Tämän pävän media kertoi kuinka Timo Soinilla on neljä varaministeriä jokaisesta hallituspuolueesta mutta hekin olivat kaikki lomalla kun piti olla Brysselissä. Virkamiehistä kertyy samanlainen jono varamiehiä, jolloin aina löytyy Brysseliin lähtijä tai siellä asuva. Tällä varmistetaan myös se, ettei sama ministeri joudu koko ajan asumaan Brysselissä ja matkoja jaetaan tasapuolisemmin. Suomessakin kun on vielä asioita hoidettavana. Soini oli taas lomansa aikana lisäksi ystävänsä häissä Euroopan toisella laidalla eikä olisi edes ehtinyt Brysseliin ajoissa. Olisi keskeyttänyt mahdollisesti lomansa jos olisi ollut Suomessa, kertoo ulkoministeriön korkea virkamies.
Otsikko ”Trumpin rouvaa solvataan plagioinnista” on taas lainaus mediasta joka ei itse olisi käyttänyt käsitettä ”solvataan”. Poliittisesta solvauksestahan siinä oli kyse, kun lainataan vartin mittaisesta puheesta minuutti ja haetaan sellaisia kohtia, jotka rouva Obaman puheen tekijät ovat taas lainanneet puheista ja teksteistä, joiden alkuperä lienee jossain julkaisuissa, jotka esittelevät suuria puhujia ja heidän puheitaan. Ammattilaiset kun eivät lainaile puheitten pätkiä vaan koko puheen idean ja kirjoittavat sen uusiksi. Näin rouva Trumpin puheen tekijöitä moitittiin amatööreiksi. Jos hän olisi lainannut nimekkään runoilijan runoa, häntä olisi kiitelty. Jos hän olisi maininnut nimenkin, häntä olisi arvostettu sofistikoituna naisena.
Jos Suomi olisi Yhdysvaltain itäisin osavaltio, noin 70 % äänestäisi rouva Clintonia ja meillä vaalit olisivat siten selvä tapaus. Demokraatit saisivat kaikki valitsijamiehet. Media taas olisi kokonaan muuta kuin republikaanien hallitsemissa osavaltioissa. Seuraisimme siis sitä. Yhdysvalloissa tämä toki ymmärretään, Suomessa ei välttämättä. Näin etenkin perussuomalaiset tai kantasuomalaiset ovat joutuneet koko ajan solvauksen kohteeksi. Jos heistä kirjoitettaisin näin republikaanisessa valtiossa, lehti menisi konkurssiin samana päivänä tai toimittajat vaihdettaisiin. Ranskassa ja Turkissa konflikti seuraa toistaan ja vallankumouksesta on tullut pysyvä ilmiö. Revoluutiosta on tullut evoluutio.
Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen on kokenut mediavaikuttaja ja nykyinen viestintätoimiston toimitusjohtaja. Hän oivaltaa miten viesti menee perille ja kuinka se tulisi ohjailla oikealle joukolle omia äänestäjiä. Hän oivaltaa, kuinka uudessa sähköisen median yhteiskunnassa muutoksen airueet olemme me ihmiset, eivät puolueet. Siis me tavalliset peruspulliaiset, käyttäen hänen käsitettään nykymediamme käyttäjistä ja myös mediaviestien tuottajistamme.
Ikään kuin tässä mediavirrassa olisi muitakin kuin tavallisia pulliaisia Suomessa eläen. Näkökulma kokoomuksesta on vain ikivanhaan sääty-yhteiskuntaan ja siellä on sekä ensimmäisen luokan ihmisiä että samaan aikaan luokattomia.
Tämän kokoomuslaisen maailmankuvan Taru Tujunen ymmärtää ja osoittaa viestinsä omilleen. Siinä demari syntyy kollektiiviseen teollisuushalliin ja työväentaloon eikä ymmärrä individualismista muuta kuin joutuessaan solvatuksi joko punavihreänä tai populistina. Kilpailu tuolla suunnalla äänestäjistä on ankara. Jopa Keskusta joutuu valpastumaan omistaan tarutujusten alkaessa työstää missioitaan Hesariin.
Ne ovat Kokoomuksen käyttämiä ja levittämiä steretypioita medioissaamme tänään. Näihin toimittajat sitten rakantavat juttunsa uskoen, että Tammelan Letkun kylässä kylä saadaan riitelemään koulustaan. Näin syntyy mediakonflikti Forssan tapaan ja uutinen, jossa Taru Tujusen britit ovat tyhmiä ja äänestävä visioineen väärin. Missio on itse laadittava mutta Taru Tujusen näköiseksi. Ristiinviestintä on Tujusen ongelmana Kokoomuksen entisenä puoluesihteerinä.
Kiihkeä muutos muuttaa meitä ja me hyväksymme sen sekä odotamme sitä myös politiikalta. Se on taas perinteisesti hidasliikkeinen mutta joutuu etsimään sekin nopeampaa tapaa toimia. Ihmisten tahtoa vaikuttaa nopeammin, helpommin ja suoremmin ei voi sivuuttaa vedoten politiikan hitauteen ja byrokratiaan. Ylhäältä huutelu on nyt turhaa. Kukaan kun ei sitä kuuntele. Kuuntelu kun johtaa vain lamaan ja taantumaan sekä turhaumaan. Eliitti kokoontuneena Porin johonkin Suomi-Areenaan on menneen maailman muistoja eikä sellainen toimi ensinkään, tietää myös Ellun-kanat Tujusen nykyopissa.
Me ansaitsemme nyt parempaa ja pelkkä huutelu populistina ei sekään tyydytä kohta ketään. Ihmiset ansaitsevat vision, jonka laadintaan ovat itse osallistuneet ja sitä myös missionaan itse toteuttavat. Poliitikolla kun on taipumusta unohtaa vastuunsa ja visionsa.
Syynä on se, ettei mennyttä maailmaa voi muuttaa ja vaikka joki onkin vanha uudet vedet siiinä jo virtaavat. Tällöin ainut pysyvä on virrassa mukana uivat ihmiset ja heidän yhteiset visiot ja missiot, johon he ovat myös itse sitoutuneet niiden toteuttajina. Tämä on ainut keino hoitaa kansalaisyhteiskunnan ne suuret muutokset, joita aiemmin poliitikot meille lupailivat vanhan maedia ellunkanojen paimenina.
Elitismin ja hierakisen yhteiskunnan aika oli ja meni jo viime vuosituhannella. Jokainen hakee johtajuutta nyt omasta itsestään. Ei edustamastaan puolueesta ja sen hitaasta byrokratiasta sopeutua jatkuvan muutoksen yhteiskuntaan ja lainaten koluminin otsikkoa ”Muutos mulle ja mieluiten nyt heti!” Joku kun huutaa myös pysyvämpää, hitaampaa muutosta ja haluaa pois maailmasta, joka on Ellun kanojen vastuulla.