Agropolis strategiasta ekologiseen klusteriin – More Finnico / Suomalaiseen tapaan
Rosvot kiinni – Veikko Vennamo / Mitis solemnis – Lempeä viisaus
1.10. 2023
Lokakuun ensimmäinen päivä on saanut kannettavakseen useitakin uusia kiinnostavia käsitteitä. Kun lokakuuta ei voi pitää erityisen hääppöisenä kuukautena, lainaan itsekin minua merkittävämpiä tämän ajan määrittäjiä ja sanaseppojamme. Tässä tapauksessa kohdalle osui Pirkko Kuutti ja hänen mielestäni riittävän suomalaiskansallinen kuvaus juuri tälle kuukaudelle. Päivämäärällä 24.10. 2016 ja kellonlyömällä 11.59. Ei pidä ottaa ja omia omiin tai kuntansa, maakunnan tai valtion nimiin sellaista, joka ei sittenkään ole omaani, vaan kokonaan muiden tuotosta ja sellaisena ne on hyvä pitääkin. Vastatkoon itse Kuutti kirjoituksistaankin. ”Mitis sapientia” – Lempeä viisaus.
Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä. Kun siihen lisää latinankielisiä viisauksia, tulkinta jää lukijalle. More Finnico – Suomalaiseen tapaan. Näin syntyi myös käsite suomettumisesta.
Lokakuu on lokaa − vai mitä kaikkea?
Lokakuuta ei oikein voi väittää kauniiksi kuukauden nimeksi.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan loka tarkoittaa kuraa, rapaa, likaa, saastaa. Sanalla on myös kuvallista käyttöä: Ihminen voidaan vetää lokaan, eli hänen maineensa voidaan pilata. Uskonnollisesta näkövinkkelistä katsottuna moni meistä rypee synnin loassa. Erään suurvallan presidentinvaalikampanjan kiihkeimmän loanheiton ajankohdaksi lokakuu sopii nimeltään hyvin. Toki tätä urheilulajia harrastetaan Suomessakin. Urheilijalle suotuisat ajat. – ”Mollia tempora.”
Monissa kielissä nimitetään vuoden kymmenettä kuukautta kahdeksanneksi (October), mutta suomessa kuukauden nimi kuvaa olosuhteita. Päivien pimetessä, sateen piiskatessa, ilmojen kylmetessä, mutta pakkasten vielä antaessa odottaa itseään, maa on märkää ja sitä peittävät kuolleet, mätänevät ja limoittuvat lehdet ja ruohot. Sekasotku sanoisin – ”Mictum compositum.”
Märkää ja muovattavaa
Jonkinlainen märkyyden, kosteuden elementti loka-sanaan tuntuu liittyvän. Vanhassa kirjakielessä sana ei aina ole viitannut likaisuuteen. Raamatun uusimmassa suomennoksessa profeetta Habakukin kirjan hevoset liikkuvat suurien vesien kuohussa, kun Mikael Agricolan käännöksessä (1551). Sinun Orhidhes keuuet Meres, swrein wesien Loghas.
Jobin kirjan vuonna 1685 ilmestyneessä käännöksessä ei kanneta huolta riittävästä lannoituksesta vaan kosteudesta, kun kysytään: Caswaco caisila ellei se seiso loasa?
Neutraalissa tai jopa myönteisessä yhteydessä loka-sana esiintyy vanhojen raamatunkäännösten (1548–1776) tarinassa, jossa Jeesus parantaa sokean: sylki hen Maan päle, ia teki loghan syliest, ia woiteli loghalla sen Sokian silmet ja Agricolan kääntämässä Jesajan kirjan vertauksessa, jossa ihminen nähdään savena, josta Jumala muotoilee mieleisensä kappaleen: Me Loca olema, sine olet meiden walaijan.
Likaa ja suolen sisältöä
Sana loka näkyy viittaavan pääsääntöisesti jonkin kiinteän tai kuivan aineen ja veden tai muun märän aineen sekoitukseen. Sellaistahan on myös uloste, jonka säännöllinen poistaminen suolesta on tärkeää ihmisen terveydelle. Kirjoituksessa ”Konsti Elää kauwwan (1786)” opastettiin pitkään ja terveeseen elämään mm. näin ”Käwele ja lijku” – – että loka joka yöllä on kokoontunut ”suolijn, laskeusi.”
