Professori Matti Luostarinen on syntynyt vuonna 1951 Iisalmessa ja väitellyt Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi (1982) Turun yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi (2005). Tutkijana, tutkimusjohtajana ja professorina sekä dosenttina Luostarinen on työskennellyt lukuisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä luennoinut yli sadassa yliopistossa ympäri maailmaa.
Luottamustehtävistä yliopistohallinnon ja tieteellisten seurojen ohella tärkeimpiä ovat globaalit tiedepuistojärjestöt ja niiden hallitukset ja asiantuntijatehtävät (IASP, AURP). Kansallisesti ja alueellisesti korkeakouluneuvostossa, maakuntahallinnossa (Häme), keskussairaalan valtuustossa ja hallituksessa (Kanta-Häme), valtuustossa ja hallituksessa (Forssa). Ideakilpailuissa hänet on palkittu useita kertoja samoin kuin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkillä. Kehitysjohtajana hän on työskennellyt sekä alueellisissa että lukuisissa kansainvälisissä suurohjelmissa ja klustereissa. Julkaisuja hänellä on yli 3500 tieteellistä tai popularisoitua, esseemuotoista artikkelia, joista yli 100 monografisia kirjoja, professorin pätevyyksiä yli kymmeneen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen sekä luonnontieteissä (natural science) että ihmistieteissä (human science). Kaikki ideakilpailujen innovaatiot on myös toteutettu pääsääntöisesti globaaleina suurhankkeina.
Pisimpään Luostarinen on työskennellyt kotiyliopistoissaan Turun yliopistossa (sosiologian laitos) ja Oulun yliopistossa (maantieteen laitos) sekä Suomen luonnonvarakeskuksessa (LuKe) ja Suomen Akatemiassa, yhteensä yli 45 vuotta.
Luostarisen ensimmäiset julkaisut liittyvät Pohjois-Suomeen, Lappiin ja sen koskisotiin, joista hän myös väitteli, tuoden samalla uuden spatiaalisen identiteetin käsitteen ympäristötieteittemme käyttöön ja tutkimukseen (Spatial identity in the face on environmental changes).
Julkaisut ovat ensimmäisiä poikkitieteisiä suomalaisia ympäristöpolitiikan ja -talouden sekä sosiologian alaan liittyviä laajoja raportteja ja metodisia suunnittelumaantieteen ja perinteisemmän luonnon-, kulttuuri-, talous- sekä sosiaalimaantieteen menetelmät yhdistäviä, aluemaantieteen lokaaleja ja globaaleja tutkimusohjelmia 1970- ja 1980 -luvun alun rakennemuutoksen tulkinnassa ja uuden suunnitteluvälineistön käyttöönoton murroksessa.
Syntyivät suunnittelumaantiede ja aluesuunnittelu menetelmineen sekä digiajan ensimmäiset metodiset välineet ja megadatan käsittely rinnan Oulun tiedepuiston kehittymisen kanssa. Ekologinen klusteri (Ecological cluster), innovaatiopolitiikka (Innovation policy) ja klusteritaide (Cluster art) sekä hybridiyhteiskunnan tutkimus (hybrid society) käynnistyivät poikkitieteisenä ja -taiteisena prosessina osana yhteiskuntamme paradigmaista, maailmankuvat muuttavaa vaihetta.
Kaupungistuminen ja kaupunkilaistuminen muutti koko aluesuunnittelun perustan uuden tietotekniikan myötä ja koskisodat päättyivät nekin koskiensuojelulakeihin ja ympäristöministeriön perustamiseen, muuttaen alan organisaatiot tulevan ympäristöhallinnon perustaksi.
Samalla Lapissa keskityttiin matkailuun ja Oulun yliopistossa oman tiedepuiston (science park) perustamiseen, maaseudulla kylätoiminnan aktivoimiseen ja levittämiseen, yhdyskuntasuunnittelun osallistuvaan tutkimukseen ja tutkimuksen jalkauttamiseen kentälle.
