Suomalaisten maatilojen tuotto talonpojalle on laskenut vuoden 2015 aikana 40 %. Se on nyt alle 10 000 euroa. Ei kuussa vaan vuodessa. Kun tilojen määrä on vuosien saatossa romahtanut ja yksikkö koko kasvanut, sieltä suunalta ei enää korjausta voi odottaa. Kuluva vuosi ei vaikua korjaavan tilannetta. Olemme pian ilman kotimaista ruokaa mutta myös maaseutua ja sen maisemaa, yhydyskuntarakenetta ja yhteisöjä. Primaarielinkeinot ja luonnonvaratalous elää syvässä kriisissä siinä missä koko maaseutumme. Olemme idän ja lännen välissä toimiva kulttuuri ja sinä luonnonvarat ovat se joka jatkossa globaalia maailmaa kiinostaa. On hirvittävä riski jättää maaseutunsa ja luonnonvarat heitteille ja ulkopuolisten käyttöön. Meillä on yllättävän paljon yhteistä Turkin kanssa kahden kulttuurin rajalla eläen.
Turkki kulkee nyt tietä, jonka sosiaalisessa pääomassa on meille sekä vieraita että tuttuja elementtejä. Tämä on syytä aina muistaa.Turkin alueella on syntynyt useita merkittäviä sivilisaatioita, kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta. Maan kulttuuri on rikas sekoitus itäistä ja läntistä perinnettä, sillä Turkki sijaitsee kahden mantereen risteyskohdassa. Kulttuuria onkin usein kuvattu sillaksi kahden maailman välillä. Voimakkaan alueellisen läsnäolonsa vuoksi Turkki on alkanut muodostua strategisesti yhä merkittävämmäksi valtioksi. Itämeren kohdalla ja Jäämerellä oma asemamme on luonnonvaroineen geopoliittisesti niin ikään koko ajan muuttumassa. Se tulisi huomata visioiden asemamme hybdiriyhteiskuntana toisin kuin itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä.
Turkki on demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Sen poliittinen järjestelmä perustettiin vuonna 1923 Mustafa Kemal Atatürkin johdossa ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana, kun osmanien valtakunta oli kaatunut. Tämän jälkeen Turkki on integroitunut enenevässä määrin länteen, mutta on pitänyt samanaikaisesti yllä suhteitaan itäiseen maailmaan. Maa on Yhdistyneiden kansakuntien, Islamilaisen konferenssin ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsen, Euroopan neuvoston jäsen ja Naton jäsen vuodesta 1952. Turkki on käynyt jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lähtien, liitännäisjäsen maa on ollut vuodesta 1963. Turkki on jäsen myös G20:ssä, joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta.
Kun puhutaan Turkista, silloin mukana on aina globaali maailma ja kulttuurit, joista myös suomalaisilla on etäisiä muistoja, mutta samalla näkyviä kulttuurisia merkkejä omilla rajoillaan. Kun katolinen kirkko hajosi kahteen osaan, se kohtasi jälleen juuri omilla rajoillamme ja jakoi maan kahtia. Raja kulki vuosisatoja globaalina rajana Vaasan korkeudelta lähelle Laatokan-Karjalaa.
Tämä raja oli luonnollinen, luonnonmaantieteellinen raja, vedenjakajaraja, mutta myös antopologinen ja miekalla piirretty raja. Olimme osa bysanttia mutta samalla myös länttä ja irtauduimme lopulta omaksi kansakunnaksi. Ei toki vuosisata sitten vaan jo huomattavasti aikaisemmin. Koko ajan taustalla ovat olleet luonnonvaramme ja niiden käyttö sekä etenkin vesistömme. Tässä meillä on valtaisan suuri kulttuurinen ja luonnonvaroihin liittyvä tehtävä edessämme. Olemme sen unohtaneet ja monin paikoin kokonaan laiminlyöneet. Moni ei sitä edes tunne.
Olemme Euroopan maaseutumaisin maa ja kulttuurimme rakentuu tämän sosiaalisen pääoman vuosisataiseen geneettiseen perimäämmekin. Sen historiakin on monelta osin kokonaan kirjoittamatta. Tähän etenkin perussuomalaisten, kantasuomalaisten, tulisi kiinnittää muita poliittisia liikkeitämme paljon enemmän huomiota ja varottava sekä vaalittava kansallisen identiteettimme ja sen omalaatuisuuden sijaintiimme liittyvää poikkeuksellisen arvokasta ja monin paikoin jopa kokonaan tuntematonta perintöä. Ainutlaatuista lähiyhtyeisöihin, luontoon, luonnonvaroihin sekä spatiaaliseen identiteettiin perustuvaa globaalisti korvaamatonta ja myös suojeltavaa yhteistä omaisuuttamme.
Tämä kaikki on erityisen ajankohtaista nyt kun EU:n rakenteet horjuvat, Britannia on eroamassa EU:sta, Yhdysvaltain asema on rajusti muuttumassa sekin sekä Venäjän tuleva politiikka on meille oleellisesti tärkeämpää kuin muille järkkyvän Euroopan ja globaalin maailman koko ajan vaihtuville hybridiyhteiskunnan muuttujille.