Samaan aihepiiriin liittyy loka-sanan johdos lokare, joka tarkoittaa papanaa, lantakakkaraa. Sellaisia on käytetty kotieläinten ummetuksen hoitoon − ainakin, jos on noudatettu Christfrid Gananderin ”Eläinden Tauti-Kirjan (1788)” ohjetta: ”Hiiren lokareet oluesa, awaawat hywin.” Kokeile sitä heti ja huomaat olosi kohenevan päivä päivältä. Messu vainajien puolesta – ”Missa pro defunctis.”
Loaksi voi nimittää myös yleisemmin likaa ja puhtauden laiminlyönnin seurauksena kertyvää saastaa. Näin teki Jonas Mennander (1699) värikkäässä kuvauksessaan huonosti hoidetusta taloudesta: Sonda tiucku Taldrikeisa, Loca lawiald lautaisisa. Vanhat tavat ovat olleet Suomessa hyvinkin Sokraattisia. – ”More maiorum” – ”More Socratico.”
Itse piru ja surkea syntinen
Suomen lähisukukielessä vepsässä loka-sanalla on merkitys ’kostea notkelma, kuoppa’. Mahtoiko tuommoisessa kuopassa asustaa myös vepsän kielessä tunnettu logahine eli itse piru? Samansuuntaisesti on suomeksi tätä ihmisen perivihollista nimittänyt varhaisheränneiden tulinen saarnamies Johan Wegelius nuorempi (1747): se ylimmäinen Perkele, ja Perkeleitten Päämies Belzebub, joca merkitze Loca-Herraa.
Ihmisen pyrkimys pirun kynsistä iankaikkiseen elämään, armoon ja autuuteen käy sekin oman saastaisuuden ja maan tomun kaltaisuuden oivaltamisen kautta, minkä tuntematon suomentaja nasevasti kiteytti kirjassa ”Paradisin Yrti-Tarha (1732)”: minä olen raadollinen mato, haisewa loca.
Lokakuu on ruokaa: varastot täyteen ja talvea odottamaan
Lokakuun voi nähdä myös loattomin silmin, jos ei kiinnitä huomiotaan säähän vaan ihmisten toimintaan. Lokakuussa varaudutaan talveen ja täydennetään ravintovarastot. Tämä heijastuu mm. sellaisissa suomalaisissa 1600- ja 1700-lukujen sanakirjoissa, joissa lokakuu-nimen ruotsinkielisiä vastineita ovat wijnmånat (1644) ja slachtmånadt (1678–1788). Samaa näkökulmaa tuo esille Mikael Agricolan kääntämä kalenteri (1544), jossa sekä lokakuuksi että Octoberiksi nimitettyä kuukautta luonnehditaan näin:Winamariat nyt poijmetan, talui io mös odhotetan. Puusta, ia oxista ledhet lange. paijska teuran otzan cangi.
Runossa kehotetaan terveydestään huolehtivaa lukijaa myös syömään läskiä ja juomaan nuorta viiniä sekä vuohen ja lampaan maitoa. Juomassa tulisi olla mausteena pipikepurita ia negl. Aina ei Suomenkaan lokakuu ole vain lokainen ja synkkä. Tämän syksyn valoisat päivät kirvoittivat Facebook-ystävältäni kommentin: tämän vuoden lokakuu kaikkiaan on osoittanut huomattavaa ankeusvajetta / PIRKKO KUUTTI.
Näin siis Pirkko Kuutti tästä kuukaudesta ja päivästä vain hieman sitä latinalla höystäen. Kovin on lähellä nämä kielemme, kun riittävän kaukaa haetaan. Oma muistoni lokakuusta ja sen päivistä tuo mieleeni muuton Lounais-Hämeeseen ja samalla Forssan talousalueelle. Linja-autoasemalla lähdin autosta etsimään Forssan suuntaa ja väärästä ilmansuunnasta etsien. Vain muutaman askeleen jälkeen minut pysäytti kolmen juopuneen raavaan miehen joukko, hakien tupakkia ja tulta sekä riitaa. Kertoivat, kuinka kuolema tekee lopun kaikesta. – ”Mors ultima linea rerum est.” Kerroin heidän lainanneen Horatiusta.
Onnistuin suurimman räyhääjän kaatamaan ketoon ja livahtamaan nyt juoksujalkaa kohti päärakennusta ja taksien lomasta apua hakien. Eivät olleet forssalaiset hätääni huomanneet, olivat näkevinään ympärillään jotain kokonaan muuta seurattavaa. Tervetuloa Forssaan. Täällä kuolleet opettavat eläviä. – ”Mortui vivos docent.” Kerroin ymmärtäväni ja jatkoin juoksua kohti toriaukiota. Se ei ollut vielä tuolloin saviläveltään nykyisessä kunnossa.
