Maailman ympäristöpäivä
Tiistai viides kesäkuuta on nimetty maailman ympäristöpäiväksi. Suomessa maailman ympäristöpäivänä tuotiin esille teemoja, jotka liittyvät läheisesti elintarvikkeisiin. Erityisesti korostettiin kotimaisuutta ja tuotteen alkuperämaan merkitystä. Elintarvikkeiden kohdalla tuotteen alkuperämaa on nykyisin yhä vaikeammin kuluttajan löydettävissä oli tuote melkein mikä tahansa.
Globaalit ympäristöteemat ovat luonnollisesti tavalla tai toisella osa ilmastomuutosta. Moni teema jää nyt huomaamatta ja yhdistämme ilmastomuutokseen myös ilmiöitä jotka voivat olla jotain kokonaan muuta syntytavaltaan. Muoti-ilmiö vetää mukanaan niin tutkijat kuin median ja päättäjät. On hyvä kuitenkin että on päästy liikkeelle tosin liki 40 vuotta sen havaitsemisesta. Ympäristömme kaikki muut osat ovat sen varmasti jo havainnee ja reagoiva kukin tahollaan. Mieleen tulee prof. Anto Leikolan vihaiset kommentit ja puheenvuorot kulttuurimme rappiosta Oulun vuosilta. Ihmeen hiljaa Anto on ollut viime vuodet? Lastenlapset vievät isoisän aikaa ja hän osaa keskittyä myös oleelliseen. Saarikoski ja Klinge ovat vaikuttaneet enemmän kuin biologina saadut kokemukset tieteen arjesta ja luonnontieteen ydinajatuksesta. Sydämen sivistys on itse opittua, sanoisi Paasilinnan veljessarjan yrmy Erno. Vanhin veljistä on aina tällainen ”vanhemman” sisäistänyt, kun keskimmäinen on diplomaatti ja ”aikuisen” roolin oppinut sekä nuorin ”lapsi” narrina ja mielikuvitukseltaan. Paasilinnan veljessarjassa tämä persuspsykologia toteutuu liiankin karikatyyrimäisesti.
Yhdysvalloissa, mutta myös globaalisti, kysymyksiä on aiheuttanut sosiaalisena eläimenä tuntemamme mehiläisen tarhattujen kantojen romahdus ja joukkotuhot. Meillä Suomessa on pohdittu piisamin miltei täydellistä katoamista luonnostamme. Samaan aikaan maahamme eksyy yhä uusia lajeja ja oletamme sen johtuvan juuri ilmastomuutoksesta. Sukupuuttoon kuolee päivittäin lajeja, joiden paluu ei ole mahdollista. Näille ympäristöpäivä on eräänlainen muistojuhla.
Erään tulkinnan mukaan eläinten kyky suunnistaa ja viestittää toisilleen on kokenut dramaattisen muutoksen ja mehiläiset eivät osaa enää pesiinsä. Eläimethän eivät käytä viestinnässään samaa symbolikieltä kuin me ihmiset. Tarvittaisiin Darwinin oppeja ja evoluutiopsykologiaa, eläinten kieltä (etologiaa) ja antropologien kykyä oppia geneetikoilta. Freudia parempi opas on hänen oppilaansa C.G. Jung ja kyky nähdä symbolikielessä myös kollektiiviseen muistiimme ja sen taakse. Aikaan jolloin emme vielä kyennet puhumaan. Symbolikielemme vangiksi saatavat lähteet ovat sieltä syntyisin. Me kutsumme tätä prosessia innovaatioksi, josta ylivoimaisesti suurin ja lopulta ainut merkittävä on juuri hermeneutiikan ylittävä symboli-innovaatio. Tätä C.G Jung ei voinut oivaltaa ja Freud oli kiinnostunut vain narsistisesta ihmisestä ja tämän traumoista symbolikielemme sisällä.
Viestinnän järjestelmät ovat ikivanhoja, geneettiseen perimään liittyviä ja luonnon usein fysiikan lakeihin perustuvia prosesseja. Tällaisena ne ovat usein sähköisiä, gravitaatioon tai magneettikenttiin liittyviä ja muistuttavat vaikkapa hyvin tuntemaamme kompassia. Kesäisen kiusan, sokerimurahaisen, voi harhauttaa kotipuutarhassa pienellä magneetkentän muutoksella. Kaikkeen ei tarvitse myrkkyjä. Vain pätkä kaapelia ja muurahaiset vievät polkunsa loitommas talosta. Monet etologien kertomukset elämistä ”koneina” ovat harhauttavia. Olemme täsmälleen samanlaisia koneita itsekin. Genetiikalle emme voi mitään ja perimämme ulottuu kauas vuosimiljoonien taakse. Itse asun talossa, jonka vanhin asukas on yli 200 miljoonaa vuotta vanha. Olen itse tunkeilija hänen kodissaan. Ihmisen ikä ulottuu tuskin yli 70 000 vuoden. Puhuva ja symbolikieltä käyttävä ihnminen saattaa olla tätäkin nuorempi. Tässä pohdinnassa muutamat vuosituhannet eivät paljon merkitse.
