Kun hallitukset ja ohjelmat vaihtuvat unohdetaan mitä aiemmin on tehty ja missä mennään. Näin palataan vuonna 2016 vuoteen 1970 kun tuli jatkaa kesken jääneitä globaaleja ohjelmia kohti vuotta 2050. Tässä eräs esimerkki miksi biotalous menee muualla huimaa vauhtia käyttän ”Suomen mallia” jonka Suomi on unohtanut kokonaan ja taantuma syvenee ohittaen Kreikan. Sosiaalinen pääoma ja se muisti ei toimi tai asian esittää väärä henkilö tai organisaatio, maakunta jne. Harvoin Suomessa käy niin, että oikea ihminen esittää oikeita asioita. Pikemminkin oikeat ihmiset esitävät vääriä asioita ja väärät ihmiset oikeita.
Kesken jäänyt biotalouden ohjelmamme
Biotalous on tämän ajan Nokia ja luonnonvarat maamme kantavin talouden selkäranka. Kun liityimme EU:n jäseneksi ja samalla Nokia teki tulosta, luonnonvarat osana innovaatiopolitiikkaa unohtuivat. Saimme kuulla jatkuvasti auringonlaskun elinkeinoista, vaikka samaan aikaan muu globaali maailma alkoi varustautua juuri luonnonvarojensa tehokkaampaan käyttöön ja kierrätykseen.
Olin ideoimassa 1990-luvun alussa ns. agropolis -strategiaa, osaamisympäristöä, verkosto- ja klusteritaloutta, johon kuului myös internetin rinnalle syntynyt agronet ja tiedepuistotoiminta. Syntyi syvän laman keskelle Ahon hallituksen osaamiskeskusohjelma, joka lainattiin suoraan kirjani alkukappaleista sisäministeriössä, jossa kuvasin maamme luonnonvarojen näkökulmasta elintärkeän historiallisen aluehallintomme synnyn sekä vertailin sitä Japanin ns. teknopolis -ohjelmaan, keiretsuihin klustereiden perustana. Tätä ohjelmaa Ahon hallitus käytti hyväkseen kopioiden samalla Ruotsissa aiemmin käynnistettyjä Porterin klusteriohjelmia. Oulun yliopistossa, jossa toimin, ne tunnettiin parhaiten ja ne oli muutettava vain Suomeen sopiviksi.
Eläkkeelle jääneet lupaajat
Kun tätä välistävetoa paheksuin ministeriössä, minulle kerrottiin ohjelmaa vetäneen sisäministeriön toimesta oman ohjelmamme nyt viivästyvän. Syvään kriisiin vaadittiin ohjelman siirtoa ns. teknopolis -ohjelmaan ja kilpailuttaen silloisia maakuntiamme kirjassani kuvaamalla tavalla ja japanilaisia imitoiden mutta Suomeen ne soveltaen. Ymmärsin hyvin tarkoituksen kun samaan aikaan aluekehitysvastuu siirtyi lääneiltä maakunnille. Ne oli koulittava tähän tehtävään. Kuten nyt soten ja maakuntahallinnon kohdalla vaaditaan aiempaakin merkittävämmällä ohjelmalla.
Oma ohjelmamme toteutui Hämeen maakunnan esittelemänä elintarviketalouden osaamiskeskuksena ja verkottuen MTT:n ja Viikin kanssa sekä samalla kansalliseksi ohjelmaksi. Se onnistui ohjelmana paremmin kuin vastaavat metsäsektorin ja matkailun valtakunnalliset ohjelmat kiitos valmiiden tutkimusohjelmien sekä yrityskartoituksemme, johon verkottui agronetin kautta myös myöhemmin maaseutuyrittäjämme ja etenkin ekologisesti suuntautuneet toimijat. Dokumentit löytyvät kirjoineen julkaisuluettelostani ja kotisivultani www.clusterart.org.
Hybridiyhteiskunnan vaatimukset
Kun logistiikka kehittyi sosiaalisen median kautta seuraavaan vaiheeseen, josta tein kirjani ”Social media – Economy and strategy”, kehitys pysähtyi Hämeessä ja kriisiytyi vuosikymmen takaperin lopulta koko maassa. Uudet organisaatiomuutokset ja toimijat, myös hallitukset, eivät tunteneet mitä aiemmin oli tehty ja mihin biotalouden kohdalla oli sovittu globaalisti johtavana maana maailmassa. Koko ajan puhuttiin maailmalla Suomen mallista.
Meihin luotettiin maailmalla niin IASP:n kuin AURP:n sisällä, jotka olivat alan avainorganisaatioita innovaatiopolitiikassa ja sen käytännön toteutuksissa nyt etenkin Aasiassa valtavasti kasvaneessa biotaloudessa. Siitä tulli maailman johtava innovaatiopolitiikan veturi mutta jostakin syystä Suomi jättäytyi sen ulkopuolelle. Kiina alkoi investoida ohi Yhdysvaltojen ja Afrikan maiden rinnalla myös tänään Suomeen ja Kemiin. Muutos tapahtui Matti Vanhasen aikana ja unohdus oli täydellinen. Ei toki presidentti Halonenkaan tähän puuttunut ja demarit nukkuivat luonnollisesti tällaisen aiheen yli ja juhlivat Halosen voittoa. Kun alat juhlia voittoa olet jo hävinnyt.
Väärä maakunta ja väärä aihe, väärä puolue
Uusi vaihe luonnonvaratalouden globaalissa ja kansallisessa kehittämisessä siirtyi odotetusti kehittyvän hybridiyhteiskunnan rakenteisiin, jossa mukana olevia osaajia on oleellisesti enemmän kuin vanhassa korporatiivisessa vaiheessa. Tässä Lounais-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakuntana tulisi olla juuri nyt avainmaakuntamme myös globaalina toimijana. Ei vain pohtien maakunnan tai Lounais-Hämeen asemaa vanhana teollisena yhdyskuntana teitään paikkaillen.
Totta kai se on tärkeitä siinä missä sähköt ja niiden saatavuus. Sen sijaan se mihin jäimme 1990-luvun sopimuksissamme kuntaministeriömme kanssa on edelleen hoitamatta ja siihen meidän tulisi nyt biotaloudessamme kyetä yhteisesti vastaamaan mutta myös vaatimaan sen toteutuksen jatkamista tai lamamme jatkuu ja syvenee entisestään.
Vastuu kun sen toteuttamisesta jäi omalle maakunnallemme ja sen toimijoille yrittäjinä, kouluttajina, tutkijoina ja poliittisina päättäjinämme, hyvänä hallintonamme ja juuri osana globalisaatiota sekä uutta hybridiyhteiskuntaamme. Nämäkin julkaisut löytyvät nyt kenen tahansa luettaviksi kotisivultani.
Jos jäämme odottaman että oikeat ihmiset eivät esitä vääriä asioita ja väärät ihmiset oikeita, aika ei riitä meille. Kun köyhälistöön kuuluu jo liki miljoona suomalaista ja keskiluokka on ahdingossa, aletaan puhua vain muukalaisista ja vihapuhe hakee kohteensa eikä uutta enää synny. Globalisaatio jakoi meidät voittajiin ja häviäjiin ja me näemme nyt asiat kovin eri tavalla kuin 1990-luvun lamassa eläen hybridiyhteiskunnan aikaa ja sen ehdoilla.