Tarkoitus oli päästä Jokiosiin ja MTT:n labroja hakien, pakkomuuttajia Vantaan Tikkurilasta tervehtimään. Outo paikka minulle ja myöhemmin samaa ihmetteli kohdallaan myös ministeri Mauri Pekkarinen tavatessamme. Oli käynyt mielestään kaikki Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset, mutta ei ikinä MTT:n laboratorioissa Jokioisissa. Totesin Maurille, kuinka paljon olet kärsinyt, kestänyt ja tehnyt, ilman tätäkin kokemusta: – ”Multa tuli.” – ”Multa tulit fecitque.” (Horatius).
Tervetuloa Forssaan ja Jokiosiin, MTT:n punatiililaboratorioihin sekä kartanomiljöön komeuteenkin. Samalla lokakuun alun suomalaiseen punatiilisten rakennusten kehtoon myös Forssassa. Pihtisynnytyksellä rakennettuun viihtyisään seutukaupunkiin ja Tammelan emäkunnan syliinkin. Aiemmin kuntayhteistyötä järjestellen Karjalassa ja myös rajan takana aina Viipurissa ja Valamossa saakka. Pietarissa jonkun Putinin tavatenkin, pikkuvirkamiehenä myös Turussa viihtyen. Tarkoitus oli vain piipahtaa muutama kuukausi ja palata takaisin yliopistojemme kampusalueille. Nyt tuosta muutosta on jo yli 30 vuotta. Eläkevuosina vuosikymmenen aikana yhtä monta kirjaa kirjoittaenkin (30). Mitä muuta tekemistä voisit löytää itsellesi Hämeessä? Lukekaa paljon, mutta ei kaikenlaista – ”Multum legendum est, non multa.” (Plinius nuorempi).
Lounais-Hämeen kunnat Forssan talousalueella järjestivät 1990-luvun alun kunniaksi ideakilpailun, johon vastasin. Olin vastannut usein ennenkin ja joutunut samalla ne toteuttamaankin sekä perehdyttämään omat oppilaani suomalaiseen maaseutuun tai teollistuviin kaupunkeihimme. Lähes miljoona suomalaista asuu näissä pienissä seutukaupungeissamme ja niiden maalaiskunnissa. Ei niin kamala kohtalo ole liki kuudenkymmenen kaupungin kohdalla, päinvastoin. Nämä kunnat on rakennettu enemmistön mielen mukaisesti. – ”Multitudinis arbitrio.” (Cicero).
Jokioisten kunnan löydettyäni työpöydälläni odotti Forssan Lehti ja kilpailuhaaste vastata ideoiden lounaishämäläisille kunnille, kunnanisille, jotain uutta ja ihmeellistä, innovatiivista. Se ei ollut ensimmäinen sellainen haaste kohdallani. Idean isä sai itse omistaa ideansa ja myös toteuttaa tarvittaessa. Se oli tärkeä rajaus silloin, kun haetaan toteuttamiskelpoisia ideoita Suomessa liikkuen. Idean isä kun joutuu myös tekemään töitä ideansa eteen tarvittaessa. Ja minä jouduin. Vuosikausia. Palkintona sait kunnan vaakunan. Paljon oli sen eteen kestettävä ja tehtävä. – ”Multa tulit fecitque.” (Horatius).
Agropolis strategiana oli sikäli poikkeuksellinen, ettei minulla ollut käytettävissä yliopiston resursseja eikä teräväpäisiä akateemiseen yhteisöön integroituvia nuoria ja lahjakkaita tulevia maistereita ja tohtoreitamme. Oulussa peräti 40 vuosittain opiskelunsa aloittavaa suunnittelumaantieteen opiskelijaa. Heidän kanssaan kiertäen Iisalmen entisen maalaiskunnan ja Ylä-Savon kaltaista maaseutua tai Iijokilaaksoa, Rovaniemen maalaiskuntaa tai Pudasjärveä, Raahen Rautaruukin täydellisesti mullistanutta yhdyskuntaa jne., opiskelu ja oma opettajan työni olisi ollut perinteisen tylsää akateemista ulkolukua ilman näitä ideoitamme sekä niiden liittymistä alue- ja yhdyskuntasuunnittelun kansainvälisiin kärkihankkeisiinkin samalla. Olen kärsinyt paljon – Valittaen katkerasti. – ”Multa tuli” – ”Multa gemens.” Omalla harkinnalla. – ”Motu proprio.” Sokraattiseen tapaan – ”More Socratico.” Hakien alueita, joissa voit muuttaa neliöt ympyröiksi. – ”Mutat quadrata rotundis.” (Horatius).
