Naistenpäivä, kansainvälinen, ajaa varmasti vakavaa asiaa ja on edennyt siinä Suomessa kohtuullisesti. Lähtemättä toistamaan moneen kertaan kirjoittamiani alan historiikkeja, syytä on ainakin mainita 1800-luvun lopulla perustettu Naisasialiiton Unioni sekä suomalaisten naisten aktiivisuus järjestötoiminnassa myös kansainvälisesti.
Naisasialiitto Unioni on poliittisesti sitoutumaton feministinen kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen. Unionissa vaikutetaan poliittiseen päätöksentekoon, viranomaistoimintaan ja julkiseen keskusteluun kirjoittamalla lausuntoja ja kannanottoja, järjestämällä seminaareja ja feministisiä tempauksia.
Unionissa toimii yli kaksikymmentä naisten ryhmää feministisestä lukupiiristä naisten kehitysapuryhmään. Tule mukaan vaikuttamaan, toteuttamaan omanlaista feminismiäsi ja tekemään yhteiskunnastamme moniarvoisemman paikan elää, julistaa Unionin esite.
Tänään yheiskuntasopimus törmäsi pattitilanteeseen, jossa palloa vieritettiin naisvalta-alan vastuulle. PAM ei tähän naisille usein heitettyyn syntipukin rooliin suostunut vaan siirsi sen EK:n kautta koko sopimusjärjestelmällemme. Koko rakenneuudistus kun kuntineen on sekin naisvalta-alaa ja sieltäkin haettavat säästöt koskevat juuri palvelualan pienipalkkaisia naisia. Sama pätee koko kulttuuri- ja sivitysyhteiskunnan toimintaa ja aloja, joissa leikkaukset näyttäisivät olevan nyt dramaattisimpia. Tämä koskee myös kauppaa ja sen murrosta sekä siirtymistä säköisiin palveluihin.
Naisen euro näyttäisi oleva perheissämme vain 60 % miehen eurosta. Yksin elävällä se on lisäksi olemattoman pieni ilman puolison tukea. Parisuhteessa elävät näyttäisivät pääsevän huomattavasti korkeampaan tulotasoon kuin sinkut, sekä naisina että miehinä. Kauppojen aukioloaikoja jatketaan sitäkin mutta väkeä ei palkata lisää. Joku tekee pitempää päivää ja pienemmällä palkalla sielläkin. Pelko työpaikan säilymisestä kasvaa oli yhteiskuntasopimus millainen tahansa. Vihapuheet ja ketkeruus kumpuavat hyvin monesta sellaisesta lähteestä, jonka pohjavirrat ovat miljardeissa pienipalkkaisissa naisissa Aasian ja Afrikan mantereen maissa.
Kun globaali maailma tuottaa kulutukseen halpamaista etenkin naistyövoiman tuottamaa edullista kulutustavaraa, pitkän työpäivän ja halvan työvoiman markkinoilta, naisasialiiton toiminta on voimatonta pysäyttämään kehitys, jottaa palkka Pohjolassa olisi korkea ja elintaso sitä kautta koko ajan nousussa. Miljardien pienipalkkaisten naisten osaaville käsille emme voi mitään hakematta omaa sopeutumistamme muuta kautta kuin lakkoillen. Koko elintasomme ja elämämme mielekkyys on pohdittava uudesta näkökulmasta. Ääripäitä seuraava mediasyhteiskunnan kohina hukuttaa alleen avainhenkilöt ja yhteisöt ratkaisuineen.
Niitä ei tunneta eikä tunnisteta lainkaan tai ohitetaan stereotyyppeinä ja suurten massojen tunnuslukuinamme. Suurten massojen ja keskiluokan kautta haettavat ratkaisut taas ovat perinteisesti hitaita ellei ymmärretä käyttää sähköisen sosaalisen median strategiaa ja taloutta.
Se taas edellyttää panostamista sinne, missä sivistys- ja innovaatioyhteiskunta tuottaa tulosta kilpaillen sosiaalisten uudistusten ja perinteisen tavaratuotannon ulkopuolisilla kasvavilla markkinoillamme. Siinä taas sukupuoleen sidottu ajattelu on menneen maailman rasitteita siinä missä äärikonservatiivien esiintyminen ratkaisemassa globaaleja ja paikallisia ongelmia rinnan ääriliberaalien radikaalien kanssa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista, työstä ja tulevaisuudesta.