Isolaatiomekanismit – ajan puristamisen epäekonomia
Forssan kaupunki yrittäjineen käyttää ns. kiertotalouden konseptia ja tätä työtä valmistellaan etenkin Hamkissa mutta varmaan myös Lukessa, siinä missä Fai:ssa ja uudessa Forssan Yrityskeskus OY:ssä. Forssan kaupunki kuuluu ns. FISU -verkostoon, jolla ei tarkoiteta kalamiesten vieheitä, verkkoja ja rysiä valmistelevaa vieheklusteria ja muilta salattavaa elämänmuotoa vaan edelläkävijäkuntien verkostoa (Finnish Sustainable Communities), joka tavoittelee, aivan oikein, hiilineutraalisuutta, jätteettömyyttä ja globaalisti kestävää kulutusta vuoteen 2050 mennessä (FS 22.3).
Forssa on yksi kahdeksasta Fisu -kunnasta. Muita ovat Ii, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Turku, Lappeenranta ja Vaasa. Näistä Iin kunta järjesti jo 1980-luvun alussa valtakunnallisen ideakilpailun ”Piste Iin päälle” ja osallistuin siihen silloin Oulun yliopistossa Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan ensimmäisenä tutkijana. Tuloksena oli idea, josta syntyi käsite Iin Ympäristöinstituutista, jota kaikki yliopistomme tiedekunnat dekaaneineen sitoutuivat toteuttamaan ja kokivat tarpeelliseksi etenkin jatkokouluttajana ympäristöbiologian lisäksi ympäristölääketieteessä, -taloudessa ja -sosiologiassa sekä ympäristöjuridiikassa rovaniemeläisten tukemana ja myös ympäristöhallinnossa ja -teknologiassa. Tuolloin Oulun tiede- ja teknologiapuisto oli jo pitkällä. Ensimmäinen ympäristöministerimme Matti Ahde (Sdp) asui Iijokilaaksossa hänkin.
Hanke kariutui kun rehtorimme, tuleva VTT:n ylijohtaja, ei oikein pitänyt Iijoen suiston kuntaa henkisesti sopivana paikkana mittavalle hankkeelle. Kun samaan aikaan pyrittiin rakentamaan Iijokea sen latvakuntien alueilla altaineen, sitä ei oikein pidetty viimeisten koskisotiemme aikaan ympäristötekona paikallisilta iiläisiltä poliitikoilta ja virkamiehiltä. Keskus olisi tullut keskittää yliopiston ja tiedepuiston kampusalueelle. Lisäksi iiläiset olivat aina kalassa, silloin kun oululaiset olivat rakentamassa joko jokeaan, kemianteollisuutta ja puunjalostusta. Näin köyhän Kainuunjoen (Oulujoki) suistoon oli päässyt syntymään ketterällä toiminnalla ja ajan hengen haistavalla tervaporvarin rahoituksella puolen Suomen pääkeskus ja rikkaamman, Koillismaalta vetensä saavan Iijoen suiston kohtalona oli jäädä äärivasemmistolaisena tunnetuksi fisujen kalastajaksi aina silloin kun oli toiminnan aika Iin Haminassa elellen.
Forssan Lehti (22.3) kertoo kuinka kaupunginhallituksemme on ottanut ainakin seuraavaan kokoukseensa saakka kestävän aikalisän. Tässä yhteydessä kestävä aikalisä ei tarkoita kestävää kehitystä vaan täsmälleen samaa kun maan hallitusten sotesopat aikana, jolloin Ruotsi lopettelee vuosisataisia mallejaan ja Suomi pyrkii niitä kopioimaan itselleen. Imitoijan kohtalona on aina jäädä alkuperäisen innovoijan jalkoihin. Joku palapelin pala puutuu, aika ei ole otollinen tällaiselle hankkeelle enää ja syntyy alusmaalle tyypillistä emämaan jäljittelyn aiheuttamaa kulttuurista, sosiaalista ja johtamistaidollista ajan puristamisen epäekonomiaa. Isolaatiomekanismeilla tarkoitetaan imitoijan ongelmia ymmärtää kopiotavan menetystekijän kausaalista epämääräisyyttä, yksityiskohtien monimutkaisuutta, innovaatioiden ainutkertaisuutta ja avainresurssien puutetta.
