Forssa ja sen talosulaneen äänistä käydään kovaa peliä. Forssan torilla ravaa väkeä Kanta- ja Päijät-Hämeestä eivätkä tahdo päästää minua edes likelle forssalaisten omaa olohuonettamme.
Kyse on uudesta kuntarakenteesta ja maakuntahallinnostamme. Sen myötä kun muokataan muutkin palvelut, ei vain sosiaali- ja terveyspalvelujamme. Jos joku puhuu ja kirjoittaa muuta, hän on vääristelemässä totuutta tai yksin puolueessaan. Tästä syntyi tuo sanonta “Kepu pettää aina”.
Ei Kepu välttämättä ole se joka pettää vaan poliitikko, joka on yksin asiansa kanssa eikä uskalla kertoa, kuinka maa makaa ja miten hyttysen ääni ei kuulu taivaisiin. Niin näyttää olevan nytkin kirjoiteltaessa maakuntamallista, Keskustan lempilapsesta. Se kun vie Forssalta tuhkatkin pesästä.
Maakuntahallinto ja aluehallintomme ylipäätään on ollut suomalaisten päättäjien ongelmana jo vuosikymmenet. Vastatessaan minulle (FL 16.4) Sirkka-Liisa Anttila kertoo kuinka Keskusta ei aja puolueena maakuntamallia.
Näin siitäkin huolimatta että Keskustan puheenjohtaja Sipilä sen totesi moneen kertaan edellisen illan neljän suuren puolueen puheenjohtajan yhteisessä tentissä. Tätä Anttila ei voinut tietä lähettäessään Forssan Lehteen kirjoituksensa. Sen sijaan Sipilä kiisti verotusoikeiden siirron maakunnillemme. Anttila kertoo kirjoituksessaan sen olleen puolueensa puoluesihteerin pohdintoja.
Anttila pelkää maakuntahallinnon vievän Lounais-Hämeen ahdinkoon palvelujen keskittyessä Hämeenlinna-Riihimäki vetoiseksi. Forssan talousalue on jäänyt spekuloinneissa yksin eikä Anttila voi vaikuttaa sellaiseen, jossa päätökset tehdään muualla kuin keskenäänkin riitaisan pienen talousalueen sisällä. Kyse ei ole nyt vain noin 500 työpaikasta vaan paljon suuremmasta ja koko Hämettä koskevasta yhteisestä ongelmastamme. Kirjoitan tästä kirjassani “Vaalit Hämeessä”.
Tässä seuraava hallitus joutuu toimimaan poliittisena ohjailijana eri tavalla kuin sitä edeltäneet hallituksemme ja eduskunta. Jos tätä muutosta ei nyt synny, Sipilä joutuu pohtimaan vaalien jälkeen syntyykö porvarihallitus vaiko punamulta. Sekä Kokoomuksen että Sdp:n kanssa löytyy yhteisymmärrystä, mutta valitettavasti vain eri asioista.
Lopulta vain uudella puolueella, Perussuomalaisilla, on mahdollisuudet päästä sovintoon molempien kanssa sekä ymmärtää myös kokemattoman Sipilän edessä olevaa kiviretkeä, jos nyt pääministeriksi yltää. Sekin kun on sunnuntaina äänestäjien käsissä ja äänestäjät ovat suuren ratkaisun tekijöinä paljon vartijana.
Nyt kun talous sakkaa ja hyvinvoinnin perustat murtuvat, mistä löytää sellaiset asiantuntijat, joiden ei tarvitse käyttää poliitikkona asiantuntijoita ja jotka myös itse tuntevat kansainvälisen asiantuntijaorganisaation toimintatavat ja siellä toimivat henkilöt, ei vain poliitikkoja ja heidän avustajiaan.
Asiantuntijaorganisaatiot kun toimivat aivan eri tavalla ja säännöillä kuin poliittiset organisaatiomme.
Poliittinen organisaatio hakee joko tahi malleja tyyliin; Kokoomus laskee tuloveroalen ja yksityisen kysynnän kasvun varaan, Sdp luottaa julkisiin investointeihin, Kokoomus lisäisi työvoiman tarjontaa työttömien asemaa heikentäen johon Sdp ei suostuisi jne. Asiantuntijaorganisaatio näkee toki muitakin vaihtoehtoja.
Palveluista eniten on ollut esillä yksi ja ainut muita kauniimpi, sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus, johon kytkettiin myös kuntarakenteet ja Keskustan maakuntamalli. Tämä on todennäköisesti esillä jatkossa myös koko alkavan uuden vaalikauden jolloin muut mallit ja palvelut unohtuvat. Nato -jäsenyydestä puhuvat vain Kokoomus ja Rkp.
Samalla kun maailmalla käydään hybridiyhteiskunnan sotia, Suomi puhuu auliisti omista heikkouksistaan ja se ei ole kovin viisasta oman aikamme puolustusyhteistyön järjestelyissä. Joskus syntyy vaikutelma, että suomalaiset poliitikot käyvät informaatiosotaansa itsensä kanssa. Puhumme jo etukäteen Venäjän provokaatiostakin vaikka Venäjä ei ole ehtinyt edes älähtää tai huomata koko asiaa.
Suomalaiset poliitikot tukijoineen spekuloivat asioista, jotka ovat merkittäviä vain spekuloijille kylmän sodan ajoilta ja näin nämä spekulaatiot toteuttavat lopulta itse itseään. Näin myös silloin, kun Keskustan puoluesihteerin syyksi pannaan spekulaatioita, joita Keskusta ei aja keppanaa laimentaessaan tai vähentäessään kuntien tehtäviä maakuntamallinsa mukana. Asiat kun tahtovat olla sitä miltä ne näyttävätkin ja myöhempi selittely vain pahentaa syntyneitä sotkuja.