Forssa talousalueena ei sellaista edustanut. Sen sijaan MTT ja sen maakunnissa sijaitsevat kymmenet tutkimusasemat edustivat jopa globaalia kansainvälistä tiedettämme. Ikääkin oli liki vuosisata tälle osaamiselle ja sen traditiollekin. Pakkomuutto Vantaalta Tikkurilasta Jokioisiin oli ravistellut laitosta verkostoineen kovalla kädellä kolhienkin. Pakkomuutoista väitelleenä tohtorina ilmiö oli liiankin tuttu minulle. Minua odotti taas kerran uusi haaste ja kutsu Brysselistä töihin Hämeeseen. Tuon ajan kansliapäälliköt olivat Suomessa isokoisia miehiä ja maailmaa nähneitä hekin. Kun he jotain olivat kohdallasi päättäneet, oli hyvä totella. Syntyi hetkessä keskinäinen yksimielisyys. – ”Mutuus consensus.”
Karrikoimatta mitenkään tuota hetkeä vuodelta 1989 kuvaten, vastakohtanaan poikkitieteinen ja viimeisimpiin aluekehityksen haasteisiin vastaava tutkijan työ ja sen haasteet, hakien samalla kokemusta käytännön tehtävistämme ennen EU-kautemme alkua Hämeessä. Siis harmaasta arjestamme maalla asuen keskellä työläiskulttuuria. Tutustuen myös läpi Euroopan oppilaineeni yhtenään matkaten tai vaihtoehtoisesti Silkkitien kulkien ja tutustuen myös globaaliin maailmaan ja sen haasteisiinkin. Lentokentillä työsi tehden. Moni elää tällaista elämää. Ei pidä kadehtia. Luonto ei tee mitään turhaan. – ”Natura nihil agit frustra.”
Oulun yliopisto ja Turun yliopisto tarjosivat hyvän taustan, kun siihen liitettiin lisäksi MTT:n laboratoriot ja nykyisen Luken osaaminen ja työskentelytapa vuosisataisella kokemuksella. Pakkomuutto Vantaan Tikkurilasta tiedeyhteisönä sydän-Hämeen maaseudulle Loimijokilaaksoon, Jokiosiin, oli liki tuhannelle akateemisen laitoksen duunarille rankka kokemus sekin. Toki sekin oli tutkittava nyt Turun ja Tampereen yliopiston avustaessa. Jopa väitöskirjatasoisestikin. Kun jotain tehdään, tehtäköön se kunnolla. Runoilijoiksi synnytään, puhujiksi tullaan. – ”Nascuntur poetae, fiunt oratores.” (Cicero). Ja minä aloitin runoilijana jo kuusivuotiaana. Mikään ei ole typerämpää kuin typerä nauru. – ”Nam risu inepto res ineptior nullast.” (Catullus).”
Nuoria opiskelijoita on ohjattava todellisten ongelmien tutkijoiksi sekä samaan aikaan käyttämään viimeisintä osaamistamme myös teknisenä osaamisenamme. Tässä yliopistojen ainelaitokset eivät voi kilpailla alkuunkaan innovaatioita hakevien tutkimuslaitosten laboratorioittemme kanssa. Lisäksi kansainvälinen osaaminen on sekin hankittava paikan päällä ja mukana on oltava muutakin kuin oma seikkailunhalu nähdä ”mualimoo”. Sillä asia koskee myös sinua, kun naapurisi seinä palaa. – ”Nam tua res agitur, paries cum proximus ardet. (Horatius).
Kongressit ja konferenssit on käytävä omat posterit samalla maailmalla esitellen. Se on tehtävä tavalla, jossa kokeneemmat ovat senioreina opastamassa jo koulutuksen alkuvaiheessa. Yliopistojemme tasosta on kannettava aidosti huolta siellä työtä tehden. Syntymämaa on sekin hyvä muistaa. – ”Natale solum.”
Agropolis strategiana levisi maailmalle siinä missä kirjani ”Social media economy and startegy” vuosikymmen myöhemmin. Se että sain jo Oulussa työskennellä tiedepuisto-järjestöjemme globaalin hallinnon sisällä ja ainoana eurooppalaisena Yhdysvalloissa, auttoi toki omalla kohdallani. Ei sitä voi kieltää. Toisaalta tuon paikan hankkiminen oli vaatinut sekin oman aikansa, siinä missä poikkitieteinen väittely tohtoriksi useammassa tiedekunnassakin. Se ettei joku ohjelma oikein ota Forssassa tuulta purjeisiin, samalla tapaa kuin Kalifornian piilaakson Silicon Valleyn yhteydessä, on jotenkin ymmärrettävissä, eikä siitä pidä Forssan valtuustoa moittia, sen enempää kuin maaseutukuntien hallituksiakaan. Luontoa on vaikea muuttaa. – ”Naturam mutare difficile est. (Seneca). Ei ketään syntynyttä. – ”Natus nemo.” (Plautus).
