Vaaleissa totuudella ei ole samaa merkitystä kuin tieteessä. On turha edes yrittää vakuuttaa ihmisiä turuilla ja toreilla tieteen, luonnontieteen tai ihmistieteen, mukanaan tuomista totuuksista. Poliitikon totuus kun on seurailemassa suurten massojen kuvitteellisia totuuksia ja se riittää äänten haalimiseen. Näin ajallemme tyypillinen media-ajan ja somen totuus leviää kuin kulovalkea. Meille levitetään aivan tolkutonta tietoa ja se tieto ei edistä lainkaan moraalisia valintojamme ja alamme taantua, yhteiskunta rapautuu poliitikkojensa mukana.
Potmodernin relativismin lähettiläät
Se mitä haluat uskoa on Hämeen vaaleissa paljon merkityksellisempää kuin se miten asiat tosiasiassa ovat. Tätä julkisuutta lisäävät muutamat netin törkysivustot ja viihteelliset roskan tuottajat. Vaalien aikana mukana on trollitehtaita ja propagandakoneistoja jotka saavat minkä tahansa älyttömyyden muuttumaan myöhemmin totuudeksi.
Toinen suuri linja on narsistiset piirteet ja politiikan ammattimaiset kiusaajat sekä heitä hyödyntävät muutamat pienryhmät tai suuret kansalliset lobbaajamme. Hämäläinen poliitikko ei poikkea yleisestä virrasta mutta on mainonnassa vielä 1980-luvun tunnelmissa. Torit ja toripoliisit vartioivat omaa reviiriään siinä missä muut omaansa ottaen liki paniikkiin vaihtuvaa kiriä kohti loppunäytelmää.
Poliittiset liikkeet ja demokratia ovat ajautuneet syvään kriisiin, kirjoitin jo 2000-luvun alussa kolmessakin kirjassani. Kuka tahansa voi perustaa puolueen, jossa mukana on kourallinen harhaisen mielikuvan varaan rakennettuja, yleensä aluksi yhden asian ilmiöitä, ja tästä kudelmasta syntyy puolue, kansanliike parhaimmillaan tai pahimmillaan.
Puolue ei ole enää ideologinen ilmiö, eikä kunnolla enää edes vallankäytön väline, vaan tapa vastata oman aikamme postmoderniin relativismiin, jossa kaikki kyseenalaistetaan ja totuus on jokaisen oma asia.
Missä muussa organisaatiossa tai yrityksessä, konsernissa, kuka tahansa levyseppä, talonpoika, teurastaja, lähihoitaja, insinööri, eläkeläinen, kirvesmies jne. voi lähteä toteuttamaan omia mielihalujaan kohti täydellistä osaamattomuutta europarlamentin tai oman eduskuntamme vaativassa työssä. Nyt näin vaan on päässyt käymään.
Jopa kielitaidottomana, kokoamalla vain ympärilleen joukon lukutaidottomia, päihteitten käyttäjiä, piruuttain ketä tahansa äänestäviä oman aikamme joutoväkeä ja flaneeraajia, turisteja ja pelureita suurryhminä heitä äänestäjinä tyypitellen.
Oleellista on saada heidät vain liikkeelle ja äänestämään, pois nukkumasta vaaliuurnille, osa dementoituneina vanhuksina. Äänestämään sellaista, joka on sen hetken koskettava intuitiivinen käsitys maailmasta ja sen todellisuudesta. Se riittää, kuten äänestäen suomalaista viisua euroviisujen joukkoon.
Turhuuksien narsistiset markkinat
Puolueiden kolmen sanan sloganit eivät kerro yhtään mitään niiden ideologiasta saati sanomasta, miten lamaan ajettu maa viedään taas raiteilleen. Sama pätee puolueiden mitään sanomattomia ohjelmapapereita.
Vai mistä puolueesta voisi olla kysymys, kun puolueen paljastava vaalilause kuuluu “Me korjaamme sen”, “Nyt jos koskaan”, “Lähellä sinua”, “Arvoistasi politiikkaa”, “Suomalaisten puolesta”, “Tämä on korjausliike”, “Suunta Suomelle”, “Suomi kuntoon.”
Eikö ne sopisi myös vaikkapa iskelmän tekstiin, autokorjaamon seinälle, vähän liikkuvan suomalaisen toimeliaisuutta lisääviksi, alan harjoituspaikkojen ankean ilmapiirin madaltajiksi, käynnistää valistus syyllistämättä heitä suotta liikapainostaan.
Hämeessä, kuten muuallakin Suomessa, politiikka ja vaalit antaa mahdollisuuden avoimeen ilkeilyyn ja vieden se ohi normaalin ja kriminalisoidun kiusaamisen rajan. Parhaiten menestyvät taistelussa luonteeltaan aggressiiviset ja poliisin tai sotilaan työhön koulitut ihmiset sekä luontaisesti narsismiltaan vaikeasti häiriintyneet tunnevammaiset kyynärpääpolitiikan ammattiosaajat.
Vai miten olisi mahdollista tulkita normaalin työpaikan tai organisaation kohdalla henkilöä, joka alkaa levitellä monen neliömetrin mittaisilla lakanoilla kuviaan, ihka tavallisina duunareina, kertoen parantavansa maan ja maakuntansa, kansakunnan asiat edellä jo kuvatuilla perusduunarin ominaisuuksilla ja usein vielä työttömäksi jääneenä. Tai sellainen häntä on uhkaamassa tulla edustajan kauden ollessa katkolla ja rahaa tähän narsistiseen ilmiöön käytetään tolkuttomasti, usein vielä lainarahalla.
