Olin seuraamassa tutkijana läheltä Kittilän kunnan tapahtumia, koko Ounasjoen moneen kertaan haastatellen jo 1970-luvulla ensimmäisen kerran, jolloin Sirkan kylää Levin juurella oli rakennettu Kemijokyhtiön toimesta tekoaltaan pohjaksi. Se oli allaspeikon rapauttama ja päihteitten käyttö näkyi kaikkialla. Toisin kuin Alakylässä enne sitä ja siellä minua varoitettiinkin tuosta ilmiöstä. Joudut haastattelemaan heitä päiväsaikaan ja saunassa, sanottiin. Ei ole tarvis varata aikaa etukäteen.
Valtaosa poliitikoista ja virkamiehistä Kittilän taajamassa tuki tätä hanketta vuosikymmenet, altaan rakentamista. Se että Levitunturin kaavoittaminen käynnistyi rinnan koko Ounasjoen kaavoittamisen ja kehittämisohjelman kanssa Oulun yliopistossa johdollani, johti allaskylän muuttumiseen vieraan pääoman ja osaajien avustamana hetkessä nykyiseksi äkkirikastuneeksi megaluokan turistikeskukseksi.
Toki apua saatiin myös vaikkapa naapurikunnasta ja sen kansanedustajasta, myöhemmin ministeriksi nousseelta juristi Mikko Jokelalta (kesk). Joen suojelu ja samalla koskiensuojelulaki näytti etenevän viimeinkin nopeasti ja Matti Ahteen (sd) ollessa ensimmäinen ympäristöministerimme sähköasentajana ja Iijokilaaksosta syntyneenä. Myös sitä rakennettiin sekä Siuruan ja Kollajan allasta.
Olin tehnyt niistä ensimmäisen graduni jo 1970-luvun alkupuolella. Vireillä oli useita altaita pitkin jokilaaksoa ja Lapissa niitä oli pahimmillaan parikymmentä. Helsingin Sanomat kuvaa Kittilän tapahtumat pääkirjoituksessaan (5.10) yhdeltä suunalta, jossa äkkirikastuminen toi mukanaan myös lähiyhteisön yhdessäolo organisaation (Gemeinschaft) ja sen tavan poiketa asioittensa hoidosta asiaorganisaatiosta (Gesellschaft).
Kuvasin tätä tuolloin julkaistuissa Lapin tutkimuksissani ja myös ensimmäisessä väitöskirjassani. Se ei Helsingin Sanomaa toimittajineen silloin kiinnostanut. Jokien rakentaminen kun toi mukamas alueelle työtä ja vaurautta, savupiipputeollisuutta.
Nyt sitten vuosikymmenien jälkeen kiinnostaa, mutta odotellen ensin yhden sukupolven yli tekemättä mitään. Ja niinpä sitten kerrotaan, mistä Kittilässä ja Suomessa oikein oli silloin ja siis myös nyt kysymys monine ongelmineen ympäri Suomea kasautuneena.
Rakenteellinen korruptio ja yksityishenkilöiden suosiminen, vetoamalla yksityiseen etuun ja kunnan itsenäiseen päätöksentekoon, on kaikkien vastaavien yhteisöjen yleinen ongelma edelleenkin ja paheni koko ajan kenenkään tekemättä sille yhtään mitään. Näin maaseutumme myös autioitu tai joutui yhden ”puolueen” saalistuksen kohteeksi omine ”organisaatioineen”. Sillekin oli haettava apua ja syntyi vennamolaiseksi kutsuttu populistinen kansanliike ja SMP.
Japanissa syntyi paljon aikaisemmmin keiretsuja ja eliitin valta, Kiinassa rakenteet ovat kovasti samankaltaiset maaseutua silloin kiertäen ja Brasiliassa tapaat samat eliitin edustajat, kokoonnuttiin sitten missä tahansa päin valtavaa luonnonvaroineen yhtä maailman rikkainta valtiota.
Siellä taustalla on luonnollisesti myös imperialismin aikaiset rakenteet ja sosiaalinen pääoma, kulttuuriksi kutsuttu. Afrikkaa taas kiinalaiset kouluttavat omalla tavallaan ja se ilmiö on rahoineen ja malleineen pelottava. Afrikkaa muuttuu rajusti ja hetkessä kiinalaisten ohjatessa rahoineen kehitystä ja samalla omaa valvontaansa siellä. Orwellin mallit ovat siinä lasten leikkiä.
Suomi oli taas kaiken aikaa alusmaa ja rakenteet sen mukaiset myös 1970-luvulla. Kunta oli ja on edelleen siinä matkailuyrittäjällekin Levillä keskeinen yhteistyökumppani, koska kunnalla on kaavoitusvalta ja sen päättää, mitä minnekin saa rakentaa. Käytännössä muutama poliittinen henkilö ja näiden sukulaiset ja tuttavat. Kun muita ei olemassakaan.