On oletettu että ihminen on aiheuttamassa omalla viestinnällään muutoksia eläinten kykyyn viestittää ja suunnistaa mutkikkaassa biogeokemiallisessa maailmassamme. Siellä toisiinsa kytkeytyvät niin hajut ja maut kuin tähtien asennot ja magneettikenttien toiminta, tai ne meille tutut välineet, joita käytämme omassa informaatioteknologiassamme. Olemme mennet viestinnässä aallonpituuksille, joiden tarkoitus on ollut huolehtia myös kanssaeläjiemme kyvystä löytää matkareittinsä maailman ääriltä pesimäpaikoilleen tai kukkakedolta kennostoon. Ihmisen narsismi on freudilaista ja ulottuu muutaman vuosikymmenen taa. Sen tutkiminen ei ole hyödyllistä. Narssitinen tutkija tai johtaja on etsimässä itseään ja luita jotka itse piilottaa ja kaivaa aina uudelleen muiden ihmeteltäväksi. Väitös on tutkimus tai kirja, jossa ei saa poiketa juurikaan perinteisestä konventiosta. On pysyttävä valtatieteen suurilla ja leveillä kaistoilla. Siitä poikkevaa kutsutaan joko toisinajattelijaksi tai innovaattoriksi. Vallitseva kulttuuri ratkaisee, onko tiede poikkevana hyödyllistä vaiko vaarallista. Valtaosa tutkimuksesta on toki hyödytöntä ja samalla vaaratonta.
Ihmisen symbolikieli on äärimmäisen nuori viestintäväline ja opimme sen muutaman vuoden aikana välttävästi. Vastaavaa symboliviestintä lajitoverimme eivät käytä ja mekin olemme kyenneet helpompaan geneettiseen viestintään ennen puheen muodostumista. Kohdussa me näemme vielä unia, joilla ei ole symbolisisältöä. Kollektiivista muistia meillä on jäljellä vielä nytkin ja jotkut näkevät niistä Karl Gustav Jungin, Freudin nimekkäimmän oppilaan kuvaamia unia tai unet ovat vieläkin kauempaa arkeeisesta perimästämme. Vasta opittu symbolikieli sulki sen ja alamme muistaa lapsuutemme näiden symbolien ja niiden tunnesisällön kautta. Monet kulttuurit pyrkivät poistamaan sanojen tunneperäisen sisällön, jolloin ihminen voi itse tehdä tunteensa eikä ole muiden manipuloitavissa. Psykoanalyysi perustuu osin samaan trauman tunnistamiseen ja poisoppimiseen emotionaalisena sidoksena tai solmuna.
Kaikki symbolimme kielessä on opittua. Freud avasi tämän kovin nuoren sanoihin sidotun maailman meille piilotajuntana unien ja hypnoosin tulkintana sekä psykoanalyysinä. Hermeneutiikassa filosofiana sanat kuvattiin symboleina vankilaksemme jossa elämme ja usein narsistisesti. Luonto alkoi etääntyä meistä yhä kauemmas. Narsisimin lähde on ihmissovinistinen maailmankuva ja oidipaalisena Freudin etenkin naiseen liittämä ominaisuus. Kreikkalainen mytologia liitti oidipus -kompleksin mieheeen vain virhepoikkeamana. Freud käytti opeissaan aina Jungin tapaan kollektiivista muistiamme ja varmisti siten jäämisensä kipsikuvana historiaamme. Arkeeiseen muistiimme hän ei koskaan yltänyt. Siihen ei ollut käytettävissä symboleita ja ilmiö olisi ollut käsittämätön sen ajan tieteelle. Anto Leikola tuntee asian Suomessa muita paremmin luonnotieteen osalta ja sen aatehistorian professorina. Saivartelijan maineen Leikola sai puuttuessaan tieteen sivupolkuihin tyypillisen innovaattorin tapaan ja oppisiotoluonnetaan korostaen.