Helsingin Sanomat pohtii kuinka tiede- ja kirkonmiesten takana on ollut piiloon jääneitä näkymättömiä voimia. Reetta Meriläinen ei tarkoita henkiolentoja vaikka näkymättömästä haastaakin. Hän tarkoittaa luonnollisesti nimettömäksi jääneitä naisia etenkin nerojen puolisoina. Aihe on jo puhkipohdittu mutta uutena näkökulmana kolumisti löytää näkymättömät ihmiset kauppatavarana. Hyvä uutisjournalismi kun etsii juuri piilossa olevaa mutta koko ajan vaikuttavaa. Katvealueilla kun tapahtuu isoja asioita. Näistä katvealueista etenkin tieteitten rajapinnat kiinnostavat minua. Innovaatiot kun tahtovat piileksiä juuri siellä ja usein vaikeasti tunnistettavina vaikuttajinamme. Näin poikkitieteisyys on niiden löytämisessä välttämätön ajallinen uhraus lyhyen elämämme aikana. Siinä aikaa ei voi puristaa omilta opinnoiltaan olemattomiin.
Samainen lehti (HS 22.3) kertoo myös tutkimuksesta, jossa Yhdysvaltain presidenttien käyttämä kieli on analysoitu jäljellä olevin viiden ehdokkaan kohdalta. Analyysissä on käytetty melkoisen karkeaa sanojen tavujen pituutta ja lauserakenteita, sanojen märää lauseissa.
Kaikkien ehdokkaiden kohdalla heidän puheet vastaavat nloin 4-6 vuotta klouluja käyneen nuoren lapsen kielellistä tasoa. Trump kykenee hieman lisäämään vaikeusastetta puheissaan riippuen kuulijajoukosta jolle sen osoittaa. Yli kuuden vuoden tason se ei kuitenkaan näytä yltävän. Sama pätee kilpailijoihin. Yhdysvaltain presidentiksi pääsee siis peruskoulun ala-asteen tasoisella kielellisellä neroudella. Se ei paljoa lupaa kun Abrahan Lincolnin vastaava kielellinen verbaliikka toi esille noin 11 vuden koultustason. Sillä sentään ollaan samalla tasolla kuin suomalainen abiturientti ennen yliopillaskirjotuksiaan. Ilmankos häntä pidettiin joskus hiemen vaikeaselkoisena puhujana. Mano Koivisto tohtorina oli jo liki mahdoton ymmärrettävä selkokielisenä fundeerajanakin. Kyky sietää toimittajia oli kuitenkin rajallinen ja sopulilauma sai kuulla kunniansa. Haasattelut Koiisto antoi vain MTV:n Pekka Hyväriselle, koulukeverilleni Iisalmesta ja senkään jälkeen häntä sai tulkita vain hän itse.
Alexander Stubb poliitikkona on taas poikkeuksellisen kokenut kielen käyttäjä. Toimittaja Pia Elonen (HS 22.3) on havainnut, aivan oikein, kuinka hänellä on kokemusta painavista salkuista enemmän kuin Paavo Väyrysellä ja nuoresta iästä huolimatta hänen edellään on virkaiältään tässä sarjassa enää vain Vennola,Virolainen, Tanner, Törngren, Tuomioja (Sakari) ja varauksin Sukselainen. Stubb on itsenäisen Suomen 25:nneksi pitkäaikaisin ministeri ja jättää kirkaasti taakseen vaikkapa Kataisen, Vanhasen, Viinasen tai Koiviston.
Näin häneltä voidaan jo vaatiakin ja odottaa enemmän kuin heiltä ja kielellisesti hän ohittaa mennen tullen amerkkalaiset kilpailijansa. Stubb on kyennyt puristamaan ajan ekonomian lyhyeen ja hän on hakenut teitä, jotka ovat poikkeuksellisia. Väittely tohtoriksi tapahtui sekin muun työn rinnalla. Kuka on havainnut kuinka Jussi Halla-aho, Sampo Terho ja monet muut näkyvät perussuomalaiset ovat tutkijakoulunsa käyneitä tohtoreita. Siinä 11 vuotta kouluja ei riitä alkuunkaan ja 4-6 vuoden koulutuksella ei Suomessa menestytä. Timo Soini on tyypillinen suomalainen, noin 20 vuotta kouluja käynyt puolueensa puheenjohtaja. Kukaan ei väheksy Suomessa koulutusta ja nykyisin se tahtoo olla elinikäinen prosessi.