Globaali tiede ja sen sovellukset rantautuivat uuteen yliopistoon ja sen kampusalueelle Ouluun, jolloin Nokia sai perustansa ja innovaatiopolitiikka tehtiin suomalaisille tutuksi rinnan globaalien tiedepuistojärjestöjen kanssa (AURP, IASP).
Tämä kaikki vaati laaja-alaista perustiedettä ja -tutkimusta, monitieteistä yhteistyötä myös hallinnossa, ei vain tutkimuksessa, koulutuksessa, vaan myös verkosto- ja klusteritaloudessa yritysten ja elinkeinoelämä yhteistyönä.
Myöhempi tuotanto liittyy maantieteen ja luonnontieteen rinnalla toisen väitöskirjan aiheisiin, jolloin ekologinen klusteri (Ecological cluster) ja innovaatiopolitiikka (Innovation policy) laajeni mediayhteiskunnan (Media society) tutkimuksiin ja laajoihin sosiaalisen median (Social Media Economy and Strategy) ja hybridiyhteiskunnan (Hybrid Society) suuriin julkaisusarjoihin (Social media, economy and strategy, Ecological cluster and innovation policy, Hybrid society, Agropolis strategy jne.).
Näitä monografisia julkaisuja Luostarisella on yli sata kappaletta, joista viimeisimmät esseekokoelmina ja manifestin ”Cluster art tai art of clusters” tuotteina, huolehtien näin myös informaation reaaliaikaisesta levityksestä (Innovation diffusion) sekä alan tutkimuksesta uuden kustannustoiminnan (JIT = Just in Time) kehitystyössä ja osana paradigmaisesti muuttuvan paikallisen (local), alueellisen (regional), kansallisen (national) ja globaalin (global) yhteiskunnan murrosta ja myös sen populistista liikehdintäämme.
Perinteinen media ja sen julkaisutoiminta sekä maantieteen diffuusiset (Spatial Diffusion) menetelmät teorioineen eivät enää sopineet tähän tehtävään. Niiden aika oli ohi myös yhteiskunnallisessa ja politiikan (Politics and Policy) tutkimuksessa.
2000-luvun tuotannossa Luostarinen tunnetaan innovaatiopolitiikan ja mediatutkimuksen ohella etenkin tieteen popularisoijana ja käsitteen ”Cluster art” manifestin rakentajana sekä tieteen ja taiteen yhdistäjänä luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajapinnoilla samalla liikkuen. Innovaatiopolitiikka on tieteen rajapinnoilla tapahtuvaa tutkimusta ja sen tuotteita. Tuotannossa painottuvat globaalit ja lokaalit (regional and spatial) sekä poliittisesti ajankohtaiset aiheet EU:n alueella, Amerikassa sekä Aasiassa ja Afrikassa.
Prosessien visiointi on ollut tulosta modernin yhteiskunta- ja aluetieteiden menetelmällisen kehittämisen vaatimuksessa, EU:n ohjelmapolitiikassa sekä globaalien tiedepuistojärjestöjen sisältä saatu tuki. Ne muuttivat agro- ja ekopoliksien sekä sähköisen median ja modernin maantieteen (GIS) sisältöä ja metodologiaa myös tiedepuistoissamme (teknopolis/ AURP, IASP).
Visuaalisesti toteutetut mammuttisarjat korostavat tutkimuksen tiedekeskusten luomaa uutta ilmettä, mutta myös julkaisuteknisesti median muuttuvaa luonnetta dokumentoiden sähköinen ja reaaliaikaisen tiedon myös taidekirjoissa. Mukana on myös tiedettä ja fiktiota yhdistäviä romaaneja (esim. Arctic Babylon 2011).