Ilmiön esittely ei toki onnistunut pelkästään rautalankamalleja maalaillen ja taivutellen. EU-rahoituksen hankkiminen omien ohjelmien hoitoon oli sentään 1990-luvun puolella melkoinen saavutus osana Loimijokiohjelmaa sitä johtaen sekä kooten yleiseurooppalainen ”Europen Rivers Network” sekä myöhemmin kiinalaisten yhteistyönä ”Sustainable Developmen China”. Osaamiskeskusohjelmien kisailussa Helsinki ja Viikki jäivät nekin toiseksi. Horatiusta lainaten syntyi vaikutelma, jossa kertoi tarinaa kuurolle aasille. – ”Narrare putaret asello fabellam surdo.”
Mistä sitten on kyse puhuessamme luovan innovaation klustereista, ekologisista vaatimuksista osana näitä ohjelmiamme, sekä kuunnellen tarkalla korvalla tänään työnantajiamme sekä kuntiamme Hämeessä, hallitustamme Helsingissä? Ohessa lyhyt Forssan Lehteen lähettämäni artikkeli, luettuani kovin tutusta Forssan Lehdestä kaksi tutkijayliopettajan sekä väitöskirjatukijan ansiokasta artikkelia. Aiheesta, joka liittyi toiseen väitöskirjaanikin: ”Ecological cluster and innovation policy”.
Luovat ja innovoivat klusterit ovat 2030-luvun työnantajiamme myös Hämeessä
Tutkijayliopettaja Anne-Mari Järvenpää on ottanut esille talousalueemme elinvoiman tärkeimmän perustan, korkeakoulumme ja aluetalouden välisen yhteistyön (FL28.09). Samaan aikaan Luken väitöskirjatutkija Titta Tapiola (FL 29.09) esittelee tutkijan työn osana verkostoja ja ekologista klusteria. Aikanaan toisen väitöskirjani otsikkoa (Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). ”Reapse” – Itse asiassa.
Se mikä pätee omissa laitoksissamme tutkijoihin, sopii myös alueen muihin kouluttajiin, yliopistoihin sekä lopulta myös hallintoon ja sen toimintaan yrittäjineen. Media oman aikamme toimijana on siinä mediayhteiskunnan näkyvimmillä paikalla demokraattisesti valittujen poliittisten päättäjiemme rinnalla. ”Ratio domestica” – Sisäpolitiikkaa.
Näkyvin muutos maassamme löytyy työyhteisöjen muutoksessa sekä luovan, innovatiivisen toiminnan luonteessa. Globaalit osaamiskeskukset ovat syntyneet verkostoitumalla ja klusterirakenteiden tuotteinamme, jolloin taustalta löytyvät juuri Järvenpään kuvaamat työelämää hyödyntävät opinnäytetyöt, harjoittelupaikat sekä kampusalueilla rakennettavat kannustimet, nuoren ihmisen urapolut myös tutkijana. Kirjoittaja on toiminut järkevästi. – ”Ratione fecisit.”
Parhaimmillaan nämä ovat uutta, viimeisempää tietoa ja osaamista käyttäviä, opintojen etenemistä ruokkivia ja inspiroivia yhteisiä ohjelmia, takavuosien projektejamme. Klustereissa ne laaditaan yhdessä ja niiden yhteiset visiot ovat nekin aluetalouden hoidosta vastaavien ammattilaisten koottavia kokonaisuuksia. Nämä edustavat niitä luovan innovatiivisia ohjelmia, joiden toteutukseen työvoimaa tarvitaan. Niin kauan, kun asia pysyvät muuttumattomina. – ” Re integra.”
Kyse ei ole pelkistä työhaastatteluista vaan talousalueen kulttuurin ohjaamisesta kohti eteneviä opintoja sekä niiden valmistumista koko klusterin käyttöön. Luonnollisesti mukana ovat opiskelijoiden omat lahjat ja opitut taidot, joista kielitaito on luonnollisin rinnan oman aikamme vaikkapa algoritmien ja robotiikan, tekoälyn taitojemme. Ne ovat kouluttajillemme osa hallinnon ja yrittäjien yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa ja oppimisen peruskauraa innovaatiopolitiikan kilpailussa ja sen koko ajan uusiutuvalla saralla. Siinä järki on eräänlainen elämän valo. – ”Ratio quasi quadam lux lumenque vitae.” (Civero).
