Maaseudun Tulevaisuus julkaisi teettämänsä tutkimuksen vuonna 2015 ennen vaalejamme. Suomalaisista 55 % uskoi oleansa enemmän oikealla kuin vasemmalla ja 45 % päinvastoin. Kokoomuslaisista odotetusti kaikki olivat oikealle kallellaan, keskustalsistakin 80 %. Vasemmalle ovat vasemmistoliittolaiset ja vihreistä 75 %. Demarit ovat siinä heti takana ja Suomen keskustalaisin puolue oli Perussuomalaiset.
Puolet oli oikealle ja puolet vasemmalle itsensä kokevina lähinnä maailmankuvansa sekä taloudellisen ajattelunsa tuloksena. Kokoomulaisista valtaosa koki kuuluvansa yläluokkaan, keskustalaisista taas alempaan keskiluokkaan. Työväenpuolue on taas etenkin Perussuomalaiset, yli 60 % koki olevansa tähän luokkaan lukeutuvia. Demarit oli siinä selvästi takana. Näillä eväillä oli hyvä mennä vaaleihin. Kun muisti senkin, että perussuomalaisissa oli työikäisiä suhteellisesti enemmän kuin vanhoissa puolueissamme ja etenkin demarit oli ikääntyneiden ihmisten puolue.
Tänään Jan Vapaavuori (kok), hieman samaan tapaan kuin puoluetoveri Pertti Salolainen, puuttuu kirjoituksessaan (US) merkittäviin asioihin. Itse lisäisin mukaan eettiset ja moraaliset kysymykset nyt esitettyjen rinnalle ja ohikin. Ne on sivuutettu meillä jo jonkin aikaa ja nyt olisi oltava valtiomiestaitoakin. Ahneus edellä ei pidä rynnätä näin suureen kansalliseen uudistukseen kuin mihin sotessa ja maakuntauudistuksessa olemme menossa.
Näin Vapaavuori, viisas mies jota kannattaa hallituksessakin kuunnella:
Vapaavuori korostaa, että hinta ja laatu ovat olennaisia kysymyksiä myös sotessa. Silti sektorin kilpailulle avaamisessa pitää hänen mukaansa ottaa huomioon sen erityisluonne.
–Sote-toimiala on aina erilainen, poikkeava, monella tapaa omintakeinen. Kahvi- tai lenkkimakkaramarkkinat eivät edellytä monimutkaista lainsäädäntöä valinnanvapauden toteuttamiseksi. Kenenkään ei tarvitse määräajaksi sitoutua samaan tomaattien toimittajaan. Kukaan ei saa väestömäärään perustuvaa maksua maitotoimituksistaan riippumatta siitä, kuinka paljon maitoa valittu asiakasryhmä kuluttaa, hän vertaa.
Suorastaan kohtalonkysymys Vapaavuoren mukaan on, että systeemi säilyttää legitimiteettinsä.
–Tässä on yrityskentällä itsellään iso vastuu: kansan oikeudentuntoa koettelevat terveysfirmojen kannustinjärjestelmät, väärin viritetyt pörssilistautumiset, laillisuuden rajoja koetteleva aggressiivinen verosuunnittelu; ylipäänsä liiallinen ahneus… niin, kannattaa miettiä kenen etua se pitkässä juoksussa hyödyttää. Markkinoilla on myös mahdollisuus pilata oma markkinansa, hän kommentoi.
Tänään, kaksi vuotta vaalien jälkeen, empiviä ja epävarmoja on enemmän ja hämmennys on koko ajan kasvamassa. Poliittinen ilmapiiri kertoo edelleen kriisistä, jossa puolueemme ovat olleet jo kohta vuosikymmenen.
Liikkuvaa äänestäjää haettaessa alkaa myös puolue liikkua, jolloin matto viedään perinteisen äänestäjänkin jalkojen alta. Ei kaikkia voi miellyttää, ellei sitten ole samaan aikaan oikealla ja vasemmalla, konservatiivi ja liberaali. Kaikkea tätä myös sekä maltillisesti että radikaalilla tavalla elämöiden. Pelkkä mediayhteiskunnan huomiotalous ei tahdo enää riittää populistillekaan poliitikkona. Malttia odotetaan ja valtiomiestaitoja. Tässä oppositio ei tarjoa vaihtoehtoja, päinvastoin.
Edustaako Hollywood ja sen poliitikot näyttelijöinä, Golden Globe ja Oscar -voittajat tukijoineen, Yhdysvaltain näkyvintä eliittiä? Oliko Yhdysvaltain vaalit protesti Yhdysvaltain eliittiä ja Hollywood -elämää vastaan? Valittiinko Donald Trump vaaleissa presidentiksi ohi mediayhteiskunnan Hollywood-elämän?
Onko demokratia ja presidentti -instituutio vaaleineen Yhdysvalloissa syvässä kriisissä? Onko tämä kriisi tuttua myös Euroopassa? Koska tämä kriisi alkoi ja mistä se kertoo globalisaatiossa ja kansallisvaltioiden identiteetissä?
Aiheen näkyvimpiin kuuluva tutkija ja puolanjuutalainen sosiologi kuoli eilen Britanniassa 91 -vuoden iässä. Olen lainannut hänen töitään kymmenissä, sadoissa artikkeleissa. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olen lainannut oikeaa tiedemiestä ja olemme olleet myös oikeassa. Se että Hollywood -elämä on ohittanut tieteen ja tutkimuksen, politiikassa jopa perustuslailliset oikeutemme ja niiden valvonnan, on pitkän kehityksen tulosta, jossa Suomessa suojanamme ei ole nyt edes perustuslakia valvovaa tuomioistuinta vaan vaivainen poliittinen valiokunta.
Se on epäilemättä nopea ja joustava mutta mitä sillä tehdään silloin, kun elämme uutta hybridiyhteiskunnan ja kybersodan vaihetta, jossa kaikki vanhat kansalliset instituutiomme ovat nyt uhattuina.