Oheinen kirjoitus on toimittaja Veli-Pekka Leskelältä heti presidentti Niinistön pitämän puheen jälkeen. Otin sen talteen siksi, että kirjoitus on suorina lainauksina puheesta työstettyä ja siihen palataan varmaan myöhemmin tästä ajastamme kirjoitettaessa. Tämä aika kun on kokonaan muuta kuin kirja, joka maalailee kertomuksia Kekkosen ajasta ja poliittisena pornona hakien julkisuutta ja aikamme lukijaa mieltymyksineen. Rinnakkain ne ovat kiinnostavia kohteita kenen tahansa seurattavaksi joskus viiden vuosikymmenen kuluttua.
Kekkosen kauden jälkeenhän meille tuli Mauno Koiviston fundeeraava aika ja tapa palauttaa parlamentarismille se valta, jota Kekkonen oli käyttänyt perässähiihtäjineen, punaisine vuorineuvoksineen ja ennen kaikkea pitäen myllykirjeineen kurissa myös mediamme. Hänestä ei voinut kirjoitta sellaista kirjaa, jota nyt saamme lukea. Vaadittiin etäisyyttä, diplomaatti ja Nobelisti Martti Ahtisaaren aika ja myös ensimmäinen naispresidenttimme.
Vasta Niinistön aika toi meille luonnollisen presidenttiyden, jossa maan päämies pitää valtaa oman persoonansa ja henkilökohtaisen karismansa kautta ilman sellaisia välineitä, joita Kekkonen käytti. Kekkosen ajasta jäi odotuksia, vahvan vallankäyttäjän kaipuuta ja vasta tänään presidentille läheinen ihminen voi kirjoittaa hänestä kirjan, joka on uskottavan oloinen myös ihmissuhdekertojan, toimittajan ja kirjailijan lämpimänä ja myös monin paikoin liikuttavana, myötäelävänä vanhuksen viimeisen vuosikymmenen narratiivisena kerrontana.
Brexitin jälkeinen EU on valtavien haasteiden äärellä, kertoo oman aikamme toimittaja. Turvallisuudentunne on järkkynyt terroritekojen vuoksi. Suurlähettiläspäivillä tiistaina puhunut tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi, että eurooppalaisilla voi olla edessään kipeitä valintoja, mitä kauemmin terrorismin syiden kohtaamisessa viivytellään. Niinistö nosti esiin myös tutkimuksen, joka kertoo tyytymättömyyden suuresta kasvusta ja kansan kahtiajaosta.
Näinhän me sen olemme kokeneet ja myös Forssassa eläen, taantuvan vanhan teollisuusyhdyskunnan sisällä kauhistellen aggressivisia purkauksia kantasuomalaisten ja pakolaisten välillä. Oman kaupunkimme nuoren kulttuuriministerin kohtalona on olla eräänlainen miinanpolkija ja Suomen Kuvalehden kannessa hänet esitellään inhokkina. Ilman omaa syytään syntipukiksi joutuneena.
Presidentti Sauli Niinistö myönsi, että Euroopan unioni etsii nyt parhaillaan tietään.
– Selvää on, että Eurooppa on nyt valinkauhassa. Osa toivoo unionin radikaalisti syventyvän, osa taas peräti kokonaan hajoavan. Arvelen, että molemmat ryhmät tulevat toiveissaan pettymään, Niinistö povasi. Kun näin povaa on varmasti oikeassa. Ääripäät eivät saa nyt asialleen riittävästi kannatusta. Tai niin me ainakin toivomme Suomessa idän ja lännen välissä taiteillen.
Suurien suunnitelmien sijasta Niinistö suuntaisi perusasioihin, unionin juurille: huolehtimaan siitä, että unionin jäsenet tuntisivat unionin turvaavan vapaan elämänmenon.
– Samaan aikaan moni kuitenkin sanoo, että jopa arkiturvallisuus on uhattuna ja terrorismi on tullut Eurooppaan jäädäkseen, Niinistö huomautti ja havaitsi kuinka EU:n legitimiteetti hukkuu terrorismiin. Sillä on sekä globaali että paikallinen ulottuvuutensa ja nyt se näkyy jopa sydän-Hämeessä. Kun tästä ajasta kirjoitin vuosikymmen takaperin, sitä ei vielä oikein otettu todesta.
– Jos EU:n kansalaisten turvallisuus on poissa, on myös EU:n perustehtävä ja sitä kautta legitimiteetti hukassa. Terrorismi ei ole nimittäin hallitsematon luonnonvoima, vaan se versoo aina tietyistä yhteiskunnallisista ja poliittisista taustoista. Nämä tekijät pitää avata ja analysoida huolella ja sitten niihin on vastattava. Siten terrorismia voidaan ehkäistä, Niinistö peräsi.