Eläinten kieli ja symbolirakenteet on oma unohtamamme sidos luontoon, jota haemme nyt internet -ympäristöstä ja sitä globaalisti kehittäen. Einstein ymmärsi tämän teoreetikkona jo liki sata vuotta sitten todeten kuinka mehiläisten katoaminen tapahtuu noin vuosikymmen ennen ihmisen katoamista. Tämä legenda elää yhä olkoonkin, että sen sanoi jo moni muu filosofi ennen Einsteinia. On lohdutonta suunnistaa jään alla piisamimyyränä löytämättä pesäkoloaan. Ympäristöpäivänä voi vain toivoa että Einstein oli väärässä.
Helsingin Sanomissa (6.6.07) oli ansiokas kirjoitus tutkimuksesta, jossa tiimini elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja mittatikkua rakennellut Juha-Matti Katajajuuri kertoi tutkimuksen tähän saakka saatuja tuloksia. Ehkä tärkein oli keskustelun herättäminen aiheesta ja toteamus, jossa itse tuottajalla pellolla ei ole paljonkaan tehtävissä, oli hän perinteinen tehomaatalouden yrittäjä tai luomutuottaja. Sen sijaan kuluttajilla ja kaupalla on paljon mahdollisuuksia ja kuluttaja lopulta ratkaisee miten paljon rasitamme ympäristöä valinnoillamme. Pellolla ei ole enää paljon petrattavaa. Pienin kulutusmuutoksin tehdään kuitenkin uskomattoman suuria säästöjä. MTT:n tutkimusta kannattaa seurata myös jatkossa.
Takavuosien vihreä ympäristövaikuttaja ja keskustelija prof. Anto Leikola täyttää perjantaina 70 vuotta. Samana päivänä Katriina Soini, tutkija ja assistenttini muutaman vuoden takaa, väittelee Turussa kulttuurimaantieteilijöiden silmien alla. Kustos Prof. Pentti Yli-Jokipii oli myös oman ensimmäisen väitöskirjani toinen esitarkastaja. Hän poisti Pohjois-Suomen koskisotia ja vesitörakentamista koskevasta nippuväitöksestä nipun ja jätti vain sitä tulkitsevan tiivistelmän. Syntyi käsite alueellisesta identiteetistä ja kahden alueee ihmisestä, regionalimista opittuna alueena ja spatiaalisesta tai mentaalisesta alueesta osana sisäistä, jo ennen kolmen vuoden ikää opittua ja ilman symbolirakenteita rakennettua aluellista muistiamme. Syntyi käsite, joka yhdisti symbolisen kielen ja kollektiivisen muistin ikivanhaan arkeiiseen geneettiseen muistiimme. Tänään se on yhtenen webkielemme monikulttuurisessa symbolirakenteet ylittävässä viestinnässä ja sotkemme sillä lajikumappeneittemme kyvyn löytää sosiaalisina eläiminä pesimäpaikoilleen. Vain ihmistä voi pitää eläinlajien joukossa samaan aikaan viisaana ja tyhmänä, narsistisena olentona. Kieli ja symbolirakenteet on narsismin ehdoton edellytys ja sen häiriöiden syy.
Anto Leikola tunnetaan monipuolisena guruna ja kulttuurin rappion ruoskijana. Luovan ja innovatiivisen tutkijan tavoin hän kulki aina perinteisen tieteen valtavirran ulkopuolella. Hän oli biologi, mutta oikeasti kuitenkin tieteen aate- ja oppihistorian sofistikoitunut monialainen osaaja ja professori Oulusta. Odotan seuraavan kirjan valmistumista etenkin kun se käsittelee Charles Darwinia ja hänen suhdettaan siihen symboliseen maailmaan, jossa me ihmiset ja sukulaisemme eläimet elämme. Biososiologia ja –psykologia, miksei myös -filosofia, ovat hakemassa yhteistä ymmärrystä ja myös metodiikkaa aidosti poikkitieteisellä tavalla. Tätä samaa tavoittelee varmasti myös kulttuurimaantieteen väitös ja MTT:n tutkimukset tuottajan ja kuluttajan välisestä suhteesta luonnonvarojemme käytöstä vastaavina pääarkkitehteina. Nyt tämä kaikki on siirtymässä yhä näkyvämmin pois lähiympäristöstä globaaliksi kaupaksi ja tiedon webympäristöksi, EU:n byrokratiaksi. Siinä ei saa jäädä takajoukkoihin tumpeloimaan omalla hiekkalaatikollamme.
Lämmin onnittelu kaikille kolmelle.
6.6.2007
Matti Luostarinen