskeisiä, suu on pantava säkkiä myöten, korjaukset ovat yleistasoista käsitteiden pyörittelyä, jossa toistuu teema työ, työ ja työ korvaten aiemman Venäjä, Venäjä ja vielä kerran Venäjä kammon. Nato on oma lukunsa ja sekin odotettu, muista poikkeava. Välillistä veroa kiristetään ja kaikkia veroja kaikilta.
Demareitten ohjelma on tuttua “luokkayhteiskuntaa” ja “markkinavoimien valtaa”. Valtion roolia painotetaan niin viennissä kuin missä tahansa elinkeinotoiminnassa. Kun puolueen äänestäjät ovat ikääntyneitä, eläkeläiset muistetaan mainita moneen kertaan muuten erittäin ympäripyöreässä ohjelmapaperissa.
Demarit rakastavat passiivia esitysmuotona ja niinpä “vahvistetaan“, “edistetään“, “kehitetään” ja “panostetaan“, mutta keinot jäävät heiveröisiksi, kuten koko tämän kuluneen vuosituhannen ajan. Asunnot, työpaikat ja talouskasvu vain ilmestyvät jostakin, huomaavat myös Hesarin toimittajat.
Konkreettista on vain nollatyöttömyyssopimukset, niiden kieltäminen sekä kiinteistöverojen kiristys rakentamattomalla tonttimaalle. Sillä se maa pelastetaan kriisistään.
Keskusta asemoi itsensä porvaripuolueeksi ja lupaa purkaa, kaikkien muiden tapaan, normejamme. Kiintoisaa on, että aluepolitiikka on nyt kadonnut liki kokonaan.
Ympäripyöreä ohjelma on kuin Seppo Kääräisen kirjoittama, se on täynnä itsestäänselvyyksiä. Se, että lukio olisi voitava käydä kotona ja luonnon monimuotoisuus on varjeltava vapaaehtoisin toimin, on 1960-luvun maalaisliittoa.
Suomalaisten etuoikeus Eta-alueelta tuleviin muuttajiin nähden on poistettava sekin eli suomalaisten työttömien tarveharkinta poistettava. Tiedoksi työttömille ja keskustaa äänestämään aikoville.
Yhden asian pienpuolueet – takiaispuolueet
Pienempien puolueiden teemat ovat nekin vanhaa ja tuttua. Vasemmistoliiton syvän punainen vasen laita näkyy kaikessa sen ohjelmissa ja punavihreillä tiukan liberaalit arvot näkyvät nekin. Vihreillä on paljon yleistä parantamista mutta konkretia näkyy vain ympäristönsuojelussa. Puolue polkee paikallaan ja hakee valtapuolueen asemaa olemattomilla ohjelmilla.
Puolue on edelleen yhden asian liike siinä missä vasemmistoliitto, joka eroaa muista etenkin velkarahalla elvyttäjänä. Ja Palestiinan valtio on tunnustettava, se on tärkeää Suomen syvässä kriisissä ja elvytyksessä. Lisää veroa kaivoksille ja lannoitteille eikä kantoja saa nostaa energiaksi. Tässä on konkretiaa vasemmiston malliin työttömyyttä poistaen ja köyhiä auttaen.
Rkp edustaa porvaripuolueena ruotsinkielisten oikeuksia ja puhuu solidaarisuudesta. Työttömyyskorvauksia voisi korottaa mutta samalla kestoa lyhentää. Puolueelle on myös konkreettisia ehdotuksia, valtio-omaisuuden myyntiä, rahaa tutkimukseen, tuotekehitykseen, kasvuinvestointeihin. Hyvää asia mutta missä on konkretia?
Kristillisdemokraatit on kristillisistä arvoista koko ajan kirjoittava ja korostaa perhettä, rangaistusten koventamista ja kristillisyyttä; kotia, uskontoa ja isänmaata. Tuki turvetuotannolle kivihiilen sijaan on konkreettinen, kertoen pitkästä ja yksityiskohtaisen ohjelman tyypillisistä ehdotuksista, joissa mukana on myös omantunnonvapauksia mm. terveydenhuoltohenkilöstöllemme abortissa.
Konsensus on suomalainen linja
Omat lounaishämäläiset ehdokkaamme ovat yhtä mieltä sanoessaan ei pakoruotsille ja Natolle. Tosin Sanni Grahn-Laasonen poikkeaa puolueensa linjan mukaisesti vaatien keskustelua aiheesta jos toisestakin. Se on hänen rootelinsa puolueensa edustajana ja pätkäministerinä ja sillä hyvä. Saako se jatkossa ääniä, aika näyttää.
