Itämeri innovaatiopolitiikan sisämereksi
Suomen ympäristökeskuksen tutkimuspäällikkö Eeva Furman kirjoittaa kuinka ympäristötutkimuksessa ja mm. Itämeren tutkimusohjelmassa monitieteisyys ei ole kansainvälisten arvioijien havaitsemana toteutunut. (HS 11.6.07). Saatu tieto on kyllä tieteellisesti kiitettävää ja se lisää ymmärrystämme luonnonilmiöistä, mutta tiedolla ei ole juurikaan käyttöä päätöksenteossa. Ohjelmat tahtovat jäädä usean eri hankeen tai sektoritutkijan tuottamaksi pirstaleiseksi kokoelmaksi eikä vuorovaikutteista prosessia tahdo syntyä.
Saman lehden vierasyliössä Sitran yliasiamies Esko Aho kirjoittaa kuinka Pohjoismaista yhteistyötä tieteen ja teknologian sekä uusien innovaatioiden alalla riivaa sama ongelma kuin laajemmin koko Euroopan unionia. Etsitään kuumeisesti uutta näyttävää tekemistä, kun pitäisi keskittyä niihin asioihin, joissa yhteistoimintaa aidosti tarvitaan ja halutaan. Pohjolan hohto ja vetovoima on hiipumassa, kun kaikille avautuvat mahdollisuudet laajempiin yhteistyörakenteisiin ja vaarana on ideologinen ajautuminen kiistelyyn hyvinvointimallimme rakenteista. Aho kysyykin piileekö Pohjoismaiden kyky unionin keskiarvoa parempiin suorituksiin pelkästään yhteiskuntamallissa?
Furman ja Aho sivuavat innovaatioprosessin yhtä perusolemusta Itämeren ympäristössä. Koulutus, tasa-arvo ja sosiaaliset turvaverkot synnyttivät meille rakenteen, joka takasi menestyksen globalisaation alun informaatioteknologian voittajina. Kuinka joustava ja sopeutumiskykyinen se on vaiheessa, jossa webympäristö ei ole enää vain ominta osaamistamme ja muinainen balttilainen sisäjärvemme on miltei hengetön.?
Itämeri on piikki lihassamme myös pohdittaessa asemaamme eurooppalaisessa tutkimusalueessa (ERA) ja sen tulevaisuudessa. Me puhumme Itämeren rannoilla eri kieltä hallinnossa, tieteessä ja tiedettä soveltavan yrittäjyyden ja teknologian sektoreilla Monen käsitys on että eurooppalainen tutkimus- ja innovaatioalue (ERIA) tulisi ottaa nyt politiikan teon ja kehittämisen lähtökohdaksi. Suomessa puhutaan innovaatiopolitiikasta, joka kattaa entistäkin laajemmin eri hallinnonalat, mutta myös ympäristöpolitiikkamme keinot mukautumalla elinkeinoelämän tarpeista lähteviin rahoitusohjelmiin ja niiden sisällön määrittelyyn. Tutkimusorganisaatioita on vahvistettava, tiedon jakoa tehostettava, tutkimusohjelmia verkotettava ja avattava eurooppalainen tutkimusalue.
Suomi on tutkimuksen ja innovaatioiden edistämisen mallimaa. Meillä on kokoomme nähden suuremmat vaikutusmahdollisuudet Eu:n tieteeseen, teknologiaan ja innovaatiotoimintaan. Ympäristöongelmien kohdalla sirpaleisuuden poistamiseksi tulisi käyttää sen omia välineitä kokoamalla yhteen ympäristöteollisuuden tutkimus- ja teknologia-alojen tärkeimmät eurooppalaiset vaikuttajat keskustelemaan alan tulevaisuuden tutkimustarpeista ja strategioista myös nyt muodikkaana kaiken ohittavan ilmastomuutoksen rinnalla.