Luostarinen on harrastanut koko aikuisikänsä kuvataiteita ja hän pitää visuaalista luovuutta (estetiikka) innovaatiotoiminnan ytimenä, lähtien aina inhimillisen kulttuurin syntysijoilta (moderni antropologia ja strukturalismi). Töissään hän käyttää tieteensä tapaan poikkitieteisiä, rajat ylittäviä keinoja ja materiaaleja, luonnossa luonnollisesti hajoavia.
Aiheet on haettu filosofiasta, antropologiasta, tieteen rajapinnoilta ja mytologiasta yhdistäen ne luonnontieteiseen sekä myös uuteen teknologiaan materiaalien käytössä. Ekologisen klusterin (Ecological Art) yhdyskuntarakenteita muuttava ja myös arkkitehtoninen (estetiikka) vaikutus näkyy monissa 2000-luvun globaaleissa rakenteissa siinä missä aiemmin Aropolis strategian (Agropolis Strategy) kulttuureihin ja luontoon, yhdyskuntien rakenteisiin sidottu toteutustapakin (Ecopolis Strategy).
Tieteen omassa sisäisessä kielessä (symbolijärjestelmissä ja metodiikassa) käsitteet klusteritaiteesta (cluster art) ja taiteen klusterista (art of clusters) ovat Luostarisen käyttäminä, lähinnä symboli-innovaatioita lähestyviä, kehitettäessä luovaa innovaatioprosessia yhteistyössä tieteen ja taiteen välillä, niiden perinteisiä konventiota samalla yhdistäen.
Tähän tarkoitukseen syntynyt klusteritaiteen manifesti (The Manifest of Cluster Art and Art of Clusters) on professori Luostarisen lanseeraama jo 2000-luvun alussa, ja levinnyt kaikille mantereillemme ( cluster art ) käsittäen tänään, vuonna 2019, jo yli 300 miljoonaa alan toimijaa, joista merkittävä osa on lapsia.
Näin oli myös tarkoituskin, haettaessa yhteistyökumppaneita ja ilmiön symbolijärjestelmiä, uusinta teknologiaa, osana digiajan innovaatiojärjestelmiä ja luonnontieteiden (natural sciences) tarjoamia teknisiä mahdollisuuksia ihmistieteittemme (human sciences) rinnalla.
Tietoja kirjailijasta (2021)
Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys.
Prof. PhD, ScD, D Art Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists, and research manager over hundred universities, research centers and firms (Agrifood Finland, Natural Research Centre), international organizations, and clusters (IASP, AURP), also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national, and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 120 monographic books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy) www.clusterart.org
Luostarinen represents interdisciplinary thinking and research and the popularization of science. Local and global are no longer two different things, but the same real-time phenomenon in the new, timeless, and placeless world of the digital age. At the same time, the global and the local are present in the popularization of science, in the human-sized world, in the creative innovation of the scientist-artist, in cluster art, in cluster economics, in cluster politics, and in the economics and strategy of media sciences and especially social media. Already at the beginning of the 21st century, Professor Luostarinen’s most read book described the economy and strategy of the new media (Social media economy and strategy) and, when interpreting the convulsions of the hybrid society, our geopolitical problems, the consequences of the paradigmatic change in the sciences of time and place. Today, these problems can be seen in Russia, Ukraine, but also in China and India, Africa, the United States and Europe. They are also seen in viruses and the way they spread. ”New innovations and the ability to live on their terms create difficulties for the elderly.” The old media have changed with the new and this is a disappointment for them. The news and its ”truth” are not what we have learned before. Traditional media can no longer convey it as if it were the word of God in the new media environment, where even the news must be made and has many faces. In the new faceless media, we are genderless beings and even the status of women, our gender, has changed as part of our new digital age. We treat it wrongly and very narrowly from the perspective of one discipline. The media is in a deep crisis as part of the use of power and influencing opinion. However, from a researcher’s point of view, a natural law that is only a micromillimeter away from the truth is wrong. Their use leads to disaster as applications. However, apparent knowledge is thrown around in a completely different way than a decade ago, and in the end it all depends on our ability to participate in the social debate independently by combining fragments of highly specialized sciences. It is precisely for this task that we need help. The crisis of media society as a hybrid also threatens our democracy and its credibility. Therefore, a completely new interdisciplinary media literacy is now also required of us. We get our own information and produce it, and we cannot be fogged like in previous years. We have moved into the media age, where we both produce and consume our media while competing for its credibility. However, such is an unreasonable task for anyone in our ever-changing and new information-creating both local and global environment. We need help, the kind we’ve learned to get either as local, one-issue phenomena (eg medicine), or as global, stereotypical generalizations and delusions (political talk), at worst as geopolitical fogging and scaremongering. The year 2022 and its summer was a summer of drama. At the same time as efforts were being made to recover from the corona, Russia started a war in Ukraine. In Finland, the war brought back memories of the beginning of the winter war and the shelling of Mainila. The transition from a pandemic to a European war happened quickly in Finland, and the nation applied for NATO membership with exceptional unanimity. At the same time, the war already reflected on the entire European economy, which had significant effects on the energy and food markets. The whole society convulsed.