Meillä ei ole varaa leikkiä tulella ja menettää samalla diplomatiamme tärkeintä osaamista ja sosiaalista pääomaa. On katsottava Venäjän omaa näkökulmaa, sen tolkuttoman pitkiä rajoja ja sitä, että luoteinen raja on heille rauhan raja eikä aiheuta ongelmia jatkossakaan.
Kahden suurvallan pelinappulaksi joutuminen olisi kauhea virhe Paasikiven linjan ymmärtäneille pitkän linjan geopolitiikoillemme ja diplomatiallemme, kansalliselle menestystarinallemme myös taloudellisesti. Hyväuskoinen ja sokea ei silti saa olla.
Oma sairaalamme Forssassa voi säilyä sekin vain, jos keskustan kauan vaalima maakuntamalli saadaan muutetuksi useammaksi malliksi ja oma mallimme voidaan hyväksyä myös vuosikymmeniksi eteenpäin. Tässä perussuomalaiset ovat avainasemassa ja voivat auttaa toisin kuin punamullan suosijat ja äänestäjät. Jos tätä ei Forssassa ja Lounais-Hämeessä ymmärretä, alueen alasajo on alkamassa ja poismuutto sen mukana.
Olen agropolis strategian isä ja sellaisena minut maailmalla tunnetaan. Samoin tiede- ja teknologiapuistoista, biotalouden rinnalla alue- ja yhdyskuntasuunnittelusta. Yli 95 % maailman innovaatioyrittäjyydestä, suomalainen Nokia aikanaan mukaan lukien, on sijoittunut tiede- ja teknologiakeskuksiimme. Tämä on tosiasia ja talouden veturi.
Minut tunnetaan jo neljä vuosikymmentä tutkien ja kehittäen tämän sektorin osaajia, innovaatiopolitiikasta saarnaten, sen rahoituksesta, talouden ja sosiaalisten rakenteiden kytkemisestä kulttuurin asettamiin vaatimuksiin.
Ei vain tyhjistä maalailuista vihreän talouden ympärillä, vaan tämän yrittäjyyden toteuttamisesta konkreettisesti, paikallisesti, maakunnallisesti ja kansallisella tasolla näitä rakenteita tukien., osaamista ja biolaitoksia jalostaen ja kehittäen rinnan infrastuktuurin kanssa. Ne kulkevat aina rinnakkain ja kouluttajat ovat siinä mukana etupainotteisesti. Muuten ei kansainvälistä rahaa ja investointeja alueella saada.
Se ei ole pakkoruotsia, ei ravintoloiden ja kapakoiden aukioloaikoja, ei ikuista hömppää samasta kolmostiestä tai tienpätkästä mahtaillen vuoroin Naton, vuoroin Kiinan suuntaan pikkupoliitikkona maalaiskylässä eläen ja stereotyyppejään Esson baarissa maalaillen.
Itsestäänselvyyksien politiikkaa
Totta kai oman aikamme lapset tarvitsevat koulunsa, totta kai jokainen meistä kannattaa pelastustoimen toimivan nopeasti. Kukaan meistä ei halua epävakautta Pohjolaan tai oman politiikkamme olevan epävakaata tai epäluotettavaa. Miksi keskusta puolueena tällaista kirjoittaa äänestäjilleen, itsestäänselvyyksiä. Missä on puolueen konkreettiset ohjelmat ja niiden toteuttajat?
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka oli jopa toisen väitöskirjani nimenä. Verkostotalous, yritysklusterit, ovat saatava nyt sisään hämäläiseen osaamiskulttuuriin ja luonnonvarainlaitos sellaisena, kuin se jo kerran käytännössä kokeiltiin. Se toimii ilman tumpeloita byrokraattejakin saati poliitikkoja.
Hamkin vahvuudet on osattava yhdistää viimeinkin paikallisesta ja maakunnallisesta globaalin tason elämään ja siinä vaaditaan senkin seitsemää kieltä ja monen alan ammattiosaajia rinnan Jokioisten luonnonvaralaitoksen ja yliopistojemme kanssa verkottuen. Sieltä ne löytyvät ratkaisut, asiantuntijat, myös sosiaalipolitiikan osaajina ja lääkäreinämme, ei valelääkäreinä, nyt myös eduskuntaan. Ei median esittelemistä muoti-ilmiöistä vaan ankarasta työstä, asiantuntemuksesta jota osataan myös käyttää.
Itseään taas kerran eduskuntaan narsistisesti esittelevät ovat menneen maailman ilmiöitä, poliittista liikettä, joita koulutetut ihmiset kiertävät. Se meidän ongelmamme on ja samalla demokraattisen järjestelmän toimimattomuuden ongelma, talouden laman ydin viihteellisen median tuotteena ja sitä myös pilkaten, aiheestakin.