Niinistön mukaan terrorismi on maailmanlaajuinen vitsaus ja rikos elämää vastaan. Sama pätee pitkäkestoiseen työttömyyteen, kansan kahtiajakoon ja sydämettömään tapaan kohdella ketä tahansa ja missä tahansa osassa maatamme ja globaalin talouden arjessa sihen sopeutuen, kaikesta tinkien.
– Islamistinen terrorismi herättää huolta erityisesti nyt, sillä sen radikalisoituminen näyttää olevan vasta alussa, Niinistö mainitsi.
Ranskalaiset kannattivat vapauksienkin rajaamista. Kun kirjoitin kirjani Arctivc Babylon ja sen jatkona media- ja hybridiyhteiskunnan synnystä ja sitä ravistelevista voimista, presidenttimme oli ensimmäisiä kirjani lukijoita. Urho Kekkosen kaudella en olisi voinut noita kirjoja kirjoittaa. Nytkin ne oli kustannettava Saksassa, ei Suomessa.
Mitä Suomi voi terrorismille tehdä? Keinoja on, mutta halutaanko niitä käyttää, Niinistö kysyi. Tavalla tai toisella se koskee suomalaisiakin. Oikeastaan se mitä maailmalla tapahtuu, koskee meitä suomalaisia koko ajan, nyt ja jopa reaaliaikaisesti. Tämän myöntäminen on nyt aakkosten ensimmäinen kirjain. Oli lukijana sitten Sven Dufva tai Jukolan pirtin vanhin Juha.
– Tiedusteluyhteistyötä on syvennettävä terroritekojen ehkäisemiseksi. Myös välineitä pitää kehittää. Myös tästä on kyse kotimaisessa tiedustelulainsäädännössä, Niinistö kertoi. Yhtä hyvin hän olisi voinut kertoa tiedeyhteisöstä ja sen yhteistyön syventämisestä ja forssalaisen ministerimme työkentästä. Ne kun ovat nyt yhtä ja samaa asiaa ja sen fokusoimista.
Ranskassa näitä kysymyksiä pohditaan nyt vakavasti. Heillä on siihen syytä joka Suomessa on vielä pohtimatta. Toki Forssassa sitä pohditaan, mutta se ei ole sama asia kuin maan hallitus sitä pohtimassa tai pääkaupunkiseudun kokemana. Nyt paikallinen ja globaali ovat sama asia ja sekin on pohtimatta muuten kuin tiedemiesten toimesta. Tämä on pointti numero kaksi.
– Kuvaavaa on, että iskujen jälkeen peräti 80 prosenttia kansalaisista kannatti yksilönvapauksien rajoittamista turvallisuuden niin vaatiessa. Turvallisuutta ja perusoikeuksia ei kuitenkaan pidä asettaa vastakkain. Oikean tasapainon hakeminen niiden välille tulee olemaan vaikeaa, Niinistö puntaroi
kipeitä valintojamme. Ne valinnat on kuitenkin tehtävä. Tämä on kolmas pointti.
Niinistön mielestä eurooppalaisilla voi olla edessään kipeitä valintoja, mitä kauemmin terrorismin syiden kohtaamisessa viivytellään. Samalla korjausliikkeen suunta ja hinta voi nousta korkeammaksi kuin mitä nyt tarvittaisiin. Tässä Urho Kekkosen aika ja toimeliaisuus oli kokonaan muuta kuin seurustelua toimittajanaisten kanssa.
EU voi myös tuoda turvallisuutta, Niinistö otaksui. Siksi EU:n turvallisuusroolin kasvattaminen on Suomen etu. Naton ja EU:n syvenevä suhde antaa sekin odottaa, että unionin painoarvo kasvaa. Sitä Kekkonen toivoi ja pyrki viemäään maata lähemmäs läntistä yhteistyötä. Tämä on ollut maassamme kolmen pointin se neljäs ulottuvuus, joka on kätketty kolmen muun sisälle.
– Silti unionissa tehtävä yhteistyö on aina täydentävää, ei omaa kansallista aktiivista toimintaamme korvaavaa, Niinistö korosti. Uskottava kansallinen puolustus on kansallisen turvallisuutemme tärkeä osa. Se myös houkuttelee luokseen kumppaneita, presidentti korosti, eikä ollut kovinkaan kaukana siitä ajasta, jolloin haimme irtiottoa idänkaupan painolastistamme osana koko ulkopoliittista agendaamme.
