Hesarin pääjuttu on tänään: Onko maailma tullut hulluksi? Vai onko se aina ollut hullu? Toimittaja Tommi Nieminen mainitsee esimerkkeinä Brexit, Nizza, Istanbul, Trump. Entäpä jos esimerkkeinä ja rinnastuksina olisivat Hitler, Stalin, Napoleon, imperialismin aikaiset tapahtumat, orjuus, vallankumoukset 1789-1848, Euroopan hullu vuosi 1948, rutot ja kulkutaudit, nälänhätä, siirtomaavallat ja orjuus, imperiumin aika 1875-1914, läntiset siirtomaavallat ja näiden mielettömyys, vuosien 1914-1947 maailmansodat ja katastrofit, yksi päivä ja Japaniin pudotetut ydinpommit, keskitysleirit ja kansansurmat.
Olemmeko sittenkin eläneet kultaista aikaa ainakin vuodet 1947-1973 kiitos kylmän sodan ja taloudellisen vaurastumisen kauhun tasapainon tuloksena. Öljykriisi sen muutti ja maailmantalouden romahdus, sosialistisen maailman kaatuminen 1973-1991. Kommunismin mukana meni monen kansakunnan ja talouden maailmankuva, tiede ja taide, jopa yksilön oma identiteetti ja ihmiskuva.
Alkoi uusi kausi, joka ei ole enää eurosentrinen vaan globaali, nopea, kaoottinen ja vaikeasti ennustettavissa. Taitekohita oli vuosissa 2011-12 ja islamilaisen vallankumouksen sekä Japanin onnettomuuden vyöryessä silmillemme. Poliittiset instituutiot ja myös markkinatalous alkoivat horjua nekin.
Teollinen ihmemaa oli haavoittuvainen ja katastrofit voivat syttyä mistä tahansa, arvaamatta johtaa kansanliikkeisiin tai -vyöryihin yli Välimeren ja kohti Torninojoen laaksoa. Mikään ei ollut enää pysyvää.
Mediayhteiskunta oli aiemmin keskitetty, harvojen hallinnassa, ei toki kokonaan sähköinen, hybridiyhteiskunta ja kybersodat tulivat osaksi elämää, netti ja sosiaalinen media oli reaaliaikainen ja jokainen oman onnensa seppä ja päätoimittaja. Tulevaisuus tässä ja nyt sekä mieluiten minulle oli tulosta individualismin narsistisesta ihmisestä. Liki tunnevammaisesta psykopaattista pahimmillaan. Altruismi koettiin liki tyhmyydeksi egoismin rinnalla.
Samalla varallisuus kasautui yksille ja ahneille, maailma jakautui ensimmäiseen luokkaan ja luokattomiin. Terrori ei ole toki uusia asia ja peloite Tsingikaanin rinnalla. Saati Trump ja rumat sanat tai kansakunnan ero Euroopan yhteisöstä. Muutama mielipuolen tekemä surma kansansurmien rinnalla.
Aikakautemme pani kaikki ikään kuin maailmankuvineen uusiksi mutta ei toki ensimmäisen kerraan näin käynyt. Sen sijaan globaalina näin toki kävi. Olemme keskellä muutosta ja siksi eksyksissä, jolloin mikä tahansa missä tahansa päin maailmaa järkyttää, jos niin tahdomme ja sen hyväksymme kohdallamme.
Ilmastomuutos ja ihmisten kasvava lukumäärä sen sijaan on osa valtavaa katastrofia, jota emme hallitse kuten olemme kuvitelleet uuden teknologiamme meitä auttavan. Nyt se on pikemminkin syy ja seuraus ongelmiimme. Ei enää ratkaisu.