Matti Luostarinen / Kirjailija ja poikkitieteinen mediatoimija (Cluster Articles, Arts and Policy)
Poikkitieteisyys ei ole pelkkää monitieteistä lukutaitoa vaan perustieteitten yhdistämistä.
Professori, filosofian (PhD) ja valtiotieteitten (ScD) tohtori, dosentti (adjunct professor) sekä D.Art tohtori Matti Luostarinen on kirjoittanut runsaan 500 tieteellistä artikkelia ja julkaisua sekä kymmenkertaisen määrän tiedettä popularisoivaa artikkelia (cluster articles). Tänään 120 laajaa monografiaa, joista vuoden 2007 jälkeen 25 pääosin Saksassa ne kustantaen. Hän on toiminut tutkijana ja opettajana liki sadassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Julkaissut ovat maantieteestä, sosiologiasta, bio- ja geotieteistä, poikkitieteisiä laajoja monografioita mm. ympäristötieteistä (ympäristötalous,-sosiologia, -juridiikka, -maantiede, -biologia, -lääketiede jne.) käyttäen rinnakkain luonnontieteitä (natural science) ja ihmistieteitä (human science) tehtävänä klusterit ja niiden innovaatiopolitiikka (Cluster policy, Cluster economy, Cluster articles, Cluster art, Cluster science jne).
Paikallinen (lokaali) ja globaali ei ole enää kaksi eri asiaa vaan sama reaaliaikainen ilmiö
Globaali ja paikallinen ovat samaan aikaan läsnä tieteen popularisoinnissa, ihmisen mittaisessa maailmassa, tiedemiestaiteilijan luovassa innovoinnissa, klusteritaiteessa, taloudessa, politiikassa sekä mediatieteitten ja etenkin sosiaalisen median taloudessa ja strategiassa. Professori Luostarisen luetuin kirja kuvasi jo 2000-luvun alussa juuri tulevan uuden median taloutta ja strategiaa (Social media economy and strategy) sekä tulevan hybridiyhteiskunnan kouristelua, geopoliittisia tulevia ongelmiamme ajan ja paikan tieteitten paradigmaisen muutoksen seurauksena. Tänään nämä ongelmat näkyvät Venäjällä, Ukrainassa mutta myös Kiinassa ja Intiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Ne näkyvät myös viruksissa ja niiden tavassa levitä.
Perinteinen uutistyö ja uusi media-aktivismi (sosiaalinen media) eivät vain lähesty toisiaan vaan muodostavat jo saman yhteiskunnallisen tehtävän.