Niinistö huolestui siitä, kestääkö Suomen kansallinen eheys aikamme esiin nostamia paineita, vaikka yhteiskuntamme onkin tähän saakka onnistunut perustehtävässään hyvin. Onnistuuko se siinä jatkossa? Hän viittasi ajatuspaja e2:n raporttiin, joka kertoo yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Sen mukaan monen ”mitta on täysi”. Tämä näkyi jo vuosikymmen takaperin mutta siihen ei silloin reagoitu riittävästi. Syntyi perussuomalainen kansanliike ja samalla etääntyminen vanhoista poliittisista liikkeistämme. Vennamolaisuus oli jo varhain piikki Kekkosen vallankäytön lihassa.
– Raportti on ravistelevaa luettavaa. Sen mukaan merkittävä osa kansasta on tyytymättömiä, kantaa huolta kansan eriarvoistumisesta ja tuntee turvattomuutta. Moni kokee, ettei edes oma ahkeruus enää takaa toimeentuloa eikä demokratia toimisi. Suomi on jakautumassa elämäänsä ja maahansa tyytyväisiin menestyjiin ja tyytymättömiin, pettyneisiin ihmisiin, Niinistö pahoitteli ja toisti teemoja, joista blogimme kirjoittelivat jo kymmenen vuotta takaperin. Blogi oli ja on päiväkirja ja kertoi päivittäin tapahtumien etenemisestä. Kymmenen vuotta vanhoja blogejani luetaan nyt enemmän kuin silloin kun ne kirjotin. Se kertoo liian hitaasta tavasta reagoida valtiojohtomme sisällä.
– Britannia on Brexitin jälkeenkin Suomelle tärkeä kumppani. On toivottavaa, että suhteet säilyvät tiiviinä ja vahvoina. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Britannian vahvaa roolia ja positiivista panosta tarvitaan jatkossakin, Niinistö korosti. Suomella Britannia on perinteisesti avain Euroopaan ja globaalisti jo kielensä kautta ja ikivanhana imperiumina, jonka yltä ei ylähuoneen lordin aurinko laske.
Ulkoministeri, puheenjohtaja Timo Soini avasi puheenjohtajapäivät maanantaina kysyen: ”Missä olit silloin kun Britannia erosi EU.sta”. Kyse kun oli Britannian demokraattisesta valinnasta EU:sta eroamiseksi. Samalla se oli vuosikymmenen tärkeimpiä uutisiamme. Itse olin silloin seuraamassa äänten laskua läpi yön ja lopputulos ei edes yllättänyt. Miksi olisi kuulunut yllättyä kaiken kokemamme ja kirjoittamani jälkeen?
Soinin mukaan EU:n jatkuva yhteneminen on haastettu nyt laajemminkin.
– Yhtäältä sitä koettelevat euroalueen ratkaisemattomat, perustavanlaatuiset ongelmat, toisaalta lähinaapuruston epävakaus ja ajoittain hallitsematon muuttoliike. Äänestäjät ovat tyytymättömiä. Ei vain ympäri Eurooppaa van myös Suomessa ja Forssan talousalueellamme. Miten he sen voisivat näyttää dramaattisemmin? Mistä he voisivat saada nyt apua? Omalta ministeriltäänkö vai hänen suvun medialta?
Mieliala on muuttunut. Viimeistään Brexitin myötä euroeliitinkin mieleen näyttää hiipivän epäilys siitä, onko eurooppalainen projekti kääntymässä takaisin maata kohti. Onko raketti saavuttamassa lakipisteensä ennen kuin se irtoaa maan vetovoimakentästä? Onko kuuluisa polkupyörä pysähtymässä ─ ja mitä sitten tapahtuu, Soini kysyi nyt ulkoministerinä ja toisti vanhan totuuden.
Soini ei kuitenkaan odottanut EU:n hajoamista. Vaihtoehtoja on. Yhteisiä neuvottelupaikkoja tarvitaan yhteisten ongelmien ratkomiseksi. EU:ta tarvitaan turvallisuuden vuoksi. Varmaan muuhunkin, jos se vain olisi uskottava ja toimiva sekä tekisi muutakin kuin uuvuttavat ja byrokraattiset, paikalliseen elämään dramaattisesti vaikuttavat ja puolitiehen jäävät uudistuksensa.
– Turvallisuusyhteisönä EU on Suomen edun mukainen. Unionillakin on mahdollisuus selvitä ja sopeutua. Se tosin edellyttää, että yhteisesti sovituista asioista aletaan pitää kiinni, Soini sanoi maanantaina ja tämä viikon alku jäi samalla historiaan kirjasta, jossa kerrottiin Urho Kekkosen ja toimittajanaisen välisestä lämpimästä suhteesta. Odotamme kirjan seuraavaa osaa.