Kunnan osallistuminen tätä kautta megaluokan turismiin hämärsi myös Kittilässä yksityisen ja julkisen toiminnan rajoja ja vastuita. Pienet muuttotappiokuntamme ja seutukunnat ovat valmiina liki mihin tahansa saadakseen työpaikkoja alueelleen. Tämän toki myös Helsingin Sanomat on oivaltanut.
Samoin poliitikot jakaen maan kahtia sekä kartalla että henkisesti, arvoiltaan, normeiltaan ja moraaliltaan. Niinpä myös joku yrittäjä onnistui iskemään Kittilässä oikeaan aikaan kultasuoneen ja sen kertominen on oma tarinansa kuinka siinä onnistuttiin. Vauhtisokeus on siinä inhimillistä.
Suomessakin tapaa ensimmäisen polven akateemisia ministereinämmekin. Aivan samalla tavalla kuin globaalissa maailmassa, jossa kultasuoneen iskee vaikka Facebookin perustaja ja kaikki me muut vain rakennamme hänelle faaraoiden aikaista pyramidia, johon hänet aikanaan hautaammekin rahoineen maailman rikkaimpana miehenä kumartaen. Yhdysvalloissa vaalit voitetaan näillä rahoilla ja mallia sieltä haetaan myös Suomeen. On haettu aina.
Kittilää varten oli laadittava jopa erillinen laki, jotta myös valtio, me suomalaiset, pääsimme puuttumaan kunnan toimintaan. Tällainen toiminta on yleensä aina hidasta ja siihen olisi tullut varautua jo vuonna 1978. Lokan ja Porttipahdan allasalueelta asutettavat ihmiset saivat asutuslakinsa liki vuosikymmen rakentamisen jälkeen. Tarvittiin ensin huutavia epäkohtia ja niiden pakottamaa toimintaa Helsingissäkin. Turisti näki ne omin silmin vieraillen Sompiossa ja pelästyi näkemäänsä.
Laajempi uudistus kuitenkin jäi odottamaan vuosikymmeniksi. Kun nyt ei ollut sellaista hallitusta saati eduskuntaa, mediaamme. Kerrottiin kuinka lain säätäminen ei ole rakettitiedettä vaan kuka tahansa kelpaa edustamaan kansaansa. Tällaisten jääräpäitten kohdalla kunnallinen itsehallinto voi jopa ohittaa rikosoikeuden säännöt.
Saat siis tehdä rikoksia, kunhan sinua suojelee sopiva porukka kunnassasi. Helsingin Sanomat katsoo tämän johtuvan sellaisesta typeryydestä, jossa vetäytyminen kunniallisesti rötöstelyn ja virheiden paljastuttua, ei ole oikein alusmaan ja Suomen sosiaalista pääomaa ja kulttuuriamme. Se näkyy myös käräjillä, jossa poliisin ylijohto on syytettynä Suomessa laiminlyönneistään, jotka jopa ihka ulkopuolinen graduntekijäkin havaitsi jo vuonna 2008, kymmenen vuotta takaperin.
Vaan kukapa nyt graduja lukisi muussa tarkoituksessa kuin hakien sieltä ”discussiosta” virheitä perussuomalaisen tekemänä. Kaikki mediamme yhdessä ymmärtämättä, mikä se sellainen ”diskussio” oikein on ja miksi se korvasi Jyväskylässä yliopistossa ”konkuulsion” ja perinteisen yhteenvedon gradusta. Sitä kun ei olisi taatusti voinut kopioida omasta työstään tiivistäen sen tulokset.
Nuoria oppilaita ei pidä johdatella harhapoluille harhaisilla opeillamme opettajien toimesta yliopistoissamme. Discussio kun on jo vaativamman työn ja tuskan takaa syntyvä varttunen tieteenharjoittajan käyttämä väline. Jos nyt sellaista kukaan varttuneempi tutkija artikkeleissaan käyttää.
Albert Einstein ei maininnut suhteellisuusteoriassaan yhtään lähdettä, vaikka käytti niitä luonnollisesti pilvin pimein. Ihan oli Einstein kaiken itse keksinyt ilman pienintäkään tieteen traditiota fysiikasta.
Tämäkin ilmiö kun on kulttuurinen ja laitoskohtaisesti tiedekunnittain hyvin kirjavaa. Oleellista tässäkin on se, kenen ”kuituja” kannat, sen laulua laulat, kuten toimittaja Matti Kallionkoski oivallisesti kirjoittaa ”merkintöjä” kolumnissaan (HS 5.10).
Mukana on valtapeli, jossa ulkopuolinen toimittaja kokee seuraavansa teini-ikäisten kisailua Laura Saarikosken tapaan Yhdysvalloissa jääräpäisten ihmisten touhuja kauhistellen. Kannatta lukea sekin, vaikka tiedättehän te tämän lähempääkin sitä seuraten Suomessa ja hallituksemme EU-politiikassa, sotessa, maakuntauudistuksessa ja päämisterin ”kakkarassa”. Taas ovat odottamassa uudet maakuntavaalit keväällä. Vuosi on vielä avoin ja maakunnat, niiden luku ja nimet, paikallishallinnon kohtalo.