Niinpä korkeakoulun ja tiedeyliopiston opiskelijoiden urapolut eivät juuri poikkea toisistaan vuonna 2023. Mukana on yhä enemmän kansainvälistä osaamista opiskelijoineen ja opettajineen. Oma opiskeluni ei sekään päättynyt kuvitteellisen eläkeikään vaan päinvastoin, se on jatkunut tänäänkin käyttäen aikaani nyt tehokkaammin poikkitieteisen osaamisen yhdistämiseen globaalissa yhteistyössä, mutta myös sen päivittäisissä raportoinneissa. Se on nyt esitettävä kansalle. – ”Referendum ad populum.” Tiedettä ja myös tarvittaessa taidetta popularsioidenkin.
Tässä puolestaan oleellista on hankkia avainosaajien myös kansainväliset kontaktit hyvissä ajoin jo opiskelun alkuvuosina, siinä missä raportoinnin rutiinit sekä luovan innovaatioyhteisön hakemat oppilaskohtaiset löydökset sekä näiden käyttö kymmeniin projekteihin osallistuvien nuorten työllistämiseen jo korkeakouluissamme viimeistään pro gradu töitä tai väitöskirjoja valmisteltaessa. Ikänsä opettaneille se on kuin rakkauden uudistaminen. – ”Redintegratio amoris.” (Servius).
Nuoruudessani opiskelijan oma aktiviteetti ja kiinnostus oli lopulta avaintekijä haettaessa näistä rahoitetuista ohjelmistamme myöhemmin niihin tehtäviin, joista kaiken aikaa uusiutuvat ja uudelleen muotoutuvat kansalliset ja kansainväliset, luovuutta ja innovointia vaativat urapolut nuorille ja kouluttamillemme ”akateemikoille” syntyivät. Mukana oli mitta, ohje ja sääntö sekä jatkumo äärettömään. – ”Regula” – ”Regressus in infinitum.”.
Se ei poikkea paljoakaan jääkiekkoilijan tavasta kohota omalla osaamisalueellaan kohti kansallisia ja kansainvälisiä haasteita. Olkoonkin, että riski loukkaantua ja menettää terveytensä, hoitaa myös perheensä, on tutkijayhteisössä paljon pienempi, eivätkä kerran kudotut verkostot ja niiden ylläpito ole tänään, kiitos teknologiamme, enää takavuosien tapainen ponnistelu lentokenttiä koluten. Nyt riittää paikan pysyvyys ja maallikon uskontokin. – ”Religio loci” – ”Religio laici.”
Matti Luostarinne prof, fil. tri, val.tri, emeritus poikkitieteinen kirjailija tänään
Jälkikirjoitus:
Osallistuin muutettuani Hämeeseen ja maaseudulle, nykyisen Luken (MTT, Metla, RKTL) laboratorioihin (luonnonvarojemme tutkimuslaitoksiin) johtamaan heidän tutkimusohjelmiaan (vuosi 1990). Samalla tutustuin poliittiseen päätöksentekoon ja sen avainhenkilöihin virkamiehineen alueella, joka on peräti viiden maakunnan rajalla sekä samaan aikaan Helsingin, Turun ja Tampereen kolmion keskellä. Haettiin parannuskeinoja, airoin ja purjein. – ”Remedium” – ”Remis velisque.”
Lokalisaatioehdot tunteva ymmärtää, mitä se merkitsee vuonna 2023 mutta ei vielä vuonna 1990 tai 1970. Varmin tapa seurata tutkijana näiden käyttäytymistä oli osallistua vaaleihin ja puolueessa, joka oli myös maailmalla populistiseksi leimattu medioissamme (SMP, Perussuomalaiset). Siis varmasti mielenkiintoinen tehtävä poikkitieteiselle, useamman väitöskirjankin tehneelle tutkijalle. Mukana maallikon uskontokin. – ”Religio laici.”