Lupa olla oma itsensä – narsisti
Kun kuljet pitkin pääteitämme Lahden takaa liki Laatokan Karjalaa ja etenet kohti Varsinais-Suomea sen rajoille, Hämeessä kuitenkin koko ajan pysyen, hurjimmat itsensä paljastajat ovat levittänet kuviaan ja jumalallisista taidoista kertovia, yleensä vasta postuumina julkaistavista ja nekrologeina muutamalla rivillä arasti kirjoitetuista teksteistä, satojen kilometrien mittaiseksi maiseman kirjovaksi kuvagalleriaksi.
Vaalit ja politiikka sallii ihmisen paljastaa itsessään salatun narsistin ja sen oudoimmat mutta myös pelottavimmat ilmentymät muuten niin ujoina esiintyvistä ja sulkeutuneista suomalaisista. Siinä ei ole mitään tolkkua tai suhteellisuuden tajua.
Se ohittaa kaiken sellaisen suomalaisen vaatimattomuuden, josta talonpojat, kirvesmiehet, lähihoitajat, opettajat jne. yleensä opitaan tuntemaan työpaikoillaan.
Kerääkö politiikka juuri häiriintyneitä narsisteja ja tällainen sopii heille vuosikymmeniä ja ruokkii tarvetta osallistua tähän ilmiöön jokaisen vaalin yhteydessä? Tuhria autonsakin omilla kuvilla ja palata myöhemmin ankeaan arkeen aiempaa vain köyhempänä ja usein monessa paneelissa nöyryytettynä.
Neljä vuosikymmentä politiikan tutkijana ei paljasta sen omalaatuista sisäistä paloa ja ihmisten outoja heikkouksia, narsistisia taipumuksia, ellet ole mukana seuraamassa sitä läheltä, osallistuen ja kuvaten mitä ympärilläsi oikein tapahtuu ja miksi, millaisin välinein ja pienen sielun siivittämänä.
Keskushallinnon ohjailtavuus on merkittävin puolueen ja politiikan ikivanha organisaatioympäristö ja sen hierarkiset rakenteet. Niiden rikkoutuminen netin kautta on vienyt sen odotetulla tavalla sivuun paikallisista ja maakunnallisista ilmiöistä, joita ohjaavat kokonaan muut kuin hierarkiset portaikot.
Puolueen pyrkimys siirtää omia ohjelmia yksittäisten ehdokkaiden käyttöön ei toimi käytännössä lainkaan eikä niistä myöskään piitata juuri nimeksikään. Se, mikä toteutuu puheenjohtajien vaalitenteissä, ei edes sivua kenttätyötään tekevien vaalipropagandassa. Jokaisella on siinä oma lehmä ojassa ja ohjelma suuntautuu hakien parhaiten kullekin alueelle sopivia kellukkeita omaan ohjelmaansa. Yleensä ne kuullaan vasta paikan päällä torilla ja luvataan panna kuntoon eduskunnassa.
Paikalliset virkamiehet ja poliitikot, yrittäjät ja yhteisöt eivät ole siinä onnistuneet vuosikymmeniin. Lupaaja on itse konkurssin tehnyt pienyrittäjä, kolme kertaa perheestään eronnut kotipinnari ja usein vielä päihteitten ongelmakäyttäjäkin.
Ekstrovertti ja konvergoiva koheltaja ja päällepäsmäri
Poliitikon persoonallisuus paljastuu erikoisen hyvin paikallisen Forssan Lehden toimittajan tekemässä kyselyssä, jossa hän lopuksi kysyi edustajaehdokkaiden heikkouksia. Olin itse tuota vastausta antamassa Iisalmessa seuraten samalla äidilleni tehtyjä hoitotoimenpiteitä sairaalassa. Näin se jäi vähän puolivillaiseksi.
Totesin kuinka heikkouteni poliitikkona saattaisi liittyä koulutukseeni, luonnontieteitten ja ihmistieteitten tohtorina, ainoana Suomessa. Sehän kielii kokonaan muusta kuin muilla ehdokkailla ja viittaa ihmiseen, joka kykenee kyllä tekemään 16 tunnin mittaisia yhtäjaksoisia työrupeamia yksin ja hiljaisuudessa mutta ei oikein viihdy metelöivässä ympäristössä, kapakoissa.
Siis pikemminkin divergoivaan ja introvertiin ihmiseen kuin päinvastaiseen, konvergoivaan ja koko ajan äänessä olevaan päällepäsmäriin, ekstroverttiin persoonallisuuteen, Paavo Väyrysen oloiseen, jollaista oman aikamme mediat suosivat ja pitävät pinnalla poliitikkoina vuosikymmenet mukautuen aina uuteen tilanteeseen mukien ja itseironian keinoin, muuttaen näin tosikkomaista besserwisserin mainettaan leikkisästi myhäilevänä Paavona, harmittomana.
Kun luette Forssan Lehdestä kuinka ehdokkaamme ovat tähän kysymykseen vastanneet, heidän heikkous näyttäisikin olevan heidän suurin vahvuus, josta he eivät millään voisi luopua. Jos se ei kuvaa narsismia niin mikä sitten?
Ei heillä ole heikkouksia, ellei sitten puoliso niitä havaitse ja kerro, kuten varttuneimman ehdokkaan kohdalla, jonka tärkein korjattava asia on kakkostie Poriin. On ollut jo 40 vuotta ja on sitä edelleen seuraavat 15 vuotta ja alkavat sen jälkeen uudelleen. Uuden keskustalaisen ehdokkaan tapana säilyä forssalaisena edustajana parlamentissamme. Jotenkinhan hänen on sinne päästävä muuttamatta Helsinkiin.