Oma uusmedian käsitteistömme vaatii nyt päivittämistä, ja tästä on syntynyt monelle kokonaan uusia harrastuksia tai toimeentulon lähde mutta myös tapa käyttää valtaa. Sosiaaliset mediat, digikulttuurit, uudet aktiiviset kuluttajaryhmät ja niiden kuvaukset, tiedemiehen poikkitieteinen tapa ottaa haltuun globaali ja samalla paikallinen, uusia mediayhteisöjä luova aikamme epäilemättä tärkein ilmiö, on esitelty sekä oman kotisivuston että aiemmin miljoonin bloggaajien tutkimustulosten avulla ja valossa. Media ei ole enää vain keskustelun herättäjä ja tiedon jakaja vaan yhä selvemmin myös uuden tiedon tuottaja ja käsittelijä kaikilla tasoilla, töissä, kotona, lasten ja heidän vanhempiensa elämässä. Asiasisätöiset blogit, sosiaalisen median välineet, ovat vallitsevia ja ne lisääntyvät koko ajan elämämme kaikilla osa-alueilla.
Tähän teemaan on syytä paneutua kunnolla, poikkitieteisesti ja ymmärtäen median muuttuvaa luonnetta yhteiskunnassamme.
Jotta sitä voi ymmärtää oikein on syytä itse olla mukana sen jatkuvassa tiedontuotannossa ja kukin omalla persoonallisella tavallaan lahjojaan näin kartuttaen ja verkottaen, neuvoo monen tiedekunnan tohtori, kuusi kertaa professorin pätevyyden hankkinut poikkitieteinen uuden mediayhteiskunnan varttunut erikoistutkija, professori Matti Luostarinen.
”Uudet innovaatiot ja kyky elää niiden ehdoilla tuottaa vaikeuksia ikäihmisille.”
Vanhat mediat ovat muuttuneet seuraten uusia ja tämä on pettymys heille. Uutinen ja sen ”totuus” ei olekaan sitä mihin on aiemmin opittu. Perinteinen media ei voikaan sitä enää välittää ikään kuin Jumalan sanana uudessa mediaympäristössä, jossa uutinenkin on tehtävä ja sillä on monet kasvot. Uudessa kasvottomassa mediassa olemme sukupuolettomia olentoja ja jopa naisen asema, sukupuolemme, on muuttunut osana uutta digiaikaamme. Käsittelemme sitä väärin ja kovin kapeasta yhden tieteenalan näkökulmasta. Media on syvässä kriisissä osana vallan käyttöä ja mielipidevaikuttamista.
Tutkijan näkökulmasta kuitenkin vain mikromillin päässä totuudesta oleva luonnonlaki on väärä. Niiden käyttö johtaa sovelluksina katastrofiin. Näennäistä tietoa sinkoilee kuitenkin aivan toisella tavalla kuin vuosikymmen sitten ja kaikki on lopulta kyvyssämme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun itsenäisesti äärimmäisen erikoistuneitten tieteitten fragmentteja yhdistellen. Juuri tähän tehtävään me tarvitsemme apua. Mediayhteiskunnan kriisi hybridinä uhkaa myös demokratiaamme ja sen uskottavuutta.
Niinpä meiltä vaaditaan nyt myös kokonaan uutta poikkitieteistä medialukutaitoa. Haemme itse tietomme ja tuotamme sitä, eikä meitä voi sumuttaa kuten takavuosina. Olemme siirtyneet media-aikaan, jossa sekä tuotamme että kulutamme mediamme kilpaillen samalla sen uskottavuudesta.
Sellainen on kuitenkin kenelle tahansa kohtuuton tehtävä koko ajan muuttuvassa ja uutta tietoa luovassa niin paikallisessa kuin globaalissa ympäristössämme. Tarvitsemme apua, jollaista olemme oppineet hankkimaan joko paikallisena, yhden asian ilmiöinä (esim. lääketiede), tai globaalina, stereotyyppisinä yleistyksinä ja harhoinamme (poliittinen puhe), pahimmillaan geopoliittisena sumutuksena ja pelotteluna.