Olin tuosta puolueesta tehnyt runsaasti tutkimusta ja ensimmäisen opinnäytteenikin aiemmin Oulun yliopistossa 1970-luvun alussa. Sukuni kautta tunsin tuon puolueen perustajan Veikko Vennamon jo lapsuudesta. Pääjohtaja ja juristi Ilmari Luostarinen isoisäni veljenä ja Enso Gutzeitin johdossa, Pohjolan Voiman perustamisasiakirjan laatijana, oli osa omaa työtäni Lapin koskisotien yhteydessä niitä tutkijana avaten sekä molemmat mukana Karjalan evakkoja asutettaessa Gutzeitin maille, Vennamo ASO:n pääjohtajana. Myöhemmin omaa puoletta perustaen Karjalan evakkojen puolueena Pieksämäellä vuonna 1959, ja minä lausumassa siellä runoja tuolloin nuorimpana osallistujana, kahdeksanvuotiaana. Vain mukana olleena voit olla varma tapahtumista. Hallitse asiasi, sanat kyllä seuraavat. – ”Rem tene, verba sequentur.” (Cato vanhempi).
Myöhemmin SMP:n synty ja sen ”jytky” vuonna 1970 oli aiheenani Oulun yliopiston Maantieteen laitoksen opiskelijana ensimmäiselle tutkielmalleni. Vanhempi koulukaverini Iisalmen lyseon ajoilta, Keskustapuolueen tutkimusjohtaja Seppo Kääriäinen Iisalmen Kirmanrannalta, oli tehnyt omaa tutkimustaan Keskustapuolueen (Maalaisliiton) puoluetoimistossaan ohjaajanaan Tampereen yliopiston professori Risto Sänkiaho kirjoineen ”Temput ja kuinka ne tehdään”. Omat oppilaani taas kiersivät kaikki Iisalmen maalaiskunnan taloudet ja perustimme Sonkajärvelle Ylä-Savon Instituutinkin. Mukana oli paljon maallikkoja ja maallikon uskontokin. – ”Religio laici.”
Iisalmi jäi nuolemaan näppejään. Aivan kuten Forssa MTT:n kohdalla. Helsingin yliopisto seurasi malliamme ja perusti omansa Seinäjoelle ja toisen Forssasta suoraan luoteeseen. Forssalaisille tärkein voima oli, ja on edelleen, sijaita kymppitien ja kakkostien risteyksessä. Sama matka halusit sitten Helsinkiin ja Vantaalle lentokentälle, Turkuun tai Tampereelle. Kukaan ei halunnut Poriin, saati Hämeenlinnaan. Olivat kiusallisen lähelläkin. Parannuskeinot vaativat sijaintiehtojen korjaamista entisestään. ”Remedium”. Oli irtauduttava ajattelusta, paha on sinun potkia tutkainta vastaan. – ”Durtum est tibi contra stimilum calcitrare. (Raamattu, Ap.t. 26:14).
Itse olisin suosinut globaaliin käyttöön jo silloin Jokoista ja MTT:n labrojakin. Niinpä Agropolis perustettiin sinne ja sieltä bioparkkeina ympäri globaalia maailmaa. Näin agronet levisi ennen internetiä ja hyvä niin. Se mitä Forssassa tapahtui, oli hyvin forssalainen ilmiö. Kuntien ideakilpailut ja niiden ideoiden toteuttajat ovat vaikea yhtälö silloin, kun avainhenkilöt puuttuvat eikä oma organisaatio ole globaaliksi tarkoitettu tiedeyhteisö ensinkään. Sitä ei tunneta pienen talousalueen sisällä lainkaan. Sitä vieroksutaan ja pakkomuuttajat ovat hekin umpioituneet, purjehtien Vantaalta maailmalle akateemikkoina. Ovat tehneet norsun kärpäsestä. – ”Elephantem ex musca facis. (Lukianos).
Sisäministeriö sen sijaan oivalsi käyttää ohjelmaani heti omanaan ja kilpailutti maakuntiamme osaamiskeskus ohjelmallaan sekin. Nyt ne eväät on syöty eikä mitään syntynyt siltäkään suunnalta. Pahoiteltiin sentään ja luvattiin palata myöhemmin asiaan. Mihin asiaan nyt enää? Mehän elämme jo kokonaan uuden teknologian aikaakin. Eivät algoritmit ja robotiikka teitä odottaneet, saati kuuntele. Menkää Kiinaan katsomaan. Sen sijaan että nimittelette ja haukutte heitä ja japanilaisia. Omasta osaamattomuudestamme. Mitä keinoksi? Siispä juokaamme! – ”Ergo bibamus!” (Paavi Martinus IV).
Professori Risto Sänkiahon kirja oli myös minun käytössäni, mutta jo jalostetummassa muodossa algoritmeineen ja robotiikan tunnistavana työkalunani. Tekoäly oli Yhdysvalloissa käytössä luonnollisesti ennen suomalaista käytäntöä, siinä missä tietokoneet osana tiedettä ja tutkimusmenetelmiämme. Ei niitä voi sellaisenaan Suomeen siirtää. Erehtyminen on inhimillistä ja erehdyksen tunnustaminen viisautta. – ”Errare humanum est et confiteri errorem prudentis.” (Hieronymus).
