Kun Trump tuli presidentiksi tai sitä mahdollisuutta edes uskallettiin Suomessa medioissamme aprikoida, eikös yksi VARMA ennusta ja kauhu olisi tuleva maailman lama, pörssit romahtaisivat ja pankit kaatuisivat, heinäsirkat söisivät maan paljaaksi.. Ja miten kävi. Osakkeet lähtivät huimaan nousuun. Vastaavaa ei ole aiemmin edes koettu. Myös Suomessa. Miten tällaisiin asiantuntijoihin uskaltaa luottaa, jotka ovat näin ulkona niin mikro- kuin makrotalouden tosiasioista. Antaisitko heille rahasi ja varasi a) sijoittamiseen b) vallan käyttöön hallituksessa, maakunta- tai kuntavaaleissa c) luottamuksesi missään niin mikro- kuin makrotalouteen liittyvissä tehtävissä. Oli vaali mikä tahansa.
Veikko Vennamolla oli tapana sanoa näille suomalaisille ennustajille ja tietäjillemme. Aivan oikein mutta päinvastoin. Kovin korkealle ei presidentti Mauno Koivistokaan arvostanut ”ennustajaeukkoja” ja mediamme ”sopuleita”. Se koulukuntamme ei ole muuttunut miksikään. Hukkaan ovat koulutusrahamme menneet.
Vaaleissa Trump otettiin todesta, häntä äänestäneet ottivat, ja nyt sitten joudutaan ottamaan kirjaimellisesti, kirjoittaa Yhdysvaltain arvotetuimpana pidetty media. Näin siinä kävi. Hän on henkilö, joka ei jää istumaan ja odottamaan että asiat tapahtuisivat, jatkaa sama media. Tällaisten rakentajien tuloksena on näkyvää jälkeä, ei turhaa puhetta ja haihattelua, kampanjalauseita mainostoimiston lanseeraamana puppuna. Kirjoittavat mediat tänään Yhdysvalloissa. Entä Suomessa? Onko meillä tällaisia johtajia? Kun poliitikkojamme seuraa, tällaisia tyhjänpuhujia kyllä löytyy, mutta tekijöitä ei enää vuosikymmeniin.
Mitä kertoivat SDP:n ehdokkaat puheenjohtajaksi televisiossa? Yksi kertoi tarinaa, joka sopii meppivaalien pulinaksi, toinen pyyteli anteeksi ehdokkuuttaan ja kolmas kertoi kuinka traumaattista oli tulla ay-juristina politiikkaan ja valtiovarainministeriksi tietämättä mistään mitään.
Ei ole ihme jos yli 40 % demareitten valitsijoista ei tiedä ketä äänestää ja miksi. Ei ole tuossa joukossa Barack Obamaa puhujana eikä Donald Trumpin kaltaista ammattimiestä panemaan maan asiat kuntoon populistina. Kansalleen ja äänestäjilleen puhuen ja toteuttaen myöhemmin puheensa kirjaimellisesti aloittaen ensimmäisestä työpäivästään. Sellaiseen johtajaan pörssi reagoi positiivisesti. Yleisradion demarijohtajaehdokkaiden kohdalla toimittajakin alkoi polttaa proppunsa kun yhtään konkreettista asiaa ei tullut puolueen ja maan johtamisesta, johon pörssi voisi myöhemmin reagoida, äänestäjästä nyt puhumattakaan. Pelkillä myötätunto- ja sääliäänillä, puolueuskollisuudella, myötähäpeän tunteilla ei tätä maata johdeta ja taloutta korjata nousuun.