Ystäväni Raimo Rönkkö päättää Forssan Lehden (17.7) Kreikka kirjoituksensa Putinin ja euroalueen shakin suurottelusta eurooppalaisille lohduttomaan “shakki ja matti” huudahdukseen. Pääkirjoittaja ilakoi taas lehdessään perussuomalaisten tavasta vastata Kreikan akuuttiin hätään lopettaen vuodatuksensa tuttuun tyylinsä “kovat puheet ennen vaaleja ovat jo unohtuneet”. Samalla hän unohtaa kuinka saman päivän gallup kertoo puolueiden kannatuksen olevan vaalien tasolla ja perussuomalaisistakin valtaosa haluaa puolueensa jatkavan hallituksessa. Kolmen ässän (Sipilä, Soini, Stubb) puolueista luku on lähellä 80 %:a, keskustalla peräti 90 %:a.
Vain oppositiossa meuhkaava äärivasemmisto haluaa perussuomalaiset ulos hallituksesta (60 %) vihreiden tietysti tukiessa mutta ei toki enää varauksetta hekään. Omassa blogissaan Timo Soini kertoo kuinka takkia ei ole käännetty mutta sitä on varmasti ammuttu edestä ja takaa, tuuletus pelaa. Unikuvat, joissa kreikkalaiset kommunistit olisivat aiheuttamassa Suomeen, muiden kriisien rinnalle, vielä hallituskriisin, ovat harhoja. Seuraavat vaalit pidetään keväällä 2019.
Kun valittavana on rutosta ja kolerasta, josta hallituspuolueen edustajista kolme ässää joutuvat hoitamaan myös muita ongelmia, kansallista hätätilaamme, tällöin valtapuolueiden pohdinta on oltava jo muualla kuin pelkästään Kreikassa. Kreikka säilyy mukana medioitten otsikoissa edelleen vuosikymmenet ja tuon alueen ongelmat tunnettiin toki jo ennen euroon liittymistämme. Se mistä nyKesälehden kirjoituksia
t neuvotellaan on kokonaan toinen asia kuin edellisen hallituksen ja tätä ei käy muuksi muuttaminen teki suomalaiset nyt mitä tahansa. Soini ei ole kokematon poliitikkona ja nyt kyse on muustakin kuin palomuureista. Nyt niitä sitten testataan ja samalla tehdään valtiomiestekoja hallituksessa. Oppositiossa tehtävät ovat kovin erilaisia.
Koko alue, kaakkoinen Eurooppa ja sen ympäristö, on tunnettu geopoliittinen ruutitynnyri ja siellä ei ole kyse vain Rönkön kuvaamasta shakkipelistä vaan myös suomalaisille tutummasta sanonnasta, raamatullisesta “matti kukkarossa” -pelosta myös omassa maassamme. Talouskriisiä ei saa johtaa meillä hallituskriisiin, jolloin puolueen edellä kulkee myös Soinilla maan ja maaosan yhteinen talous ja vakaus. Varmaan näin ajatellaan myös vastuullisessa johdossa Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Molemmat “matit”, niin shakin kuin kukkaronkin, ovat lähtöisin Matteuksen evankeliumin saksankielisestä käännöksestä ja sen lopusta, jossa kuvataan maailmanlopun tunnelmia taloudellisena, kulttuurisen ja moraalisena perikatona. Näin evankeliumin lopussa on kuningaskin kyvytön liikkumaan, talous on romahtanut, seuraa maailman lopun harmageddon “shakki ja matti“, “matti kukkarossa“.
Sitä ei auta yhtään toimittajien tapa tehdä päivän politiikkaa palaten vuosien takaisiin vaaleihin, joissa samainen päätoimittaja kielsi minua itse kokoamassaan vaaliväittelyssä, paneelissa vihreitten ja kristillisten kanssa, puuttumasta Kreikkaan. Se kun ei hänen kuvaamana ollut enää ajankohtainen eikä liittynyt tuon päivän vaaleihin. Kumpi meistä mahtoi tuolloin olla oikeassa, kun faktat ja tiedot otetaan nyt käyttöön ja poistetaan politiikan ja median viihteelliset arvot ja oman pelin ja perheen politiikka Forssassa? Median tekemä politiikka oli vaaleissamme Hämeessä myös korruptoitunutta ja keskimäärin läpi päässeet ehdokkaat maksoivat tästä ilosta noin 50 000 euroa ja pääosin medioillemme. Se on hinta olla esillä mediayhteiskunnassa ja saada äänensä kuuluviin, käyttää valtaa. Se ei ole köyhän miehen puuhaa ensinkään.
Fennovoima on tyypillinen suomalainen epätoivoinen hanke, jossa koko prosessi on jo koomisena poliittisena kysymyksenä siirrettävä faktoihin, Olli Rehnin varmasti hallitsemiin, jossa myös venäläinen osapuoli on syytä ottaa mukaan ilman sellaista geopoliittista shakkia, jossa tuloksena on lopulta “shakki ja matti“ koomisine ydinvoiman rakentajineen.
Sama pätee myös keskustan Paavo Väyrysen aktiivisuuteen koota kansalaisaloitetta kansanäänestyksestä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Se on jo menneen maailman Nukkumatin tarinoita ja ne taas eivät ole sukua Raamatulle vaan H.C. Andersenin ja Sakari Topeliuksen kirjoituksille, Isac Nwtonin ennustamalle harmageddonille vuonna 2060. Keskusta voisi sekin vetää samaan suuntaan muiden kanssa presidenttiehdokkaineen ja entisine näkyvine johtajineen. Miksi Väyrynen saa tällaisia erivapauksia? Voisiko tuo olla mahdollista muissa puolueissamme? Montako puoluetta keskustaliikkeeseen oikein mahtuu kansaa äänestyttämään? Kreikassa tällaiset kansansa villitsijät pantiin kuriin ja järjestykseen heti vaalien jälkeen.
Joku erohan niissä tulisi olla, todellisessa maailmassa ja narratiivisen kerrontateollisuuden saduissa puolueittemme ja median yhteisinä tuotteina. Se olisi hyvä muistaa myös kesälehtien kirjoituksissa ja seurattaessa leijonan jälkiä suomalaisessa sateen peittämässä rantahiekan mediajutuissamme. Sirkka-Liisa Anttila voi hyvinkin kirjoittaa lehdessään kuinka naisia kyykytetään kun salkku jäi saamatta. Se on ikuinen aihe ja köyhätkin meillä ovat aina keskuudessamme.