Perussuomalaisten puoluekokous Turussa oli samalla puolueen 20-vuotisjuhla ja siltä se toki vaikuttikin. Muutamalla miehellä oli saunassa unelma. Oikeammin takana oli jo usempiakin unelmia ja poliittinen liike, joka sai vain nyt tuulta purjeisiinsa vanhalta perustalta.
Paradigmat muuttava kokemus
Siinä lähdettiin muuttamaan savolaista saamattomuutta, ”herrojen huoveita”, visioista missioiksi oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Pelkät unelmat ja kuvitelma ajopuuna elämisestä hylättiin ja uskottiin, kuinka ihminen ratkaisee kohtalonsa omilla päätöksillään ja teoilla, valinnoilla.
Ajatus historiallisesta välttämättömyydestä ajopuuna ja unelmahötön esittely lopetettiin ja käynnistettiin raaka työ. Ajatus ajopuusta, historiallisesta välttämättömyydestä, kun häpäisee ihmisarvon ja ja alentaa sen olemattomiin. Lokaaleihin ja globaaleihin kriiseihin on löydettävä ratkaisut mutta ensin ne on esiteltävä, ujostelematta. Ne on saatava sanoiksi joko tiedettä popluarisoiden tai käyttäen populistista politiikkaa oppositiossa. Poliittinen retoriikkaa on osattava.
Heti ei kukaan aloita kuitenkaan huipulta. Sellainen kun johtaisi ponnisteluun huipulta alas ja tällainen nurinkurinen kehitys ei sovi perussuomalaiselle. Käynnistää siis ponnistelu varakkaana ja ylemmän keskiluokan ihmisenä huipulta ja ponnistellen koko elämänkaarensa ankarasti löytääkseen itsensä lopulta pohjalta. Tällä maailmakuvalla on toki filosofien antama nimensäkin.
Tämä oli pääsanoma puoluekokouksessa sekä vahva yhteishenki ja juhlamieli ensimmäisenä päivänä tavaten valtionhoitajapuolueena. Takana oli pitkä taival ja moni oli saavutuksesta, paitsi ylpeä, myös hieman hämillään. Varmaan oli syytäkin Suomen oloissa. Se on harvinaista herkkua suomalaisessa poliittisessa elämässä vuonna 2015.
Seuraava vaihe alkoi tästä. Tämä henki on nyt siirrettävä koko hallituskauden mittaiseksi ja yli senkin selvitäksemme yhdessä ulos stagnaatiosta, kohta vuosikymmeneksi venyneestä taantumasta. Kansa sen tekee, ei herrojen ”huaveet” tai unelmat. Paikalla oli väkeä liki tarkalleen sama määrä kuin mitä onnistuin saamaan vaaleissa ääniä. Se pani nöyräksi. Kiitos vielä kerran luottamuksesta. En oivaltanut että teitä oli näin paljon ja näin vahvan aatteen saattelemina.
Harras luterilainen henki
Perussuomalaisen puolueen toiseen juhlapäivään kuului harras hetki, jota johti puolueen vetaraani ja sen historiaa kokenut pastori Anssi Joutsenlahti. Perussuomalainen puolue on aidosti omiin normeihimme ja arvoihin nojaava eikä ujostele laulaa suvivirttä. Kokenut puolueveteraani käy läpi kaikkien maakuntiemme laujen runot, palauttaa puoluväen omiin maakuntiinsa. Aluehenget ja maakuntahenget heräävät, turkulainen murre unohtuu hetkeksi ja vaihtuu paikkaleimautuimsesta tutuksi spatiaaliseksi identiteetiksi.
Kun toin ensimmäisen väitöskirjani kautta tuon käsitteen kieleemme je määrittelin sen, silloin eletiin 1970-luvun loppua. SMP sai ensimmäisen jytkynsä tutuksi suomalaisille vain hetki aiemmin. Se oli järkytys vanhoille puolueillemme ja medialle jo silloin. Oli aika kutua koolle Korpilammelle konsensuksen isät Kalevi Sorsan toimesta. Veikko Vennamo puhui Valko-Sorsasta ja tarkoitti tun ajan teknologiaa ja televisiota.
Vääryys oikaistava
Tätä seurasi neljän ministerin tentti ennen muita, monelle niin tärkeitä puheenvuoroja kentältä. Kun on tutkinut neljä vuosikymmentä sekä valtio- että yhteiskuntatieteilijänä, myös luonnotieteissä väitelleenä, Suomea ja sen poliittista elämää, perussuomalaiset ovat kokouksessaan tyypillisen maltillisia, hyvin kokeneita ja usein monen liikkeen kautta lopulta poliittisen kotinsa löytäneitä.
Helsingin Sanomat (8.8. 1915) on haastetellut puolueväkeä ja siellä todetaan, kuinka arvot menevät lähelle keskustaa, ovat pikemminkin konservatiivisia kuin vasemmalla ja radikaaleja. Puolueväen leimaaminen yhteen suuntaan on hirvittävä vääryys ja virhe.
Punaradikaali vasemmisto tarvitsee Perussuomalaiset menestyäkseen oppositiossa. Puolueessa näkyy vielä sen Veikko Vennamon ja karjalaisten siirtolaisten asutuksesta vastanneen henkilön taustaakin. Karjalaiset siirtolaiset ovat varovaisia ja muistavat oman siirtolaisuutensa ajan ongelmat. He tietävät mistä on kyse maahanmuutossa.
Suhde siirtolaisuuteen on kipeä asia ja sillä meuhaaminen loukkaa julmalla tavalla tätä puoluväkeä median tuomana painolastina. Puolueväki ei hyväksy käsitettä historiallisesta välttämättömyydestä ongelmien selittäjänä, fatalismista, vaan katsoo sen häpäisevän ja olevan ihmisarvoa alentavaa. Hiedän työttään pilkkaavaa.
Ihmiset ratkaisevat kohtalonsa omilla teoillaan ja sitä kysytään myös omilta luottamushenkilöiltä. Tämä koskee myös suhdetta sotiimme ja ajopuuna eläminen ei kuulu tämän puolueväen arkeen usein vielä yrittäjinä eläen.
Luova innovaatio ei ole vieras käsite sekään. Omat puutteet myönnetään ja armo on käsitteenä tuttu sekin. Jälkipyykistä ja selvittelyistä ei pidetä, ei jossittelusta historialla. Puolue on, toisin kuin usein esitetään, ”helppo” puolue sen osaavan kärkensä kohdalla.
Se on nyt laaja ja nuorten suuri osuus on monelle sekin varmaan yllätys. Puolueelle on ollut ajan hengen (paradigmaisen muutoksen= maailmankuvat muuttava) tuoma tilaus ja se on paljon muuta kuin aiemmin kuviteltu protestiliike tai populismia Suomessa eläen.
Tästä puhe on sekin puolueen nyt jo hyvin laajaa eliittiä syvästi loukkaavaa. Neljännen valtiomahdin (=media) tapa kilpailla vallastaan kolmen muun ja viidennen valtiomahdin (=sosiaalinen media) kanssa ei ole suunnattu nyt oikeaan kohteeseen mediayhteiskunnan omana kriisinä. Nyt tarvitaan muutama vuosi aikaa ja malttia myös medioiltamme.