Vincent van Gogh oli aikamme ehkä suurin värien käyttäjä. Kun muut maalasivat koreita maisemia, hän katsoi toiseen suuntaan ja maalasi takapihan rikkaruohoja ilta-auringossa, auringonkukkia. Keltainen väri oli hänelle rakas siinä missä moni muu sellainen, jonka hän näki toisin kuin me muut. Yksi sellainen oli sypressi ja sen värit sekä oudot siveltimen liikkeet. Tapa hakea täydellistä mustaa. Hän näki mustan toisin kuin me muut. Miksi?
Hän oli värisokea. Hän näki vain mustan ja harmaan eri sävyjä ja keltainen oli valkoisempi kuin valkoinen. Kuten muistamme mustavalkoisen televisiomme kuvasta. Samoin täydellinen musta oli sekoitus kaikkia värejä ja lopputuloksena sellaista, joka ei värit näkevän kohdalla ole musta lainkaan. Värisokea alkaa hakea harmaan sävyistä sellaista, jota me värit näkevinä emme ymmärrä lainkaan. Me kutsumme sitä neroudeksi.
Samoin hän ei todellakaan nähnyt koskaan siveltimensä jälkiä, kuten me värimme näkevät ihastelemme hänen sivellintekniikkaansa. Omituista jälkeä, kömpelöäkin kiehkuraa sypressiä maalaten. Miksi täydellisen mustan jäljittäjä ei ottanut öljyväriä, joka imee kaiken värinä pitämämme keltaisen valon spektrin, eikä sen täydellisempää taatusti löydy. Mutta kun hän oli todellakin värisokea. Mitä täydellisempi, sitä parempi tervein silmin työtä ihastellen.
Värisokea, täydellinen sellainen, muistuttaa vaikkapa psykopaatiksi kutsumaamme, jolla ei ole lainkaan tunteita. Hän seuraa vain muiden käyttäytymistä ja hakee sieltä tunteet, joita voi joko matkia tai sadistin tapaan leikkiä kuten kissa hiiren kanssa. Päästäen tämän hetkeksi vapaaksi ja taas syöksyen niskaan. Rakkaus voi olla hänelle ahdistava tunne vatsassa, joka kuitenkin poistuu, kun hän käy vessassa. Ilmavaivoja tai ehkä vain närästystä joka korjautuu myös lääkkeillä. Monen miehen erotiikka, rakkauden suurin liekki, on vessassa vierailua.
Stalinilla tiedettiin olevan sadistisia piirteitä (yllätys) jossa hän antoi armeijassaan päällystölle komeita ylennyksiä ja seuraavana päivänä mestautti heidät. Hän vei tämän leikin joskus uskomattoman pitkälle siitä nautiskellen. Joku on ehkä tavannut tällaisen esimiehen, puolison, sisaren tai ehkä on onnistunut välttämään sen kokonaan. Kaikki tunteet kun muistuttavat hieman Vincent van Goghin värimaailmasta. Tai Patric Syskinden tapaan täydellisestä tuoksusta, jolla hurmata ja hankkia valtaa romaanissa ”Parfyymi”. Hoitajana voi jopa nollata aamulla tunteensa työpaikalleen mennessä. Tunteet voi ottaa taas käyttöön matkalla kotiin huudattaen autoaan liikenneruuhkassa. Pikkuhitlerit ja stalinit syntyvät näin nappia painaen ja mediakuplansa avaten.
Hitlerille epäiltiin olleen sadomasokistisia piirteitä (yllätys) jolloin hän oli kovin arvaamaton. Saattoi sadistisen elämän rinnalla kiusata myös itseään ja Saksan kansaa. Toki muitakin kansoja, kuten historiasta muistamme. Teki älyttömiä ratkaisuja ihan vain masokistina eläen. Sadisti ihmisenä toimii aina ennustettavalla tavalla mutta sadomasokisti on arvaamattomampi. Hän kun muuttaa normit ja arvot, moraalin myös itseään kiusaten ja kansakuntaansa nöyryyttäen ensin täydellisen parfyymin itselleen hankkien. Turkissa se tuli vahingossa kuin tilauksesta, Ranskassa huomio oli hetkellisempää ja peittyi turkkilaiseen mustan värin metsästykseen.
Veikko Huovinen, hauskojen kirjojen kirjoittaja ja metsänhoitaja Kainuusta, kirjoitti tästä aiheesta vakavasti otettavan kirjan historioitsijana ja tutkijana. Tuloksena oli romaani, joka oli huikea suoritus. ”Veitikka” on tapa ymmärtää jotain sellaista, jota ei voi järjellä selittää. Huumori, etenkin satiiri ja sarkasmi, ovat keinoja pysyä järjissään muuten täysin mielettömässä maailmassa. Eurooppa hengähti hetken ja hakee taas täydellistä mustaa.