Poikkitieteinen opiskelu ja tutkimus tuli näin osakseni jo hyvin varhain ja hakien lisää avaintutkijoittemme viimeisimpiä menetelmiä suoraan tuon ajan avainyliopistojemme professoreilta. Ei heitä montaa ollut 1970-luvun alussa ja 1980-luvulle tultaessa. Seuraava vuosikymmen oli jo paljon rikkaampi tutkijoistaan myös Suomessa ja minut siirrettiin Brysselistä hyvissä ajoin näihin laboratorioihin ohjelmia kokoamaan EU:n rahoittamana. Järkevä liike sekin. Muuttavia agentteja heiteltiin paikasta toiseen. Kohtalot kulkevat kuitenkin omia polkujaan. – ”Eunt via sua fata.” (Seneca).
Ideakilpailu, kuntien käynnistämä Lounais-Hämeessä, oli yksi keino avata yhteistyö vaikeimman kautta ja agropolis strategiana (Agropolis Strategy) englanninkielisenä kirjananikin levittäen sen maailmalle jokaiseen tiedepuistoon ja pääjohtajan pöydällekin (AURP, IASP). Eivät hämäläiset poliitikot siihen olisi kyenneet. Täysin tuntematon organisaatio heille. Vielä vähemmän tutkijat kammioissaan Jokiosissa. Ilmiö levisi globaalina muutamassa hetkessä ilman internetin apuakin. Omat matkani maailmalle käynnistyivät samalla ”agropoliittana”. AURP:n hallituksessa oli vain yksi ei amerikkalainen. Hän oli Suomesta. Oikeamielisestä ja hyvästä maasta. ”Ex aequo et bono.” Jota kukaan ei tuntenut. Paitis tietysti Applen ja Nokian. Se riitti.
Forssalaiset perustivat toki oman viritelmänsä ”kehitysyhtiönä” ja sen kohtalon saattoi kuka tahansa arvata. Samalla heiltä unohtui, mitä ideakilpailussa oli sovittu idean isän osuudesta tällaisen varkauden kohdalla ja sen houkutellessa. Idean isä oli myös sen omistaja, ei pilailun ja kiusanteon kohde hämäläisessä poliittisessa pelissä. Kuka tahansa puuttuu sellaiseen rötöstelyyn rötösherroineen. Viimeinen erotettu johtaja kun lähetti kunnille myös oman laskunsa. Se tuli myös maksaa. Ohi on, ”Ex est” – Odottamatta – ”Ex improviso.”
Vuoden 2008 kuntavaaleissa sain numeron 23. Se oli sama numero, jota Jim Currey mainosti samaan aikaan elokuvassa ”Number 23”. Se oli pimeyden luku ja pahempi kuin 666. Sellaisella numerolla ei menestystä synny ”numerologian” maailmassa, jossa 60 % hakee joka viikko lotosta voittoa itse kuponkinsa onnennumeroillaan täyttäen. Senkin Brutukset. – ”Et tu, Brute! (Julius Caesar).
Myöhemmin käytössä oli numero 44. Se on kääntöpuoli tuolle edellisten vaalien numerolle. Millä kaikilla tavoilla selviää blogissani, jossa oli pituutta 44 minuutin verran:o) (clusterart ja bulevardi). Jos jokin 44 kertomuksesta on virheellinen, väärä, sen saattoi tuolloin oikaista. Eivät ne olleet, eikä kukaan oikaissut. Vuosikymmen valtuustossa ja hallituksissamme oli riittävä aika yhden miehen sodassa ja yhdyskuntapalveluaan näin suorittaen. Lämmin kiitos siitä äänestäjilleni. En ymmärrä miksi äänestitte? Hyvästä vakaumuksesta? – ”Ex bona fide.”
Minähän olin tullista tullut ja täysin ventovieras tapaus muutenkin. Toki Vennamot tai Urpo Leppänen tunsivat, Timo Soini ja tänään ministerimme. Mutta se on jo kokonaan uusi tarina. Presidentti lähettämässä kirjeen pyytäen kirjan ensin itselleen lähetettynä ja vasta sitten oppositiojohtajalle. Nämä nyt ehdolla olevat ovat tuttuja meille kaikille. Suomi muuttui ja me sen mukana. Hyvä niin. Odottamatta. – ”Ex improviso.”