Presidenttimme puhui varjojen maasta maailmalla, pahaan varautumisesta. Presidentti puhui kansallistunteen synnystä, osallisuudesta ja osattomuudesta. Ketään ei tule sulkea ulkopuolelle. Presidentti puhui kollektiivisesta turvallisuudesta ja yksilön oikeuksista sekä EU:n aseman heikkenemisestä. Hän puhui terrorismista, ilmastomuutoksesta, kasvavasta pakolaisuudesta, voimien yhdistämisestä. Presidentti mainitsi kirjailija Juha Hurmeen ja Sulo Karjalaisen, karhun kaverin. Ymmärrys poistaa varjoja, lopetti presidenttimme, toivottaen samalla Jumalan siunausta.
Maailman muutos haastoi meitä kolme vuotta takaperin. Niin haastaa nytkin ja heti terrori-iskulla Istanbulissa. Suomelle tuleva vuosi on juhlavuotenamme erilainen mutta ei irrallinen globaalien muutosten vuodesta ja Euroopan hullusta vuodesta. Kun Yhdysvallat aivastaa Eurooppa ja Suomi vilustuvat. Presidenttimme puhetta kannatti nyt kuunnella tarkalla korvalla.
Helsingissä juhlavuosi otettiin vastaan komeasti. Helsinki ei ole koko Suomi alkuunkaan. Maakuntien ja maaseudun Suomi vastaan metropoli ovat tulevan vuoden vastakkainasettelun yksi teemoistamme mutta ei alkuunkaan ainut. Dualismi käsitteenä tulee taatusti tunnetuksi. Donald Trump tulee olemaan vuoden henkilö ja hänen luoma akseli Venäjän ja Putinin suuntaan ohittaa aiemmin lippua kantaneen Euroopan tärkeimmistä pöydistämme. Eurooppa on jo pelannut itsensä ulos omine kansallisine riitoineen ja se jatkuu tulevana vuonnakin EU:n voimien heikentyessä entisestään. Eurooppa ei ole enää lipunkantaja.
Tämä koskee myös vaikeimpia kriisialueitamme alkaen vanhasta Babyloniasta. Venäjän ja Turkin tapa hoitaa Syyriaa ja Irakin pitkittyneitä konflikteja muistuttaa takavuosien kylmän sodan ajoistamme ja Euroopan jaosta. Presidenttimme tapa puuttua tähän ongelmaan, läntisen kulttuurin tradition palauttamiseen yhtenäisenä toimijana pahan voittamisessa, kollektiivisen turvallisuuden ja yksilön oikeuksien ylläpitäjänä, oli juristin tapa nähdä perustuslailliset oikeudet dualistisenkin ajattelun ohittavana kivijalkana.
Luonnon ja ihmisen yhdistäminen yhdeksi ja samaksi oli perisuomalainen tapa tulkita yksilön oikeuksia suhteessa yksilön vastuuseen. Sulo Karjalainen ja Juha Hurme olivat sieltä haettuja ja henkilöityjä oivalluksia. Kansallistunteeseen ja sen syntyyn ei kuulu osallisuuden ja osattomuuden jakaminen vaan yhdessä rakentaminen sulkematta ketään sen ulkopuolelle perustuslakejamme samalla kunnioittaen.